Kulkurit 2020

Kouvolan Seudun Eläinsuojeluyhdistyksen jäsenjulkaisu 2020

s. 4 Kissakuiskaaja

s. 10 Kohti sujuvampaa arkea

Kulkurit Kouvolan Seudun Eläinsuojeluyhdistyksen jäsenjulkaisu 2020

Kulkurit Kouvolan Seudun Eläinsuojeluyhdistys ry:n 24. perättäinen vuosijulkaisu.

Yhteystiedot Kouvolan Seudun Eläinsuojeluyhdistys ry Puistolantie 9, 45610 KORIA

Sisällys

Puhelinnumero arkisin 9–15 talteenottoasiat 8–18 040 821 5554

s. 3

Puheenjohtajan tervehdys

Talteenoton päivystyspuhelin vkl 040 552 7951 klo 8–18

s. 4

Kissakuiskaaja haastattelu

www.ksey.net

s. 8

Kun roskien seasta löytyy aarteita

s. 10

Kohti sujuvampaa arkea

s. 12

Mango ja Ringo

s. 14

In memoriam Nina Wallin

s. 15

In memoriam Raimo Rautarinne

s. 16

Liity jäseneksi!

kseyry@gmail.com Toimittanut: KSEY ry:n hallitus Graafinen suunnittelu, taitto: Suvi Ekholm suvi.ekholm@gmail.com Painatus: Digitaalipaino Seppo Talja Oy Painos: 700 kpl

Kuvassa: Ukko Kuvaaja: Anu Pirttimäki

Luka Kuvaaja: Anu Pirttimäki 2

Kulkurit/2020

Puheenjohtajan tervehdys Kesäiset terveiset teille jäsenemme!

V

uosi 2019 oli merkittävä vuosi yhdistyksellemme kun saimme uuden eläintalon valmiiksi ja loppuvuonna pääsimme aloittamaan toiminnan paremmissa tiloissa. Eläinten vuosittainen määrä (573 505) on edelleen laskussa, mikä on hyvä asia. Eläintalolle on saatu nyt yhteensä 21 kissojen eristystilaa, oma eristyshuone, sekä kolme kissahuonetta luovutusvalmiille kissoille.

Yleisissä tiloissa on nyt mahdollista hoitaa kaneja ja marsujakin. Koirille on saatu kolmas ulkoilutila.

Eläintalolle on myös rakennettu pienempi ulkohäkki kissoja varten tai esimerkiksi kanojen väliaikaiseen sijoitukseen kesällä. Eläinten lajien kirjo eläintalolla laajenee vuosi vuodelta. Tulevaisuudelta toivomme uusia koiratiloja, uutta autoa ja varoja ulkorakennuksen tilojen korvaamiseen uudemmilla.

→

Eläintalolla on alettu pitämään säännöllisesti kissojen leikkaustapahtumia yhteistyössä eläinlääkäri Olkkosen ja Rekku Rescuen kanssa. Monesti kutsumme eläinlääkäreitä eläintalolle hoitamaan rokotuksia, tarkastuksia ja kastraatioita, emmekä enää kuljeta isoja määriä eläimiä klinikoille. Tämä vähentää eläinten stressiä sekä säästää aikaa henkilökunnalta.

Kerhotoimintamme ei päässyt alkamaan vielä vuonna 2019, mutta olemme saaneet palkattua omakustanteisesti eläintalolle eläintenhoitajan koko vuodeksi 2020 ja viikonlopuillekin työntekijän. Näin eläimistä kantaa vastuun joka päivä henkilö, joka tuntee eläintalon eläimet paremmin.

Vapaaehtoiset ovat edelleen todella tärkeitä ja eläintalolla tarvitaan viikonloppuisin apuja aamuja iltavuoroissa kuten ennenkin. Saamme olla kiitollisia kaikesta mitä viime vuodet ovat meille tuoneet. Eläinystävällistä loppuvuotta teille kaikille, Sari Metsälä Puheenjohtaja Kouvolan Seudun Eläinsuojeluyhdistys ry

Kulkurit/2020 Kulkurit/200

3

”Kissakuiskaaja” Karoliinan haastattelu Karoliina on tarjonnut sijaiskodin jopa 14 kissalle muutaman vuoden sisällä.

Teksti: Karoliina Kiiski

K

uinka pitkään kodin löytyminen yleensä kestää?

Lyhin aika on ollut kaksi ja puoli viikkoa ja pisin yhdeksän kuukautta. Keskiarvo näillä 14 kissalla on ollut noin neljä kuukautta.

Miten omat kissasi suhtautuvat vierailijoihin?

Oikein hyvin! He tekevät tätä työtä yhdessä minun kanssani ja toimivat mallina aroille kissoille, jotka oppivat ettei ihmistä tarvitse pelätä. Heillä on todella suuri rooli, koska aran kissan on yleensä alussa helpompi lähestyä toista kissaa kuin ihmistä.

Kissoille oma reviiri on tärkeä, mutta Ipo ja Leimu ovat hyväksyneet jokaisen tulokkaan, eivätkä koskaan hyökkää ketään vastaan, eivät edes sähise tai murise. On ollut muutamia tilanteita, joissa vieraileva kissa on hyökännyt, mutta onneksi niistä on aina selvitty pelkällä säikähdyksellä (joka on ollut suuri, kun on joutunut pelkäämään omankin kissan loukkaantumista).

Mimmu ihmettelee.

4

Kulkurit/2020

Mikä on parasta sijaiskodin tarjoamisessa?

• Aran eläimen luottamuksen voittaminen.

• Mahdollisuus päästä vaikut tamaan siihen käännekohtaan, jossa surullinen tarina muut tuu onnelliseksi.

• Ne taianomaiset hetket, jolloin side ihmisen ja kissan välille syntyy siinä silmieni edessä.

• Saada todistaa lähtökohdiltaan jopa aggressiivisen kissan kehittymistä suloiseksi kullan nupuksi.

• Erilaisiin kissoihin tutustuminen.

• Asia, jota en osannut edes odot­ taa tähän työhön ryhtyessäni: erittäin sydämellisten ihmisten kohtaaminen. Yhteydenpito on helppoa nykyisin, ja saankin ihania kuulumisia uusista kodeista kuvien kera jatkuvasti.

Mikä on ikävintä sijaiskodin tarjoamisessa?

Vierailla kissoilla saattaa olla sairauksia tai loisia, jotka voivat tarttua omiin kissoihin tai toisiin sijaiskotikissoihin.

Onko kissoista luopuminen vaikeaa?

Ei niin vaikeaa kuin voisi luulla.

Luopumisen hetki on haikeudestaan huolimatta kuitenkin täynnä iloa ja rakkautta, koska kissa pääsee perheenjäseneksi rakastavaan kotiin.

Millaisia vaiheita kissojen kanssa tehtävä työ pitää sisällään?

• Minun tapani toimia on suun nilleen seuraavanlainen: • Kissan vastaanottaminen eris tyshuoneeseen (2-14 pv) • Taustatietolomakkeen täyttä minen.

• Ensimmäinen kissan ottama kontakti minuun, se hetki on aina yhtä sykähdyttävä.

• Kissojen tutustuminen toi siinsa turvallisesti verkko-oven läpi.

• Kissojen ruokailut verkko-oven molemmin puolin.

• Yhteisruokailun sujuessa ja kissan halutessa huoneesta ulos, päästän kissat samaan tilaan.

• Mahdollinen osa-aikainen eris tys vielä tässä vaiheessa.

• Kissan sosiaalistaminen erilai-

silla palkitsemismuodoilla (ruoka ja leikki).

• Pyrin viettämään hetkiä aran kissan kanssa kahdestaan.

Siihen hetkeen voi kuulua esim. leikkiä, silityksiä ja kul jetuskoppakoulutusta.

• Kissan sirutus, tehosterokotus ja sterilointi/kastrointi.

Ensimmäinen rokotus on aina valmiiksi annettu niille kis soille, jotka kotiini tulevat, koska en ota vastaan rokotta mattomia kissoja.

• Kuvien ja videoiden ottaminen kodinetsintäilmoitusta varten.

• Ilmoituksen kirjoittaminen ja julkaiseminen, kyselyihin vastaaminen.

• Kotia tarjoavien ihmisten tapaaminen ja haastattelu.

• Kodin valinta.

• Luovutussopimuksen tekemi nen.

• Kissan muutto uuteen kotiin.

Onko joku kissoista jäänyt erityisesti mieleesi?

Kaikki ovat erityisiä! Jos joku pitäisi valita, niin se on Pilvi, joka oli itselleni se ensimmäinen haas-

tavampi kissa. Eläintalolla Pilvi oli luokiteltu ryhmään ”saattaa olla aggressiivinen” ja siellä epäiltiin, tulisiko Pilvistä sopivaa lemmikkiä lainkaan. Hän sai nimensä siitä, että oli olemassa jo vakava aikomus toimittaa hänet eläinlääkärin avustamana ”pilven reunalle”, mutta sitten minulta kysyttiin vielä, uskaltaisinko ottaa vastaan tällaisen tapauksen.

Ymmärsin olevani Pilvin ainoa mahdollisuus elämään. Vastasin, että voin ottaa hänet eristyshuoKulkurit/2020

5

neeseen ja katsotaan rauhassa, miten se alkaa sujua. Useinhan eläimet käyttäytyvät eläintaloissa aggressiivisesti vain siksi, koska ovat siellä niin peloissaan. Käytös muuttuu yleensä täysin, kun kissa pääsee rauhalliseen kotiympäristöön. Minua vastaan ei ole hyökännyt kukaan näistä luonani olleista kissoista.

6

Kulkurit/2020

Pilvi oli eristyshuoneessa noin kolme viikkoa. Kutsuin häntä siinä vaiheessa ”Ukkos-Pilveksi”, koska hän käytti varoitusäänenä murinaa. Ihanaa oli seurata ”UkkosPilven” muuttumista pikkuhiljaa suloiseksi ”Pouta-Pilveksi”. Mieleeni on syöpynyt eräs hetki, kun katselin Pilvin riehakasta leikkiä, muistaen samalla kyyne-

leet silmissäni, kuinka lähellä oli tuo terve, kaunis ja elämäniloinen kissaneiti päästä hengestään.

Pilvi oli luonani kesyyntymässä noin seitsemän kuukautta, minkä jälkeen hänelle löytyi ihana koti, jossa hän saa viettää prinsessamaisia kissanpäiviä rakastavassa perheessä.

Yhteistyökumppanimme rakkaan lemmikin muistamiseen

Metsäkulman Eläintuhkaus ja Eläinpalvelut Olemme tukenanne eläimen koko elinkaaren ajan.

KSEY:n jäsenillle edut; Eläinpalveluista -10% Tuhkauspalveluista -5%

Nurmipolku 68, 47490 MANKALA 0405129269 www.metsakulman.com

Kulkurit/2020

7

KUN ROSKIEN SEASTA LÖYTYY AARTEITA

M

arraskuun alku oli hyytävän kylmä.

Lämpömittari oli painunut reilusti pakkaslukemille ja hyisen viiman mukana jäiseen maahan oli leijaillut talven ensilumi. Hentoinen lumikerros oli satanut myös kouvolalaiselle jäteasemalle, jossa nuori laiha kissaemo yritti epätoivoisesti pitää neljä vastasyntynyttä pentuaan hengissä.

Emon ja pentujen onneksi paikalle sattui henkilö, joka huomasi pienen kissaperheen ahdingon ja hankki niille apua, jonka turvin 8

Kulkurit/2020

emo ja pikkuruiset pennut saatiin turvaan Kseyn kissatalolle.

Kissaperhe pääsi muuttamaan sijaiskotiin Haminaan yövyttyään yhden yön Korian kissatalolla. Pennut olivat tässä kohtaa alle viikon vanhoja.

Emo osoittautui täysin kesyksi ja selvästi sen ainoa päämäärä oli hoitaa pentuja parhaalla mahdollisella tavalla. Se keskittyi niihin sataprosenttisesti käväisten vain hyvin nopeasti ruokakupilla ja hiekkalaatikolla. Pennut kasvoivat kohinalla ja jo viikon kuluttua niiden silmät alkoivat hiljalleen aueta.

Viikot kuluivat ja pentujen vauhti kiihtyi. Ne kisailivat keskenään vauhdista ja mittelivät voimiaan.

Aikansa riehuttuaan ne kiistelivät vielä hetken emon tisseistä, nukahtaen viimein suupielet maidossa.

Ristiäisiäkin vietettiin. Emo sai nimen Hellä, koska se niin valtavan kärsivällisesti ja hellästi pentuja hoiti ja opetti kissojen tavoille.

Pentueen ainut tyttö sai nimen Hilla, soiden kullan mukaan.

Pojat saivat nimet Heikki, Vesa ja Turmiolan Tommi.

Pennut olivat erityisen ihmisrakkaita ja kiipesivät joka kään-

teessä selkää pitkin ihmisen olkapäälle istumaan. Hiekkalaatikkoa ei kerta kaikkiaan voinut siivota ilman, että neljä pientä kissanalkua könysi selkää pitkin olkapäälle siivoustyönohjaajan vaativiin tehtäviin.

Luovutusikään tultuaan veljekset Vesa ja Heikki muuttivat yhteiseen kotiin Valkealaan ja Hilla-tyttö Helsinkiin kahden kissakaverin pikkusiskoksi.

Emo Hellä ja poikansa Tommi elelevät vielä sijaiskodissa. Niille on

alustavasti yhteinen koti tiedossa.

Pieni kaatopaikan perhe löysi lopulta oman paikkansa maailmasta.

Teksti: Sanna Suoknuuti (teksti ja osa kuvista), Emmi Helenius (kuva kaatopaikalta)

Kulkurit/2020

9

Kohti sujuvampaa arkea

E

läinten koulutuksen päätavoitteena on sujuva arki eläimen kanssa.

Tätä tavoitetta varten kaikkien eläintenomistajien tulisi opettaa muutama asia eläinystävilleen.

Ensiksi on hyvä miettiä millaista arkea haluaa eläimen kanssa viettää. Siten osataan valita mitä käytöstä vahvistetaan ja mitä ei.

Yksinkertaisuudessaan eläimelle vahvistetaan hyviä tapoja ja käytösketjuja ja huonoja ei huomioida. Näin eläin oppii mikä kannattaa ja mikä ei.

Jokainen eläinlaji on omanlaisensa, sillä on omat luontaiset tarpeensa ja taipumuksensa. Lisäksi eläinlajin ja rodun sisällä on suuria yksilöllisiä eroja. Jokaisen eläimen koulutusmatka on erilainen.

Koiran koulutus Koiran koulutusmatka alkaa jo kasvattajalla. Ensimmäiset 7-8 viikkoa antavat ensimmäiset opit ja eväät pennun elämälle. Tässä kohdin voidaan hyvin jo alkaa vahvistamaan esim. luokse tuloa pillillä sekä erilaisilla alustoilla liikkumista.

Kun pentu saapuu uuteen kotiin, on kriittisin sosiaalistamisaika 16 viikon ikään asti. Kannattaakin miettiä missä pennun kanssa käy ja mihin muihin eläimiin pentua totuttaa. Näissäkin tilanteissa pitää aina muistaa pennun turvallisuus ja se, että uusista asioista tulee mukavia kokemuksia. Voidaan ajatella, että koiranpentu on tämän ajan kuin pesusieni, joka imee kaikki kokemukset itseensä tulevaisuutta varten.

10

Kulkurit/2020

Tärkeää on myös, että pentu pääsee tutustumaan toisiin pentuihin ja turvallisiin aikuisiin koiriin. Näin se oppii samalla tärkeitä sosiaalisia taitoja muilta koirilta.

Esimerkkinä eri koiraroduilla on eri tyyliset leikit. Kun pentu oppii leikkimään useamman eri rotuisen koiran kanssa, se osaa leikkiä niiden kanssa aikuisenakin hyvin.

Alusta asti on tärkeintä vahvistaa kontaktia, tuli koira sitten pentuna tai aikuisena. Katsekontaktin vahvistaminen on tärkeää ja kaikille tarpeellista. Ilman katsekontaktia ei ole yhteyttäkään koiraan. Katsekontaktia voidaan helposti vahvistaa ruoalla ja eri tilanteissa.

Rauhoittuminen eri tilanteissa ja ympäristöissä on myös yksi tärkeimmistä asioista, joita koiralle tulisi opettaa. Tästä on arjessa hyötyä monessakin tilanteessa.

Hyvänä ohjenuorana kannattaa koirankin kanssa muistaa rakentaa asioita mieluummin liian hitaasti kuin liian nopeasti.

Hyvään perustaan kuuluvat luoksetulo ja paikalla olo. Kun nämä kaksi asiaa ovat vahvoja ja varmoja, pääsee arjessa ja harrastuksissa jo pitkälle.

Kissan koulutus Kissankin koulutusmatka alkaa kasvattajan luona. Ensimmäiset 12-16 viikkoa antavat tärkeät eväät koko loppuelämäksi. Kun pentu saapuu kotiin, kannattaa aloittaa yhteiset leikkihetket ja temppuilut. Pientä pentua motivoi myös hyvin ruoka ja leikki. Niiden avulla voidaan totuttaa kissa käsittelyyn, kynsien leikkuuseen,

korvien tarkastukseen ja pillerin ottamiseen.

Vanha kissa oppii siinä missä nuorikin. Ensin kannattaa kiinnittää huomiota kissan ruokailuun.

Jos mahdollista, ruokaa ei tulisi olla automaattisesti tarjolla. Pyritään siihen, että kissa saa suurimman osan ruoasta omistajalta yhteisten leikkien ja temppuhetkien kautta. Näin saadaan hyvin toteutettua kissan luontaisia vaistoja ja viettejä.

Ruoan voi piilottaa vaikkapa munakennoon tai pahvilaatikkoon, johon on tehty muutama tassun mentävä aukko. Eläinkaupoista löytyy myös erilaisia aktivointipelejä ja -mattoja.

Kissan kanssa voi myös harrastaa monenlaista, mm. kissaagilityä ja nose workia. Kissa-agilityssä kissa suorittaa erilaisia esteitä. Niitä voi tehdä kotona

vaikkapa pahvilaatikoista ja tyynyistä kunhan ne ovat kissalle turvallisia. Kissaa houkutellaan ruoan tai lelun avulla suorittamaan esteet ensin yksi kerrallaan ja sitten ketjutetaan esteet hiljalleen vaikkapa neljän esteen radoiksi.

Nose work on koirille tutumpi laji, mutta kissatkin ovat siinä mainioita. Voit aloittaa opettamisen teepussin ja lasipurkin avulla.

Kissa palkitaan aina kun se nuuhkaisee purkkia, jossa teepussi on.

Hiljalleen kun asia vahvistuu voi purkin laittaa maahan ja palkita kun kissa menee purkin luo istumaan tai makaamaan ja koskee tassullaan purkkia. Se miten kissa reagoi purkin luona on yksilöllistä ja kannattaa miettiä millaisen ilmaisutavan haluaa kissalleen. Ilmaisu tarkoittaa sitä miten kissa näyttää, että on löytänyt hajunlähteen. Etsittävä haju voi olla myös kuivattu sieni, jolloin metsässä valjaissa oleva kissa voi ilmaista sieniapajia.

Kaikkien eläinten koulutuksessa tärkeintä on, että molemmilla osapuolilla on hauskaa. Kun asiat opetellaan positiivisen vahvistamisen kautta, se näkyy positiivisesti kaikessa. Hännät heiluen ja viikset viuhuen kohti uusia temppuja.

Metsäkulman eläinpalvelut tarjoaa Iitissä monipuolisesti erilaisia koulutuksia ja kursseja eri eläimille. Teemme myös kotikäyntejä ja pidämme yksityistunteja. Mikäli kiinnostuit ota yhteyttä. Metsäkulman eläinpalvelut www.metsakulman.com Virve Heikki Kulkurit/2020

11

Mango ja Ringo

P

unaiset pennut Mango ja Ringo saapuivat eläintalolle talteenoton kautta viime lokakuussa kahden nuoremman pennun kanssa. Tullessaan Mangon ja Ringo olivat iältään noin puolivuotiaita.

Nämä erikoiset pennut olivat tullessaan nuhaisia ja ihmisiin tottumattomia. Pennuista jokaisella oli erinäisiä hengitystieoireita ja myöhemmin jokaisella todettiin mycoplasma sekä yleisimmät kissavirukset caliki- ja herpesvirus. Kaiken tämän lisäksi pennuilla todettiin eläintalon työntekijöille ja vapaaehtoisille jo viime vuonna hyvin tutuksi tullut sieni-infektio microsporum canis.

12

Kulkurit/2020

Pennuille määrättiin mycoplasmaan tehoava pitkä antibioottikuuri ja antibioottitippoja vuotavien silmien hoitoon. Onneksi pennut vastasivat hoitoon hyvin ja hengitystieoireet alkoivat hiipua. Varmistus siitä, että pennut olivat parantuneet hengitystieinfektiosta tuli pian antibioottikuurin jälkeen, kun näyte mycoplasmasta näytti negatiivista.

Seuraavana vuorossa oli sieniinfektion hoitaminen. Tässä vaiheessa porukan pienimmät pennut jo oireilivat ja karvattomia kohtia näkyi kaulassa ja kainaloissa. Vanhemmilla pennuilla Mangolla ja Ringolla oireet pysyttelivät vähäisinä ja sieni-infektio näkyi päällepäin muutamina kar-

vattomina läntteinä kaulassa.

Mango ja Ringo olivat tulostaan asti erottamattomat. He nukkuivat ja leikkivät tiiviisti yhdessä.

Valitettavasti jouduimme erottamaan pennut toisistaan hoidon ajaksi, jottei parantuva kissa saa infektiota takaisin toiselta, jolla infektio vielä jyllää. Kissojen erotus helpotti myös lääkitsemistä, sillä lääke sekoitettiin ruoan sekaan.

Sieni-infektio katsotaan hoidetuksi, kun kissa saa kaksi peräkkäistä negatiivista tulosta. Mango ja Ringo saivat ensimmäisen negatiivisen tuloksen sieni-infektiosta parisen kuukautta lääkekuurin aloittamisen jälkeen.

Toinen negatiivinen tulos tuli toi-

set kolme viikkoa myöhemmin.

Mango ja Ringo olivat viimein valmiita etsimään uutta kotia.

Parannuttuaan Mango ja Ringo näkivät jälleen toisensa ja mikä jälleennäkeminen se olikaan!

Mango ja Ringo haistelivat toisiaan innokkaina, vaihtoivat pusuja ja olivat silminnähden onnellisia toisensa nähdessään. Me hoitajat päätimme, että tämä kaksikko on saatava samaan uuteen kotiin.

Ei mennyt kauan, kun ensimmäiset omistajaehdokkaat kävivät tutustumassa Mangoon ja Ringoon. Vaikka Mango ja Ringo eivät vielä antaneet silittää, uudet omistajat ihastuivat kisuihin täysin. Pian tuli se päivä, jota olimme odottaneet siitä asti, kun pentujen hoidot aloitettiin. Uuteen kotiin lähtö. Laitoimme kissat kuljetuskoppaan ja sanoimme hyvästit. Vaikka hoitoihin meni paljon aikaa ja kuluja, kisut olivat sen arvoisia.

Uudessa kodissaan Mango ja Ringo elävät nyt parasta mahdollista elämäänsä toistensa kanssa leikkien ja uusiin omistajiin tutustuen. Uusi koti on kertonut näistä ilopillereistä, kuinka Mangosta on kuoriutunut utelias rohkelikko, joka antaa jo silittää itseään. Ringo on vielä varautunut, mutta seuraa tiiviisti Mangon jalanjäljissä.

Tiina Nikunen

Terveiset uudesta kodista: Terkkuja Mangolta ja Ringolta (pressapari Tellervo ja Mauno Koivisto nykyään). Kolmisen viikkoa nämä ovat nyt asustelleet meidän kanssa Jyväskylässä, ja päivä päivältä rohkaistuneet enemmän.

Tellu antaa jo silittää. Maunolla olisi kova hinku päästää meidät

sen lähelle ja käpertyä viereen nukkumaan, mutta vielä se esittää vähän vaikeasti tavoiteltavaa.

Tästä kaksikosta on kuoriutunut aikamoinen parivaljakko. Tellu on se, joka ensimmäisenä kokeilee kaikkea. Seikkailunhaluinen, mutta silti todella kuuliainen, toi-

sin kuin Mauno. Vaikka Mauno tykkää seurata sivusta meidän puuhia, sen löytää todennäköisimmin pahanteosta. Ihanaa, kun on nämä kaksi veijaria piristämässä jokaista päivää! Ja ihanaa, että niillä on toisensa. -Sarah Hänninen Kulkurit/2020

13

NINA WALLIN IN MEMORIAM Kouvolan Seudun Eläinsuojeluyhdistyksen entinen puheenjohtaja Nina (Ninni) Wallin menehtyi helmikuussa 2019 vaikeaan sairauteen.

Ninni oli allekirjoittamassa kauppakirjaa, kun eläintalo ostettiin vuonna 2001.

Ninni toimi yhdistyksen varapuheenjohtajana ja hallituksen jäsenenä 2000-luvun alussa. Lisäksi hän oli apuna eläinsuojeluvalvojien tarkistuskäynneillä.

Viime vuosina Ninni myi aktiivisesti yhdistyksen kalentereita ja myyntituotteita.

Ninni testamenttasi osan omaisuudestaan Kouvolan Seudun Eläinsuojeluyhdistykselle.

Ninniä jäivät kaipaamaan sukulaiset ja ystävät.

Heidi Saarikko Rakas ystävämme Nina ”Ninni” Wallin nukkui pois 28.2.2019 pitkän, rankan ja uuvuttavan sairauden myötä.

Menetys oli suuri, Ninniä jäi kaipaamaan laaja ystäväpiiri.

Ystävänä Ninni oli luotettava, lojaali ja huumorintajuinen.

Hänen seurassaan oli aina helppo olla, Ninni ei koskaan tuominnut ketään. Hän oli aina valmis auttamaan ja kuuntelemaan. Siinä hän olikin erityisen hyvä. Ninni usein sivuutti omat huolensa ja halusi ensisijaisesti kuulla ystäviensä kuulumisia, aivan viime hetkiinsä saakka.

Ninni oli pitkäjänteinen, rohkea ja puuhakas. Yksi isoimmista unelmista oli ostaa pieni punainen tupa maalta. Se toteutui, kun Ummeljoelta sellainen löytyi. Hän sinnikkäästi remontoi ja laittoi taloa ja sen pihapiiriä. Sinne hän asettautui nauttimaan maaseu14

Kulkurit/2020

dun rauhasta eläinorkesterinsa kera. Ninni oli ulkoilmaihminen ja nautti suuresti liikkuessaan kotiaan ympäröivillä pelloilla ja metsissä suksin ja jalkaisin koiriensa kanssa. Työmatkansa Ninni taittoi toisinaan polkupyörällä Ummeljoelta Kouvolan keskustaan.

Ninni rakasti eläimiä ja luontoa jo pienestä tytöstä lähtien.

Teinivuosina hän mm. hakeutui tutustumaan maatilan elämään ja lehmien hoitoon laittamalla ilmoituksen Maaseudun tulevaisuus -lehteen. Kainuusta vastattiin, ja siellä maatilalla hän sitten viettikin useamman kesän hoidellen lehmiä, jo tutuksi tulleessa perheessä.

Hoitohevosiakin hänellä oli useita vuosien mittaan.

Omia eläimiä hänellä oli elämänsä varrella useita. Kissoja, koiria, pupu ja hevonen. Ensisijaisesti hän halusi tarjota kodin kaltoinkohdelluille tai kodittomille eläimille. Hän tarjosi kodin villiintyneille kissoille ja jaksoi kärsivällisesti odottaa luottamussuhteen syntymistä. Eläimet olivat Ninnille ystäviä, joiden hyvinvointi oli aina etusijalla. Ninnin eläinrakkaus käsitti myös luonnonvaraiset eläimet. Pihalleen hän oli laittanut useita linnunpönttöjä ja nautti niiden asukkaiden touhujen seuraamisesta.

Lisäksi pihapiirissä oli hyönteishotelleja ja perhosbaareja.

Elämänsä loppuvaiheil­la Ninalle tuotti iloa seurata pihan eläimiä ikkunasta, kun vointi ei enää sallinut liikkumista ja ulkoilua.

Ninni toimi aktiivisesti Kouvolan eläinsuojeluyhdistyksen hyväksi. Hän toimi vapaaehtoisena erilaisissa tehtävissä jo nuorena ja myöhemmin myös puheenjohtajana. Hän kävi myös tarkastuskäynneillä valvontaeläinlääkäreiden mukana. Kaikessa hyväsydämisyydessään hän oli erittäin vahva ja jämerä persoona. Ninni ei koskaan toiminut vastoin omaa etiikkaansa.

Kouvolan seudun eläinsuojeluyhdistys ja sen toiminta oli Ninnille sydämen asia.

Sairauden edetessä, vuosien myötä koirat Pösö ja Pirre sekä kissat Juho-Kusti ja punainen Pötkökissa olivat aina lähellä Ninniä, tai vähintään näköetäisyydellä.

Ninnille oli raskasta kun hän ei voinut enää toimia lemmikkiensä kanssa tavalliseen tapaan.

Rakkaus kuitenkin välittyi. Joka yö Juho-Kusti nukkui Ninnin kyljessä kiinni ja kokeili tassulla hennosti käsivartta. Myös koirat vartioivat Ninnin unta.

Ninni sai onneksi lähteä kotona, rakkaiden lemmikkien ympäröimänä.

Kiitollisena yhteisistä vuosista, kauniilla kaipauksella muistaen, hersyvää huumoriasi kaivaten meidän kaikkien puolesta Ystäväsi Piia ja Enni, Ninnin sisar Satu

Raimo syntyi vuonna 1948 Helsingissä. Hänen isänsä oli tullut 1920-luvulla Venäjältä ja toimi veikkausasiamiehenä, äiti oli ompelija. Raimon lapsuuden päivät kuluivat Alppiharjun koulussa ja vapaat Josafatin kallioilla kavereiden kanssa. Kesät Raimo vietti maaseudulla perheen tuttavien luona.

Yläkouluiässä Raimo aloitti opinnot musiikkiopistossa rumputunneilla, joita hän ehti ottaa useamman vuoden. Musiikkimaailma vei pojan mukanaan.

Teinipoikana hän oli muiden koululaisten kanssa perustamassa Häjyt-nimistä bändiä. 16-vuotiaana Raimo osti itselleen osamaksulla Ludwig-rummut, mikä varmasti vaikutti siihen, että hän sen jälkeen sai pestin useammasta muustakin bändistä sekä toki soittotaitojen karttumiseen. Taitojaan Raimo hyödynsi kehittämällä omia komppejaan. Rumpujen merkitystä bändeille kuvaa se, että inttiaikoina Raittisten veljeksien the Boys joutui välillä esiintymään jopa tamburiinin kanssa, kun Raimon loma-anomuksia ei hyväksytty. Muita tunnettuja kokoonpanoja on ollut mm. The Roosters, Blues Section, The Boys, The Pems, Dynastia, Eija Merilän taustaorkesteri ja Miso-trio.

Ehkä merkittävin näistä bändeistä on Raimon kannalta the Roosters, jonka rumpalina hän oli ja otti lopulta bändin kokonaan vastuulleen. Hän kehitti Roostersia progressiiviseen suuntaan.

Raimo toimi musiikkiuransa loppupuolella myös undergroundrockin parissa. Liekö ollut vastapainoa sille, että enenevä osa palkasta alkoi tulla ravintolamuusikon tehtävistä. Ravintolatyö vei laivoille ja hotelleihin.

1980-luvulla muusikot alkoivat vaatia työaikojen kohtuullistamista ja Raimo oli mukana alan ammattiyhdistystoiminnassa.

Raimo kuitenkin koki, etteivät tavoitteet täyttyneet ja jätti yhdistystoiminnan. Samoihin aikoihin Raimo ryhtyi myös taksiyrittäjäksi. Myöhemmin hän myi yrityksen voitollisena ja osti Kallion kaupunginosasta Helsingin erävaruste-nimisen yrityksen, josta hän eläköityi. Taksifirman voittorahoista osa meni suuren veneen hankintaan.

Raimo sai 28-vuotiaana tietää, ettei tulisi koskaan saamaan omia lapsia. Liekö silloin vireillä olleet avioaikeet kariutuneet sen vuoksi.

Mutta perhe kasvoi koirilla. Koiria ehti Raimon elämässä olla useampia, pääasiassa rottweilereita. Roki, Teri, Pate ja Eppu ovat jo päätyneet mullan alle, mutta Ukko-koira tuli luovutuksena yhdistyksellemme.

Koirat kulkivat mukana niin venekuin mökkireissuilla. Raimolle veneilystä ja luonnossa kulkemisesta tuli tärkeä asia. Sen kertovat lukuisat luontovalokuvat veneilyreiteiltä, joilla seurana olivat omat koirat ja pitkäaikainen ystävä Pirjo.

Pirjo kuoli 1990-luvulla ja sen jälkeen Raimo vaihtoi veneensä mökkiin Päijänteen rannalla.

Raimo oli hyvin sosiaalinen ihminen ja toimi aktiivisesti myös taloyhtiönsä toiminnassa Helsingissä. Hänellä oli ns. numerot hallussa. Hän analysoi tarkkaan myös sitä kenelle testamenttaisi omaisuutensa, ja suuresti häntä kiitoksella muistaen, kohteeksi päätyi Kouvolan Seudun Eläinsuojeluyhdistys.

Syyskuussa 2019 Raimo kuoli pitkäaikaiseen sairauteen. Hän seurasi yhdistyksemme toimintaa liki 5 vuotta ja varmistui samalla, että hänen perintönsä päätyisi juuri haluamaansa kohteeseen.

Ehdimme tutustua häneen myös henkilökohtaisesti. Häntä jäivät suremaan niin eläinsuojeluyhdistyksen jäsenet, taloyhtiön väki, mökkinaapurit, soittokaverit, lapsuudenystävät maalta sekä muutama kaukainen sukulainen, kuin myös Ukko-koira, joka saattaa vielä muistaa isännästään joitain muistoja koirien tapaan. Raimon omia sanoja lainatakseni, hän mielestään oli aika hyvä koira ihmiseksi itsekin.

Jaana Lehtilä Kulkurit/2020

15

Mikäli vastaanottajaa ei tavoiteta, pyydetään lehti palauttamaan osoitteeseen: Puistolantie 9, 45610 Koria

Liity jäseneksi!

Voit liittyä yhdistyksemme kannatusjäseneksi: · jäsenmaksu 22 € /vuosi (aikuinen) · jäsenmaksu 10 € /vuosi (alle 16-vuotiaat) · ainaisjäsenmaksu 200 € Maksut suoritetaan KSEY:n tilille Kouvolan Seudun Osuuspankki FI74 5750 0120 1005 25. Merkitse nimesi ja osoitteesi viestikenttään, jotta tiedot välittyvät jäsenrekisteriin.

Jäsenet saavat postia yhdistykseltä yleensä kaksi kertaa vuodessa: toukokuussa jäsenlehden ja joulukuussa jäsenkirjeen. Jäsenet voivat vaikuttaa yhdistyksen päätöksiin vuosikokouksissa. Sääntömääräinen vuosikokous pidetään maaliskuussa. Siellä valitaan myös yhdistykselle puheenjohtaja ja hallituksen jäsenet.

Jos et halua olla pelkkä kannatusjäsen, tule mukaan toimintaamme!

IBAN

Saajan tilinumero Mottagarens kontonummer

TILISIIRTO. GIRERING

Saaja Mottagare

Maksajan nimi ja osoite Betalarens namn och adress

Allekirjoitus Underskrift

Tililtä nro Från konto nr

FI74 5750 0120 1005 25

Kouvolan Seudun Eläinsuojeluyhdistys ry

BIC

OKOYFIHH

Uuden jäsenen nimi ja osoitetiedot, sekä teksti UUSI JÄSEN.

Viitenumero Ref. nr Eräpäivä Förfallodag

Euro

€

Maksu välitetään saajalle maksujenvälityksen ehtojen mukaisesti ja vain maksajan ilmoittaman tilinumeron perusteella.

Betalningen förmedlas till mottagaren enligt villkoren för betalningsförmedling och endast till det kontonummer som betalaren angivit.