Postdoc?

Postdoc ei välttämättä ole monille opiskelijoille tuttu termi, mutta se saattaa silti häämöttää omassakin tulevaisuudessa. Jani Liimatta viettää vielä Sveitsissä omaa postdoc-aikaansa, kun taas Antti Junkkari on juuri palannut Amerikasta.

- Valmistui Kuopiosta lääketieteen lisensiaatiksi 2017

- Suoritti vuoden mittaisen postdocin Yhdysvalloissa

- Tutkimus keskittyy Alzheimerin taudin patologisiin muutoksiin

-Lastenlääkäri Kuopiosta

- Kahden vuoden mittainen postdoc Bernissä, Sveitsissä

- Tutkimus keskittyy lisämunuaiskuoren sisimmän kerroksen kypsymiseen

Esittele Itsesi

LYHYESTI! Kuka olet, mitä teet ja mikä on tällä hetkellä arjessa erityisen tärkeää?

JUNKKARI: "Moi KuoLO! Alumniterveiset Atlantin takaa! Palasin juuri takaisin vuoden postdoc-reissulta Yhdysvalloista, jonka tein Harvardin ja MIT:n Broad Instituutissa Cambridgessä. Tutkimme Alzheimerin taudin patologisten muutosten vaikutusta geeniekspressioon ja eri solupopulaatioihin tuoreaivokudospalasista, jotka on otettu Kuopiossa NPH-sairauden hoidon yhteydessä. Nyt Suomessa taputtelen tutkimuksen häntiä loppuun ja kilpailutan keittiöremonttia"

LIIMATTA: "Olen piakkoin neljänkympin kriisiä lähestyvä lastenlääkäri Kuopiosta ja tällä hetkellä vietän kahden vuoden mittaista postdoc kautta Bernissä, Sveitsissä. Tutkimuksessani selvitämme lisämunuaiskuoren sisimmän kerroksen kypsymiseen (adrenarke) liittyviä tekijöitä sekä analysoimme adrenarken aikaisia muutoksia steroidiprofiilissa. Arjessa tärkeintä on perhe ja aikani työn ohella kuluukin erityisesti kahden alle kouluikäisen tyttären kanssa touhutessa."

Milloin olet valmistunut? Yksi (tai useampi) erityisesti mieleen jäänyt muisto opiskeluajoilta.

JUNKKARI: "Viimeinen pääsykoekirjasukupolvi, Cursus Galenos 2011-2017. Lääkiksestä jäi paljon hyviä ystäviä ja muistoja. Suosittelen kaikille lämpimästi Ozgars-gaalaa, speksiä, lähtemistä edustajistovaaleihin ja FIMSiC vaihtoon. Itse kävin opiskeluaikana 1kk vaihdossa Ugandassa ja Arabiemiraateissa joista molemmista sain hyväksiluettua kir/sis -manut."

LIIMATTA: "Lisensiaatiksi valmistuin vuonna 2013 ja lastenlääkäriksi edelleen vuonna 2021. Lääkiksen ajoilta on jäänyt niin paljon hyviä muistoja, että yksittäistä on vaikea nostaa esille. Upeinta varmasti oli vuosikurssin ja koko KuoLOn hyvä yhteishenki, sekä monet yhdessä vietetyt hetket. Kannattaa osallistua laajalti eri tapahtumiin ja hyödyntää kansainvälisten vaihtojen mahdollisuuksia."

Post doc on käsitteenä monelle lääkisläiselle kenties tuntematon. Mitä se tarkoittaa ja miten tällaiseen rooliin päädytään?

Taustoita myös lyhyesti omaa post doc aikaasi tähän mennessä

JUNKKARI: "Postdoc on nimensämukaisesti väitöksen jälkeinen tutkimusjakso. Se on yleinen kliinikko-akateemikko polun askel: ensin tehdään väitöskirja (ns. tutkimuksen ajokortti), haetaan taitoja ja kontakteja postdoc-jaksolla jonka jälkeen usein jo perustetaan omaa tutkimusryhmää. Tavallisesti väitöskirjan ohjanneen tutkimusryhmän kontaktit määrittävät missä postdoc tehdään. Rahoitusta on väitöksenjälkeiseen tutkimukseen hyvin saatavilla. Useimmiten 1-2v reissulta palataan kokemusta (ja julkaisua) rikkaampana, mutta rahallisesti käteen jää vain tuulen pyyhkimä perse.

Mainittakoon yleisesti jenkeistä, että Harvardin lääketieteellisessä useimmat opiskelijat tekevät tutkimusta ennen klinikkaan siirtymistä. Tämä kestää noin 3v, alussa vaihdellaan tutkimusryhmää 1-2kk välein ennen kuin itselle sopiva löytyy. Tutkimusryhmät ovat alansa huippuja ja useimmiten tälle träkille menevät ovat laskentapainotteisia (math/physics/computational majors). Käytännössä jos haluat olla oman erikoisalasi maailmanlaajuisesti tunnustettu asiantuntija, et voi välttää tutkimusta. "

LIIMATTA: "Postdoc tarkoittaa tohtorintutkinnon ja väitöksen jälkeistä tutkimusjaksoa, joka voidaan suorittaa myös kotimaassa, mutta usein ulkomailla. Lääkiksen alkuvaiheissa en ajatellut tutkimustyötä mitenkään erityisen varteenotettavana vaihtoehtona, mutta tehtyäni syventävät lastentaudeille, sai kannustava ohjaajani prof. Jarmo Jääskeläinen minut ”ylipuhuttua” väitöskirjaprojektiin. Tätä valintaa en missään vaiheessa ole katunut ja olen huomannut, että mitä enemmän oppii, sitä enemmän tutkimustyö myös antaa. Väitöksen jälkeen olin kiinnostunut postdoc kaudesta ulkomailla ja ohjaajani kontaktien avustuksella sopiva projekti ja tutkimusryhmä löytyikin Sveitsistä.

Sveitsi on hyvin kaunis maa ja monella tapaa Suomen kaltainen, joten asettuminen uuteen ympäristöön ei ole tuottanut suuria haasteita. Vaikka Bern on kaupunkina melko suuri, se on ollut perheellemme sopivan rauhallinen ja kompaktin kokoinen. Vieressä siintävät alpit ovat myös tehneet vaikutuksen (Puijon mäkeen tottuneena). Haasteita arjessa tuottavat lähinnä lasten esikoulun ja päiväkodin kanssa säätäminen ja tasapainottaminen oman ja vaimon työn kanssa yhteensopivaksi. Hintataso on myös sellainen, että hyvistä apurahoista huolimatta rahaa ei jää ns. sukan varteen, vaan taitaa ennemminkin mennä niin omat kuin anopinkin varat (mm. vuokra noin 3000€ ja lasten päivähoitomaksut 1500-2000€ /kk).

Milloin aloitit tutkimuksen tekemisen ja mikä siihen innosti? Vinkkejä kenties tutkimuksesta enemmän tai vähemmän kiinnostuneille?

JUNKKARI: "Syväreistä ja hyvästä tuuristahan se lähti. Meillä oli kurssilla poikkeuksellisen paljon väitöskirjan jo opintojen aikana aloittaneita ja hyvä pöhinä. Mene sinne missä on hyvä pöhinä. Ne jotka ovat kurssillaan aktiivisia ovat sitä tavallisesti myös valmistumisensa jälkeenkin.

Oman väitöskirjan aloitin syväreiden aikana 2. vuosikurssin lopussa ja se valmistui vuosi valmistumisen jälkeen. Jenkeissä oli itseasiassa paljon tuttuja postdoc-jaksolla smälli/

FiMSIC-ajoilta. Mitään yhtä polkua ei ole, mutta suosittelisin valitsemaan isomman tutkimusryhmän/laboratorion jolla on vakituista henkilökuntaa. Tämä voi tarkoittaa tutkimukseen käytettyä välivuotta (jota itse en tehnyt), mutta rehellisyyden nimissä yksi vuosi kliinisessä työstä ei ole mitään.

Jos suunnittelet postdokkia, suosittelen kyselemään vinkkejä (ja exceleitä) niiltä, jotka ovat aikaisemmin kohdemaassa olleet.

LIIMATTA: "Edellisessä vastauksessa tulikin jo hieman taustaa, mutta ehkä tärkeimpinä motivoivina tekijöinä omalla kohdallani olivat ohjaajan asenne ja kannustus, sekä uuden oppiminen. Suosittelisin, että tutkimusta kannattaa tehdä silloin, jos siihen on aitoa kiinnostusta, ja silloinkin etsimään rauhassa itselleen sopivan ryhmän ja projektin. Tällöin se luultavasti kantaa pidemmälle, eikä tule suoritettua aikaa vieviä tutkintoja vain titteleiden vuoksi."

Miten ajattelet, että tulevaisuudessa tutkimasi aihealue etenee? Mitä näet itse tekeväsi viiden tai kymmenen vuoden kuluttua?

JUNKKARI: " Kannattaa seurata FinnGEN-tutkimusta, jos haluaa tietää mihin ollaan menossa. 10v päästä kädessä on erikoislääkäripaperit, dosentuuri ja oma tutkimusryhmä.

LIIMATTA: " Yleisesti tutkimusmaailmassa datan määrä suurenee ja monimutkaistuu, joten uskoisin hyvien bioinformatiikkataitojen olevan jatkossa kovaa valuuttaa (mm. tietokoneoppimisen ja -mallintamisen menetelmät). Tutkimustyö luo mielestäni sopivaa vastapainoa hektiselle kliiniselle työlle ja haluaisinkin jatkossa edelleen yhdistää kliinisen työn ja tutkimuksen sopivaksi paketiksi."

Vapaat terveiset Kystan lukijoille.

JUNKKARI: " Sitseille siitä!"

LIIMATTA: " Elekee ressatko, kyllä sitä ehtii!

Matematiikkaa maailmalla

MONILLE MEISTÄ matematiikka oli pääsykokeisiin lukiessa se viimeinen kiusaus. Jotain, minkä olemassaolon olisi vain halunnut unohtaa. Itse kuuluin niihin, jotka pääsykokeisiin ja ylioppilaskokeisiin lukemisen sijasta olisivat mielummin tutkineet jännenelikulmioiden ja funktionaaliepäyhtälöiden hienouksia. Harrastin nimittäin kilpailumatematiikkaa.

Matematiikkakilpailuihin järjestää valmennusta Suomen matemaattisen yhdistyksen Valmennusjaosto. Valmennukseen kuuluu niin mielenkiintoisia (ja välillä ymmärryksen äärirajoilla olevia) valmennusviikonloppuja, kirjetehtäväsarjoja ja kilpailuja.

Valmennuksen kautta pääsin edustamaan Suomea esimerkiksi vuosina 2018-21 kotilukiossa tehtävässä Pohjoismaisessa matematiikkakilpailussa, vuonna 2021

Baltian tie –joukkuekilpailussa ja vuosina 2018-21 Euroopan tyttöjen matematiikkaolympialaisissa (EGMO).

Matematiikkakilpailuissa tehtävät ovat yleensä todistus- tai osoitustehtäviä, joiden aihealueena ovat lukuteoria, kombinatoriikka, algebra ja oma suosikkini geometria. Kilpailussa on yleensä 4-5 tuntia aikaa ratkaista 3 vaikeaa tehtävää. Tehtävien vaikeusastetta voisikin kuvailla asteikolla “vaikea, hyvin vaikea ja melko mahdoton”. Kansainvälisten kilpailuiden vaikeustasosta kertoo palkintojen jakosuhde: puolet osallistujista saa mitalin. Yhden tehtävän täysin oikein ratkaisemisesta saa kunniamaininnan. Palkintoja tärkeämpää minulle oli se mahtava tunne, kun sain ratkaistua hankalan tehtävän.

Pohjoismaista matematiikkakilpailua lukuun ottamatta kansainväliset matematiikkakilpailut järjestetään ulkomailla. Itse pää- sin kokemaan vuosina 2018–19 EGMO –kilpailut Italiassa ja Ukrainassa. Kilpailumatkat olivat viikon mittaisia, ja niihin sisältyi kaksi kilpailupäivää, ekskursioita ja esimerkiksi kilpailijoihin ja kisakaupunkiin tutustumista erilaisten tehtävien parissa. Pandemian vuoksi moni kilpailu järjestettiin etäkilpailuna. Muihin kilpailijoihin pystyi tuolloin olemaan yhteydessä esimerkiksi verkkopalvelimien ja yhteisten etäaktiviteettien kautta.

Matematiikkakilpailut tarjosivat minulle mielenkiintoisia tehtäviä ja teorioita, tärkeän harrastuksen, upeita kilpailukokemuksia ja matematiikasta kiinnostuneita ystäviä. Harrastuksesta oli hyötyä myös matematiikan ylioppilaskokeita ja lääkikseen hakemista ajatellen.

Matematiikkaan liittyy tietynlainen mahdottomalta tuntuvan tehtävän ratkaisemisen tunne. Tämä sama tunne on tullut vastaan esimerkiksi syväreitä ja varsinkin niiden tilastollista analyysiä tehdessä. Kilpailuista ja matematiikkaa miettiessä opin matematiikan kiehtovien teorioi- den lisäksi niin loogista ajattelua, paineen alla toimimista, virheiden sietämistä kuin pitkäjänteistä työntekoa.

Tällä hetkellä valmennan peruskoululaisia kirjevalmennuksessa eli annan palautetta minulle lähetettyihin tehtäväkirjeisiin. Olen myös osallistunut Suomen joukkueen varajohtajana

EGMO –kilpailuun Unkarissa vuonna 2022. Unkarissa pääsin niin valvomaan Suomen loistavia nuoria kilpailijoita, tarkistamaan ja pisteyttämään joukkueemme ratkaisuja kuin myös tutustumaan Egerin sekä Budapestin mielenkiintoiseen kulttuuriin ja historiaan.

Seuraava kisamatka varajohtajana on Sloveniassa huhtikuussa!

HYVÄÄ alkanutta vuotta FiMSIC:stä! FiMSIC sopii tämän numeron teemaan mainiosti. Toimimme nimittäin medisiinariliiton ulkoasiainvaliokuntana ja vaikutamme maailmalla isoilla kentillä. Kattojärjestönämme on peräti maailman suurin opiskelijajärjestö, IFMSA.

FiMSIC toimii Suomessa myös kaupunkitasolla. Järjestämme koulutuksellisia- ja hyväntekeväisyystapahtumia lääketieteellisten ainejärjestöjen jäsenille, seksuaali- ja mielenterveyttä yläasteikäisille, sekä tietysti vaihtoja ja nallesairaalaa.

Itseäni kiinnostaa kansainvälisyys ja sen takia lähdinkin FiMSIC:iin. Olin fuksivuoden vaihtovirkailijana. Toimenkuvaani kuului

KuoLO:n jäsenten lähettäminen maailmalle vaihtoon, sekä ulkomaalaisten lääketieteen opiskelijoiden vastaanottaminen ja vaihdon järkkääminen Kuopiossa. Tämä oli minusta anteliasta ja merkityksellistä hommaa.

Nyt toisena vuonna minut valittiin Kuopion FiMSIC:n paikalliseksi puheenjohtajaksi. Tämä on minulle suuri kunnia ja odotan innolla tulevia haasteita. Meillä on upea tiimi, jonka kanssa pyrimme kehittämään FiMSIC Kuopion paikallistoimintaa entisestään.

FiMSIC toteuttaa Suomen lääketieteen opiskelijoille kuukauden mittaisia vaihto-ohjelmia. Vaihtomaat sovitaan vuosikohtaisesti kansallisten FiMSIC-virkailijoiden toimesta. Vaihtomaiden valintaan vaikuttaa ainejärjestöjen jäsenten toiveet, maiden saatavuus sekä vastaanottavien maiden toiminnan laatu.

FiMSIC-vaihdon prosessi alkaa lokakuussa, kun tulee vaihtojen esihaku. Tässä voit hakea viiteen eri maahan. Tämän jälkeen vaihtomaat jaetaan koko Suomen hakijoiden kesken vaihtopisteiden perusteella.

Vaihtopisteitä saa osallistumalla FiMSIC:n toimintaan. Kun maat on jaettu, tapahtuu varsinainen vaihtoonhaku. Tässä vaiheessa lähetetään tarvittavat dokumentit ja haetaan maan sisällä tietyyn kaupunkiin ja erikoisalaan tai tutkimusprojektiin riippuen siitä onko hakenut tutkimus- tai harjoitteluvaihtoon. Viimeistään kaksi kuukautta ennen vaihtoa tulee kohdemaalta ilmoitus sijoituksesta. Tämän jälkeen ei muuta kuin lentolippuja ostamaan. Majoitus ja yksi ruoka/arkipäivä kuuluu 380€ esihakuvaiheessa maksettavaan vaihtomaksuun.

Mikäli haluat lisää tietoa vaihdoista suosittelen vierailemaan FiMSIC:n nettisivuilla. Sieltä kannattaa erityisesti lukea tämän vuoden Abroad-lehti. Helpoiten mukaan Kuopion paikalliseen toimintaan pääset liittymällä meidän WhatsApp ryhmään. Täällä tiedotetaan ensisijaisesti meidän tapahtumista ja toiminnasta.

Maaliskuun Tapahtumia

15.3 - Turvaseksibileet ja Erotiikka-sitsit (yhteistyössä KuoSin kanssa)

Laita seurantaan @turvaseksibileet

29.3 - MedTalks

Aiempia teemoja ollut muun muassa lääkärin rooli mediassa sekä lääkärien erilaiset urapolut

FiMSIC Kuopio paikallispuheenjohtaja kuopio@fimsic.org

050 5320002

KAUAN ODOTTAMANI päivä koitti

1.7.2022, kun lähdin kuukaudeksi

FiMSIC-vaihtoon Portugaliin. Asuin heinäkuun ajan Coimbrassa, joka on keskisuuri opiskelijakaupunki Portugalin sisämaassa, noin puolivälissä Porton ja Lissabonin välillä.

Vaihtoon lähtöä olin odottanut jo fuksivuodesta asti. En ollut aiemmin ollut vaihdossa tai muutenkaan reissannut yksin, ja heti lääkiksen alettua ajattelin, että nyt viimein yliopistossa täytyy tämäkin asia kokea. FiMSIC:n kautta voi lähteä vaihtoon todella matalalla kynnyksellä, koska kuukauden pituinen vaihtojakso ei viivästytä opintoja!

Fuksivuonna lähdin mukaan FiMSIC:n toimintaan, kun hain ja pääsin nallesairaalakoordinaattoriksi nykyisen FiMSIC:n puheenjohtajan Milja

Heikkisen kanssa. FiMSIC:ssä on vaihtotoiminnan lisäksi myös paljon kaikkea muutakin hauskaa!

Anestesialla Portugalissa

Portugalissa on paljon vaihtareita kesäkuukausina ja Coimbrassa oli heinäkuussa yli 30 vaihtaria IFMSA:n kautta. Majoituimme kaikki samassa opiskelija-asuntolassa, joten tutustuimme toisiimme hyvin ja vietimme paljon aikaa yhdessä. Vaihtareita oli joka puolelta maailmaa, ja oli mielenkiintoista vertailla kulttuurieroja ja sitä, millaista on opiskella lääketiedettä eri maissa.

Harjoitteluni suoritin Coimbran yliopistollisessa sairaalassa anestesialla löyhästi amanuenssin toimenkuvaa vastaavassa roolissa. Sairaalassa pääsin seuraamaan anelääkäriä ja leikkauksia. Minut otettiin hyvin vastaan ja ohjaajani olivat mukavia ja avuliaita. Leikkaussalissa keskusteltiin vilkkaasti portugalin kielellä ja välillä kiihkeistä ja kovaäänisistä keskusteluista oli vaikea päätellä, olivatko puhujat vihaisia, innostuneita vai vitsailivatko vain keskenään. En ehkä päässyt tekemään itse niin paljon, kuin Suomessa amanuenssina olisin päässyt, mutta eri maan sairaalamaailman näkeminen oli silti kiinnostava kokemus.

Viikonloppuisin reissasimme muiden vaihtarien kanssa ympäri Portugalia. Kuukauden aikana yritimme ehtiä näkemään maata mahdollisimman laajasti ja ehdimmekin käydä useissa kaupungeissa aina Pohjois-Portugalista etelän aurinkorannoille ja Espanjan rajalle saakka. Yksi mielenkiintoisimmista paikoista, jossa kävimme, oli pienessä Évoran kaupungissa sijaitseva Capela dos Ossos. Se on 1600-luvulla rakennettu kappeli, jonka sisusta on koristeltu arviolta 5 000 ihmisen luilla. Seiniin ja pylväisiin upotetut pääkallot olivat yhtä aikaa hieno ja hyytävä näky.

Matkailu avartaa

Vaihtokuukauteni oli Portugalissa historiallisen kuuma ja maa oli kriisissä jatkuvien maastopalojen takia. Lämpötila oli läpi kuukauden noin 25-35 astetta ja kaikista kuumimpina päivinä koettiin yli 40 asteen lämpötiloja. Lämmön kanssa pärjäsi jollain tavalla, kun muisti juoda ja syödä tarpeeksi ja vältti liikkumista ulkona kuumimpina aikoina. Ilmastonmuutoksen polttopisteeseen päätyminen nosti kyllä huolen maapallon tilasta uudelle tasolle.

Matkailu voi avartaa monella tavalla, ja itselleni vaihtokuukausi antoi kyllä kaikkine tapahtumineen paljon enemmän kuin osasin odottaa. Voin jo nyt sanoa, että se oli yksi lääkisurani parhaista kokemuksista, ja kannustan kaikkia harkitsemaan vaihdossa käymistä!

Heta Rundelin

Lastenkurssi

KUKA OLET, mikä on erikoisalasi ja kuinka päädyit opiskelemaan lääketiedettä?

"Olen Marjo Renko, lastentautien ja lasten infektiosairauksien erikoislääkäri. Tällä hetkellä olen lastentautien professorina UEF:ssa ja sivuvirkaisena lasten infektiolääkärinä KYS:ssä.

Lääkikseen päädyin, koska lukiossa idealistina ajattelin, että ammatti pitäisi olla tärkeä, tapahtui maailmassa mitä tahansa.

Alkukipinä lääkärin ammatista - ja ehkä jopa erikoisalasta - syntyi joskus yläasteikäisenä, kun kävin katsomassa juuri synnyttänyttä tätiäni sairaalassa. Uusi vauva ja koko sairaalaympäristö oli niin ihmeellinen, että pyörryin käytävälle. ”

”Paikka jäi kuitenkin mieleen ja muutaman päivän päästä kerroin isosiskolleni haluavani sairaanhoitajaksi. Viisas sisko vaihtoi suunnitelman heti lääkikseen ja sitä aloin sitten varovasti pohtimaan.”

Milloin ja mistä lääkiksestä olet valmistunut?

”Valmistuin Oulun lääkiksestä

1986. Olen kotoisin pieneltä paikkakunnalta Etelä-Pohjanmaalta ja Ouluun muutto oli hieno asia ja viihdyin todella hyvin. Ajatuksissa oli pitkään palata kotipaikkakunnalle terveyskeskuslääkäriksi. Tutkimustyötä turhempaa tekemistä en silloin osannut kuvitellakaan...”

Kuinka päädyit valitsemaan juuri lastentaudit erikoisalaksesi?

”Lastenkurssi muutti vähän kaikkea ajattelussani. Kurssi oli todella järjestelmällinen, opettava ja innostava ja aloin ymmärtää, että opiskelemme lääkeTIEDETTÄ.

Ensimmäistä kertaa tajusin myös, että ilman tutkimusta meillä ei ole mitään tietoa ja osaamista. Ensimmäiset erikoistuvan sijaisuudet OYS:n lastenklinikassa tein opiskeluaikana. Valmistumisen jälkeen olin töissä myös radiologialla, syöpätaudeilla, naistentaudeilla ja anestesialla ja kyllä niistäkin olisi hyvän erikoisalan saanut. Se että lastentaudeilla tehtiin paljon tutkimustyötä, vei kuitenkin sinne takaisin. Ja se, miten uskomattoman hienoa on tehdä työtä lasten kanssa. Lapset ovat aitoja ja aivan älyttömän hauskoja. Se on tämän työn suola. Erikoistumisaikana tein väitöskirjan lasten välikorvatulehduksista, joten muutaman muun suppean alan sijaisuuden jälkeen lasten infektiosairaudet alkoi tuntua just hyvältä alalta. Minussa on aina asunut pieni akutologi ja siksikin infektiosairaudet sopivat hyvin. Lasten valtava paranemispotentiaali näkyy infektioissa parhaiten.”

”Pitkäjänteisintä tutkimusta olen tehnyt lasten jaksokuumeesta eli PFAPA:sta. Se on kummallinen kuumeoireyhtymä, jota osaamme diagnosoida ja hoitaa, vaikkemme tiedä taudin patogeneesista juuri mitään.”

Koetko, että jokin on työssäsi erityisen haastavaa tai mielenkiintoista juuri tällä hetkellä? ”Haastavaa on aikatauluttaminen ja se, ettei haalisi liikaa kaikenlaista ylimääräistä tehtävää, kirjoittamista ja kokoustamista.”

”Tämän vuoksi alle kouluikäisten kanssa matkustaessa syömisiin ja juomisiin täytyy todella kiinnittää huomiota. Tropiikissa tietysti lisäksi hyttysiltä suojautuminen on huomioitava, malariaprofylaksikaan ei suojaa kaikelta.”

Infektiosairauksien kirjo on moninainen. Mikä taudinaiheuttaja on mielestäsi mielenkiintoisin?

”Trooppiset taudit kiinnostavat, kun niitä näkee niin harvoin. Parhaat fiilikset olen ehkä saanut skistosomiaasin löytämisestä ja

”Lääkäriys on niin paljon enemmän kuin ammatti, ollaan kaikki ylpeitä siitä!”

Teetkö tutkimusta?

”Teen tutkimusta ja aiheita on paljon. En ole koskaan osannut keskittyä vain yhteen aiheeseen, vaan olen aina ollut sitä mieltä, että jos osaa kliinisepidemiologisen tutkimuksen metodeja, voi tutkia mitä vain mielenkiintoista. Olen siis kliininen tutkija.

Kun joku asia askarruttaa, tehdään siitä haku. Jos vastausta ei löydy, täytyy pohtia, pitäisikö asiaa tutkia itse. Tai vähintään tehdä olemassa olevasta kirjallisuudesta meta-analyysi. Olen vankka näyttöön perustuvan lääketieteen kannattaja, mielestäni kaiken mitä terveydenhuollossa teemme, pitäisi olla vaikuttavaa. Silti hyvää näyttöä on niin harvoista asioista ja meillä on edelleen aivan valtavasti tutkittavaa!”

”Mielenkiintoisia asioita on välillä liikaa. Haastavaa ja harmittavaa on se, että lääkisten opiskelijamääriä on lisätty valtavasti koko sen ajan, kun olen ollut opettajana ja opetusresurssit eivät ole kasvaneet missään vaiheessa. Pelkään, että sama trendi jatkuu.”

Mitä matkustaessa tulisi huomioida lasten kannalta eri ikävaiheissa?

”Puhdas ruoka ja rokotukset. Rintamaitolapsen kanssa on ravinnon puolesta helppo matkustaa, mutta heti Suomen rajojen ulkopuolella uhkaa esim tuhkarokko, johon varma rokotevaste saadaan vasta 12 kk iässä. Vaikea gastroenteriitti voi olla pienelle lapselle niin paljon vaarallisempi asia kuin aikuiselle.” hoitamisesta, niin epämiellyttävän iso mato kuin se onkin. Kotimaisista pöpöistä haluaisin tutkia enemmän mykoplasmaa, joka on kummallinen pikkubakteeri: miksi se on joillakin niin vaikea ja miksi se joillekin aiheuttaa hurjia jälkitauteja.”

Mitkä ovat sinun kolme kultaista sääntöä jaksamiselle arjessa?

”Tykkään Alexander Stubin 8-8-8 säännöstä: 8 tuntia töitä – 8 tuntia muuta tekemistä ja 8 tuntia unta. Jos noudatan sitä, voin parhaiten. Mutta aina se ei vaan ole mahdollista.

Tietoinen pysähtyminen –mindfulness – on aivan parasta lievittämään mitä tahansa stressiä tai ahdistusta. Ja auttaa valtavasti myös potilaiden kohtaamisessa.”

Kolmas on sen muistaminen, että ei ole niin hirveää, jos välillä väsähtää ja kaikki tuntuu vaikealta. Se on elämää, ja parempi päivä on jo kohta tulossa.”

Lempiasiasi keväässä?

”Pohjolan valkeat yöt. Asun viikonloput ja lomat Pohjois-Pohjanmaalla ja siellä valoisuus lisääntyy paljon ennen vihreyttä ja lämpöä. Toukokuun viileä, väritön valoisuus on hienoa!”

Vapaita terveisiä kaikille lukijoille

”Lääkäriys on niin paljon enemmän kuin ammatti, ollaan kaikki ylpeitä siitä! Meitä arvostetaan, joten arvostetaan mekin muita ihmisiä. Jaksamisessa auttaa paljon, jos voi elää arvojensa mukaista elämää ja kokee tekemisensä merkityksellisenä. Ja sitähän tämä työ kyllä on!”

LASSI KARPPI