Kolumni: Hermeneutiikka-päänsärkyä

Kolumni

HERMENEUTIIKKA-PÄÄNSÄRKYÄ

LÄHTIESSÄNI KYMMENKUNTA vuotta sitten kohtaamieni oikeudellisten seikkojen vuoksi tutkiskelemaan lainsäädäntöä, lainvalvontaa ja viranomaistointa olin varsin sinisilmäinen ja naiivi. Avoimen yliopistokurssien jälkeen tulin todenneeksi, että ei tästä mitään selvää saa. Erityisesti itselleni oli tuolloin vakuutus-, siviiliprosessi- ja rikosprosessioikeus päällimmäisinä.

YSTÄVÄNI KEHOTUKSESTA, varsinkin kun vakuutusyhtiöni maksoi minut työtapaturmaeläkkeelle ja kielsi mahdollisuuden lisäkoulutukseen tai kuntoutukseen, hankin tutkinto-oikeuden Joensuuhun. Tilanteestani johtuen tavoitteeni on vasta vuonna 2018 palata ansiotöihin, jolloin vakuutusyhtiöni ote itsestäni raukeaa.

ITSELLENI ON enenevässä määrin aiheuttanut paljon päänsärkyä, etenkin rikosoikeudessa lainopillinen hermeneutiikka. Minkä tahansa, ja etenkin oikeusopillisen asian ymmärtäminen on kiinteässä yhteydessä ymmärtäjän sisäistämään kokemusmaailmaan, tämän haluun ymmärtää asia ilman omaan kokemusmaailmaan liittyviä vääristäviä päähänpinttymiä, kykyyn olla puolueeton, riippumaton ja hyväksyä voimassa oleva lainsäädäntö ja ne oikeusperiaatteet, joita oikeusvaltiolta voidaan käsitteellisesti edellyttää.

VALITUSTUOMIOISTUIMILLA ON mahdollisuus tuomion uudelleentutkintaan. Täten vahvistettavaan, kumottavaan tai muutettavaan tuomioon voidaan valituksen seurauksena löytää aiheperustelut joko uusien faktapremissien esiintuonnista, niiden uudelleentulkinnasta jne. tai vanhojen faktapremissien hylkäämisestä tai uudelleenarvioinnista. Ja koska oikeusasiassa tuomioon ohjaavat normipremissit nojaavat tuomarin valitsemaan (vapaa todistelu, vapaa todisteluteoria) mieleiseensä ajatusrakenteeseen annettavan tuomion perustaksi, niin on selvää, että valitustuomioistuimessa on täysin mahdollista päätyä erilaiseen ratkaisuun.

MUTTA EDELLINENKÄÄN tämä ei ole isoin päänsärkyni. Isoin särkyni on poliisin ’esitutkinnan keskeyttäminen’ ja syyttäjän ’syytteestä luopuminen’ -päätökset (ETL 3:9,10) varsinkin virkarikosasiassa (ETL 40.), etenkin tilanteessa kun viranomaisen toimien vuoksi yksilön kokee, että hänen oikeuksiinsa, etuihinsa tai muutoin hänen velvollisuuksiinsa on kohdistettu oikeusloukkaus, jota viranomainen ei hänen pyynnöistään huolimatta tutki, tutkii ohi ilmoitetun oikeusseikan tai muutoin viivästyttää asian etenemistä. Esitutkinnassa tuo hermeneutiikka on voimakkaasti läsnä, tutkinnansuorittaja (poliisi) kirjaa mielestään esitutkintapöytäkirjaan ne oikeudellisesti relevantit tiedot, jotka poliisin tekemän tapaustutkinnan perusteella on valittu faktapremisseiksi ja tutkinnanjohtaja(poliisi) ratkaisee eteneekö vai ei asia syyttäjälle. Ja syyttäjä tekee omat tulkinnat sen perusteella, mitä valitsee oleellisesti vaikuttaviksi seikoiksi.

HERMENEUTIIKKA TOIMII myös toiseen suuntaan: normipremissin valinnan jälkeen on vain valittava ne faktapremissit, jotka joko toteuttavat halutun rikoksen tunnusmerkistön ja mahdollistavat valitun normin mukaisen tuomion tai täyttävät totena seikan ettei asiassa ole tapahtunut rikosta.

TUOMIOISTUIMET OVAT saaneet kritiikkiä poikkeuksellisen laajalti heikosta toiminnastaan annettujen tuomioiden laadun ja etenkin perustelujen heikkouden suhteen. Lisäksi valitustuomioistuimista on julkisuuteen nostettu merkittäviä seikkoja ihmis- ja perusoikeuksien toteutumisen suhteen.

Pertti Lantta