Vuoden juhlat - Legio Ostiensis ry. 15 vuotta

Kuvat : Janne Laukkanen

Legion prameisiin 15-vuotisjuhliin osallistui ennätysmäärä vieraita.

Oskari Korhonen

– NYT ON sellainen tunne, että on saanut jotain aikaankin, Legion vuosijuhlavastaava Jenna Hattunen myhäili helpottuneena vielä perjantai-iltana. Alkosta tavoitettu puuhanainen oli aikeissa juhlia hallituksen kanssa etukäteen skumppapullon merkeissä.

Legio Ostiensis ry:n vuosijuhlaviikko huipentui tänä vuonna 116 hengen juhliin ravintola Riversidessä. Kunnioitettavan 15 vuoden iän saavuttanut ainejärjestö käytti parin vuoden ylijäämänsä tavanomaista tasokkaampiin pirskeisiin.

Hattunen otti vuosijuhlavastaavan vaativan pestin harteilleen ilman suurempaa stressiä. – Marin kahden vuoden kokemuksesta on ollut paljon apua, Hattunen kiitteli Mari Kokkoa, edellistä vuosijuhlavastaavaa ja hallituksen nykyistä puheenjohtajaa sujuvasta yhteistyöstä.

Tämän vuoden juhlallisuuksien järjestelyissä ei sinänsä ollut suurempia ongelmia, tosin istumajärjestystä jouduttiin uusimaan useaan otteeseen osan jo ilmoittautuneista vieraista peruttua osallistumisensa.

Lauantaina Hattunen saattoi rentoutua ja luovuttaa vastuun eteenpäin seremoniamestari Ilkka Häyriselle. Sen lisäksi, että Häyrisen vastuulle kuului muun muassa tilaisuuden aikatauluista vastaaminen, oli hänen ennen kaikkea annettava juhlalle kasvot ja oltava moitteettomana esimerkkinä muille. – Onhan siinä tietysti hieman paineita, joten luin “Hyvä käytös ja hyvät tavat” -kirjaa ennen juhlia, Häyrinen paljasti.

LAUANTAI-ILTANA RIVERSIDEN aula täyttyi nuorista oikeustieteilijöistä ja heidän aveceistaan. Tummia pukuja ja pitkiä helmoja, taisipa joukossa vilahtaa pari frakkiakin. – Ihana kampaus, missä kävit? – Onko kravatti suorassa? Juhla aloitettiin veisaamalla Karjalaisten laulu juhlapöytiin jaetuista lauluvihkosista. Osallistujat saattoivat ohjelmanumeroiden välissä ehdottaa laulettavaksi myös muita vihon kappaleita, joten illan aikana kuultiinkin muun muassa klassikot “Legion pienet sienet” ja “PohjoisKarjala”. Osa vieraista ilahdutti muita juhlijoita lisäämällä lauluihin ylimääräisiä, opiskelijoiden keskinäisestä kansanperinteestä kumpuavia säkeistöjä.

Tänä vuonna alkuruoaksi nautittiin muun muassa savumuikkusalaattia ja villisikapateeta cumberlandinkastikkeella, pääruoaksi mureaa häränrintaa madeirakastikkeella ja kookoksella maustettua kasviscurrya. Jälkiruoaksi tarjoiltiin sitruunakakkua ja marinoituja appelsiinilohkoja.

LEGION PUHEENJOHTAJA Mari Kokko katsahti avauspuheessaan Legion menneisyyteen, nykyisyyteen ja tulevaisuuteen. – Muutaman kymmenen jäsenen ainejärjestöstä on kasvanut 450 jäsenen yhdistys, joka on tätä nykyään yksi Itä-Suomen yliopiston suurimmista ja aktiivisimmista Joensuun kampuksella toimivista ainejärjestöistä, hän iloitsi.

Kokko kiinnitti huomiota erääseen Legion toiminnassa aina vahvasti läsnä olleeseen tekijään: muutokseen. Vuosien varrella muun muassa sekä laitoksen että koko yliopiston nimet ovat vaihtuneet uudistusten johdosta. Pääainevalikoimaa on kasvatettu ja supistettu alun julkisoikeudesta nykyiseen seitsemään pääaineeseen. Viime aikojen suurin ja mediassakin ruodittu muutos on ollut syksyllä alkava oikeusnotaarien ja oikeustieteen maisterien koulutus. – Ensi syksynä opintonsa aloittavat yleisjuristit pyritään integroimaan Legioon, samaan ainejärjestöön meidän erikoisjuristien kanssa; olemmehan me kaikki sydämeltämme oikeustieteilijöitä tutkintonimikkeestä riippumatta, Kokko korosti.

VUODEN ANSIOITUNEEN Legiolaisen arvonimi myönnetään vuosittain ainejärjestön jäsenelle, joka on pyyteettömästi ja pitkällä aikavälillä tuonut Legiota esille sekä kampuksella että erilaisissa opiskelijatapahtumissa. Tänä vuonna tunnustuksen ja Legion uuden kunniamerkin sai oikeustaloustieteen opiskelija Tommi Majanen, monivuotinen tuutori ja entinen hallituksen liikunta- ja yhteistyövastaava. Muiden ansioidensa ohella Majasen kehuttiin myös vieneen Legion varainhankinnan aikoinaan aivan uudelle tasolle. – Tämä tuli kyllä pyytämättä ja yllätyksenä, valinnastaan hämmentynyt Majanen summasi kiitospuheessaan, johon sisältyivät odotetusti myös miehen kuuluisat one-linerit “sähäkkää!” ja “minkä tyyppistä?”.

– KUN MARI aikoinaan puhui viisitoistavuotisjuhlista, luulin että jossain on virhe, sillä laitoshan on perustettu 14 vuotta sitten, oikeustieteiden laitoksen johtaja, Tapio Määttä, muisteli omassa juhlapuheessaan. – Ainejärjestö perustettiin vuosi ennen laitosta. On hieno asia, että opiskelijat ovat tässäkin edellä. Oikeustieteiden laitoksen tulevaisuudensuunnitelmista kertoessaan Määttä kuvaili hieman laitoksen uuden ilmeen luomisprosessia. – Minkälaisen brändin haluamme luoda oikeustieteiden laitokselle? Miten sanomme valokuvaajalle, että esitteen valokuvissa on oltava oikeustieteellinen tunnelma? Uusi tyyli pohjautuukin Legion nykyiseen hallitukseen. Pikkutakkeja ja hymyileviä ihmisiä, Määttä karrikoi.

Legion roolista puhuessaan professori vertasi ainejärjestöä murrosikäiseen lapseen, jonka on hiljalleen aika aikuistua. – Toisinaan Legio yhtyy laitoksen näkökantoihin, mutta toisinaan myös kyseenalaistaa, sparraa meitä perustelemaan päätöksemme. Ainejärjestö on haastanut laitoksen näkemykset muun muassa pääsykoeyhteistyöstä Turun kanssa. – Legio laittaa meidät kysymään, kannattaako näin toimia? Toivon, että teillä on jatkossakin kriittinen ote, Määttä kehui.

JUHLAPUHEEN JÄLKEEN Legion vuoden 2000 hallituksen puheenjohtaja, Riikka Immonen, toi tilaisuuteen vielä tervehdyksensä menneiltä hallituksilta. Hän kertoi hieman yhdistyksen alkutaipaleesta, jolloin Legio Ostiensista yritettiin tuloksetta rekisteröidä ilman sukunimeään ja yhdistyksen logoa vanhoilla tietokoneohjelmilla suunniteltaessa päänvaivaa aiheuttivat erityisesti pylväiden mittasuhteet. Immonen muisteli, että hänen aikanaan Legiossa noudatettiin tiukkaa talouskuria. – Kaikki pullot palautettiin, taidettiin niitä haalia ympäristöstäkin. Entinen puheenjohtaja kertoi pöyristyneensä kuultuaan, että pulloja ei enää palauteta ainejärjestön varainkeruuta varten.

VAIKKA OSA vanhoista käytännöistä onkin jäänyt jo historian hämäriin, perinteinen “Puhe naiselle” oli tänäkin vuonna olennainen osa ohjelmaa. Tällä kertaa kunnia kauniimman sukupuolen ylistämisestä lankesi vuoden 2010 hallituksen jäsenelle, Juho Maliselle. – En puhu teistä objekteina, vaan ihanina olentoina, joita ilman maailma täyttyisi hienhajuun ja moottoriajoneuvojen meteliin, Malinen täsmensi puheessaan. “Tunnetuksi elostelijaksi” itseään tituleerannut Malinen katsahti myös kolikon toiselle puolelle ja eritteli niitä moninaisia pettymyksen tunteita, joita miehet naisia lähestyessään joutuvat kokemaan. – Te naiset aiheutatte meille niin iloa kuin tuskaakin. Puheen jälkeen juhlaväen miehet ojensivat naisille ruusut Jarkko Ylöstalon esilaulaman “Neidolle” -kappaleen saattelemana.

VIIMEISEN VIRALLISEN ohjelmanumeron jälkeen estradi luovutettiin bilebändi Jellylle, joka tanssitti juhlijoita ensin perinteisemmillä valsseilla ja siirtyi hiljalleen menevämpään materiaaliin. – Siellä näkyi monta kurssilaista tanssimassa, iloitsi Anna Nousiainen, joka opasti alkuviikosta legiolaistovereitaan tanssien saloihin. – Onhan se hienon naisen ja miehen merkki, että osaa tanssia. Moni ei kuitenkaan kehtaa kokeilla, vaikka pitäisi niillä vähilläkin taidoilla uskaltaa, hän rohkaisi. – Tommi Majanen väitti, että en osaa tanssia, mutta hyvinhän se meni, Nousiainen arvioi lopuksi omaa suoritustaan.

Mari ja Lakimiesliiton hallituksen opiskelija-jäsen Ted Apter

Kuva : Oskari Korhonen

SINI HAUTALA ja Juho Lehtoviita olivat yksi lukuisista tanssilattialla tanssahdelleista pareista. Ympäristöpolitiikkaa- ja oikeutta ensimmäistä vuottaan opiskelevalle Hautalalle nämä olivat ensimmäiset akateemiset pukujuhlat laatuaan, kolmatta vuotta oikeustaloustiedettä opiskelevalle Lehtoviidalle luonnollisesti kolmannet. – Odotin paljon virallisempaa ohjelmaa, en näin rentoa, Hautala kertoi positiivisesta yllätyksestään.

Hautala arvioi laittautuneensa juhlia varten parisen tuntia, Lehtoviita hieman vähemmän. – Puolisen tuntia siinä meni. Silitin paidan ja vedin puvun päälle.

Tänä vuonna vuosijuhlien illalliskortti kustansi 65 euroa per juhlija, mikä saattoi aluksi tuntua suurelta summalta opiskelijalle. Pariskunta ei pitänyt hintaa kuitenkaan kohtuuttomana. – Ruoka oli sen arvoista, Hautala kiitteli keittiön väkeä.

SUNNUNTAIPÄIVÄNÄ YÖN huiskeista selvinneet saivat vielä vastinetta rahalleen perinteisellä silliaamiaisella. Tänä vuonna tilat tilaisuudelle löytyivät Ortodoksiselta kulttuurikeskukselta. Yläkerran jumalanpalvelukseen osallistujat ja alakerran antimista nauttijat eivät olleet toisilleen häiriöksi. Lattialta tavoitettu vuosijuhlavastaava Hattunen paljasti, että yhteistyösopimusten voimin paikalle loihdittuja pitsoja oli yhteensä 36.

Hallitus oli lisäksi taikonut talkoovoimin pöydän täyteen paistettua patonkia, juustoja, salaattia, viinirypäleitä ja muuta naposteltavaa. Oli siellä se pakollinen sillipurkkikin.