Asteltu

Miro Lahti
Johdanto
Tämä opus kertoo
LahdiArts:n lyhyestä, mutta korurikkaasta matkasta. Johdata itsesi toki eteenpäin, jos mielit lukea.

Miro Lahti
Johdanto
Tämä opus kertoo
LahdiArts:n lyhyestä, mutta korurikkaasta matkasta. Johdata itsesi toki eteenpäin, jos mielit lukea.
Termi kertoo timanttisormuksesta. Suurempaa keskikiveä ympäröi kehä pienempiä kiviä, jotka pyrkivät tuomaan keskikiven kimallusta näyttävämpänä katsojan silmään.
Tämä oli omaan tapaani sopivasti vaikea tapaus saada onnistumaan, eikä oikealla esitetty kuva ole myöskään hyväksytysti läpi mennyt teos. Keskikiven istutus on liian matalalla. Mutta tämä yksilö on paljon sirompi ja näyttävämpi kuin se, joka myöhemmin hyväksyttiin.
Eroavaisuutena tähän, hyväksytyssä yksilössä kehällä on mustat, puolta milliä suuremmat kivet, JA KESKIKIVEN ISTUTUS KORKEAMMALLA.
Näitä pääsin tekemään Henna Kalliokielen opastuksella. Hän antoi idean tämän ollessa vain yksi tasainen liekin muotoinen levyn pala, ”mitä jos heitä olisikin kaksi”. Näin päätettyämme tekevän liimasimme toisen levyn palan ensimmäisen, johdannossakin näkyvän levyn alle yhtä paksun hopeapalan. Sitten sahasin alemmasta samanlaisen kuin ylemmästä, ja toteutin kääntöpuolelle peilikuvana yläosan uurteista. Liimaukset saatiin poistettua liekittämällä ne taivaan tuuliin.
Näin olimme saaneeksi aikaan sen, joka oli vain haave hetki sitten. Kauaakaan siinä ei mennyt, kun keksin, että heistä tulisi korvakorut, aikaisempien riipusten sijasta.
Lopputulokseen olen tyytyväinen, enkä tuon jälkeen ole samaa enää toistanut. Ainoa asia, jonka luokittelen miinuksena, on se, että Liekit ovat suhteellisen painavat pitää.
Idean tähän antoi isältä saatu kultainen solmioneula, josta otin tuon vihertävän kiven talteen. Kiven ympärille kehittyi sormusrunko, jota lähdin oman mieleni mukaan sommittelemaan kiveen sopivaksi. Halusin haastaa itseäni, sen toteutin keksimällä neliskanttiselle kivelle istukan. Sormusrunkoon kehittyi umpinainen istukka, johon jäi kynnet reunoille. Tästä syntyi omalaatuinen istutus, joka antoi idean miltä muun sormuksen tulisi näyttää.
Nimeämisessä on käytetty nerokkaasti alkuperäisen solmioneulan tuloperää minun omistukseeni. Suunnittelin antavani tämän sormuksen isälleni, jos siitä tulisi sen näköinen, että sen kehtaisi jollekulle antaa. Muuten vedenpitävä idea, mutta isäukkoni ei käytä koruja…
Kieltämättä hätäisesti nimetty kruunutyylinen sormus ”Elmo”, oli yksi pakollisista ensimmäisen luokan töistä. Siitä huolimatta, että se oli pakko tehdä, kaikista tekeleistäni tästä olen eniten ylpeä. Kiven istutus onnistui liki moitteettomasti, kivestä taittuu valo kauniisti ja lopputulos on täten näyttävä ja jopa elegantti.
Toki muiden samaan aikaan tämän tehneet saivat omansa tehtyä joko nopeammin tai näyttävämmin, mutta silti, minun, on kaunein.
Onneksi olkoon!
Tämän hetken saavutettuasi, olet saanut ohukaisen opukseni luetuksi. Toivottavasti pidit esittämistäni koruista, se merkitsee minulle yhtä paljon kuin suudelma ihastukselta. Mutta mikäli et pitänyt niistä, se on sinun ihan ikioma häpeäsi. Tänne päästyäsi olet osoittanut, että olen saanut ujutettua mietteeni ja kuvatukset näistä tekeleistä juuri sinun mieleesi. Tai sitten olet vain kääntänyt opukseni toisinpäin. Tässä tilanteessa, paheksun sinua vain vähän.