laskee. Yleisesti voidaan sanoa, että nousevalla vedellä taimen on aktiivisempi ja heittäjän kannalta helpommin tavoitettavissa. Korkealla vedellä taimen uskaltautuu lähemmäs rantaa, sillä saaliskalatkin liikkuvat siellä. Matalalla vedelläkin voi toki saada kalaa, mutta silloin uistin ui pidempään syvemmässä vesikerroksessa, koska aivan ranta jää veden puutteen takia heittämättä ja kala ei välttämättä havaitse tai kiinnostu kaukana olevasta kohteesta. Hyvä esimerkki korkeapaineesta oli viime lokakuu, jolloin vesi pysytteli pitkään Suomenlahdella -50 cm tasassa ja aurinko helotti siniseltä taivaalta. Tapahtumat olivat todella tiukassa. Tuolloin oli syytä keskittyä muihin kalalajeihin tai sienestykseen.
9-10-jalkainen vapa, laadukas haspeli, noin 0,20 mm kuitusiima sekä puikkomainen uistin ovat avaintekijöitä meritaimenen rantakalastuksessa. Kuva Antti Zetterberg.
Veden väri ja lämpötila
Taimen ei pelkää sameaa vettä ja voi jopa saalismielessä hyödyntää sitä, mutta kalastajalle on ikävä heitellä ilman näköyhteyttä potentiaalisiin oleskelupaikkoihin. Usein vesi on samentunut tuulen nostaman lietteen tai levän myötä. Se voi myös samentua jokien tuomasta savivedestä, mikä ainakin Helsingin vesillä on välillä raivostuttavakin ongelma. Mantereella oleva rantakalastaja on äärimmäisen samean veden edessä aseeton, mutta veneellä saareen siirtyvällä on moninkertaiset mahdollisuudet päästä hieman kirkkaampaan veteen. Optimaalinen veden sävy rantakalastajalle on jostain puolikirkkaan ja kristallinkirkkaan väliltä. Meritaimen saattaa mässäillä kupunsa täyteen aivan loppukaudestakin, mutta silloin ruoka sulaa hitaasti ja kala saattaa seurailla uistinta, mutta ei kylläisenä jaksa iskeä. Se reagoi erittäin herkästi pieniinkin lämpötilan muutoksiin ja saattaa löytyä vesistä, jotka ovat muutaman asteen kymmenyksen ympäristöään lämpimämpiä. Loppukaudesta korostuvat kuluneiden lähipäivien tuuliolosuhteiden analysointi, lämpötilakartat ja loppu viimein mukana kulkeva lämpömittari. Loka-marraskuussa parhaiten kalaa on tullut noin 6-10 asteen vedestä. Kalastustaktiikka
Venekalastuksessa heittosuunta on syvästä matalaan kun taas rantakalastuksessa heitetään matalasta syvään. Meritaimen liikkuu aktiivisesti eri syvyysalueella, jolloin kala saattaa olla syvän päällä silloin kun venekalastaja osuu paikalle ja toteaa paikan tyhjäksi. Veneellä voidaan myös vahingossa ajaa kalan päälle, jolloin se todennäköisesti painuu vieläkin syvemmälle suojaan. Kun vene on poistunut paikalta, rantakalastajan syvän päälle heittämä uistin saattaa maistua ja some laulaa. Perussääntönä on saada heitto ulottumaan joko matalan ja syvän rajalle tai johonkin matalan rannan kiinnekohtaan kuten kivikkoon, vedenalaiseen luiskaan tai rakkoleväpuskan tuntumaan. Rantakalastuksessa voidaan pommittaa oletettua hot spottia ja odottaa, että parvi ui kohdalle tai voidaan kahlata aktiivisesti kaloja etsien. Mikäli kalastat saaresta rannalta, hyödynnä saariolosuhteet kiertäen eri paikoissa. Tuulisella säällä käytä hyväksesi takatuulta, jolloin uistimen saa lentämään huomattavan pitkälle matalan ja syvän veden reunaan. Kelausta on hyvä välillä pysäytellä ja vajottaa uistinta aika ajoin. Myös taimenuistimia voi ”jerkata” eli vapauittaa, jolloin niihin saa todella houkuttelevia syöksyjä. On myös hyvä muistaa, että meritaimen saattaa olla aivan rannassa nilkkavedessä, joten uutta paikkaa kalastettaessa ei kannata mennä heti veteen vaan heittää pari heittoa noin viiden metrin päästä rantaviivasta.
Varusteet Meritaimenen rantakalastaja pärjää käytännössä samoilla varusteilla kuin venekalastajakin. Vavan on hyvä olla 9-10 jalkaa ja toimivuudeltaan ”ruoskamainen”. Liian jäykällä vavalla taimen karkaa lähes varmasti. Kelana monet suosivat haspelia, mutta kyllä laadukas hyrräkin asiansa ajaa. Siimana kuitusiimaa noin 0,18-0,22 mm paksuisena. Tärkeää on lisätä noin metrin pätkä monofiilia tai fluorocarbonia tapsiksi, jotta kivet eivät hankaa siimaa poikki ennen aikojaan. Sopiva tapsin paksuus on noin 0,35 mm. Rantakalastajan uistimien tulee olla pitkäheittoisia ja matalakulkuisia niin sanottuja pitkulaisia rannikkouistimia tai hitaasti uppoavia lusikoita. Vaapuillakin voi yrittää, mutta niiden heitto-ominaisuudet eivät yllä pitkien puikkojen tasolle. Sopivia uistimia ovat mm. E.V.Trutan Tuulenkala, Vekkuli eri kokoluokissa, Gladiator, Savage Gear Sand Eel, Kinetic Salty, Puikko-Aave, Grizzly Heksen, Great Heron, Sølvpilen, Jakki Puikko, Vajokki Laihis, Pekkman ja Sandgrävlingen. Ursuit-pelastuspuku etenkin kylmän veden aikaan ei ole ollenkaan liioittelua ja sillä on turvallista liikkua myös veneellä. Muista ottaa paukkuliivit pois ennen kahluuhommiin lähtemistä. Pelkillä kahluuhousuilla veneilyssä on myös vaaransa, sillä veden varaan joutuessa kahluuhousut täyttyvät vedellä ja henkilöä on lähes mahdoton nostaa ylös ja liivienkin nostokyky on koetuksella. Kahluukengiksi valitaan mieluiten nastapohjaiset kengät, jotka pitävät liukkailla kivillä paremmin kuin huopapohjaiset. Veneeseen eri kengät kuten lämpösaappaat.
Nastapohjaiset kahluukengät ja fluorocarbon-tapsi ovat yllättävän olennaisia menestyksekkäässä rantakalastuksessa.
Kalastus-lehti 3/17 | Kalamies.com
19