Puhe naiselle

Juho Malinen

(Arvoisat professorit, hyvät kutsuvieraat ja) arvon naiset.

Minulle on suuri kunnia päästä puhumaan teille tänään, täällä rakkaan ainejärjestömme odotetussa juhlassa. Vielä suurempi kunnia on pitää puhe nimenomaan teille suloiset naiset. Olen joutunut ja päässyt pitämään useita puheita, mutta tämän valmistelu osoittautui kaikkein haastavimmaksi.

Silloin kun ystäväni, vuosijuhlavastaava Jenna tiedusteli halukkuuttani pitää puhe naiselle Legion vuosijuhlassa. Suostuin suoralta kädeltä ja innosta hihkuen. Olenhan aina viihtynyt mieluummin naisseurassa, joten miksi en ylistäisi heitä oikein juhlallisessa tilaisuudessa.

Toisaalta arvon puheenjohtajamme Mari Kokko, ei täysin jakanut kanssani samaa innostuneisuuden tasoa. Hänen vastauksensa Jennan ilmoitukseen oli, mitä mainioin. ”Malinen kännissä puhumassa seksistä”. (Mutta ei häntä voi siitä syyttää, sillä ainakin hiukan vanhemmat opiskelijat muistavat maineeni hilpeänä elostelijana, joka ei pelännyt olla epäkorrekti.)

Mutta vain pari lasia viiniä juoneena, kuten Marille lupasin, aion puhua teille, hyvät naiset, teistä itsestänne. Mutta ei objekteina vaan tasa-arvoisina, ihastuttavina olentoina, joita ilman maailma täyttyisi hienhajuun ja moottoriurheilun meteliin.

Minun parhaat ystäväni ovat naisia. Niin se vain on ollut jokaisessa paikassa, missä olen asunut. Se johtuu niin yksinkertaisesta syystä, että tuttujen naisten kanssa on vain niin helppo olla. Heidän kanssaan mies voi olla luonnollinen ja oma itsensä. Rehellinen ja aito, ilman taka-ajatuksia. Te olette mitä parhaimpia neuvonantajia ja keskustelukumppaneita. Kanssanne ajantaju vaan häviää. Entä siinä tapauksessa, kun siirrytään tutuista naisista täysin tuntemattomiin. Voi sitä tunnetta, mikä valtaa miehen kun hänen huomionsa ensi kertaa kiinnittyy kauniiseen neitokaiseen. Teillä naisilla vaan on sellainen vaikutus. Sydän alkaa sykkiä kiivaammin ja perhoset valtaavat vatsan. Niin kovaa jätkää ei löydykään, jota sen kauniin ihastuksen läsnäolo ei jännittäisi.

Kuitenkin useimmiten meidän näennäisesti kovan ulkokuoren alta piileskelee kuitenkin vain pieni poika, joka ei tiedä miten toimia saadakseen haluamansa. Ja se turhautumisen ja harmituksen määrää, kun neitonen poistuu paikalta ja itse jäät yksin unelmiesi kanssa. Se on sitä sisäistä pienen pojan itkua, kun rohkeuden puutteessa ei saanut haluamaansa. Te aiheutatte meille niin iloa kuin tuskaakin.

Kuten uteliaisuus pikku pojassa, niin tunteenpalo käynnistää meissä miehissä sisäisen kaksintaistelun, minkä seurauksena rohkaisemme itsemme uusiin ponnistuksiin huomionne herättämiseksi. Saatamme korostaa joitakin piirteitämme ja ehkä hiukan teeskennelläkin. Te arvon naiset inspiroitte meidät kaikkein luovimmilleen.

Entä sitten, kun mahdoton muuttuukin mahdolliseksi ja saavuttamaton neitonen saavutetuksi? Tai rehellinen ja aito ystävyys muuttuukin joksikin syvemmäksi? Ei ainakaan valloituksella retostelemista vaan koemme jotain äärimmäisen harvinaista. Te naiset olette meidän yläpuolella, mutta tuolla hetkellä me miehet emme nouse teidän tasollenne, vaan te armollisesti laskeudutte meidän rinnallemme, otatte kädestämme kiinni ja lähdemme kumppaneina kulkemaan yhteistä polkua.

Seuraavaksi kun polvistumme seuralaisemme eteen ja ojennamme heille pöydällä olevan ruusun, niin katsokaa heitä suoraan silmiin ja laulakaa sydämenne kyllyydestä – sillä tämä hetki on sitä varten.