Oikeustiede Itä-Suomen yliopis

Oikeustiede Itä-Suomen yliopistossa – traditiota ja innovaatiota

Tieteellisen tutkimuksen yksi ominaispiirre on traditio, uusi tutkimus perustuu aiempaan tutkimukseen sitä kritisoiden ja sitä korjaten. Tutkimuksen perinne siirtyy uusille tutkijapolville opetuksen kautta. Tradition ohella tarvitaan innovaatiota, uusia näkökulmia ja aiemman tutkimusperinteen kyseenalaistamista. Innovaatiot eivät synny tyhjästä, niidenkin taustalla on jopa monisatavuotinen tutkimuksen perinne.

Oikeustieteitä on opetettu Itä-Suomen yliopistossa runsaat 20 vuotta. Opetus alkoi yhden miehen, Teuvo Pohjolaisen projektina. Hän toi Itä-Suomeen julkisoikeuden tutkimuksen ja opetuksen perinteen. Opetuksen pääpaino oli tuolloin hallintomenettelyssä ja valtioelinten välisten suhteiden analyysissä. Tätä perinnettä jatkoi professorina Tarmo Miettinen. Pohjolaisen ajoilta on peräisin laitoksen vahva panos sivuaineopetuksessa, avoimen yliopiston opetuksessa ja yhteistyössä aikuiskoulutuksen alueella. Pohjolaisen jälkeen kukin oikeustieteiden laitokselle tullut professori on tuonut mukanaan oman tutkimusalansa perinteen. Professorimme eivät kuitenkaan ole tyytyneet vain siihen, mitä jo on ollut olemassa vaan monet meistä ovat myös kehittäneet jotain sellaista, mitä ei ole totuttu perinteisessä oikeustieteen tutkimuksessa ja opetuksessa kokemaan. Hallinto-oikeudessa uusia avauksia ovat olleet informaatio-oikeus (professori Tomi Voutilainen) ja lapsioikeus (apulaisprofessori Suvianna Hakalehto). Sosiaali- ja terveysoikeus (professori Toomas Kotkas tutkijaryhmineen) on hakenut yhteyttä Kuopion kampuksella vaikuttaviin sosiaalityön ja terveystieteiden oppiaineisiin.

Oikeustieteiden laitoksen ensimmäinen johtaja Matti Myrsky edusti perinteistä, lainopillisesti suuntautunutta finanssioikeuden tutkimusta. Myrskyn panos laitoksen kehittämisessä oli merkittävä, mutta sen ohella hän tuotti kunnioitettavan määrän vero-oikeuden

oppi- ja käsikirjoja. Myös hänen artikkelituotantonsa oli mittava. Opetuksessa Myrsky oli luomassa julkisoikeuteen pääainepainotteista tutkintorakennetta, jota voidaan pitää Suomen oikeustieteen mittakaavassa innovaationa. Myrskyn aikana vero-oikeudella oli luontevat yhteydet valmistuneita maistereita palvelukseensa ottavaan verohallintoon. Tämä yhteys on Myrskyn kauden jälkeen jatkunut niin, että merkittävän osan oppianeen opetuksesta hoitavat verohallinnossa työskentelevät juristit. Hieman Myrskyn jälkeen professoreiksi nimitetyt Määtät, Kalle ja Tapio, toivat laitokselle muutoksen tuulet. Kalle Määttä edusti professorikautenaan Suomessa ja kansainvälisestikin varsin lyhyen historian omaavaa oppiainetta, oikeustaloustiedettä. Myös Kalle Määttä oli tutkijana tuottelias ja opettajana in-

nostava. Oikeustaloustiede on sittemmin professori Anssi Keinäsen johdolla muuntunut lainsäädäntötutkimukseksi ja Keinänen on edistänyt suuressa määrin empiirisen oikeustutkimuksen kehittämistä oppiainerajat ylittäen. Tapio Määtän johdolla Itä-Suomessa on kehitetty ympäristöoikeutta perinteisestä maa- ja vesioikeudesta oppiaineeksi, jossa otetaan va-

”Korostan kuitenkin, että laitoksen kehittymisessä nykyiseen muotoonsa tärkeää on ollut jokaisen laitoksella työskentelevän ja opiskelevan panos.”

KUVA: YLE / Ilona Huovinen

kavasti niin globaalit kuin paikallisetkin ympäristöongelmat. Ympäristöoikeuden ja kansainvälisen oikeuden rajapintaan sijoittuva ilmastooikeus on saavuttanut kansainvälistä tunnustusta. Kansainvälisen oikeuden professori Kati Kulovesi yhdessä professori Harro van Asseltin kanssa johtaa ilmasto-oikeuden tutkimusta laitoksella. Ympäristöoikeudessa on lukuisia muita kansainvälisesti meritoituneita tutkijoita, joista mainittakoon esimerkkinä viimeisin professorinimitys, Ismo Pölönen. Pölönen on tutkimuksessaan keskittynyt erityisesti ympäristövaikutusten arviointiin. Ympäristöoikeuden tutkijat ovat laajasti verkottuneet niin oikeustieteen sisäisesti kuin myös muiden tutkimusalojen tutkijoiden kanssa. Ympäristöoikeuden oppiaine on ollut aktiivinen oppimismenetelmien kehittäjä. Energiaoikeuteen (professori Kim Talus) suuntautunut eurooppaoikeus tekee läheistä yhteistyötä ympäristöoikeuden kanssa.

PYRKIMYS SAADA LAITOKSELLE oikeus

myöntää perinteisiä oikeustieteellisiä tutkintoja loi tarpeen perustaa uusia oppiaineita. Rikosja prosessioikeutta oli opetettu peruskurssin verran tuntiopetuksena ensimmäisen kerran vuonna 2000. Alan professuuri ja lehtoraatti perustettiin laitokselle 1.3.2003 alkaen. Tämä oppiaine rakentuu pitkälti Turun yliopiston traditiolle, jossa on vahva kriminaalipoliittinen painotus ja keskittyminen yleisiin oppeihin. Oppianeella on kiinteät yhteydet erityisesti saksalaiseen ja pohjoismaiseen tutkimukseen. Rikos- ja prosessioikeuden opetuksessa on lisätty seminaarimuotoista opiskelua ja suullista viestintää. Yhtenä keskeisenä tavoitteena on lisätä valmistuvien opiskelijoiden valmiutta siirtyä työelämään. Oppiaine on kehittänyt yhdessä psykologian oppiaineen kanssa oikeuspsykologian opetusta, mikä on ainutlaatuista

koko Suomessa. Oppiaine on mukana myös yhteiskunnallisen eläintutkimuksen verkostossa. Tutkimuksessa on pidetty sallittuna sekä lainopillista että empiiristä tutkimusotetta.

Siviilioikeuden ensimmäinen professori (nykyinen Lapin tiedekunnan dekaani) Soili Nystén-Haarala on kaikkea muuta kuin perinteinen siviilioikeuden tutkija. Hän on suuntautunut ennakoivaan sopimusoikeuteen ja yhteistyö venäläisten kollegoiden kanssa on ollut hänelle ominaista ja luontaista. Myöhemmin laitoksen palvelukseen tullut professori Antti Kolehmainen jatkaa perhe- ja jäämistöoikeudessa perinteisellä heliniläisellä lainopin linjalla. Toinen siviilioikeuden professori Matti Ilmari Niemi on mittavan esineoikeudellisen tuotannon lisäksi suuntautunut oikeusteoriaan. Oikeusteoreettista suuntausta kauneimmillaan, erityisesti oikeudellisen argumentaation teoriaa, edustaa myös nyt jo eläköitymässä oleva filosofian professori Seppo Sajama ja hänen työnsä jatkajana yliopistonlehtori Maija Aalto-Heinilä.

On vahinko, että säästöpaineissa tuli aikanaan ajetuksi alas filosofia laitoksen pääaineena. Laitoksen professorina viime vuosikymmenellä muutamia vuosia työskennellyt Jaakko Husa on kansainvälisesti korkealle arvostettu oikeusvertailun osaaja, joita ei Suomessa hänen lisäkseen monta ole. Kolmas siviilioikeuden professori Katja Lindroos on kansainvälisesti suuntautunut tutkija ja opettaja. Hän on kehittänyt kansainvälistä opetusta ja laajentanut kauppaoikeuden oppiainetta modernien ongelmien pariin (esimerkkinä ruokaoikeus). Kauppaoikeuden opetuksesta on vastannut myös kauppatieteiden laitoksen professori Matti Turtiainen.

OLEN TARKASTELLUT tutkimuksen ja opetuksen kehittymistä voittopuolisesti professorien kautta siksi, että oppiaineet tapaavat olla professoreidensa näköisiä ja professoreilla on ensisijainen vastuu oppiaineidensa kehittämisestä. Korostan kuitenkin, että laitoksen kehittymisessä nykyiseen muotoonsa tärkeää on ollut jokaisen laitoksella työskentelevän ja opiskelevan panos.

Oikeustieteiden laitoksen opetuksen suunnittelussa on pyritty kuutelemaan opiskelijoiden näkemyksiä. Opiskelijat osallistuvat opetuksen suunnitteluun ja heiltä kerätään systemaattisesta palautetta. Laitoksen opetuksessa on neljä kaikki oppiainejaksot läpäisevää johtoteemaa: a) yleiset opit, b) perus- ja ihmisoikeudet, c) oikeuden kansainvälistyminen ja eurooppalaistuminen sekä d) oikeuslähteet ja oikeudellinen argumentaatio. Opetuksen johtoteemat suuntaavat osaltaan myös eri oppiaineissa tehtävää tutkimusta. Tavoitteena on opitun tiedon kumuloituminen ja vahvistuminen: tutkintorakenne ja opintojen suoritusjärjestystä koskeva suositus rakentuvat ajatukselle opetettavan tiedon kumuloitumisesta ja asteittaisesta vahvistumisesta läpi koko opintopolun. Oikeudellisen ajattelun ja työelä-

mävalmiuksien oppiminen on sekä tutkimuksen että opetuksen kantava ajatus: opetuksessa käytetään läpi koko opintopolun opetusmenetelmiä, jotka tukevat oikeudellisten argumentaatio- ja ongelmanratkaisutaitojen kehittymistä. Näillä eväillä laitokselta valmistuvan maisterin pitäisi kyetä toimimaan käytännön työelämässä tavalla, joka herättää työnantajissa ajatuksen siitä, että laitokselta valmistuvia maistereita kannattaa palkata. Entisten opiskelijoiden ja työnantajien palautetta kuunnellaan laitoksen opetuksen suunnittelussa herkällä korvalla.

LOPUKSI ON AIHEELLISTA POHTIA, mihin suuntaan oikeustieteen tutkimus ja opetus ovat kehittymässä yleisesti Suomessa ja laitoksellamme osana suomalaista oikeustieteen tutkimus- ja opetusyhteisöä. On perusteltua olettaa, että oikeustieteellistä opetusta antavat yliopistoyksiköt profiloituvat hieman toisistaan poikkeavalla tavalla.

Helsingin yliopiston oikeustieteellinen tiedekunta on profiloitunut erityisesti rekrytoimalla henkilökuntaansa työntekijöitä ulkomaisista yliopistoista. Lapin yliopistolle antaa oman värinsä sen sijainti arktisella alueella. Näyttää siltä, että lähinnä toisiaan olisivat sekä tutkimuksen että opetuksen alueella Turun ja ItäSuomen yliopistot. Tämä huomio koskee ainakin itselleni tuttuja oppiaineita. Yhteistyö Turun kanssa on ollut muutoinkin mutkatonta ja molempia osapuolia tasapuolisesti hyödyttävää. Työelämään valmistaminen on myös tulevaisuudessa ensiarvoisen tärkeää. Samalla on kuitenkin muistettava, että laadukas opetus voi perustua vain laadukkaaseen tutkimukseen. Oikeustieteellisen tutkimuksen ja opetuksen kova ydin tulee olemaan aina normien systematisointiin, analyysiin ja tulkintaan suuntautuva lainoppi. Sen ohella tasavertaisina tutkimussuuntauksina kehittyvät empiirinen oikeustutkimus ja oikeudellisia rakenteita kokonaisuutena tutkiva oikeusteoria.

Kansainvälistyminen on välttämätöntä ja väistämätöntä myös oikeustieteessä. Olisi erittäin suotavaa, että entistä useampi oikeustieteen opiskelija voisi sisällyttää opintoihinsa vähintään puolen vuoden opinnot jossain ulkomaisessa yliopistossa. Ulkomailla opiskelu avartaa näkemystä siitä, mihin suuntaan oikeustiede on kehittymässä ja auttaa myös paremmin ymmärtämään sitä, mihin laajempaan kokonaisuuteen suomalainen oikeuselämä liit-

tyy ja mitkä ovat sen kehityksen alkujuuret. Opiskelu ulkomailla tuottaa myös myöhemmässä työelämässä hyödyllisiä kontakteja ja yhteistyöverkostoja.

Matti Tolvanen Rikos- ja prosessioikeuden professori, Legion inspehtori ja kunniajäsen