Riimu 1/2021

Riimu 1/2021

Kutu ry:n jäsenlehti

Sisällys Pääkirjoitus: Opiskelu on elämän parasta aikaa - vai onko?.........2 Puheenjohtajan tervehdys............................................................................3 Taidekatsaus: Suvi Haarakallio..................................................................7 Opiskelijasta opettajaksi: Haastattelussa Jere Kyyrö.......................13 Taidekatsaus: Laura Lilius.........................................................................21 Kutu ry:n unenomaisen unohtumattomat vuosijuhlat..................26 Juhlaemännän jälkisanat...........................................................................31

Päätoimittaja & taitto: Anastasia Hartikainen Kuvituskuvat: Canva & Unsplash

1

Pääkirjoitus: Opiskelu on elämän parasta aikaa – vai onko?

Muistan, miltä neljännen, viidennen tai jopa n:nnen vuoden opiskelijat vaikuttivat itselleni fuksivuonna. Samankaltaista kuin yhdeksäsluokkalaiset silloin, kun itse vasta menee yläasteelle, tai abiturientit ensimmäisenä lukiovuonna. Paljon lähempänä lopullista aikuistumista ja monia kokemuksia rikkaampana ja viisaampana. Nyt olenkin itse yhtäkkiä neljännen vuoden opiskelija. Neljännen! Sen ajatteleminen järkyttää minua yhä. Mihin kaikki aika oikein meni?

Koko elämän kestäneen opiskelun jälkeen tulisikin kohta sopeutua loppuelämäksi toisenlaiseen arkeen. Kokemusta ja tietoa on kyllä kertynyt, mutta en silti koe olevani paljoa aikuisempi tai valmiimpi kuin opiskelut aloittaessani. Työelämä tuntuu edelleen hypyltä tuntemattomaan. Rakastan opiskelua ja yliopistoelämää - sen vapauksia, vastuita, ja nuorta aikuisuutta.

Opiskelu on ihanaa, mielekästä ja täydentävää, mutta myös verta, hikeä ja kyyneleitä.

Tämän takia pyöräytän silmiäni kaikille “opiskelu on elämän parasta aikaa!” ja “nauti kun vielä voit!” -lausahduksille. Menneisyyttä muistellessa päällimmäisinä tulevat mieleen “vanhat hyvät ajat”. Positiiviset muistot nousevat mieleen ensimmäisinä ja haastaviinkin aikoihin osaa suhtautua jälkiviisauden tuomalla rentoudella - eihän se niin paha ollut, kuin miltä se tuolloin tuntui. Joskus onkin hyödyksi vaihtaa näkökulmaa tällä tavalla: nyt suurilta ja pelottavilta tuntuvat asiat eivät välttämättä olekaan niin merkittäviä tulevaisuuden kannalta.

Yllä olevat sanonnat maalaavat turhia uhkakuvia tulevaisuuteen. Elämä ja siitä nauttiminen jatkuvat opiskelun jälkeenkin. Haluan rohkaista kaikkia kiinnittämään huomiota niihin asioihin, joita ajattelette ikävöivänne tulevaisuudessa, ja arvostamaan niitä nyt, kun ne ovat läsnä. Elämän kuluessa tulemme löytämään aivan uusia ja odottamattomia asioita arvostuksemme kohteiksi. Älkäämme vähätelkö niitäkään.

Tämä numero on omistettu ajan kulumiselle ja kehitykselle. Onneksi olkoon kuusivuotias Kutu ry!

Anastasia Hartikainen

2

Puheenjohtajan tervehdys Hei rakkaat kulttuurien tutkijat! Kutu ry:n hallituksen puolesta haluan kiittää teistä jokaista kuluneesta vuodesta, sekä jaksamisesta ja tsemppaamisesta näinä omituisina aikoina. Kutun toiminta ei ole pysähtynyt pandemian pahimpinakaan aikoina, vaikka väsymystä on ollut havaittavissa joka puolella. Pandemia toi ainejärjestötoimintaakin paljon haasteita, jotka näkyivät hallituksen muuttuvana kokoonpanona ja tapahtumien vähyytenä, mutta iloksemme voimme todeta näiden haasteiden olevan toistaiseksi ohitse. Hallitus on päässyt tänä syksynä takaisin niiden asioiden äärelle, jotka tekevät Kutusta merkittävän ja rakkaan yhteisön. Erilaiset perinteiset tapahtumat ovat tahdittaneet syksyä, eikä meno ole hiipumassa, päinvastoin!

Viimeiset vajaat pari vuotta ovat antaneet ja ottaneet paljon. Meiltä vietiin lähikontaktit ja sulkeuduimme omien kotiemme turvaan, mutta uusia tapoja ja tekniikoita hyödyntämällä pysyimme yhteyksissä. Vanhojen perinteiden jäädessä pandemian jalkoihin, muokkasimme perinteitä ja teimme niistä etäilyyn sopivia. Itselleni lämpimin muisto on Kutu ry:n vappukassi, jonka toteuttaminen oli viime kevään suurin ja palkitsevin työpanos. Ilman teitä jäseniä ja hallituksen huipputyyppejä, moinen tempaus ei olisi ollut mahdollinen! Teidän takianne tätä hommaa tehdään, te teette Kutu ry:stä sen mitä se tänä päivänä on.

Myös kauan suunnitellut ja kaivatut Kutu ry:n vuosijuhlat järjestettiin tänä syksynä. Tapahtuma oli upea ja erittäin onnistunut, kiitos vuosijuhlatyöryhmälle upeasta työstä!

3

Kiitos siis jokaiselle, joka on viimeisen vuoden aikana käynyt ja osallistunut Kutun tapahtumiin, ollut yhteydessä hallituslaisiin ja antanut palautetta. Kiitos myös henkilökunnalle, kun olette pitäneet oppiaineen paketin kasassa. Kiitos hallituslaisille, jotka olette tehneet upeaa työtä ja pitäneet myös minut järjissäni heikkoina hetkinä. Kiitos vuoden 2020 koronafukseille, että olette jaksaneet, kiitos tämän vuoden fukseille, että olette lähteneet suurella innolla mukaan ja suuren suuri kiitos kaikille teille vanhoille, jotka pyöritte mukana Kutun meiningeissä! Me olemme pieni, mutta sitäkin lämpimämpi ainejärjestö, pidetään meininki messevänä jatkossakin!

Suurella sydämellä, Riina Tissari Puheenjohtaja Kutu Ry

4

T a i d e k a t s a u s : S u v i H a a r a k a l l i o Sain eräänä syksyisenä päivänä inspiraation katsoessani kortteja ystäväni luona. Ne olivat Inkeri Rantalan (@inkeri_art) teoksista painatettuja, vahvoja punaisia sävyjä hyödyntäviä kuvia modernin ajan feministisistä naisista. Samana päivänä aloin myös itse piirtämään. Halusin piirtää naisia, jotka ovat aktiivisia ja inhimillisiä. Lisäksi kirkkaat värit ja kontrastit miellyttivät silmääni. Teosten teemoina ovat useimmiten queer, feminismi, vaihtoehtokulttuurit, moninaisuus ja kulutuskriittisyys.

Käytän tusseja ja hieman puukynää töissäni. Kaikissa teoksissa on värejä, jotka kimaltavat auringon valon osuessa niihin (rakastan kimallusta!) Edellä mainitun taiteilijan lisäksi pidän erityisesti Tympeät tytöt -sarjakuvien tyylistä sekä Florence Givenin piirroksista.

7

Piirtäminen on minulle kausittainen harrastus. Silloin kun piirtämisinto iskee päälle, näen kaikkialla ympärilläni kiinnostavia aiheita ja värejä.

Piirtäminen ja värittäminen on myös itsessään ihanaa. En välitä piirrosteni oikeaoppisuudesta tekniikan tai realistisuuden suhteen; tärkeintä on, että kuvista voimaantuu.

Teosten tyyli voisi toimia printtinä esimerkiksi mukeissa, tarroissa tai kehystettyinä. Jos olet kiinnostunut ostamaan teoksia jossain muodossa, voit laittaa sähköpostia osoitteeseen smhaar@utu.fi.

Suvi Haarakallio

9

Opiskelijasta opettajaksi: haastattelussa Jere Kyyrö Esittelisitkö itsesi lyhyesti?

Olen Jere Kyyrö, 40-vuotias kulttuurien tutkimuksen yliopisto-opettaja Turusta. Tutkimusaiheeni ovat liikkuneet pitkälti uskontososiologian ja nykykulttuurin tutkimuksen alueilla ja yleensä kerronkin, että tutkin uskonnon, kansallisen identiteetin ja mediajulkisuuden erilasia suhteita.

Millaisia harrastuksia sinulla on?

Vielä joitakin vuosia sitten harrastin bändihommia: useimmat kokoonpanoista koostuivat erilaisista opiskelukavereiden kombinaatioista.

Yhden bändin kanssa meillä oli jopa pari keikkaakin. Nyt olen tukevasti keski-ikäinen ja harrastan lähinnä lintubongausta, lukemista ja tietokonepelejä. Lisäksi harrastan luonnossa liikkumista eri muodoissa: tykkään pyöräillä, meloa ja joskus patikoidakin, ja yleensä tähän liittyy (huonosti) nukkuminen metsässä. Retkeilyn itselleni tärkein elementti on kuitenkin ruuanlaitto. Ja toki se on tärkeä asia myös kotioloissa. Olen myös kärkäs aloittamaan aina uuden kielen opiskelun: Yliopistossa aloitin muun muassa kiinan, venäjän ja muinaiskreikan. Nykyään taas tulee aika paljon opiskeltua Duolingo-sovelluksen avulla. Se, että jokin kieli tarttuisi kunnolla vaatisi kuitenkin sitä, että joutuisi käyttämään sitä pidemmän aikaa omassa arjessa. Unelmani onkin, että voisin joskus viettää pidemmän ajanjakson esimerkiksi Kreikassa, niin että oppisin kunnolla puhumaan kieltä. Olen myös opetellut muutaman vuoden ajan ohjelmointia ja olen ottanut ensiaskelia ohjelmoinnin soveltamisessa tutkimusaineistojen analysointiin.

13

Mitä opiskelit ja millainen on työurasi?

Ennen kuin pääsin opiskelemaan uskontotiedettä, opiskelin avoimessa yliopistossa joitakin kursseja kulttuuriantropologiaa sekä Aasian ja Afrikan kulttuureja. Hain keväällä 2004 Turun yliopistoon, sekä silloiseen kansatieteeseen että uskontotieteeseen – silloin niillä oli vielä erilliset valintakokeet. Jälkimmäinen tärppäsi. Opiskelin kandintutkintooni perusopinnot arkeologiasta, folkloristiikasta sekä siirtolaisuudesta ja monikulttuurisuudesta. Lisäksi tein kursseja mm. antiikintutkimuksesta.

Graduvaiheessa kiinnostuin sosiologiasta ja tein myös siitä perusopinnot.

Valmistuin uskontotieteestä 2009. Jatkoin sosiologian opiskelua Tampereen yliopistossa, josta valmistuin myös maisteriksi 2013. Tampereella opiskelin myös mediakulttuuria. 2010 aloitin myös tohtoriopinnot uskontotieteessä ja väittelin alkuvuodesta 2019.

Ensimmäisiä kurkistuksia työskentelyyn oman alan hommissa oli harjoittelu uskontotieteen oppiaineessa vuonna 2008. Se poiki joitakin tuntitöitä silloisella kulttuurien tutkimuksen laitoksella. Päivitin nettisivuja, mainostin Temenos-journaalia ja järjestelin Fennicumin (silloinen Kulttuurien tutkimuksen laitoksen sijaintipaikka) varastoa.

Ensimmäinen opetushommani oli uskontotieteen klassikkoseminaarin vetäminen vuonna 2010. Sen jälkeen olin useamman vuoden uskontotieteen graduseminaarissa avustavana opettajana. Väitöskirjatyötäni rahoitin apurahoilla ja yhden vuoden olin palkattuna tohtorikoulutettavanakin. Välillä rahoituksessa oli pitkiäkin katkoja: esimerkiksi jätettyäni väitöskirjan esitarkastukseen olin yli puolitoista vuotta työttömänä.

Työttömyyden jälkeen olin muutaman kuukauden kokeilemassa siipiäni Web-ohjelmoijana Turun kaupungilla, sitten olin viisi kuukautta projektitutkijana Turun yliopiston Sote-akatemiassa, jonka jälkeen minut valittiin nykyiseen hommaani, jota olen tehnyt syksystä 2020 alkaen.

14

IAHR:n konferenssissa Erfurtissa kesällä 2015.

Oma esitelmä on takanapäin tässä kohtaa ja aikaa jäi myös nähtävyyksien katsomiselle ja valokuvissa poseeraamiselle.

Miksi juuri kulttuurien tutkimus?

Alun perin olin kiinnostunut nimenomaan vieraista kulttuureista, eli matkakertomusten ja populaarikulttuurin välittämä eksotiikka varmasti antoi alkusysäyksen. Ennen opiskeluaikaa koin itseni ulkopuoliseksi vähän kaikesta, mutta löysin eräänlaisen kodin kulttuurien tutkimuksesta ja viiteryhmän kanssaopiskelijoista. Samaan aikaan tajusin, että myös ”omaa” kulttuuria voi tarkastella kuin ”vierasta”, ja tämä onkin luonnehtinut omaa lähestymistapaa gradustani lähtien. Jälkikäteen olen oppinut, että meillä saa myös valita omat kiinnostuksenkohteensa todella vapaasti -- ehkä vapaammin kuin missään muualla yliopistolla.

Millainen työpaikkasi on ja koetko sen omaksesi?

Tutkinto-ohjelma ja sen ihmiset ovat tietysti minulle tuttuja jo vuosien varrelta, melkein kuin toinen koti. Työyhteisö koostuu yhtäältä saman tyyppisistä, mutta toisaalta riittävän erilaisista asioista kiinnostuneista ihmisistä, joiden kanssa on aina kiinnostavaa vaihtaa ajatuksia. Meillä on myös hyvä yhdessä tekemisen meininki.

15

Miten sovellat opintojasi ja työkokemustasi nykyisin työelämässä?

Opintoni ja työkokemukseni muodostavat oikeastaan jatkumon, josta näitä kahta on vaikeaa edes erotella. Tutkimustyössäni olen oikeastaan jatkuvasti vain syventänyt niitä taitoja, joihin olen opiskelujeni alusta alkaen tutustunut. Opetus taas muodostaa jatkumon erilaisiin esiintymistilanteisiin, joita on niin ikään tullut harjoiteltua jo opintojen alusta lähtien. Toki niin tutkimus- ja opetustaidot ja tiedollinen substanssi vaativat jatkuvaa päivittämistä.

Työpisteeni Historicumissa joskus vuonna 2015. Aloitimme jatkoopiskelijakollegoiden kanssa yllätysperinteen -- kävimme salaa ehostamassa toistemme työpisteitä. Tässä kuvassa kosto on elänyt. #ikuinen_vappu

16

Millaisia urasuunnitelmia sinulla oli ja menivätkö asiat niiden mukaisesti?

Päädyin opiskelemaan alaa oman kiinnostukseni pohjalta ja opiskelemaan hakiessa en juurikaan ajatellut työllistymistä. Jonkinlaisia selkiytymättömiä ajatuksia tutkijuudesta minulla oli jo ennen opiskeluaikaa. Muistan, että aineopintojen työelämäkurssin urasuunnitelmassa kirjoitin olevani kiinnostuneeni tutkijana toimimisesta, mutta epäilin omien rahkeideni riittävän, koska en ollut ”luokan paras oppilas”. Sain kuitenkin opettajalta rohkaisevaa palautetta. Varmasti jo maisteriopinnoissa pystyin näkevän työskenteleväni sen kaltaisessa työssä kuin olen nyt. Kuitenkin esimerkiksi ollessani pidempään työttömänä uskoni siihen, että pärjäisin akateemisella uralla, rakoili. Eli, tällä hetkellä voin hyvin sanoa, että asiat ovat menneet suunnitelmien mukaan, mutta ihan aina ei ole tuntunut siltä.

Terveisiä opiskelijoille?

Yliopistoajasta kannattaa ottaa kaikki irti. Selvittäkää, mitä kaikkea yliopistossa voi opiskella, seuratkaa omaa mielenkiintoanne ja omaksukaa sellaisia rutiineja, joilla voitte ylläpitää omaa sivistystänne. Miettikää, millaisia asioita haluatte tehdä yliopiston jälkeen ja pohtikaa, mitä kautta se tulee mahdolliseksi. Kannattaa myös fokusoida jonkin verran mielenkiinnonkohteitaan ja rakentaa omaa asiantuntijuuttaan muutaman keskeisen teeman ympärille. (Minä en ole tässä kohtaa hyvä esimerkki!) Ja muistakaa myös nauttia elämästä!

Anastasia Hartikainen & Jere Kyyrö

17

Väitöspäivä oli tähänastisen tutkijanurani huipentuma. Sen jälkeen esiintymistilanteet ovat olleet huomattavasti vähemmän jännittäviä!

Kuva: Tinksu Wessman.

18

Taidekatsaus: Laura Lilius Taide on minulle tapa tutkia kokemuksiani, omaa sisäistä maailmaani sekä ympäristöäni. Työni ovat usein jollain lailla autofiktiivisia, käytän työni pohjana usein luonnoksia ja kirjoituksia päiväkirjoistani.

21

I Forgive U (2021)

Unia Sankt Sebastianista (2021)

My Bedroom Smells of Rotten Food and So Do I (2021)

Minua kiinnostaa inhimilliset kokemukset, vastakkainasettelut, herkkyys ja kipu, epätäydellisyys ja rosoisuus. Tahdon kutsua katsojan sisälle teoksiini, mielenmaisemiini, antaakseni katsojalle mahdollisuuden täyttää ne omilla mielikuvillaan ja tunteillaan. Minua kiehtoo uskonnollinen kuvasto sekä ihmisen seksuaalisuus, erityisesti naisen näkökulmasta.

Työskentelen laajasti vesiväreillä, öljyväreillä sekä taidegrafiikan eri menetelmillä. Opiskelen tällä hetkellä toista vuotta kuvataidetta Pekka Halosen akatemiassa.

Laura Lilius Instagram: @spedevinkel

Muistatko minut I (2020)

Muistatko minut II (2020)

Lauantaina 30.11.2021 rakas ainejärjestömme Kutu ry vietti 6. vuosijuhlaansa yhdessä Suomen kauneimmista miljöistä: Turun Vanhalla Raatihuoneella. Pöydät täyttyivät ruoasta, juomasta ja lahjoista. Ihmiset olivat laittautuneita parhaimpiinsa ja juttelivat iloisesti keskenään.

Tunnelma oli parempien sanojen puutteessa hämmentyneen innostunut korona-ajan eristäytymisen jälkeen. Juhlia oli selkeästi kaivattu.

Kulttuurien tutkimuksessa vakiintunut käytäntö on, että vuosijuhlat järjestetään viiden vuoden välein. Vuosijuhlahistoriamme ei kuitenkaan ole niin yksinkertainen: viimeisimmät vuosijuhlat ovat tuoneet ripauksen odottamattomuutta tähän perinteeseen. Kutu ry eli entinen Seita ry perustettiin vuonna 2015, kun kansatieteen ja folkloristiikan NEFA Turku ry ja uskontotieteen Nirvana ry päättivät aloittaa yhteisen matkansa kaikkien kolmen oppiaineen ainejärjestönä. Viimeksi kulttuurien tutkimuksessa juhlittiin poikkeuksellisesti Seita ry:n toista vuosijuhlaa 28.10.2017. Tämä johtui siitä, että perustajajäsenet halusivat mahdollisuuden juhlistaa järjestöä vielä ennen heidän valmistumistaan.

Ensimmäiset vuosijuhlat Kutu ry –nimen alla jatkoivat tätä yllättävyyden perinnettä, sillä viime vuonna vuosijuhlat jäivät koronapandemian jalkoihin ja siirtyivät kuudennelle vuodelle. Yksi asia on kuitenkin varmaa: onnistuimme tänä vuonna juhlimaan yhden viivästyneenkin vuoden edestä!

26

Ilta alkoi viideltä cocktailtilaisuudella. Lämpimät tervetuliaissanat kuulimme illan ystävälliseltä mutta (tarpeen mukaan) topakalta emännältä Pinja Luomalta, joka kiinnitti juhlakansan huomion marsalkan sauvan kopautuksin. Kutsuvieraat muistivat syntymäpäiväsankaria puheilla ja lahjoilla, joista saimme nauttia juhlien jatkoilla. Kutu ry:n puheenjohtaja Riina Tissari muistutti kauniissa puheessaan siitä, että Kutu ry on täällä kaikkia varten. Koskettavan puheen kulttuurintutkijalle esitti Miitta Järvinen, joka pohti humanistien asemaa ja arvoa yhteiskunnassa. Lisäksi hän onnitteli Kutu ry:tä järjestöperinteen ylläpitämisestä, minkä jälkeen kohotimme maljan tulevaisuuden kulttuurintutkijoille. Hänen lisäkseen saimme iloksemme toivottaa henkilökunnasta myös Anne Heimon ja Jere Kyyrön viihtymään juhlissa. Kauniita musiikkiesityksiä meille esitti Kati sekä pää- että jälkiruoan aikana.

Suuri kiitos vuosijuhlatoimikunnalle!

27

Vapaassa sanassa saimme kuulla kolme erilaista puheenvuoroa. Tuomas Karmisto esitti runon Turun Raatihuoneen kivetyksille ja lopetus ei olisi voinut olla sopivampi: kutuilkaa, rakastakaa, tutkikaa, laulakaa! Teemu Mikkola toi puheenvuorossaan esiin sen, miten kulttuurien tutkimuksessa on tilaa kaikille ja meistä on moneksi, sillä kouluttaudumme sekä opettajiksi että substanssiosaajiksi. Viimeiseksi kuulimme Juuso Sintosen terveiset ja kiitokset Juuso Sintosen puolesta Kutu ry:lle, terveisin Juuso Sintonen.

28

Toisen konferenssin jälkeen juhlakansa alkoi olla jo riehakkaammissa tunnelmissa. Todistimme jopa kutujen anarkiahenkeä, kun juhlakansa kyseenalaisti juhlien emännän sekä marsalkan sauvan kopautuksen auktoriteetin ja repesi yhdessä tömistäen ja taputtaen We will rock you – lauluun.

Pääjuhlan loputtua juhlasali muuntautui tanssilattiaksi ja beer pong – areenaksi. Ihmiset tanssivat, lauloivat ja juttelivat läpi yön juhlapaikan paksujen seinien suojissa, kuten ovat kulttuurintutkijat meitäkin ennen tehneet.

Paljon onnea ja pitkää ikää kuusivuotiaalle Kutu ry:lle!

Teksti: Anastasia Hartikainen Kuvat: Santeri Niemi

29

Juhlaemännän jälkisanat Tarkoitus tässä artikkelissa oli lähteä liikkeelle siitä, koska vuosijuhlatoimikunta perustettiin. En muistanut. Se kertoo oikeastaan jo paljon vuosijuhlien järjestämisestä pandemia-ajan kourissa. Alun perin meidän piti päästä juhlimaan 5-vuotiasta Kutua syksyllä 2020, mutta 6vuotiaan Kutu ry:n juhliminen tuntui hienolta myös lokakuun kirkkaassa illassa. Odottelu teki jollain tavalla kaikesta jännittävämpää, mutta myös maagisempaa.

Vuosijuhlien järjestäminen ei varmasti ole ikinä mikään pala kakkua, mutta se ei todellakaan ollut sitä nyt. Jokainen voi varmasti kuvitella, kuinka haastavaa on suunnitella isoja juhlia aikana, jolloin keikkojen ilo ja aamuviiteen bailaaminen Dynamossa on vain hatara muisto. Ja kun epävarmuus alkoi vähän väistyä tieltä, kuitenkin kolkutellen koko ajan ovella, tuli tilalle kiire.

Vuosijuhlien järjestämiseen liittyy valtavasti eri osia ilmeisistä paikasta, ruuasta ja ohjelmasta aina koristeluun. talouteen, plaseeraukseen ja valokuvaukseen asti. Kutu ry:n vuosijuhlia järjestäessä jokainen toimikuntalainen valitsi itsellensä yhden tai useamman vastuualueen, esimerkiksi ruuan ja juoman, silliaamiaisen, koristelun tai varainkeruun.

Näin toimikuntalaiset pääsivät tekemään asioita, mitkä itse kokivat mielekkäinä tai joissa halusivat haastaa itseään. Virallisia pestejä oli kaksi, minulla puheenjohtaja ja Noora Luukolla taloudenhoitaja. Yhdessä laadimme vuosijuhlabudjetin, jonka rajoissa muuten pysyttiin onnistuneesti.

Yhteistyöllä on vuosijuhlien järjestämisessä iso merkitys.

31

Mainitsin artikkelini alussa kiireestä. Se on kuitenkin lähes väistämätön tunne vuosijuhlia järjestäessä, koska viimeiset kunnon spurtit tehdään muutamia päiviä ennen vuosijuhlia ja vuosijuhlapäivänä. Kiireen tunnetta voi kuitenkin välttää olemassa ajoissa liikkeellä. Vuosijuhlat nielevät paljon rahaa, joten varainkeruu kannattaa aloittaa aikaisin. Me kerrytimme kassaa muun muassa haalarimerkeillä, sponsoreilla ja tylkkäreiden jakamisella. Tilat me varasimme toukokuussa 2021. Vuosijuhlapöhinä, eli mainostaminen, kannattaa aloittaa jo hyvissä ajoin. Aiemmin kuin me (korona-ajan puolustuksia tähän). Vaikka aikaväli kutsuissa, ilmoittautumisessa ja itse juhlissa oli aika tiukka, oli meitä juhlijoita satapäinen joukko, mikä on todella onnistunut määrä kokoisellemme ainejärjestölle. Toisaalta uskon, että juuri pandemiaaika ja tapahtumien puuttumien opiskelijaelämästä lisäsivät intoa lähteä vuosijuhlille. Erityistä iloa tuotti myös se, että saimme paikalle myös henkilökunnasta Anne Heimon, Jere Kyyrön sekä Miitta Järvisen, jolta jälkimmäiseltä kuulimme myös hienon puheen. Se, ettemme järjestäneet juhlia ravintolassa mahdollisti monia asioita: mieluisan cateringin valitsemisen, luovan koristelun, viinan virtauksen sekä cocktailtilaisuuden ja jatkojen pitämisen samassa tilassa. Vaikka valinta toisaalta lisäsi töitä vujutiimille, koen, että Vanhalla Raatihuoneella saimme juhlista juuri meidän näköisemme.

Toinen asia, mitä en aiemmin muistanut on se, miksi lähdin vuosijuhlatoimikunnan puheenjohtajaksi.

Muistan sen, että joku sanoi minun osaavan hoitaa homman kotiin, olinhan niin särmä. Särmyys tuntui kuitenkin olevan välillä kaukana, kun yritti pitää vuosijuhlien korttipakkaa koossa. Epätoivon hetkillä mietti oikeastaan kahta kysymystä: tuleeko tästä mitään ja miksi mä lähdin tähän? Ensimmäiseen voin ylpeydellä vastata, että tuli, ja hiton hienot juhlat tulikin.

Siitä haluan kiittää jokaista toimikunnan tekijää, jokaisen työpanoksella oli todellakin iso merkitys.

32

Kuitenkin uskon, että juuri vieraat tekevät juhlan. Oli iloisen herkistävää nähdä niin monta Kutua upeina, nauramassa ja nauttimassa olostaan ystäviensä kanssa. Puhujanpöntössä itselläni oli myös tarkoitus mainita sananen siitä, kuinka tärkeä järjestö Kutu ry on, ja kuinka moni meistä on varmasti löytänyt sieluntovereitaan yhteisöstämme, itseni mukaan lukien.

Tällaiset herkkikset kuin itse olen ei kuitenkaan pysty sellaista sanomaan ääneen tirauttamatta kyyneltä tai kahta, mutta toivon, että juhlaemäntänä pystyin välittämään takaisin sitä lämmintä tunnetta, mitä te vieraat pöydistänne sädehditte. Vuosijuhlien aikaan ja näin jälkikäteen on hyvin selvää, miksi lähdin toimikunnan puheenjohtajaksi. Tämä ainejärjestö on mulle niin tärkeä, ja vuosijuhlat on juuri se tapahtuma, missä pääsee upeimmin juhlistamaan kaikkea sitä, mitä on järjestöltä saanut. Tuntui merkitykselliseltä päästä lopettamaan oma järjestöaktiivius, ainakin yliopiston puolella, näiden juhlien emäntänä.

Pinja Luoma Vuosijuhlatoimikunnan puheenjohtaja aina huhtikuusta 2019 asti.

Tuleva alumnivieras Kutu ry:n kymppijuhlissa syksyllä 2025.

33

K U T U

R Y

Tiedotus Kutu ry:n ja oppiaineiden sähköpostilistoille voit liittyä osoitteessa lists.utu.fi

@kututurku Kutu Turku Kutu ry Etnologia Folkloristiikka Uskontotiede

kutu etnologit perinne ut-opiskelijat

Tapahtumat Pikkujoulut 25.11.2021 Yliopistoteatteri

Baarikierros 3.12.

Kutukahvit 10.12.2021 Kampuskappeli Sitsit Dialectican kanssa Keväällä