3.1 Asukasvaikuttaminen kaupunkisuunnittelussa on haastava asia. Asukasosallistumisen ongelmia on, että se toteutetaan usein vasta palautteena, kun suunnitelma on jo valmistumassa. Lisäksi asukasvaikuttaminen vie paljon aikaa ja resursseja, joita ei välttämättä ole varattu kattavaa osallistumisen järjestämistä varten. Kaupunkihan on jo instituutiona demokraattinen, ja siellä tehtävät päätökset siinä mielessä kaupunkilaisia edustavia. Kaupunkisuunnittelu on kuitenkin ala, jossa ruohonjuuritason osallistuminen voi olla ilmeisen tärkeää. Asukkaiden mahdollisuus lähestyä suunnittelijoita voi olla yhteisymmärryksen saavuttamiseksi tärkeää. Asukkaiden osallistumismahdollisuus on jo nyt lainsäädännössä määrättyä. Vuorovaikutukseen pyritään ainakin teoriassa, mutta käytännössä kuilu asukkaan ja suunnittelijan välillä tuntuu olevan perinteisesti suuri. Suunnittelijat ajattelevat, ettei asukkailla ole tarvittavaa tieto-taitoa, jotta heitä olisi syytä kuunnella. Toisaalta taas asukkaat toimivat useammin valittajan roolissa kuin myötävaikuttavina tekijöinä: uusi rakentaminen on usein asukkaalle kirosana, ainakin jos se sijoittuu oman tontin naapuriin. Aija Staffans havaitsee väitöskirjassaan Helsingin Maunulassa ja Lauttasaaressa tapahtuneesta vuorovaikuttamisesta, että vaikka asukasosallistumista saattaa olla paljon, vuorovaikutusta on vähän. (Staffans 2004, s. 244). Tällä Saffans tarkoittaa esimerkiksi sitä, että osallistumista pidettiin onnistuneena silloin, kuin osallistujalukumäärä vain oli ollut runsas. Sen sijaan asukkaiden mielipiteisiin ja kommentteihin otettiin Staffansin mielestä kantaa yleispiirteisesti tai ei ollenkaan. Poliittista päätöksentekoa varten osallistumisen oli hyvä olla runsasta, ja osallistumisessa tyydyttiin siis täyttämään vain ”välttämättömät” vaatimukset. Staffans ottaa kantaa myös ongelmaan suunnittelijoiden etulyöntiasemasta asukasvaikuttamisessa. Suunnittelijat tuntevat kaupunkisuunnittelun välineet ja kommunikointimenetelmät, jotka voivat olla asukkaille uusia. Lisäksi Staffans huomauttaa näkökulmaeroista, jossa suunnittelijat tarkastelevat kaupunkiympäristöä ”ulkoapäin erilaisten ohjelmien, suunnitelmien ja strategioiden toteuttamiskohteena”, ja asukkaat vastaavasti omasta näkökulmastaan sisältä päin. Kaunisnurmessa tehdyssä asukasosallistumisessa lähtötilanne oli tietenkin miellyttävä, sillä kyse ei ollut poliittisesta päätöksenteosta vaan ainoastaan lähtöinformaation keräämisestä.
44