ITÄSUOMALAINEN KULTTUURIJULKAISU
2/2024
Ei kadoteta iäntämme.
OLIKO TÄMÄ VIIMEINEN IÄNI-LEHTI?
Käsissäsi on ainoa olemassa oleva Itä-Suomen yhteinen kulttuurijulkaisu. Se edustaa Savo-Karjalaa ainutlaatuisella tavalla, toimien alustana taide- ja kulttuurialan tekijöille itselleen. IÄNI edistää itäsuomalaisten kulttuuritoimijoiden yhteistyötä ja ylläpitää julkista keskustelua alalla.
Tarvitsemme nyt apua, jotta voimme
• turvata lehden tulevaisuuden
• jatkossakin painattaa paperilehteä, joka on lukijalle ilmainen
• ylläpitää lehden jakeluverkostoa Itä-Suomessa ja sen ulkopuolella
• maksaa kirjoittajille, taiteilijoille ja toimituskunnalle korvauksen tehdystä työstä
NÄIN VOIT AUTTAA:
OSTA ILMOITUSTILAA TULEVISTA NUMEROISTA. Ks. s. 21
IÄNI tarjoaa edullista ilmoitustilaa kulttuurialan toimijoille vuosisopimuksilla ja yksittäisistä numeroista.
LÄHDE IÄNEN KANNATTAJAKSI.
• Maksa kannatusmaksu (300e) logonäkyvyyttä vastaan.
Tarjoamme näkyvyyttä kanssamme samat arvot jakaville toimijoille.
• Tilaa erä lehtiä kannatusmaksua (200e) vastaan.
Ota yhteyttä: kulttuuri.iani@gmail.com
LIITY PÄÄKONTTORI RY:N JÄSENEKSI.
Itäsuomalainen luovien alojen yhdistys Pääkonttori ry toimii IÄNEN julkaisijana.
• Henkilöjäsenyys 30 € / vuosi
• Yhteisöjäsenyys 100 € / vuosi
Täytä liittymislomake: screatives.fi/paakonttoriry
TULE MUKAAN LEHDEN TEKOON.
Etsimme eri puolilta Itä-Suomea sitoutuneita jäseniä toimitukseen ja lehden käytännön hommiin:
• Jakelujärjestelyt (esim. lehtien toimittaminen jakelupisteisiin, pakettien vastaanottaminen tai jakelupisteiden koordinointi)
• Sosiaalinen media
• Alueellinen tiedotus (esim. ilmoitusmyynnin suhteen)
• Sisältöyhteistyön edistäminen omassa maakunnassasi
Jos kiinnostuit lehden teosta, voit tuoda muutakin erityisosaamistasi esille.
Ota yhteyttä: kulttuuri.iani@gmail.com
Yhteistyössä:
Ars Nova ry Savonlinna
Ars Libera, Kuopion Kuvataiteilijat ry Kuopio
Esittävän taiteen kollektiivi Kaukasus Mikkeli
Kulttuuritila Nuijamies Lappeenranta
Teatteri NÄYTTÄMÖ Joensuu
IÄNI on itäsuomalainen kulttuurijulkaisu, jota julkaisee luovien alojen yhdistys Pääkonttori ry. Paperilehti ilmestyy kolme kertaa vuodessa, minkä lisäksi sisältöjä jaetaan verkossa. Digilehden löydät tällä hetkellä osoitteesta screatives.fi/kulttuurilehti.
Julkaisija: Pääkonttori ry
Julkaisupäivä: 3.9.2024
Lehden tunnus, grafiikka ja taitto: Heidi Tamminen
Paino: Teroprint Oy, Mikkeli
Ota yhteyttä: kulttuuri.iani@gmail.com, www.screatives.fi, Instagram: @kulttuuri_iani
IÄNI, Itäsuomalainen kulttuurijulkaisu. ISSN 2814-9785
Painosmäärä 4 000. Ilmaisjakelu. Jakelupisteitä 40 kpl, listaus sivulla 22.
toimituskunta
2/2024
Veera Kolehmainen päätoimittaja
Heidi Tamminen toimituspäällikkö
2 Pääkirjoitus
Merkityksellisiä hetkiä
Veera Kolehmainen
3 Sarjakuva
Maailman laidalla
Juho Sihvonen
4 Yhteydet
Yhteenkuuluvuudesta ja yksinäisyydestä
Jaakko Ruuska
10 Puheenvuoro kuvataiteelle
Yhteydet
Jarmo Vellonen
12 Näyttely
Punainen lanka yhteyden rakentajana
Ulla Remes
15 5 Kysymystä
5 kysymystä: Henry Räsänen
Henry Räsänen
16 Näkökulma
Musiikki on yhdistävä voima
Niina Annika
18 Kulttuuriväki tiedottaa 22 Jakelupisteet
23 Kannessa
Kannen taiteilija: Juri Rings
VEERA KOLEHMAINEN MERKITYKSELLISIÄ
KUVA: IITA SILLANPÄÄ
HETKIÄ
Rakastan ihmisiä.
Erityisesti pidän hyvistä keskusteluista. Joskus keskustelu lähtee liikkeelle nopeasti ja etenee vauhdilla. Joskus tuntuu, ettei se ota käynnistyäkseen laisinkaan.
Joidenkin ihmisten kanssa kokee selvästi voimakkaampaa yhteenkuuluvuuden tunnetta. On ehkä joku yhteinen asia tai kokemus jaettavana. Aina se ei toisaalta vaadi edes sitä. Joskus yhteys syntyy yllättävälläkin tavalla. Tai jopa sellaisen henkilön kanssa, jonka kanssa ei yhteistä ensiksi ajatellut olevan lainkaan.
Moni kokee voimakasta yhteyttä kanssaihmisten ohella paikkoihin, luontoon, taiteeseen tai muuhun itselle tärkeään asiaan. Uusien yhteyksien muodostumista luonnollisesti helpottaa, jos on avoin uudelle ja vieraalle.
Yhteyden kokeminen tuntuu hyvältä, usein myös merkitykselliseltä. Joskus yhteydet katkeavat, ja sekään ei ole pelkästään huono asia. Itse asiassa niiden merkityksellisyyskään ei aina katoa sen myötä, vaan joskus jopa syvenee.
Joidenkin kanssa sen sijaan ei synny yhteyttä edes ajan kanssa. Asia ei siis liene vain meidän käsissämme.
Juho Sihvonen
Sarjakuva
Kävelymatkalla Aholahden asemalta
Yhteydet
Kallislahteen marraskuussa 2017. Kuva: Jaakko Ruuska
JAAKKO RUUSKA
YHTEENKUULUVUUDESTA JA YKSINÄISYYDESTÄ
Minua taiteilijana
ja tutkijana kiehtoo
erityisesti paikan
yhteys identiteettiin.
Olen vakuuttunut siitä, että paikat vaikuttavat siihen, millaisia me olemme, sillä hahmotamme todellisuutta aina jostakin paikasta katsottuna. En kuitenkaan yhdy siihen kansallisromanttiseen ideaan, jossa jokaisella seudulla olisi oma paikallisidentiteettinsä piirtyneenä alueen asukkaiden luonteenpiirteisiin. Paikka saa merkityksensä ajassa, eivätkä paikat ”pysy paikoillaan”. Ne muuttuvat ajan kuluessa. Paikka on erilaisten yhteyksien kudelma, joka määrittyy aina erilaisten tarkoituksien mukaan. Paikat muuttuvat silloin, kun yhteydetkin muuttuvat, ja niin se on meidänkin laita.
Suomen etymologinen sanakirja (2023) tunnistaa sanalle yhteys ’kulkuyhteyden’ ja toisaalta ’yhteenkuuluvuuden’ merkitykset. Sanan taustalla
on sana ’yksi’, josta johtuu ’yhdessä olo’, eli yhteys toisiin, mutta lisäksi ’yksinäisyys’. Nämä kaksi tuntemusta liittyvät minulla Savonlinnaan, jonka peräkylällä vietin suurimman osan lapsuudestani. Vuonna 2001 muutin pääkaupunkiseudulle. Kotikaupunki ei kuitenkaan poistunut elämästäni.
Sukuani asuu siellä edelleen, ja viime vuosina siitä on tullut tärkeä paikka myös lapsilleni.
Yksinäisyyden ja yhteenkuulumisen tunteet valtaavat mieleni usein, kun tallustan lapsuuteni maisemissa. Kun kävelen tutun maiseman poikki, muistiin tulvahtavat ne lukuisat aikaisemmat kerrat, kun olen kävellyt samoissa maisemissa. Tunnen olevani kotona.
Sitten mieleen tulevat lukuisat kasvot, jotka liittyvät muistoihini – useimmiten lasten kasvot. En kuitenkaan tapaa moniakaan heistä vieraillessani kotikaupungissa. Kun vastaan tulevat vieraat kasvot, tunnen oloni yksinäiseksi. Epäilen ovatko muistot todellisiakaan. Kaikki muistot kotikaupungista eivät ole kultaisia, enkä varsinaisesti kaipaa kaikkia lapsuudessa tuntemiani ihmisiä. He kuuluivat siihen maailmaan, jossa kasvoin itsekseni. Heidän kasvonsa ovat siksi kuin peilikuvia kasvoilleni. Heidän poissaolossaan tunnen kadottaneeni jotakin itsestäni.
Yhteydet
Helsinki–Savonlinna-yhteys
Tunnen siksi vanhan kotikaupunkini etäiseksi. Paradoksaalisesti tunnen itseni hieman ulkopuoliseksi myös nykyisessä kotikaupungissani Helsingissä, sillä siellä minulta puuttuvat näkemiäni paikkoja koskevat muistot. Tunnen itseni usein pienen syrjäisen kaupungin laidan kasvatiksi, jolle kaupungin valot siintävät edelleen kaukana horisontissa.
Tällaisten etäisyyttä koskevien pohdintojeni taustalla on usein ruudun takainen maisema, jonka kohtaan, kun matkustan joko junalla tai autolla Helsingistä Savonlinnaan, tai takaisin.
Välit ja välisyydet kuuluvat yhteyksiin, sillä ne merkitsevät erillisyyden. Yhteyksissä väleihin on vaikeaa kiinnittää huomiota. Pitkään minua vaivasi tunne, että en oikeastaan tunne sitä puurajan takana levittäytyvää maisemaa, jonka kohtasin matkustaessani entisen ja nykyisen kotikaupunkini väliä. Niinpä heinäkuussa 2013 lähdin Helsingistä ystäväni Ilmari Säävälän kanssa vaeltamaan jalkaisin kohti Savonlinnaa. Yritin seurata kartalla suoraa linjaa näiden kaupunkien välillä saadakseni jonkinlaisen käsityksen siitä, mikä tuo kummallinen välitila oikein oli.
Taitettu matka ei kuitenkaan tarjonnut vastauksia siihen, mistä olin tullut. Sen sijaan se välitti ku-
Kirjoittaja matkustaa suljetulla radalla ensimmäisen resiinamatkansa kesäkuussa 2018. Kuva:
van siitä todellisuudesta, johon olin tullut. Ruudun takainen maisema paljastui hakkuuaukeiksi, vitikoiksi ja puutaimikoiksi. Kaikkia vähänkään metsää muistuttavia seutuja lävisti tiheä metsäteiden verkosto. Kohtasimme myös hiljentyneen maaseudun, jolta monet olivat muuttaneet pois. Kylien kokoontumispaikat, kuten kyläkaupat olivat kadonneet. Tilalle oli tullut tiheä kesäasuntojen verkosto, joka eteläisellä Saimaalla on levinnyt miltei joka niemen nokkaan ja lahden poukamaan. Eräänä pilvisenä elokuun iltana saavuimme Savonlinnaan. Kaupungin valot loistivat järven selälle. Horisonttiin ilmestyi ensin sairaala, sitten kirkko ja linna. Näkymää reunusti kaupungin fasadi, jota koristivat istutetut lehtipuut. 27 päivää kestäneen,
patikoiden ja meloen taitetun matkan jälkeen kaupunki tuntui vieraalta. Järven selältä katsottuna se olisi voinut sijaita jossakin toisessa ajassa; ehkä sellaisessa, jossa kulkuyhteydet olivat vielä vesireittejä.
Savonlinna–Pieksämäki-yhteys Pian tuon matkan jälkeen ryhdyin tutkimaan toista kulkuyhteyttä. Savonlinnan länsipuolelta löytyvät hylätyn junaradan jäänteet, jotka kaupunkiin saapuva saattaa huomata silloin, kun saapuu kaupunkiin linja-autolla tai henkilöautolla. Minulle tuo rata on tuttu siksi, että matkustin sitä pitkin isovanhempieni luokse Pieksämäelle. Isovanhempieni kuoleman jälkeen matkat Pieksämäelle
Yhteydet
Sanni Pirha
muuttuivat kuitenkin harvinaisiksi. Radan rauniot muistuttivat minua kadotetusta yhteydestä isovanhempiini ja siitä kadonneesta ajasta, johon tuo yhteys kuului. Tuntui, että raunioradalla olisi elämääni vieläpä jokin näkymätön yhteys, joka oli perustavampi kuin lapsuuteni junamatkat.
Selvisi, että kulkuyhteys Pieksämäelle valmistui vuonna 1914. Radan käyttöönoton myötä radanvarren asemapaikkojen ja seisakkeiden kylät liitettiin Helsingin aikaan, joka oli otettu käyttöön rautateillä vuonna 1888. Savonlinnan radan vih-
kiäisiin vuonna 1908 osallistunut Rantasalmelta kotoisin ollut kirjailija Ernst Lampén havaitsi, että rakennettava rata oli ensisijaisesti turistirata, joka kuljetti turisteja kylpyläkaupunkiin. Uusi matkustusreitti kytki radanvarren kylät moderniin aikaan, joka mullisti perustavanlaatuisesti ajan ja paikan tajun sekä ihmisten vuorovaikutussuhteet.
Tunnistin tuon muutoksen jälkikaiun siinä, että äitini, joka oli kartanon tytär, meni naimisiin työläistaustaisen kirjatyöntekijän kanssa. Äitini muutti 1970-luvulla Savonlinnaan, jossa hän tutustui
Kerisalon asemarakennus maaliskuussa 2017. Kuva: Jaakko Ruuska
Yhteydet
isääni. Vaikka rata ei tuona aikana ollut enää ainoa varteenotettava kulkuväline näiden kahden kaupungin välillä, se oli lyhentänyt etäisyyttä näiden kahden kaupungin välillä ja tehnyt pieksämäkeläisille Savonlinnasta ajateltavissa olevan paikan.
Matkustusliikenne radalla lopetettiin vuonna 1988. Vain kaksi vuotta myöhemmin Suomea kohtasi lama, joka jätti Savonlinnan ja Pieksämäen kaltaisiin itäsuomalaisiin kaupunkeihin pysyvät jäljet. Se käynnisti muuttoliikkeen suuriin kaupunkeihin, eikä pienten kaupunkien välisiä kulkuyhteyksiä katsottu enää tarpeellisiksi. Samaan ajankohtaan osui myös oma muuttoni pääkaupunkiseudulle, jonne lähdin töitä ja opiskelupaikkaa etsimään. Nykyisin, kun vierailen lasteni kanssa entisessä kotikaupungissa, en tunne siellä asuvia ihmisiä luultavasti siksi, että useimmat kouluaikoina tuntemistani ihmisistä muuttivat sieltä pois. Heistä paikkakunnalla olen tavannut vain koulukaverini Petrin. Tapasin hänet junassa, sillä hänestä oli tullut veturinkuljettaja.
Rata Savonlinnasta Pieksämäelle kunnostettiin vuonna 2008 yhteensä noin 42 miljoonalla eurolla. Vaikka kulkuyhteyttä ei senkään jälkeen palautettu, on hylätty rata siitä huolimatta arvokas osa kulttuurista maisemaa, sillä se muistuttaa näkyvänä jälkenä kadonneesta yhteydestä. Sitä katsova voi nähdä etäisyyksiin, joihin silmä ei kanna.
Kirjoittaja on tuore kuvataiteen tohtori, joka tutki opinnäytteensä yhdessä osassa Elisenvaarasta Pieksämäelle johtaneiden raiteiden raunioita.
Viitteet:
Suomen etymologinen sanakirja. 2023. Helsinki: Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 72. URN:NBN:fi:kotus-202259. Päivitetty 5.12.2023 [viitattu 7.8.2024]. Saatavissa https://kaino.kotus.fi/suomenetymologinensanakirja. Lampén, E. (1918). Savonlinnan radan vihkiäisissä. Teoksessa Lampén, E. (1918). Suomea maitse ja meritse. Helsinki: Mercator (6–24).
JARMO VELLONEN YHTEYDET
KUVA:
JARMO VELLONEN
Lähdettyäni synnyinseudultani Savonlinnasta opiskelemaan Helsinkiin noin 40 vuotta sitten ei ollut varmaa, säilyvätkö yhteydet kotiseutuun ennallaan.
Suomen Taideakatemiasta valmistumiseni jälkeen sain Porvoon taiteilijatalo -stipendin ja asettauduin kaupunkiin. Tänä vuonna tulee 38 vuotta porvoolaisena. Vaikka olen viihtynyt nykyisessä kotikaupungissani hyvin, välillä tulee kaipuu Savonlinnaan ja ikävä sen maisemia, ihmisiä ja kaikkea paikallista, omanlaistansa kulttuuria. Matkustaessani bussilla Helsingistä tunnen palaavani kotiseudulle viimeistään siinä vaiheessa, kun ihmisten puhe muuttuu tutuksi murteeksi Etelä-Savoon saavuttaessa.
Nyt vuosien kuluttua voin todeta, että yhteydet synnyinseudulle ovat säilyneet. Perikunnan talomme on nykyään toinen kotini, ja paikallisen taideyhdistyksen Ars Nova ry:n jäsenenä olen edelleen. Ilokseni olen myös havainnut, että se sama tunnelma, joka itselläni oli 1970-luvulla taidelukiolaisena, on palannut paikalliseen kulttuurielämään, kiitos aktiivisten toimijoiden. Henkilökohtaisesti toivon, että myös kuvataiteelle löytyisi väliaikaisten tilojen sijaan pysyvä paikka.
Muutama vuosi sitten toteutin Savonlinnaan teoksen, jossa paikallisuus oli erityisellä tavalla läsnä. Muistin lapsuuden Juvolan kylän ja tiilitehtaan
Oravissa. Lapsena sain olla seuraamassa tehtaalla tiilenpolttoa ja kokeilla, miltä savi tuntuu kädessä. Pyysin lupaa kaivaa savea teostani varten tiilitehtaan ympäristöstä, siis samalta paikalta, missä vanhempani ja sukulaiseni aikoinaan olivat työskennelleet vuosikymmeniä sitten. Toteutin savihahmon Savonlinnassa syntyneestä runoilija, prosaisti Marja-Liisa Vartiosta ja hänen teoksestaan Hänen olivat linnut. Yhteyksiä siinäkin mielessä, että Vartion äiti toimi aikanaan minun äitini opettajana.
Etenkin viime vuosina savi on muodostunut minulle taiteessani tärkeäksi materiaaliksi, jonka kautta olen saanut elämänkestoisen yhteyden luontoon. Nämä ajatukset toivat muistoja kaukaa menneisyydestä, kun sittemmin nimesin viimeisimmän teokseni ja savihahmoni. Sen nimeksi tuli Paluu juurille.
Tällä palstalla itäsuomalaiset kuvataidejärjestöt päästävät ääneen visuaalisen taiteen tekijöitä ja sen puolestapuhujia.
Kirjoittaja on savonlinnalaissyntyinen kuvanveistäjä.
Hänen olivat linnut -saviteos. Kuva: Jarmo Vellonen
ULLA REMES
PUNAINEN LANKA YHTEYDEN RAKENTAJANA
KUVAT: HELENA KARHU
Punainen lanka – elämän merkityksellisyyttä etsimässä -teoskokonaisuus tuo esiin poikkeuksellisen rohkeiden ihmisten elämäntarinoita yhteisö- ja valokuvataiteen keinoin. Kokemuksiaan ja tunteitaan on avannut 25 eri-ikäistä, eri elämäntilanteissa olevaa pohjoissavolaista.
Kuopiolainen kuva- ja yhteisötaiteilija Ulla Remes ohjasi kuvattavia, ja iisalmelainen valokuvataiteilija Helena Karhu jatkoi prosessia kuvaamalla.
Henkilökohtaisissa kohtaamisissa on valittu joko pidempi elämäntarina tai sen yksittäinen kohta työstettäväksi. Tässä Ulla Remes on käyttänyt kehittämäänsä Tuntumenetelmää, joka perustuu asioiden näkyväksi tekemiseen ja niiden dialogiseen tarkasteluun. Kehollisessa tunnetyöskentelyssä on käytetty kirjaimellisesti punaista lankaa.
Seitsemän vuoden aikana valmisteltu kokonaisuus oli esillä Kuopion korttelimuseossa kesällä 2024.
5 KYSYMYSTÄ: HENRY RÄSÄNEN
Kuka olet?
Olen 50-vuotias näyttämötaiteilija, jonka epäsäännölliseen freelancer-elämään kuuluu mm. esiintymistä, käsikirjoittamista, tuottamista ja ohjaamista. Olen taipuvainen yhdistelemään yllättäviä asioita ja aiheita toisiinsa. Minua kiinnostaa niin humppa kuin filosofiakin.
Mistä tulet?
Asun Outokummussa. Alun perin olen kotoisin Maarianvaaran kylältä, joka sijaitsee lähellä nykyistä kotipaikkaani, mutta kuuluu pohjoissavolaiseen Kaavin kuntaan. Sukujuuria löytyy niin Karjalasta, Savosta kuin Kainuustakin. Itäinen ristipölytys on identiteettini vahva perusta.
Mitä teet?
Ajelen ympäri Suomea vanhalla dieselautollani ja teen kiertue-esityksiä kylissä ja kaupungeissa. Ohjelmistossani on mm. monologeja, runoutta ja lavakomiikkaa. Usein niiden aiheet liittyvät paikkoihin, paikkakuntiin, paikalliskulttuureihin ja identiteetteihin.
Mistä nautit eniten siinä, mitä teet?
Nautin siitä, että teatteri syntyy yhdessä yleisön ja ympäröivän todellisuuden kanssa. Tämä jännittävä vuorovaikutus kirkastuu erityisesti kiertueteatteria tehdessä. Ympäröivä maailma muovaa taidetta ja taide muovaa ympäröivää maailmaa.
Millaista viestiä haluat välittää?
Haluan edistää omalla työlläni ja toimillani monimuotoisuutta ja erilaisuuksien kohtaamista. Samalla tavalla kuin luonnon monimuotoisuus on sen vastustuskyky, on kulttuurinen monimuotoisuus kehityksen ja eteenpäin menemisen tärkeä edellytys. Me tarvitsemme monimuotoisia paikalliskulttuureja ja monenlaisia paikkoja, niin isoja kaupunkeja kuin pieniä kyliäkin. Myös taidetta pitää voida tehdä hyvin erilaisissa ympäristöissä ja erilaisista lähtökohdista käsin.
5 kysymystä
KUVA: TAINA KOISTINEN
NIINA ANNIKA
MUSIIKKI ON YHDISTÄVÄ VOIMA
KUVA: KAROLIINA GAVRILOV
Musiikki on minulle tie toisten luo.
Kaikenlainen ”small talk” on itselleni vaikeaa, ja taipumukseni syvälliseen ihmisyyden ja elämän tutkailuun pääsee oikeuksiinsa uppoutuessani tekemään musiikkia ja kokemuspohjaisia laulunsanoituksia. Musiikin kautta uskallan jakaa sellaisia asioita, joita en muuten arjessa ottaisi esille, vaikka haluaisinkin. Kun aloin tehdä musiikkia ja omia sanoituksia, en alkuun huomannut, että se oli minulle kuin terapiaa. Se oli asioiden tuomista esille, tunteiden sanoittamista, tarvetta tulla nähdyksi ja rohkenemista sanoa asiat omalla äänelläni. En ollut aiemmin uskaltanut astua esiin ja puhua.
Laulaessani koen olevani yhteydessä johonkin minua suurempaan. Ajan muoto muuttuu, ja läsnäolo syvenee. Melodiat johdattelevat kertomaan asioista, jotka nousevat syvältä sisältä, yhteydestä omaan itseeni ja ympäröivään luontoon, missä kulloinkin liikun. Maailma on nykyään täynnä aistiärsykkeitä, kiirettä ja melua, mikä saa helposti aikaan sisäistä sekasortoa. Musiikki ankkuroi ny-
kyhetkeen ja tuo turvaa ja pysyvyyttä omaan elämääni. Sen turvan tahdon jakaa musiikin kautta muille.
Musiikin kieli on maailmanlaajuinen. Sinun ei tarvitse välttämättä osata sitä, vaan riittää, että tunnet sen. Juuri tämä tekee musiikista hyvin voimakkaan apuvälineen, keinon päästä yhteyteen kaiken ympäröivän kanssa. Kun olet yhteydessä itseesi, koko maailma alkaa puhua kauttasi.
Yhteys on jotain, mitä me kaikki tavoittelemme. Me kaikki tavoittelemme rakkautta ja turvaa. Me etsimme sitä toisista ihmisistä, tavaroista, henkisestä kirjallisuudesta, kirkosta. Meillä on tarve tulla yhteen: yhteen toistemme kanssa, yhteen rakkauden kanssa. Pohjimmiltamme haluamme kuitenkin tulla yhteen itsemme kanssa, ymmärtää ja rakastaa itseämme, hyväksyä itsemme, ja tulla kuulluksi ja nähdyksi sellaisena kuin olemme.
Kun musiikkini vei minut esiintymään, ymmärsin, että olin löytänyt yhteyden. Olin yhteydessä itseeni, omaan totuuteeni, ja jaoin jotain minulle tärkeää kuulijoiden kanssa musiikin välityksellä. Se yhteys, jonka musiikkini parhaimmillaan loi, sai ihmiset kosketuksiin syvimpien tuntojensa kanssa – oma yhteyteni vahvisti yhteyttä toisissa. Koen musiikin hyvin parantavana lahjana. Itselleni se on ollut tie toisten ihmisten luo.
Kirjoittaja on joensuulainen artisti ja lauluntekijä.
syksyn 2024 konsertit
ANNA MINULLE TÄHDEN RAUHA
pe 13.9. klo 18 Punkaharjun seurakuntatalo la 14.9. klo 18 Rantasalmen kirkko su 15.9. klo 18 Savonlinnan Tuomiokirkko
Minna Raassina, laulu & piano
Raimo Paaso, laulu & piano
Savonlinna-kvartetti
Minna Raassinan sävellyksiä Niilo Rauhalan runoihin
20 € / 18 € / 15 €
TÄHTISADETTA - nuorten solistien konsertti su 29.9. klo 16 Melartin-sali
Savonlinnan musiikki- ja tanssiopiston sekä Linnalan opiston oppilaita
Savonlinnan Orkesteri
Mikk Murdvee, kapellimestari
25 € / 23 € / 15 €
AFTERWORK-KONSERTTI to 3.10. klo 17 Savonlinnan Kulttuurikellari
Savonlinna-kvartetti
peli- ja elokuvamusiikkia
10 €
www.savonlinnanorkesteri.fi
KALEIDOSKOOPPI
ke 16.10. klo 18 Sovintola, Kesälahti to 17.10. klo 18 Savonlinnan museo Riihisaari
Savonlinna-kvartetti
Beethoven | Šostakovitš
18 € / 15 € / 12 €
IN PARADISUM - kirkkomusiikkiviikon päätöskonsertti su 3.11. klo 18 Savonlinnan Tuomiokirkko
Iris Candelaria, sopraano Heikki Kilpeläinen, baritoni Naiskuoro Bel canto
Savonlinnan Orkesteri
Mikk Murdvee, kapellimestari
Fauré | Uusberg
28 € / 25 € / 15 €
KYNTTILÄKONSERTTI
ti 19.11. klo 18 Villa Suruton
Savonlinna-kvartetti
12 €
KAKSI YÖTÄ pe 29.11. klo 18 Melartin-sali
Savonlinna-kvartetti
Hilla Mariappan-Lappalainen, alttoviulu Samuli Peltonen, sello
Kerem | Schönberg
20 € / 18 € / 15 €
RAUHAA PÄÄLLE MAAN - adventtikonsertti su 8.12. klo 18 Savonlinnan Tuomiokirkko
Savonlinnan kaupungin musiikkiluokkien kuoro
Savonlinnan Orkesteri
Mikk Murdvee, kapellimestari
Corelli, Kuusisto, Mozart ym.
25 € / 23 € / 15 €
JOULUINEN AFTERWORK-KONSERTTI ti 17.12. klo 17 Savonlinnan Kulttuurikellari
Savonlinna-kvartetti
10 €
Elsa Heporauta – Sahanlahden voimanainen Jalmari Reponen – Liehtalan omaperäinen isäntä Nestori Reponen – Miikkulaisen kohtalotoveri Saimaan saaresta
blochceramics.fi saimasspinnery.com nestorinranta.fi sahanlahtiresort.fi visitpuumala.fi
IÄNI LÖYTYY
JO 40 JAKELUPISTEESTÄ 16 KUNNAN ALUEELLA:
ENONKOSKI Maitolaituri Kahvila & Puoti, Enonkoskentie 11 | HELSINKI Kulttuurikeskus Caisa, Kaikukatu 4 B | IMATRA Kulttuuritalo Virta, Virastokatu 1 | JOENSUU Joensuun taidemuseo Onni, Kirkkokatu 23 • NÄYTTÄMÖ-teatteri, Koskikatu 8 • Taidekeskus Ahjo, Kirkkokatu 23 | JUVA Juvan kunnankirjasto, Raili Kostian tie 2 | KERIMÄKI Kerimäen kirjasto, Kerimäentie 6 | KESÄLAHTI Sovintola, Pyhäjärventie 8 | KUOPIO Galleria Ars Libera, Maaherrankatu 3 • Kuopion pääkirjasto, Maaherrankatu 12 • Kuopion taidemuseo, Kauppakatu 35 | LAPPEENRANTA Galleria Pihatto, Valtakatu 80 • Kulttuuritila Nuijamies, Valtakatu 39 • Lappeenrannan taidemuseo, Kristiinankatu 8-10 • UUS HOI SIE, Koulukatu 27 | MIKKELI Mikkelin matkailuneuvonta, Maaherrankatu 9-11 • Mikkelin Teatteri, Savilahdenkatu 11 • Mikkelin taidemuseo, Maaherrankatu 18-20 (kauppakeskus Akseli, 2. krs.) | OUTOKUMPU Kulttuuritalo Marita, Koulukatu 1 • Kosilkan kahvila, Kummunkatu 2 | PARIKKALA Bar Cafe Assa, Parikkalantie 10 | PIEKSÄMÄKI Kulttuurikeskus Poleeni, Savontie 13 | PUNKAHARJU Punkaharjun kirjasto, Tehtaantie 5 | RANTASALMI Rantasalmen kirjasto, Poikkitie 2 | SAVONLINNA Elokuvateatteri Killa, Punkaharjuntie 3 • Elokuvateatteri Kuvalinna, Olavinkatu 13 • Kirjastoauto Loisku Lumpehinen, kirjastoautopysäkit • Kulttuurikellari, Olavinkatu 34 • Linnalan opisto, Sotilaspojankatu 7 • Pääkirjasto Joeli, Asemantie 5 • Riihisaari – Savonlinnan museo, Riihisaari • Savonlinnan musiikki- ja tanssiopisto, Sotilaspojankatu 1 • Savonlinnan Taidelukio, Sotilaspojankatu 3 • Savonlinnan Teatteri, Kylpylaitoksentie 4 • Savonlinnan Teatterin myyntipalvelu, Kauppatori 1 • Sokos Hotel Seurahuone, Kauppatori 4-6 | SAVONRANTA Savonrannan kirjasto, Kangastie 3 | SULKAVA Kioski Alanteen Helmi, Alanteentie 17 | VARKAUS Keskuskonttori, Taipaleentie 15
Kannen taiteilija:
JURI RINGS
Juri Rings on Kaakkois-Suomesta lähtöisin oleva, tällä hetkellä Lahdessa asuva valokuvaaja. Hänen teoksensa käsittelevät useimmiten ihmisten suhdetta omaan ympäristöönsä ja olemassaolomme moninaista ainutlaatuisuutta.
”Olen aina ollut äärimmäisen kiinnostunut ympäristöstäni ja siitä miten maailmamme toimii. Tämä kiinnostus on johdattanut minut valokuvauksen äärelle, itselleni luontaiseen tapaan tallentaa ja yrittää ymmärtää ympäröivää todellisuuttamme.
Tekijänä ammennan inspiraatiota ihmisyyden monimuotoisuudesta ja merkityksellisistä yhteyksistä ja hetkistä, joita luomme. Elämä itsessään on minulle loputon kiehtovuuden lähde ja pyrinkin tallentamaan kuviini elämisen kokemusta sen loputtomissa eri muodoissa.
Lähestyn mielenkiinnolla asioita ja tilanteita, joita monet voivat pitää tavanomaisina, korostaen tavallisten olosuhteiden monesti huomaamatta jäävää kauneutta. Emme aina huomaa olemassa olemisen kokemuksen moninaista omaperäisyyttä, ja se on jotain, mitä tahdon tuoda omalla työlläni esiin.”
Kannen kuva on kuvattu Lappeenrannassa, osana alueellisia kulttuurintekijöitä tutkivaa kuvasarjaa.
Kuva: Karoliina Ahmavuori
