Kristillinen Lääkärilehti 1/2024

kristillinen lääkärilehti

Suomen Kristillisen Lääkäriseuran jäsenlehti

Kristillinen Lääkärilehti 1/2024

Kannen kuva: Hanna Halkosaari

Sisäkannen kuva: Antti Linkola

Kristillinen lääkärilehti

Suomen kristillisen lääkäriseuran jäsenlehti

1/2024, 12. vuosikerta

kristillinenlaakarilehti(at)gmail.com

Taitto: Heikki Halkosaari

Painopaikka: Suomen Uusiokuori Oy

Toimituskunta

Juhani Junnila

Markus Partanen

Sirpa Maijanen

Heikki Halkosaari

Leena Uusitalo

Kalle Mäki

Puheenjohtajan palsta

Terveydenhuollon priorisointia

3

4 tietämättömyyden verhon takana

Terveydenhuolto on vaikeiden priorisointipäätösten äärellä. Piispa Jukka Keskitalo pohtii, miltä kysymys näyttää kristillisen etiikan valossa.

Henki on sama - Anden är densamma

Robert Paul kirjoittaa kolumnissaan kirkon jatkuvasta uudistumisesta.

Merkityksellinen elämä kuoleman läheisyydessä

Virpi Sipola kertoo, kuinka kokonaisvaltainen tuki voi auttaa löytämään tasapainon uudelleen.

Palliatiivisen hoidon saatavuus ja laatu paranevat

7

8

10 - kehitystyö jatkuu

Mitä kuuluu palliatiiviselle Suomessa?

Länsimaistumisen tuulet puhaltavat Tansaniassa

Reino Pöyhiä ja Tapio Pitkänen kirjoittavat Mbeyan metropolin nopeasta kasvusta ja terveydenhuollon murroksesta.

Eutanasia sivu- ja vastatuulessa

14

20 Lääkäriliiton ja Tampereen yliopiston kyselyn ennakkotiedot on julkaistu. Myös Tanskassa ja Norjassa on tehty aiheesta tuoreet selvitykset.

Suomen Kristillinen Lääkäriseura ry, Finlands Kristna Läkarförbund rf (SKLS) on vuonna 1923 perustettu perinteikäs suomalainen lääkäriseura. Seuraan kuuluu yli 1230 lääkäriä ja lääketieteen opiskelijaa. Tarkoituksenamme on toimia kristinuskon hengessä lääkärien ja lääketiedettä opiskelevien keskinäisenä yhdyssiteenä. Toinen tärkeä tavoitteemme on käsitellä lääkärintointa koskevia kysymyksiä kristinuskon valossa. Osallistumme myös aktiivisesti lääkintälähetykseen ja kansainväliseen diakoniatyöhön.

Liity mukaan kasvavaan joukkoomme! Kannatusjäsenyys on myös mahdollista.

Puheenjohtajalta: Nuorten pahoinvoinnin kovassa ytimessä tarvitaan kipeästi apua!

”Viime keväänä käytin ensin oksikodonia ja sitten pari kuukautta fentanyyliä.” Muita päihteitä oli kulunut mukana sitten kadun Ksaloleista kukkaan ja amfetamiinistä pregabaliiniin. Peruspäivä päihdelääkärin vastaanotolla – tosin fentanyyliä ei juuri nähdä, pääosa on buprenorfiinia, Subutexia. Ainoastaan kertoja, 18-v nuori nainen, hätkähdyttää.

Suomi oli vuonna 2021 Euroopan ykkönen valitettavassa tilastossa: alle 25-vuotiaana huumeisiin kuolleiden osuudessa. Absoluuttiset luvutkin olivat suuria. Tällä hetkellä huumeisiin kuolee Suomessa selvästi enemmän ihmisiä kuin liikenteessä.

Nuorten – ja kyllä muidenkin ikäisten – päihdepalvelut ovat liian vähäiset ja avun saanti on monen syyn vuoksi liian vaikeaa. Avun hakemisen kynnystä korottavat erityisesti päihdeongelman stigma sekä sitten palvelujen riittämättömyys. Alaikäisten päihdekäyttäjien kohdalla pelkoa tuo lisäksi lastensuojelulliset toimet huostaanotto kärjessään. Yleisin väärä luulo päihdekäyttäjän kohdalla on kysymys:

”Miksei se vaan lopeta?” tai vastaavasti ajatus, että jokainen voi itse valita tekemisensä. Päihderiippuvuuden taustalta on löydetty jo yli 18 eri neuroverkkoa, jotka aktivoituvat erittäin patologisesti riippuvuuden kehittäneen yksilön aivoissa. Tässä tärkein taustasyy, miksei se vaan lopeta. Lisäksi opitut käyttäytymismallit ja sosiaaliset piirit vaikuttavat erittäin merkittävästi taustalla. Tunteiden käsittelyn oppimattomuus on yksi taustalla oleva seikka. Käytännössä päihdehäiriöiden ja mielenterveyden häiriöiden taustalla on useita yhteisiä riskitekijöitä. Erilaisuuksiakin toki löytyy.

Nuorten mielenterveyspalveluiden osalta avun saaminen kestää niin pitkään, että tilanne kerkeää pahentua. Vaikka saatava apu on usein laadukasta, ei senkään pariin aina löydetä. Joskus päihteet ovat helpommin saatavilla – vain klikkauksen tai parin päässä omassa puhelimessa. Ja palvelu pelaa ovelle asti. Isoissa kaupungeissa toimitusketju on viritetty ja klikkauksesta kolmessakymmenessä minuutissa tuote voi olla jo perillä ja käytössä. Nuorten mielestä huumeiden hankinta onkin jo vuosia ollut huomattavasti helpompaa kuin alkoholin.

Nyt ensi kertaa huumeiden kokeilijoita on yli puolet tietystä ikäryhmästä. Tämä kävi ilmi vuoden 2023 aikana tehdystä THL:n väestötason päihdekyselystä, jossa 25–34 v miesten kohdalla huumeita kokeilleiden elinikäisprevalenssi oli noussut 51 %:iin. Mistään älyttömästä noususta edellisestä kyselystä ei ollut tapahtunut, tuolloinkin tässä ikäryhmässä jo 44 % oli kokeillut kannabista. Nyt kuitenkin tietämäni historian aikana ensimmäistä kertaa määrä on kuitenkin yli puolet. Kannabiksen kokeilujen jälkeen seuraavat aineet ovat noin 10 % luokassa, mutta täältä alkaakin paljastua. Heistä monet ovat kokeilleet yli 3 eri huumausainetta ja

käyttäneet myös kahta päihdettä samanaikaisesti. Myös kannabiksen kokeilijoista joka 10. päätyy kehittämään siihen riippuvuuden.

Naisen osa huumemaailmassa on rajuudessaan äärettömän karu. Erityisesti huostaanotettujen nuorten hatkareissuja on pidetty ehkä harmittomana vapauden kaipuun merkkinä. Ongelmana ovat vaan heitä saalistavat miehet – joka kolmas hatkaava nuori nainen joutuu seksuaalirikoksen uhriksi hatkareissunsa aikana. Tähän karmaisevaan lukuun päädyttiin viime vuoden aikana kahdessa eri selvityksessä – Hatkassa -hankkeen kyselyssä ja Suomen Päihdeasiamiehen tekemässä kyselyssä. Tämä ei päihdetyötä tekevää yllätä – valitettavasti!

Suomessa huostaanotettujen lasten määrät liikkuvat noin 11 500 tasolla, kiireellisiä sijoituksia vuonna 2022 tehtiin 4498 lapselle (1). Se kertoo osaltaan taustalla olevasta perheiden haasteista. Monen huumeisiin kuolleen kohdalla kehitys on lähtenyt vinoutumaan jo varhain. Silti ennaltaehkäisyn nimeen vannotaan liiaksi, ja toki silläkin on paikkansa. Se vaan jättää pahasti varjoonsa sen, että taustalla päihdepalveluita pitää kehittää ja lisätä huomattavasti nykyisestä.

Kuinka monta kyyneltä Taivaan Isä onkaan vuodattanut näiden nuorten kohtalosta. Samoille nuorille kasautuu tavattomasti näitä vaikeuksia ja ongelmia. Voidaankin puhua kovasta ytimestä. Heidän auttamisekseen tarvitaan monia eri keinoja. Osa näistä tulee toteutua tänään heille ja osa toimista kohdistua perheisiin ja auttaa tilanteissa, joissa lapsen perheeseen tulee vaikeita tilanteita (ACE – adverse childhood experiences (2)). Osaltaan erilaisia tukikeinoja etsitään seuran 100 v -juhlavuoden kevään tilaisuuksissa, joissa tätäkin teemaa käsitellään. Erilaisia keinoja on monenlaisia. Ilahduttavaa oli mm. nähdä Suomen Psykologiliiton tekemä selvityspyyntö koulupsykologien sijoittamisesta takaisin kouluun ja määrän lisäämisestä – valitettavaa vaan oli, että tätä pitää penätä AVIen kautta, kun muu ei ollut auttanut. (3) Seurakunnilla olisi tässä nyt tärkeä iskun paikka herätä auttamaan. Seurallakin tässä näkisin omaa rooliaan.

Siunaavin terveisin, Markus Partanen Seuran puheenjohtaja ja päihdelääkäri

1. Lastensuojelu 2022: https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/146573/Lastensuojelu_2022.pdf?sequence (viitattu 25.2.24 klo 10.50).

2. CDC – Adverse Childhood Experiences (ACEs) https://www.cdc.gov/violenceprevention/aces/index.html (viitattu 25.2.24 klo 10.55).

3. Psykologiliiton selvityspyyntö Aluehallintovirastoille koskien opiskelijahuollon palveluita 1.2.24 (https://www.psyli.fi/psykologiliiton-selvityspyynto-aluehallintovirastoille-koskien-opiskeluhuollon-palveluita/ (viitattu 25.2.24 klo 11.19)

Terveydenhuolto on vaikeiden priorisointipäätösten äärellä. Piispa Jukka Keskitalo pohtii, miltä kysymys näyttää kristillisen etiikan valossa.

Kun kristillisen lääkäriseuran lehti pyysi minua kirjoittamaan terveydenhoidon priorisoinnin periaatteista, tunsin ensin rimakauhua. Mitä sanottavaa minulla voisi olla aiheeseen, jota kukaan muukaan ei ole kyennyt ratkaisemaan. Hetken mietittyäni ajattelin, että vaikkei olisikaan vastauksia, niin jo hyvien kysymysten esittäminen voi viedä asiaa eteenpäin.

Ryhdyin myös pohtimaan, löytyykö kristillisestä etiikasta periaatteita, jotka voisivat taustalla ohjata vaikeiden valintojen tekemistä. Onhan nimittäin niin, että kaikesta maallistumisesta huolimatta länsimainen hyvinvointimalli rakentuu pitkälti kristillisten arvojen ja Pohjoismaissa erityisesti luterilaisten periaatteiden varaan.

Tilannekuva

Aluksi on syytä katsoa, mikä on se maisema, jossa terveydenhuollon priorisointipäätöksiä joudutaan tekemään. Ensinnäkin terveydenhuollon menot ovat kasvussa. Terveysmenojen osuus Suomen bruttokansantuotteesta oli vuonna 2022 OECD:n laskelman mukaan tasan 10 prosenttia. Vuonna 2020 vastaava osuus oli 9,6 prosenttia, joten parissa vuodessa kasvua on tullut 0,4 prosenttiyksikköä. Trendi on ylöspäin, korona-ajastakin riippumatta, eli terveysmenot kasvavat Suomen bruttokansantuotetta nopeammin.

Terveydenhuollon priorisointia tietämättömyyden verhon takana

Yhtä, kaikkien jakamaa

priorisointiperiaatetta ei löydy helposti. Ei ole mitään luonnonlainomaista tietoa, kuinka priorisoida tai rajata hoitoja.

Vasta perustetut hyvinvointialueet ovat vahvasti alijäämäisiä. Vuonna 2023 alijäämä oli yli 1,3 miljardia euroa. Hyvinvointialuejohtajat ovat yhtä mieltä siitä, että alueiden rahoitus ei vastaa kaikkia alueiden vastuulle siirtyneitä tehtäviä. Hyvinvointialueet ovat aloittaneet mittavat sopeutukset.

Sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstöpula on kärjistymässä. Alalle kouluttautuvien määrä ei riitä alkuunkaan korvaamaan eläkkeelle jäävien työntekijöiden määrää. Joidenkin arvioiden mukaan palvelujen saatavuutta joudutaan tämänkin takia rajoittamaan tulevaisuudessa nykyisestä. Terveysteknologioiden jatkuva kehitys tuo mukanaan omat hyödyt ja haasteet. Samoin tekee uusien hoitomuotojen kehitys, sillä lupaavien mahdollisuuksiensa ohella uusien hoitojen hinnat voivat olla lähes tähtitieteellisiä. Kehittyvä lääketiede tuottaa samalla yhä enemmän diagnooseja. Myös väestön vanheneminen itsessään lisää hoidon tarvetta Suomessa huimasti.

Priorisointikeskustelussa käytettyjä periaatteita

Terveystaloustieteessä priorisointia on lähestytty esimerkiksi rajahyödyn käsitteen kautta. Periaate voi kuulostaa ”kylmältä”, mutta ainakin väestötasolla periaatteesta voi olla hyötyä. Rajahyödyn käsite tarkoittaa sitä, että tietyn rajan jälkeen saavutettu hyöty väistämättä pienenee, vaikka panostuksia tehtäisiinkin lisää. Taloudellinen lisäpanostus tai uudet hoitomuodot eivät siis väistämättä tietyn rajan jälkeen lisää väestötasolla terveyshyötyjä samassa mitassa kuin panostuksen alkuvaiheessa.

Vaihtoehtoiskustannuksen käsite taas osoittaa, että mihin tahansa hoitoon käytetyt resurssit ovat aina jostain muusta toiminnasta pois. Priorisoisimmeko työssä käyvien hoitoa, jotta veroja maksavat ihmiset saataisiin pidettyä töissä vai panostammeko vanhusten hoivaan? Siis niihin vanhuksiin, jotka ovat työllään rakentaneet tämän maamme ja nykyisen hyvinvointimme? Keskitytäänkö kalliisiin uusiin syöpähoitoihin, joista joku harva saa ehkä dramaattisenkin hyödyn? Vai satsaammeko mieluummin useammalle koituvaan, ehkä pienempään hyvään, kuten vaikkapa sairauksien ennaltaehkäisyyn?

Yhtä, kaikkien jakamaa priorisointiperiaatetta ei löydy helposti. Ei ole mitään luonnonlainomaista tietoa, kuinka priorisoida tai rajata hoitoja. Kysymys priorisoinnista on mitä suurimmassa määrin arvokysymys. On kuitenkin selvää, että priorisointi on välttämätöntä.

”Uudet kansantaudit” haastavat terveydenhoitojärjestelmää

Mielenterveysongelmat ovat yksi nopeimmin kasvavista yhteiskunnallisista ja terveydellisistä ongelmista. Ne ohittivat vastikään tuki- ja liikuntaelinten sairaudet suurimpana pitkien sairauslomien aiheuttajana, työelämän suuren kuvan muutostakin seuraillen.

Myös kovaa vauhtia yleistyneen etätyön vaikutukset ovat vielä paljolti tutkimaton asia. Näyttää siltä, että pitkällä aikavälillä etätyön vaikutus hyvinvointiin voi olla kielteinen. Tarvitsemme lähiyhteisöjä. Meillä ei ole vielä ymmärrystä siitä mitä suuri etätöiden määrä vaikuttaa yhdistettynä vaikkapa intensiiviseen tietotyöhön.

Yhteiskunnassa on muutenkin syntymässä yhä enemmän rakenteita, jotka lisäävät yksinäisyyttä. Yksinasuminen on alati kasvava trendi. Erilaiset lähettipalvelut mahdollistavat sen, ettei edes kauppaan tai lounasravintolaan tarvitse lähteä ihmisten ilmoille. Muutkin palvelut ovat muuttuneet yhä anonyymimmiksi. Lähipalvelut vähenevät. Monet palvelukokonaisuudet on automatisoitu niin pitkälle, että voi olla vaikeaa saada enää oikeaa ihmistä keskustelukumppaniksi palvelun käyttöön liittyen. Viihdettäkin kulutetaan nykyään ensi sijassa kotona yksin, entisten elokuvateatterien ja keikkapaikkojen sijaan.

Diakonian määritelmästäkö apua terveydenhoidon priorisointiin?

Diakoniatyön klassisen määritelmän mukaan diakonian tehtävänä on auttaa niitä, joiden hätä on suurin ja joita muut eivät auta. Tämän määritelmän käyttäminen johtaa jatkokysymyksiin: Kenen hätä on suurin? Millainen hätä on suurinta? Yksi vastaus voisi terveydenhuollon kannalta olla tarkastella sairauden vakavuutta ja hoitamattomana siitä aiheutuvan kuoleman nopeutta suhteessa muuten odotettuun elinikään. Lääkäri ja diakoniatyöntekijä eivät myöskään pohdi sitä, onko sairaus tai hätä itse aiheutettua vai ei. Sillä ei ole vaikutusta hoidon tai avun tarjoamiseen.

Diakoniatyön klassisen määritelmän mukaan diakonian tehtävänä on auttaa niitä, joiden hätä on suurin ja joita muut eivät auta.

Keitä ovat ne, joita muut eivät auta? Lapset ja vammaiset ovat yhteiskunnassa niitä, joilla ei työssäkäyvän aikuisväestön tapaan ole edellytyksiä pitää omia puoliaan. Kolmas ryhmä ovat vanhukset, joilla ei usein myöskään ole edellytyksiä puhua omasta puolestaan. Nykyisellään työssäkäyvät ihmiset ovat niitä, joita jotkut muutkin auttavat. Yksi priorisoinnin periaate voisi olla se, että julkisen järjestelmän kautta ne, joilla ei ole työsuhteen tuomaa turvaa, ovat heikoimmassa asemassa.

Yksilön ja yhteiskunnan vastuu

Pohjoismainen hyvinvointivaltio on luonut erinomaisen pohjan ihmisten terveydestä ja hyvinvoinnista huolehtimiselle. On kuitenkin myönnettävä, että tälläkin kolikolla on toinen puolensa. Voi olla, että järjestelmäämme kuuluva yhteiskunnan suuren roolin korostaminen on joissakin tapauksissa omiaan hämärtämään yksilön omaa vastuuta hyvinvoinnistaan.

Tähän liittyvät läheisesti elämäntapakysymykset. Liikunnan vähäisyydellä on voimakas yhteys sairauksien esiintyvyyteen. Epäterveellisellä ravinnolla ja ylipainolla on yhteys keskenään. Lisäksi alkoholinkäyttö on perinteinen suomalaisen yhteiskunnan vitsaus ja merkittävä tekijä mielenterveyden häiriön perusteella myönnetyissä pitkissä sairauslomissa. Alkoholin käytön kustannusten lasketaan olevan yhteiskunnalle vuosittain arviolta 1,4 miljardia euroa. On selvää, että on lisättävä myös tietoisuutta yksilön omasta vastuusta. Yhteiskunnan mahdollisuuksilla auttaa on rajansa.

Sairauden hoitaminen on aina kalliimpaa kuin sairauksien ennaltaehkäisy. Resursseja tulee suunnata yhä enemmän ihmisten neuvontaan ja ennaltaehkäisyyn. Tämän tulisi tapahtua paitsi sotehenkilökunnan niin myös koulujen ja laajemmin yhteiskunnan sekä miksei seurakuntienkin kautta. Kaikki yhteiskunnan toimijat tarvitaan mukaan tähän työhön.

Myös taiteeseen ja kulttuuriin tehtävät satsaukset tuottavat todennäköisesti enemmän kuin mitä maksavat. Esimerkiksi Markku Hyypän tutkimukset ovat osoittaneet, että kulttuuririennoissa käyminen edistää terveyttä ja lisää elinvuosia. Kuoroharrastus on yksi Hyypän hyvinvointia tukevista malliesimerkeistä.

Subsidiariteettiperiaate ja tietämättömyyden verho

Haluan nostaa esiin vielä kaksi käsitettä, jotka voisivat olla avuksi hahmotettaessa priorisoinnin problematiikkaa. Ensimmäinen on subsidiariteettiperiaate eli läheisyysperiaa-

Subsidiariteettiperiaate eli läheisyysperiaate. Sen mukaan julkisen vallan päätökset tulisi tehdä mahdollisimman lähellä ihmisiä

te. Sen mukaan julkisen vallan päätökset tulisi tehdä mahdollisimman lähellä ihmisiä. Ylemmille tasoille tulisi viedä vain sellaiset päätökset, joita ei alemmilla tasoilla voida tehdä. Tämä periaate estää siis byrokratisoitumista ja edesauttaa terveydenhuollossa ihmiskasvoista hoitoa. Tämä periaate on ohjenuorana myös EU:n rakenteessa.

Toinen periaate nousee amerikkalaisen yhteiskuntafilosofin John Rawlsin ajattelusta. Se tunnetaan useimmiten periaatteena ”tietämättömyyden verhosta”. Periaatteen mukaan yhteiskunnan olot voidaan järjestää mahdollisimman hyvin soveltamalla ajatusta, että suunniteltaessa normeja, sääntöjä, lakeja ja asetuksia kukaan yksilö ei vielä ikään kuin tiedä, mihin asemaan hänet tulevassa yhteiskunnassa heitetään.

Tuleeko yksilön kohtaloksi kasvaa kenties varakkaassa, hyvinvoivassa perheessä ja olla varustettuna suotuisilla henkilökohtaisilla ominaisuuksilla? Vai onko hän kenties syntymästään sairas, mahdollisesti heikosta sosioekonomisesta taustasta ponnistava yksilö? Onko osani tarvita terveydenhuollon palveluita läpi ikäni, täysin tahdostani riippumatta, ilman varallisuutta? Vai rakentuuko elämäni alusta lähtien suotuisasti, terveellisten elämäntapojen mukaisesti ja hyvien sosiaalisten turvaverkkojen turvaamaksi?

Tietämättömyyden verhon soveltaminen vaatii jonkin verran mielikuvitusta, mutta näen sen hyvänä työkaluna pohtia yhteiskunnallista oikeudenmukaisuutta. Se tulee myös lähelle Jeesuksen opetusta, kun hän muotoili ns. kultaisen säännön: ”Kaikki, mitä tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te heille” (Mt. 7:12).

Rukous päättäjien puolesta

Tuska priorisointivalintojen tekemisestä jää yhtäältä terveydenhuollon ammattilaisten ja toisaalta päättäjien kannettavaksi. Päättäjien osa on luoda suuret linjat; terveydenhuollon ammattilaisten osana on näiden soveltaminen operatiiviseen toimintaan ja yksittäistapauksiin. Pidän kuitenkin luovuttamattomana sitä, että lääkärillä on lääketieteellinen autonomia tehdä välttämättömät hoitoon liittyvät ratkaisut yksittäisen potilaan kohdalla.

Näin ollen päättäjille jää vastuu isojen linjojen vetämisestä. Tämä on entisestään vaikeutumassa, sillä kuten todettua yhteiskunnan varallisuus ei näytä kasvavan samaa vauhtia hoidon tarpeen lisääntymisen ja terveysteknologian suomien mahdollisuuksien kanssa. Siksi asian puolesta kannattaa myös vilpittömästi rukoilla. Toivon, että vaikeita päätöksiä tekemään joutuville löytyisi viisautta rukousyhteydestä Jumalaan, elämän antajaan, ja laajemminkin oman hengellisen elämän kautta.

Myös kirkko kokonaisuutena on rukoilemassa näiden vaikeiden valintojen puolesta. Jumalanpalveluksen esirukouksessa rukoillaan, kirkkokäsikirjan rukouksen mukaan: ”Anna päättäjille vastuuntuntoa, niin että he edistävät oikeudenmukaisuutta. Ohjaa heitä toimimaan erityisesti niiden parhaaksi, jotka ovat heikoimmassa asemassa.”

Jukka Keskitalo

Kirjoittaja on Oulun hiippakunnan piispa ja teologian tohtori

Toivon, että vaikeita päätöksiä tekemään joutuville löytyisi viisautta ukousyhteydestä Jumalaan, elämän antajaan.

Henki on sama Anden är densamma

Olin hieman toisella kymmenellä vuonna 1965 kun Vatikaanin toisen kirkolliskokouksen pyhää liturgiaa koskeva uusi konstituutio (säädöskokoelma) astui voimaan. Se vaikutti suuresti messun viettoon. Olin siihen mennessä toiminut messupalvelijana jo viitisen vuotta ja poikasena imenyt itseeni monia ihmeellisyyksiä, jotka liittyvät liturgiaan. Mystiikkaa kuvasti papin äänettömästi ja välillä puoliääneen lausumat rukoukset, polvistuminen ja kumartaminen lähes otsa lattiaan muuttumissanojen kohdalla, juhlallisten messujen suitsukkeen tuoksu ja ennen kaikkea tuo myyttinen kieli, latina, jota sekä luettiin että laulettiin yhdessä ja yksin. Enhän siitä ymmärtänyt mitään, mutta onneksi käytössä oli käännösteksti, joka saattoi lukea messukirjasta latinan vieressä.

Introibo ad altare Dei, ad Deum qui laetificat juventutem meam. Astun Jumalan alttarin eteen, Jumalan, joka on nuoruuteni ilo (Ps 43:4). Tuo psalmeihin kuuluva lause oli ensimmäinen, jonka messupalveluja lausui papille, kun yhdessä astuttiin alttarin eteen. Jos kyseessä oli juhlamessu, saatoin toimia piispansauvan tai -mitran kantajana tai suitsukeastiasta huolehtijana. Kun olin vanhempi ja konsiilin uudet määräykset olivat astuneet voimaan, sain jo lukea epistolaa ja jopa esirukouksia.

Liturgia muuttui konsiilin määräyksistä perusteellisesti. Pikkuhiljaa latina on häipynyt, vaikka tämä ei suinkaan ollut kirkolliskokouksen tarkoitus. Tarkoitus oli, että kaikille olisi jäänyt yhteisiä lauluja ja rukouksia, joita voisi esittää missä tahansa maailmassa pidettävissä messuissa.

Mutta konsiilin tahtotila oli aggiornamento – katolisen kirkon päivittyminen nykyaikaan. Konsiilin tuloksena messuissa luetaan nyt entistä enemmän Raamattua, uskon vapautta korostetaan, idän katolisten kirkkojen papit on vapautettu selibaatista, myös maallikot lukevat hetkirukouksia, pysyvän diakonin virka perustettiin, myös naimisissa oleville miehille. Katolilaisia kannustettiin osallistumaan ekumeenisiin pyrkimyksiin ja maallikoiden kutsumusta mallikkouteen korostettiin. Aneoppiin ei tehty merkittäviä muutoksia, vaikka tätä oli toivottu.

Uudistukset alkoivat yli 60 vuotta sitten, kun paavi Johannes XXIII ”avasi ikkunat” ja päästi kirkkoon enemmän valoa ja raitista ilmaa. Katolisen kirkon jäsenet ovat uudistuksista huolimatta saaneet tuta samaa surullista turbulenssia ja sekularisaatiota kuin muukin yhteiskunta. Uudistumisen ja uudistumisen hengen on oltava jatkuvaa, sen Vatikaanin toinen kirkolliskokous on osoittanut. Jatkuva uudistuminen ja kääntyminen Jumalan puoleen on oikea tie eteenpäin. Turvamme on Herrassa, sillä Jeesus Kristus on sama eilen, tänään ja ikuisesti (Hebr. 13:8).

Jag var lite över tio år gammal år 1965 då andra Vatikankonciliets konstitution om den heliga liturgin trädde i kraft. Den påverkade mässfirandet avsevärt. Jag hade redan varit mässtjänare i cirka fem år och som ung pojke absorberat många underbara saker ur den heliga liturgin. Mystiken präglades av prästens tysta och ibland halvhögt uttalade böner, knäböjande och bugande djupt nästan med pannan i golvet vid förvandlingsorden, doften av rökelse och framför allt det mytiska språket, latinet, som såväl lästes som sjöngs både gemensamt och enskilt. Jag förstod såklart ingenting av det, men som tur fanns det en översättning i mässboken.

Introibo ad altare Dei, ad Deum qui laetificat juventutem meam. Jag får gå in till Guds altare, till Gud, som är min ungdoms fröjd (Ps. 43:4). Den här meningen från psalmerna var den första som mässtjänaren uttalade till prästen när vi tillsammans gick fram till altaret. Om det var en biskopsmässa kunde jag bära biskopsstaven eller -mitran eller ansvara för rökelsekaret. När jag blev äldre och konciliets nya bestämmelser hade trätt i kraft fick jag till och med läsa episteln och förböner.

Liturgin förändrades i grunden på grund av konciliets bestämmelser. Småningom försvann latinet, trots att detta absolut inte var konciliets avsikt. Avsikten var att det skulle finnas gemensamma sånger och böner som alla kunde använda vid mässor över hela världen.

Men konciliets intention var aggiornamento – att uppdatera katolska kyrkan till modern tid. Som ett resultat av konciliet läses mer av Bibeln under mässorna, trosfriheten betonas, präster från de katolska östkyrkorna befriades från celibatet, tidegärden rekommenderas också för lekmän, och det permanenta diakonatet inrättades, också för gifta män. Katoliker uppmuntrades att delta i ekumeniska ansträngningar och lekmannakallet betonades. Ingen större förändring gjordes dock i kyrkans lära om avlaten, trots önskemål om detta.

Förändringarna började för mera än 60 år sedan, då påven Johannes XXIII "öppnade fönstren" och lät mer ljus och frisk luft strömma in i kyrkan. Katolska kyrkans medlemmar har trots reformerna upplevt samma sorgliga turbulens och sekularisering som resten av samhället. Förnyelse och behovet av förnyelse ska vara ständigt närvarande, något som det andra Vatikankonciliet har visat. Förnyelse och att vända sig till Gud är den rätta vägen framåt. Vårt skydd finns i Herren och Jesus Kristus är densamme i går, i dag och i evighet (Hebr. 13:8).

Robert Paul

Kirjoittaja on eläkkeellä oleva sisätautilääkäri Raisiosta ja seuran varapuheenjohtaja.

Merkityksellinen elämä kuoleman läheisyydessä

Vakava sairastuminen asettaa ihmisyytemme koetukselle, kun elämän perustukset järkkyvät. Virpi Sipola kuvaa, kuinka kokonaisvaltainen tuki voi auttaa löytämään tasapainon uudelleen.

Ihminen on kehollinen, situationaalinen ja tajunnallinen kokonaisuus. Eksistenssimme osa-alueet ovat yhteydessä toisiinsa (Rauhala, 1988). Kehollisuus on fyysisen olemassaolomme muoto. Situationaalisuudella tarkoitetaan ihmisen liittymistä oman elämäntilanteensa kautta ympärillä olevaan todellisuuteen. Tajunnallisuus sisältää psyykkisen ja henkisen olemassaolomme (Rauhala, 1988). Ihmisen kokonaisvaltaisuuden huomioiminen on osa laadukasta palliatiivista hoitoa ja saattohoitoa (Saarto ym. 2022).

Kokeakseen elämänsä mielekkääksi ja merkitykselliseksi ihminen tarvitsee luottamusta siihen, että elämä on jollain tavalla ymmärrettävää, hallittavaa, johdonmukaista ja ennustettavaa, ja että hänellä on riittävästi voimavaroja löytää ratkaisuja haastavissa ja stressaavissa tilanteissa (Antonovsky, 1987, 20–22). Mahdollisuus elää omien arvojen mukaista elämää ja kantaa vastuuta omasta elämästä lisäävät merkityksellisyyden kokemusta. Sitoudumme arvoihin tunnetasolla ja koemme itsemme uhatuiksi, jos arvojamme ei kunnioiteta (Konkka, 2016, 35).

Kokeaksemme elämän mielekkyyttä ja ymmärrettävyyttä luomme mielemme avulla merkityssuhteita asioihin ja ilmiöihin. Koetut merkitykset ilmenevät esimerkiksi havaintoina ja tunteina. Merkityssuhteen muodostumiseen vaikuttaa aikaisempi kokemusperustamme, jonka varaan liitämme mielemme tuottamat uudet merkitykset. Merkitykset kerrostuvat ja ovat läsnä samanaikaisesti. Suhteessa olemisen kautta, monien merkityssuhteiden yhteisvaikutuksesta muodostuu käsityksemme itsestämme ja maailmasta, jossa elämme (Rauhala, 1988).

Merkitysten luomista ja merkitysyhteyksien kautta syntyvää olemassaolon mielekkyyttä ja tapoja, joiden avulla ihminen etsii ja kokee elämän tarkoitusta, voidaan kuvata spiritualiteetin (engl. spirituality) käsitteellä. Yleisimmin käytetyssä määritelmässä spiritualiteetti ilmaisee tapoja, joiden avulla ihminen on yhteydessä hetkeen, itseen, toisiin, luontoon ja Pyhään (Nolan, 2011, Piderman ym. 2015, Puchalski ym. 2009). Spiritualiteetti on kulttuurissa elävää pohdintaa, toimintaa ja ajattelua. Spiritualiteettia voidaan kuvata sanaparilla henkinen ja hengellinen. Kun merkityksen ja tarkoituksen etsiminen tapahtuu tavoilla, jotka ovat yhteydessä uskontoon puhutaan hengellisyydestä (Karvinen, 2009).

Vakavan sairauden ja kuoleman läheisyyden vaikutus

Vakava sairastuminen ja sen mukanaan väistämättä tuomat menetykset horjuttavat elämän tasapainoa. Ne heikentävät elämänlaatua ja vaikuttavat kokemukseen kokonaisterveydestä (Weaver & Flannelly, 2004).

Sairaus vaikuttaa tunne-elämän tasapainoon ja mielialaan (Sprik, 2019). Se voi aiheuttaa eksistentiaalista ahdistusta, masennusta ja kärsimystä (Kruizinga, 2017, Saarelainen,

2017). Sairastumiseen voi liittyä pelkoja ja huolta omasta ja läheisten selviytymisestä sekä epävarmuutta tulevaisuudesta (Willemse ym. 2018). Eksistentiaalista ahdistusta lisää yksinäisyys, se että ei voi jakaa elämäänsä kenenkään kanssa, sekä kokemus siitä, että jää oman kehonsa vangiksi (Sjöberg ym. 2018).

Ihmisellä on luontainen pyrkimys ymmärtää mitä hänelle tapahtuu ja miksi kaikki tapahtuu. Tapahtuneen jäsentäminen auttaa muodostamaan käsityksen sairauden tuomista muutoksista ja muutosten merkityksestä. Prosessiin liittyy sen arvioiminen, mistä joutuu luopumaan. Toisinaan tasapainoa uudessa tilanteessa ei löydy ja potilas ajautuu kriisiin. Eksistentiaalinen kriisi on kokonaisvaltainen ja voi ilmetä voimattomuutena, rinta- tai vatsakipuna tai kipuna, jolle ei löydy selvää syytä. Kriisi voi näyttäytyä itkuisuutena, vetäytymisenä sosiaalisista suhteista, ahdistuneisuutena, masennuksena, turvattomuutena ja itsetuntoon ja identiteettiin liittyvänä prosessointina. Useimmat potilaat tarvitsevat tukea selviytyäkseen sairauden ja sen herättämien tunteiden kanssa (Sipola ym. 2021). Potilailla on tarve keskustella sairauden esiin nostamista eksistentiaalisista kysymyksistä ja elämästä ennen sairastumista ja sen jälkeen (Chaar ym. 2018).

Potilaan tukeminen

Hyvän fyysisen hoidon ja kivunhoidon rinnalla potilas tarvitsee psykososiaalista tukea (Saarto ym. 2022). Psykososiaalinen tuki kattaa psyykkisen, sosiaalisen, emotionaalisen, henkisen ja hengellisen tuen. Parhaimmillaan yksilöllinen ja tavoitteellinen psykososiaalinen tuki vahvistaa potilaan ja läheisen toimijuutta ja autonomiaa ja auttaa selviytymiään sairauden kanssa. Tuen piiriin kuuluvat myös arkeen ja talouteen liittyvät asiat (Aho ym. 2023, Lehto-Järnstedt ym. 2002, Tiirola ym. 2020).

Henkinen ja hengellinen tuki sisältää eksistentiaaliset kysymykset, ihmisen maailmankuvaan, arvomaailmaan ja asenteisiin sekä vakaumukseen liittyvät teemat (Nolan ym. 2011). Tavoitteena on tukea potilaan arvokkuuden ja elämän merkityksellisyyden kokemusta vahvistamalla hänen omia arvojaan ja voimavarojaan.

Tukimenetelmät

Omien tunteiden läpikäyminen ja jakaminen tukee merkityksellisyyden kokemusta. Mahdollisuus luottamukselliseen keskusteluun asioista, joista potilas haluaa keskustella ja potilaan turvallisuudentunteen vahvistaminen kannattelevat potilasta (Pirhonen ym. 2023b). Kannattelu ja keskustelu vähentävät ahdistusta ja vahvistavat potilaan selviytymisen tunnetta (Sipola, 2022, 87). Esimerkiksi kohtaamisessa sairaalapapin kanssa potilaille merkittävää on kokonaisvaltainen, kunnioittava ja arvostava kohtaaminen, johon liittyy kokemus hyväksynnästä ja ymmärretyksi tulemisesta (Sipola 2022, 85–86).

Potilaan elämäntarinan kuunteleminen kunnioittavasti, arvottamatta sitä, auttaa potilasta selkiyttämään ajatuksiaan, tunteitaan ja identiteettiään ja lisää toivoa (Hänninen 2002, 141–148, Sipola 2022, 85–91). Mahdollisuus muis-

Potilaan elämäntarinan kuunteleminen kunnioittavasti, arvottamatta sitä, auttaa potilasta selkiyttämään ajatuksiaan, tunteitaan ja identiteettiään ja lisää toivoa.

tella elettyyn elämään liittyviä myönteisiä asioita tukee potilaan toivoa nykyhetkessä. Se on erityisen tärkeää dementiaa sairastavan henkilön kohdalla (Pirhonen ym. 2023b).

Potilaan tukemisessa voidaan hyödyntää tuki-interventioiden, kuten arvokkuusterapian (Dignity Therapy), Ars Moriendi-mallin tai AVAUS-mallin kysymyksiä. Tuki-interventiot tarjoavat potilaalle mahdollisuuden elämäntarinan kertomiseen, muisteluun, elämän tärkeiden asioiden reflektointiin ja niiden välittämiseen eteenpäin läheisilleen. AVAUS-malli tarjoaa apuvälineen henkisten ja hengellisten tarpeiden kartoittamiseksi. Tuki-interventioihin voit tutustua oppaasta: Potilaan spiritualiteetin tukeminen ja eksistentiaaliset kysymykset palliatiivisessa hoidossa, Luku 9. https:// bin.yhdistysavain.fi/1573258/X9xpFkjF8PZaekRiSLhf0WG299/31740186_KKH_Potilaan_eksistentiaaliset_kysymykset_Kirkko_ja_toi.pdf

Uskonnolliset rituaalit, kuten ehtoollisen vietto, voivat olla tukena elämän päätösvaiheessa. Ne voivat suojata kriisissä, auttaa tunteiden säätelyssä ja ilmaisemisessa, tuoda turvaa ja lohduttaa pelkojen keskellä ja surussa (Ganzewoort, 1998a, Pirhonen ym. 2023, Saarelainen ym. 2020).

Edellytykset tuen tarjoamiseen

Potilaan henkinen ja hengellinen tukeminen on jokaisen terveydenhuollon ammattilaisen vastuulla. Henkinen ja hengellinen tukeminen kuuluu myös koulutetun vapaaehtoisen tehtäviin. Eletyn elämän prosessointi ja elämänvaiheiden integrointi vaativat potilaalta ja terveydenhuollon ammattilaiselta voimavaroja ja aikaa. Potilaan (tai läheisen) tukeminen voi tapahtua luontevasti hoitotoimenpiteiden yhteydessä kiinnittämällä huomiota potilaan sanalliseen ja sanattomaan viestintään ja kysymällä potilaalta suoraan hänen tarpeistaan. Tukeminen edellyttää ammattilaiselta sisäisen ja ulkoisen tilan luomista keskustelulle, kykyä kuunnella ja avoimuutta erilaisille näkökulmille (Sipola ym. 2021, 67–76). Spirituaalisissa tarpeissa ammattilaisen tehtävänä ei ole tarjota potilaalle valmiita vastauksia, vaan tukea potilasta löytämään vastaukset itse. Sairaalapapit ovat henkisen ja hengellisen tuen asiantuntijoita terveydenhuollossa (Saarto ym. 2022) ja voivat kouluttaa muita ammattilaisia ja työskennellä heidän tukenaan.

Virpi Sipola

Kirjoittaja on terveystieteiden tohtori, pappi ja diakonissa. Hän työskentelee asiantuntijana Kirkkohallituksessa henkisen ja hengellisen tuen ja palliatiivisen hoidon parissa.

Lähteet:

Aho, A-L., Eironen, S., Havusto, J., Hökkä, M., Kritz, J. (2023). Palliatiivisessa hoidossa ja saattohoidossa olevan potilaan läheisten kohtaaminen ja tukeminen. Hotus-hoitosuositus®. Hoitotyön tutkimussäätiö. https://www.hotus.fi/ wp-content/uploads/2023/09/pall-suositus.pdf

Antonovsky, A. (1987). Unraveling the mystery of health – How People Manage Stress and Stay Well. San Francisco, California: Jossey-Bass Inc.

Chaar, E.A., Hallit, S., Hajj, A., Aaraj, R., Kattan, J., Jabbour, H., Khabbaz, L.R. (2018). Evaluating the impact of spirituality on the quality of life, anxiety, and depression among patients with cancer: an observational transversal study Supportive Care in Cancer 26(8), 2581–2590. https://doi.org/10.1007/ s00520-018-4089-1.

Ganzevoort, R.R. (1998a). Religious coping reconsidered part one: An integrated approach. Journal of Psychology and Theology 26/3, 260-275. https:// www.researchgate.net/profile/R-Ganzevoort/publication/289088778_Religious_Coping_Reconsidered_Part_One_An_Integrated_Approach/links/5a9dc9bfa6fdccff6d1a19c9/Religious-Coping-Reconsidered-Part-One-An-Integrated-Approach.pdf

Hänninen, V. (2002). Sisäinen tarina, elämä ja muutos. Akateeminen väitöskirja, Tampereen yliopisto. Tampereen yliopistopaino Oy, Juvenes Print, Tampere, 141–156.

Lehto-Järnstedt, U-S., Kellokumpu-Lehtinen, P., Ojanen, M. (2022). Syöpäpotilaan kokema tuki ja psyykkinen stressinhallinta. Lääketieteellinen Aikakauskirja Duodecim, 118(14), 1457–1465.

Nolan, S., Saltmarsh, PH., Leget, C. (2011). Spiritual Care in Palliative Care: Working towards an EAPC Task Force. European Journal of Palliative Care, 18, 86–89.

Karvinen, I. (2009). Henkinen ja hengellinen terveys: etnografinen tutkimus Kendun sairaalan henkilökunnan ja potilaiden sekä Kendu Bayn kylän asukkaiden henkisen ja hengellisen terveyden käsityksistä. (Väitöskirja. Kuopion yliopisto). https://core.ac.uk/download/pdf/15167322.pdf

Konkka 2016. Hyvä elämä koostuu teoista ja asioista, jotka ovat hyväksi ihmiselle. Teoksessa Arto Mutanen, Mauri Kantola, Hannu Kotila, Liisa Vanhanen-Nuutinen (toim.) Hyvä elämä Käytäntö, tutkimus ja ammattipedagogiikka. Turun Ammattikorkeakoulun Tutkimuksia 44. Juvenes Print – Suomen Yliopistopaino Oy, Tampere, 33–46.

Kruizinga, R. (2017). Out of the blue. Experiences of contingency in advanced cancer patients. Amsterdam: UVA.

Piderman, K.M., Sytsma, T.T., Frost, M.H., Novotny, P.J., Rausch Osian, S.M, Ness, L.S., Patten, C.A., Sloan, J.A., Rummans, T.A., Bronars, C.A., Yang, P., Clark, M.M. (2015). Improving Spiritual Well-Being in Patients with Lung Cancers. Journal of Pastoral Care and Counseling 69(3), 156–162. https:// doi:10.1177/1542305015602711

Pirhonen, J., Vähäkangas, A., Saarelainen, S-M. (2023). Religious Bodies–Lutheran Chaplains Interpreting and Asserting Religiousness of People with Severe Dementia in Finnish Nursing Homes. Journal Ageing Longevity 3, 92–106. https://doi.org/10.3390/jal3010008

Pirhonen, J., Saarelainen, S-M., Peltomäki, I., Vähäkangas, A. (2023b). PastOral Care - Christian Hope in Pastoral Care and Counseling for People With Severe Dementia in Finland. – The Journal of Pastoral Theology. https://doi.or g/10.1080/10649867.2023.2221109

Puchalski, C., Vitillo, R., Hull, SK., ym. (2014). Improving the Spiritual Dimension of Whole Person Care: reaching national and international consensus. Journal of Palliative Medicine, 7: 642–656.

Rauhala, L. (1988). Holistinen ihmiskäsitys. Sosiaalilääketieteellinen Aikakauslehti, 25, 190–201.

Saarelainen, S-M. (2017). Meaningful life with(out) cancer – Coping narratives of emerging Finnish adults. Helsingin yliopisto. Helsinki: Unigrafia. Saarto, T., Lyytikäinen, M., Ahtiluoto, S., Junttila, K., Lehto, J., Finne-Soveri, H., Hammar, T., Forsius, P. (2022). Palliatiivisen hoidon ja saattohoidon kansallinen laatusuositus. Terveyden- ja hyvinvoinnin laitos. Ohjaus 4 /2022, Helsinki, 1–49.

Sipola, V. (2022) Sairaalapapin asiantuntijuus sairaalasielunhoitotyössä – sairaalapapin, hoitotyöntekijän ja potilaan näkökulma. Tampereen yliopiston julkaisuja 709. (Väitöskirja, Tampereen yliopisto). Tampere.

Sipola, V., Pöyhiä, R., Anttonen, M.S., Pajunen, M. (2021). Potilaan spiritualiteetin tukeminen ja eksistentiaaliset kysymykset palliatiivisessa hoidossa. Kansallinen suositus. Suomen evankelis-luterilaisen kirkon julkaisuja, Kirkko ja toiminta 113. https://julkaisut.evl.fi/catalog/Tutkimuk-set%20ja%20julkaisut/r/4282/viewmode=infoview

Sjöberg, M., Beck, I., Rasmussen, B.H., Edberg, AK. (2018). Being disconnected from life: meanings of existential loneliness as narrated by frail older people. Aging & Mental Health, 22(10), 1357-1364. https://doi.org/10.1080/ 13607863.2017.1348481

Sprik, P.J., Walsh, K., Boselli, D.M., Meadors, P. (2019). Using patient-reported religious/spiritual concerns to identify patients who accept chaplain interventions in an outpatient oncology setting. Supportive Care in Cancer, 27, 1861–1869. https://doi.org./10.1007/s00520-018-4447-z

Tiirola, H., Poutanen V-M., Poutanen, L. (2020). Syöpään sairastuneiden ja heidän läheistensä tuen tarpeet ja niiden kehittäminen. Sairastuneiden, läheisten, ammattilaisten ja Syöpäjärjestöjen henkilökunnan näkemykset. Suomen Syöpäyhdistys. AT- julkaisutoimisto Oy, 20-39.

Weaver, A.J., Flannelly, K.J. (2004). The role of religion/ spirituality for cancer patients and their caregivers. Southern Medical Journal 97(12), 1210–1214. https://doi.org/10.1097/01.SMJ.0000146492.276501C

Willemse, S., Smeets, W. van Leeuwen, E., Janssen, L., Foudraines, N. (2018). Spiritual Care in the ICU: Perspectives of Dutch Intensivists, ICU Nurses, and Spiritual Caregivers. Journal of Religion Health 57(2), 583–595. https://doi. org/10.1007/s10943-017-0457-2

Palliatiivisen hoidon saatavuus ja laatu paranevat - kehitystyö jatkuu

Saattohoidon kehittämistä on toteutettu Suomessa jo pitkään, kun otetaan huomioon alueellinen ja saattohoitokotien kehittämistyö vuosikymmenien aikajänteellä. Sosiaali- ja terveysministeriön ohjaus ja toteutuneen palliatiivisen hoidon seuranta on ollut vähäistä viime vuosikymmeneen saakka. Tällä hetkellä hyvinvointialueiden palveluketjuja rakennettaessa on käytettävissä aiempaa tarkempi sosiaali- ja terveysministeriön ohjeistus.

Palliatiivisilla keskuksilla on vastuu koordinoida ja johtaa potilaan palveluketjua. Sekä lääkäreiden että hoitotyön ammattilaisten perus- ja täydennyskoulutuksessa on myös otettu suuria edistysaskeleita viime vuosina, mikä on keskeistä, koska kuoleman ja kuolevien kohtaamiseen ja hoitoon tulee olla perusvalmiudet kaikilla kliinistä työtä tekevillä.

Palliatiivisen hoitoon näkyvyys terveydenhuollon järjestämistä ohjaavassa lainsäädännössä on varsin tuore ja verrattain niukkaakin. Valtioneuvoston asetus erikoissairaanhoidon työnjaosta ja eräiden tehtävien keskittämisestä (582/2017) tuli voimaan 1.1.2018 ja siinä annettiin sairaanhoitopiireille sekä yliopistosairaaloiden erityisvastuualueille vastuu palliatiiviseen hoitoon liittyen:

• Asetuksen perusteella viiden yliopistollista sairaalaa ylläpitävän sairaanhoitopiirin on huolehdittava vaativan palliatiivisen ja saattohoidon tehtävistä ja palliatiivisen ja saattohoidon suunnittelusta ja yhteen sovittamisesta alueellisesti

• Lisäksi lasten ja nuorten saattohoidon ja palliatiivisen hoidon toteutussuunnitelman laatiminen kuuluu yliopistosairaaloille keskitettyihin tehtäviin

Terveydenhuollon kartoituksessa havaittiin suurta alueellista vaihtelua.

Laatukriteerit ja hoidon porrastus

Saattohoidosta ja palliatiivisesta hoidosta käytävä kansalaiskeskustelu vilkastui myös eutanasiaa koskevasta kansalaisaloitteesta 2016. Lakialoite ei johtanut lainsäädäntötoimiin, mutta eduskunta myönsi miljoonan euron määrärahan syksyllä 2017 käytettäväksi vuoteen 2020 mennessä palliatiivisen hoidon ja saattohoidon kehittämiseen. STM:n asettama asiantuntijatyöryhmä kuvasi väliraportissaan (1) palveluiden silloista tilaa ja toisaalta laatukriteerit palliatiivisen hoidon ja saattohoidon palveluihin hoidon porrastuksen eri tasoille.

Työryhmän väliraportissa todettiin että ”terveydenhuollon kartoituksessa havaittiin suurta alueellista vaihtelua. Saattohoitoa toteutetaan pääasiallisesti perustason yksiköissä, joissa osaaminen vaihtelee. Eniten erityistason palveluita saa Etelä-Suomessa. Isoin puute on erityistason kotisaattohoidon saatavuudessa. Saattohoito-osastoja ja -koteja on lähinnä isoissa kaupungeissa. Harvoissa sairaaloissa on konsultaatiotoimintaa, ja päivystysaikainen konsultaatiotuki on järjestämättä. Vaativan ja erityistason palliatiivisten keskusten kriteerit eivät täyty”. Ammattilaisten osaaminen aihepiiristä ei ollut yhdenmukaista ja mm palliatiivisen lääketieteen erityispätevyyslääkäreitä työskenteli vain harvoissa kunnissa.

Laatukriteerien keskeiset osa-alueet olivat henkilöstön osaaminen, koulutus, moniammatillisuus sekä henkilöstön

riittävyys. Edelleen työryhmän loppuraportissa (2) kuvattiin alueelliset kehittämissuunnitelmat ja palveluketjut erityisvastuualueittain, mukaan lukien sosiaalihuollon yksiköt sekä laatukriteereiden luomiseksi iäkkäiden pitkäaikaishoitoon. Palliatiivisen hoidon järjestämisen tulee perustua hoidon vaativuuteen. Hoito on porrastettu kolmeen tasoon: Perustason palveluihin, erityistasoon ja vaativaan tasoon.

Sairaanhoitopiirien palliatiivisilla keskuksilla on vastuu koordinoida palveluita koko sairaanhoitopiirissä ja turvata erityistason palvelut alueellisilla yksiköillä sekä kotisairaalaverkostolla. Palliatiivisilla keskuksilla on vastuu myös järjestää täydennyskoulutusta ja konsultaatiopalveluita.

Suosituksista toteutukseen -FinPall-hanke

Sosiaali- ja terveysministeriö myönsi 2021 5,6 miljoonaa euroa valtionavustusta viidelle yliopistosairaanhoitopiirille palliatiivisen hoidon kehittämiseen, jotta voitaisiin rakentaa aiemman suosituksen mukainen palveluketju. Koska palvelurakenteen kehittämistarpeet vaihtelivat eri puolilla Suomea, laadittiin aluekohtaisiin tarpeisiin perustuvat hankesuunnitelmat yliopistosairaanhoitopiireille. Rahoitusta myönnettiin seuraaviin toimenpidekokonaisuuksiin:

• kotisairaalatoiminnan kehittäminen kunnissa

• palliatiivisen hoidon palvelujen tuottaminen ja laadun parantaminen

• asumispalvelujen ja kotihoidon henkilökunnan palliatiivisen hoidon ja saattohoidon osaamisen kehittäminen

• lasten ja nuorten palliatiivisen hoidon kehittäminen

• digitaalisten palvelujen kehittäminen kotisairaalassa ja palliatiivisen hoidon vastaanotoilla.

FinPall-hanketyö on ollut merkittävässä kehittäjän roolissa (3). Keskeisiä tavoitteita on ollut, että kaikille hyvinvointialueille rakennetaan palliatiivinen keskus vastaamaan vaativaan oirehoidon asettamiin haasteisiin ja että kotisairaalaverkostoalaajennetaan. Palveluiden turvaaminen on tärkeää myös hanketyön päättyessä lähes samanaikaisen sote-uudistuksen murroksessa.

Kotisairaalaverkostoa on rakennettu alueellisesti tukemaan mahdollisuutta viettää elämän loppuvaihetta siellä missä potilas haluaa olla. Lisäksi kehittämistyössä luodaan potilaiden ja läheisten käyttöön valtakunnallista digihoitopolkua, joka lisää hoidon saavutettavuutta.

Palliatiivisen hoidon osaamista on kehitetty laajasti eri sosiaali- ja terveydenhuollon yksiköissä, jotta hoidon tarve tunnistettaisiin ajoissa ja potilas sekä läheiset saavat parasta mahdollista hoitoa ja tukea.

Palliatiivinen keskus on vuodesta 2018 viidessä vuodessa perustettu 15:een kaikkiaan 22:sta hyvinvointialueesta. Palliatiivisen keskuksen organisaatiomalli vaihtelee alueittain: palvelut voivat olla yhden johdon alaista yhden organisaation toimintaa (esim. Pirkanmaan hyvinvointialue) tai saman organisaation toimintaa, jossa johto on hajautettu. Virtuaalimallissa palliatiivinen keskus toimii yhteisen johdon alla, mutta toiminnat on hajautettu eri organisaatioihin. Yliopistollisten sairaaloiden hyvinvointialueista Itä-Suomessa ei ole vielä tehty palliatiivisen keskuksen perustamispäätöstä, mutta eri toimintoja on myös siellä kehitetty.

Avohoidon palveluja tarjoava palliatiivinen poliklinikka toimii jokaisella Suomen hyvinvointialueella. Palliatiivisia osastoja on perustettu kolminkertainen määrä aiempaan verraten; osasto toimii nyt 18–21 hyvinvointialueella riippuen toiminnan kriteerien tiukkuudesta. Myös kotisairaa-

latoiminnassa nähdään merkittävä positiivinen muutos: 2018 vain kuuden sairaanhoitopiirin alueella toimi kotisairaala, kun 2023 kaikilla hyvinvointialueilla on ollut kotisairaala, tosin harvaan asutun Lapin ja Itä-Suomen alueella on tässä suhteessa katvealueita.

Selkeimpiä kehittämistarpeita tulevaisuudessa on erityistason päivystysajan tuki. Helsingin seudun alueella pilotoitu ja vakinaistettu erityispätevyyslääkäreiden osa-aikainen päivystys on jo osoittanut tarpeellisuutensa.

Lasten ja nuorten palliatiivisen hoidon ja saattohoidon ammattilaiset ovat verkostoituneet hankkeen aikana ja luoneet hoito-ohjeita muun muassa ennakoivan hoitosuunnitelman laatimiseen lapsen hoidossa. Sote-ammattilaisten jatkuva koulutus on sovittu toteutettavaksi hankkeen jälkeen Terveyskylään luodun opetusmateriaalin turvin siten että kukin yliopistopiiri toteuttaa webinaarisarjan, joka tukee perustason osaamista ja perehdyttää alalle tulevia ammattilaisia. Palliatiivista digihoitopolkua on luotu valtakunnallisessa työryhmässä ja sen käyttöönotosta kukin hyvinvointialue tekee oman päätöksen.

Psykososiaalisen tuen osaamista on vahvistettu luomalla Sinua varten keskustelutuen malli, joka antaa palliatiivisen hoidon piirissä toimille ammattilaisille lisävalmiuksia potilaan kohtaamiseen ja tukeen vakavan sairauden jälkeen ja kuoleman käsittelyssä. Vaikka psykososiaalista tukea tarjoavat edelleen psykiatrisen taustakoulutuksen saaneet hoitajat, sairaalapastorit, psykologista ja kuntoutusohjaajat, on tärkeää, että myös somaattisessa hoitovastuussa oleville tarjotaan lisävalmiuksia potilaan ja läheisen tukemiseen. Koulutusmateriaaliin on mahdollista tutustua Mielenterveystalon ammattilaisosiossa.

Vapaaehtoistyön integrointi osaksi palveluketjua on huomioitu palliatiivisen hoidon ja saattohoidon suosituksissa (STM 2019). Lisäksi se on määritelty yhdeksi laatukriteeriksi palliatiivisen hoidon ja saattohoidon kansallisessa laatusuosituksessa (THL 2022). Valtakunnallisessa STEA:n rahoittamassa SAAVA-hankkeessa on luotu 2021–2024 saattohoidon vapaaehtoistyölle koulutusmalli ja -materiaalit. Yhteistyössä SAAVA-hanke ja FinPall-hanke ovat tehneet valtakunnallisen suosituksen vapaaehtoistoimintaan palliatiivisessa hoidossa. Valtakunnallista koordinaatiota ei palliatiivisen hoidon vapaaehtoistoiminnassa vielä ole mutta hyviä alueellisia pilotteja ja kehittämiskokonaisuuksia on viimeisten vuosien aikana toteutettu.

Millaista hoitoa annetaan ja missä –Toimenpidekoodit ja laatusuositus avuksi

Kansalliseen laadun seurantaan tarvitaan kattavaa rekisteritietoa koko palveluketjusta. Potilaiden taustadiagnoosit vaihtelevat ja hoitoyksiköt vaihtelevat erikoissairaanhoidon yksiköistä sosiaalitoimen alaisiin palvelukoteihin niin julkisen kuin yksityisen palvelutuottajan tarjoamana.

Kirjaamisen yhtenäistämiseksi on kehitetty palliatiivisen hoidon toimenpidekoodit, jotka otettiin käyttöön vuonna 2022. Ne kuvaavat ja ohjaavat toimintaa ja tukevat laadun seurantaa sekä valtakunnallisesti että yksiköiden tasolla. Uusilla toimenpidekoodeilla merkitään esimerkiksi elämän loppuvaiheen ennakoiva hoitosuunnitelma, palliatiivisen hoidon psykososiaalinen keskustelutuki ja palliatiivisen hoidon konsultaatio, saattohoitopäätös ja kotisairaalan käynnit ja omaisten tukitapaaminen potilaan kuoleman jälkeen.

Merkittävää oli myös ikäihmisten palveluihin luotu palliatiivisen hoidon laatusuositus (4) ja käsikirja (5). Suosituksen laatukriteerit käsittelevät esimerkiksi potilaan hoitoprosessin vaiheita sekä hoidon järjestämisen ja tuottamisen keskeisiä elementtejä.

Kehittämistrendejä

Potilaiden oikeus tasavertaiseen palliatiiviseen hoitoon ja saattohoitoon on tärkeää, muutoin potilaat joutuvat edelleen kärsimään hoidettavissa olevista oireista. Palliatiivisen hoidon ja saattohoidon pysyvien rakenteiden rakentamisen kustannukset on arvioitu olevan noin 40 miljoonaa euroa (THL), mutta jo lyhyessä ajassa panostukset toisivat arviolta 100 miljoonan euron säästöt.

Käynnissä oleva eutanasiaa koskeva kansalaisaloitteen teksti väittää, että saattohoidon parantaminen on jäänyt puheiden tasolle, mikä ei pidä paikkaansa uusimman nykytilan arvion mukaan. Palliatiivinen hoito on järjestäytymässä ja järjestäytyy osaksi palveluketjua. Missään vaiheessa ei ole kuitenkaan mahdollista jäädä ”lepäämään laakereille”, sillä pelkästään ammattilaisten koulutus edellyttää jatkuvaa perus- ja täydennyskoulututusta.

Pula asiantuntijoista kaikissa ammattiryhmissä haastaa terveydenhuoltoa nyt ja tulevaisuudessa. Myös palliatiivisen hoidon järjestäminen edellyttää ennakkoluulotonta digitaalisten palveluiden käyttöönottoa ja hyödyntämistä. Potilaiden ja omaisten tarvitsemaa tietoa ja tukea voidaan tarjota myös Terveyskylän Palliatiivisen talon kautta. Kuitenkin lähellä kuolemaa välitön läsnäolo ja supportio korostuvat. Laadukkaan palliatiivisen hoidon järjestäminen mahdollistaa potilaalle oikea-aikaisen hoidon, joka mahdollistaa kärsimyksen hyvän lievittämisen ja elämänlaadun vaalimisen. Lisäksi läheiset saavat tarvitsemansa tuen vaikeassa elämäntilanteessa. Tämän kaiken varmistamiseksi tarvitaan lainsäädännön tukea, jotta palliatiivisen hoidon pysyvät rakenteet voidaan turvata.

Eeva Rahko

LT, erikoislääkäri, palliatiivisen lääketieteen erityispätevyys, Palliatiivinen keskus, OYS asiantuntija FinPall-hanke, Pohde

Minna Hökkä

sairaanhoitaja, TtT Projektipäällikkö FinPallhanke, Pohde Erityisasiantuntija, Diakoniaammattikorkeakoulu

Käynnissä oleva eutanasiaa koskeva kansalaisaloitteen teksti väittää, että saattohoidon parantaminen on jäänyt puheiden tasolle, mikä ei pidä paikkaansa uusimman nykytilan arvion mukaan.

Lähteet:

1. Saarto T, Finne-Soveri H. Palliatiivisen hoidon ja saattohoidon tila Suomessa: Alueellinen kartoitus ja suositusehdotukset laadun ja saatavuuden parantamiseksi. Sosiaali- ja terveysministeriö. Raportteja ja muistioita 2019:14. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-00-4041-3

2. Saarto, T, Finne-Soveri H. Suositus palliatiivisen hoidon palveluiden tuottamisesta ja laadun parantamisesta Suomessa: Palliatiivisen hoidon asiantuntijaryhmän loppuraportti. Sosiaali- ja terveysministeriön raportteja ja muistioita 2019:68. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-00-4126-7

3. Finnpall. https://finpall.fi/

4. Saarto T, Lyytikäinen M et al. Palliatiivisen hoidon ja saattohoidon kansallinen laatusuositus. THL 2022. https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-343-824-8

5. Finne-Soveri H, Forsius P, Hökka M, et al. Laatukäsikirja elämän loppuvaiheen hoitoon iäkkäiden ihmisten palveluissa. THL 2022. https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-343-834-7

Toimisto

Vastuunkantajien yhteystiedot

toimisto.skls(at)gmail.com

Sirpa Maijanen

HALLITUS

Puheenjohtaja pj(at)sksl.fi

Markus Partanen

Varapuheenjohtaja varapj(at)sksl.fi

Robert Paul

Sihteeri sihteeri(at)sksl.fi

Kalle Mäki

Hallituksen jäsenet:

Leena Uusitalo

Mari-Kaarina Hiltunen

Hanna Savioja

Sini Vasara

Einar Eidstø (2024 kevätkokoukseen asti)

Matti Ketonen

Hallituksen varajäsenet

Anna Numminen

Maarit Valkealahti

Heli Keränen

Veli-Pekka Joki-Erkkilä

KrLL TOIMITUSKUNTA

kristillinenlaakarilehti(at)gmail.com

TERVEYSLÄHETYKSEN TUEN TYÖRYHMÄ

terveyslahetys(at)skls.fi

ALUEYHDYSHENKILÖT

Aluevastaava:

Leena Uusitalo aluevastaava(at)skls.fi

Hämeenlinna hameenlinna(at)skls.fi

Tuulikki Rintakumpu

Kajaani

kajaani(at)skls.fi

Maarit Erola ja Jenny Karjalainen

Kotka

kotka(at)skls.fi

Pasi Pöllänen

Kuopio kuopio(at)skls.fi

Reetta Saari

Oulu

oulu(at)skls.fi

Maarit Valkealahti ja Tuula Pulska

Seinäjoki

seinajoki(at)skls.fi

Leena Uusitalo

Vaasa

vaasa(at)skls.fi

Anna-Liisa Punto-Luoma

JUNIORILÄÄKÄRIT

Junioreiden vastaava juniorit(at)skls.fi

Hanna Savioja

OPISKELIJATOIMIKUNTA Opiskelijavastaava opiskelijavastaava(at)skls.fi

Fia Rautavuori (Oulu) ja Rebekka-Emilia Santala (Turku)

Ristiside, Helsinki ristiside(at)skls.fi

Einar Eidstø (yhteyshenkilö)

Luukas-klubi, Turku luukasklubi(at)skls.fi

Ilona Suominen (pj) ja Matilda Suontama (pj)

Arbor vitae, Tampere arborvitae(at)skls.fi

Sini Vasara (pj)

Heräämö, Kuopio heraamo(at)skls.fi

Hanna Erola (pj) ja Minna Särkkälä

Henkireikä, Oulu henkireika(at)skls.fi

Adalmiina Ilvesmäki (pj) ja Lauri Kunnari (pj)

Hallituksen opiskelijajäsenet:

Sini Vasara (Tampere)

Einar Eidsto (Helsinki, kevätkokoukseen 2024 asti)

JUHLAVUODEN TOIMIKUNTA pj(at)sksl.fi

Länsimaistumisen tuulet puhaltavat Tansaniassa

Matemassa voi olla virkistävää pulahtaa Nyasa järveen, jos ei pelkää bilhartsiaa

Reino Pöyhiä ja Tapio Pitkänen kirjoittavat matkastaan, Mbeyan metropolin nopeasta kasvusta ja terveydenhuollon murroksesta suomalaisten lääkäreiden silmin.

Tansaniassa eletään hurjan väestökasvun aikaa: Dar es Salaamin väestön ennakoidaan nousevan nykyisestä 7 miljoonasta 50 miljoonaan vuoteen 2060 mennessä! Jos Dar-es-Salaam on kasvanut, on läntinen Mbeyakin levinnyt. Nykyisin Mbeyan metropolin väestöksi ilmoitetaan 650 000, mikä on 5 % suurempi kuin viime vuonna. Metropolin väestön ennustetaan kaksinkertaistuvan vuoteen 2034 mennessä. Mbeyan seudun väkiluku on kuitenkin jo nyt yli 2 miljoonaa. Seurallemme tuttu tri Emmanuel Mwalumuli työskentelee gynekologina Mbeyan yliopistosairaalassa ja hänen puolisonsa Kasililika Mwalumuli (Alinanuswe) pediatrina Mbeyan keskussairaalassa.

Yliopistosairaalan tilat näyttävät varsin länsimaisilta. Rinteeseen sijoitetun sairaalan arkkitehtuuri hivelee silmiä. Massiivisiin kehityshankkeisiin kuuluvat 14 uuden leikkaussalin kompleksi ja avosydänkirurgian aloittaminen. Valitettavasti resurssointi palliatiiviseen hoitoon on edelleen niukkaa.

Reino luennoi kutsutusti yliopistosairaalan henkilökunnalle aiheesta ”Breaking Bad News”, joka keräsi luentosaliin ja etäyhteyksin n. 100 kuulijaa. Aihetta pidettiin mielenkiintoisena ja tärkeänä, sillä tansanialaiset lääkärit eivät saa elämänloppuvaiheen vuorovaikutuksesta lainkaan opetusta. Virvoittavinta oli kuitenkin osallistua Mbeyassa luterilaiseen messuun täydessä kirkossa: voi sitä laulun rikkautta, ylistyksen iloa ja julistuksen syvyyttä!

Iteten ja Mateman alueet

Iteten sairaalan pihamaalla kipittävät apinat! (ylin kuva seur. sivulla). Niistä tuskin on uhkaa sairaalalle, mutta lähelle rakennettu valtionsairaala vähentää Iteten potilasmäärää. Iteten ylilääkärin tri Lee Mwakalinga ja sairaalan johtoryhmä (Management Commettee) rakentavat uutta sairaalaa suur-Mbeyan alueelle bussiaseman lähelle. Mbeya Lutheran Hospitaliin tulee modernit tilat ja laitteet sekä paikkoja yksityispotilaille! Se onkin nykytrendi! Joka paikassa rakennetaan kapasiteettia myös yksityispotilaita

Virvoittavinta oli kuitenkin osallistua Mbeyassa luterilaiseen messuun täydessä kirkossa: voi sitä laulun rikkautta, ylistyksen iloa ja julistuksen syvyyttä!

varten! Ortopedi Lee Mwakalinga tekee joka kuukausi viikon ajan potilastyötä Ilembulan sairaalassa.

Itetestä matka jatkui Mateman sairaalan kautta Nyasa-järven rantaan. Vaikkei järvessä uisikaan, Matema on ilman muuta pysähtymisen arvoinen paikka (yllä).

Elämän raadollisuus ja armollisuus kohtasivat

Ilembulaan saavuttiin suunnitellusti tuntien kuuman automatkan jälkeen. Mahataudin takia pian perustettiin Ilembulan sairaalan voimin vierastaloon Tapiolle oikea kotisairaala laskimoinfuusioineen – ehkä ensi kertaa Tansaniassa! Pian kantautui tieto Aidan Mtegan iäkkään äidin kuolemasta ja seuraavana päivänä vielä apulaispiispan traagisesta kuolemasta auto-onnettomuudessa! Saimme tuta, sekä mitä merkitsee elämän hauraus että miten hyvin Taivaan Isä meistä pitää huolta! Vatsatautipotilasta hoitivat saksalaislääkäri Werner Kronenberg ja sairaanhoitajat taitavasti, ja 4 päivän kuluttua potilas oli taas jalkeilla.

Saimme osallistua Aidan äidin surujuhlaan. Toden totta: meille kristityille kuolema on sekä surun aikaa että myös juhlaa siitä, että läheisemme on päässyt perille Taivaan kotiin!

Ilembulassakin kehitys on mennyt eteenpäin

Katsastimme llembulan tutun sairaalan. Paljon on menty eteenpäin muutamassa vuodessa. Sairauskertomus on digitaalinen, samoin kuvantaminen. Jälkimmäinen mahdollistaa etäkonsultaation. Uusi leikkaussalirakennus on valmistunut. Saksalaiskirurgi Kronenberg (keskimmäinen kuva seur. sivulla) kaavaileekin Ilembulaan traumakeskusta ja haikailee halpaa TT-laitetta ensi vuodeksi. Rahoitus siihen täytyy saada Saksasta. Ja tietysti niitä yksityispotilaita pitäi-

Talousvaikeuksien ja koulutetun henkilökunnan puutteen takia Ilembulan palliatiivista hoitoa täytyy vielä joidenkin vuosien ajan tukea.

si saada! Niillä voitaisiin rahoittaa palliatiivista hoitoakin, jossa kärsitään lääkepulasta rahoitusongelmien takia. Ajatus traumakeskuksesta on viisas: Ilembula sijaitsee suuren valtatien varrella ja tiellä ajetaan lujaa! Onnettomuuksien määrä tuntuu olevan kasvussa. Ilembulan sairaalalla on merkittäviä taloudellisia ongelmia, joten kaikki rahoitusmallit ovat tervetulleita.

Jackson Vegula on Ilembulan talouspäällikkönä edelleen mies paikallaan: iloinen, uuttera ja hyvät vuorovaikutustaidot omaava nuori mies, joka ei tunteja laske, kun sairaalan etuja ajetaan!

Palliatiivinen hoito on jotakuinkin samanlaista kuin aikaisemmin. Mutta ehkä se on uuden vision edessä: HIV potilaiden ennuste on parantunut uusien lääkkeiden myötä, eivätkä he enää muodosta palliatiivisen hoidon perusväestöä. Nyt pitäisi tunnistaa paremmin syöpää ja ohjata heidät palliatiiviseen hoitoon. Talousvaikeuksien ja koulutetun henkilökunnan puutteen takia Ilembulan palliatiivista hoitoa täytyy vielä joidenkin vuosien ajan tukea. Kohdealueita on 17. Vapaaehtoisia noin 50, mutta 2023 ei saatu yhteistä koulutustilaisuutta varojen puutteen vuoksi. Sairaala on auttanut kuljetuksissa, hieman lääkkeissä ja avokadoviljelmillä.

Ilembulassa käy jatkuvasti paljon ulkomaalaisia. Opiskelijoita ja valmiita ammattilaisia Ruotsista, Suomesta ja Saksasta. Poislähtöämme seuraavalla viikolla oli tulossa saksalainen plastikkoryhmä leikkaamaan viikoksi, pariksi ja opiskelijaporukka Ruotsista. Sairaala tarvitsee lisää tiloja vierasmajoitukseen. Pitkäaikainen ystävämme, pediatri Leena Pasanen tuli samoihin aikoihin Tansaniaan ja saapui Ilembulaan luovuttamaan talonsa sairaalan vieraiden käyttöön.

Dodoman yliopistosairaala

Reino kutsuttiin tutustumaan maan entisen presidentin, Benjamin Mkapan nimeä kantavaan, Dodoman yliopistosairaalaan (BMH). Päivän vierailun aikana esiteltiin upea ja melkein upouusi sairaalakampus, jossa halutaan kehittää tertiaaritason terveydenhuollon palveluja. Sairaalassa on jo nyt 30-paikkainen dialyysiyksikkö, moderni teho-osasto, kelpo leikkaussaliyksikkö ja kattava radiologinen osasto. (alin kuva oikealla). Munuaissiirtoja on tehty yli 30, lasten luuydinsiirrot on aloitettu, samoin avosydänkirurgia. Kaikki tämä japanilaisten, italialaisten ja hollantilaisten opastuksella – mutta siis omin voimin! Tutustumisen yhteydessä sairaalan johto toivoi koulutusapua myös Suomesta. Sitä voisivat hyvin tarjota SKLS:n kollegat yksityishenkilöinä ja yliopistosairaalat yhteistyöprojekteina.

Antoisan matkan antoisa päätös

Matkamme huipentui vielä messuun ja tapaamisiin Dar es Salaamissa. Vanha ystävämme, tri Mpoki Ulisubisya tuli teelle hotelliimme. Daktari Mpoki tuli tutuksi projektiemme vuosina Tansanian terveysministeriön korkeimpana virkamiehenä. Tätä vakaumuksellista kristittyä ja Reino yhdisti vielä historia sydänanestesiologina. Yllätykseksemme Mpoki siirrettiin Tansanian suurlähettilääksi Kanadaan, josta hän on vastikään palannut sydänanestesiologiksi Muhimbilin sydänsairaalaan.

Reino Pöyhiä Tapio Pitkänen

Palliatiivisen lääketieteen yleislääkäri, LKT professori, Itä-Suomen yliopisto

Trit Kronenburg ja Pöyhiä uuden leikkausosaston edessä

Iteten sairaalan pihamaalla hauskuuttavat apinat.

SKLS RUKOUSKALENTERI 2024

VIIKKO 1 1.-7.1.

SKLS 100 vuotta ja kaikki juhlavuoden tapahtumat. Opeta meitä kiittämään.

VIIKKO 2 8.-14.1.

ICMDA, The International Christian Medical and Dental Association. Opeta yhteyttä yli rajojen.

VIIKKO 3 15.-21.1.

Seuran jäsenten läheiset. Opeta osoittamaan rakkautta.

VIIKKO 4 22.-28.1.

Lalin äiti-lapsityö Afganistanissa. Opeta huomaamaan hyvä.

VIIKKO 5 29.1.-4.2.

Opiskelija- ja juniorilääkäripäivät Karkussa 2.-4.2. Opeta läsnäoloon.

VIIKKO 6 5.-11.2.

Green Pastures -sairaala Nepalissa. Opeta työskentelemään niin kuin Herralle

VIIKKO 7 12.-18.2.

Seuran talous sekä vararahastonhoitajan löytyminen. Opeta antamaan.

VIIKKO 8 19.-25.2.

Iteten sairaala, mielenterveystyö ja kaikki muu terveydenhuolto Tansaniassa.

Opeta luottamaan Sinuun.

VIIKKO 9 26.2.-3.3. Ristiside Helsingissä. Opeta sitoutumisesta.

VIIKKO 10 4.-10.3. CMAU, Christian Medical Association of Ukraine. Opeta rakentamaan rauhaa.

VIIKKO 11 11.-17.3. Seuran kevätpäivien ja kevätkokouksen valmistelu. Opeta suunnittelemaan.

VIIKKO 12 18.-24.3. Päihdetyö Tansenissa Nepalissa. Opeta jakamaan tietoa.

VIIKKO 13 25.-31.3. Kristus nousi kuolleista! Opeta iloitsemaan!

VIIKKO 14 1.-7.4. Ilembulan ym. yhteistyösairaaloiden palliatiivinen toiminta Tansaniassa. Opeta lohduttamaan.

VIIKKO 15 8.-14.4. Luukas-klubi Turussa. Opeta tutkimaan Sanaa.

VIIKKO 16 15.-21.4. Seuran katastrofiapu. Opeta tukemaan tarvitsevia.

VIIKKO 17 22.-28.4. SSKS, Suomen sairaanhoitajain Kristillinen Seura. Opeta yhteistyöstä.

VIIKKO 18 29.4.-5.5. CMF, Christian Medical Fellowship (UK). Opeta esirukoilemaan.

VIIKKO 19 6.-12.5. Arbor vitae Tampereella. Opeta elämään.

VIIKKO 20 13.-19.5. Kuntoutustoiminta Surkhetin sairaalassa Nepalissa. Opeta sinnikkyyttä.

VIIKKO 21 20.-26.5. Seuran jäsenten raamattupiirit ja rukousryhmät. Opeta rohkaisemaan.

VIIKKO 22 27.5.-2.6. KLM, Kristna Läkare och Medicinstudenter (Ruotsi) Opeta näkemään.

VIIKKO 23 3.-9.6. Kesälomaa viettävät. Opeta palautumaan.

VIIKKO 24 10.-16.6. Opiskelijoiden kesätyöt ja yhteiset tapaamiset. Opeta lahjojesi runsaudesta.

VIIKKO 25 17.-23.6. Kristillinen Lääkärilehti ja sen toimituskunta. Opeta viestinviejäksi.

Toivokaa ja iloitkaa, ahdingossa olkaa kestäviä, rukoilkaa hellittämättä. (Room. 12:12)

VIIKKO 26 24.-30.6.

Kristilliset kesätapahtumat. Opeta hakeutumaan kuulolle.

VIIKKO 27 1.-7.7.

Lapset ja nuoret.

Opeta rakkaudesta ja rajoista.

VIIKKO 28 8.-14.7.

KLF, Kristelig Lægeforening (Tanska).

Opeta kansainvälisyydestä.

VIIKKO 29 15.-21.7.

KHLS, Kristillinen hammaslääkäriseura. Opeta pyytämään apua.

VIIKKO 30 22.-28.7. Rise and Walk -ortopedia Tansenissa Nepalissa. Opeta kulkemaan tietäsi.

VIIKKO 31 29.7.-4.8.

Seuran aluetoiminta ja alueyhdyshenkilöt.

Opeta kutsumaan etsijöitä.

VIIKKO 32 5.-11.8.

Terveyslähetyksen yhteistyösairaaloiden hankinnat. Opeta neuvokkuutta.

VIIKKO 33 12.-18.8.

SKLS:n hallitus ja sen täydentäminen. Opeta kaukonäköisyyttä.

VIIKKO 34 19.-25.8.

Seuran yhteistyö SLL:n, ETENE:n ym. tahojen kanssa. Opeta kristillisestä etiikasta.

VIIKKO 35 26.8.-1.9.

Heräämö Kuopiossa. Opeta valvomaan.

VIIKKO 36 2.-8.9.

Lähetit ja lähettäjät. Opeta sanansaattamista.

VIIKKO 37 9.-15.9.

Seuran syyspäivien ja syyskokouksen valmistelu. Opeta visioimaan.

VIIKKO 38 16.-22.9.

NMCDA, Nepal Christian Medical & Dental Association. Opeta rakastamaan lähimmäistä.

VIIKKO 39 23.-29.9.

Palliatiivisen ja saattohoidon kehittäminen kotimaassa. Opeta lievittämään kärsimystä.

VIIKKO 40 30.9.-6.10.

Seuran jäsenten kouluttautuminen kehitys- ja lähetystyöhön. Opeta jättämään suunnitelmat käsiisi.

VIIKKO 41 7.-13.10. Henkireikä Oulussa. Opeta löytämään virvoituksen lähteille.

VIIKKO 42 14.-20.10. Seuran seniorijäsenet. Opeta sukupolvien yhteydestä.

VIIKKO 43 21.-27.10. NKLF, Norges kristelige lege- og tannlegeforening (Norja). Opeta yhteisestä uskosta.

VIIKKO 44 28.10.-3.11. Kollegat ja muut työkaverit. Opeta arvostamaan.

VIIKKO 45 4.-10.11. Opiskelijatoimikunta ja opiskelijavastaavat. Opeta todistamaan Sinusta.

VIIKKO 46 11.-17.11.

IBC, International Blue Cross. Opeta kohtaamaan päihdeongelmista kärsiviä.

VIIKKO 47 18.-24.11.

SKLS:n historiikin jakelu ja lukijat. Opeta oppimaan menneestä.

VIIKKO 48 25.11.-1.12. EKAÜ, Eesti Kristlike Arstide Ühing (Viro).

Opeta siunaamaan.

VIIKKO 49 2.-8.12. Seuran jäsenten seurakunnat / hengelliset kodit. Opeta keskinäisestä anteeksiannosta.

VIIKKO 50 9.-15.12.

Omaa paikkaansa kyselevät. Opeta luottamaan johdatukseen.

VIIKKO 51 16.-22.12.

ICMDA:n käännöstoiminta. Opeta kuuntelemaan ja ymmärtämään.

VIIKKO 52 23.-29.12.

Meille on syntynyt Vapahtaja! Opeta omistamaan armo ja anteeksianto.

30.-31.12.

Mistä voin kiittää tänä vuonna?

Lähetyslääkäritili: FI57 8000 1100 6702 81

VIITE

viite 1009: missä tarve on suurin

viite 231219: Ukrainan katastrofiapu

VUONNA 2024

Annamme tukea sinne, missä on eniten tarvetta, myös katastrofialueille.

Tuemme Ukrainan terveydenhuollon tarvikkeiden ja laitteiden sekä lääkkeiden hankintaa ja jakelua sekä tarvittavaa kouluttamista.

Tällä viitteellä tehdyt lahjoitukset ohjataan Ukrainan terveydenhuollon hyväksi.

viite 9014:

yhteistyösairaaloiden laite- ja välinehankinnat

Tansania

viite 1180:

yhteistyösairaaloiden palliatiivisen toiminnan tukeminen Tansaniassa

viite 1025:

Psykiatriaa Tansaniassa

viite 1216:

Iteten sairaala, Tansania

Nepal

viite 1960: Green Pastures sairaala, Nepal

viite 5267:

Rise and Walk – ortopediaa Tansenin sairaalassa Nepalissa

viite 9069: Surkhetin sairaalan kuntoutustoiminnan tukeminen, Nepal

viite 40031: Päihdetyö Nepalissa

Afganistan

viite 2503:

äitien ja lasten terveydenhuollon tukeminen Afganistanissa

Tuemme yhteistyösairaaloiden tarvitsemia laite- ja välinehankintoja. Ensisijainen keräyskohde on UÄ-laitehankinta Okhaldhungan sairaalaan Nepalissa

Tuemme tansanialaisten yhteistyösairaaloidemme palliatiivista toimintaa. Pääkeräyskohde on Ilembulan sairaalan palliatiivisen toiminnan tukeminen.

Tuemme mielenterveyden edistämistä Tansaniassa.

Pääkeräyskohteena Mateman ja Mchukwin sairaaloiden psykiatrisen toiminnan tukeminen.

Tuemme Iteten sairaalan toimintaa ja sen kehittämistä.

Tuemme Green Pastures –sairaalan toimintaa ja henkilökuntaa ja sairaalaa sen hoitaessa vähävaraisia potilaita.

Tuemme Tansenin sairaalan ortopedista toimintaa ja sen kehittämistä sekä ortopedi Maarit Valkealahden työtä Nepalissa.

Tuemme Surkhetin sairaalan kuntoutustoiminnan kehittämistä. Ensisijainen keräyskohde on “Access and inclusion” -kuntoutushankkkeen omarahoitusosuus. Ylijäävät varat käytetään sairaalan fysioterapiatyöhön.

Tuemme Nepalin päihdetyön kehittämistä. Työn ensisijainen kohde on päihdekeskustoiminnan käynnistäminen ja päihdekuntoutuskoulutuksen järjestäminen Tansenissa. Ylimääräiset varat käytetään päihdekuntoutustoiminnan kehittämiseen laajemmin Nepalissa.

Tuemme äitien ja lasten terveydenhuoltoa Afganistanissa. Ensisijaisena keräyskohteena on Lalin alueen äiti-lapsi-työtä Afganistanissa. Toissijaisena kohteena on mielenterveystyö Afganistanissa.

Lahjoitukset seuran kohteisiin voi tehdä nyt myös MobilePayn kautta! Katso numerot oheisesta taulukosta.

Lahjoituskohde (viite ja nimi)

MobilePay -numero

1009 missä tarve suurin 97847

1025 psykiatriaa Tansaniassa 12501

1180 palliatiivinen Tansaniassa 18735

1216 Iteten sairaala Tansania 19548

1960 Green Pastures -sairaala 57166

231219 apu Ukrainaan 70391

2503 äiti-lapsi-työ 35143

40031 päihdetyö Nepalissa 84265

5267 Rise and Walk -ortopediaa 13787

9014 laitteita yhteistyösairaaloille 90175

9069 kuntoutusta Surkhetissa 59690

Käytä viitenumeroa ohjaamaan tukesi haluamaasi kohteeseen

Kerättävillä varoilla on tarkoitus tukea ja edistää terveydenhuoltoa kehittyvissä maissa mm. tukemalla kehittyvien maiden terveydenhuoltoyksiköiden osaamisen lisäämistä ja laite- ja asiantuntija-avun hankintaa sekä yhteistyökumppaneiden tutkimusja kehityshankkeita. Lisäksi tuetaan kehittyvien maiden vähäosaisten terveyspalveluita, kehittyvien maiden yhteistyökumppaneita katastrofitilanteissa ja muita terveyslähetys- ja kehitysyhteistyökohteita. Lahjoitusvaroja käytetään myös kehitysyhteistyö-hankkeiden omarahoitusosuuksien kattamiseen ja rahoituksen hakemiseen, yhdistyksen omiin kehitysyhteistyöprojekteihin ja niiden valmisteluun, yhdistyksessä toimivien henkilöiden terveyslähetysja kehitysyhteistyöhön tutustumisen ja kouluttautumisen kustannuksiin sekä terveyslähetys- ja kehitysyhteistyöstä tiedottamiseen. Lisäksi lahjoitusvaroja käytetään seuran tavoitteiden tunnetuksi tekemiseen eri medioissa.

Lupa RA/2020/832

Lämmin kiitos tuesta!

Kiitos lahjoittajien pystyimme viime vuonna välittämään tukea Ukrainan kristillisen lääkäriseuran mobiiliklinikka- ja koulutustoimintaa, järjestämään Nepalissa Tansenin alueen varattomille potilaille proteeseja ja ortopediaa, kehittämään Tansenin alueen päihdetyötä ja kansainvälistä päihdetyökoulutusta, auttamaan Surkhetin alueen vammaisia saamaan tarvitsemaansa kuntoutusta ja apuvälineitä sekä auttamaan äiti-lapsityötä Afganistanissa ja medical campin järjestämistä Filippiinien syrjäisillä seuduilla. Nyt alkuvuodesta lähetimme tukea Tansenin synnytyssairaalan kunnostamista varten ja olemme lähettämässä tukea Tansaniaan mielenterveystyötä ja palliatiivista toimintaa varten.

Muutoksia keräyskohteisiin

Tänä vuonna Ukrainan katastrofiapukeräys jatkuu, mutta viitteen 231222 yleinen katastrofiapukeräys on yhdistetty viitteeseen 1009 missä tarve on suurin. Seuran jäsenten matka- ja koulutusapurahat katetaan jatkossa jäsenmaksuvaroin, minkä vuoksi viite 7003 koulutustuki on poistettu.

Kuntoutusta Surkhetissa

Päihdetyö Nepalissa

Missä hätä on suurin

Apu Ukrainaan

Iteten saiarala Tansaniassa

Palliatiivinen Tansaniassa

Ajankohtaista

Eutanasia sivu- ja vastatuulessa

Eutanasiasta on tehty selvitys sekä Tanskassa että Norjassa ja molemmissa on päädytty hylkäämään eutanasia. Suomessa SLL:n ja Tampereen yliopiston aiheesta tekemän kyselyn ennakkotiedot on julkaistu.

Tanska

Tanskan eettinen neuvosto Det Etiska Råd, joka on vastaava kuin Suomen ETENE, julkaisi loppuvuodesta 2023 perusteellisen eettisen arvioinnin eutanasiasta: Det Etiske Råds udtalelse om dødshjælp (2023) (1). Selvitystyö tehtiin Tanskan eduskunnan terveysvaliokunnan pyynnöstä, sillä kansalaisaloite eutanasian puolesta oli kerännyt vaaditut 50 000 allekirjoitusta edetäkseen eduskunnan (Folketinget) käsittelyyn. Lausunto on laajuudeltaan 90 sivua ja on tausta-aineistona eduskunnan käsitellessä eutanasia- kansalaisaloitetta.

Selonteko kuvaa argumentteja sekä eutanasian puolesta että sitä vastaan. Yhteenvedossa neuvosto toteaa kantanaan (mielipiteet 16–1), että eutanasiaa ja lääkäriavusteista itsemurhaa ei tule laillistaa. Keskeisenä perusteluna on se, että neuvosto ei näe mahdollisena kehittää lainsäädäntöä, joka voisi toimia vastuullisesti ja samalla suojella yhteiskunnan heikoimmassa asemassa olevia. Eutanasia uhkaisi ihmisarvon kunnioittamista. Ihmisarvoa ei pidä mitata sillä, millainen on ihmisen kärsimys. Eutanasian kriteerien edellyttämää arviointia, varsinkin eutanasiatoiveen syvällisyyden arviointia on mahdotonta tehdä riittävän varmasti.

Eutanasia uhkaisi ihmisarvon kunnioittamista. Ihmisarvoa ei pidä mitata sillä, millainen on ihmisen kärsimys.

Norja

Norjan Lääkäriliitto julkaisi myös loppuvuodesta 2023 selonteon eutanasiasta: Endring av etiske regler for leger kapittel I § 5 om dødshjelp? Et kunnskapsgrunnlag (2). Selonteon laati lääkäriliiton eettinen neuvosto. Tämä laadittiin tausta-aineistoksi sille, että Norjan Lääkäriliitto joutui ottamaan kantaa aloitteeseen, jossa lääkäriliiton kantaa ehdotettiin muutettavaksi siten, että eutanasia ja lääkäriavusteinen itsemurha eivät enää olisi kiellettyjä lääkäriliiton säännöissä. Norjan Lääkäriliitto päätyi pitämään sääntönsä ennallaan eli edelleen eutanasia ja lääkäriavusteinen itsemurhan ovat sen säännöissä toimia, joita lääkärin ei pidä tehdä.

Lääkäriliiton selonteossa tarkastellaan laajasti lääkärin etiikka ja potilaan oikeuksia. Eutanasiaan ja lääkäriavusteisen itsemurhaan sisältyviä ongelmia kuvataan kattavasti. Näitä toteuttavien maiden lainsäädäntöjä ja käytäntöjä tarkastellaan kriittisesti, erityisesti arvioidaan eutanasian kriteereitä. Kaikissa tarkastelujaksoissa nostetaan esiin sekä eutanasiaa puoltavia että vastustavia näkökohtia. Mones-

Eutanasian kannatus on hieman noussut vuoden 2020 tutkimukseen verrattuna ja lääkäriavusteisen itsemurhan samoin hieman.

sa kohdin on pyydetty kantoja kuvaavia lyhyitä kirjoituksia asiantuntijoita. Yhteenvetona eettinen neuvosto toteaa, että ei ole riittäviä perusteita eutanasian sallimiseksi.

Suomi

Suomen Lääkäriliitto toteutti loppuvuodesta 2023 kyselyn jäsenilleen eutanasiasta ja lääkäriavusteisesta itsemurhasta yhdessä Tampereen yliopiston kanssa (3). Tämä tutkimus oli jatkoa joka kymmenes vuosi tehdylle vastaavalle tutkimukselle. Edelliset tutkimuskerrat olivat v 2003 ja 2013. Alustavat tutkimustulokset julkaistiin Lääkäripäivillä tammikuun lopulla 2024.

Tutkimukseen vastaamisprosentti oli 30 %. Vastausprosentin alhainen taso antaa aihetta varovaisuuteen tutkimustuloksen yleistämisessä koko lääkärikuntaan. Vastausprosentti on sinänsä kohtuullinen verrattaessa siihen, miten aktiivisesti lääkärit yleensä vastaavat kyselyihin.

Väittämän ”eutanasia tulisi laillistaa Suomessa” kanssa oli täysin samaa mieltä 29,3 % ja täysin eri mieltä oli samoin 29,3 %. Osittain samaa mieltä oli 25,2 % ja osittain eri mieltä oli 11 %. Noin 5 % vastasi ”en osaa sanoa”. Palliatiivisen lääketieteen erityispätevyyden omaavista vain 15 % oli täysin samaa mieltä väittämän kanssa ja täysin eri mieltä oli 50 %.

Tutkimuksen julkistamistilaisuudessa Lääkäripäivillä Juho Lehto totesi, että osittain samaa mieltä olevia ei tulisi suoraan liittää tulkinnoissa täysin samaa mieltä olevien kanssa yhteen, vaan tulokset edellyttävät tarkempaa analyysiä tutkimuksessa olleiden avoimien kysymysten osalta. Ne voivat valottaa sitä, mitä osittaisella samaa mieltä olemisella on tarkoitettu ja vastaavasti mitä osittain eri mieltä olemisella on tarkoitettu.

Väittämän ”lääkärin tulee voida avustaa potilastaan itsemurhassa” kanssa täysin samaa mieltä oli 18,2 % vastanneista ja täysin eri mieltä oli 30,2 %. Osittain samaa mieltä oli 31,4 % ja osittain eri mieltä 14,1 %. Palliatiivisen erityispätevyyden omaavista täysin samaa mieltä oli 8 % ja täysin eri mieltä 44 %.

Tutkimuksesta on todettavissa, että eutanasian kannatus on hieman noussut vuoden 2020 tutkimukseen verrattuna ja lääkäriavusteisen itsemurhan samoin hieman. Ensi kertaa oli saatavilla erikseen palliatiivisen lääketieteen erityispätevyyden omaavien vastaukset. Heidän kantansa on selvän kielteinen. Koska he tuntevat parhaiten kuolevan

potilaan hoidon mahdollisuudet ja elämän lopun hoidon kysymykset, niin heidän kannallaan on eritystä painoarvoa. Heidän osaltaan vastausprosentti oli huomattavan korkea eli tutkimus antaa heidän kannastaan luotettavan tuloksen.

Mielipidettä kysyttiin myös väittämään: ”riittävällä palliatiivisella hoidolla ja saattohoidolla tarvetta eutanasiaan ei ole”. Täysin samaa mieltä oli 28 % ja osittain samaa mieltä 26 %. Väittämästä täysin eri mieltä on 15 % ja osittain eri mieltä on 28 %, kantaansa ei osaa sanoa 3 %. Enemmistö siis katsoo, että hyvällä hoidolla voi olla mahdollista saavuttaa sellainen hoitotulos, että eutanasiaa ei tarvita.

Kysyttiin myös ”tulisiko Lääkäriliiton muuttaa eutanasiaan liittyvää kantaansa”. Kannan muutosta toivoi 44,8 % ja nykyisen kannan säilyttäisi 37,4 %. Lääkäriliiton kantaa lääkäriavusteisen itsemurhaan muuttaisi 32,0 % ja ennallaan sen pitäisi 47,8 %. Lääkäriliiton kannan muutoksen taakse ei löydy enemmistöä.

Lääkäriliiton valtuuskunta tulee käsittelemään Lääkäriliiton kantaa eutanasiaan ja lääkäriavusteiseen itsemurhaan toukokuun kokouksessaan 2024. SLL eettinen neuvottelukunta ja SLL hallitus tekevät nyt valmistelutyötä tätä varten.

Kalle Mäki

LL, TM

1. Det Etiske Råd. Det Etiske Råds udtalelse om dødshjælp (2023). 2023.

https://nationaltcenterforetik.dk/Media/638319994915209616/Det%20Etiske%20 R%C3%A5ds%20udtalelse%20om%20d%C3%B8dshj%C3%A6lp%202023.pdf

2. Den Norske Legeforening, Rådet for legeetik. Endring av etiske regler for leger kapittel I § 5 om dødshjelp? Et kunnskapsgrunnlag. 2023.

https://www.legeforeningen.no/contentassets/b02bdcbcbe964ee287d3830a0ec24f37/kunnskapsgrunnlag-dodshjelp-11.12.23.pdf

3. SLL ja Tampereen yliopisto. Suomalaisten lääkäreiden mielipiteet eutanasiasta ja lääkäriavusteisesta itsemurhasta. 2024.

https://www.laakariliitto.fi/site/assets/files/45228/laakaripaivat2024_eutanasia_pas_ennakoivattulokset_lehtojt_piilirp_ym_web.pdf

SKLS:n nettisivut osoitteessa www.skls.fi

sivuilla mm. tapahtumatiedot ja Kristillinen Lääkärilehti

SKLS:n intra osoitteessa intra.skls.fi

intrassa mm. keskustelupalsta, hengellinen huolto, arkisto ja erilaisia lomakkeita

Uusimmat videot

YouTube

Pastori Erja Kalpio: Miten elämästä selviää hengissä?

https://www.youtube.com/ watch?v=JARhcrvR6LA

Intra

Johtavan sairaalapastorin Artturi Kivinevan ajatuksia aiheesta "Toivo - sisäinen luottamus hyvän yhteyden paluuseen" kts. www.skls.fi -> intranet -> Arkisto -> Kuvia ja videoita tai intra.skls.fi/arkisto/kuvia-ja-videoita/

Jäsenmaksut 2024

ja jäsenmaksulaskutus

Perusjäsenmaksut kuluvana vuonna ovat

» perusjäsenmaksu 55 euroa

» opiskelijajäsenmaksu 10 euroa

» kannatusjäsenmaksu 55 euroa

Alennetut jäsenmaksut: A 30 euroa ja B 15 euroa.

Voit saada alennetun jäsenmaksun A (30 euroa), jos olet yli 75-vuotias tai jos taloudellinen tilanteesi on heikentynyt jostain seuraavasta syystä

» olet väh. 8 kk työelämän ulkopuolella äitiys-, isyys-, vanhempainvapaan, palkattoman hoitovapaan tai koska olen kotona lapsia tai omaisia hoitamassa

» olet väh. 8 kk työelämän ulkopuolella sen tähden, että olen kuntoutustuella, määräaikaisella eläkkeellä tai vastaavalla

» olet väh. 8 kk työelämän ulkopuolella työttömyyden vuoksi

» suoritat yli 8 kk kestävää varusmies- tai siviilipalvelusta

» olet 8 kk ulkomailla kehitysyhteistyössä, tutkimustyössä tai suorittamassa jatko-opintoja

Alennettu jäsenmaksu B (15 euroa), voidaan myöntää, jos jäsen on pitkäaikaisessa laitoshoidossa

Jäsenmaksualennus

Jäsenmaksualennus voidaan myöntää hakemuksesta joko vuodeksi tai toistaiseksi voimassa olevaksi. Alennusta suositellaan hakemaan viimeistään 31.3.

Jäsenmaksualennusta haetaan joko SKLS:n nettisivujen intrassa olevalla lomakkeella tai vapaamuotoisella hakemuksella lähettämällä se osoitteeseen toimisto.skls(a)gmail.com. Myös yli 75-vuotiaiden pitää hakea alennusta, sillä seuran jäsenrekisterissä ei ole kaikkien ikätietoja.

Hakemus käsitellään seuraavassa mahdollisessa hallituksen kokouksessa. Hallituksen päätös ja ohjeet jatkosta ilmoitetaan hakijalle.

Jäsenmaksujen laskutukseen tulevat muutokset

Lääkäriliitto huolehtii seuran jäsenmaksulaskutuksesta. Tähän asti eri lääkäriyhdistysten jäsenmaksut ovat tulleet koontilaskuna, mutta tästä vuodesta lähtien Lääkäriliitto laskutaa jokaisen yhdistyslaskutuksen eri laskuilla.

Jotta Lääkäriliitto voisi tunnistaa jäsenet oikein ja varmistaa, että yhteystiedot ovat oikein, se tarvitsee jäsenistä seuraavat tiedot: nimi, henkilötunnus, osoite, puhelinnumero. Olemme sopineet, että jäsenrekisteristämme puuttuvia tietoja kerätään muutostilanteissa (jäseneksi liittyminen, eroaminen ja jäsenmaksualennukset).

Muutoksia seuran sääntöihin

Yhdistyslakiin on viime vuosina tehty muutoksia, joilla on pyritty tekemään yhdistystoiminta joistavammaksi. Seuran sääntöihin tehtiin toimintaa helpottavia muutoksia viime syyskokouksessa. Kursiivilla ja lihavoituna muutokset vuonna 2015 hyväksyttyihin sääntöihin.

Säännöt kohta 3. Jäsenet

Jäsenhakemukset on tähän asti käsitelty hallituksessa. Käytännössä kuitenkin jäsenhakemuksen jättämisen jälkeen ennen hallituksen päätöstä hakijalle on toimitettu esim. jäsenyyteen kuuluva jäsenkirje tai lehti. Hyväksytty sääntömuutos mahdollistaa sen, että joku hallituksen valtuuttama voi hallituksen asettamissa rajoissa päättää jäseneksi hyväksymisestä.

Varsinaiset jäsenet ja kannattavat jäsenet hyväksyy hakemuksesta yhdistyksen hallitus. Hallitus päättää jäsenten hyväksymismenettelystä ja hyväksymisen edellytyksistä.

Säännöt kohta 4. Jäsenen eroaminen ja erottaminen

Eronpyyntöjen käsittely on venynyt erityisesti kesäaikana, sillä eronpyynnöt on tullut toimittaa hallitukselle tiedoksi. Muutoksen jälkeen hallitus voi valtuuttaa jonkun hallituksen asettamissa rajoissa vastaanottamaan eroilmoituksen, jolloin ero tulee voimaan heti. Kuitenkin mahdollisen erottamispäätöksen tekee hallitus.

Jäsenellä on oikeus erota yhdistyksestä ilmoittamalla siitä kirjallisesti hallitukselle, sen puheenjohtajalle, muulle hallituksen nimeämälle vastuuhenkilölle taikka ilmoittamalla erosta yhdistyksen kokouksessa merkittäväksi pöytäkirjaan.

Säännöt kohta 6. Yhdistyksen kokoukset

Aikaisemmin seuran säännöt edellyttivät, että sääntömääräisillä yhdistyksen kokouksilla tulee olla fyysinen paikka, mikä oli hankalaa erityisesti korona-aikana. Tällä muutoksella seuran sääntömääräiset kokoukset voidaan tarvittaessa järjestää etäkokouksina.

Yhdistyksen kokoukseen voidaan osallistua hallituksen tai yhdistyksen kokouksen niin päättäessä myös postitse taikka tietoliikenneyhteyden tai muun teknisen apuvälineen avulla kokouksen aikana tai ennen kokousta. Kokous voidaan järjestää ilman kokouspaikkaa.

Säännöt 10. Yhdistyksen nimen kirjoittaminen

Viranomaisasioinnin siirryttyä pitkälti verkkoon, seuran puolesta asiointiin tarvitaan suomi.fi-valtuutus. Ongelmaksi tuli se, että valtuutuksen saaminen niin, että kaksi allekirjoitukseen oikeutettua henkilöä allekirjoittaa valtuutuksen, on osoittautunut hitaaksi. Muutoksen jälkeen puheenjohtaja tai varapuheenjohtaja voi tarvittaessa allekirjoittaa nämä valtuutukset tai muut dokumentit yksin.

Yhdistyksen nimen kirjoittaa hallituksen puheenjohtaja tai varapuheenjohtaja yksin tai sihteeri, lähetyssihteeri tai rahastonhoitaja, kaksi yhdessä.

SKLS kevätpäivät 3.-5.5.2024 Jyväskylän kristillisellä opistolla

Jääkö apu saavuttamatta?

Onko elämässäsi muutoksia?

Menitkö naimisiin? Vaihdoitko työpaikkaa? Lähditkö ulkomaille kehitysyhteistyöhön? Täytitkö 75 vuotta?

Voit helpoiten ilmoittaa muuttuneet yhteystietosi tai tehdä jäsemaksualennushakemuksen seuran intran lomakkeilla tai laittamalla sähköpostia SKLS:n toimistolle (toimisto.skls(at)gmail.com). Lisätietoa jäsenmaksualennuksista kts. https://www.skls.fi/seura/jasenhakemus/

SKLS 100 vuotta -juhlavuosi

Juhlavuosi jatkuu, seuraa juhlavuoden menoa ja alueellisia juhlatapahtumia seuran nettisivuilla www.skls.fi

Yhteiset rukoushetket

Järjestämme seuran jäsenille rukoushetken keväällä joka toinen viikko (parittomat viikot) maanantaisin klo 19-20.

Rukoushetkiin voi osallistua zoomilla (kts. intra) tai rukoilemalla samanaikaisesti itsekseen.