Nössykän päiväkirja

Kuten nokkelimmat saattoivat ehkä hoksata, Nössykkä ei ole vielä palannut kotia eikä siitä muutenkaan ole kevään jälkeen näkynyt. Joten jos joku on täälläpäin liikkeellä ja näkee sen niin käskekää sen tulla Kukaslompoloon. Ja soittakaa tai laittakaa mulle tekstiviesti, jossa on seuraavat tiedot: koordinaatit, ilman lämpötila, kosteusprosentti, lumen syvyys, kasvillisuustyyppi, mitä oletta syönyt ja juonut tänä päivänä (varmistaakseni että ette ole humalassa, lisäksi aina mukava kuulla mitä ihmiset on syöny) sekä sää elikkä sataako ja mikä on pilvisyystilanne. Tuntomerkit näettä kuvasta, tosin syksyllä sillä on sarvet päässä ja vasaa se ei viime keväänä tehny. Samannäköisiä poroja voi toki olla muitaki. Mutta jos se on minun merkissä, eli oikea korva on poikki ja pykälä alla sekä vasen linnunvarpaalla ja pykälä alla, ja se on Muonion paliskunnan alueella, niin sitte se aika varmasti on Nössykkä. Tosin sen se oikean korvan poikkimerkki on vähän vino eli se näyttää vähän vitalta. Tosin nyt en muista oliko se alta vai päältä vita. Nössykkähän on kyllä ruukannut tulla kotia vasta sitten kun talvea on jo kulunut hyvän aikaa. Mitään erityistä huoltahan ei sinänsä vielä ole, kun lumi on vasta satanut maahan. Laukkanen ja talvi saa, mutta minä en. Vai miten se nyt menikään se Jaakko Tepon kipale. Porot ainakin ovat saaneet. Rykimä on kuulemma mennyt aivan valtavan hyvin ja sanovat että jos joku vaami eli naarasporo jää keväällä runoksi eli ei tee vasaa niin sen saa sitten syksyllä kyllä laittaa teuraaksi. Tosinhan Minun merkki nyt ei vielä tiedä millainen talvi tulee. Poroja on ollut helppo koota syyserotuksiinkin, kun hirvaat ovat saanet rykimäparttionsa hyvin pidettyä koossa. Poronhoidossahan hyödynnetään hirvaiden kokoamia “haaremeita”, kun poroja kootaan syyserotuksiin. Eli hirvaat kokoavat jo valmiiksi vaamia ja niiden vasoja yhteen. Sitten poromiehet vain yhdistelevät näitä hirvaiden “haaremeita” isommiksi tokiksi. Muutamia syyserotuksia onkin jo ollut. Ensimmäiset pidettiin jo ennen kuin lumi oli maassa. Niissä oli mullakin Nilivaarassa muutamia poroja. Niitä ei kuitenkaan otettu vielä kotia ruokintaan, kun lunta ei ollut maassa. Ne rokotettiin, luettiin ja löysättiin takaisin mettään. Paitsi tietenkin ne, jotka laitettiin teuraaksi. ”Vihdoin jotain sivistävää”, joku saatto ajatella, mutta ei. Poron lukeminen ei liity mitenkään lukemiseen tai Tässä näkyy alta ja päältä vitakirjallisuuteen. Se tarkoittaa sitä, että poro yleensä rokotetaan loisia vastaan ja sille piirretään puukolla päällykarvaan viivat. Sen jälkeen huudetaan “kirjanpitäjälle” kenen poro luettiin. Näin pysytään kärryillä kuinka paljon paliskunnassa ja kullakin poronomistajalla on poroja. Tämä on tärkeää, sillä näin poromäärä pystytään pitämään kohtuullisena kussakin paliskunnassa. Lisäksi tietyn poromäärän ylittyessä poronhoitaja pystyy hakemaan tukea. Myös verottajan on tärkeä tietää kunkin henkilön poromäärä. Viivat piirretään kylkiin sen takia, että pysytään kärryillä mitkä porot on luettu ja mitkä ei. Sama poro kun voi tulla johonkin myöhempään erotukseenkin. Viivat myös häipyvät ensi syksyyn mennessä, kun poro vaihtaa keväällä karvansa. Kuinka kätevää! Rykimän onnistumisen lisäksi on muitakin hyviä uutisia. Stynen käristys on kotona! Se haettiin kotia Hangasmaan aialta, joka on noin viisi kilometriä linnuntietä Kukaslompolosta. Kuten kuvasta näkyy ei ole yhtä uljas näky, kun meän oma mieskarkki, mutta josko se siitä nyt ens

kesänä kasvattais vähän hienommat sarvet. Nyt polttoaineen hinnan noustessa voin taputtaa itseäni olkapäälle, että aloin viime vuonna taamomaan poroa. Kohta voin säästää polttoainelaskussa rutkasti ja painattaa porolla menemään erinäisiin paikkoihin auton sijasta. Lisäksi porolla ajaessa ei minun käsittääkseni ole promillerajaa. Eli säästää taksirahatkin, kun baarista voi lähteä porolla kotia! Muutama muukin poro on tullut kotia lumien sadettua maahan. Esimerkiksi kaikki Nilivaarassa olleet porot ovat nyt Kukaslompolossa, tai yksi niistä on nyt pakkasessa. Mutta muut poroista tuli joko itse Kukaslompoloon tai haettiin erinäisiltä erotusaidoilta. Tälläset kuulumiset tällä kertaa Äkäslompolosta Seitsemän tunturin ja Kahdeksan vuodenajan kylästä (kaupallinen yhteistyö). Jouduitte taas kuuntelemaan minun horinoita, mutta jos se ens kerraksi saatais jonku muun näkökulma ku minun. Jos Nössykkä ei ole palannut, niin tehään vaikka Stynen käristyksestä elämäkerta. Nykyäänhän on trendinä, että julkaistaan elämänkertoja jo melkein heti kun pallit ovat laskeutuneet. Ja Stynen käristyshän on jo lisääntymiskykyinen, joten kait siitä elämänkerran voi kirjoittaa. Toivomme parasta (nössykän kotiinpaluuta) ja pelkäämme pahinta (emme saa Jari Tervoa Stynen käristyksen elämänkerran kirjoittajaksi). Kaikkea hyvää kaikille tasapuolisesti ja see you later alligator, niinku me englannissa sanotaan! Ps. Jäniksiä ei vieläkään oikein näy, mutta kummitus tai joku semmonen olio tallentui yhtenä päivänä riistakameraan! Hui kauhistus!(tähän perään semmonen hymiö, joka on pelästynyt)

jäniskevennys

Stynen käristys