Fuksiaiset 2012

Teksti : Tuomas Palosaari Kuvat : Janne Miettinen

”Kaikki kuulolla! Jos haluatte varmistaa joukkueenne voiton, niin nyt santsaamaan hopihophop!”

Muutama fuksi otti ujoja askelia koleassa syysilmassa. Joku jo fuksiaisboolista rohkaistunut lähti rynnäkköön ja muut katselivat ympärilleen muutenkin sekavassa tilanteessa karjutusta kehotuksesta hölmistyneenä. Kunnes aivan tyhjästä tapahtui jokin hämmentävä legioonaefekti: rynnäköivän fuksin päästyä noin 5 metrin päähän lähtöviivasta liikahti yllättäen koko fuksilauma juosten kohti legion erittäin hämmentäviä boolisankoja, joissa ollut litku näytti kaikenlisäksi pikemminkin mutavedeltä kuin miltään nautiskeluaineeksi laskettavalta.1 ”Kyllä näistä vielä legiolaisia saadaan” saattoi joku todeta itsekseen. Mutta päällimmäisenä taisi olla aiheellinen epäilys siitä miten illasta selvittäisiin edes Skarpin jatkoille asti.

Vietettiin fuksiaisten perinteistä alkurastia, jossa fuksit oli jälleen kerran puettu parhaimpiinsa ja vanhemmat opiskelijat olivat taikoneet tuomistaan raaka-aineista erinomaisen makunautinnon fuksien lämmikkeeksi. Alkurastin voittajat saivat Via Dolorosallaan mukana kannettavakseen rikkinäisen, ilmeisesti täyslyijystä muotoillun maastopyörän. Rastinpitäjät jakoivat fuksiryhmilleen kartat ja ohjeet tulevaa koitosta varten: oli jälleen aika heittää kaikki ylpeys ja itsekunnioitus syrjään Amazing Racen häpeään saattavia tehtäviä suorittaen, kaikenlaisia koiruuksia (kuitenkin ainakin toivottavasti lakia ja järjestystä noudattaen) siinä sivussa tehden ympäri Joensuun keskustaa. Fuksit muun muassa tanssivat ja lauloivat julkisella paikalla ikivihreän Gangnam Style-kappaleen tahtiin ja pääsivätpä jotkut onnekkaat esittämään Kari Salmelaistakin.

Humalluttavien rastien jälkeen oli aika siirtyä jatkoille Skarpille. Meno oli fuksiaisille tuttuun tapaan riehakas eikä ylilyönneiltäkään vältytty: Legio muun muassa sai illan seurauksena varoituksen ylioppilaskunnalta. Ai niin ja Joensuun Elli purkaa Skarpin vuokrasopimuksen ISYY:n kanssa jatkuvista järjestyshäiriöistä johtuen. Kirjoittaja ei kuitenkaan henkilökohtaisesti näe tapausten välillä minkäälaista yhteyttä.

Kaikenpuolin onnistunut ilta siis: hauskaa pidettiin, tyhmältä näytettiin, pahennusta aiheutettiin ja fuksivalat vannottiin. Ja jos joku ei nyt oikein millään meinaa muistaa että mitä sitä tulikaan vannottua niin tervetuloa taas ensi vuonna fuksiaisiin tarkistamaan!

We are legion. And we are many.

1Booli sisälsi ainakin: Helmi Cafe-likööri, Bacardi, Gambina, Von Herzen-likööri, useita siiderilajeja, olut, Garage, Don Opas-punaviini, Fisherman, skumppaa sekä useita muita hämäriä juomia

Teksti ja kuva : Oskari Korhonen

INTTIJUTTUJA. Töhöt gonaspollet otti esapekkaa rötväilystä, ginesterveiset veksistä. Aamuja ja niin päin pois. Maanpuolustushenkiset lukijat on nyt viritetty tunnelmaan, muut käänsivätkin jo sivua.

Toissasyksy ja -kevät sujuivat vielä rattoisasti Joensuussa yleisten oikeusjärjestysopintojen parissa. Puoliltapäivin ylös, vähän asetusta täältä, direktiiviä tuolta ja sitten hyvillä mielin tenttiin. Seuraavana kesänä normit huudettiin päin naamaa heti aamusta. Se oli vähän erilainen koirakoulu, tuo meidän Puolustusvoimat. Oppitunnilla herra isoherra puhui oikeuksistamme ja näytti videotykiltä diaesityksen palvelusaikaamme koskevista laeista. Pykälän numeron ja pykälämerkin välissä oli välilyönti – kaikki siis toistaiseksi hyvin.

TUNNE NORMISI. Yläkerrassa tuvan pöydällä odotti sekä Yleinen Palvelusohje (YL(i)PALVO), että Kainuun Prikaatin oma palvelusohje, yhteensä semmoiset toistasataa sivua kiiltokuvamaisia kurkkusalaattisankareita, rumpurytmejä ja marssimuodostelmia.

Tiukan muodollisessa ympäristössä normien tuntemus on parasta konfliktien ennaltaehkäisyä ja itsepuolustusta, joten opuksia tuli selailtua useampaankin otteeseen. Pian kävikin ilmi, että eipä niissäkään kaikki ollut niin yksiselitteistä.

Prikaatin omassa palvelusohjeessa kiellettiin punkalla lepäily likaiset vaatteet ja kengät jalassa. Kyseinen rajoitus sai aikaan paljon nurinaa ja ihmettelyä: koskeeko määritelmä ”likaiset” myös kenkiä, vai ovatko ne vaaraksi sekä puhtaina että likaisina? Puhtaat vaatteet päällä pötköttely kun oli sallittua. Koko säännön perimmäinen tarkoitus oli kuitenkin ehkäistä lähinnä sitä, ettei sängynpeite likaantuisi – vaan eihän se siitä sotkeennu, jos jalkoja lepuuttaa sängyn sijaan viereisen penkin päällä.

Niin tai näin, ainahan siitä huutoa tuli.

ÄRRÄPÄITÄ. En olisi näkemättä uskonut, että palvelusohjeeseen oli kirjattu melko yksiselitteisesti, että sotilaan on vältettävä kiroilua ja säädytöntä puhetapaa.

Ei härskien höpöttely minua erityisemmin haittaa, mutta luulisi nyt sentään, että jos kerran kaiken muun pitää olla viimeisen päälle tiptop, miksi palkattu henkilöstökin hellittää raudanlujasta itsekuristaan juuri tämän säännön kohdalla ja sadattelee menemään aivan vapaasti?

Pari ärräpäätä tuskin loukkaavat ketään, mutta siinä vaiheessa kun kouluttajan mukaan metsässä vilistää kulloinkin velivenäläistä, iigoria ja iivanaa, on hyvän maun raja minusta jo ylitetty.

Kuten edellisestä huomaatte, niin kutsutun tavanomaisen oikeuden merkitys armeijassa on suuri. Saman saapumiserän sotureille ei vedetä lippaan eikä herroitella, oli niitä tinaväkäsiä rintapielessä miten monta tahansa.

Kinttupolkuja pitkin oikaistaan sotilaskotiin vasta, kun takana on puoli vuotta äkseerausta. Eihän tätä jokagonanoikeutta mihinkään ole kirjattu, mutta niin se nyt vain on.