Pääkirjoitus JAA. JA VÄHÄN AIEMMINKIN

Aika kirjoittaa esiin tänään syntyviä ja ajassa kehittyviä kirjoituksia. Kirjoittamistaide on uusien merkitysten luomista ja ennen kirjoittamattoman hahmottelua ja löytämistä.

Tuon tuosta saa tietää, että kirjoittajat eivät pääse tänä päivänä esiin kirjoituksineen. Kirjaksi tehtynäkään tekstit eivät saa ansaitsemaansa huomiota julkisuuden ulapalla. Lehdet ovat vähentäneet kulttuuritoimitustensa resursseja ja kaunokirjallisuushan silloin eniten kärsii.

Kuka meitä esillä aiemmin piti? Toinen toisestamme huolehdittiin. Minna Canth Juhani Ahosta ja toisin päin. Erno Paasilinna kirjoitti Mukasta. Tulenkantajat ja Myrsky-ryhmä liehuttivat joukkojensa lippua hengenheimolaisiaan itsensä kanssa yhdessä mainostaen ja eteenpäin ajaen. Lääninkirjailijat tukivat alueidensa ammattilaisia ja antoivat eväitä lahjakkaimmille ja sitoutuneimmille kirjoittamisen alkajille. Naiset pitivät sukupuolensa puolta, vähemmistöt vaativat huomiota enemmistöltä ja Jukka Koskelainen nosti laisensa sievät miesrunoilijat esiin.

Nytkään ei riitä, että kukin pitää vain itse itsestään ääntä. Näin kirjallinen taidemuoto hukkuu kaiken huomiohakuisuuden aallossa. Huuda siis kollegankin puolesta. Kirjoittajalla on varaa, kirjoittaja on rikas, kirjoittajat rikastuttavat mielikuvituksellaan puhtaasti maailman.

Aika on aina kirjoittajassa kiinni. Kirjaa se ylös. Se suutelee ympäriltä, se on ravinnossa sisälläsi ja teknologian kehityksessä.

Kirjoituksissa pysyvää on vain ihminen. Aika muuttaa kaikkea muuta. Armottomasti se jättää ihmisen tekemään samat virheet uudestaan.

aika tulee takavasemmalta aika tekee aina lapsen, joka on vielä pikkuisempi, suloisempi kuin sinun pikkuisesi

Pitkä, väliin liki ikuiselta tuntuva parisuhde auttaa ymmärtämään, mitä vanha kansa kertoi sanonnoillaan Piru ihmiseksi ja Piru merrassa.

Silti on iloa. Onnea Kirjoittajayhdistys Rinki 50 vuotta. Lapillinen onnittelee! Hieno taival ja 21 antologiaa, rupeama jatkukoon!

Tapani Tavi