Lahen:Lehti
vuodesta 2008
nro 2/2016
KUVAT JONNE SEPPÄNEN
Höyryveturi vuodelta 1949 saapuu Pietarin Vitebskin asemalle noukkimaan matkustajavaunun päiväretkelle. Venäläinen sijoittaja tukee höyryvetureiden liki päivittäistä käyttöä Pietarin ympäristössä.
Kotiseudulle Karjalaan L
ahtelaisen tuttavan puhelu; sisältönä tiivistäen ”Pietarista Sortavalaan liikkuu höyryjuna”. Olin myyty. Uusi ja uppo-outo maa kutsui seikkailuun. Lahtelaisuutta leimaa monesti juurettomuus. Rautatien ja Vesijärven sataman ympärille nopeaan tahtiin kasvanut kaupunki houkutteli uudisraivaajia niin lähialueilta kuin kauempaakin. Oman iloisen lisänsä Salpausselän kattilaan toivat luovutetusta Karjalasta Lahteen muuttaneet 10 000 evakkoa. Hyvien kulkuyhteyksien perässä kaupunkiin on ollut helppo tulla ja toisaalta samat yhteydet ovat tarjonneet myös mahdollisuuden lähteä jatkamaan matkaa. Oma matkani alkoi siis heinäkuussa Allegro-junalla kohti Pietaria. Miljoonakaupunkiin saapuminen illalla on jännittävää, mutta tarjoaa lopulta vain pieniä välähdyksiä tuntemattomaan. Todellinen tutustuminen Venäjään alkoi kun hyppäsimme yöjunaan kohti Sortavalaa. Yhteenkuuluvaisuuden tunne ja vieraanvaraisuus iskivät heti tajuntaan. Vastaan puskeva maisema saattaa sinivalkoisten lasi-
L
ahden kaupunki aloitti bränditutkimuksen kyselemällä kaupunkilaisilta minkälainen Lahti on. Joskus Lahtea on kutsuttu kaupungiksi jolla ei ole identiteettiä. Bränditutkimukseen liittyen paikallislehdessä, siinä isommassa, oli otsikko: "Kaupungista lähtee ristiriitaisia viestejä ulkopuolelle." Näin se menee; joku keksii sisällöttömiä sloganeita, jotka muistetaan myöhemmin totuuksina. On Chigagoa, Greeniä, businesta ja disainia. Hiljattain pohdittiin voiko Lahti olla samaan aikaan moottoriurheilu- tai ympäristökaupunki. Ehkä jos ajetaan kierrätysmateriaalista valmistetuilla ralliautoilla. Niin miksipä ei, mutta onko asialla merkitystä? Koko kaupunkia ei tarvitse yrittää niputtaa yhdeksi brändiksi. Lahtiblogi ja Fc Lahti meille, Sinfonia Lahti ja Ladec noille; kaikki osa Lahtea, jota vaivata eteenpäin. Jokaisella on oikeus nauttia kaupungin monipuolisuudesta omalla tavallaan. Susirajan takana Lahtea kuulee mainittavan myös junttikaupungiksi. Leimaavasta sanasta voi löytää useita merkityksiä. Perinteisessä mielessä juntit ymmärretään näköalattomiksi taaksepäin katsojiksi. Pitäisikö leimaajienkin unohtaa streotypiat? ”Joku junttihan” voi olla vaikkapa lahtelainen, joka ei vilkuile liikaa ympärilleen vaan keskittyy puskemaan oman hommansa maaliin — rohkeasti omalla tyylillään. Ulospäin nurkkakuntaista, sydämessä paikalliskulttuurin arvostamista. Lahti on omanlaisensa ja samanlaisensa. Mutta mitä se Lahti sitten on? Lahtelaista? Tottakai!
sauli.hirvonen@lahenlehti.net jonne.seppanen@lahenlehti.net
Kuoppaisten teiden sankari.
Kantosiipi alus kurvaa Sortavalan satamasta Laatokalle.
Tyylikkäästi muoillun kantosiipialuksen miehistöä. Rantautuminen.
Kaalamon kyläraittia
en läpi katsoen olla rempallaan, mutta ihmisistä venäjällä välitetään. Yöjunan karkea pilli viheltää säännöllisin väliajoin junan kolkutellessa pitkin Laatokan rantoja. Aamulla perillä odottaa parinkymmenen hengen paikallisiin perinneasuihin pukeutuneen vastaanottodelegaatio. Vaunun rappusia laskeutuessa laiturille tuoduista suurista kaiuttimista ilmoille kajahtaa paikallista musiikkia. Musiikki on aivan sopivalla voimakkuustasolla herättääkseen kehnohkosti nukutuilta yöunilta. Piiri alkaa pyöriä. Tanssitaan! Sitten ilmastoimaton bussi kiertää ristiin rastiin poukkoillen Sortavalan nähtävyyksiä. Ollaan kollektiivisesti pakettimatkalla! Ja toisin kuin useimmiten — viihdyn loistavasti. Bussin täyttää lähes taukoamaton venäjänkielinen selostus. Meidän neljän suomalaisten kulkiessa oppaan ohi hän toteaa vain hymyillen ”Go! Go!” Hymyilemme takaisin. Loppupäivä meneekin Ruskealan marmorilouhoksesta tehtyyn elämyspuistoon tutustuessa, josta kurvataan takaisin illanviettopaikkaan, jossa vastaanotto oli niin lämmin kuin itärajan takana se taidetaan. Kieltämättä kuudennen tanssin kohdalla alkoi tuntua että voisivathan paikallisetkin välillä näyttää esimerkkiä... Suurkaupungissa olo voi tuntua joskus ulkopuoliselta. Tällä matkalla ei koskaan. | JS
Lahti-Seura
1946-2016 Kotiseututyötä 70 vuotta
www.lahtiseura.fi
lahenlehti.net fb.com/lahenlehti