Seuraa Suomen Leipuriliittoa Twitterissä @Leipuriliitto ja Facebook-tapahtumasivullamme @leipuriliitto
Ajatuksia elintarvikemarkkinalain muuttamisesta
Hallituksen esitysluonnos elintarvikemarkkinalain muuttamisesta on lähetetty eri tahoille lausuttavaksi* Lausunnolla olevassa luonnoksessa on mukana sekä kaupan että elintarviketeollisuuden näkemyksiä lain uudistamisen liittyen.
Kaupan toimijoiden mukaan uusi sääntely lisäisi vain turhaa byrokratiaa ja tuon välttämiseksi se voi ohjata kaupan hankintoja lisääntyvässä määrin tuontielintarvikkeisiin. Kaupalla ei kertomansa mukaan ole käytössä mitään hyllytilamaksuja tai tuotepalautuksia ja kauppa myy vain sitä mitä kuluttajat haluavat. Kaupan puolelta myös korostetaan, että he eivät ole havainneet mitään kaupallisia kostotoimia.
Elintarviketeollisuuden näkemyksinä tuodaan esille mm. seuraavanlaisia asioita: Hintaneuvottelut ovat usein yksipuolisia ja ostajat painostavat myyjiä hinnan alentamiseen. Ostajat saattavat vaatia myös kustannusrakenteen avaamista, mikä elintarviketeollisuuden puolella koetaan ”liiketoimintakriittisen tiedon paljastamisena”. Yritykset joutuvat usein hyväksymään epäsuotuisia ehtoja, kuten lyhyitä sopimuskausia, epävarmoja tilausmääriä ja tiukkoja toimitusvaatimuksia ilman vastavuoroisia sitoumuksia. Toimijat kertovat myös useista epäreiluiksi koetuista käytännöistä, kuten maksuaikojen venyttämisestä, tilausten peruutuksista ilman korvausta, yksipuolisista laatuvaatimuksista sekä markkinointi- ja myyntitilamaksuista.
Elintarvikemarkkinalaki tuli voimaan vuonna 2019, ja sitä ollaan siis jälleen kerran muuttamassa. Lain tarkoituksena on parantaa elintarvikeketjun toimivuutta ja reiluutta, edistää sopimuskäytäntöjen läpinäkyvyyttä ja kohtuullisuutta elintarvikealan toimijoiden välillä sekä ehkäistä epäreiluja kaupallisia menettelyjä.
Elintarvikemarkkinalain säätämiseen suurimpana syynä oli käsittääkseni se, että päivittäistavarakauppa on saanut Kilpailuja kuluttajaviraston (KKV) suosiollisella avustuksella rauhassa kasvaa nykyiseen asemaansa. Suurta valtaa käyttävä ja lisää valvontavaltaa hamuava viranomainen ei ole nähnyt vuosikymmenien saatossa päivittäistavarakaupan toiminnassa juuri mitään moitittavaa. Kilpailulaissa olevat säännökset antavat mahdollisuuden puuttua päivittäistavarakaupan alalla toimivien yritysten määräävän markkina-aseman väärinkäyttöön, mutta tällaista toimintaa KKV ei ole Suomessa havainnut. Tuosta lähtökohdasta käsin ymmärrän elintarvikemarkkinalain säätämisen. On kuitenkin jotenkin käsittämätöntä, että Suomeen piti säätää uusi laki ja uusi viranomainen, elintarvikemarkkinavaltuutettu ja hänen toimistonsa, jotta elintarvikealalla ilmenneisiin ongelmiin voidaan edes yrittää puuttua, kun siihen ei olemassa olevilla järjestelmillä pystytty.
Viranomaisen vallan ja valvonnan jatkuva lisääminen on äärimmäisen huolestuttavaa, joten sen takia suhtautumiseni myös elintarvikemarkkinalain uudistamiseen on ristiriitainen ja läh-
tökohtaisesti negatiivinen. En ole todellakaan vakuuttunut siitä, että nyt suunnitelluilla uudistuksilla kyetään ratkaisemaan niitä ongelmia, joita edellä elintarviketeollisuuden näkemyksinä mainittiin.
Olen usein miettinyt, minkä takia KKV on suhtautunut vuosikausien ajan niin myötämielisesti päivittäistavarakaupan toimintaan. Syy tuohon taidetaan kertoa hallituksen esitysluonnoksessa. Siinä todetaan (s. 30), että ”kilpailulakia tulkittaessa on otettava huomioon ensisijaisesti markkinaprosessin toimivuuden ja talouden tehokkuuden näkökulma. Huomioon tulee ottaa myös kuluttajan etu”.
Näyttää vahvasti siltä, että ”tehokkuus ja kuluttajan etu” ovat olleet KKV:n toiminnan ajurina kaikki nämä vuodet ja sen takia KKV ei ole nähnyt ongelmia päivittäistavarakaupan toiminnassa ja sen kasvussa nykyisiin mittoihin. KKV:n mielestä markkinaprosessi on ollut Suomessa toimivaa ja taloudellisesti tehokasta, kun päivittäistavarakaupan toimijat ovat huolehtineet, että tuotteita on myyty kuluttajille mahdollisimman edullisesti. Tuo on osaltaan ollut vaikuttamassa päivittäistavarakaupan keskittymiseen oligopolistiseen harvainvaltaan, mutta siitä ei näytä olleen KKV:n mielestä mitään haittaa, pikemminkin päinvastoin. Valtava määrä yrityksiä ja työpaikkoja on joka tapauksessa pelattu pois markkinoilta tehokkuuden ja kuluttajien edun nimissä.
Mutta mitä kilpailulain esitöissä mainitulla ”kuluttajan edulla” lopulta tarkoitetaan? Näkemykseni mukaan KKV on tulkinnut tuota vuosikymmenien ajan niin, että ratkaisevaa on ollut vain kuluttajien lyhytaikainen taloudellinen etu. Myös KKV:n virkamiehet ovat kuluttajina hyötyneet tuosta, kaupan etukortteja käyttämälle entistä enemmän. Mutta jos valtiovallan puolella oltaisiin tyytyväisiä nykyiseen markkinaprosessin toimivuuteen, talouden tehokkuuteen ja kuluttajien etuun, tuskin elintarvikemarkkinalakia oltaisiin nyt muuttamassa. Sen takia voi hyvin kysyä, onko KKV ja kuinka pahasti epäonnistunut työssään? Elintarvikemarkkinalakiin käytetyille yhteiskunnan/veronmaksajien varoille olisi ollut varmasti muutakin käyttöä.
Yli kolmenkymmenen vuoden ajan olen seurannut, kun päivittäistavarakaupan toimijat ovat kertoneet alentavansa hintoja. Tuo on suomalaisessa markkinoinnissa täysin sallittua mediapeliä. Mutta jos joku taho mainitsee mediassa tai tiedotteessaan hintojen nousun, silloin ollaankin jo lähellä kilpailulain rikkomista ja laittomia hintasuosituksia yms.
Olen usein todennut, että säännöt eivät ole yhteiskunnassa kaikille samat. Tai ehkä säännöt ovat samat, mutta niitä vain tulkitaan toisten osalta eri tavoin. Ja yleensä se on niin, mitä vahvempi taho on kyseessä, sitä enemmän säännöt antavat heille myötä, varsinkin jos ne muistavat mainita tasaisin väliajoin esimerkiksi hintojen laskemisesta.
Mika Väyrynen
*Luonnos hallituksen esitykseksi eduskunnalle laeiksi elintarvikemarkkinalain yms. muuttamisesta. Ks. erityisesti sivut 15-16 ja 18-19 ja 29-30. https://www.lausuntopalvelu.fi/FI/Proposal/Participation?proposalId=f8bbb873-7642-4f28-a601-a13a3e85ba81
Vuoden 2026 Leipäkauppa -kilpailun finalistit on
valittu
Kolmannenkymmenennen kerran järjestettävän Vuoden Leipäkauppa -kilpailun finalistikaupat on nyt valittu. Esiraati kokoontui marraskuun puolivälissä tekemään valinnan kilpailun finalisteiksi kymmenen ehdokaskaupan joukosta. Tällä kerralla kilpailussa ovat mukana isommat kaupat eli hypermarketit ja tavaratalot.
Loppukilpailijoiksi valittiin seuraavat kaupat:
K-Citymarket Keljo Jyväskylä
K-Citymarket Kirkkonummi
K-Citymarket Pirkkala Prisma Joensuu
Valinnat tehneeseen esiraatiin kuuluivat elintarvikeasiantuntija Anna Salminen Päivittäistavarakauppa ry:stä, toiminnanjohtaja Kaisa Mensonen Leipätiedotus ry:stä sekä toimitusjohtaja Mika Väyrynen Suomen Leipuriliitto ry:stä. Finalistikaupat valittiin niistä kymmenestä ehdokaskaupasta, jotka Leipuriliiton alueyhdistykset olivat asettaneet ehdokkaakseen lokakuussa. Alueyhdistysten edustajat kävivät viemässä kauppoihin myös banderollin ehdokkuudesta Vuoden 2026 Leipäkaupaksi (ks. sivu 32).
Jokainen ehdokaskauppa lähetti Leipuriliittoon perustelut (video ja/tai kuvia sekä kirjalliset perustelut) siitä, miksi juuri heidän kauppansa olisi paras valinta Vuoden 2026 Leipäkaupaksi. Esiraati teki finalistivalinnat kauppojen kokoaman ja lähettämän materiaalin perusteella.
Vuoden Leipäkaupan valinnassa on useita kriteereitä, joista tärkeimpiä ovat tuotteiden tuoreus, valikoiman monipuolisuus sekä paikallisten, alueellisten
Leipuri-lehti ilmestyy ensi vuonna kuusi kertaa – Palveluhakemisto
myös netissä
Leipuri-lehti uudistaa ilmestymistahtinsa vuonna 2026, jolloin lehti ilmestyy kuusi kertaa nykyisen kahdeksan numeron sijaan. Julkaisussa panostetaan jatkossakin laadukkaaseen ja monipuoliseen sisältöön, joka palvelee alan ammattilaisia parhaalla mahdollisella tavalla. Tilaus- ja
ilmoitushinnat pysyvät ennallaan. Lehden ilmestymiskuukaudet vuonna 2026 ovat tammi-, maalis-, touko-, heinä-, syys- ja marraskuu. Tarkka ilmestymisaikataulu löytyy verkkosivuiltamme kohdasta Leipurilehti/mediakortti 2026.
Leipuri-lehden suosittu palveluhake-
ja valtakunnallisten tuotteiden saatavuus. Erityisen tärkeää on, että tuotteet on valmistettu Suomessa. Iso vaikutus on myös erityisruokavaliotuotteiden saatavuudella, leipäosaston yleisvaikutelmalla, siisteydellä ja järjestyksellä, tuotteiden esillepanolla sekä osaston omaleimaisuudella. Lisäksi arvioidaan henkilökunnan asiantuntemusta ja palvelualttiutta.
Lopullinen valitsijaraati käy arvioimassa kaupat paikan päällä alkuvuoden 2026 aikana ennalta ilmoittamatta. Voittaja palkitaan ensi helmikuussa Vuoden 2026 Leipäkauppa -tunnustuksella.
Vuoden Leipäkauppa valitaan joka toinen vuosi hypermarkettien ja tavaratalojen sarjassa, joka toinen vuosi mukana ovat pienemmät päivittäistavarakaupat. Kuluvana vuonna 2025 Vuoden Leipäkaupaksi valittiin K-Supermarket Lippulaiva Espoosta pienempien päivittäistavarakauppojen sarjassa.
misto, joka toimii millimetripalstaperiaatteella, on jatkossa entistä helpommin saatavilla. Hakemisto julkaistaan sekä painetussa lehdessä että Leipuriliiton uudistetuilla verkkosivuilla osoitteessa leipuriliitto.fi. Palveluhakemisto on siis jatkossa aina Leipuri-lehden lukijoiden ja Leipuriliiton jäsenten saatavilla.
Palveluhakemisto löytyy verkkosivuiltamme jo vuoden 2025 joulukuussa ja siellä ovat mukana kaikki painetun Leipuri-lehden hakemistossa tällä hetkellä olevat ilmoitukset. Uusia ilmoitusruutuja saa lisättyä verkkosivuille helposti samoin kuin painettuun lehteen, joten tervetuloa mukaan ilmoittajaksi palveluhakemistoon, jos yrityksenne ei siellä vielä ole!
Leipuri-lehti on Suomen Leipuriliiton jäsenlehti ja samalla myös maamme ainoa leipomo- ja konditoria-alan ammattilehti. Leipuri-lehteä tilaamalla pysyt ajan tasalla alan leipomo- ja konditoria-alan kuulumisista ja tapahtumista.
Leipurin verkkokauppa leivonnan ja ruuan ammattilaisille
Parhaat raaka-aineet ja tarvikkeet meiltä!
Löydät valikoimastamme yli 2000 tuotetta ammattilaisille:
✓ raaka-aineet sekä lisä- ja apuaineet
✓ tuoteratkaisut leivontaan ja elintarvikkeisiin
✓ valmiit pakasteet
✓ gelaton
✓ pakkaukset ja tarvikkeet
Palvelumme kattavat koko Suomen ja toimitamme tuotteita yritysasiakkaille koko maahan. Voit seurata tilauksiasi varastolta toimitukseen asti. Leipurin Store on myös helppokäyttöinen, voit esimerkiksi kopioida vanhan tilauksesi uudeksi ja muokata sitä tarpeen mukaan. Nopeaa ja kätevää!
Asiakkaitamme ovat esimerkiksi leipomot, konditoriat, kahvilat, catering ja hotellit sekä elintarviketeollisuus.
Myyntipalvelumme auttaa sinua myös henkilökohtaisesti joka arkipäivä 8-16.
+358 9 521 2600 store@leipurin.com
Maailmassa käytetään vuosittain 50-100 miljardia antibioottiannosta.
Antibioottiresistenssin leviämistä voidaan vähentää huolehtimalla suolistoterveydestä
Vaikka antibiooteille vastustuskykyiset bakteerit ovat huomattava ja kasvava maailmalaajuinen ongelma, voidaan antibioottiresistenssin leviämistä vähentää välttämällä turhien antibioottien käyttöä ja huolehtimalla suolistoterveydestä sekä hyvästä käsi- ja elintarvikehygieniasta erityisesti matkoilla.
TEKSTI/KUVAT Terhi Virtanen, Leipätiedotus ry
Lääkeyhtiö Biocodexin maajohtajan Tessa Ahosalmen mukaan antibioottihoito aiheuttaa aina muutoksia elimistömme mikrobistossa. Muutoksia voidaan kuitenkin korjata ja mikrobistoa suojella ruokavaliolla ja probioottien käytöllä. Vaikka antibiootit pelastavat ihmishenkiä, niiden liiallinen ja turha käyttö lisää antibiooteille vastustuskykyisten bakteerien määrää, mikä on kasvava globaali terveysuhka.
- Antibiooteille vastustuskykyiset bakteerit ovat tällä hetkellä maailmanlaajuisesti kolmanneksi suurin kansanterveysuhka sydän- ja syöpäsairauksien jälkeen, kertoi Tessa Ahosalmi Biocodexin järjestämässä Antibioottiviisaus – malttia käyttöön ja suojaa suolistolle -seminaarissa Helsingissä marraskuun alussa.
- Antibioottiresistentit mikrobit aiheuttavat vuosittain yli miljoona kuolemaa ja Suomessakin noin sata, hän totesi. Ahosalmi peräänkuuluttikin antibioottien vastuullista käyttöä sekä suolistoterveydestä huolehtimista.
Professori Pentti Huovinen Turun yliopistosta kertoi antibioottiresistenssin kehittymisestä.
Mikrobiomi käsitteenä huonosti
tunnettu
Biocodexin mikrobiomiasiantuntija Päivi
Kyllönen-Lindholm kertoi seminaarissa globaalista kuluttajatutkimuksesta, jossa selvitettiin kuluttajien tietoutta elimistön mikrobeista ja mahdollisuudesta vaikuttaa niihin. Tutkimuksen kyselyyn oli vastannut 11 maasta yhteensä 7500 yli 18-vuotiasta henkilöä, joista 500 Suomesta.
- Tutkimuksen tulosten mukaan mikrobiomi on terminä suomalaisille edelleen melko tuntematon. Suomessa 46 prosenttia tuntee termin mikrobiomi, muualla maailmassa 71 prosenttia, Kyllönen-Lindholm totesi.
- Mutta käytännön tasolla mikrobiomien vaikutus terveyteen kyllä tunnetaan. Suolistossa, iholla ja limakalvoilla asustavien mikrobien vaikutus terveyteen ymmärretään hyvin.
Tutkimuksen mukaan enemmistö suomalaisista (76 %) tietää, että antibiootit vaikuttavat mikrobiomeihin. Kuitenkin vain 15 prosenttia suomalaisista kertoi saaneensa kattavasti tietoa antibioottien haittavaikutuksista ja niiden hoidosta. Probiootti- ja prebioottivalmisteista ja niiden käytöstä suomalaiset tiesivät myös muiden maiden vastaajia vähemmän. Moni suomalainen kuitenkin tietää, että ruokavaliolla voidaan vaikuttaa suoliston tasapainoon. Ripulin tiedetään olevan yleinen oire suoliston epätasapainosta, mutta muita oireita, kuten esimerkiksi suolistotulehdusta, ei Päivi Kyllönen-Lindholmin mukaan oikein tiedetä. Elimistön mikrobiepätasapainoon liittyviä oireita voivat olla myös virtsatieinfektiot ja iho-oireet. Tutkimukseen saatujen vastausten mukaan suomalaiset ovat kuitenkin omaksuneet monia terveellisiä käyttäytymismalleja ja jopa ylittäneet maailmanlaajuiset keskiarvot esimerkiksi terveellisen ruokavalion (suomalaiset 88 % / kaikki maat 83 %), fyysisen aktiivisuuden (83 % / 77 %) ja kehon hygienian (70 % / 47 %) osalta. Probioottien käytössä olemme kuitenkin muita tutkimusmaita jäljessä. Suomessa probiootteja käyttää vain neljännes ja maailmalla lähes puolet.
Antibioottiresistenssin syntyyn vaikuttaa moni tekijä
Vain 50 % suomalaisista tietää, että kehossa mikrobiomeita sijaitsee muuallakin kuin suolistossa, kertoi Päivi Kyllö-
Kehon seitsemän mikrobiomia: 1. Suolisto
Suu
Iho
Korva, nenä ja kurkku
Vagina
Virtsatiet 7. Keuhkot
nen-Lindholm. Turun yliopiston bakteeriopin professori (emeritus) ja kliinisen mikrobiologian erikoislääkäri Pentti Huovinen muistuttikin puheenvuoronsa aluksi, että vaikka suolisto on kehomme tunnetuin ”alusta” mikrobikasvustoille eli mikrobiomeille, on niitä kehossamme muuallakin, kuten suussa, kainaloissa ja kaikkialla iholla. Ja jokaisessa näistä on omanlainen mikrobisto.
Pentti Huovisen mukaan maailmassa käytetään vuosittain 50-100 miljardia antibioottiannosta. Tarkkaa käyttöä on mahdotonta hänen mukaansa tietää, mutta varmaa on, että antibiootit tekevät tuhoja suoliston hyödyllisille mikrobeille ja antibiooteille vastustuskykyisten bakteerien myötä tavalliset infektiot muuttuvat tappaviksi.
Antibioottiresistenssi syntyy, kun bakteeri muuttuu vastustuskykyiseksi sellaiselle antibiootille, joka aiemmin on tehonnut kyseisen bakteerin aiheuttaman sairauden hoitoon. Syitä tällaisen resistenssi syntymiseen ovat Maailman terveysjärjestö WHO:n arvion mukaan antibioottien liiallinen ja turha käyttö, keskeytetyt antibioottikuurit, eläinten ylilääkitseminen antibiooteilla, huono sairaalahygienia, huono elintarvike-,
WC- ja käsihygienia, puhtaan juomaveden puute, puutteellinen likavesien puhdistaminen ja jätehuolto sekä uusien antibioottien kehittämisen puute.
- Meillä Suomessa on toistaiseksi hyvä tilanne antibioottiresistenttien bakteerien suhteen, sillä meillä on sairaalahygienia erinomaisella tasolla sekä antibioottien käyttö maltillista niin ihmisten kuin eläintenkin hoidossa, professori Huovinen kertoi.
Tilanne saattaa silti muuttua hyvinkin nopeasti, sillä ihmiset liikkuvat globaalisti paljon. Etenkin Afrikassa, Lähi- ja Kauko-Idässä sekä Intiassa matkustavat saattavat sairastua antibiooteille vastustuskykyisen bakteerin aiheuttamaan sairauteen, kuten turistiripuliin, ja tuoda sen tullessaan. Matkalla bakteeritartunnan voi saada esimerkiksi saastuneesta vedestä tai ruoasta. Suolistossa on jatkuva kisa elintilasta hyvien ja haitallisten mikrobien välillä. Matkaripuli syntyy, kun suolistoon päässyt taudinaiheuttaja ärsyttää suolen pintaa ja häiritsee sen normaalia toimintaa. Jos matkaripuliin saa tarpeettoman antibioottikuurin, hoito tuhoaa suoliston omaa mikrobistoa ja voi raivata tilaa superbakteereille.
Onkin arvioitu, että jopa 70 prosenttia matkalla sairastuneista palaa ulkomailta suolistossaan antibiooteille vastustuskykyinen bakteeri. Huovisen mukaan tähänkin on Suomessa varauduttu ja terveydenhuollossa tiedustellaan aina potilaan matkustushistoriaa infektiosairauksien yhteydessä. Tarpeen tullen potilas eristetään ja selvitetään tarkasti taudin aiheuttaja.
Ruoka suolisto-ongelmien korjaajana
Päivi Kyllönen-Lindholmin esittelemän tutkimuksen mukaan 85 % suomalaisista tietää, että ruokavaliomme vaikuttaa merkittävästi mikrobiomimme tasapainoon. Ravitsemusterapeutti Reijo Laatikainen kertoi puheenvuorossaan, kuinka ruokavalio voi tukea antibioottien tuhoaman suoliston tervehtymistä. Hänen mukaansa Suomessa ruuan antibiootit eivät ole merkittävä ongelma. Tästä osoituksena on Euroopan elintarviketurvallisuusviraston tutkimus vuodelta 2018, joka vahvistaa suomalaisen lihan olevan antibiooteista ja muista lääkeaineista pääsääntöisesti vapaata. Tutkimuksessa kerättiin 3936 näytettä, joista yhdessäkään suo-
Ravitsemusterapeutti Reijo Laatikaisen mukaan erilaisilla kuiduilla on merkittävä vaikutus suoliston terveyteen.
malaisessa näytteessä ei ollut raja-arvot ylittävää määrää antibiootteja tai muita lääkkeitä. Suomessa ei myöskään käytetä teuraseläinten kasvatukseen rutiininomaisesti antibiootteja. Jos teuraseläimellä on ollut antibioottihoitoa vaativa infektiosairaus, se teurastetaan vasta, kun infektio on hoidettu ja antibiootit poistuneet elimistöstä.
Koska suoliston mikrobiomi on pääosin paksusuolessa, keskittyvät pääasialliset antibioottihoidon jälkeiset suolisto-ongelmat Laatikaisen mukaan juuri paksusuoleen. Näitä ovat mikrobiomin muutokset, jolloin mikrobien monimuotoisuus vähenee ja yksittäisten mikrobilajien määrässä tapahtuu muutoksia. Pitkittyneet vatsavaivat, kuten ärtyvän suolen oireyhtymä ja siihen liittyvät oireet, kuten turvotus, kaasun muodostuminen ja kipu, ovat yleisiä antibioottihoidon jälkeisiä ongelmia. Myös riski sairastua vakavampiin suolistosairauksiin, kuten Crohnin tautiin tai haavaiseen paksusuolen tulehdukseen, kasvaa.
Laatikaisen mukaan kliinisiä ruokavaliotutkimuksia mikrobiomin palautumisesta ihmisellä ei toistaiseksi ole. Hän
Mikrobiomisanastoa:
kuitenkin totesi, että yleisellä tasolla ruokavalio vaikuttaa mikrobiomiin nopeasti. Terveellisellä ruokavaliolla, kuten perinteisellä Välimeren ruokavaliolla on lievä myönteinen vaikutus suoliston mikrobiomiin jo muutamassa vuorokaudessa. Toisaalta myös epäterveellisen ruokavalion vaikutus näkyy nopeasti.
- Paras vaikutus suoliston terveyteen saavutetaan pitkäaikaisella systemaattisella ruokavaliomuutoksella.
Ravitsemustutkimusten mukaan kuitupitoinen ruoka lisää mikrobien aktiivisuutta suolistossa ja fermentoidut tuotteet lisäävät mikrobien moninaisuutta, millä on todettu olevan vaikutusta suolen tulehdusreaktioiden vähenemiseen. Laatikainen listasikin mikrobiomin monimuotoisuuteen ja tasapainoon myönteisesti vaikuttavat ravintoaineet, joihin kuuluivat erilaiset kuidut, polyfenolit sekä ruuan sisältämät hyödylliset bakteerit, kuten maitohappobakteerit. Polyfenoleita on marjoissa, hedelmissä, kaakaossa, kahvissa, teessä, soijassa, pavuissa, ekstraneitsytoliiviöljyssä, pähkinöissä ja siemenissä. Hyviä kuidunlähteitä näistä ovat marjat ja hedelmät, palkokasvit sekä pähkinät ja
Mikrobiomi: Monimuotoinen mikrobien yhteisö, joka toimii suojamuurina haitallisia mikro-organismeja vastaan. Kehon suurin mikrobiomi sijaitsee suolistossa.
Mikrobi: yksisoluisia eliöitä, kuten bakteereja, viruksia, hiivoja ja sieniä. Dysbioosi: epätasapaino mikrobiomissa, joka voi heikentää terveyttä.
Probiootti: elävä, terveyttä edistävä mikrobi, esimerkiksi maitohappobakteeri tai hiiva, jota saadaan esimerkiksi ravintolisistä tai ruoasta.
Prebiootti: ravintokuitu, joka ruokkii hyödyllisiä mikrobeja ja tukee niiden kasvua.
siemenet. Näiden kuitulähteiden lisäksi ruokavaliossa tulisi olla erilaisia viljakuituja, etenkin täysjyvärukiista ja kaurasta. Laatikainen muistutti myös, että gluteenittomat tattari, kvinoa ja teff ovat hyviä kuidunlähteitä. Maitohappobakteereja saadaan hapatetuista maitotuotteista ja juustosta sekä hapankaalista.
Probiootit avuksi mikrobiston haasteissa
Seminaarin lopuksi Biocodexin tieteellinen asiantuntija Julia Cuellar kertoi, miten probiootit voivat tukea suoliston hyvinvointia.
- Mikrobiomit toimivat suojamuurina haitallisia mikro-organismeja vastaan, hän totesi.
- Riski resistenttien bakteerikantojen kehittymiselle kasvaa jokaisen syödyn antibioottikuurin myötä. Antibiootteja tulisi käyttää viisaasti ja samalla suojata suolistoa. Se tapahtuu välttämällä varmuuden vuoksi syötyjä kuureja, noudattamalla terveellistä ruokavaliota sekä huolehtimalla käsi- ja elintarvikehygieniasta.
Mikrobiston epätasapainoa voidaan korjata ravitsemuksellisten valintojen lisäksi tutkittujen probioottikantojen avulla. Lisäksi probioottilääkkeellä pystyy korjaamaan suoliston epätasapainoa antibioottien tai ripulin yhteydessä.
Cuellarin mukaan markkinoilla on tällä hetkellä vain yksi lääkevalmisteeksi hyväksytty lääkeprobiootti, hiivavalmiste Saccharomyces Boulardii, jota myydään Precosa -tuotemerkillä. Sen on lääketutkimuksissa osoitettu olevan tehokas lääkeprobiootti ripulin lyhytaikaiseen hoitoon sekä antibiooteista johtuvan ripulin hoidossa. Lisäksi markkinoilla on lisäravinteiksi luokiteltuja valmisteita, kuten maitohappobakteerivalmisteita. Näiden valmisteiden tehoa antibioottihoidon aikaisen hoidon yhteydessä suolistoterveyteen ei kuitenkaan ole osoitettu lääketutkimuksissa. Koska antibiootit tappavat kaikkia bakteereja eivätkä osaa valikoida ”hyviksiä pahiksista”, tuhoutuvat myös monet maitohappobakteerit niiden vaikutuksesta ja niiden käyttäminen voi olla turhaa. Julia Cuellarin mukaan pitäisikin osata valita oikea valmiste tietyn antibiootin kanssa. ”Vääränlainen maitohappobakteeri voi jopa alentaa antibiootin tehoa ja olla potilaalle haitaksi”, Cuellar totesi.
TEKSTI Terhi Virtanen, Leipätiedotus ry
On laajalti tunnettua, että saamme ruokavaliostamme rautaa liha-, maksa- ja veriruoista. Mutta onko riittävä raudan saanti mahdollista, jos eläinperäiset tuotteet eivät kuulu ruokavalioon?
Ravitsemussuositukset kehottavat vähentämään eläinperäisten tuotteiden, kuten punaisen lihan kulutusta, ja lisäämään kasvikunnan tuotteiden määrää. Kasviperäisissä tuotteissa on hyviä raudan lähteitä ja ruokavalinnoilla voi vaikuttaa raudan imeytymiseen.
Aikaisemmin raudanpuutteen syynä oli yleensä yksipuolinen, vähän rautaa sisältävä ruokavalio. Nykyään ruokaperäinen raudanpuuteanemia on harvinaisempaa, jos ruokavalio on monipuolinen. Yleisin syy raudanpuutteeseen on verenvuotoon liittyvä suurentunut raudan menetys, esimerkiksi naisilla runsaat kuukautiset. Myös keliakia ja muut ravinnon imeytymistä heikentävät tekijät voivat aiheuttaa raudanpuutetta. Jos pelkällä ruokavaliolla rauta-arvoja ei saada nousuun, voidaan käyttää rautavalmistetta.
Vaikka suurin osa elimistön raudasta kuluu veren punasolujen valmistukseen, kaikki solut tarvitsevat rautaa. Raudanpuute tutkitaan verikokeella. Anemiassa veren hemoglobiiniarvo on normaalia alhaisempi: miehillä alle 134 g/l ja naisilla 117 g/l. Anemia voi aiheuttaa väsymystä, kalpeutta, päänsärkyä, sydämen sykkeen nousua sekä aiempaa herkempää hengästymistä. Lievä anemia ja raudanpuute ei aina "tunnu", sillä elimistö voi sopeutua hitaasti kehittyvään anemiaan.
Raudan imeytyminen kasvisruokavaliossa vaatii erityistä huomiota. Usein ajatellaan, että saamme rautaa vain lihasta. Suomessa raudan pääasialliset lähteet ovat liharuokien lisäksi täysjyväviljatuotteet. Rautaa kannattaakin haalia täysjyväpastasta ja -leivistä sekä myslistä, joista sitä saa noin 3 mg/100 g. Myös leseet sisältävät mukavasti rautaa. Kasvissyöjille, vegaaneille ja lihan käyttöä vähentäneille rautapitoisia vaihtoehtoja ovat rautaa sisältävät kasviproteiinit, kuten nyhtökaura, tofu ja soijarouhe. Naudanlihassa rautaa on noin 2,5 mg/100 g, nyhtökaurassa 6 mg, kyp-
Rautaa kasvisruokavalioon
Täysjyväviljaleivän rautapottia voi kasvattaa palkokasveilla ja pähkinöillä. Leivän päälle laitetun paprikan C-vitamiini tehostaa non-hemiraudan imeytymistä ja hummuksessa ei ole raudan imeytymistä estävää kalsiumia, jota juusto sisältää.
Raudan saantisuositus
Miehet 9 mg /vrk
Naiset
• 14-60 vuotiaat: 15 mg / vrk
• Vaihdevuodet ohittaneet: 7-8 mg / vrk
• Raskausaikana: 26 mg/ vrk
sässä soijarouheessa 5 mg ja tofussa 3 mg. Rautapottia kannattaa kasviruokavaliossa kasvattaa palkokasveilla, kuten linsseillä, pavuilla ja herneillä, sekä pähkinöillä ja siemenillä. Monilla on käsitys, että pinaatti sisältää runsaasti rautaa, mutta 100 g keitettyä pinaattia sisältää vain noin 2 mg rautaa. Pinaattia saakin syödä pussitolkulla saadakseen riittävästi rautaa. Keskikokoisessa pinaattikeittoannoksessa on rautaa noin 1 mg, kun vastaavassa linssikeittoannoksessa reilu 6 mg. Pari ruokalusikallista hampun- tai kurpitsansiemeniä lisäävät annokseen rautaa noin 3 mg.
Raudan imeytymiseen vaikuttavat muut ruoassa olevat yhdisteet. C-vitamiini parantaa imeytymistä, joten rautapitoisten aterioiden oheen on hyvä ottaa marjoja tai hedelmiä. Myös paprikassa ja kaaleissa on runsaasti C-vitamiinia. Imeytymistä edistävät myös orgaaniset hapot, joita on esimerkiksi fermentoiduissa kasviksissa, kuten hapankaalissa.
Kalsium sekä kahvin ja teen polyfenolit vaikeuttavat raudan imeytymistä. Jos raudan imeytymisessä on haasteita, raudan
saanti vähäistä tai siitä on puutetta, kannattaa maitotuotteet jättää rautaa sisältäviltä aterioilta pois ja käyttää niitä muilla aterioilla. Täysjyväleivän päälle voi laittaa juuston sijasta hummusta ja myslin voi syödä marjakeiton kanssa. Kahvi ja tee kannattaa juoda aikaisintaan puoli tuntia aterian jälkeen.
Punaisessa lihassa on hyvin imeytyvää hemirautaa. Kasveissa oleva raudan muoto on non-hemirauta. Täysjyväviljan, pähkinöiden, siementen ja palkokasvien sisältämät fytaatit vähentävät kasvikunnan tuotteiden raudan imeytymistä, mutta vaikutus on suhteellista. Täysjyvää sisältävässä viljavalmisteessa on vähäkuituista enemmän sekä fytaatteja että rautaa. Täysjyväleivän suuremman rautamäärän ansiosta siitä kuitenkin päätyy elimistöön enemmän rautaa. Fytaatteja runsaasti sisältävässä viljassa on runsaasti myös fruktaaneja, jotka voivat parantaa non-hemiraudan imeytymistä. Siten täysjyväviljassa on sekä raudan imeytymistä haittaavia että sitä parantavia yhdisteitä. Täysjyväviljatuotteiden hapattaminen, esimerkiksi pitkä kohottaminen juurella leivottaessa, vähentää fytaattipitoisuutta. Samoin käy pähkinöitä, siemeniä, papuja ja linssejä liotettaessa. Fytaateilla on todettu terveyttä edistäviä, kuten syövältä suojaavia vaikutuksia. Tästä syystä fytaatteja ei ole syytä täysin vältellä. Hemiraudan imeytymiseen fytaatit eivät vaikuta, joten täysjyväviljatuotteita, papuja tai herneitä voi syödä huoletta liha- tai kala-aterialla.
Terveyttä ilman syyllistämistä
Miten terveyttä ja hyvinvointia voidaan edistää niin, ettei puhe muutu syyllistämiseksi?
TEKSTI Elina Matikainen
Akatemiatutkija, VTT Johanna Ahola-Launosen mukaan tarvitaan uudenlaista tapaa ymmärtää terveyttä: yksilön valintojen sijaan on nähtävä myös elinolosuhteet ja yhteiskunnalliset rakenteet, jotka ohjaavat hyvinvointia.
Ahola-Launonen pohti kysymystä terveyden ja hyvinvoinnin edistämisestä Tervettä kasvua -hankkeen päätöswebinaarissa. Tänä syksynä päättyneen Tervettä kasvua-hankkeen tavoitteena oli edistää lasten ja nuorten tervettä kasvua vahvistamalla moniammatillista yhteistyötä kunnissa ja hyvinvointialueilla. Hankkeen toteuttivat Ruokakasvatus Ruukku ry, Itä-Suomen yliopisto sekä Sydänliitto. Terveys on monille hyvin merkittävä asia elämässä, sillä kyselyissä se nousee aina top 5-ryhmään kysyttäessä elämän tärkeimpiä asioita. Ihmisten terveys on-
kin toimintakyvyn ja autonomian perusta, ja olennainen myös yhteiskunnan toimivuuden kannalta. Toisaalta se on myös arvo, joka yhä helpommin tunkeutuu myös muiden arvojen reviirille. Esimerkiksi niin, että triathlonia harrastavaa johtajakandidaattia saatetaan pitää ”parempana” kuin ei-urheilevaa toista kandidaattia, vaikkei urheilulla olekaan tekemistä johtajuusominaisuuksien kanssa.
Ja kun terveys nousee hyvyyden mittariksi, se alkaa määrittää myös ihmisen arvoa yhteiskunnassa.
Ahola-Launonen huomautti, että tällainen ajattelu voi johtaa syrjintään: vain terveitä ja hyväkuntoisia pidetään kunnollisina kansalaisina. Sairaudet, vammat tai poikkeavat kehot voidaan nähdä merkkeinä huonommuudesta. Tällöin terveys ei enää ole yhteinen päämäärä vaan kriteeri, jonka perusteella arvotamme toisiamme.
Miltä tämä mahtaa tuntua niistä, joita arvotamme huonommiksi? Myös yhteiskuntasuunnittelussa otetaan huomioon etupäässä ns. normaali, terve ihminen, joka kävelee, näkee, kuulee, mahtuu istumaan tietyn kokoiselle tuolille ja niin edelleen.
Hyvinvointi syntyy olosuhteista
Ahola-Launosen mukaan terveys voidaan ymmärtää kahdella keskeisellä tavalla. Ensimmäisen näkemyksen mukaan terveys on sairauden puuttumista – tila, jossa keho ja toiminnot ovat "normaalilla" tasolla. Mutta kuka määrittää tämän normaalin, sillä lääketieteelliset normit perustuvat usein kapeaan ihmisryhmään eivätkä huomioi kaikkia väestöjä?
Toisen näkemyksen mukaan terveys on ideaalitila, jota kohti pyritään, koska sen
ajatellaan mahdollistavan hyvän elämän. Tässä mallissa terveys ei ole joko–tai-tila, vaan jatkuva asteikko kohti ihannetta. Ongelmana on, että täydellistä terveyttä ei voi saavuttaa, ja sen liiallinen tavoittelu voi jopa johtaa sairauksiin, kuten ortoreksiaan tai ahdistukseen.
Kuka sitten voi määrittää normaalin? On hyvä huomata, että normaaliin joukkoon mahtuvat ilmiöt ovat usein valtaryhmien suosiossa. Epätoivottava on silloin sitä, mitä valtaryhmät kulloinkin paheksuvat. Ahola-Launonen mainitsee myös ”kunnialliset ja kunniattomat sairaudet”. Esimerkiksi rintasyöpään liittyy paljon myönteistä huomiota ja erilaista solidaarista käyttäytymistä, mutta vaikkapa alkoholismi tai suusyöpä tai jotkut muut sairaudet, joita ei pidetä niin ”kunniallisina”, eivät juurikaan saa sellaista aikaan. Nykyhetkessä onkin usein merkityksellistä, nähdäänkö tila itse aiheutettuna. Näin nähdään usein esimerkiksi lihavuus.
Elämäntapojen taustalla on kuitenkin kokonainen verkko olosuhteita: fyysinen ja psyykkinen terveys, lapsuudessa opitut mallit, taloudellinen tilanne, koulutus, asuinympäristö, työolosuhteet ja poliittiset rakenteet. Nämä olosuhteet voidaan kuvata laatikkoina yksilön ympärillä.
Ahola-Launonen kutsuu edellä mainittua laatikkoteoriaksi. Hänen mukaansa on tärkeä tunnistaa, että terveelliset valinnat eivät tapahdu tyhjiössä.
- Helposti ajatellaan, että siellä se painava ihminen taas istuu sohvalla eikä vieläkään ole lenkillä. Silloin nuo edellä mainitut laatikot jäivät pois tarkastelusta.
- Kaikilla on haasteellisia laatikoita ja kaikilla on jotain hyviä laatikoita, mutta toisilla on vaan hirveän paljon enemmän niitä hyviä kuin toisilla. Tämä on minun mielestäni mielenkiintoista myös itsereflektiona, että millaiset laatikot minua ympäröivät.
Pelon sijaan pystyvyyttä
Terveyden edistämisessä käytetään usein pelkoon perustuvaa logiikkaa: varoituksia sairauksista ja riskeistä. Esimerkiksi, että lihavuus johtaa moniin sairauksiin ja sitä myötä ehkä ennenaikaiseen kuolemaan, myös lapsen kohdalla. Tutkimusten mukaan tällainen viestintä toimii vain silloin, kun uhka on akuutti ja ratkaisu selkeä. Elintapoihin liittyvissä asioissa se kuitenkin harvoin auttaa.
Ahola-Launonen vertasi pelon logiikkaa ja pystyvyyden logiikkaa. Pelon logiikka nojaa häpeään ja uhkiin, kun taas pystyvyyden logiikka perustuu luottamukseen ja toivoon. Ihminen muuttaa käyttäytymistään helpommin silloin, kun hän saa tukea ja kokee pystyvänsä, ei silloin kun häntä moititaan.
Tämä on tärkeä näkökulma myös vanhemmuudessa ja lasten ruokakasvatuksessa. Liiallinen kontrolli ja syyllistäminen voivat heikentää lapsen suhdetta ruokaan ja omaan kehoon, kun taas myönteinen, kannustava ilmapiiri vahvistaa hyvinvointia pitkäjänteisesti.
Laihdutuskulttuurin varjossa
Terveys ja laihduttaminen ovat myös valtava markkinasektori. Kun terveyttä ja hyvinvointia kaupallistetaan, on tärkeää kysyä, palvelevatko viestit todella ihmisten jaksamista vai markkinoiden voittoja.
- Laihdutusteollisuus elää sillä, että myydään tuotteita tai palveluita, joilla ihminen laihtuu. Kun hän lihoo takaisin, hän taas tulee ostamaan palveluita, joiden avulla hän laihtuu.
Ahola-Launonen siteerasi kirjailija Raisa Omaheimon kirjaa Ratkaisuja läskeille. Se avaa hänen mukaansa kehosyrjinnän arkea rehellisesti ja terävästi. Omaheimo kirjoittaa, miten lihavana eläminen tarkoittaa jatkuvaa arvioinnin ja kommentoinnin kohteena olemista jopa terveydenhuollossa. Lihavalle tarjotaan laihdutusohjeita paikoissa, josta hän hakee apua, vaikka asia ei liittyisi painoon lainkaan. Neuvoja saatetaan antaa vaikkapa hammaslääkärissä. Omaheimo kysyy myös, miksi lihavana oleminen nähdään lähes pahimpana mahdollisena asiana ihmiselle?
Kirjan mukaan laihdutuskulttuuri on syvällä yhteiskunnassa. Se näkyy tuolien mitoissa, vaatteiden taskuissa, elokuvien rooleissa ja siinä, millaisia kehoja pidetään hyväksyttävinä. Tämä tekee laihduttamisesta paitsi henkilökohtaisen myös rakenteellisen ilmiön. Kun kulttuuri opettaa häpeämään omaa kehoa, se heikentää hyvinvointia ja lisää psyykkistä kuormitusta.
Ahola-Launonen muistutti, että syrjintä ja stigma aiheuttavat välitöntä haittaa mielenterveydelle, paljon nopeammin kuin ylimääräiset kilot. Siksi terveyspuhe, joka leimaa ja arvottaa, ei edistä hyvinvointia.
Menestyjien terveysmoralismi
Terveysmoralismi näkyy myös niin sanottujen menestyjien ajattelussa. Ahola-Launonen kuvasi, että osa ihmisistä uskoo terveyden ja hyvinvoinnin olevan täysin oman ponnistelun tulosta. Jos minä olen onnistunut, miksei muutkin?
Tällainen ajattelu sivuuttaa helposti lähtökohdat ja rakenteelliset erot. Onnistumisten taustalla voi olla monia “hyviä laatikoita”: turvallinen lapsuus, taloudellinen vakaus tai toimiva tukiverkosto. Näiden tunnistaminen ei vähennä yksilön omaa vastuuta, mutta auttaa näkemään, miksi toisten elämä on haasteellisempaa.
Ahola-Launosen mukaan terveysmoralismin ongelma on siinä, että se kytkee moraalin kehoon ja tekee hyvinvoinnista kilpailua. Todellisuudessa terveys ja hyvinvointi ovat yhteisiä voimavaroja, eivät yksilöllisiä saavutuksia.
Hyvinvointi syntyy hyväksynnästä
Ahola-Launosen esitys päättyi ajatukseen, joka haastaa koko terveyspuheen suunnan. Jos terveyttä pidetään ihmisen moraalisena mittana, unohdamme helposti sen, mitä hyvinvointi todella tarkoittaa. Terveys on tärkeää, mutta se ei yksin määritä ihmisarvoa, eikä aina edes onnellisuutta.
Jokaisella on oma elämäntilanteensa ja omat “laatikot”: lähtökohdat, voimavarat ja rajoitukset. Toisille terveellisten valintojen tekeminen on helppoa, toisille se on jatkuvaa kamppailua. Yhden arkeen mahtuu kuntosali ja tasapainoinen ruokarytmi, toisella energia kuluu selviytymiseen, työn ja perheen paineisiin tai taloudelliseen huoleen. Silti molemmat ovat yhtä arvokkaita.
Ahola-Launosen mukaan todellinen hyvinvointi ei synny syyllistämisestä, vaan yhteydestä ja hyväksynnästä. Kun ihminen kokee kuuluvansa joukkoon ja saa toimia omien voimavarojensa mukaan, syntyy edellytyksiä muutokselle ja toivolle. Häpeä sen sijaan lamauttaa.
Tämä pätee myös yhteiskunnallisesti. Hyvinvointia ei voida rakentaa vain yksilön varaan, vaan tarvitaan rakenteita, jotka tukevat kaikkia. Siksi kysymys ei ole vain siitä, miten elämme, vaan myös siitä, millaisen ympäristön ja kulttuurin rakennamme toistemme ympärille.
Amarantti,
hirssi ja maissi tutuiksi
Amarantti, hirssi ja maissi ovat luontaisesti gluteenittomia viljoja. Ne tarjoavat vaihtoehtoja erikoisruokavalioihin ja mahdollisuuden kehittää omaleimaisia tuotteita esimerkiksi leipiin, sämpylöihin, kekseihin ja välipalapatukoihin.
Vaikka nämä viljat ovat Suomessa vielä melko tuntemattomia, maailmalla ne kuuluvat monien ruokakulttuurien peruselintarvikkeisiin. Ammattileipurille ne voivat tuoda mahdollisuuden laajentaa gluteenittomien tuotteiden valikoimaa.
Amarantti
Amarantti on gluteeniton, Etelä-Amerikasta peräisin oleva inkojen vanha hyötykasvi, jossa sekä siemenet että lehdet ovat syötäviä. Nykyään amaranttia viljellään laajalti Pohjois-, Eteläja Väli-Amerikassa sekä Intiassa. Myös Euroopassa viljelyä on esimerkiksi Tšekissä ja Puolassa ja viljelykokeiluita on käynnissä monissa maissa, kuten Liettuassa. Suomessa amarantti ei ole kovin tunnettu eikä sen käyttö ole kovin yleistä, mutta sitä löytyy suurimmista marketeista ja erikoisliikkeistä.
Amarantti on yksivuotinen revonhäntäkasveihin kuuluva ruohokasvi, joka voi kasvaa jopa 3,5 metrin korkuiseksi. Se kestää hyvin kuumuutta ja kuivuutta. Lajikkeesta riippuen siinä on punaiset tai vihreät tähkämäiset kukinnot. Amarantti on hyvä viljelykasvi, sillä yksi kasvi voi tuottaa kymmeniätuhansia siemeniä. Se on erinomainen lisä gluteenittomaan ruokavalioon. Amarantin siemenet ovat pieniä, läpimitaltaan vain yhden millimetrin ja ne sisältävät runsaasti proteiinia, kuitua ja kalsiumia. Välttämättömistä aminohapoista amarantissa on lysiiniä kaksinkertaisesti vehnään verrattuna. Lysiini on vehnässä ns. rajoittava aminohappo, minkä takia vehnätuotteita tulisi täydentää aterialla palkokasveilla ihmisproteiinia vastaavan aminohappokoostumuksen kokonaisuuden saavuttamiseksi. Amarantti sisältää hieman muita viljoja enemmän proteiinia ja runsaasti kuitua. Sen lehdet sisältävät myös runsaasti kalsiumia, jopa enemmän kuin maito.
Amarantin siemeniä voidaan käyttää muiden viljojen tavoin ja sen maku on pähkinäinen. Maku ja koostumus sopivat puuroihin, patoihin, keittoihin ja salaatteihin. Siitä on tyypillisesti valmistettu myös välipalapatukoita ja polentaa. Paahdettuja siemeniä voi lisätä aamupuuroon tai mysliin. Siemeniä voi myös käyttää maissin tapaan, sillä ne käyttäytyvät kuumennettaessa paukkumaissin eli popcornin tavoin. Amarantista voidaan tehdä myös jauhoa.
Leivonnassa amarantti tarjoaa gluteenittoman vaihtoehdon, joka tuo leivonnaisiin mietoa, pähkinäistä makua ja parantaa niiden ravintoarvoa korkean proteiini- ja kuitupitoisuutensa ansiosta. Amaranttijauhoa käytetään kohottamattomiin leipiin, rieskoi-
hin, pannukakkuihin ja lettuihin, mutta se sopii myös kekseihin ja piirakkapohjiin. Gluteenittomuuden vuoksi siihen sekoitetaan usein muita jauhoja ja rakennetta parantavia aineksia, kuten psylliumia. Amarantin siemeniä voi lisätä taikinoihin tuomaan purutuntumaa tai ripotella leivonnaisten pinnalle. Paahdetut siemenet antavat makua ja koristeellisuutta esimerkiksi sämpylöihin ja kekseihin.
Hirssi
Hirssi on yksi vanhimmista viljakasveista. Sitä on viljelty jo yli 7 000 vuoden ajan erityisesti Aasian ja Afrikan alueilla. Se on ollut peruselintarvike Kiinan ja Intian muinaisten sivilisaatioiden keskuudessa. Nykyisin hirssiä viljellään eri puolilla maailmaa lähes jokaisella mantereella ja pienimuotoisesti Suomessakin. Käyttö on meillä kuitenkin varsin vähäistä.
Hirssit ovat ryhmä paljassiemenisiä heiniä. Hirssistä puhuttaessa tarkoitetaan usein helmihirssiä, mutta todellisuudessa hirssi on yleisnimitys usealle erilaiselle viljakasville. Ruokakaupassa hirssissä lukee usein vain hirssi, mutta todennäköisesti se on helmihirssiä. Helmihirssi kasvaa miehen mittaiseksi ja sen tähkä muistuttaa maissia. Tavallinen hirssi on niin sanottu viljahirssi. Muita hirssejä ovat sormihirssi, ketunhäntähirssi, Euroopassa kasvava prosohirssi ja Nepalin vuoristossa viihtyvä punahirssi. Joissakin yhteyksissä durra katsotaan kuuluvaksi hirsseihin. Myös teff voidaan katsoa kuuluvaksi hirssikasvien heimoon.
Hirsseille yhteistä on pienet ja pyöreät jyvät sekä vaatimattomat kasvuolosuhteet. Se kestää kuivia ja kuumia olosuhteita ja tarvitsee kasvaakseen vähemmän vettä kuin riisi, mikä tekee siitä kestävän viljelykasvin ja ympäristöystävällisen valinnan erityisesti alueilla, joilla on niukasti vettä. Hirssin vuotuinen tuotanto on noin 20–30 miljoonaa tonnia. Aasiassa ja Afrikassa hirssiä käytetään pääasiassa ihmisravinnoksi, kun taas Yhdysvalloissa rehuksi.
TEKSTI Terhi Virtanen, Leipätiedotus ry
Amarantti
Amaranttia viljellään laajalti Pohjois-, Etelä- ja Väli-Amerikassa sekä Intiassa.
Hirssiä viljellään eri puolilla maailmaa lähes jokaisella mantereella ja pienimuotoisesti Suomessakin. Käyttö meillä on kuitenkin varsin vähäistä.
Amarantin siemeniä voi lisätä taikinoihin tuomaan purutuntumaa tai ripotella leivonnaisten pinnalle.
Hirssi
Hirssi on luontaisesti gluteenitonta ja sisältää runsaasti mm. magnesiumia, kalsiumia, kuitua ja proteiinia.
Maissi
Maissi tarvitsee vähintään 90 vuorokauden hallattoman kasvuajan ja vuorokautisen pimeän jakson.
Maissinjyvät ovat tuttuja popcornin raaka-aineena, mutta maissijauhoja ja -tärkkelystä käytetään paljon myös leivonnassa.
Amarantin siemenen, helmihirssin ja sokerimaissin jyvän kemiallinen koostumus (%)
Lähde: USDA: National Nutrient Database, 2015.
Hirssit ovat luontaisesti gluteenittomia viljoja ja sisältävät runsaasti mm. magnesiumia, kalsiumia, kuitua ja proteiinia. Hirssissä on sekä liukoista että liukenematonta kuitua, jotka molemmat ovat terveydelle tärkeitä. Liukoinen kuitu auttaa tasoittamaan verensokeria ja alentamaan ”huonon” kolesterolin määrää veressä. Liukenematon kuitu edistää vatsan toimintaa. Hirssi on hyvä proteiinin lähde ja siinä on muita viljoja enemmän välttämättömiä aminohappoja, jotka ovat tärkeitä lihasten rakennusaineiksi ja immuunijärjestelmän toiminnalle.
Hirssi sisältää karvaan makuisia saponiineja ja ruoanvalmistuksessa hirssisuurimot onkin huuhdeltava kuumalla vedellä ennen käyttöä useaan kertaan kitkerän maun poistamiseksi. Hirssiä voidaan hyödyntää monipuolisesti ruoanlaitossa ja se sopii useisiin eri ruokiin kuidun lähteeksi.
Hirssisuurimot sopivat käytettäväksi riisin, kvinoan tai couscousin tavoin esimerkiksi lisukkeina tai ruokaisissa salaateissa. Sekä suurimot että hiutaleet sopivat puuroon. Rouhitut tai jauhetut suurimot käytetään yleisimmin puurona mutta myös oluen valmistukseen. Hirssihiutaleita voidaan nauttia sellaisenaan viilin tai jogurtin päällä. Niitä voi käyttää myös keittojen saostukseen ja ruokaleivän aineksena.
Leivonnassa hirssi tarjoaa gluteenittoman vaihtoehdon niin suolaisiin kuin makeisiinkin leivonnaisiin. Hirssijauhoa voi käyttää esimerkiksi leipiin, sämpylöihin, muffinsseihin ja kakkuihin, mutta usein sitä sekoitetaan muihin jauhoihin sitkon puutteen vuoksi. Hirssihiutaleet sopivat taikinoihin, muruseoksiin ja myslipatukoihin. Ennen käyttöä hirssituotteet kannattaa huuhdella, kuten edellä mainitaan, tai paahtaa kitkeryyden vähentämiseksi ja maun syventämiseksi. Hirssi antaa leivonnaisille vaalean värin ja miedon, hieman pähkinäisen aromin.
Maissi
Maissi on uudelta mantereelta, Perusta, kotoisin oleva viljelykasvi. Maissin villiä muotoa ei tunneta, mutta tiedetään, että Intiaanit kasvattivat sitä jo 6 000 vuotta sitten ja Kolumbus toi sen Eurooppaan vuonna 1492.
Maissin satomäärät ovat maailman suurimpia, yhteensä noin 850 miljoonaa tonnia vuodessa. Sen viljelyyn käytetään vehnän ja riisin jälkeen kolmanneksi eniten viljelypinta-alaa. Maissi on kasvuolosuhteiltaan vaativa, sillä se tarvitsee vähintään 90 vuorokauden hallattoman kasvuajan ja vuorokautisen pimeän jakson. Niinpä maissin viljely on keskittynyt tietyille alueille, kuten Yhdysvaltoihin, Kiinaan, Brasiliaan ja Meksikoon.
Valtaosa maissista käytetään rehuna Yhdysvalloissa. Ihmisravintona maissi on merkittävää etenkin latinalaisessa Amerikassa, missä siitä valmistetaan esimerkiksi tortilloja. Amerikan etelävaltioissa maissileipä kuuluu olennaisena osana ruokapöytään. Suomessa maissin elintarvikekäyttö on vähäistä, alle 0,5 kg/hlö/v, ja se nautitaan pääosin maissihiutaleina. Teollinen käyttö sen sijaan on runsaampaa maissitärkkelyksen ja siitä valmistettavien nestemäisten sokereiden muodossa. Näitä hyödynnetään ennen kaikkea makeisten ja virvoitusjuomien valmistuksessa.
Maissijauhoa ja maissitärkkelystä käytetään leipomoissa varsin yleisesti. Ammattileipurille maissi tarjoaa mukavan jauholisän leipään, antaa leipään kauniin keltaista väriä ja tuo myös rapeutta leivän kuoreen. Leivän voi tehdä myös maissia sisältävästä jauhomixistä. Pintakoristeluun sopii puffattu maissi ja karkeampaa maissijauhoa käytetään riisijauhon ohella myös pizzan ylöslyöntijauhona. Klassisia maissijauhon käyttökohteita ovat tortillat, maissileivät ja gluteenittomat galettet.
Maissitärkkelys on olennainen osa monia gluteenittomia reseptejä: se toimii rakenteen sitojana ja tuo leivonnaisiin kuohkeutta.
Valio on suomalaisen elintarviketeollisuuden kivijalka, jonka kaikki suomalaiset tuntevat ja jonka historia ulottuu viime vuosisadan alkuun, peräti 120 vuoden päähän.
TEKSTI/KUVAT Elina Matikainen
Valion perustivat suomalaiset maidontuottajat vuonna 1905 edistämään suomalaisen voin vientiä ja valvomaan sen laatua. Nimikin valittiin harkitusti, sillä valio tarkoittaa erinomaista ja parhaaksi erottuvaa ja se on ollut yhtiön tavoitteena koko sen olemassaolon ajan.
Yhtiö sai 1920-luvulla uuden suunnan, kun nuori kemisti Artturi Ilmari Virtanen aloitti Valion laboratoriossa. Hänen kehittämänsä AIV-voisuola pelasti suomalaisen voin maineen ja palautti sen kansainvälisen kilpailukyvyn. Vuonna 1945 Virtanen sai Nobel-palkinnon AIV-rehun kehittämisestä, ja hänen työnsä loi pohjan Valion tieteelliselle tuotekehitykselle.
A.I. Virtanen oli vahvasti esillä myös
Kevin Deegan esitteli alustuksessaan mm. Kantar Mindin 2020 tekemän kuluttajatutkimuksen tuloksia Suomessa. Silloin vegaaneiksi ilmoittautuneista (1,8 % vastaajista) noin kolmannes ilmoitti syövänsä säännöllisesti jauhelihaa. Kasvipohjaisia tuotteita on kuitenkin rohkeasti tuotu Valionkin valikoimiin.
Juhlaseminaarin avasivat Valion toimitusjohtaja Annikka Hurmeen (2. oik.) kanssa keittiömestari Tuomas Hämäläinen, sisältöpäällikkö Anna Jalas-Karjalainen sekä tekninen päällikkö Anna Rauhanoksa.
Valion järjestämässä 120-vuotisseminaarissa Finlandia-talossa marraskuun alussa. Toimitusjohtaja Annikka Hurmeen mukaan innovaatiot ovat edelleenkin yksi Valion toiminnan punaisista langoista. Niiden tekijänä Virtasta pidetään erinomaisena esikuvana – syystäkin. Sama innovatiivisuus kuvaa Hurmeen mukaan hyvin myös Valion omistajia, suomalaisia maitotilayrittäjiä. He katsovat eteenpäin
Näyttelijä Seela Sella lausui juhlaseminaarissa Lauri Viidan runon Luominen.
tulevaisuuteen ja ajattelevat kotitilansa ja suomalaisen ruuantuotannon jatkumista myös seuraavalle sukupolvelle, eikä ainoastaan seuraavaan kvartaaliin.
Virtasen luomaa polkua seuraten innovaatioita on Valiolta tullut tasaiseen tahtiin, kuten esimerkiksi Tutteli äidinmaidonkorvike, Hyla-tuotteet, Gefilus-tuotteet ja Laktoositon maitojuoma. Moni niistä oli ensimmäinen lajissaan maailmassa. On syntynyt vahvoja brändejä, jotka kestävät aikaa. Innovaatiot ovat vieneet Valion myös maailmalle, sillä yhtiön tuotteita viedään jo noin 60 maahan. Valion innovaatiotoimintaa johtavan Kevin Deeganin mukaan joka viikko lähtee maailmalle peräti 200 merikontillista tuotteita. Valio vastaakin 25 prosentista Suomen elintarvikeviennistä.
- Vaikka Valio on alun perin syntynyt maidon ja voin ympärille, ei se enää ole pelkkä meijeriyritys, vaan ruokatalo, totesi seminaarissa juhlapuheen pitänyt Valion hallintoneuvoston puheenjohtaja Mikko Heikkinen. Hänen mukaansa Valion tarina on vaatinut pitkäjänteistä kehittämistä, ja sen takana on tarina myös ihmisistä; maidontuottajista sekä valiolaisista työntekijöistä eri tehtävissä.
Ihmisten tekemä yhteistyö onkin se voima, jolla myös innovaatiot syntyvät ja toteutuvat, summasi Kevin Deegan. Tarvitaan myös uteliaisuutta, ketteryyttä ja rohkeutta nähdä mahdollisuuksia siellä, missä joku muu näkee vain ongelmia. Esimerkkinä kasvipohjaiset tuotteet, joihin Valio on laajentanut toimintaansa viimeisten kymmenen vuoden aikana. Lisäksi yhtiö on panostanut voimakkaasti vastuullisuuteen.
Valio on nykyään osakeyhtiö, jonka omistavat suomalaiset maitotilayrittäjät osuuskuntien kautta. Valiolla on Suomessa tuotantolaitoksia 13 paikkakunnalla ja liikevaihto vuonna 2024 oli 2 278,5 miljoonaa euroa. Yhtiö työllistää 3500 työntekijää Suomessa ja 570 ihmistä maailmalla. Leipurille ja kondiittorillekin tuttu Valio Aimo -tukku (entinen Heinon Tukku) palvelee leipomoiden lisäksi ammattikeittiöitä, ravintoloita, hotelleja, pitopalveluja, sekä julkisen sektorin ja teollisuuden asiakkaita. Aimo on kasvanut valtakunnalliseksi tukuksi, jolla on oma valmistus, varastointi ja jakeluverkosto, ja se on merkittävä osa Valion strategiaa elintarvikealan kokonaispalvelujen tarjoajana.
Juhlaseminaarin
pomo
Oy:stä (vas.), Leipuriliiton toimitusjohtaja Mika Väyrynen, Toni Mälkki isäntäyritys Valiosta, SEL:n puheenjohtaja Veli-Matti Kuntonen sekä kuopiolaisen F.K.Trube
toimitusjohtaja Matti Leinonen.
Kirjan tekijöistä kuvassa Mika Parviainen, Oona Heikkinen (keskellä) ja Sanna Mäenpää.
Juhlavuoden keittokirja
Kirjan kirsikka-suklaakakkua tarjottiin myös Valion 120-vuotisjuhlaseminaarissa Finlandia-talossa.
Juhlavuoden kunniaksi Valio julkaisi myös uuden keittokirjan, jolla juhlistetaan sekä kotimaisen ruuan tarinaa ja monipuolisia makuja että Valion 120-vuotista taivalta. Onnen murusia -kirja julkistettiin lokakuussa sen kustantajan Cozy Publishingin tiloissa Helsingissä.
Kirjan reseptien takana ovat Valio Koekeittiön ruoka-asiantuntijat Oona Heikkinen ja Sanna Mäenpää sekä teollisuus-, ruokapalvelu- ja HoReCa-asiakkaita palvelevan Valio Aimo Koekeittiön asiantuntijat keittiömestari Tuomas Hämäläinen ja kondiittorimestari Mika Parviainen. Johtaja Anna Jalas-Karjalainen Valion sisältömarkkinointitiimistä luotsasi koko kirjaprojektin alusta loppuun. Kirja käännetään myös englanniksi.
Kirjan tekijöistä Oona Heikkisellä on myös leipuritaustaa, sillä hän on aikoinaan ensin opiskellut leipuri-kondiittoriksi, sitten kotitalousopettajaksi ja nyt meneillään ovat toiset maisteriopinnot elintarviketalouden alalla Helsingin yliopistossa. Aikoinaan Oona oli innokas kilpailija ja osallistui mm. EM Nuori Leipuri -kilpailuihin Suomen Leipuriliiton joukkueessa. Myös uudesta keittokirjasta löytyy useita suussa sulavia leivonnaisohjeita.
ohjelmasta nauttivat mm. Leipuriliiton puheenjohtaja Anttu Rautio Kotilei-
Siiskonen
Oy:n
Tulevaisuuden teknologiat tehdään tämän päivän päätöksillä
Tämän päivän rahoituspäätökset määrittävät, millaisiin teknologioihin liiketoiminta perustuu kymmenen vuoden päästä. Toimimmeko menneisyyden koneilla ja materiaaleilla, vai onko käytössämme uusia ratkaisuja, joita on määrätietoisesti vaalittu ja kehitetty?
Euroopan keskuspankki arvioi investointitarpeen olevan seuraavan kuuden vuoden aikana 1 200 miljardia euroa – kolmasosan suurempi kuin vielä vuosi sitten. Kasvua on erityisesti julkisten investointien tarpeessa, joiden osuus kokonaisuudesta on noussut 24 prosentista 43 prosenttiin. Keskeinen syy on puolustus, jonka kasvupaineet kohdistuvat luonnollisesti julkiseen talouteen. Ja rahaa tarvitaan kovin moneen muuhunkin, kuten eurooppalaisiin digiverkkoihin ja maatalouden kehittämiseen.
Nämä kasvupaineet heijastuvat myös EU:n uuteen, vuosille 2028–2035 valmisteltavaan budjettikehykseen. Vaikka EU:n budjetista puhutaan kuin se olisi valtavan suuri ja nielisi kaiken mitä jäsenmaiden lompakoista irtoaa, on kuitenkin muistettava, että se on kooltaan 1,26 prosenttia EU:n alueen bruttokansantulosta. Siksi on tärkeää, että yhteisen rahan vipuvoimaa käytetään siellä, missä sen lisäarvo on suurin. Budjettivarat tulee suunnata kohteisiin, joissa EU:n laajuinen taso on tehokas ja välttämätön yhteisten politiikkatavoitteiden saavuttamiselle.
Tällaiseksi tavoitteeksi on tunnistettu puolustuksen lisäksi ainakin kilpailukyky. Valmistelutyöstä vastaava
Euroopan komissio esittelikin osana budjettikehysehdotustaan kilpailukykyrahaston. Rahaston sisältä löytyy vanhasta budjetista tuttuja työkaluja, kuten tutkimus- ja kehitysrahoituskokonaisuus Horisontti Eurooppa. Horisontti Eurooppa on EU:n tärkein keino tukea yritysten tuotekehitystä, innovaatioiden skaalausta ja kansainvälistä kasvua. Vaikka neuvottelut EU:n lainsäätäjien kesken tulevat jatkumaan vielä pitkään, näyttää siltä, että Horisontti Euroopan rahoitus olisi lähes tuplaantumassa 175 miljardiin euroon.
Tämä on Suomelle ja suomalaisille yrityksille ensiarvoisen tärkeää. Samalla kun
valtiontalouden säästöpaineet madaltavat odotuksia tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoimintaan suunnattavalle kansalliselle rahoitukselle, suomalaisiin hankkeisiin on kuitenkin onnistuttu hyvin saamaan EU-rahoitusta. Tämä onkin juuri sitä rahoitusta, jonka avulla saadaan uusia teknologisia ratkaisuja niin koneisiin kuin materiaaleihinkin. Olennaista on ymmärtää, että pelkkien uusien digitaalisten ratkaisujen sijaan innovaatiot voivat olla hyvin monenlaisia, eri aloja koskettavia. Esimerkiksi kestävissä elintarvikkeissa on valtava potentiaali, ja suomalaisella osaamisella on kehitetty esimerkiksi kauratuotteita.
Pidemmällä aikavälillä EU:n tutkimus- ja innovaatiorahoituksen hyödyt näkyvät etenkin niille pienille ja keskisuurille yrityksille, jotka eivät välttämättä voi kehittää itse omia uusia teknologioitaan.
Pidemmällä aikavälillä EU:n tutkimusja innovaatiorahoituksen hyödyt näkyvät etenkin niille pienille ja keskisuurille yrityksille, jotka eivät välttämättä voi kehittää itse omia uusia teknologioitaan. Siksi neuvotteluissa tehtävät päätökset seuraavalle seitsemän vuoden budjetille voivat vaikuttaa suuresti suomalaisten yritysten kilpailukykyyn seuraavalla ja sitä seuraavalla vuosikymmenellä.
Merkityksellistä kotimaisuutta
Valion omistavat suomalaiset maidontuottajat, joille maksamme toimintamme kaikki tuotot. Meille vastuullisuus on tapa toimia, raaka-aineista jakeluun. Kun valitset meidät, tuet kotimaisia maitotilallisia. Se on hyvää makua – myös arvoiltaan. valioaimo.fi
Elina Sutelainen tuo Finnbakelsiin tuoretta
näkökulmaa
Tämän vuoden helmikuussa Finnbakels Oy:n toimitusjohtajana aloittanut Elina Sutelainen haluaa vahvistaa yhteistyötä ja asiakaslähtöisyyttä.
Monipuolinen tausta antaa Elina Sutelaiselle vahvan käsityksen koko elintarvikeketjusta aina raaka-aineista kaupan hyllylle asti. Hän on työskennellyt useita vuosia päivittäistavarakaupan parissa, muun muassa S-ryhmässä. Ennen siirtymistään Finnbakelsiin Sutelainen työskenteli Vaasan Oy:ssä asiakasmyynnin tehtävissä.
- Luulen, että taustassani nähtiin mahdollisuus tuoda yritykseen hyviä käytäntöjä päivittäistavarakaupan ja kuluttajaliiketoiminnan puolelta, kuten esimerkiksi prosessiymmärrystä ja erilaisia johtamisen rakenteita, Sutelainen arvioi rekrytointiaan. Itselleen hän puolestaan näki paikan tarjoavan uuden näkökulman elintarvikeketjuun.
- Halusin ymmärtää ja päästä oppi-
maan, mitä tapahtuu elintarvikeketjussa ennen valmistusta eli siellä, missä raaka-aineita kehittämällä ja yhdistelemällä syntyy jotakin aivan uutta, Sutelainen sanoo ja lisää, että leipomoteollisuuden raaka-ainemaailma tuli hänelle suurelta osin uutena ja on nyt osoittautunut todella mielenkiintoiseksi ja monipuoliseksi.
Raaka-ainemaailmaan tutustumisen ohella ensimmäiset työkuukaudet ovat sisältäneet perehtymistä Finnbakelsiin ja koko Bakels-konserniin sekä luonnollisesti tulemista sinuiksi oman tiimin kanssa. Lisäksi on tutustuttu asiakkaisiin, kollegoihin ja sidosryhmiin.
- Olen kyllä viihtynyt erinomaisesti ja meillä on hieno porukka tekemässä asioita. Finnbakels on Sutelaisen mukaan pieni mutta erittäin osaava ja ketterä organisaatio. Yhtiössä työskentelee 13 henkilöä,
Finnbakelsin henkilökunnasta saatiin samaan kuvaan Sami Roselius (trukissa vasemmalla), Kari Sillfors, Veli-Pekka Salminen, Elina Sutelainen, Tiia Pitkänen, Sebastian Yannopoulos ja Saara Aaltonen.
jotka toimivat tiiviissä yhteistyössä. Tiimi koostuu kokeneista alan ammattilaisista, jotka ovat monille lukijoille tuttuja kasvoja kentältä ja tapahtumista. Myyntitiimiin kuuluvat asiakaspalvelusta vastaava Tiia Pitkänen, myyntipäällikkö Markku Forsström sekä avainasiakaspäällikkö Nalle Asikainen. Lisäksi tiimiin kuuluu prosessikoordinaattori Veli-Pekka Salminen, joka toimii myyntiin liittyvien prosessien ja työvälineiden parissa, sekä niin analytiikan kuin toiminnanohjausjärjestelmänkin tukena.
Teknisen myynnin avainasiakaspäälliköt ovat Kari Sillfors (ruokaleivät ja kahvileivät), Veli-Matti Ahvenharju (konditoriatuotteet) ja Susanna Suhonen (konditoriatuotteet). He auttavat asiakkaita sopivimpien raaka-aineratkaisujen löytämisessä, sekä tarvittaessa tuotekehityksessä ja reseptiikassa, sekä testaavat ja kehittävät uusia raaka-aineita. Hankinnasta vastaa Sebastian Yannopoulos, ja laatukoordinaattorina toimii Saara Aaltonen. Varaston toiminnasta vastaa Kimmo Leino yhdessä Sami Roseliuksen ja Kari Hurmalaisen kanssa.
TEKSTI Elina Matikainen KUVAT Elina Matikainen ja Finnbakels Oy
Taloushallintoon liittyvät asiat ja kuljetukset on ulkoistettu, mutta muuten kaikki toiminnot hoituvat tiiviisti omassa talossa. Finnbakelsin konttori ja varasto sijaitsevat Keravalla, osoitteessa Koivunoksa 15. Tiloissa on oma koeleipomo, jonne myös asiakkaat ovat tervetulleita.
- Jokainen päivä on erilainen. Pienessä yrityksessä toiminta on ketterää ja nopeaa. Asioihin voi usein vaikuttaa heti ja päätöksiä voi tehdä nopeasti. Kehittäminen, haasteiden ratkaiseminen ja asiakkaiden auttaminen yhdessä tiiminä on antoisaa, Sutelainen kuvaa.
Laaja osaamisverkosto
Finnbakels Oy on osa sveitsiläistaustaista Bakels-konsernia, joka perustettiin vuonna 1904 ja toimii nykyisin 37 maassa. Konsernilla on 22 tuotantolaitosta ympäri maailmaa ja laaja asiantuntijaverkosto. Yhtiön historia on siis pitkä.
Suomessakin Bakels-tuotteita on käytetty yli kuusikymmentä vuotta, sillä tänne niitä toi ensimmäisenä Elonen Oy:n perustaja Raimo Elonen jo vuonna 1963. Tuotteiden edustus oli pitkään Orionin omistamalla Knut Henberg Oy:llä, jossa työskennelleet Ralf Backman ja Eelis Jaarte haistoivat markkinaraon ja perustivat Finnbakels Oy:n 80-luvun puolivälissä. Yritys sai Bakelsin tuotteet edustukseensa sopimalla siitä ruotsalaisen AB Nordbakelsin kanssa. Siitä on kuljettu pitkä matka ja Finnbakelsissakin kohotettiin tänä vuonna malja 40-vuotisen taipaleen kunniaksi.
Kansainvälisesti Bakelsilla on viisi osaamiskeskusta, joissa on erikoistuttu tiettyihin tuotteisiin ja/tai raaka-aineisiin. Ruotsissa spesiaaliosaamista on emulgointiaineissa, Britanniassa on erityisesti leipäosaamista, Sveitsissä tunnetaan hapanraskit ja Uudessa-Seelannissa öljyt, rasvat ja sokerimassat. Belgiassa puolestaan keskitytään hedelmätäytteisiin ja kiilteisiin.
- Tämä kaikki tuo meille valtavasti osaamista ja tietotaitoa. Meillä on käytössämme maailmanlaajuinen tuotekehitysverkosto, ja me täällä ymmärrämme paikallisesti suomalaisen markkinan erityispiirteet, Sutelainen sanoo ja mainitsee esimerkkinä laktoosittomuuden, joka on tärkeä huomioitava ominaisuus meikäläisissä tuotteissa.
Finnbakels toimii myyntiyhtiönä, jo-
seissa. Esimerkiksi konditoriatuotteissa lanseerattiin tänä vuonna uusia täytteitä, joille hän näkee mahdollisuuksia.
Gluteenittomuus on yhä kasvava trendi ja esimerkiksi Finnbakelsin gluteenittomilla leipäseoksilla on kysyntää. Gluteenitonta leivotaan myös sellaisille kuluttajille, joiden gluteenittomuusvaatimus ei tule keliakiasta. Myös palmuöljyttömät tuotteet kiinnostavat kuluttajia yhä enemmän. - Tuotteemme soveltuvat monipuolisesti moniin erilaisiin käyttötarkoituksiin. Autamme asiakasta löytämään juuri ne tuotteet, joiden avulla hänen oma liiketoimintansa kehittyy.
Viimeksi mainittuun liittyy koko yrityksen ideologia: asiakkaita halutaan auttaa onnistumaan ja kasvattamaan liiketoimintaa. Se on myös Finnbakelsin etu.
Myös vastuullisuus puskee yhä enemmän esiin asiakastoiveissa ja sen painoarvo kasvaa valinnoissa. Vastuullisuus on osa konsernin strategiaa, ja sitä johdetaan sekä paikallisesti että Bakelsin pääkonttorista käsin.
ka myy Bakels-konsernin tuotteita Suomessa. Suurimpia tuoteryhmiä ovat mm. leivänparanteet ja erilaiset leipä- ja jauhoseokset. Asiakkaiden ostoskoria täydentävät valikoimassa kuitenkin myös muiden valmistajien raaka-aineet, sillä ihan kaikkea ei konsernissa tehdä.
Asiakaslähtöisyys, kasvu ja vastuullisuus
Finnbakelsin asiakaskunta koostuu pääasiassa leipomoista ja konditorioista, mutta myös teollisuus, tukkuliikkeet ja ravintolat kuuluvat sen asiakkaisiin. Yrityksen valikoimassa on noin 500 nimikettä. Sutelaisen mukaan valikoiman laajuus ei kuitenkaan ole itseisarvo.
- En usko siihen filosofiaan, että nimikkeitä lisätään vain lisäyksen vuoksi. Uskon asiakaskohtaisesti räätälöitäviin ratkaisuihin ja asiakkaiden tarpeisiin osuvaan kokonaisvalikoimaan. Jos asiakkaalla on tarve, etsimme siihen yhdessä oikean ratkaisun ammattilaistemme avulla, hän selittää.
Finnbakelsin liikevaihto oli viime vuonna noin 7,9 miljoonaa euroa, ja tulos oli positiivinen. Tulevaisuudessa tavoitteena on panostaa kasvuun. Sutelainen näkee potentiaalia muun muassa suklaanmakuisissa kuorrutteissa, kreemeissä ja remons-
Hyvää tekemisen meninkiä Johtajana Elina Sutelainen korostaa avoimuutta, yhteistyötä ja yhteisiä tavoitteita. - Vahvasti joukkueena tekeminen on minulle tärkeää. Avoin johtaminen ja yhteiset tavoitteet vievät eteenpäin, hän painottaa.
Tuntuukin, että Sutelainen on saanut Finnbakelsiin positiivista kipinää ja hän itsekin sanoo huomanneensa, että hyvä tekemisen meininki näkyy monessa asiassa.
- Näen meille paljon mahdollisuuksia. Vanhan ”ytimen” päälle voidaan rakentaa monenlaista uutta.
Myös konttori Keravalla on kokenut muodonmuutoksen uuden johtajan myötä; kalustusta on uudistettu ja turhaksi jäänyttä tavaraa heitetty pois. Kaikki se lisää työviihtyvyyttä.
Ruoka ja leipominen ovat Sutelaiselle monella tavoin läheisiä asioita myös kotona.
- Olen keittiöihminen, vaikka kotileipominen onkin aivan eri maailmansa kuin teollinen tuotanto, hän naurahtaa ja kertoo jo saaneensa hyviä neuvoja työpaikallaan. Seuraavat mokkapalat 9- ja 11-vuotiaiden poikiensa jääkiekko- ja jalkapallojoukkueiden tapahtumiin hän saattaakin pyöräyttää leipomoammattilaisten vinkeillä.
Leipomoteollisuuden raaka-ainemaailmaan ja valmiisiin tuotteisiin, kuten vaikkapa kakkuihin tutustuminen on Elina Sutelaisen mukaan osoittautunut todella mielenkiintoiseksi ja monipuoliseksi.
Condite avasi Helsinkiin Makupajan
Helsingin Mannerheimintielle, aivan Oopperatalon kupeeseen, on noussut paikka, jossa uudet maut ja ideat saavat konkreettisen muodon. Condite Oy:n uusi Makupaja on yhtä aikaa koeleipomo, kehityskeittiö ja asiakkaiden kohtaamispaikka.
TEKSTI/KUVAT Elina Matikainen
Helsingin keskustaan osoitteeseen Mannerheimintie 15 rakentunut Makupaja toimii sekä Conditen sisäisenä tuotekehitystilana että monipuolisena työpaja- ja esittelytilana, jossa järjestetään muun muassa asiakastapaamisia, tuotekehityspäiviä ja koulutuksia. Lisäksi se toimii henkilöstön työpisteenä, jossa Helsingin seudulla työskentelevät myyntihenkilöt voivat tavata asiakkaita ja työskennellä väliaikaisesti.
Conditen kaupallinen johtaja Bertil Borg toteaa, että Makupaja-innovaatiotila syntyi yhteistyön hengessä.
- Parhaat ideat syntyvät yhdessä. Kut-
summe asiakkaamme ja kumppanimme kehittämään tulevaisuuden tuotteita kanssamme.
Conditen strategia- ja tuotekehityspäällikkö Eeva Wallin kertoo, että Makupajan ensimmäiset tilaisuudet järjestettiin jo ennen virallista käyttöönottoa. Sittemmin tilassa on pidetty Conditen omat avajaiset ja marraskuussa Makupajaan saapuivat tutustumaan mm. Etelä-Suomen leipomoyrittäjät. Joulukuullekin oli sovittu tilaisuuksia ja ensi kevään kalenteriinkin oli jo tehty merkintöjä.
Tilaan mahtuu mukavasti 10–12 henkilöä kerrallaan, mutta tarvittaessa pöydät ja kalusteet voidaan järjestää uudelleen,
Lari Ranki (vas.) ja Ossi Aalto testasivat Makupajassa joulun alla uutta piparkakkutäytettä.
jolloin kapasiteetti nousee noin kolmeenkymmeneen. Kaikki kalusteet on valittu monikäyttöisyys mielessä pitäen.
Keittiö, leipomo ja ideapaja samassa
Makupajan tarina alkoi tilasta, jossa aiemmin toimi lounasravintola. Eeva Wallin sanoo ”törmänneensä” tilan vuokrausilmoitukseen puoliksi sattumalta, sillä se oli luokiteltu ravintolatilojen osastoon. Muitakin tiloja olisi ollut tarjolla, mutta tässä keskeinen sijainti ratkaisi.
Tilasta tehtiin vuokrasopimus Nordean Eläkesäätiön kanssa ja sen jälkeen
siellä tehtiin iso remontti. Se aloitettiin kesäkuun alussa ja valmistui aikataulussa eli elokuun puolivälissä niin, että tila voitiin ottaa heti käyttöön. Nyt tilasta löytyvät sekä keittiö- että leipomolaitteet, neuvotteluhuone, muutama toimistopaikka ja pieni varasto, kaikki toimivasti samassa kokonaisuudessa eli noin 150 neliössä.
Remonttia helpotti se, että lounasravintolana toimineessa tilassa olivat valmiina esimerkiksi rasvakanavat ja myös ilmastointi oli kunnossa. Mutta lähes kaikki pinnat pantiin uusiksi, kalusteet uusittiin ja uusia koneita hankittiin.
Makupajan keittiö on ammattikeittiö, jossa voidaan valmistaa ruokaa, testata tuotteita ja järjestää maistatuksia. Leipomossa on vastaavat mahdollisuudet leipomotuotteiden osalta, sillä sieltä löytyvät muun muassa taikinakoneet, kaulauskone ja nostatuskaappi. Remontti tehtiin hyvässä yhteistyössä kiinteistön omistajan kanssa, ja keittiöstä saatiin toimiva kokonaisuus hyödyntämällä aiemmat, hyväkuntoiset laitteet.
- Laitteiden ja välineiden ja tilan layoutin osalta suunnittelussa oli mukana oma henkilökuntamme osaamisellaan. Leipomopuolen ammattilaisemme tiesivät tarkkaan, millaisia laitteita ja välineitä tarvitaan, Eeva Wallin kertoo.
Leipomomyynnin avainasiakaspäällikkö Ossi Aalto ja myyntiharjoittelija Lari Ranki olivat jo ehtineet testata uusia leipomokoneita. Jutuntekopäivänä he leipoivat jouluisia pullia, joihin tuli Credinin uutta piparkakkutäytettä sekä joulutorttuja uudella twistillä. Leipomomyynnin tiimiin kuuluvat myös avainasiakaspäällikkö Jaana Välimäki sekä myyntipäällikkö Anders Borg.
Makupajaa hyödyntävät myös Conditen food servicen ja teollisuusmyynnin ammattilaiset eli Mikko Viitanen, Samuli Törmikoski, Juho Wikström, Kristiina Klockars ja Sari Liljeqvist.
- Teollisuusasiakkaamme, kuten valmisruokateollisuus, tarvitsevat jatkuvasti uusia makuja ja ratkaisuja. Samoin food-service-asiakkaat. Me voimme kokeilla niitä täällä käytännössä, toteaa Mikko Viitanen.
Monikäyttöisyys painottui suunnittelussa
Condite suunnitteli tilan itse alusta loppuun, ja myös valvoi remontointia. Suun-
Eeva Wallin (oik.) on tehnyt paljon töitä Makupajan toteuttamisessa. Nyt alkaa olla valmista. Myös avainasiakaspäällikkö Jaana Välimäki iloitsee uudesta Helsingin pisteestä.
Tilavaan neuvotteluhuoneeseen mahtuu sopivasti tusinan verran ihmisiä, mutta tarvittaessa enemmänkin. Päädyssä on muutama toimistopiste.
Pienessä varastossa ovat kaikki tärkeimmät säilyvät tuotteet. Valikoimaa tarkastelee Kristiina Klockars.
nittelussa painottui monikäyttöisyys. Keittiön ja leipomon väliin on luotu selkeä mutta avoin tilajako, ja vaaleat pinnat ja lisävalaisimet tekevät tilasta valoisan ja raikkaan. Välissä keskellä on pöytä esimerkiksi valmiiden tuotteiden tarkastelua ja maistelua varten.
Tilalle haluttiin antaa suomenkielinen nimi, joka kertoisi paikan idean.
- Makupaja sopii mielestäni erinomaisesti, sillä täällä syntyy hyviä makuja suomalaisille asiakkaillemme. Lisäksi paja-nimessä on tekemisen meininkiä – se kuvaa täydellisesti sitä, mitä täällä tehdään, Eeva Wallin hehkuttaa.
Makupajan keskeinen sijainti tekee siitä helposti saavutettavan asiakkaiden ja yhteistyökumppaneiden näkökulmasta. Komea oopperatalo aivan vieressä on hyvä maamerkki ja liikenneyhteydet ovat mainiot melkein millä tahansa liikennevälineellä.
- Pääpaikkamme on ja pysyy Naantalissa. Helsinkiin on kuitenkin helpompi tulla
Tuotantotilan toisessa päädyssä olevassa keittiössä ovat esimerkiksi uunit ja nostatuskaappi. Siellä tekevät kokeilujaan myös food-service ja teollisuusmyynnin ammattilaiset, kuten tässä Mikko Viitanen (vas.) ja Samuli Törmikoski.
eri puolilta maata, myös pohjoisesta. Siksi halusimme nimenomaan tänne uuden kohtaamispaikan, Wallin perustelee.
Makupaja ei ole hänen mukaansa pelkkä fyysinen tila, vaan osa Conditen strategiaa ja vahvistaa asiakaslähtöistä kehitystyötä. Halutaan olla lähellä asiakasta ja valmiita kokeilemaan.
- Kun asiakas tulee tänne, syntyy keskustelua, josta syntyy puolestaan uusia tuotteita. Lähellä innostuminen on aina helpompaa.
Wallin uskoo, että Makupaja vahvistaa Conditen asemaa asiakkaiden kumppanina.
- Tämä on investointi tulevaisuuteen. Makupaja tuo meidät lähemmäs asiakasta ja tekee ideoinnista konkreettista. Makupajan nimi kiteyttää sen hengen: paikka, jossa makujen luominen ja yhdessä tekeminen ovat keskiössä.
Julkiset ruokahankinnat avainasemassa kestävän
ruokajärjestelmän ja reilun kilpailun edistämisessä
TEKSTI Elina Matikainen
Elintarvikemarkkinavaltuutetun toimiston marraskuun alussa järjestämä webinaari pureutui julkisten ruokahankintojen sääntelyyn ja tuleviin lakimuutoksiin. Aiheina oli, miten elintarvikemarkkinalaki koskee julkisia hankintoja, millaisia sopimuskäytäntöjä alalla esiintyy ja mitä muutoksia on luvassa hankintalainsäädäntöön. Webinaari kokosi yhteen julkisen sektorin, viranomaisten ja elintarvikealan asiantuntijoita keskustelemaan siitä, miten julkisilla ruokahankinnoilla voidaan edistää reilua kilpailua, vastuullisuutta ja kotimaisen elintarviketuotannon elinvoimaa.
Elintarvikemarkkinavaltuutettu Jarno Sukanen korosti, että julkisilla ruokahankinnoilla on merkittävä rooli koko elintarvikeketjun toimivuuden ja kestävän ruokajärjestelmän kehittämisessä. Hän totesi, että julkiset ruokahankinnat ovat noin 600 miljoonan euron kokonaisuus, joten ei ole yhdentekevää, miten nämä varat käytetään, ja sillä on suuri vaikutus markkinoiden reiluuteen ja tehokkuuteen.
Sukanen muistutti, että elintarvikemarkkinalaki koskee myös julkisia hankintoja. Viranomaisilla on velvollisuus valvoa hyvän kauppatavan periaatteita. Lain tavoitteena on suojata elintarvikeketjun heikommassa asemassa olevia toimijoita ja estää esimerkiksi kohtuuttomia maksuaikoja, ehtojen yksipuolisia muutoksia ja perusteettomia maksuja toimittajille.
- Tavoitteena ei ole vain valvoa rikkomuksia, vaan myös edistää markkinoiden tasapuolista ja kestävää toimintaa, Sukanen painotti.
Elintarvikealan näkökulmaa toi esiin Kespron myyntijohtaja
Iikka Latostenmaa, joka kuvasi julkisten hankintojen olevan sekä tärkeä että vaativa osa Suomen food-service-markkinaa. Hän kertoi, että noin 15 prosenttia raaka-ainehankinnoista tehdään julkiselle sektorille, ja se vaatii tukkutoimijoilta vahvaa osaamista hankintalainsäädännöstä, vastuullisuuskriteereistä ja logistiikasta.
Latostenmaa nosti esiin tarpeen lisätä joustavuutta ja läpinäkyvyyttä sopimusehtoihin. Hänen mukaansa pitkät kiinteät hintajaksot ja jäykät hinnanmuutosrajat vaikeuttavat reagointia markkinamuutoksiin. Myös logistiikan tulisi olla omana, selkeästi hinnoiteltuna osanaan.
Hän kiitti markkinavuoropuhelujen lisääntymistä, mutta toivoi, että kilpailutusprosessien keskeyttämisiä ja uudelleenkäynnistyksiä olisi vähemmän.
- Parhaat tulokset saavutetaan silloin, kun hankintaorganisaatio ja ruokapalvelun käyttäjät vetävät yhtä köyttä, Latostenmaa tiivisti.
Lopuksi työ- ja elinkeinoministeriön johtava asiantuntija Riikka Hietanen esitteli meneillään olevaa hankintalain uudistusta, jonka tavoitteita ovat markkinoiden toimivuuden edistäminen ja kilpailun lisääminen, kilpailuneutraliteetti, säästöt ja tehokkuus julkisissa hankinnoissa sekä elintarvikeketjun tasapainon kehittäminen. Lisää painoa annetaan huoltovarmuudelle, turvallisuudelle ja ympäristöasioille.
Tämän vuoden alkupuolella lausuntokierroksella olleeseen lakiesitykseen saatiin runsaasti lausuntoja, kaikkiaan 620 kappaletta. Yhteistä niille oli, että säästöjä julkisissa hankinnoissa sekä kilpailun lisäämistä kannatettiin. Eriävät näkemykset liittyivät keinoihin, joilla tavoitteisiin voitaisiin päästä. Erityisesti lausunnoissa puhutti sidosyksikköihin kohdistuva muutos, jossa osakeyhtiömuotoisten sidosyksiköiden käytölle asetettaisiin 10 % vähimmäisomistusvaatimus. Sitä vastusti erityisesti julkinen sektori, kun taas yksityinen sektori kannatti sitä.
Hankinnan valmistelun osalta keskeisiä muutoksia ovat velvoite kilpailutuksen uusimiseen, jos saadaan vain yksi tarjous, vaatimus EU-kynnysarvon ylittävän hankinnan jakamisesta osiin sekä mahdollisuus valittaa ratkaisusta. Lisäksi markkinakartoitus otetaan lähtökohtaiseksi osaksi hankintaprosessia, Hietanen luetteli.
Uudistuksen tavoitteena on antaa hankintayksiköille myös lisää selkänojaa huomioida huoltovarmuuteen liittyvät tarpeet julkisissa hankinnoissa. Lain tarkoitus on myös tehostaa julkisten varojen käyttöä sekä edistää laadukkaiden, innovatiivisten, ekologisesti, sosiaalisesti ja taloudellisesti kestävien hankintojen tekemistä.
Hietasen mukaan lainsäätäjän tehtävänä ei kuitenkaan ole määritellä, mitä hankitaan tai millä kriteereillä, koska hankkijat ja tarpeet vaihtelevat. Sen sijaan lainsäätäjän tulee antaa hankintoja tekeville parhaat mahdolliset työkalut ja puitteet, jotta he voivat toteuttaa hankinnat mahdollisimman hyvin käytettävissä olevien resurssien rajoissa.
Marraskuun alussa lakiesitys ei ollut vielä edennyt eduskuntaan, sillä siitä annetut lausunnot olivat edelleen käsittelyssä. Riikka Hietasen mukaan tavoitteena on saada laki voimaan vuoden 2026 alussa.
Syrjintää vai ei?
Kaikille työnantajille on nykyään selvää, että työntekijöiden erilainen kohtelu esimerkiksi sukupuolen, äidinkielen tai seksuaalisen suuntautumisen perusteella on lainvastaista. Siitä huolimatta syrjintään liittyviä kanteita nostetaan tasaiseen tahtiin eri tuomioistuimissa.
Uskon tämän johtuvan siitä, että syrjintää ei aina ole helppoa havaita, eivätkä kaikki työnantajat välttämättä ymmärrä toimintansa saattavan olla lain silmissä syrjivää – mikä ei tietenkään poista heiltä vastuuta asiasta.
Siksi nostan tässä kirjoituksessa esiin joitakin oikeustapauksia, jotka toivottavasti havainnollistavat sitä, mikä voi olla syrjintää. Kattavaa esitystä aiheesta ei lyhyessä kirjoituksessa kuitenkaan voi antaa.
Tärkeimmät syrjinnän kieltävät lait ovat tasa-arvolaki, yhdenvertaisuuslaki ja rikoslaki. Syrjintä tarkoittaa käytännössä henkilöiden asettamista eri asemaan ei-hyväksyttävällä perusteella. Joissain tilanteessa hyväksyttäviä perusteita tälle kuitenkin on olemassa.
Esimerkiksi tasa-arvolain 7.4 §:n mukaan ”menettelyä ei ole pidettävä syrjintänä, jos sillä pyritään hyväksyttävään tavoitteeseen ja valittuja keinoja on pidettävä aiheellisina ja tarpeellisina tähän tavoitteeseen nähden”.
Syrjintä voi olla välitöntä tai välillistä. Välitöntä syrjintää on usein esimerkiksi se, jos henkilön sukupuoli on ollut rekrytointipäätöksen perusteena.
Välillistä syrjintää voi olla menettely, jonka johdosta miehet ja naiset joutuvat tosiasiassa eri asemaan, vaikka menettely perustuisi sinänsä muodollisesti objektiivisiin perusteisiin.
Esimerkiksi Euroopan unionin tuomioistuimen ratkaisussa Kalliri C-409/16 kyse oli Kreikan poliisikouluihin hakevilta edellytetystä 170 senttimetrin pituusvaatimuksesta. Unionin tuomioistuin katsoi, että lainsäädäntö oli tasa-arvodirektiivin vastainen, koska se oli epäedullinen huomattavasti suuremmalle määrälle naisia kuin miehiä eikä se ollut asianmukainen eikä tarpeellinen sille asetetun oikeutetun tavoitteen toteuttamiseksi.
Asiaa olisi kuitenkin saatettu arvioida eri tavalla, jos hakijoita olisi karsittu fyy-
sisen toimintakyvyn eikä pelkän pituuden perusteella.
Kansalaisuuteen perustuvasta syrjinnästä voidaan mainita ratkaisu Helsingin HO 21.12.2007 S 07/1524. Siinä henkilö oli hakenut siivoustyötä lentoasemalta. Henkilöltä, jolla oli ulkomaan kansalaisuus tai kaksoiskansalaisuus, vaadittiin vapaamuotoinen selvitys siitä, että hän oli asunut Suomessa yhtäjaksoisesti vähintään viisi vuotta. Suomen kansalaisilta selvitystä ei vaadittu.
Henkilöä katsottiin kohdellun epäsuotuisammin kuin niitä, joilla oli ollut vain Suomen kansalaisuus. Kyse oli välittömästä syrjinnästä. Hyvitykseksi määrättiin 700 euroa.
Terveydentilaa käsiteltiin ratkaisussa KKO 2018:31: A oli työskennellyt X Oy:ssä lukuisissa lyhyissä määräaikaisissa työsuhteissa tilapäisenä ahtaajana.
Yhtiö oli syrjinyt A:ta terveydentilan perusteella, kun se oli lakannut tarjoamasta A:lle töitä hänen sairauspoissaolojensa vuoksi. Yhtiö tuomittiin maksamaan A:lle vahingonkorvausta.
Syrjintää voi tapahtua myös sen perusteella, että työntekijä ei tunnusta jotakin tiettyä uskontoa, kuten tapauksessa Turun HO 21.11.1996 S 96/320. Yhtiössä uskonasioita oli selvästi ylikorostettu, vaadittu uskontoon liittyvien periaatteiden noudattamista työssä ja erotettu tai uhattu erottaa työntekijöitä uskonnollisilla perusteilla.
Työntekijöillä, jotka eivät olleet tunnustaneet yhtiön suosimaa uskoa, oli konkreettinen syy pelätä työsuhteensa päättämistä uskon perusteella. Työntekijään kohdistamallaan uskonnollisella painostuksella, johon oli sisältynyt myös epäluottamuksen osoittaminen toisinuskovia kohtaan, työnantaja oli asettanut työntekijän eriarvoiseen asemaan lain vastaisesti.
Tapaus Turun HO 18.9.2012 S 11/1306 koski mielipiteeseen perustuvaa syrjintää. Työntekijä irtisanottiin melko pian sen
Kirjoittaja työskentelee Elintarviketeollisuusliitossa ja antaa Leipuriliiton jäsenille työsuhdeasioihin liittyvää oikeudellista neuvontaa.
Tärkeimmät syrjinnän kieltävät lait ovat tasa-arvolaki, yhdenvertaisuuslaki ja rikoslaki.
jälkeen, kun hänen ja työnantajan edustajan välillä oli ollut erimielisyyttä työaikakirjanpidosta. Työntekijän työtehtäviä siirrettiin hoitamaan toimitusjohtajaan sukulaisuussuhteessa oleva henkilö.
Työnantaja ei voinut osoittaa mielipiteen takia syntynyttä syrjintäolettamaa vääräksi ja joutui maksamaan hyvityksenä 5 000 euroa.
On hyvä muistaa, että mikä hyvänsä ei kuitenkaan ole syrjintää. Työnantajalla on aina työnjohto-oikeus eli oikeus johtaa ja valvoa työtä.
Tärkeintä on, että ketään ei kohdella huonommin kuin toisia minkään henkilökohtaisen ominaisuuden perusteella.
Samuli Nissilä
Tieteen keinoin eteenpäin
Tiede ja tutkimus vievät asioita eteenpäin monella alalla. Tällä palstalla kerrotaan mm. suomalaisten kulutusmenojakaumasta, härkäpaputuotteita parantavasta väitöstutkimuksesta sekä siitä, miten panimoteollisuuden sivuvirtoja voidaan käyttää hyväksi leipomoteollisuudessa. Tutkimuksen kohteina ovat olleet myös vegaaniruokavaliot sekä suomalaiset hillat.
Ruokamenojen osuus kulutusmenoista pysynyt vakaana
Kotitalouksien ruokamenojen osuus kulutusmenoista pysyi viime vuonna lähes ennallaan Tilastokeskuksen ennakkotietojen mukaan. Vuonna 2024 ruoka ja alkoholittomat juomat kattoivat 12,7 prosenttia kulutusmenoista, kun osuus oli 12,5 prosenttia edellisvuonna. Keskimäärin osuus on ollut 2000-luvulla 12,2 prosenttia.
Ruuan hinnan nousu on pitkällä aikavälillä ollut muuta inflaatiota nopeampaa, mutta osuus menoista on pysynyt yllättävän vakaana. Pellervon taloustutkimuksen (PTT) mukaan se johtuu kuluttajien siirtymisestä edullisempiin tuoteryhmiin ja tarjousten hyödyntämisestä. Myös asumisen ja muiden segmenttien menojen kasvu on pitänyt ruuan osuuden aisoissa.
Kaikkien kulutusmenojen kasvu jäi viime vuonna 0,5 prosenttiin, mutta ruokamenot nousivat 1,6 prosenttia pääosin volyymin palautumisen vuoksi. Hintataso pysyi keskimäärin ennallaan vuoteen 2023 verrattuna. Euromääräisesti ruokamenot kasvoivat noin 670 miljoonaa euroa eli noin 227 euroa kotitaloutta kohden vuodessa (19 €/kk), ja kokonaismenot olivat keskimäärin 5 818 euroa vuodessa. Pienituloisilla ruokamenojen osuus kulutuksesta on suhteellisesti suurempi.
Ruokamenojen rakenteessa näkyy selvä trendi valmisruokien kulutuksen kasvulle. Niiden osuus ruokamenoista on noussut 8 prosenttiin, ja kotitaloudet käyttivät valmisruokiin 154 miljoonaa euroa enemmän kuin edellisvuonna. Kasvu tuli kulutusmäärästä, ei hintojen noususta. Samaan aikaan lihan ja maitotuotteiden osuus menoista on vähentynyt, vaikka osa kulutuksesta on siirtynyt ”muualle luokittelemattomiin” ruokatuotteisiin, joihin kuuluu myös valmisruokia.
Vuonna 2022–2023 ruuan hinta nousi yhteensä noin viidenneksellä, mutta viime vuonna hintakehitys pysähtyi. Tänä vuonna suunta on kuitenkin kääntynyt uudelleen nousuun: toukokuussa ruoka oli Suomessa lähes kolme prosenttia kalliimpaa kuin vuotta aiemmin. Hintojen nousua ovat kiihdyttäneet erityisesti yksittäiset tuotteet kuten kahvi, joka oli toukokuussa lähes puolet (46 %) kalliimpaa kuin vuotta aiemmin.
Käyminen tekee mäskistä ravitsevan lisän leipätaikinaan
Helsingin yliopiston tutkijat ovat kehittäneet uuden, kestävän menetelmän hyödyntää panimoteollisuuden sivuvirtoja, kuten mäskiä, elintarvikkeiden raaka-aineena. Väitöskirjatutkija Prabin Koiralan tutkimuksessa maitohappobakteerikäyminen muuntaa mäskiä ravitsemuksellisesti arvokkaammaksi ja käyttökelpoisemmaksi ainesosaksi esimerkiksi leivän valmistukseen.
Koiralan tutkimuksessa käyneen mäskin lisääminen vehnäleipätaikinaan paransi leivän rakennetta, kosteudenpidätyskykyä ja lisäsi kuitupitoisuutta. Laboratoriossa tehty ruoansulatuksen simulointi osoitti myös, että käynyt mäski lisäsi suoliston terveydelle hyödyllisten yhdisteiden tuotantoa. Käymisen aikana mäskiin lisätty sakkaroosi edisti dekstraanin ja oligosakkaridien muodostumista. Maitohappobakteerien tuottamalla dekstraanilla oli tutkimuksessa kaksoisvaikutus: se paransi leivän rakennetta ja samalla tuki suoliston terveyttä.
Menetelmä tukee kiertotalouden periaatteita, sillä se vähentää elintarviketeollisuuden jätettä ja tarjoaa leipomoille ja muille elintarviketoimijoille kestävän, kuitupitoisen ja terveyttä edistävän ainesosan. Samalla se vastaa kasvavaan kuluttajakysyntään terveellisistä ja kestävästi tuotetuista elintarvikkeista.
Prabin Koirala väitteli aiheesta "Upcycling of brewers’ spent grain via in situ synthesis of dextran and oligosaccharides by lactic acid bacteria – Regulatory mechanisms and effects on gut microbiota metabolites" Helsingin yliopiston maatalous-metsätieteellisessä tiedekunnassa.
Tutkimus auttaa parantamaan härkäpaputuotteiden makua
Suomessa toteutetussa 264 hengen kuluttajatutkimuksessa paljastui, että härkäpapu maistuu usein kuluttajista epämiellyttävältä pääasiallisesti sen karvauden ja suuta kuivattavan tunteen vuoksi. Erityisesti härkäpavusta valmistetut proteiinivalmisteet saivat kuluttajatesteissä kielteisiä arvioita. Karvas maku välittyy todennäköisesti myös elintarvikkeisiin, sillä sen huomattiin säilyvän raaka-aineen prosessoinnista huolimatta.
Helsingin yliopiston väitöskirjatutkija Fabio Tuccillon tutkimuksen mukaan karvaan maun ja suuta kuivattavan tunteen taustalta paljastuivat erityisesti visiini ja konvisiini sekä tietyt aminohapot, kuten fenyylialaniini. Lisäksi virhemakuina pidettyjä viljamaisia aromeja aiheuttivat esimerkiksi jotkut rasvojen hapettumisen seurauksena syntyvät yhdisteet.
Tutkimus auttaa kehittämään teknologioita ja prosessointimenetelmiä sekä erimerkiksi genetiikkaan pohjautuvaa jalostusta, jotka voivat parantaa härkäpavun makua ja tehdä siitä käytetymmän raaka-aineen kasvipohjaisissa elintarvikkeissa. Härkäpapu kasvaa hyvin Suomessa, joten tutkimuksen tulokset voivat edistää sen laajempaa käyttöä kotimaisessa elintarviketeollisuudessa. Tämä tukee suomalaisten raaka-aineiden käyttöä kestävää kehitystä edistävässä ruokavaliossa Härkäpavulla on korkea proteiinipitoisuus, ja erityisesti kuivattu härkäpapu sisältää jopa enemmän proteiinia kuin punainen liha. Sitä voidaan hyödyntää monipuolisesti erilaisissa elintarvikkeissa, kuten leivässä, leivonnaisissa ja muissa tuotteissa. Kun tiedetään, miten epämiellyttävää makua ja tunnetta voidaan vähentää, voidaan kehittää entistä miellyttävämpiä härkäpapuraaka-aineita.
Fabio Tuccillon väitöskirja "On the flavor of faba bean ingredients - Consumer acceptance, sensory perception, food application, and identification of potential flavor compounds" tarkistettiin toukokuun lopussa Helsingin yliopiston maatalousmetsätieteellisessä tiedekunnassa.
Tutkimus vegaaniruokavaliosta
Helsingin yliopiston tutkimuksen mukaan vegaaniruokavaliota noudattavat lapset ja aikuiset saavat keskimäärin riittävästi kalsiumia ja D-vitamiinia, mutta heidän luustonsa aineenvaihdunta poikkeaa sekaruokavaliota noudattavista.
MIRA2-tutkimuksessa selvitettiin 2–7-vuotiaiden lasten ja heidän vanhempiensa ruokavaliota sekä luun aineenvaihdunnan merkkiaineita. Tulosten perusteella kasvipainotteinen ruokavalio oli yhteydessä vilkkaampaan luun muodostumiseen ja hajoamiseen. Lapsilla havaittiin myös korkeampia lisäkilpirauhashormonin pitoisuuksia, mikä voi pitkällä aikavälillä vaikuttaa luuston terveyteen, mutta ilmiön kliininen merkitys on vielä epäselvä.
Hillasta löytyi lupaavia nanorakkuloita
Oulun yliopiston johtamassa tutkimuksessa on löydetty hillasta eli lakasta nanokokoisia pienoisrakkuloita eli nanovesikkeleitä, joilla voi olla merkittäviä terveysvaikutuksia.
Tutkimuksen mukaan hillan nanovesikkelit kuljettavat biologisesti aktiivisia molekyylejä, kuten mikro-RNA:ta. Ne säilyvät ehjinä ruoansulatuskanavassa,
– Kasviperäisten elintarvikkeiden kalsium imeytyy melko heikosti. Siksi Suomessa kasvijuomat ja jogurttimaiset tuotteet täydennetään kattavasti kalsiumilla ja D-vitamiinilla, mikä on vegaanien luuston kannalta erittäin tärkeää, muistuttaa dosentti Suvi Itkonen Helsingin yliopiston maatalous-metsätieteellisestä tiedekunnasta.
Vegaaneilla ja kasvissyöjillä proteiinin saanti oli vähäisempää kuin sekasyöjillä, joskin keskimäärin riittävää. Kasviproteiinin heikompi imeytyminen ja erilainen aminohappokoostumus saattavat osaltaan selittää eroja luun aineenvaihdunnassa.
Tutkimuksen osallistujat olivat helsinkiläisiä perheitä, jotka käyttivät täydennettyjä elintarvikkeita ja ravintolisiä aktiivisesti. Pääkaupunkiseudulla eletään tietynlaisessa "vegekuplassa", joten tulokset eivät välttämättä päde koko väestöön.
Alkuperäinen artikkeli:
Itkonen, S.T., Hovinen, T., Kettunen, E., Freese, R., Tilli, V., Cashman, K.D., Erkkola, M., Suomalainen, A., Korkalo, L. Bone and mineral metabolism in 2–7-year-old Finnish children and their caregivers following vegan, vegetarian, and omnivorous diets. Eur J Nutr 64, 276 (2025). https://doi. org/10.1007/s00394-025-03758-y imeytyvät verenkiertoon ja kohdentuvat tarkasti tiettyihin kudoksiin. Koeolosuhteissa havaittiin, että vesikkelit voivat hillitä tulehdusta ja jopa estää syöpäsolujen kasvua.
Löytö avaa mahdollisuuksia hyödyntää marjojen nanovesikkeleitä ravitsemuksessa, lääkekehityksessä ja hyvinvointituotteissa. Hillan lisäksi vesikkeileitä on löydetty mustikasta ja niitä löytyy todennäköisesti myös puolukasta ja muista Suomen marjoista.
Tutkimuksen löydökset voivat vauhdittaa suomalaista elintarvike- ja hyvinvointiteollisuutta. Hillaa hyödynnetään jo esimerkiksi kosmetiikassa, mutta nanovesikkelien tunnistaminen antaa marjalle uudenlaista arvoa tulevaisuuden superruokana ja mahdollisena lääkinnällisenä raaka-aineena.
Uusi tutkimus hillan nanovesikkeleistä julkaistiin elokuussa 2025 Nanoscale-tiedelehdessä.
Suomessa piparkakku ei ole vain herkku – se on joulun tunnusmerkki, kulttuurinen rituaali ja sukupolvien yhteinen perinne. Mutta miten tämä maustettu pikkuleipä kulki keskiaikaisista luostareista moderniin suomalaiseen joulupöytään? Piparkakkujen tarina on yllättävän monivaiheinen. Niihin on liittynyt symboliikkaa ja niitä on ajateltu jopa parantavina lääkkeinä.
TEKSTI Kaisa Mensonen, Leipätiedotus ry
Piparkakun juuret ulottuvat keskiajan Eurooppaan, jolloin kaukaisista maista tuodut mausteet olivat harvinaista ja kallista ylellisyyttä. Inkivääri, neilikka, kaneli ja pippuri olivat hyvin arvokkaita ja niihin liitettiin parantavia ja suojaavia voimia. Varhaisimmat piparkakuiksi tunnistettavat leivonnaiset eivät muistuttaneet nykypäivän rapsakoita joulukeksejä, vaan ne olivat hunajasta ja mausteista tehtyä tahmeaa massaa, jota käytettiin muun muassa ruoansulatuksen parantamiseen. Pipareiden uskottiin keventävän mm. masentunutta sydäntä, hidastavan vanhenemista ja kirkastavan aisteja. Tästä syystä pipareita eivät saaneet valmistaa mitkä tahansa tahot. Niitä valmistettiin aikanaan vain luostareissa.
Keski-Euroopassa piparkakut alkoivat yleistyä 1400–1500-luvuilla erityisesti markkinoiden ja juhlien aikana. Saksassa syntyneet “Lebkuchen”-leipomot saivat erityisiä lupia käyttää harvinaisia mausteita. Piparkakkuja myytiin sydämen, hevosen ja muiden eläinten muotoisina, ja niillä oli myös symbolinen merkitys. Niitä annettiin lahjoiksi, rakkauden osoituksiksi ja jopa poliittisiksi kannanotoiksi. Saksassa ja Ranskassa koristeellisiksi muotoiltujen piparkakkutalojen perinne syntyi jo
varhain, ja Saksan Nürnberg nousi maineeseen piparkakkujen pääkaupunkina. Suomeen piparkakut rantautuivat viimeistään 1600-luvulla, luultavasti Ruotsin kautta. Aluksi ne kuuluivat vain säätyläisten ja varakkaiden perheiden joulupöytiin, sillä mausteet olivat yhä kalliita. Piparkakkuja pidettiin myös terveellisinä: uskottiin, että mausteet “lämmittivät kehoa”, minkä vuoksi niitä annettiin odottaville äideille ja sairaiden vahvistukseksi. 1800-luvulla mausteiden hinta laski, ja piparkakuista tuli koko kansan herkku. Leivonta alkoi liittyä joulun odotukseen ja perinteeksi vakiintui myös piparkakkutalon rakentaminen. Saksan Lebkuchen-perinteet yhdistyivät suomalaisiin joulutapoihin, ja sokerikuorruttein koristellut piparkakkutalot alkoivat ilmestyä porvariskotien pöydille. Sittemmin niistä on tullut monen perheen vuosittainen jouluprojekti.
Nykypäivän piparkakku on monelle enemmän kuin keksi. Se on tuoksuja, muistoja ja yhteistä tekemistä. Jokaisella perheellä tuntuu olevan oma reseptinsä: yksi vannoo tumman siirapin ja runsaiden mausteiden nimiin, toinen haluaa ohuen ja rapean version.
Tänä päivänä piparkakut ovat yksi Suomen rakastetuimmista joululeivonnaisis-
ta. Leipomoiden piparkakkuja löytyy kaupoista ympäri vuoden, mutta etenkin syksyllä, kun joulu lähestyy. Niistä voi kukin etsiä oman suosikkinsa: pehmeän, rapean, mausteisen tai vaikka oikein ohueksi kaulitun. Samaan aikaan perinne elää myös uusissa muodoissa. Vegaaniset taikinat, gluteenittomat vaihtoehdot ja piparkakkumausteiset juomat sekä jälkiruoat osoittavat, että piparkakkujen makumaailma on laajentunut paljon perinteisen keksin ulkopuolelle. Viime vuosina on noussut esiin piparkakkujen taiteellinen ulottuvuus: nyt rakennetaan piparikaupunkeja, taideteoksia ja järjestetään arkkitehtuurikilpailuja.
Piparkakun tarina on osoitus siitä, kuinka ruoka voi kulkea aikojen ja kulttuurien läpi ja silti säilyttää viehätyksensä. Vaikka Suomi ei ole piparkakkujen alkuperämaa, suomalaiset ovat tehneet siitä oman joulunsa kulmakiven. Kun piparkakkutaikina kaulitaan ja ensimmäiset piparit nostetaan uunista, tapahtuu jotain: joulun tunnelma syntyy.
Lähteet:
Anna-Liisa Mattila: Piparikirja
Ylva Norman, Eva Grane: Piparkakkutalot Wikipedia https://hotellijaravintolamuseo.fi/suomi-syo-ja-juo https://www.annas.se/fi/historia-ja-perinne
Elintarvikealan yritysten edustajat kokoontuivat marraskuisena iltapäivänä Stadin aikuis- ja ammattiopistoon Helsingin Roihuvuoren Prinsessantielle erityiseen yritysyhteistyöiltapäivään. Tapaamisen tavoitteena oli tutustuttaa osallistujat oppilaitoksen toimintaan ja opettajiin, vahvistaa verkostoja sekä jakaa tietoa ja kokemuksia. Samalla haluttiin syventää jo olemassa olevaa yritysyhteistyötä, jonka merkitys ammatillisessa koulutuksessa korostui useaan otteeseen tilaisuuden aikana.
Paikalla oli edustajia useista leipomoista sekä muista eteläsuomalaisista elintarvikealan yrityksistä. Oppilaitoksen Kokki-ravintolassa järjestetyssä tilaisuudessa nautittiin myös maukas, opiskelijoiden valmistama lounas.
Ohjelman vetovastuu oli elintarvikealan opettajilla, ja tilaisuuden aikana kuultiin myös Helsingin työllisyyspalveluja edustanutta Sirkka Hannulaa, joka kertoi kaupungin yritysyhteistyöstä nuorten ja työttömien työllistämiseksi. Pia Renna Ketjut kuntoon -hankkeesta puolestaan alusti vaikeasti työllistyvien tukemisesta.
Lopuksi osallistujat ideoivat ryhmissä uusia tapoja koulun ja yritysten yhteistyön edelleen kehittämiseksi. Päivä päättyi leipomoluokassa käytännön harjoituksiin, joissa
Uutta tekniikkaa leipomoihin
Jambak Oy on kehittänyt leipomoille palaleipäkoneen uudenlaisilla ominaisuuksilla. Jostec RL 650 on sähkösäätöinen, minkä ansiosta palapainon hallinta tarkentuu, eikä leipomossa tarvitse enää ajaa varmuuden vuoksi ylipainoisia paloja. Tämä tuottaa säästöä ja parantaa kannattavuutta. Valmistajan eli Jambak Oy:n Jani Salomaan mukaan palaleipien tekeminen uudella koneella tuottaa myös entistä vähemmän jauhopölyä, toivottava asia sekin. Koneella onnistuvat kaikki palaleivät, niin rukiiset kuin kauraisetkin ja lisäksi rieskat sekä gluteenittomat tuotteet.
Ruissato kattaa kulutuksen
Luonnonvarakeskuksen (Luke) syyskuussa päivitetyn ennusteen mukaan syksyn ruissato on noin 90 900 tonnia, mikä on 2 500 tonnia aiempaa arviota alhaisempi. Hehtaarisato noin 21 000 hehtaarin alalta on kuitenkin 5 % keskimääräistä suurempi. Määrällisesti sato kattaakin rukiin elintarvikekäytön 75 000 tonnin vuotuisen tarpeen. Kotimainen ruis riittää siis ruisleivän leivontaan myös ensi vuodeksi, mikä onkin tärkeää, sillä suomalaiset haluavat syödä kotimaisesta viljasta leivottua leipää.
Vaikka tämä vuosi oli rukiin sadonmuodostukselle varsin suotuisa, jäivät satotasot odotettua alhaisemmiksi. Se ei johtunut liiallisesta kuivuudesta, vaan ennemminkin kuumuudesta.
Kauran geenien salaisuus on selvitetty
Kansainvälinen tutkimusryhmä on onnistunut luomaan kauran geneettisen kartan eli pangenomin ja pantranskriptomin, joka kertoo, milloin ja missä kauran geenit ovat aktiivisia kasvin eri osissa. Läpimurto auttaa ymmärtämään, mitkä geenit ovat tärkeitä sadon, sopeutumisen ja terveyden kannalta, ja siitä on merkittävää hyötyä kauran jalostustyössä.
Kauran perimän eli genomin ymmärtäminen on ollut tähän asti vaikeaa, sillä se on poikkeuksellisen suuri ja monimutkainen. Kansainvälinen tutkimusryhmä sekvensoi ja analysoi genomin 33 kauralinjasta, jotka sisälsivät sekä viljeltyjä lajikkeita että niiden villisukulaisia. Merkittävä ja tärkeä osuus tehtiin Luonnonvarakeskuksessa (Luke), jos-
päästiin rypyttämään karjalanpiirakoita ja koristelemaan kuppikakkuja. Iltapäivän päätteeksi moni totesi, että tilaisuus oli paitsi antoisa, myös virkistävä ja ehdottomasti osallistumisen arvoinen.
Salomaa esitteli uutuuskonetta marraskuun alussa Teknologia 25 -messuilla Helsingin Messukeskuksessa.
sa kehitettiin menetelmät ja protokollat, jotka ylipäätään mahdollistivat työn toteuttamisen.
Muuttuvassa ilmastossa sään- ja taudinkestävien kauralajikkeiden jalostus on välttämätöntä, ja työ alkaa kauran geenien ja genomien purkamisesta. Jalostus avaa uusia mahdollisuuksia ja vahvistaa Suomen ruokasektoria.
Jani
Oikeanlainen ravinto auttaa ehkäisemään muistisairauksia
TEKSTI Elina Matikainen
Ravitsemusterapeutti Reijo Laatikainen avaa uudessa kirjassaan sekä muistisairauksien syntymekanismia että eri ravintoaineiden ja ravitsemuksen vaikutusta muistisairauksien ehkäisyssä. Parasta ruokaa aivoille – Ravinto muistisairauksien ehkäisijänä -kirjan on kustantanut Kirjapaja. Kirjassa todetaan, että tehokkaiden lääkehoitojen kehittämien muistisairauksiin on osoittautunut hyvin vaikeaksi. Usein nämä sairaudet kehittyvät jopa vuosikymmenten ajan ennen kuin ne antavat näkyviä merkkejä, mutta tutkimusten ansiosta niiden ennaltaehkäisyyn voidaan vaikuttaa aiempaa tehokkaammin. Laatikaisen mukaan osaa muistisairauksista voitaisiin ehkäistä tai ainakin lykätä tuonnemmaksi oikeanlaisilla elämäntapavalinnoilla, erityisesti ravintovalinnoilla. Muita keinoja ovat riittävä uni, säännöllinen liikunta, aivojen sopiva kuormitus, sosiaaliset suhteet, liikapainon ehkäiseminen ja hoito, tupakoinnin ja alkoholin välttäminen sekä kohonneen verenpaineen, verensokerin ja kolesterolin hoito. Laatikainen huomauttaa jo kirjan esipuheessa, että kirja ei ole ”aivojen superruokien” esittely, sillä yksittäisen ravintotekijän vaikutus sinänsä on pieni. Esimerkiksi muistiin liitetyn B12-vitamiinin puutostilan ehkäisy on kirjan mukaan välttämätöntä, mutta sen saantimäärällä ei liene niin suurta vaikutusta kuin on oletettu. Vaikka minkään ravintoaineen vaikutus ei sinällään ole radikaali, vaan pieni, voi useita sinänsä pienen vaikutuksen omaavia tekijöitä älykkäästi yhdistämällä ja niitä pitkään syömällä saavuttaa merkittäviä tuloksia, toteaa Laatikainen..
Kirjassa käydään läpi ravintoaineet vitamiineista omega-rasvahappoihin ja esitellään niihin liittyvää tutkimusnäyttöä. Samoin esitellään muita tuotteita ja valmisteita, joilla on arvioitu kenties olevan vaikutusta muistiin, kuten esimerkiksi monivitamiinitabletit, maitohappobakteerit ja muut probiootit tai aasialaisissa kulttuureissa käytettävä ginkgo biloba -yrttikasvi ja myös monia muita. Näiden yhteydessä esitetään niin tutkimustuloksia kuin arvio todellisesta hyödystä. Lopuksi käydään läpi pieniä, usein mainittuja ravintotekijöitä ja niiden mahdollista vaikutusta muistiin, kuten esimerkiksi rauta, kupari, sinkki, seleeni ja alumiini. Ainakaan nykytiedon valossa mitään superruokia muistin kannalta ei tunnu olevan olemassa. Niinpä kirja ei lupaakaan pikavoittoja tai helppoja kikkoja muistisairauksien ehkäisyyn tai hoitoon, vaan ennemminkin korostaa pitkäjänteistä, laadukasta ruokavaliota. Kansallisten ravintosuositusten noudattaminen toimii hyvänä perusoppaana: paljon kasviksia, runsaasti marjoja ja hedelmiä, niukasti suolaa, maltillisesti eläinkunnan tuotteita, täysjyväviljaa ja papuja ja omega-3 ja 6 rasvahappoja, mieluiten niukasti terveydelle tunnetusti haitallisia aineita, kuten tyydyttynyttä rasvaa, höttöhiilareita ja suolaa. Ja mikä parasta, tämä ruokavalio on muutoinkin terveyden kannalta oivallinen.
Laatikaisen mukaan on ”kohtuullisen runsaasti näyttöä siitä, että vuosikausia jatkuvat terveydelle huonot syömistavat nakertavat aivoterveyttämme hitaasti ja varmasti kuin termiitit puutalon rakenteita”.
Reijo Laatikainen on laillistettu ravitsemusterapeutti ja filosofian tohtori.
Ruoka ja ravitsemus – Hyvän elämän perusta
TEKSTI Kaisa Mensonen
Kun Eeva Voutilainen, Mikael Fogelholm ja Marja Mutanen julkaisevat yhdessä kirjan, on selvää, että käsillä on suomalaisen ravitsemustieteen raskassarjalainen. Ruoka ja ravitsemus – Hyvän elämän perusta (Duodecim, 2025) tarjoaa kattavan ja modernin kokonaisesityksen siitä, mistä ruoka koostuu, miten ravinto vaikuttaa terveyteemme ja miten ruokakulttuurit ja ruuantuotanto muuttuvat ajassa. Teos on suunnattu niin opiskelijoille kuin ammattilaisille, mutta jäsennelty esitys havainnollisten kuvien ja taulukoiden kera tekee siitä helposti lähestyttävän myös tavalliselle lukijalle. Jo alkusivuilta käy ilmi kirjan tavoite: tiivistää ihmisen ravitsemuksen keskeiset perusteet helppotajuisesti ja mukaansatempaavasti. Tämä lupaus myös lunastetaan.
Kirjan alussa avataan syömisen pitkää kehityskaarta: metsästäjä-keräilijöiden ruokavaliosta on siirrytty maatalouden kautta teollistuneen yhteiskunnan yltäkylläisyyteen, mikä on muuttanut sekä ravinnonsaantia että terveysriskejä. Suomessa erityisen suuren vaikutuksen ovat tehneet ravitsemuspoliittiset ratkaisut, kuten suolan jodiointi, D-vitaminointi sekä kouluruokailun käyttöönotto. Ne ovat parantaneet väestön terveyttä jo useiden sukupolvien ajan.
Kirjan ytimessä on ravitsemustiede: mitä kaikkea tutkitaan, miten tutkimusmenetelmät eroavat toisistaan ja milloin ravitsemustiedon voidaan katsoa olevan vakuuttavaa. Teos avaa havainnollisesti, miten väestötutkimukset, kontrolloidut interventiot ja solutasolle ulottuvat tutkimukset yhdessä muodostavat pohjan ravitsemussuosituksille.
Keskeinen osa kirjaa käsittelee ravintoaineita – hiilihydraateista ja proteiineista vitamiineihin ja kivennäisaineisiin – ja niiden tehtäviä elimistössä. Samalla pohditaan, miten arkiset ruokavalinnat vaikuttavat terveyteen elämänkaaren eri vaiheissa. Ylipaino, sydän- ja verisuonitaudit, diabetes ja osteoporoosi esitellään sairauksina, joiden taustalla ruokavaliolla on suuri rooli.
Lopuksi tarkastellaan ruokavalintojen monimutkaisuutta: maku, hinta, markkinointi, kulttuuri, arvot ja ruokaympäristö ohjaavat päätöksiä ehkä enemmän kuin ravinnontarve. Siksi terveellisten ja ympäristöystävällisten valintojen tukeminen ei ole vain yksilön vaan myös yhteiskunnan tehtävä.
Ruoka ja ravitsemus – Hyvän elämän perusta toimii yhtä hyvin korkeakoulujen oppikirjana kuin selkeänä perustietopakettina kaikille, jotka haluavat ymmärtää, miten ruoka vaikuttaa terveyteen ja miksi omilla valinnoilla todella on merkitystä.
Eeva Voutilainen on työskennellyt ravitsemustieteen yliopisto-opettajana yli 20 vuotta Helsingin yliopistossa ja kirjoittanut oppikirjoja ihmisen ravitsemuksesta. Mikael Fogelholm on toiminut ravitsemustieteen professorina Helsingin yliopistossa vuodesta 2011. Marja Mutanen on ravitsemusfysiologian emeritaprofessori Helsingin yliopistossa.
Leipurissa kirjoitettua
Valittuja paloja Leipuri-lehdistä muutamina historian tasakymmenvuosina
Leipuri-lehti 100 vuotta sitten, nro 8/1925
Vuonna 1887 perustetulla Englannin Leipuri- ja Konditorinammatinharjoittajain Liitolla on ollut 38. vuosikokouksensa ja siellä tärkeänä asiana käsiteltiin Geneven konferenssissa päätettyä yötyökieltoa. Arveltiin, ettei järjestelmä lainkaan sovi Englantiin, jossa etenkin työläispiireissä leipomoiden yötyökielto herättäisi suurta tyytymättömyyt-
tä. ”Englantilainen työmies panee suuren arvon aamiaiselle, jonka hän syö ennen työhön lähtöä ja haluaa siihen myös tuoretta leipää”. Jotkut leipomoiden työntekijät ovatkin perustaneet omia liikkeitä koteihinsa, jonne sivulliset eivät saa tunkeutua, ja leipovat niissä yöllä.
Lehdessä kerrotaan myös omituisesta tapauksesta, jossa eräässä konditoriassa oli ollut puutarhassaan kahvitarjoilua. Tarjoilijat eivät olleet vielä ehtineet siivota pöytiä, jolloin eräs mies koiransa kanssa tuli paikalle ja tyhjensi
Leipuri-lehti 80 vuotta sitten, nro 8/1945
Helsingissä Kalastajatorpalla pidetyssä vuosikokouksessa yksi keskeisistä kysymyksistä oli jälleen leipomoalan hintatilanne. Toimitusjohtaja Tauno Väyrysen esittämien laskelmien mukaan ruisleivän valmistaminen tuottaa tappiota kolme markkaa kilolta. Kokous antoikin johtokunnalle valtuudet leivän hintakysymyksen ajamiseksi vaikka sulku-uhan avulla. Kokouksen esityslistalla oli myös liiton jä-
senmaksun korottaminen muuttuneen rahatilanteen vuoksi. Kokous päätti, että tästä lähtien jäsenmaksu peritään liikevaihdon perusteella. Jäsenyritykset jaettiin viiteen luokkaan halvimman jäsenmaksun ollessa 100 markkaa vuodessa (alle 1 milj. mk LV) ja kalleimman 500 markkaa vuodessa (yli 10 milj. mk LV). Jäsenmaksusta 100 markkaa menee paikallisyhdistykselle, jos sellainen on, ja tämä maksu tulee pienintä jäsenmaksua maksaville liiton jäsenmaksun oheen.
pöydillä olleet palasokeriastiat omaan taskuunsa. Konditorian omistaja vaati miestä antamaan sokeripalat takaisin, mutta tämä kieltäytyi. Sattumalta paikalla ollut juristi ratkaisi asian niin, että koska asiakkaat olivat ostaneet sokerin konditoriasta ja jättäneet osan siitä käyttämättä, se ei ollut kenenkään omaisuutta, kun se jäi pöydille. Kun mies otti sokerin haltuunsa, juristin mukaan ”omistamistilanne syntyi uudelleen” ja sokeri oli nyt miehen omaisuutta.
Kansanhuoltoministeriö säännöstelee edelleenkin useiden tuotteiden hintoja samoin kuin leivän myyntihintoja. Lehdessä on julkaistu päätös sallittujen leipälajien ylimmistä myyntihinnoista sekä vahvistukset jauhojen, siirapin, tulitikkujen, keksien ja makaronien sekä ravitsemusliikkeiden tarjoilujen hinnoista. Samalla todetaan, että uusia henkilö- ja pakettiautojen käyttölupia voidaan myöntää vain poikkeustapauksissa ja aivan välttämättömiin tarkoituksiin. Lehdessä annetaan ohjeet myös hintojen pyöristämisiin, jos asiakkaalla ei ole tasarahaa maksaessaan. Tämä johtuu kuparirahan puutteesta.
Leipuri-lehti 60 vuotta sitten, nro 8/1965
Myös tässä lehdessä on raportti liiton vuosikokouksesta, joka on jälleen pidetty Kalastajatorpalla Helsingissä, nyt noin neljänsadan osallistujan voimin. Kalastajatorpan lisäksi vieraat tutustuivat Leipurien Tukku Oy:n toimitaloon sekä Leipurin Hedelmä Oy:n marmeladituotantoon Pitäjänmäellä sekä ravintola Kaivohuoneeseen, jossa nautittiin juhlaillallinen.
Vuosikokouspuheessaan puheenjohtaja Tauno Väyrynen kertoi mm. asteittain toteutetuksi suunnitellusta 40 tunnin työviikosta. Sen mukaan työviikko tulisi olemaan viisi kahdeksan tunnin työpäivää ja sunnuntain lisäksi tulee yleensä toinen vapaapäivä. Edellytyksenä siirtymiselle on, että vuoden 1946 työaikalakiin saadaan tarvittavat muutokset. Kokouksessa esittäytyi myös liiton uusi leipomokonsulentti Leo Hämäläinen
Leipätoimikunta tiedottaa, että Leipäviikkoa vietetään 19.-25. syyskuuta. Teemana on ”Ter-
Leipuri-lehti 30 vuotta sitten, nro 8/1995
Olli Kuhta kertoo pääkirjoituksessaan Leipä
Nousuun 2000-projektista eli Leipuriliiton hallituksen käynnistämästä ohjelmasta, jonka avulla on tarkoitus saada leivän kulutus jatkuvaan tasaiseen kasvuun. Jos kaikki kuluttajat saadaan syömään vähänkin
enemmän leipää, on sillä tuntuva vaikutus leipomoiden tuotantomääriin. Leipomoalan uudet tutkintonimikkeet ovat ammattileipurin ja ammattikondiittorin ammattitutkinnot sekä leipurimestarin ja kondiittorimestarin erikoisammattitutkinnot. Niistä ensimmäisiä ollaan juuri järjestämässä. Nurmileivän Kari Ape ja Linkosuon Pentti Nieminen halusivat elvyttää vanhat leivosklassikot ja kutsuivat koolle joukon
veenä leivästä”. Leipäviikon merkeissä alkaa Yleisradiossa myös suomalaista ruokaleipää esittelevä neliosainen ohjelmasarja, jonka materiaalin on tuottanut agronomi Anni-Helena Rämö
Leipuriliton kunniapuheenjohtaja Afred Pursiainen on saatettu viimeiselle matkalleen Krematorion kappelissa Helsingissä. Saattoväkeen kuului omaisia, sukulaisia, ystäviä, työtovereita sekä järjestöjen edustajia niin runsaslukuisesti, että kappeli oli täynnä ääriään myöten.
konditoriataloja. Yhdessä LT-Tukun kanssa päätettiin toteuttaa kampanja, johon kaikki leipomot voivat osallistua. Leivosten tekemisestä pidetään kursseja Kalervo Kolehmaisen johdolla ja myynnin edistämiseen painetaan vihkonen, jossa kerrotaan mm. leivosten raaka-aineet. Vanhat tutut leivokset ovat Omenaleivos, Aleksanterinleivos, Kinuskileivos, Eclair, Punssileivos ja Vadelmakermaleivos.
Alueyhdistykset veivät Vuoden Leipäkauppa -ehdokaskaupoille banderollin
Suomen Leipuriliiton alueyhdistykset valitsivat Vuoden Leipäkauppa -ehdokkaan omalta alueeltaan ja veivät kauppaan banderollin kiinnitettäväksi kaupan leipäosastolle.
Satakunnan Leipomoyhdistyksen ehdokas oli Prisma Mikkola. Kuvassa vasemmalta oikealle Kati Saariketo (leipävastaava), Eija Kalliomäki, Katja Myllys (Sarpi), alueyhdistyksestä Petri Kivineva, Porin Leipä Oy, apulaismyyntipäällikkö Jukka Päivärinta, pt myyntipäällikkö Sami Järvinen sekä alueyhdistyksen pj Heikki Lankoski, Ullan Pakari Oy.
Vaasan Piirin Leipomoyhdistys vei banderollin K-Citymarket Kivihakaan. Se otti vastaan Meeri Berg (oikealla) ”apureineen”. Kauppiaspariskunta Tomi ja Leena Nordin oli viettämässä syyslomaa.
Turun Seudun Leipuriyrittäjät luovutti banderollin K-Citymarket Salolle. Kuvassa vasemmalta oikealle Veera Meltovaara, markkinointi - ja vientijohtaja, Leipomo Rosten Oy, Kristiina Möller, avainasiakaspäällikkö, Leipomo Salonen Oy, Virpi Nurmi avainasiakaspäällikkö Leipomo Rosten Oy, Sonja Ahlqvist, leipäosaston hoitaja, K-Citymarket Salo, Ksenia Määttä, viestintävastaava, K-Citymarket Salo, Janne Nurmi, kaupallinen päällikkö, Leipomo Salonen Oy ja Rauno Ruoho, toimitusjohtaja, Kosken Leipomo Oy.
Kaakkois-Suomen Leipomoyrittäjien ehdokaskauppa oli Prisma Kotka. Kuvassa vasemmalta oikealle Jarkko Petäjä, Suomen Kotileipomo, Jari Klaus & Joonas Kauppila, Prisma Kotka sekä Jani Siintovaara, Kesämäen Leipomo Oy.
Pirkanmaan Leipomot oli valinnut ehdokkaakseen K-Citymarket Pirkkalan. Banderollin luovutuksessa paikalla olivat vasemmalta oikealle Petri Putila, Kati Westman, Hanna Leivo-Soini, Leivon Leipomo Oy, Erno Ahonen, Jussinhannan Leipä Oy, Ella Nevala, Maarika Tammepõld ja Timo Jänne, Linkosuon Leipomo Oy. Kuvan otti Linda Systä, Linkosuon Leipomo Oy.
Merkkipäiviä
Kosken Leipomo Oy:ssä Kaarinassa täyttää toimitusjohtaja Rauno Ruoho 60 vuotta 5.12.2025. Merkkipäivänään hän on matkoilla.
Raumalaisen Kontion Konditoria Oy:n toimitusjohtaja Petri Laaksonen täyttää 60 vuotta 24.1.2026. Merkkipäiväänsä hän viettää työn merkeissä.
LÄMPIMÄT ONNITTELUMME PÄIVÄNSANKAREILLE!
Nimityksiä
Porokylän Leipomo Oy
Valinnat
Vesa Laitinen (vas.) ja Erik Kärki.
Toimitusjohtajana aloittaa kauppatieteiden maisteri Vesa Laitinen 7.1.2026. Tätä ennen hän on vastannut kuluttajakaupasta Vianor Oy:ssä lähes kymmenen vuoden ajan. Nykyinen toimitusjohtaja Erik Kärki siirtyy hallituksen puheenjohtajaksi.
Panimo- ja virvoitusjuomateollisuusliitto ry
Panimoliiton yhteiskuntasuhteiden ja viestinnän erityisasiantuntijana on aloittanut Julia Ståhle. Hän siirtyi Panimoliittoon SAMOKin sosiaalipolitiikan asiantuntijan tehtävistä. Ståhle on ollut RKP-nuorten puheenjohtajana vuosina 2022–2024.
Palkitut
Keski-Suomen Mestarikilta on luovuttanut leipuri- ja kondiittorimestari Jaakko Laitiselle Suomen Yrittäjien kultaisen ansioristin. Laitinen on tehnyt pitkän uran leipomoyrittäjänä, leipomo- ja konditoria-alan ammattiopettajana sekä järjestötoiminnassa (mm. mestarikilta-toiminnassa ja yrittäjäjärjestössä). Perusteluissa todetaan, että hän on ollut vankkumaton ammatillisen osaamisen, käsityöläisyyden ja yrittäjyyden puolestapuhuja.
Suomalaista ruokakulttuuria edistävän ELO-säätiön Lentävä lautanen -palkinnot saivat tänä vuonna suomalainen kotitalousopettaja, Turun kaupunki ja keittiömestari Markus Maulavirta.
Vuoden kotimainen keittokirja on Elina Innasen Chocochilin kesäruokaa, joka pureutuu vegaaniseen kesäkokkaamiseen. Valinnan teki Ruokatoimittajat ry, joka lisäksi antoi kunniamaininnan Mari Moilasen Sienikirjalle sekä Pastis – Pieni
Vuoden turkulaisiksi liikemiehiksi 2025 Juha
Salonen ja Kari Meltovaara
Vuoden 2025 turkulaisiksi liikemiehiksi on valittu kaksi pitkän linjan perheyrityksen johtajaa: toimitusjohtaja Juha Salonen, Leipomo Salonen Oy ja toimitusjohtaja Kari Meltovaara, Leipomo Rosten Oy. He ovat esimerkillisesti yhdistäneet perinteet, uudistumisen hengen ja kasvaneet alallaan valtakunnallisesti merkittäviksi toimijoiksi. Valinnan teki Turun Liikemiesyhdistys ry.
Vuoden turkulaiseksi liikemieheksi valitaan henkilö, joka on auttanut synnyttämään kestävää menestystä liike-elämässä, osoittanut kykyä liiketoiminnan jatkuvaan uudistamiseen sekä osaltaan vaikuttanut positiivisesti alueen työllisyyteen. Hän on toiminut esimerkkinä ja suunnannäyttäjänä, ja ansiokkaasti nostanut Turun ja Varsinais-Suomen profiilia.
Valinnan perusteluissa todetaan, että Juha Salonen ja Kari Meltovaara edustavat sitä turkulaista yrittäjyyttä, jossa historia ja tulevaisuus kohtaavat. Tekemisen ytimessä ovat perheyrittäjyyden arvot, jatkuva kehittyminen ja työn arvostus. He ovat omalla työllään edistäneet kestävää menestystä, luoneet uusia mahdollisuuksia alueen elinkeinoelämälle ja toimineet esikuvina vastuullisina johtajina.
ONNITTELUMME MOLEMMILLE!
pala Pariisia -kirjalle, jonka tekijöitä ovat Samuil Angelov, Elina Yrjölä, Pinja Ohvo ja Nico Backström.
Vuoden Kokki 2025 on Piero Silvani (Bistro Ego, Helsinki) ja Vuoden Tarjoilija 2025 on Katrina Laitinen (BasBas Kulma, Helsinki).
Vuoden Luomutuote on Ease Organicin pakastekuivatut luomuvihannekset. Kunniamaininta myönnettiin Koivunalhon luomutilan Lupiiniunelma-kahvijuomalle. Valinnat teki Luomuliitto ry.
Suomen parhaan hunajan tuotti Mehiläishoitajien Liiton kilpailussa torniolainen Markku Mykkälä. Hunaja oli tuotettu Ranta-Ruonajärven rannalla Muoniossa.
Juha Salonen
Kari Meltovaara
MESSUJA JA MUITA TAPAHTUMIA ALKUVUONNA 2026
Tammikuu
16.-20.1.2026 Sigep World, Rimini, Italia Leipomo-, konditoria-, jäätelö- ja kahvila-alan messutapahtuma. https://en.sigep.it/en
16.-25.1.2026 International Grüne Woche, Berliini. Maailman suurimmat kuluttajaruokamessut. https://www.gruenewoche.de/en
21.-22.1.2026 FFCR, Helsingin Messukeskus
Fastfood & Café & Restaurants Expo eli esillä kahvilat, ravintolat ja pikaruoka-ala www.ffcr-helsinki.com
Helmikuu
1.-4.2.2026 ProSweets Cologne and ISM, ISM Ingredients Makeis- ja snackteollisuuden messutapahtuma. www.ism-cologne.com
Maaliskuu
11.-12.3.2026 Gastro Helsinki, Helsingin Messukeskus. Horeca-alan johtava messutapahtuma. https://gastro.messukeskus.com/
11.-12.3.2026 PacTec, FoodTec & PlastExpo Nordic, Helsingin Messukeskus. Pakkaus-, elintarvike- ja muovialojen tapahtuma.
22.-24.3.2026 FoodExpo, Herning, Tanska MCH Messecenterissä järjestettävä elintarvikealan messutapahtuma. www.foodexpo.dk
26. –29.3.2026 Lähiruoka & Luomu ja Kevätmessut, Helsingin Messukeskus lahiruokajaluomu. messukeskus.com
Huhtikuu
7.-13.4.2026 Interpack, Düsseldorf Pakkaus- ja prosessointiteknologia, myös leipomot ja konditoriat. www.interpack.com
24.-26.4.2026 Ruoka 2026, Helsingin Messukeskus
Ruoka- ja juoma-alan kuluttajatapahtuma, joka järjestetään samaan aikaan Lapsimessujen ja Lemmikkimessujen kanssa. ruokamessut.messukeskus.com
Toukokuu
5.5.2026 Elintarvikepäivä, Helsinki Vuoden suurin elintarvikealan koulutustapahtuma. www.etl.fi/elintarvikepaiva/
18.-21.5.2026 Taitaja 2026 Keski-Uusimaa, Tuusulan urheilukeskus. Ammatillisen koulutuksen suurtapahtuma. taitaja.fi/fi
19.-20.5.2026 PLMA’s World of Private Label International Trade Show, Amsterdam. Maailman suurimmat private label -valmistajien messut. plmainternational.com//
Annostusjärjestelmiä
Erikoistukkukauppaa
Erikoistukkukauppaa
Räätälöidyt leivontaratkaisut ammattilaisille Fazer Myllyltä.
WWW. FAZERMYLLY.FI
HERKULLISTA, HELPPOA JA UNIIKKIA
Tarjoamme toimintaa nopeuttavia ratkaisuja, raaka-aineita ja reseptiikkaa.
Oy Roberts Ab Puh. 02 278 5000 myynti@roberts.fi www.condite.fi
BAKERYSHOP.FI
Seuraa Suomen Leipuriliittoa myös Twitterissä @Leipuriliitto ja Facebooktapahtumasivullamme @leipuriliitto
- VITACEL® -kuidut kaikkeen leivontaan - komponentit hilloihin ja paistonkestäviin täytteisiin - apu- ja raaka-aineet gluteenittomaan leivontaan
JRS PHARMA OY Maitotie 4, FI-15560 Nastola FINLAND
Varaa paikka omalle yrityksellesi Palveluhakemistoon!
elina.matikainen@leipuriliitto.fi tai 040 719 9021
SEURAAVA LEIPURI
Leipuri-lehti 1/2026 ilmestyy viikolla 6
Yhdessä olemme enemmän.
Palvelemme myös leipomoteollisuutta
www.vesantti.fi
Tmi Tarmo Palomaa
Käytetyt leipomokoneet, asennukset, huollot ja korjaukset Puh. 0500 166 355
Luotettavat ja innovatiiviset ratkaisut leipomoteollisuuteen arvostetuilta laitevalmistajilta.
Uudet ja käytetyt leipomokoneet LKM Trade Oy
Matias Lakkapää p. 0400 694 805
Marko Willig p. 050 567 8752 www.leipomokoneet.fi info@lkmtrade.fi info@lkmtrade.com
16.-20.1.2026 Sigep World, Rimini, Italia Leipomo-, konditoria-, jäätelö- ja kahvila-alan messutapahtuma https://en.sigep.it/en
16.-25.1.2026 International Grüne Woche, Berliini Maailman suurimmat kuluttajaruokamessut https://www.gruenewoche.de/en 11.-12.3.2026 Gastro Helsinki, Helsingin Messukeskus Horeca-alan johtava messutapahtuma https://gastro.messukeskus.com/ 7.-13.4.2026 Interpack, Düsseldorf Pakkaus- ja prosessointimenetelmät, myös leipomot ja konditoriat www.interpack.com
Tankar om ändring av livsmedelsmarknadslagen
Regeringens utkast till proposition med förslag till ändring av livsmedelsmarknadslagen har sänts på remiss* Utkastet innehåller både handelns och livsmedelsindustrins synpunkter på reformen av lagen.
Enligt handeln skulle den nya förordningen bara leda till onödig byråkrati och för att undvika detta kan det i allt högre grad styra inköpen av livsmedel mot importerade livsmedel. Enligt handeln finns inga hyllavgifter eller produktreturer i bruk och butiken säljer bara vad konsumenterna vill ha. De betonar även att de inte har observerat några kommersiella repressalier.
Livsmedelsindustrins synpunkter är bland annat att prisförhandlingarna ofta är ensidiga och att köparna ofta sätter press på säljarna att sänka priserna. Köpare kan också kräva att kostnadsstrukturen offentliggörs, vilket av livsmedelsindustrin uppfattas som ”offentliggörande av affärskritisk information”. Företagen tvingas ofta acceptera ofördelaktiga villkor som korta avtalsperioder, osäkra ordervolymer och snäva leveranskrav utan ömsesidiga åtaganden. Aktörerna rapporterar också ett antal upplevda orättvisa metoder, såsom att tänja på betalningstiderna, annullering av order utan kompensation, ensidiga kvalitetskrav samt avgifter för marknadsföring och försäljningsutrymme.
Livsmedelsmarknadslagen trädde i kraft 2019, och den vill man nu ändra på nytt. Syftet med lagen är att förbättra effektiviteten och rättvisan i livsmedelskedjan, att främja öppenhet och rimlighet i avtalspraxis mellan livsmedelsföretagare och att förhindra otillbörliga affärsmetoder.
Jag tror att det främsta skälet till att livsmedelsmarknadslagen stiftades var att dagligvaruhandeln har fått växa i lugn och ro till sin nuvarande position, med god hjälp av Konkurrens- och konsumentverket (KKV). Även om KKV har betydande makt och strävar efter ännu större makt, har myndigheten inte sett mycket att kritisera i dagligvaruhandeln under årtiondenas lopp. Konkurrenslagen ger möjlighet att ingripa i fall där företag inom dagligvarubranschen missbrukar sin dominerande ställning på marknaden, men KKV har inte funnit något sådant missbruk i Finland. Ur den synvinkeln kan jag förstå att livsmedelsmarknadslagen stiftades. Det är dock på något sätt obegripligt att en ny lag måste antas och en ny myndighet, livsmedelsmarknadsombudsmannen och hans kontor, grundas i Finland för att ens försöka ta itu med de problem som har uppstått inom livsmedelssektorn, när de befintliga systemen inte klarade av att göra det. Den ständiga ökningen av myndigheternas makt och kontroll är ytterst oroande, och därför är min inställning till reformen av livsmedelsmarknadslagen också kontroversiell och principiellt negativ. Jag är inte alls övertygad om att de planerade reformer-
na kommer att lösa de ovan nämnda problemen, som togs upp av livsmedelsindustrin.
Jag har ofta undrat varför KKV i åratal har varit så välvilligt inställd till dagligvaruhandeln. Jag tror att orsaken till detta kommer att förklaras i utkastet till regeringens proposition. Där sägs (s. 30) att "Vid tolkningen av konkurrenslagstiftningen måste marknadsprocessens funktion och den ekonomiska effektiviteten vara det primära. Hänsyn måste också tas till konsumenternas intressen"
Det verkar starkt som om ”effektivitet och konsumentintresse” har varit drivkraften bakom KKV:s agerande under alla dessa år och det är därför som KKV inte har sett några problem med dagligvaruhandeln och dess tillväxt till nuvarande proportioner. KKV anser att marknadsprocessen i Finland har varit effektiv och ekonomiskt ändamålsenlig och att dagligvaruaktörerna har sett till att produkterna har sålts till konsumenterna till lägsta möjliga pris. Detta har bidragit till att dagligvaruhandeln har koncentrerats till ett oligopol, men KKV anser inte att detta har haft några negativa effekter, snarare tvärtom. I vilket fall som helst har ett stort antal företag och arbetstillfällen spelats ut från marknaden i effektivitetens och konsumentnyttans namn.
Men vad betyder egentligen det ”konsumentintresse” som nämns i inledningen till konkurrenslagen? Enligt min uppfattning har KKV i årtionden tolkat det som att endast konsumenternas kortsiktiga ekonomiska intresse har varit avgörande. Som konsumenter har tjänstemännen vid KKV också dragit nytta av detta genom att använda handelns förmånskort i allt större utsträckning. Men om regeringen vore nöjd med den nuvarande marknadsprocessen, ekonomins effektivitet och konsumenternas intressen, är det osannolikt att livsmedelsmarknadslagen skulle ändras nu. Man kan därför fråga sig om och hur illa KKV har misslyckats med sitt arbete? Det måste väl ändå ha funnits andra användningsområden för de offentliga medel/skattebetalarnas pengar som lagts på livsmedelsmarknadslagen.
I mer än trettio år har jag sett på när dagligvaruhandeln har annonserat prissänkningar. Det är ett helt acceptabelt mediespel i finsk marknadsföring. Men om någon nämner en prishöjning i media eller i ett pressmeddelande, då är vi redan nära ett brott mot konkurrenslagstiftningen och olagliga prisrekommendationer etc.
Jag har ofta sagt att reglerna inte är desamma för alla i samhället. Eller kanske är reglerna desamma, men de tolkas bara på olika sätt för en del. Och det brukar vara så att ju mäktigare aktör, desto mer ger reglerna dem en fördel, särskilt om de kommer ihåg att med jämna mellanrum nämna till exempel prissänkningar.
Mika Väyrynen
*Utkast till regeringens proposition till riksdagen med förslag till lag om ändring i livsmedelsmarknadslagen m.m. Se särskilt sidorna 15–16, 18–19 och 29–30. https://www.lausuntopalvelu.fi/FI/Proposal/Participation?proposalId=f8bbb873-7642-4f28-a601-a13a3e85ba81
Suomen Leipuriliitto ry:n toimisto ja hallinto
Toimisto
Mika Väyrynen, toimitusjohtaja p. 0400 887 761 mika.vayrynen@leipuriliitto.fi
Elina Matikainen, toimituspäällikkö Leipuri-lehden toimittaminen ja ilmoitusten hoito p. 040 719 9021 elina.matikainen@leipuriliitto.fi
Kati Sinda, talous– ja toimistosihteeri Talousasiat, toimiston hoito, jäsenasiat, Leipuri-lehden tilaukset ja osoitteenmuutokset p. 050 330 5661 kati.sinda@leipuriliitto.fi
Hallitus
Anttu Rautio, puheenjohtaja Kotileipomo Siiskonen Oy, Juva anttu.rautio@kauraleipa.fi
Helmi Tyykiluoto, varapuheenjohtaja Putaan Pulla Oy, Oulu helmi.tyykiluoto@putaanpulla.fi
Jukka Hämäläinen, Kotileipomo Hämäläinen Oy, Mustasaari jukka.hamalainen@netikka.fi
Hannu Räinä, Pulla-Pirtti Oy, Oulu hannu.raina@pullapirtti.com
Harri Jaakkola, Leivon Leipomo Oy, Tampere harri.jaakkola@leivonleipomo.fi
Petri Kivineva, Porin Leipä Oy, Pori petri.kivineva@porinleipa.fi
Mika Gilan, Kakkutalo Gilan Oy, Järvenpää mika@kakkutalogilan.fi
Joonas Mäkinen, Ruthin Leipomo Oy, Jyväskylä joonas.makinen@ruthinleipomo.fi
Janne Hakanen, Hakasen Leipomo Oy, Tampere janne.hakanen@hakasenleipomo.fi
Valtuuskunta
Kari Meltovaara, puheenjohtaja
Leipomo Rosten Oy, Turku kari.meltovaara@leipomorosten.fi
Heikki Lankoski, varapuheenjohtaja
Ullan Pakari Oy, Pori heikki.lankoski@ullanpakari.fi
Etelä-Suomen Leipomoyrittäjät ry
Otto Lundström, Eromanga Kotileipomo, Helsinki otto.lundstrom10@gmail.com
Kaakkois-Suomen Leipomoyrittäjät ry
Jani Siintovaara, Kesämäen Leipomo Oy, Lappeenranta jani.siintovaara@kesamaenleipomo.fi
Pirkanmaan Leipomot ry
Timo Jänne, Linkosuo Oy, Kangasala timo.janne@linkosuo.fi
Keski-Suomen Leipomoyhdistys ry
Jari Elonen, Elonen Oy Leipomo, Jämsä jari@elonen.fi
Savon Leipomoyhdistys ry
Isto Huikuri,Ramin Konditoria Kahvila Oy, Mikkeli isto.huikuri@raminkonditoria.fi
Pohjois-Pohjanmaan Leipomot ry
Juho Meriläinen, Meriläisen Leipomo Oy, Oulu juho.merilainen@merilaisenleipomo.fi
Turun Seudun Leipuriyrittäjät ry
Veera Meltovaara, Leipomo Rosten Oy, Turku veera.meltovaara@leipomorosten.fi
Satakunnan Leipomoyhdistys ry
Heikki Lankoski, Ullan Pakari Oy, Pori heikki.lankoski@ullanpakari.fi
Pohjois-Karjalan Leipomoyrittäjät ry
Pekka Eskelinen, HerkkuPekka Oy, Savonlinna pekka.eskelinen80@gmail.com
Vaasan Piirin Leipomoyhdistys ry
Vesa Ojala, Ojalan Pakari Oy, Kauhajoki vesa.ojala@ojalanpakari.fi
Keski-Pohjanmaan Leipomoyhdistys ry
Nina Uusikangas, Leipomo Emilie Oy, Kokkola juhlatalo@ukkohjalmar.fi
Kainuun Leipomoliikkeenharjoittajat ry
Marianne Huusko, Kaesan Kotileipomo Oy, Kuhmo marianne@kaesankotileipomo.fi
