Kolumni Ruokahävikin vähentäminen on ilmastoteko

Ruokahävikin vähentäminen on ilmastoteko

Arviolta 20 % kaikesta tuotetusta ruuasta päätyy hävikiksi EU:n alueella vuosittain. Alan ammattilaisille ei tarvitse erikseen todeta kuinka kallista tämä haaskaus on. EU:n alueella tämä maksaa vuosittain arviolta 143 miljoonaa euroa. EU:n tavoitteena on puolittaa ruokahävikki vuoteen 2030 mennessä.

Komissio suhtautuu vakavasti ruokahävikin vähentämiseen ja se onkin osa komission uuden vihreän kehityksen ohjelman farm-to-fork -strategiaa, jossa kiertotalous on ratkaisevassa roolissa. Kiertotalous-ajattelu sopiikin hyvin myös ruokahävikin vähentämiseen. Kiertotalous tarkoittaa järjestelmää, jossa muuten jätteeksi joutuva käytetään materiaalina uudelleen tai kierrätetään. Suurin osa ruokahävikistä muodostuu kotitalouksissa ja Suomessa kotitalouksien vuosittainen ruokahävikki on yhteensä arviolta 120-160 miljoonaa kiloa. Tämä on 20-25 kiloa ruokaa roskiin vuosittain per henkilö. Olemme varmasti kaikki sitä mieltä, että tämä on liikaa. Miten ammattilaiset voisivat tukea kotitalouksia ruokahävikin vähentämisessä? Kotitalouksia on erikokoisia, vastaavatko pakkauskokomme niin suurperheiden kuin yhden hengen talouksien tarpeisiin? Ehkä perheessä tai saman katon alla asuvat haluavat syödä eri makuisia tuoreita sämpylöitä, jolloin pakkauskoissa ja valikoimassa voidaan heijastella näitä tarpeita. Säilyttävätkö asiakkaat ostamiaan tuotteita oikein, jotta ne säilyvät hyvinä mahdollisimman pitkään? Kotitalouksien ruokahävikki johtuu usein suunnittelemattomuudesta, arjen

Sirpa Pietikäinen europarlamentaarikko sirpa.pietikainen@ep.europa.eu

muutoksista alun perin suunniteltuun ja keittiötaitojen ja viitseliäisyyden heikkenemisestä. Emme osaa tai jaksa tehdä enää köyhiä ritareita kovettuneista leivänkannikoista tai uusiokäyttää alkuviikon ruuanjämiä lämpimien voileipien raakamateriaalina. Kotitalouksilla olisi paljon opittavaa ammattikeittiöiden raaka-aineiden maksimointi -ajattelusta. Miten tätä ajattelua voisi jakaa ammattilaisilta kotitalouksiin? Tärkeintä ruokahävikin nujertamisessa on kekseliäisyys ehkä jo parhaat päivänsä nähneiden tuotteiden hyödyntämisessä. Suunnitelmallisuuteen pyrkien, mutta sen pettäessä, soveltaen, roskiin heittämisen sijaan. Ammattikeittiöissä resurssihyödyllinen ajattelu onkin jo pidemmällä, koska ruokahävikki on käytännössä roskiin heitettyä rahaa. Lisäksi ruokahävikin ilmastoja ympäristövaikutukset ovat mittavat, niiden osuus on noin 6 % kaikista EU:n kasvihuonekaasupäästöistä. Ruokahävikki kuormittaa lisäksi tarpeettomasti jo ennestään rajallisia luonnonvarojamme. Ilmastonmuutoksen pysäyttäminen muun muassa kiertotalouden työkalujen avulla on mahdollista ja avaimet siihen löytyvät keittiöistämme. Kun on arvioitu, että lähes puolet ruuasta, joka heitetään pois olisi edelleen syömäkelpoista, herää kysymys, mikä meitä vaivaa?