Maakunnan mainiot 1/2016

Maakunnan mainiot Päijät-Hämeen maakunta- ja aluetaidemuseon tiedotuslehti

Alatori – kukkanen kaupungin napinlävessä V arhaisvaiheen funktionalismia päijäthämäläisellä maaseudulla Torin laidalla, keskellä kylää

Maakunna SISÄLLYS s. 4 Alatori – kukkanen kaupungin napinlävessä

Tutkija Riitta Niskanen kertoo Alatorin värikkäistä vaiheista

s. 8 Varhaisvaiheen funktionalismia päijäthämäläisellä maaseudulla Pekka Piiparinen esittelee maakunnan rakennuskannan funktionalistisia helmiä

s. 12 Torin laidalla, keskellä kylää

Kaivaustenjohtaja Eetu Sorvalin tekstissä tutustutaan Lahden Torikadun arkeologisiin kaivauksiin

s. 16 Suomen Yhdyspankin Lahden konttori

Pekka Piiparinen kirjoittaa torin laidan korttelin muutoksista

s. 20 Artjärven Hietanan Sajastuksen nuorisoseura – vintiltä löydettyjen pöytäkirjojen valossa

Kuva-arkistonhoitaja Päivi Taipaleen teksti luo katsauksen kadonneeksi luultuun nuorisoseuran historiaan

s. 24 Päijät-Hämeen näyttelykalenteri s. 26 Yhteystiedot Kannen kuva

Sakari Tohkan veistos Herääminen.

Kuva liittyy juttuun sivulla 4.

s.4

Taitto

Erkki Toukolehto

s.8

s.12

an mainiot TOIMITTAJAN TERVEHDYS Lahden torilla ja sen ympäristössä tapahtui merkittäviä muutoksia vuonna 2015. Kesällä purettiin torin laidalta Suomen Yhdyspankin konttori ja syyskuussa avattiin uudistettu Alatori. Maakunnan mainioiden tässä numerossa käsitellään torin alueen muuttumista, esitellään Päijät-Hämeen funktionalismia sekä kerrotaan Artjärven Hietanan kylän nuorisoseurasta.

Pekka Piiparinen on koonnut SYP:n rakennuksen korttelin muutoksia ja valottaa niiden kautta keskustan rakentumisen historiaa. Riitta Niskanen kirjoittaa Alatorin muutoksesta monien vaiheiden jälkeen nykyiseksi lahtelaisten viihtymispaikaksi. Syksyllä kaivettiin esiin myös menneisyyden löytöjä Torikadun alueella. Eetu Sorvali kertoo artikkelissaan kaivauksissa löytyneistä kellareista ja eri-ikäisistä esinelöydöistä.

Pekka Piiparisen toisessa tekstissä tarkastellaan maakunnan rakennuskantaa ja esitellään kuntakeskusten ulkopuolella sijaitsevia funkkisrakennuksia. Arkkitehti Erik Bryggmanin suunnitteleman Suomen urheiluopiston päärakennuksen lisäksi kylistä löytyy funktionalistisia vaikutteita niin kyläkaupasta kuin seurantalostakin.

Päivi Taipale kirjoittaa Artjärven Sajastuksen Nuoriseurasta, jonka seurantalo paloi vuonna 1935.

Kesällä 2015 löytyi yllättäen seuran arkistomateriaalia, jonka oletettiin palaneen talon mukana.

Tuhoutuneeksi luultu seuran historia tuli esiin tutkittavaksi.

Historiaan jää myös Maakunnan mainiot tässä nykyisessä muodossaan. Tämä lehti on viimeinen ilmestyvä numero, lehti vaihtaa tämän jälkeen olomuotoaan blogiksi. Tulevaisuudessa blogin löytää Lahden museoiden verkkosivujen kautta ja sieltä löytyy jatkossakin kirjoituksia PäijätHämeen museoista ja alueen kulttuuriperinnöstä. Blogissa on mahdollisuus entistä paremmin nostaa esiin ajankohtaisia tapahtumia ja ilmiöitä. Toivotan kaikki lukijat tervetulleiksi seuraamaan myös tulevaa blogia!

Päätoimittaja

Milla-Lotta Kemiläinen tutkija, Lahden kaupunginmuseo / Päijät-Hämeen maakuntamuseo

s.16

s.20

ALATORI – KUKKANEN KAUPUNGIN NAPINLÄVESSÄ Teksti: Riitta Niskanen Kuvat: Lahden kaupunginmuseon kuva-arkisto

Nykyisin Alatorina tunnetun alueen historia ulottuu vuoteen 1878, jolloin Lahden ensimmäinen asemakaava laadittiin. Lahden kylä oli palanut edelliskesänä, ja suuri osa sen rakennuksista oli tuhoutunut, niin paikalla ollut Marolan talokin.

Kauppatorin länsipuolelle osoitettiin asemakaavassa kaksi tonttia, jotka kruunu lunasti aikomuksenaan pystyttää torin laidalle raatihuoneen. Näin olisi toteutunut klassinen eurooppalainen kaupunki-ihanne torista ja sen äärellä olevasta hallintorakennuksesta. Kylästä oli vuonna 1878 tullut kauppala, ja sen hallinnon järjestelyissä sekä välttämättömien rakennusten pystyttämisessä oli paljon puuhaa. Raatihuoneen rakentaminen ei tuntunut tällöin ajankohtaiselta varsinkin, kun kauppatorin pohjoislaitaan nousi 1800-luvun lopulla kruununvouti Ferdinand Frostellin komea talo, jota hän tarjosi myös kuntakokousten pitopaikaksi.

Kauppalan vankila oli kuitenkin välttämätön. Arestihuone rakennettiin kruunun tonttien keskivaiheille, Rauhankadun varteen vuonna 1879. Putkassa oli kolme selliä, ja sen lisäksi rakennuksessa oli asunto. Ilmeisesti arestihuone tuli tarpeeseen, sillä erityisesti kuukausimarkkinoilla meno oli ajoittain railakasta. ”Nytkös syntyi elämää ja liikettä”, kuvaili sanomalehti tuolloin. ”Tarvittaneen melkoinen poliisivoima rauhoittamaan näitä hevoshuijareita ja muita rauhanhäiritsijöitä, koskapa ne nyt näin melusivat, vaikka Lahden järjestysmies ja viisi kasakkaa koetti ylläpitää järjestystä”. Vuonna 1912 rakennettiin kaupungintalo, jonka kellariin tuli ajanmukainen vankila. Samalla torin arestihuone purettiin.

4 Maakunnan mainiot

Alatori oli ennen puistoksi istuttamista monenlaisessa tilapäiskäytössä, muun muassa linja-autoasemana.

Maakunnan mainiot

5

Alatorin puisto juuri valmistuneena. Ilmakuva havainnollistaa hyvin, miten kauppatorin ja Alatorin tasoero porrastettiin kauniisti muurein ja pengermin. Kuvan alaosassa on näkyvissä pergola.

Alatoria käytettiin tämän jälkeen vain väliaikaisesti, kuten hevosmyyjien ja heinäkaupan tarpeisiin, luistinratana sekä sirkuskenttänä markkinoiden aikaan. Linja-autoliikenne alkoi vallata tilaa junilta ja laivoilta 1920-luvun kuluessa, ja vuonna 1930 kaupunki järjesti Alatorille linja-autopysäkit.

Alatori-nimitys näyttää vakiintuneen samoihin aikoihin. Siihen saakka puhuttiin yleisesti esimerkiksi kauppatorin viereisestä alueesta. Suomalainen Shell rakensi Alatorin koilliskulmaan bensiiniaseman, jota käytettiin myös matkustajien odotustilana.

Kunnollisen linja-autoaseman aikaansaamiseksi kaupunginhallitus julkaisi kesäkuussa 1937 sanomalehti-ilmoituksen, jolla se kuulutti yksityisiä tahoja tarjoamaan linja-autoaseman rakennusurakkaa kaupungille. Helsinkiläinen arkkitehti Heimo Riihimäki tarttui tilaisuuteen ja tarjoutui suunnittelemaan ja rakentamaan aseman ja liiketiloja. ”Linjurien tulo ja meno, ihmisvilinä ja mainokset antavat piristävän taustan isolle kauppatorille”, kirjoitti arkkitehti tarjouksessaan.

6 Maakunnan mainiot

Riihimäen suunnitelma käsitti kahdeksantoista linjaautolaituria, odotus-, huolto- ja rahtitiloja, kauppahallin, myymälöitä ja ravintolan. Kaupungininsinööri Jalmari Janhunen huomautti, että arkkitehti taustayhtiöineen tavoittelee monopoliasemaa. Asema tulisi ratkaista kunnallisena hankkeena, ja sitä paitsi ehdotettu paikka oli ahdas. Keskustan liikenne alkoi pahasti ruuhkautua, ja Alatorin linja-autoasemalle ryhdyttiin kiireesti etsimään vaihtoehtoa. Vuonna 1939 kaupunki rakensi läntisten valtateiden risteykseen uuden linja-autoaseman, ja Alatori jäi jälleen odottamaan.

Keväällä 1942 Lahteen tuli uusi kaupunginjohtaja. Olavi Kajala oli suuresti kiinnostunut kaupunkikuvasta ja vaikutti neljännesvuosisadan ajan vahvasti muun muassa kaupungin puistoalan kasvattamiseen, julkisten taideteosten hankkimiseen ja rakennushankkeiden arkkitehtonisen laadun kohottamiseen. Kajalalla oli osuutensa siihen, että Alatori lopulta, pitkien pohdintojen jälkeen päätettiin rakentaa puistoksi. Ainoastaan viipurilainen

Starckjohannin kauppahuoneen lahja 50-vuotiaalle Lahden kaupungille, taiteilija Sakari Tohkan veistos Herääminen, joka sijoitettiin Alatorin keskelle kukkaympyrään.

kauppahuone Starckjohann sai Aleksanterinkadun varrelta kapean tontin, jolle se rakennutti upean liikerakennuksen vuonna 1950.

Puiston rakentamistyöt aloitettiin vuonna 1952. Alatorin ja kauppatorin välinen tasoero ratkaistiin pengermuurilla, joka kätki maan alla sijaitsevat yleiset käymälät. Puiston lounaiskulmaan rakennettiin pyöreä kioski ja köynnöspergola. Neliömäistä puistoa halkoi diagonaalinen polkuverkko. Keskellä oli kukkaympyrä, johon jo alun perin kaavailtiin veistosta. Puiston reunoilla oli joitakin puita, muun muassa tuolloin hyvin suosittuja hopeapajuja, ja sen länsilaitaa reunustivat jättiläispoppelit. Ne kasvoivat hurjaa vauhtia, toista metriä kesässä. Puistoa rajasi leikattu orapihlaja-aita.

Puiston patsashaave toteutui kaupungin 50-vuotissyntymäpäivänä 1955, kun Starckjohann lahjoitti kaupungille Lahden liike-elämän sodanjälkeistä heräämistä ilmentävän veistoksen Herääminen. Taiteilija Sakari Tohkan veistämä, puolimakaavaa naishahmoa kuvaava teos sijoitettiin Alatorin kukkaympyrän keskelle. Starckjohann oli hieman aikaisemmin lahjoittanut kaupungille myös kuvanveistäjä Matti Hauptin Marmoripojan, suihkuveistoksen, joka seisoi Alatorin koilliskulmassa mosaiikkikultakaloin koristellussa altaassa aina vuoteen 1978, jolloin se rikottiin korjauskelvottomaksi.

Alatori uusittiin vuonna 1995 Lahden kaupungin 90-vuotissyntymäpäivän kunniaksi. Puisto oli rapistunut, sillä torin alle oli vuosia suunniteltu paikoitushallia, eikä Alatoria ollut sitä odotellessa kunnostettu. Puiston keskelle kivettiin tapahtumatori ja puolipyöreä esiintymiskoroke. Herääminen-veistos siirrettiin syrjemmälle. Puustoa täydennettiin kuusilla ja alue ympäröitiin metalliaidalla.

2000-luvun alussa torin alue sai uuden asemakaavan.

Kauppatorin paikoitushallia suunniteltaessa ilmeni, että

Taiteilija Jan-Erik Anderssonin uudistamassa puistossa voi nähdä 1950-luvun Alatorin aiheita, kuten vanhan kahvikioskin pyöreitä muotoja ja suojaisan pergolan.

Puistokäytävissä on käytetty muun muassa arkeologien löytämiä Marolankadun mukulakiviä. Kuvaaja: Tiina Rekola.

paikalla ollut bensa-asema oli pilannut osan Alatorin ja kauppatorin maaperästä. Alatori jouduttiin kaivamaan auki kokonaan. Uuden puistosuunnitelman laativat suunnitteluhortonomi Eila Palojärvi ja työryhmä kaupungin omana työnä. Keskeinen osa puistoa on taiteilija Jan-Erik Anderssonin Alatorin entisestä pergolasta innoituksensa saanut kookas ja värikäs katosrakenne Toinen herääminen, jonka keskelle sijoitettiin taiteilija Sakari Tohkan veistämä naishahmo, Marjatta. Puretun muurin liuskekiviä ja Marolankadun alta paljastunutta katukivetystä käytettiin uuden puiston polkujen päällystämiseen. Askeltemme alla säilyy Vanha Lahti.

Lähteet: Kertomus Lahden kaupungin kunnallishallinnosta vuonna 1937. Lahti 1940.

Nieminen, Kaarlo 1920. Lahden kauppalan historia. Lahti.

Niskanen, Riitta 2015. Ihanuuden tähden. Lahtelaisten puistoja ja puutarhoja. Lahden historiallisen museon julkaisuja 6. Saarijärvi.

Siikaniemi, Päivi 1999. ”Putka, kaivo, sirkushuvit sekä kyyti – torin palveluita”. Nuoren kaupungin pitkä historia. Tutkimuksia Lahden menneisyydestä. Toim. Hannu Takala & Hannu Poutiainen. Jyväskylä.

Takala, Hannu 1999. ”Kuka poltti Lahden kylän?”. Nuoren kaupungin pitkä historia. Tutkimuksia Lahden menneisyydestä. Toim. Hannu Takala & Hannu Poutiainen. Jyväskylä.

Maakunnan mainiot

7

VARHAISVAIHEEN FUNKTIONALISMIA PÄIJÄTHÄMÄLÄISELLÄ MAASEUDULLA Teksti: Pekka Piiparinen Kuvat: Lahden kaupunginmuseon kuva-arkisto Kuvaaja: Pekka Piiparinen

8 Maakunnan mainiot

Urheiluopiston rakennus muodostuu pääasiassa suorakulmaisista massoista, mutta kohteessa on myös 1930-luvun funktionalismille tyypillisiä kaarevia rakennuspintoja.

Lähes kaikissa Päijät-Hämeen kunnissa on vähintään yksi funktionalismin varhaisvaiheen rakennus. Osa näistä 1930- ja 1940-luvuilla valmistuneista kohteista toteutettiin taajamien ulkopuolelle keskelle maaseutua tai metsää. Nämä funktionalistista tyylisuuntaa edustavat rakennukset toivat ympäristöönsä kontrastia modernin arkkitehtuurin sekä perinteisen puurakentamisen tavan ja luonnonmaisemien välille. Myös uuden arkkitehtuurin aatemaailma oli jossakin määrin ristiriidassa suomalaisen agraarikulttuurin kanssa, sillä monet funktionalistisen tyylisuunnan arkkitehdit ihannoivat ja korostivat muun muassa kansainvälisyyttä, modernia elämäntapaa ja teollisuuden koneellistumista.

Funktionalismi – puhekielessä funkkis – alkoi muuttaa radikaalisti kansainvälistä ja suomalaista arkkitehtuuria 1920-luvun lopulta lähtien. Rakennussuunnittelua alkoivat ohjata geometriset perusmuodot, koristeaiheiden karsiminen, pelkistäminen ja tarkoituksenmukaisuus. Funktionalististen rakennusten ulkoseinät suunniteltiin tavallisesti vaaleiksi ja sileiksi. Ikkunat olivat useimmissa kohteissa pieniä ja ne saatettiin sijoittaa seinille nauhamaisesti. Katot pyrittiin tekemään tasakatoiksi. Maamme ensimmäisiä merkittäviä uuden arkkitehtonisen tyylisuuntauksen rakennuksia olivat muun muassa Alvar Aallon suunnittelemat Turun Sanomien toimitalo

(1929–1930), Paimion parantola (1930–1933) ja Viipurin kirjasto (1935) sekä Erik Bryggmanin suunnittelemat kohteet pääosin Turussa ja sen ympäristössä.

Päijät-Hämeessä funktionalismin ensimmäisen aallon rakennuksia valmistui ennen kaikkea Lahteen ja jonkin verran maakunnan kuntakeskuksiin. Kuitenkin myös sydänmaille toteutettiin muutamiin paikkoihin uutta arkkitehtuuria. Yksi näistä kohteista sijaitsee Hartolassa. Lähdettäessä kunnan keskustaajamasta Vuorelankyläntietä luoteeseen, tulee hiekkatien varrella lähes yllättäen vastaan funktionalismia edustava rakennus, Hangastaipaleen entinen kyläkauppa. Kohde lienee valmistunut 1930-luvulla. Vaikka rakennus sijaitsee aivan kylätien varrella, ei kohde nouse vahvasti esiin hieman pusikoituneelta ja asumattomalta tontilta. Tieltä katsottaessa rakennus antaa modernimman vaikutelman kuin mitä se itse asiassa onkaan. Entinen kyläkauppa näyttää funktionalismin ihanteiden mukaisesti tasakattoiselta rakennukselta, mutta rakennuksen viisteiset kattoratkaisut on peitetty pohjoispäätyyn rakennetulla seinäkkeellä. Näin rakennus näyttää tielle suorakulmaiselta. Kyläkauppaa katsoessa ei voi välttyä kysymykseltä, millainen tarina liittyy siihen, miten syrjäiseen ja pienehköön hartolalaiseen kylään on aikoinaan toteutettu modernia arkkitehtuuria edustava kaupparakennus.

Maakunnan mainiot

9

Hangastaipaleen entisen kyläkaupan päätyyn on toteutettu valeseinäke, jonka ansiosta rakennus antaa kylätieltä katsottaessa vaikutelman tasakatosta. Oikealla oleva lisäsiipi eroaa lautaverhoiltuna funktionalistisesta päärakennuksesta. Tämä rakennuksen osa lienee valmistunut kivistä päärakennusta myöhemmin.

Hangastaipaleen kyläkauppaa vastaavan kokemuksen kulkija voi saada Sysmän Liikolan kylässä: hiekkatien varrella keskellä agraaria maisemaa vastaan tulee varhaista modernia arkkitehtuuria. Toisin kuin kyläkauppa, Liikolan funktionalistinen seurantalorakennus näyttää maaseutumaisemassa silmiinpistävän ryhdikkäältä. Vuonna 1939 valmistunut rakennus korostuu kylätieltä katsottaessa, sillä seurantalo sijaitsee pienellä kumpareella. Rakennuksesta hahmottuu kolme toisiinsa nivoutunutta massaa, joista jokaisessa on loiva viistokatto. Tämänkään rakennuksen kohdalla ei päästy tasakattoihanteeseen, vaikka kylätieltä katsottaessa se siltä näyttääkin. Kokonaisuus on kuitenkin harmoninen ja olemukseltaan lähellä funktionalismin puhtaita ideoita.

Myös Vierumäen ja Nastolan urheiluopistot valmistuivat taajaman ulkopuolelle. Vierumäelle perustetun Suomen Urheiluopiston päärakennus edustaa puhdaspiirteistä funktionalismia. Opisto on myös tämän tyylisuuntauksen valtakunnallisesti merkittäviä kohteita. Suomen urheiluopiston päärakennuksen suunnitteli yksi suomalaisen funktionalismin pioneereista, Erik Bryggman.

Vuonna 1937 valmistunut seitsenkerroksinen rakennus kohosi aikoinaan keskellä metsää luoden kiinnostavan jännitteen ympäröivän luonnon kanssa. Myöhemmin opiston rakennuskanta on täydentynyt ja kontrasti modernin arkkitehtuurin ja metsämaiseman välillä on

10 Maakunnan mainiot

loiventunut. Rakennuksen sisäpihalta voi hahmottaa helposti 1930-luvun funktionalismille tuttuja kaarevia rakennuspintoja. Päämassa muodostuu kuitenkin suorakaiteisista muodoista.

Funktionalismi ei saavuttanut 1930- ja 1940-luvuilla juuri suosiota Päijät-Hämeen maaseudun omakotirakentamisessa. Yksi harvoista kohteista on Asikkalan Lauttaniemeen vuonna 1936 valmistunut Päijälinna. Tämän 250 neliön kokoisen talon suunnitteli arkkitehti Tauno Niinioja. Kuutionmuotoiseen asuinrakennukseen valmistui alun perin asuinhuoneistojen lisäksi myös toimistohuoneita, sillä Päijälinnassa harjoitettiin tukkuliiketoimintaa.

1950-luvun lopulta lähtien rakennus on ollut pelkästään asuinkäytössä. Toinen merkittävä funktionalistinen maaseudulle toteutettu omakotitalorakennus on Orimattilan Virenojan kylään vuonna 1941 valmistunut Mäkelä. Sen rakennutti lahtelainen rautakauppias K. E. Mäkelä. Hän perusti kylän halki kulkevan rautatien varteen tiilitehtaan ja sen läheisyyteen valkoiseksi rapatun asuintalon.

Sen toisen kerroksen ikkunarivistöt antavat vaikutelman nauhaikkunarivistöstä, joka oli yksi funktionalismin ihanteista. Sen sijaan aumakatto viestii perinteisestä rakentamisen tavasta.

Maaseudulle valmistui 1930- ja 1940-luvuilla kohteita, joihin tuli vaikutteita funktionalismista, mutta jotka suunniteltiin edelleen pitkälti perinteisen arkkitehtuurin

Liikolan seurantalo on poikkeuksellinen modernismin varhaisvaiheen kohde keskellä agraaria Päijät-Hämettä.

mukaisesti. Yksi esimerkki näitä rakennuksista on Sysmään vuonna 1937 valmistunut Rannan kartanon päärakennus. Funktionalismia rakennuksessa on muun muassa vaalea rappaus ja niukkailmeisyys, sen sijaan klassismin vaikutuksesta kertovat aumakatto ja harkkomaisesti koristellut nurkat. Samankaltainen talo on Orimattilassa sijaitseva Urho Kekkosen arkistorakennus, joka valmistui 1940-luvulla Hovilan tilan päärakennukseksi. Sysmässä sijaitsevan Otamon kylän kappelissa (1939) on funktionalistisia piirteitä, kuten vaalea rappaus ja koristeaiheiden vähäisyys. Rakennuksessa on kuitenkin pieniä viitteitä uusgoottilaisesta 1800- ja 1900-lukujen taitteen kirkkoarkkitehtuurista sekä selkeästi hahmottuva harjakatto.

FM Pekka Piiparinen työskenteli rakennustutkijan sijaisena kesällä 2015.

Lähteet

Asikkalan rakennusinventointi. Teija Ahola 2006.

Hartolan rakennetun kulttuuriympäristön selvitys. Nina Könönen 2005.

Hollolan rakennusinventointi. Teija Ahola 2006.

Sysmän rakennetun kulttuuriympäristön selvitys. Nina Könönen 2005.

Wager, Henrik 2006. Päijät-Hämeen rakennettu kulttuuriympäristö. Päijät-Hämeen liitto.

Kirjallisuus

Heinonen, Raija-Liisa 1986. Funktionalismin läpimurto Suomessa. Suomen rakennustaiteen museo. Helsinki.

Standertskjöld, Elina 2008. Arkkitehtuurimme vuosikymmenet 1930–1950. Suomen rakennustaiteen museo.

Hämeenlinna.

Sanomalehdet

Itä-Häme 12.8.2015.

Maakunnan mainiot

11

TORIN LAIDALLA, KESKELLÄ KYLÄÄ

- Lahden Torikadun arkeologiset kaivaukset 2015 Teksti: Eetu Sorvali, kaivaustenjohtaja, Lahden museot Kuvat: Lahden kaupunginmuseon kuva-arkisto Kuvaaja: Toni Kesti Torikadun keskiosan hajonneita rakenteita tutkitaan. Kaivamassa (vasemmalta lähtien) Päivi Repo, Eetu Sorvali ja Tuomas Takala.

12 Maakunnan mainiot

Torikadun eteläpään betonilattiainen kellari.

Lahden kaupungin Tekninen ja ympäristötoimiala toteutti syksyllä 2015 Lahden Torikadulla pintamateriaalin muutoksen asfaltista kiveykseen sekä rakensi kadun alle sulanapitoputkiston ja hulevesikaivoja. Kadun alla tiedettiin olevan myös säilyneitä jäännöksiä Lahden historiallisen ajan kylästä, minkä vuoksi Lahden kaupunginmuseo teki Torikadun alueella arkeologisen pelastuskaivauksen.

Vanhimmat maininnat Lahden kylästä ovat vuodelta 1445. Kylä tuhoutui suurelta osin tulipalossa 19.6.1877, jolloin kylä oli kasvanut selkeästi Hollolan suurimmaksi.

Pian palon jälkeen Lahti sai kauppalan oikeudet ja nykyisen Lahden keskustan alue torin ympärillä rakentui ruutukaavan mukaan. Myös nykyinen torin paikka oli määritelty kauppalaa varten tehtyyn ruutukaavaan ja tämän vuoksi kylän palaneet jäännökset säilyivät torin tasauskerrosten alla, kun taas muualla myöhempi rakentaminen on tuhonnut ne lähes kokonaan. Kylätonttia on tutkittu aiemmin vuosina 1997, 1998, 2012 ja laajimmin vuonna 2013, jolloin kaivettiin koko Lahden torin ja Alatorin alue. Säilyneitä osia kylästä jäi kuitenkin edelleen toria ympäröivien katujen alle.

Torikadun tutkimusalue sijoittui Lahden Torikaivauksen 2013 Torikaivauksen tutkimusalueen jatkoksi tämän itäpuolelle, osin suoraan kiinni vuoden 2013 kaivausalueeseen. Torikadulla tutkittiin arkeologisesti noin 440 neliömetriä kuuden viikon aikana.

Lahden betoni

Kaivausten merkittävimmät löytyneet rakenteet olivat kaksi kellarin jäännöstä. Kellareista suurempi löytyi Torikadun eteläpäästä ja oli sisätilaltaan noin 25 neliömetriä laaja. Seinärakenteet mukaan luettuna kellarin koko nousee noin 50 neliömetriin. Tässä kellarissa oli valettu betonilattia ja tiilimuuratut sisäseinät sekä paksut kivistä

Kylän palossa sulanutta lasia.

Maakunnan mainiot

13

Betonilattiaa poistetaan kaivinkoneella, Eetu Sorvali valvoo.

rakennetut ulkoseinät. Lattian betoni oli valettu kivetyn tason päälle, mutta ei ole varmaa onko kyseessä ollut vanhempi lattiataso, vai onko kiveys ja valu tehty samalla kertaa. Betonin pinnassa näkyi tasoitusjälkien lisäksi painaumia kengistä ja kissan tassuista. Lattiaan oli hakattu kaksi reikää lattiakaivoiksi. Kellari ajoittuu todennäköisesti 1870-luvulle, jolloin betonin käyttö on alkanut yleistyä myös Suomessa. Tämän kellarin lattia on toistaiseksi kuitenkin vanhin tunnettu betonirakenne Lahdessa.

Kellarissa säilytetystä tavarasta ei saatu varmuutta, sillä koko kellari oli täynnä kylän palon jälkeistä purkumaata. Kellari sijoittui jatkoksi Lahden Torikaivauksessa 2013 löytyneelle Mäkelän kaupan rakennukselle. Kellarin lattian poikki oli 1980-luvulla tehty viemärikaivanto, joka halkaisi betonilattian kulmittain.

Toinen, selvästi pienempi kellari löytyi Lahden Kauppahallin oven edustalta. Kellari oli noin neljä neliömetriä laaja. Kellarissa oli kylmämuuratut kiviseinät ja maalattia.

14 Maakunnan mainiot

Tätäkin kellaria on löytöjen perusteella käytetty vielä 1800-luvulla, mutta kellarin rakentamisajankohdasta ei kuitenkaan saatu varmuutta. Myös tämä kellari oli täynnä palon jälkeistä purkumateriaalia. Moderni putkikaivanto oli tuhonnut kellarin pohjoisseinän kokonaan. Muut löytyneet rakenteet olivat erittäin huonosti säilyneitä rakennusten perustusten ja mahdollisesti lattioiden jäännöksiä. Mitään rakennetta ei voitu aivan varmasti ajoittaa 1800-lukua vanhemmaksi, vaikka myös sellaisista rakenteista oli viitteitä.

Astiankappaleita ja rahakätkö

Torikadun kaivauksen esinelöydöt olivat kauttaaltaan varsin nuoria ja ne voidaan suurimmaksi osaksi liittää Lahden kylän viimeiseen vaiheeseen ennen vuoden 1877 paloa tai välittömästi tätä seuraaviin vaiheisiin. Löytöaineistosta valtaosa oli kaakelia, lasia, keramiikkaa ja rautanauloja, jotka lähes poikkeuksetta kuuluivat kylän palon

Kellari Kauppahallin edustalla. jälkeisiin purkukerroksiin. Yksittäisiä löytöjä oli yhteensä noin 1300. Yhtään löytöä ei voitu ehdottomasti ajoittaa 1800-lukua vanhemmaksi, joskin osa luuaineistosta tuli sellaisesta löytöyhteydestä, joka voisi olla selvästi vanhempaakin. Rahalöydöistä vanhin oli vuoden 1805 5-kopeekkaa.

Hauskana kuriositeettina Kauppahallin edustalta löytyi rahakätkö, joka koostui lähinnä markan ja viiden markan kolikoista. Rahat olivat vuosilta 1963–1990 ja yhteensä niitä oli 234 markan ja 50 pennin edestä. Rahat olivat pienessä kuopassa noin 80 senttimetriä nykyisen kadunpinnan alla.

Torikadun arkeologinen tutkimus todisti sen, että Lahden kylän jäännöksiä on edelleen hautautuneena toria ympäröivien katujen alle. Tutkimukset jatkuvatkin vuoden 2016 aikana, kun Lahden Aleksanterinkatua uudistetaan. Tällöinkin Lahden kaupunginmuseon arkeologit ovat valvomassa kaivutyötä.

lähteet: Sorvali, Eetu 2016. Lahti Torikatu, Lahden kylä. Kaivauskertomus, 9.9.–15.10.2015

Kuusi, Sakari 1935. Hollolan pitäjän historia I-II. Muinaisuuden hämärästä kunnallisen elämän alkuun 1860-luvulle. I osa Werner Söderström Osakeyhtiö 1935. II osa Werner Söderström Osakeyhtiö 1937. II yhdistetty ja korjattu painos Salpausselän Kirjapaino, Kukkila 1980.

Nieminen, Kaarlo 1920. Lahden kauppalan historia. Lahden kirjapaino- ja sanomalehti-o.y.

Maakunnan mainiot

15

SUOMEN YHDYSPANKIN LAHDEN KONTTORI Teksti: Pekka Piiparinen

Kuvat: Lahden kaupunginmuseon kuva-arkisto

Lahden liikekeskustasta kesällä 2015 purettu Suomen Yhdyspankin (SYP) Lahden konttorirakennus kertoo oman tarinansa kaupunkikeskustan rakentumisen historiasta.

Monet alueen kortteleiden rakennuksista ovat uusiutuneet kerran, useat kolmeenkin kertaan. Myös Yhdyspankin talon tontilla on ollut useita rakennuskerrostumia.

Viimeisin niistä kertoo edustavan esimerkin 1970-luvun pankkiarkkitehtuurista.

Ennen pankkitaloa

Yhdyspankin talo sijaitsi korttelin 11 itäosassa. Korttelin ensimmäiset rakennukset valmistuivat 1870-luvulla.

Korttelin itäosan, jonne Yhdyspankin talo sittemmin valmistui, ensimmäiset rakennukset rakennettiin 1880-luvulla. Korttelin itäosasta tuli nahkureiden asuin- ja työskentelyaluetta. Alueen pohjoisosaan asettui nahkuri Joel Koskinen ja etelään Alfred Forsberg. 1800-luvun lopulla korttelin 11 itäosa edusti melko tyypillistä puu-Lahden aikaista rakennuskantaa.

16 Maakunnan mainiot

Kartta: Pekka Piiparinen

Korttelin itäosa kertoo omaa tarinaansa myös Lahden teollisuushistoriasta. Vuonna 1907 korttelin sisäosaan toteutettiin kaksikerroksinen teollisuusrakennus. Aluksi rakennuksessa toimi nahkojen kuivaushuone ja sitten kirjapainotila. Rakennukseen sijoittui myös Lahden Uusi Kirjapaino ja Lahden Sanomien toimitus. Hetken aikaa teollisuusrakennuksessa toimi soodatehdas, kunnes 1930-luvun puolivälissä kohteeseen tuli jälleen uusi toimija. Jalkineita valmistanut Lahden Saapas- ja Lapikasteollisuus Oy laajensi rakennusta ja korotti sitä yhdellä kerroksella. Myöhemmin jalkineteollisuutta rakennuksessa alkoi harjoittaa Mono Oy.

Yhdyspankin talon valmistuminen

Korttelin 11 itäosan 1800-luvulla ja 1900-luvun alkupuoliskolla valmistuneiden rakennusten loppu häämötti 1970-luvun alussa. Vuonna 1972 korttelin itäosan kaksi tonttia yhdistettiin ja niiden haltijaksi tuli As Oy Monokulma. Tontille Monokulma alkoi rakennuttaa Suomen

Viereinen sivu: Lahden keskusta-aluetta vuodelta 1933.

Punaisella on merkitty alue, johon valmistui vuonna 1977 Suomen Yhdyspankin Lahden konttori. Korttelin 11 itäosa säilyi 1930-luvulle saakka puutalojen alueena.

Kuvaaja: Unto Tupala.

Yllä: Massiivisimmillaan Suomen Yhdyskuntapankin rakennus näyttäytyi Rauhankadun ja Hämeenkadun kulmauksessa. Kuva on otettu vuonna 1993.

Kuvaaja: Unto Tupala.

Yhdyspankin liiketaloa vuodesta 1975 lähtien. Ennen uusien tilojen valmistumista Yhdyspankilla oli Lahden keskustassa kaksi konttoria: konserttitalon konttori ja Aleksanterinkatu 17:n konttori. Kuitenkin 1970-luvun alussa pankki poti tilanahtautta paikallisissa konttoreissaan.

SYP:n tavoitteena oli myös saada sellaiset pankkitilat, joihin oli mahdollista toteuttaa modernia pankkitekniikkaa.

Maaperä oli hiekkaa ja soramoreenia. Rakennukseen valmistettiin anturaperustus. Kohteen kaksi kerrosta sijaitsi maan alla ja näistä matalampi kerros rakennettiin 120 cm Vesijärven pinnan alapuolelle. Rakennusvaiheessa sähkömiehenä olleen Juhani Pajamäen mukaan alueen pohjavesiä jouduttiin laskemaan rakennustyövaiheessa, kunnes alimmaisen kerroksen painelaatat saatiin valettua paikoilleen.

SYP:n rakennuksen kantavina rakenteina olivat betonipilarit. Betonia jätettiin näkyviin myös interiööriin.

Tästä näyttävin elementti oli pankkisalin suuri 35 metrinen kaariaihe. Suullisen tiedon mukaan rakennuksen

suunnittelijat pyrkivät toteuttamaan betonikaaren ensivaiheessa osaksi pankin Aleksanterinkadun julkisivua, mutta kaupungin rakennusvalvonta ei pitänyt ajatuksesta. Näin betonikaari sijoitettiin sisälle pankkisaliin.

Pankkirakennuksessa oli paljon modernia tekniikkaa.

Rakennus varustettiin sähköisellä palohälytinjärjestelmällä ja koneellisella ilmanvaihdolla. Hissejä rakennukseen asennettiin yhteensä viisi. Modernia pankkitoimintaa edusti muun muassa se, että rakennukseen asennettiin Lahden ensimmäinen pankkiautomaatti.

Pääasiassa Suomen Yhdyspankin Lahden pääkonttorin tarpeisiin valmistunut rakennus valmistui lopullisesti vuonna 1977. Uusi rakennusmassa vei kolmasosan Aleksanterinkadun, Rauhankadun, Hämeenkadun ja Erkonkadun rajaaman kortteli 11:sta pinta-alasta. Sen lisäksi Yhdyspankin rakennuksesta tuli suuri myös massaltaan. Rakennukseen toteutettiin yhdeksän kerrosta, joista kaksi valmistui maan alle. Jos mukaan lasketaan autotaso ja rakennuksen päällä ollut huoltorakennus, oli kohteessa

Maakunnan mainiot

17

Pankin pääsisäänkäynti ja -julkisivu oli Aleksanterinkadulle päin. Rakennuksen korkeampi massa oli Rauhankadun ja Hämeenkadun kulmauksessa. Kuvaaja: Unto Tupala.

tiloja 11 kerroksessa. Rakennuksen pääurakoitsijana toimi Rakennustoimisto Ruola Oy. Uusi rakennusmassa tuli suurelta osin Yhdyspankin tarpeisiin. Muita 1970-luvun lopulla rakennukseen sijoittuneita toimijoita olivat Pukinetalo Niku Oy ja kaupungin sosiaalivirasto.

Arkkitehtuuri

Yhdyspankin talon suunnitteli Arkkitehtitoimisto CastrénJauhiainen-Nuuttila. Toimiston pääsuunnittelijat olivat Heikki Castrén (1929–1980), Juhani Jauhiainen (s. 1934) ja Marja Nuuttila (s. 1932). Arkkitehtitoimisto Castrén-Jauhiainen-Nuuttilan suunnittelemia kohteita ovat muun muassa Pasilan rautatieasema (1990) ja Espoon kaupungintalo (1971). Castrén, Jauhiainen ja Nuuttila työskentelivät uransa alku-aikoina tunnetun suomalaisen arkkitehti Viljo Revellin (1910–1964) toimistossa. Viljo Revellin suoraviivaisella ja pelkistetyllä viimeisten vuosien tuotannolla oli oma vaikutuksensa Castrénin, Jauhiaisen ja Nuuttilan suunnittelutyöhön.

SYP:n rakennusta voidaan luonnehtia arkkitehtuuriltaan strukturalistiseksi. Tätä arkkitehtuurisuuntausta on kuvattu muun muassa järkiperäiseksi sekä materiaaleja ja rakenteita korostavaksi. Strukturalismiin liittyy myös ajatus

18 Maakunnan mainiot

sarjallisuudesta ja mittajärjestelmistä. Suomalaiseen arkkitehtuuriin strukturalismi tuli 1960-luvulla jatkuen vahvana myös seuraavalla vuosikymmenellä.

Kuten muuallakin Suomessa, myös Lahdessa Yhdyspankin talon julkisivumateriaalit korostivat rakennuksen käyttötarkoituksen, pankkitoiminnan arvoa. Rakennuksen kaksi alinta maanpäällistä kerrosta vuorattiin punaisin graniittilaatoin ja rakennusmassa neljännestä kuudenteen kerrokseen sai julkisivuksi alumiinikasetit. Pankin pääjulkisivussa Aleksanterinkadulle päin oli suuri lasiseinä. Alumiini keskustan liikerakennuksen julkisivumateriaalina oli harvinainen, sillä 1970-luvulla alumiinia käytettiin lähinnä teollisuusrakennuksien julkisivuihin. Sen sijaan luonnonkiven käyttö 1970- ja 1980-lukujen pankkirakennuksien julkisivuissa oli tavallista.

Suurimman ulkoisen muutoksen Yhdyspankin rakennus koki 1990-luvun puolivälissä. Tuolloin autokansi katettiin ja katteen alle tuli lasijulkisivupintoja. Rakennus säilytti kuitenkin lähes alkuperäisen ja lahtelaisessa kaupunkikuvassa tunnistettavan ulkoisen olemuksensa 38 vuoden ajan.

FM Pekka Piiparinen työskenteli rakennustutkijan sijaisena kesällä 2015.

Ylläolevassa kuvassa korttelin rakennuskantaa 1800- ja 1900-lukujen taitteessa. Vaaleanruskeat kohteet ovat asuinrakennuksia ja vaaleanvihreät ulko- ja työtilarakennuksia. Yhdyspankin talo sijoittui korttelin itäosaan (punaisella rajattu alue), jossa sijaisi vuosisatojen taitteessa seuraavat rakennukset: 1. Nahkuri Joel Koskisen vuonna 1898 rakennuttama puinen asuinrakennus.

2. Vuonna 1891 valmistunut puinen asuintupa.

3. Vuonna 1880 valmistunut puinen ulkorakennus, jossa sijaitsi muun muassa nahkurin työhuone.

4. Kivirakenteinen nahkurin työhuone valmistui vuonna 1907.

5. Vuonna 1887 valmistunut ulkorakennus.

6. Nahkuri Alfred Forsbergin rakennuttama asuinrakennus vuodelta 1898.

7. Nahkurin hirsirakenteinen työhuone, joka valmistui vuonna 1897.

8. Vuonna 1897 valmistuneessa rakennuksessa oli kaksi nahkurin työhuonetta, keittiö, puuliiterit ja makkihuoneet (käymälä).

Lähteet

Kirjallisuus

Lahden rakennusvalvonnan arkisto. Rakennus- ja muutospiirustukset 23.5.1975–2.1.2013.

Tupala, Unto 1995. Kun Lahti rakennettiin: Lahden ydinkeskustan rakentuminen kauppalan ajoista nykypäi­ vään. Lahden kaupunki. Esan Kirjapaino Oy. Lahti.

Arkistolähteet Lahden kaupunginmuseo. Lahden kaupunginmuseon lausunto Aleksanterinkatu 5:n asemakaavanmuutosluonnoksesta 5.8.2014.

Sanomalehdet Etelä-Suomen Sanomat 10.5.1977.

Haastattelut

Tuomi, Timo 1992. Lahden kaupunkikuvan ja arkkitehtuurin kehityspiirteitä. Teoksessa Lahden historia 2. Lahden kaupunki. Painokumppanit. Savonlinna.

Standertskjöld, Elina 2011. Arkkitehtuurimme vuosikymmenet 1960–1980. Suomen rakennustaiteen museo.

Viro.

Juhani Pajamäki 14.7.2015 (Pajamäki työskenteli huoltomiehenä SYP:n rakennuksessa vuosina 1977–2000).

Maakunnan mainiot

19

Artjärven hietanan saj – vintiltä löydettyjen

Teksti: Päivi Taipale, kuva-arkistonhoitaja, Lahden museot­ Kuvat: Lahden kaupunginmuseon kuva-arkisto ja Mona Riihilahden yksityiskokoelma

Suomen nuorisoseuraliike syntyi 1880-luvulla Etelä-Pohjanmaalla, josta se levisi ylioppilasosakuntien välityksellä ympäri maata. Ensimmäinen nuorisoseura perustettiin Kauhavalle vuonna 1881. Saman vuosikymmenen lopulla liikkeen johtajaksi tuli Santeri Alkio.

Nuorisoseurojen keskuselin, Suomen Nuorison Liitto, perustettiin vuonna 1897.

Artjärvelle nuorisoseuraliike saapui 1900-luvun alussa. Vuonna 1902 perustettiin Artjärven Villikkalan Nuorisoseura ry, joka on Artjärven nuorisoseuroista vanhin.

20 Maakunnan mainiot

Se rekisteröityi 14.1.1920. Perustamista ajoi kaksi Lahden kansanopiston käynyttä miestä. Toinen nuorisoseura, Nuorisoseura Säilä ry, perustettiin kirkonkylään vuonna 1903, ja merkittiin yhdistysrekisteriin 15.1.1920. Molemmat ovat toiminnassa edelleen. Kolmas nuorisoseura, Hietanan Sajastuksen Nuorisoseura, syntyi Hietanan kylään vuonna 1919.

Sajastukselle alettiin heti puuhata omaa seurataloa, olihan Villikkalan nuorisoseuralla ja nuorisoseura Säilällä omat kokoontumispaikkansa. Edla ja Valto Pastila

jastuksen nuorisoseura pÜytäkirjojen valossa

Hietanan Sajastuksen nuorisoseuratalo.

Kuva Lahden kaupunginmuseon kuva-arkisto.

Maakunnan mainiot

21

Artjärven kotiseutuyhdistyksen ”arkeologit” Erkki Valkonen (vas.), Hilja Kalso (kesk.) ja Risto Mäkelä (oik.) etsimässä syksyllä 2015 Sajastuksen nuorisoseuratalon paikkaa. Kuvaaja: Mona Riihilahti, kuva Mona Riihilahden yksityiskokoelmasta.

lahjoittivat Sajastukselle tontin keskeltä Hietanan kylää.

Komea jugend-tyylinen hirsitalo valmistui vuonna 1922.

Iitistä kotoisin oleva I. Urpalainen suunnitteli rakennuksen, joka valmistui artjärveläisen rakennusmestari Eino Taitosen johdolla. Pärekatteisen aumakaton komistuksena oli kaunis torni. Talossa oli juhlasali näyttämöineen, keittiö, ravintola, eteinen ja yksi huone. Talo tuhoutui kokonaan tulipalossa vuonna 1935. Seuratalon vahtimestarin vaimo oli leiponut, ja uunin piipusta oli lentänyt kipinä kattopäreiden sekaan sytyttäen talon palamaan.

Vuoden 2015 elokuuhun asti luultiin, että Hietanan Sajastuksen Nuorisoseuran arkisto, joka oli kerääntynyt paloon mennessä, olisi palanut talon mukana. Niin ei ollut kuitenkaan käynyt. Hietanalaisen talon vintiltä löytyi muun muassa Sajastuksen pöytäkirjasidokset vuosilta 1924–1929 ja 1929–1953. Vanhemman pöytäkirjasidoksen vanhin pöytäkirja on päivätty 28.9.1924, jolloin seura piti vuosikokouksen uudella seuratalolla. Tuolloin seuran puheenjohtajaksi valittiin Kosti Eerolainen ja varalle Juho Wainio. Johtokuntaan tuli valituksi Toini Eerolainen, Helmi Mäkelä (sihteeri), Aino Heino (varasihteeri), Lempo

22 Maakunnan mainiot

Rajamäki, Elis Korpinen, Lauri Helenius, Juho Wainio ja Yrjö Salonen sekä jokaiselle varajäsenet.

1920- ja 1930-luvuilla Sajastus järjesti vuosittain lähes kymmenet iltamat. Niiden ohjelmaan kuului tervehdyspuhe, runo, juhlapuhe, kertomus, näytelmä, kuva-arvoitus ja lopuksi tunti tanssia. Näytelmistä mainitaan esimerkiksi Suutarin mökillä, Rakkauden hellään helmaan, Naimisiin ja Opettajan emännöitsijä. Seuratalon ravintolassa oli tarjoilua. Vuotuisiin tapahtumiin kuului kesäjuhlat, joiden ohjelma muodostui puheista, runon lausunnasta ja urheilukilpailuista. Kilpailulajeina oli kolmiottelu (kuula, pituushyppy, 100 metrin juoksu), juoksu, nuolenheitto ja ampuminen. Talvella järjestettiin hiihtokilpailuja oman seuran väelle, mutta myös Artjärven nuorisoseurojen kesken.

Joulukuussa oli pikkujoulujen vuoro puuroineen, näytelmineen, arpajaisineen ja joulupukkeineen. Tammikuussa pidettiin seuratalolla puutalkoot. Iltamista ilmoitettiin Lahti-lehdessä ja Etelä-Suomen Sanomissa.

Seuran alaisuuteen perustettiin vuonna 1924 ompeluseura. Vuosien 1924–1925 toimintakertomuksessa todetaan, että ”Talvella oli toiminta vähän vilkkaampaa. Mutta

nyt kesän aikana on ompeluseura ihan nukahtanut.” Vuoden 1929 lopulla seura jaettiin neljään ryhmään: Alakylä, Harjunkulma, Myllynkulma ja Keskikylä. Kukin ryhmä järjesti vuorollaan kuukauden toisena sunnuntaina perheiltamat. Päätettiin perustaa myös oma seuralehti Sajastuksen Kaiku, jota luettiin perheiltamissa ääneen. Huvitoimikunta osallistui myös tapahtumien järjestelyyn. Vuoden 1930 lopulla päätettiin laitattaa seurataloon sähköt ”makso mitä makso”. Seuraavana vuonna todetaankin, että ”talossa on sähköt, uudet ’kuliisit’ ja sisäikkunat sekä talo on maalattu päältä päin Osuusliikkeen lahjoittamilla varoilla.” 1930-luvulla kuorolaulu tuli yhdeksi iltamien ohjelmanumeroksi.

Yhdistyksen jäsenmäärä oli koko toiminnan ajan alle sadan 1926 (67), 1932 (67), 1949 (29) ja 1953 (57). Johtokunta totesi marraskuussa 1933, että seuralla oli taloudellisia vaikeuksia ja se päätti luovuttaa talon takaajille. Vuonna 1934 taloon muutti seppä uudeksi vahtimestariksi. Johtokunnan 19.2.1935 pidetyssä kokouksessa päätettiin korottaa seuratalon palovakuutusta ja yllättäen 14.5.1935 johtokunnassa keskusteltiin seuratalon tuhonneesta tulipalosta. Johtokunta mietti maksaisiko se palovakuutuskorvauksella (80 000 mk) velat (52 000 mk) vai ei. Asiasta oltiin kahta mieltä. Pöytäkirjoista ei selviä, miten asiassa meneteltiin. Tulipalovuoden vuosikokous pidettiin Hietanan koululla.

Hietanan Sajastuksen Nuorisoseuran toiminta alkoi hiipua selvästi tulipalon jälkeen. Iltamia ei juurikaan enää järjestetty, koska ei ollut omaa seurataloa. Sotavuodet hiljensivät toimintaa edelleen. Vuosikertomukset olivat lyhyitä ja lyhenivät entisestään. Maarianpäivänä 1947 seura järjesti iltamat Vuorenmäellä. Seuraavan vuoden toimintakertomuksessa todetaan: ”Seuran toiminta on ollut hyvin hiljaista. Toivokaamme seuraavalle vuodelle innostusta ja suurempaa toimintatarmoa. Pitäkäämme mielessämme uuden vuoden toivomus: Saada vielä kerran seurallemme oma talo.” Vuoden 1950 kokouksissa oli niin vähän osallistujia, etteivät ne olleet enää päätösvaltaisia. Opintokerho päätettiin kuitenkin tuolloin perustaa. Samoin

keskusteltiin eri hietanalaisten yhdistysten ja isäntien kanssa yhteisen kokoontumistilan rakentamisesta. Asiasta ei päästy yhteisymmärrykseen, joten suunnitelmat raukesivat kokonaan.

Tammikuussa 1951 nuorisoseura Sajastus perusti raittiuslautakunnan ja seuran naiset ja miehet alkoivat pelata lentopalloa opettaja Toivo Lehtosen johdolla. Viimeinen säilynyt vuosikokouksen pöytäkirja ja johtokunnan pöytäkirja on vuodelta 1954. Tuolloin suunniteltiin näytelmäharjoitusten aloittamista Hietanan koululla. Todennäköisesti Hietanan Sajastuksen Nuoriseuran toiminta päättyi tähän vuoteen. Syynä lienee taloudellinen tilanne, vaikka jäsenmäärä oli kasvussa. Vuoden 1953 taloudellisesta tilanteesta todetaan: ”Seuran taloudellinen tilanne on heikentymisestään heikentynyt. Vanhoista säästöistä ei enää paljon ole jäljellä. Tulot vuoden aikana eivät pystyneet menoja peittämään.”

Alkuvaiheessa nuorisoseuraliike painotti tiedollisen sivistyksen lisäämistä – Sajastuksessa se todettiin itsekasvatukseksi. Nykyisin nuorison kansansivistysliikkeen toiminnan keskusjärjestö on Suomen Nuorisoseurat ry, johon yhdistettiin vuonna 2013 alle 16-vuotiaiden lasten ja nuorten toimintaa edistävä Kalevalan Nuorten Liitto. Tänä päivänä nuorisoseuraliikkeen keskeisiä teemoja ovat yhteisöllisyys, sosiaalisten taitojen oppiminen, suomalaisen kulttuurin vaaliminen sekä kansainvälisyys.

Lähteet

http://yhdistysrekisteri.prh.fi/, katsottu 18.9.2015. http://www.nuorisoseurat.fi/nuorisoseuraliike/suomennuorisoseurojen-liitto, katsottu 18.9.2015.

Artjärven kotiseutuarkisto, Hietanan Sajastuksen nuorisoseuran arkisto.

Luonnollisesti Artjärvi. Pitäjäkirja. 1997. Jyväskylä.

Päijät-Hämeen seurantalot 1986. Lahti.

Maakunnan mainiot

23

PÄIJÄT-HÄMEEN

NÄYTTELYKALENTERI TAIDEMUSEO

HISTORIALLINEN MUSEO

Tuottavin yksikkö

Kaneli ja kardemumma

4.6.–20.8.2016

Treasure of Nepal – Nepalin aarre 23.9.2016–28.1.2017

Vesijärvenkatu 11 A Puh. ti-su info: (03) 814 4547 tai 044 7161 848, 050 518 4588 taidemuseo@lahti.fi www.lahdenmuseot.fi

AVOINNA:

ti, ke, to, pe klo 9–17 la–su klo 11–16

Leipuriperheen elämää Lahdessa 1875–1917 23.3.2016–7.1.2017 Lyskan pojat ja limusiinit 6.5.-29.5.2016 Monrepos 7.6.–30.6.2016 Matka marien maalle Volgan kansa saa kasvot Meeri Koutaniemen kuvissa heinä–elokuu 2016

Lahdenkatu 4 Puh. (03) 814 4536 historiallinenmuseo@lahti.fi www.lahdenmuseot.fi

AVOINNA:

ti, ke, to, pe klo 9–17 la–su klo 11–16

RADIO- JA TV-MUSEO

HIIHTOMUSEO

Radiomäki Radiomäenkatu 35 PL 113, 15111 Lahti radiojatvmuseo@lahti.fi www.lahdenmuseot.fi

Urheilukeskus Salpausselänkatu 8 15111 Lahti hiihtomuseo@lahti.fi www.lahdenmuseot.fi

HUOM! Museo suljettu toistaiseksi

HUOM! Museo suljettu toistaiseksi

HEINOLAN TAIDEMUSEO

ORIMATTILAN TAIDEMUSEO

Anja Juurikkalan muistonäyttely

VAIHTUVAT NÄYTTELYT: Tapani Kokko Pampula Paula ja tsirp-tsirp linnut

Kuvanveistotuotanto, piirustukset, mitalit 29.5.–11.9.2016

Ainakin 100!

Teoksia kokoelmien kätköistä 15.10.–27.11.2016

Heinolan Taide 2016 8.12.2016–6.1.2017 Kauppakatu 3

HEINOLAN KAUPUNGINMUSEO Ikkunoita ikuisuuteen

Pia-Maria Montosen ikoneja 29.5.–11.9.2016

Anja Juurikkalan muistonäyttely

Henkilöhisto­riaa, opiskeluaika, vuodet Arabiassa 29.5.–11.9. 2016

Amerikan arkku

Heinolalaisen suvun Ameri­kasta saatuja vaatteita, asusteita ym.

9.10.–20.11. 2016

Orimattilalaisen kuvanveistäjän värikkäitä puuveistoksia 12.6.–21.8.2016

Arvo Naatin ja Lea Zetterberg-Naatin muistonäyttely syyskuu–marraskuu 2016

PYSYVÄT NÄYTTELYT: Taidesäätiö Ilmari ja Toini Wall-Hakalan kokoelmat Pentti Papinahon kokoelmat Orimattilan Erkot-näyttely Lahdentie 65 Kulttuuritalo 2. krs puh. 044 781 3567

AVOINNA:

1.6.–31.7.2016 ti–su klo 12–18 muulloin ti–pe 12–16, la 10–14, su 11–15

Joulunäyttely

10.12. 2016–6.1. 2017 Kauppakatu 14

LÄÄNINKIVALTERI ASCHANIN TALO Talo avoinna yleisölle 29.5.–31.8.2016 Joulukuussa Joulunviettoa 1700-luvulla Kauppakatu 3

NÄYTTELYIDEN AUKIOLOAJAT ti, to–su klo 11–16, ke 11–18.

Taidemuseo suljettu näyttelynvaihtojen ajan.

Tiedustelut: (03) 849 3651, (044) 769 4216 museo@heinola.fi

ITÄ-HÄMEEN MUSEO Koskipään kartano 19600 Hartola puh. 03-7161252 gsm. 044-0770149 Tiedustelut: info@ihmuseo.fi

AVOINNA:

Joka päivä talvisin 12–16 kesäisin 11–18 Sopimuksesta myös muulloin.

OTA YHTEYTTÄ

Päijät-Hämeen maakunta- ja aluemuseotyötä tekeviin toimijoihin

MAAKUNTAMUSEOTYÖ Milla-Lotta Kemiläinen

Tutkija Puh. 050 3985 492 - Päijät-Hämeen paikallismuseot, ohjaus ja neuvonta - aluetaidemuseotyö

MAAKUNTA-ARKEOLOGIA Hannu Takala

Tutkimuspäällikkö Puh. 050 5594 158 - Lahden kaupunginmuseon tutkimus- ja kulttuuri­ ympäristöyksikön päällikkö - esihistoria, arkeologiset kaivaukset ja suojeluasiat

KONSERVAATTORIT Maija Nisonen Konservaattori

Puh. 050 398 5532 - tekstiilikonservointi

Lauri Löfman Konservaattori

Puh. 044 416 4669 - esinekonservointi

RAKENNUSTUTKIMUS- JA SUOJELU Riitta Niskanen

Tutkija Puh. 044 4163 313 - rakennustutkimus ja suojeluasiat (Lahti, Mäntsälä) - arkkitehtiarkisto, vastaanotto ja tietojen anto

Päivi Siikaniemi

Tutkija Puh. 050 5184 590 - rakennustutkimus ja suojeluasiat (Asikkala, Hartola, Heinola, Hämeenkoski, Kärkölä, Nastola, Orimattila, Padasjoki, Sysmä) - kartta- ja piirustuskokoelmat, vastaanotto ja tietojen anto

KUVA-ARKISTO Päivi Taipale

Kuva-arkistonhoitaja Puh. 044 416 2676

Henkilökunnan sähköpostiosoitteet ovat muodossa etunimi.sukunimi@lahti.fi Kaikkien henkilöiden postiosoite on PL 113, 15111 Lahti

www.lahdenmuseot.fi