IÄNI 1/2024

ITÄSUOMALAINEN KULTTUURIJULKAISU 1/2024

Yhteistyössä:

Itä-Suomen tanssin aluekeskus

Kaakon taide

IÄNI on itäsuomalainen kulttuurijulkaisu, jota julkaisee luovien alojen yhdistys Pääkonttori ry kolme kertaa vuodessa.

Tämä numero julkaistaan poikkeuksellisesti vain digitaalisena osoitteessa screatives.fi/kulttuurilehti.

Julkaisija: Pääkonttori ry

Julkaisupäivä: 1.6.2024

Lehden tunnus, grafiikka ja taitto: Heidi Tamminen

Ota yhteyttä: kulttuuri.iani@gmail.com, www.screatives.fi, Instagram: @kulttuuri_iani

IÄNI, Itäsuomalainen kulttuurijulkaisu. ISSN 2814-9785

toimituskunta 1/2024

Veera Kolehmainen päätoimittaja

Heidi Tamminen toimituspäällikkö

2 Pääkirjoitus

Meidän yhteinen tienoo

Veera Kolehmainen

3 Sarjakuva

Auvers

Juho Sihvonen

4 Tienoo

Feodaalisesta festivaalikentästä ............ omavaraisempaan kulttuurikeskittymään

Väinö Jalkanen

10 Puheenvuoro kuvataiteelle

Ja vahvin niistä on empatia

Sanna Karhutaival

12 Teos

Tapa!

Reima Hirvonen

14 Pääkonttorilta

Hallituksen väki esittäytyy

Pääkonttori ry

21 Kannessa

Tavis Dance Company

VEERA KOLEHMAINEN

MEIDÄN YHTEINEN TIENOO

KUVA: IITA SILLANPÄÄ

Kotitienoo, lähitienoo, kylätienoo.

Ketä ja mitä kaikkea sinä koet osaksi elinpiiriäsi?

Kesäkuun IÄNI avaa silmiä mm. sille, kuinka kaukaa voimme vielä katsoa lähelle. Kuka on ”me” ja kenen kanssa haluamme toimia yhdessä?

Myös lehden julkaisija Pääkonttori ry laajensi toiminta-aluettaan alkuvuodesta. Yhdistyksen tarkoituksena on jatkossa edistää ja kehittää ammattimaista luovien alojen toimintaa Itä-Suomessa. Savonlinnassa perustettu yhdistys kasvaa ja pyrkii tuomaan toimijoita yhteen. Kesäkuun lehtemme esittelee myös uudet kasvot Pääkonttorin hallituksessa, jossa Savonlinnan seudun lisäksi on tuntemusta jokaisesta Savo-Karjalan maakunnasta.

Tämän kesän IÄNI julkaistaan poikkeuksellisesti vain digitaalisena. Toivomme sanan lehdestä kiirivän siitä huolimatta mahdollisimman monelle, sillä sisällöt ovat jälleen timanttia. Ne ovat tuottaneet tietysti itäisen Suomen kulttuurin tekijät.

Juho Sihvonen

Sarjakuva

VÄINÖ

JALKANEN

FEODAALISESTA

FESTIVAALIKENTÄSTÄ OMAVARAISEMPAAN KULTTUURIKESKITTYMÄÄN

Viime vuosina on ansiokkaasti herätty

keskustelemaan kulttuurikentän valtarakenteista,

tarkastellen esimerkiksi, jakaantuvatko työmahdollisuudet eri sukupuolia tai taustoja edustavien taiteilijoiden osalta samassa suhteessa kuin ryhmät ovat väestössä edustettuna. Rinnalle olisi tärkeää nostaa tarkastelu siitä, missä Suomen osassa toimivien taiteilijoiden taide ja visiot tulevat nähdyiksi. Keskeinen kysymys kuuluu: kenen taide, visiot ja tarinat saavat tulla kuulluksi ja nähdyksi, ja kenen rooli on olla nöyrästi vastaanottajana?

Savo-Karjalan, Kainuun ja Keski-Suomen yhteenlaskettu väestö muodostaa lähes viidenneksen suomalaisista.¹ Vastaavasti noin viidenneksen muodostavat Pohjanmaan ja Lapin väestö yhteenlaskettuna, samoin Varsinais-Suomen, Pirkanmaan ja Satakunnan. Helsinki, Espoo, Vantaa ja Kauniainen muodostavat oman viidenneksensä, samoin muu Uusimaa yhdessä Hämeen, Päijät-Hämeen ja Kymenlaakson kanssa. Mikäli eläisimme idealistisen tasa-arvoisessa maailmassa, noin viidennes

Suomen kulttuuritapahtumissa koetuista eri taiteenalojen kotimaisista teoksista edustaisi kullakin mainituista alueista asuvia taiteilijoita.

Kun tarkastelemme esimerkiksi kesäfestivaalien ohjelmatarjontaa tai eri kulttuuri-instituutioiden vierailijakiinnityksiä, huomaamme kuitenkin, että etenkin vapaan kentän töiden jakaantuminen tapahtuu eräänlaisen feodalismia muistuttavan rakenteen mukaisesti. Kartassa näkyvällä alueella D toimii eräänlainen kulttuurikentän yläluokka, jolla on paljon suunnitteluvaltaa. Tällä yläluokalla on puolestaan huomattava määrä läänityksiä alueilla A, B, C ja E. Järjestelmä on tuttu keskiajalta, jolloin monissa maanosamme kolkissa maata jaettiin feodaalisen järjestelmän mukaan. Avain menestykseen ei ollut kyvykkyyden osoittaminen paikallisyhteisön edessä vaan ansioituminen kaukaisen kuninkaan silmissä. Kiitokseksi uskollisuudestaan vallanpitäjä saattoi palkita alamaisensa läänityksellä.

Vastaavasti, mikäli alueella B toimiva nuori nouseva taiteilija toivoisi pääsevänsä parrasvaloihin, pelkästään alueella B nähdyksi tuleminen ei välttämättä riitä edes siihen, että hän saisi työtilaisuuksia alueella B, saati alueilla A tai C. Hänen tulee sen sijaan hankkiutua alueen D yläluokan suojelukseen ja käydä vannomassa vala D-alueen asukkaiden visioiden legitimiteetille. Vasta taiteilijan osoitettua uskollisuutensa yläluokka voi palkita hänet läänityksellä, esimerkiksi työtehtävillä B-alueella.

¹ Tilastokeskus. Väestörakenne 31.12.2023. Saatavilla: https://stat.fi/tilasto/vaerak

Tienoo

Suomen väestö jaettuna lähes samansuuruisiin viidenneksiin. Kuva: Väinö Jalkanen. Lähde: Tilastokeskus.

Alue A

Lappi Pohjanmaa

1 030 877 as. 18,4% väestöstä

Alue C

Satakunta

Pirkanmaa

Varsinais-Suomi Ahvenanmaa

1 272 376 as. 22,7% väestöstä

Alue D

Helsinki

Espoo Kauniainen Vantaa

Alue B

Pohjois-Karjala

Pohjois-Savo

Etelä-Karjala

Etelä-Savo Kainuu Keski-Suomi

1 009 022 as. 18,0% väestöstä

Alue E

1 246 237 as. 22,2% väestöstä

Muu Uusimaa Kanta-Häme Päijät-Häme Kymenlaakso

1 045 984 as. 18,7% väestöstä

Tienoo

Tienoo

Taiteenharjoittajat näin ollen oppivat, että toimeentulon kannalta on usein varminta asettua alueelle D, koska tällöin pääsee sekä apajille D-alueen työtilaisuuksista että saa pääsyn niihin piireihin, joista käsin jaetaan läänityksiä muille neljälle viidennekselle. Jos alueelle B asettuminen merkitsisi riskiä jäädä paitsi sekä A:n, C:n, D:n että E:n työtilaisuuksista, puhumattakaan siitä, ettei välttämättä edes ole lähellä pöytiä, joiden ääressä päätetään B-alueen töiden jaosta, ei B-alueelle (eli Itä- ja Keski-Suomeen) asettumiseen ole taloudellista kannustinta. Me ihmiset olemme kuitenkin siinä mielessä yksinkertaisia, että emme välttämättä poikkea maatilan eläimestä, joka oppii valitsemaan tietyn karsinan huomatessaan, että yhteen niistä mennessä saa selkäänsä rapsutuksen.

tanssin, musiikin, teatterin, kuvataiteen, valo- tai elokuvan tekemisen aarreaittaa kiehtovissa kansainvälisissä yhteisöissä ja kaikki tämä tietotaito säteilee siihen ympäristöön, jossa hän päättää elää. Erityisesti asia konkretisoituu, mikäli hän ryhtyy edes osa-aikaisesti opettamaan omaa alaansa sivuavia asioita paikallisille nuorille tai aikuisille.

Lisäksi muiden ihmisten tavoin taiteilijatkin sekä syövät että joko ostavat asunnon tai maksavat sellaisesta vuokraa, eli heidän läsnäolonsa tukee asuinseutunsa taloutta enemmän kuin pari kertaa vuodessa käyvän vierailijan.

Mitä alueen B kulttuuritoimijoiden tulisi osata tehdä, jotta muutos olisi mahdollinen? Kuinka B-alue voisi muuntua D-alueen yläluokan retkikohteesta alueeksi, joka houkuttelee nykyistä useampia ammattitason taiteilijoita ympärivuotisiksi toimijoikseen?

Kartta nykytilanteesta. Alueen

B pienistä pisteistä tulee lähteä alueelle D hakemaan näkyvyyttä ja alueella D ansioitunut taiteilija voi saada palkinnokseen retken alueelle B. Kuva: Väinö Jalkanen

Itä- ja Keski-Suomen oma etu olisi kuitenkin saada ennemminkin houkuteltua nykyistä useampia ammattitasoisia kulttuurin osaajia ympärivuotisiksi asukkaiksi ja toimijoiksi kuin toimia eräänlaisena D-alueen taiteilijoiden takapihavasallina. Pysyvästi alueelle B muuttava taiteilija tuo nimittäin mukanaan kaiken sivistyksensä, osaamisensa, tarinansa ja henkisen pääomansa osaksi paikallisyhteisöä. Hän on kenties opiskellut sirkuksen,

Ensiksi on huomattava, että Savo-Karjalan, Keski-Suomen ja Kainuun alueella todellakin asuu peräti yli miljoona ihmistä. Se on enemmän kuin vallalla olevien mielikuvien perusteella helposti luulisi. Mikäli nämä kuusi maakuntaa olisivat yksi yhtenäinen miljoonakaupunki, sellaisella kaupungilla olisi jo erinomaiset edellytykset olla kuhiseva kulttuurikeskus omine teatterikorkeakouluineen, elokuvastudioineen, tuotantoyhtiöineen, oopperataloineen, teknoklubeineen, laaturavintoloineen, homobaareineen, useita eri elämäntapoja sallivine alakulttuureineen, useiden kulttuurien omine kulttuurikeskuksineen ja ennen kaikkea runsaslukuisine vapaan kentän kulttuuritoimijoineen.

Tiedämme kuitenkin, että valitettavasti nämä miljoona ihmistä eivät muodosta yhtenäistä miljoonakaupunkia vaan hajanaisen alueen lukuisine erillisine pienine pisteineen, mikä muodostaa haasteen kuhisevan kulttuurielämän järjestymiselle. Mikään yksittäinen pieni piste kun ei yksinään kykene luomaan riittävää houkutusvoimaa luovien alojen ammattilaisten keskittymäksi.

Tienoo

Mitä Itä- ja Keski-Suomi voisivat tehdä, jotta ne yhdessä muuntuisivat alueen D kaltaiseksi? Kuinka tekisimme todeksi sen potentiaalin, mikä sillä olisi, jos se olisikin yksi miljoonakaupunki?

Voisimme lähteä tavoittelemaan edellä esitettyä Savo-Karjalan, Keski-Suomen ja Kainuun miljoonakaupungin ideaa aluksi abstraktin tason kautta kulttuurimaailmassa. Voisimme luoda yhteistä identiteettiä ajatellen, että olemme yhtä kaupunkia aina Jyväskylästä Lappeenrantaan ja Mikkelistä Suomussalmelle ja kohdella kaikkia tämän alueen taiteilijoita oman kaupungin toimijoina, joita ensisijaisesti pyytäisimme töihin, produktioihin tai vierailijoiksi aina kun vain mahdollista – usein oletusarvoisen alueella D asuvien taiteilijoiden kutsumisen sijaan. Yksittäinen Varkaus tai Iisalmi ei kykene tarjoamaan riittäviä työmarkkinoita harvinaisemman alan taiteen ammattilaiselle, mutta miljoonan asukkaan yksikkö kykenisi siihen, mikäli se tekisi yhteistyötä.

Voisimme ryhtyä vielä nykyistä paljon rohkeammin ja laaja-alaisemmin tukemaan tälle alueelle muuttaneita ja muutosta kiinnostuneita ammattitaiteilijoita tarjoamalla heille työtilaisuuksia mahdollisimman laajalti koko alueen B sisältä, esimerkiksi usean työnantajan yhteisen taiteilijaringin avulla.

Voisimme pyrkiä luomaan miljoonakaupunkimaiset työmarkkinat, jotka houkuttelisivat tulemaan apajille. Keskeistä olisi, että esimerkiksi Helsingistä Kuopioon tai Joensuuhun muuttoa harkitseva näyttelijä, tanssija, sirkustaiteilija, elokuvatekijä, koreografi, kuvataiteilija tai säveltäjä ei joutuisi olemaan huolissaan syrjään jäämisestä Helsingin seudun työmarkkinoista, sillä hän voisi olla sitäkin enemmän innoissaan pääsystä pysyväksi osaksi miljoonan asukkaan Itä- ja Keski-Suomen jännittäviä työmahdollisuuksia. Kannustimen muuttaa alueelle tulisi olla suurempi kuin menetyksen. Tuloa harkitseva taiteilija olisi kuullut sanat: ”Tule osaksi meidän yhteisöämme, muuta luoksemme, täällä sinun taiteellisille visioillesi on tilaa. Me järjestämme sinun teoksillesi esityksiä, sillä haluamme tukea oman miljoonakaupunkimme taiteilijoita!”

Tavoitetila, jossa alueen B taiteilijat ovat nykyistä vahvemmin verkostoituneita alueen B sisällä, sillä he kokevat edustavansa samaa miljoonakaupunkia. Tällöin Itä- ja Keski-Suomeen syntyvät edellytykset harvinaisemmillekin erikoisaloille sekä suuremmille produktioille. Kuva: Väinö Jalkanen

Alueelle B muuttoa harkitseva taiteilija näin ollen tietäisi, että jos hän ryhtyy osaksi yhteisöä esimerkiksi Kuopiossa tai Joensuussa, myös Kajaanissa, Jyväskylässä ja Savonlinnassa hänet otettaisiin saman tien tervetulotoivotuksin vastaan ja samalla haluttaisiin järjestää esityksiä hänen taiteellisten visioidensa esille pääsemiseksi. Paikkakunnat eivät olisi mustasukkaisia siitä, mihin alueen sisäisistä pisteistä uusi tulija asettuu, sillä vaikka hän päätyisi esimerkiksi Joensuuhun, voisi hän käydä päivän viikossa opettamassa omaa alaansa Kuopiossa tai Lappeenrannassa ja pitää kerran kuukaudessa viikonlopputyöpajan Jyväskylässä, Kajaanissa tai Pieksämäellä puhumattakaan esityksistä, joita hän samanaikaisesti suunnittelisi Nurmekseen, Savonlinnaan ja Mikkeliin – toimien vaihdellen kulttuuriverkoston näkökulmasta saman miljoonakaupungin eri kaupunginosissa.

Voisimmeko tällä tapaa luoda laajemman yhtenäisen ja yhteistyötä tekevän, kulttuurialan osaajia luokseen houkuttelevan tienoon?

Kirjoittaja on musiikin maisteri, joka opiskelee parhaillaan maankäytön suunnittelun ja liikennetekniikan diplomi-insinööriksi. Kirjoittaja maksaa itsekin tällä hetkellä veronsa Helsinkiin, joten ei suosittele häntä pyydettävän keikalle kartan alueelle B, mikäli saatavilla on joku jo tälle alueelle veronsa maksava taiteilija.

Tienoo

Tienoo

SANNA

KARHUTAIVAL

JA VAHVIN NIISTÄ ON EMPATIA

KUVA:

SANNA KARHUTAIVAL

Erään imatralaislähtöisen punavuorelaisen toimittajan

tv-ohjelmassa vierailtiin helsinkiläisessä kodissa.

Ohjelmassa kohkattiin siitä, miten sitä ollaan niin ullanlinnalaisia, että pitää käyttää sisätossuja.

Pyörittelin silmiäni ja mietin, miksi Helsingissä asuvien pitää aina olla noin raskaita noiden kaupunginosiensa kanssa. Turhaan pyörittelin, sillä pienillä paikkakunnilla sitä vasta tärkeää onkin olla kotoisin omasta korttelista. Mitä pienempi ja erityisempi on kyseessä, sitä tärkeämpi se on.

Paikallisuus rakentuu ja muuttuu yhteisöissä. Yhteisöt rakentuvat ja muuttuvat niissä elävien ihmisten myötä. Töölöläinen laulaja-lauluntekijä laulaa ‘’itse olen aina sama ja aina tässä’’. Ihminen on aina sama ja aina tässä. Ihminen on laumaeläin, jonka erityispiirre on eri asioiden erityispiirteiden huomioiminen, ja asioiden luokittelu erilaisiin ryhmiin. Luokitteluvimman synnyttää ihmisen kyky kiintyä ja pitää tärkeänä – rakastaa. Tämä ihmisen piirre luo yhteisöjä, mutta myös erottaa niitä. Onkin tärkeä löytää yhteisiä rakastamisen arvoisia asioita, jotta laumaeläin meissä voisi hyvin.

Ihmisen taipumus rakkauteen on kautta maailman historian luonut myös tuhoa. On siis hyvä tiedostaa luontaiset taipumuksemme, jotta pystymme kyseenalaistamaan omia ajatusmallejamme. On joskus vaikea muistaa, että toiselle ihmiselle eri asiat ovat rakkauden arvoisia. Tämän muistamalla voimme tehdä yhteistyötä rakkauden lisäksi myös empatialla. Empatia ottaa huomioon yhteisön tarpeet ja pystyy vastaamaan niihin kestävällä tavalla.

Kaakkois-Suomessa viisi paikallista taideyhdistystä loivat yhdessä Kaakon taiteen – visuaalisten taiteiden verkoston. Nämä yhdistykset ovat Etelä-Karjalan Taiteilijaseura, Korutaideyhdistys,

Kaakkois-Suomen Taidekäsityöläiset TÄKY, Kouvolan Taiteilijaseura KOUTA ja Kotkan Taiteilijaseura. Kaakon taiteen myötä on ollut mahdollista laajentaa taiteen tekemistä areenoille, joihin yksittäisen taiteilijaseuran on vaikeampi päästä. Kaakon taiteen sisällä tapahtuu myös ristipölytystä taiteilijaseurojen välillä, mikä rikastaa kaakon taidekenttää kovasti. Kaakon taiteen tehtävänä on etsiä yhteistä ja vahvistaa niitä tärkeinä pidettyjä asioita, mitä tällaisella erityisellä alalla ja maantieteellisesti erityisellä paikalla työskenteleminen vaatii.

Eräs kuopiolaislähtöinen laulaja laulaa ‘’kotini sieltä löysin, missä vieraan on maa’’. Voisimmeko alati muuttuvassa maailmassa ja synkkien uutisten tulvassa muistaa ajatella, että paikallisuuksistamme huolimatta meidän yhteinen kotimme on taide? Sovitaan, että kohtaamme toisemme rakkaudella, mutta myös empatialla ja näin jatkamme entistä vahvemman taideyhteisön rakentamista yli maakuntarajojen.

Kirjoittaja on Kaakon taiteen vastaava tuottaja ja kulttuurintutkija.

Tällä palstalla itäsuomalaiset kuvataidejärjestöt päästävät ääneen visuaalisen taiteen puolestapuhujia.

sekatekniikka

Teos

Reima Hirvonen: Tapa! 2024

Kuva: Hannele Turunen

IÄNI-lehteä julkaisevalle Pääkonttori ry:lle valittiin alkuvuodesta uusi hallitus. Nyt sen jäsenet kertovat, mikä sai heidät lähtemään mukaan toimintaan.

Näen tärkeänä toimia Itä-Suomen alueen kulttuurin ja luovan työn tekijöiden tulevaisuuden eteen. Aina tarvitaan intohimoisia yksilöitä ja kolmannen sektorin toimintaa, jotta saadaan aikaan uusia asioita ja vaikutetaan näin myös julkisten instituutioiden toimintaan ja rahoitukseen.

puheenjohtaja

JARI PERKIÖMÄKI

jazzmuusikko, yliopistonlehtori ja kulttuurin monitoimihenkilö

Savonlinna / Kerava

Kuva: Ari-Pekka Sinikoski

Itä-Suomi tarvitsee yhteistyötä, ja haluan olla mukana laajentamassa Pääkonttorin toimintaa. Alueellamme on ollut viime vuosina useita lyhyempiaikaisia kulttuurin ja luovien alojen hankkeita, ja mielestäni on tärkeää, että meillä on myös yksi pysyvä organisaatio, joka alan asiaa, alueen toimijoita ja ihmisiä täällä yhdistää.

varapuheenjohtaja

VEERA KOLEHMAINEN

muotoilija

Savonlinna

Minua ei pitkään tarvinnut houkutella Pääkonttorin hallitukseen. Sen sihteerinä voin toiminnallani tukea luovien alojen asiaa itäisessä Suomessa. Osaajia täällä riittää! Luovuutta ja taidetta tarvitaan erityisesti tällaisina aikoina, joita nyt elämme.

sihteeri

EEVA SIMOLA

tietokirjailija, toimittaja, tarinankertoja

Savonlinna

Kuva: Katriina Kaija

Kuva: Eeva Simola

Lähdin mukaan Pääkonttorin toimintaan, koska haluan verkostoitua muiden

luovien alojen toimijoiden kanssa ja antaa oman työpanokseni alan kehittämiseksi ja vahvistamiseksi.

rahastonhoitaja

KIRSI KEMPPINEN

yrittäjä

Savonlinna

Haluan olla lisäämässä luovien alojen vaikuttavuutta. Käytännössä minua kiinnostavat uudenlaiset toimintamallit, verkostoituminen, kansainvälisyys, liiketoiminta ja rahoitusmahdollisuudet. Toimin varajäsenenä myös Etelä-Savon luovien alojen yhdistys DeSavon hallituksessa.

PÄIVI KAPIAINEN-HEISKANEN toimittaja, dokumentaristi Mikkeli

Kuva: Kirsi Kemppinen

Kuva: Pihla Liukkonen

Minua innostaa erityisesti yhteiskunnallinen vaikuttaminen taiteen keinoin.

Pääkonttorin lisäksi olen OSK Pohjois-Karjalan kansanteatteri Pokan ja Marian Kyyneleet -yhtyeen jäsen.

HANNELE TURUNEN

laulaja-lauluntekijä, kuvataiteilija, teatterintekijä

Savonlinna / Joensuu

Minulla on tarve tehdä näkyväksi taiteen ja etenkin ammattitaiteilijoiden asemaa itäisessä Suomessa. Tuon myös esille paikalliskulttuuria ja aineettoman kulttuuriperinnön asemaa. Työtä on paljon, resursseja vähän.

SIRKKA KOSONEN

kansanmuusikko

Savonlinna / Kerava

Kuva: Minna Keso

Kuva: Hannele Turunen

Olen työskennellyt luovien alojen parissa lähes 20 vuoden ajan ja edistänyt alan toimintaa monesta eri roolista käsin. Pääkonttori ry:n hallituksen jäsenenä haluan vaikuttaa siihen, että luovien alojen ammattilaiset voisivat tehdä yhteistyötä maakuntarajat ylittäen ja sellaisessa ympäristössä, että toiminta on inhimillistä sekä taloudellisesti kannattavaa.

JUHA-PEKKA NATUNEN

luovien alojen yrittäjä ja projektikonkari

Imatra

Haluan nähdä Itä-Suomen luovat alat monipuolisena porukkana toimijoita, jotka yhdistävät voimansa ja tietävät arvonsa kulttuurin tekijöinä. Tällaisen yhteisön rakentaminen ja ylläpitäminen on tärkeää meidän luovien tekijöiden hyvinvoinnin kannalta, ja ulospäin verkosto lisää kulttuurialan vaikuttavuutta ja edistää toimeentuloamme.

HEIDI TAMMINEN

kuvittaja

Savonlinna

Kuva: Heidi Tamminen

Kuva: Oona Jakku

Olen mukana taiteen, taiteilijoiden ja itäsuomalaisen yhteistyön puolesta. Meillä on alueella paljon sellaista ainutlaatuista taiteellista osaamista, mikä pitäisi nostaa valtakunnalliseen ja kansainväliseen tietoisuuteen.

HARRIET JEFFERY

tanssija, koreografi, tanssinopettaja, muusikko Kuopio

Pääkonttori ry on luovien alojen yhdistys, joka edistää ja kehittää ammattimaista luovien alojen toimintaa Itä-Suomessa. Yhdistys järjestää mm. tapahtumia ja tilaisuuksia tarjoten uusia yhteistyön muotoja luovan alan toimijoille. Jäseniksi toivotaan Itä-Suomeen kytkeytyviä luovan alan ammattilaisia laaja-alaisesti sekä kannatusjäseniä eri aloilta.

Lue lisää: screatives.fi/paakonttoriry

Kuva: Petra Kuha

Tarjoamme edullista ilmoitustilaa taide-, kulttuuri- ja luovan alan toimijoille. Tavoitteena on julkaista seuraava numero syyskuussa 2024 sekä paperisena että digitaalisesti.

Kannessa:

TAVIS DANCE COMPANY

Kuvat: Karri Lämpsä

Tavis Dance Company on Itä-Suomen tanssin aluekeskuksen alla toimiva harrastusryhmä, jossa pääsee toteuttamaan itseään nykytanssin, improvisaation ja kehollisen ilmaisun maailmassa. Tavallisten itäsuomalaisten tanssiryhmä Tavis Dance Company esiintyi ITAK-näyttämöllä toukokuussa 2024 ryhmän 10-vuotisjuhlateoksella nimeltä Les Sylphides.

Itä-Suomen tanssin aluekeskus on yksi Suomen seitsemästä tanssin aluekeskuksesta. ITAK:n toiminnan tavoitteena on tukea ammatillisen tanssitaiteen toimintaedellytyksiä ja lisätä tanssitietoisuutta Itä-Suomessa. ITAK ylläpitää Kuopiossa sijaitsevaa ITAK-näyttämöä ja osatuottaa tanssiteoksia toiminta-alueellaan.

Kannen teos: Tomi Paasonen & Tavis Dance Company, Les Sylphides

Koreografia, ohjaus ja puvustus: Tomi Paasonen

Äänimaailma: Vincent Masse, Frédéric Chopinin pohjalta

Valosuunnittelu: Vilma Vantola

Tuottaja / harjoittaja: Anna-Maria Väisänen

Tavis Dance Company: Milla Bouquerel, Tanja Holma, Kaie Hyvönen, Eila Kankaanpää, Pinja-Annina Jussila, Heli Konola, Tuula Koivukangas, Jaana Korkiakoski, Airi Kostet, Päivi Leppävuori, Anni Marin, Anneli Niskanen, Enni Nuora, Riitta Pasanen, Nelli Pirskanen, Lea Pulkkinen, Hannu Suontausta, Merja Suurniemi, Kim Tamio, Jos Verbeek.

Tuotanto: Itä-Suomen tanssin aluekeskus

Tukija: Taike Pohjois-Savo