AIKA JÄTTÄÄ JÄLKENSÄ LAITURI

24.–26.8.2018

Elokuun viimeinen viikonloppu Perämeren rajussa ja rakastavassa hoivassa.

Illat ovat olleet jo pilkkopimeitä, eilen katselin rannassa kuunsiltaa. Häivähdys syksyä tuoksui yöllä. Vesi on hurjan korkealla, tuuli tukistaa koivuja ja katajia, vaahtopäät uivat kilpaa. Laituria ei tarvitse nostaa, koska sitä ei tänä vuonna enää laskettu. Alkaa olla niin laho ja kulunut, että taitaa päästä kokkopuiksi ensi juhannuksena.

Äiti ei päässyt nyt mukaan, kun on pitämässä viikonloppukurssia Muhoksella. Sanoi tulevansa parin viikon päästä laittamaan mökin talvikuntoon.

Venla tuhisee päiväuniaan sohvalla keltaisen viltin alla. Tapeltiin siitä aina pienenä, kun se on pehmeämpi kuin toinen viltti. Se on kuulemma Maikki-mummun tekemä. Toinen on ostettu kai jostain Säästö-Texistä.

Vatsa kasvaa vaan. Vauva tuntuu tykkäävän meri-ilmastosta. Potkii ja nauttii kiikkutuolissa keinumisesta. Ehkä ensi kesänä tullaan sitten pienen kanssa tänne.

Minä valmistuin kesäkuussa vihdoin maisteriksi. Kyllä siinä kauan meni.

Tämä on vieraskirjan toiseksi viimeinen sivu. Kirja alkaa muutenkin olla parhaat päivänsä nähnyt. Ensi kesäksi pitää tuoda uusi. Lähtökahvit pitäisi kai vielä keittää. Venla haluaa aina, että juodaan mummun vanhoista kupeista.

Meri pyytäisi, että jäätäisiin vielä.

18.-21.6.2016

Juhannuksen vietossa perhepoppoolla. Mää ajelin torstaina Tampereelta asti tänne Perämeren rantaan. Äiti ja Viivi tuli Kempeleestä, ja Niina-täti ja Otto tulivat motskareilla Raahesta. Juhlittiin Viivin synttäreitä lauantaina.

Pikkusisko täytti jo 26!

Saunan löyly hoiti väsynyttä muusikkoa. Piti tännekin yleisön pyynnöstä roudata kitara mukaan. Sain soittaa kaiken maailman valssit ja humpat laulukirjasta. Näin täällä pakotetaan töihin. Sain sentään palkaksi makkaraa ja suklaabanaania.

Kilpailun 1. sija

Kokkoa ei poltettu, mutta katottiin vastarannan rovioita laiturilta. Vesi oli aika matalalla. Talviturkki lähti mutta aivot jääty. Tyyntä oli ja itikoita riitti.

Joku muu saa kirjottaa lissää.

8.3.2012

Venla

Kävin hiihtämässä jäällä, kun tuli työreissu Kemiin. Sain Anjalta luvan tulla keittämään mökkiin kahvit.

Ei ole tullut käytyä täällä vuosiin, ei eron jälkeen. Avain löytyi tutusta paikasta. Sai aika lailla lapioida, että pääsin edes sisälle. Täällä ei ole lumikolaa, kun ei yleensä talvella käydä.

Hyvä hiihtokeli oli.

17.5.2009

Siivousreissulla äidin ja Niina-tädin kanssa. Pohjoistuuli viheltelee, vesi on matalalla. Koivut ovat hiirenkorvalla, ja aurinko yrittää kurotella lämpöään meitä kohti tuulesta huolimatta. Pilvet on pyyhkäisty siveltimellä taivaalle. Kevät tuntuukin aina sellaiselta, että luonto luo itseään uudelleen – tanssii ja laulaa ja maalailee.

Minulla on ylioppilasjuhlat kahden viikon päästä. Viime viikolla oli kahdet pääsykokeet. Katsotaan, kutsuuko syksyllä yliopisto.

Äiti ja Niina päättivät, että lasketaan laituri naisvoimin, pyydetään naapurimökin tätejä apuun.

Saadaankohan soittaa ambulanssi?

Kävin heittämässä talviturkin, vaikka rannassa oli vielä muutama lumikasa. Hyinen Perämeri auttoi huuhtomaan abikevään painetta ainakin aavistuksen pois.

12.-15.7.2005

Tulin nauttimaan heinäkuun lämmöstä ihan ittekseni. Viivi on rippileirillä Rokualla, Venla on kesätöissä varastolla. Pari päivää sitten tuli tieto, että Venla on päässyt opiskelemaan kitaransoittoa Keski-Pohjanmaan konservatorioon.

Täällä mökillä on omituisen hiljaista. Yritän nauttia omasta seurastani. Vähän liiankin kuuma, kun on aivan tyyntä. Olen lueskellut tätä vieraskirjaa aika paljon. Tuntuu oudolta, että äidin kuolemasta on jo niin kauan. Minun ja Niilon erostakin jo neljä vuotta. Äiti aina sanoi, että täällä mökillä aika jähmettyy ja juoksee…

Vesi on melko korkealla. Tukkakoskeloperhe lähti vauhdilla rannasta, kun menin tänään aamu-uinnille. Nykyään uskallan jo mennä yksin uimaan. Makoilin laiturilla aamuauringossa pulahduksen jälkeen. Saunaa ei ole tarvinnut lämmittää eikä takkaa polttaa.

Anja

Niilo ja Otto kävivät täällä pari viikkoa sitten kaatamassa yhden lahon koivun. Maisema on aika eri näköinen, jotenkin tyhjä.

Tänä kesänä tuli käytyä täällä enemmän kuin vähään aikaan. En ole uinut kertaakaan, en koko kesänä. Laiturilla kyllä kävin istumassa ja uitin jalkoja. Saunan ikkunasta myös katselin aaltoja ja seurasin tiirojen menoa.

Syystuulet jo puhaltaa… Niina paistaa makkaraa ja on muistellut paljon niitä pitkiä kesäviikkoja, joita vietettiin täällä kauan sitten äidin ja isän kanssa. Kun savu ja kahvi tuoksuu, niin ne ajat tuntuu ihan eiliseltä. Äidin keltainen viltti lämmittää, kun on jo vilpakkaa.

30.7.-1.7.2001

Äiti pyysi että mää kirjotan. Me ollaan paistettu makkaraa ja uitu. Mää ja Viivi löydettiin laiturin vierestä sammakko, otettiin se vähäksi aikaa lemmikiksi, sen nimi on Santtu. Se oli meillä ämpärissä, mutta päästettiin se sitten pois. Me käytiin kahestaan pyörällä Hilkan kioskilla ja mää ostin Oukkidoukkeja ja Viivi osti Ville Vallattoman.

Äiti vie mut ja Viivin täältä iskän luokse. Ollaan siellä pari yötä ennen ku koulu alkaa. Sillä on uusi asunto, se on Oulussa Nallikarin lähellä. Iskä sano että voidaan sitten käydä uimassa ja jätskillä.

Venla

24.-25.4.1994

Tulin tänne tyttöjen kanssa. Mökki OK talven jäljiltä. Lunta vielä maassa, yöllä oli kylmä.

Viivi ja Venla kovasti leikkineet. Tappeluakin tullut, että kumpi saa käyttää Maikki-mummun kutomaa vilttiä. Piti käydä Kemin Säästö-Texistä ostamassa toinen saman värinen, ei kelvannut.

Aurinkoa piisaa. Laituria ei vielä laiteta, kun jäätkään ei ole kokonaan lähteneet.

Niilo

21.6.1999

Tultiin laiturinlaskutalkoisiin juhannusta varten. Meni urakka tänä vuonna myöhäiseksi, kun on ollut vähän sairastelua.

Vesi korkealla. Tytöt kävi uimassa monta kertaa. Ensi viikolla tullaan sitten juhannuksen viettoon.

Niilo

20.6.1992

Äidin kuolemasta on tasan kaksi vuotta, ja nyt tultiin ensimmäisen kerran mökille kuoleman jälkeen. Luin juuri äidin viimeisen kirjoituksen vieraskirjasta… Viivi ei ehtinyt tavata Maikki-mummuaan.

Tyttö tuhisee sylissäni nyt, eikä onneksi tiedä meidän surustamme mitään. Venla totesi, että mökki tuoksuu mummulle ja merelle. Niin tuoksuu.

1.8.1997

MÄÄ ALOTAN KOULUN KOHTA OSAAN JO

KRJOTTAA VÄHÄN MÄÄ PIIRRÄN TÄHÄN MEIÄN PERHEEN

VIIVI

Niilo laittoi naapurin miesten kanssa laiturin paikalleen. Kävin istumassa hetken laiturilla. Melko liuta kyyneleitä ehti tippua aaltoihin… Ehkä se aika vielä surua huuhtoo.

Määkin piirsin. Tuo lohikäärme on mun.

29.-30.9.1995

Venla

Syksyisellä retkellä siskon kanssa. Niilo jäi Viivin ja Venlan kanssa Kempeleeseen, me Niinan kanssa täällä kahdestaan pistetään mökki talvikuntoon.

15.5.1991

Jäät ovat lähteneet. Tulin katsomaan, missä kunnossa mökki on.

Tuvan sohvalla oli Maikin lukulasit. Otin talteen. Tänä vuonna ei ehkä lasketa laituria, kun ei tänne kukaan halua tulla. Katsotaan, miten ensi kesänä.

En muista, että vesi olisi ollut koskaan näin matalalla.

Niilo

20.6.1990

Tulin itsekseni käymään päiväseltään, laittamaan mökkiä kuntoon juhannusta varten.

Anjan perhe ei tänä vuonna tule juhannukseksi, kun vauvan laskettu aika on 23. päivä. Niina on tulossa uuden miesystävänsä kanssa. Mukavaa vihdoin tavata Otto.

Uusi laituri on mainio. Se on niin jämerä ja hyvä, että kestää varmasti, vaikka joutuu tätä Perämeren raakaa ilmastoa sietämään. Siinä on ollut mukava köllötellä ja kuunnella aaltojen ääniä. En uinut vielä, en edes uittanut jalkoja. Ehkä juhannuksena sitten talviturkki lähteepi.

Menen yöksi käymään kotona, tulen huomenna sitten jatkamaan. Meri tosin pyytäisi nyt jo jäämään.

Mutta pitää hakea kotoa vielä uudet vihreät kahvikupit ja asetit.

Maikki

Lisäys:

Kävin vielä kioskilla soittamassa Ouluun. Sain tiedon, että pieni tyttö on syntynyt jo tänään, kolme päivää etuajassa. Vielä ei ole kuulemma nimeä. Minä ehdotin Viiviä. Sopii Venlan kanssa.

Täällä sekin tyttö saa sitten leikkiä ja kiikkua mummun kanssa keinutuolissa.

Ajelen tänään Ouluun. Pitäähän se uusi lapsenlapsi tavata heti. Tulen mökille sitten takasin juhannukseksi.

Ajattelin keittää vielä kahvit. Menen juomaan ne laiturille ja kerron merelle uutiset. Siellä se jo odottaa ja aaltoilee kärsimättömänä. Ehkä voisin pulahtaakin uutisten kunniaksi.

Tuomariston Perustelut

Viivin ja hänen perheensä tarina on kiteytetty kauniisti mökin vieraskirjamerkintöihin. Ajan merkit ja elämän kulku näkyvät laiturin kunnossa. Sanat ovat harkittuja ja niihin mahtuu paljon merkityksiä.

Suomalaista kulttuurihistoriaa valotetaan taitavasti perheen näkökulmasta. Mökkikirjamerkintöjen ketju kuvaa eleettömän tarkasti eri sukupolvien elämäntapahtumia, joissa suuret asiat kuvastuvat pieniin tunteikkaisiin t uokioihin. Tarinan muoto on oivaltava ja koskettava. Jokainen perheenjäsen jättää jälkensä mökkipihaan.

Lukijalle jää tilaa väljästi sommitellun tekstin tulkitsijana.