Kairos 3/2024

Kairos

Kairoksen Ystävät ry:n jäsenlehti 3 / 2024

Kairosmajan toiminnan tukijana jo 50 vuotta!

Muistot kantavat s. 4 Kairoksella kasvaneet s. 8 Edessä ensilento s. 12

TEKSTI Liisa Välilä KUVAT Kairosmajan kuvapankki, Pixabay

Kairosmaja Facebookissa: facebook.com/krs.kairosmaja

Kairosta kaikenikäisille

“M

ummi, muistatko sinä sen majan?” kysyy pieni 4-vuotias mietteliäänä. ”Minkäs majan?”, vastaa mummi. ”No sen, jossa me ollaan aina jouluna, sen missä on jälkiruoka, pulkkamäki ja kirkko” Pienen tytön ensimmäinen joulu Kairosmajalla on jäänyt tarkasti mieleen.

Hänen mielestään jouluksi pitäisi tulla takaisin Pyhän maisemiin. Lapsen muistoissa korostuvat tietyt tärkeät asiat ja herkkien aistien muisti on hänellä tarkka.

Millaisia asioita sinä muistat oman lapsuutesi matkoista tai leireistä? Olen itse kasvanut maalla, lypsykarjatilalla.

Sieltä ei juurikaan koko perheellä lähdetty lomille. Lapsuuden matkoista muistan yhden yön telttaretken Ahve-

Kairoksen Ystävät ry:n jäsenlehti

2

Kappelitie 2, 98530 Pyhätunturi Puhelin 0207 681 730 Pankki: FI23 8000 1179 0873 42 SWIFT: DABAFIHH • vuosijäsen- ja ainaisjäsemaksu 30 € / 400 € • kannattajajäsenmaksu yrityksille ja yhteisöille 300 €

nanmaalle. Pystyn vieläkin palauttamaan mieleeni elämyksen, maiseman leirintäalueelta ja meren tuoksun. Kesäleireille omalle kotiseudulle meitä lähetettiin. Oli jännittävää nukkua yläsängyssä, pulahtaa kylmään järviveteen tai tuntea koti-ikävää iltanuotion laulujen aikana. Tällaiset lapsuuden muistot ovat usein pysyviä, sisältävät vahvoja tunteita, kokemuksen myös selviytymisestä ja seikkailusta.

Millaisia asioita sinä muistat oman lapsuutesi matkoista tai leireistä?

Miten voisimme tarjota näitä elämyksiä yhä useammalla lapselle ja nuorelle

Toimitus liisa@valilat.fi kaisa.mattila@sana.fi kajakkini@gmail.com aapo.tahkapaa@gmail.com Taitto

Lea Vestovuo

Kansi

Isot ja pienet kengät peurakerolla, Liisa V.

Paino

Punamusta 2024

myös Kairosmajalla? Tänä kesänä moni rippikouluryhmä sai hyvän kokemuksen, ehkä he tuovat seuraavalla kerralla mukana myös vanhempansa. Näin tapahtuu myös nuorten ja opiskelijoiden leireillä. Aikuiseksi kasvettuaan nuoret tuovat omat ystävänsä ja perheensä. Näin varmistuu Kairosmajan tulevaisuus. Tarvitsemme leireille lapsia ja nuoria. Voisimmeko tukea ja rohkaista sukulaisiamme, kummilapsia ja naapureita? Tai lähtisimmekö yhdessä niin, että itse voisimme toimia lastenhoitoapuna? Tai voisimmeko antaa lahjaksi junaliput?

Siunausta syksyysi Liisa Välilä

Anne-Mari Thomassen, puheenjohtaja lente313@gmail.com Markus Ek, varapuheenjohtaja, markus.ek@evl.fi Tytti Vänskä, sihteeri, tytti.vanska@gmail.com Iitu Gerlin, jäsensihteeri, rahastonhoitaja iitu.gerlin@gmail.com

Juho Kotiaho juho.kotiaho@gmail.com Aapo Tähkäpää aapo.tahkapaa@gmail.com Jukka Salminen lauluntekija.salminen@gmail.com

3

Painos

Johtokunta 2024

1200 kpl

Päätoimittaja

TEKSTI Anne-Mari Thomassen KUVA Tuikkaset, Kairosmajan kuva-arkisto

Muistot kantavat

“R

asmus sai kalan!” huutavat pojat Kairosmajan Erämajalla, missä yövyimme kolmen poikani ja puolisoni kanssa. Ylpeä poika veljien saattamana tuo näytille pientä tammukkaa, purotaimenta, jonka hän sai kalastettua Erämajaa ympäröivästä Pyhäjoesta.

Kairosmajalla vietetty päivä oli päättynyt ja olimme siirtyneet katraamme kanssa erämaan rauhaan. Tammukka grillattiin asiaankuuluvasti ja jaettiin kristillisesti ja juhlallisesti viiteen osaan ja hyvältä maistui! Lasten ilo ja riemu, ylpeys onnistumisesta ja osaamisesta kiteytyi tuon arvokkaan kalan ympärille.

Tammukka grillattiin asiaankuuluvasti ja jaettiin kristillisesti ja juhlallisesti viiteen osaan ja hyvältä maistui! ”Muistakaa pojat katsoa koko ajan eteenpäin! Pitäkää kanootti suorana!

Kohta tulee kovempi virtaus koskessa!

4

Älkää päästäkö kanoottia menemään poikittain! Muistakaa…” neuvoi eräopas Janne poikia, kun he meloivat pitkin Pyhäjokea, ja tulossa oli virtaavampi kohta. Lause pysähtyi, kun Jannen ohjaama vene kaatui ja Janne sekä kyydissä ollut rouva joutuivat veden varaan. Pojista huolehtiminen oli saanut Jannen oman kanootin menemään poikittain virrassa ja se kostautui kylmällä tavalla. ”Muista Janne pitää kanootti suorassa!” neuvoivat pojat hymysuin virnistellen oppaalleen, joka näytti käytännössä, kuinka voi käydä, jos kanootti ei ole suorassa.

Mitä kävi? ”Äitiiiii, Robin hyppäsi naulaan!”

Olimme poikien kanssa Kairosmajalla talkooviikolla ja nuorin pojista oli keikkunut aidalla ja hypännyt suoraan lautakasaan ja naula meni jalkapöydän lävitse. Juoksin paikalle katsomaan, mutta joku talkoolaisista oli jo kiskaissut laudan jalasta ja samalla naulan jalkapöydästä. Minulle jäi vain pojan jälkihoito Pelkosenniemen ter-

veyskeskuksessa. Talkoot jäivät nuorimmalta väliin, mutta isoveljet olivat katkeria ja kommentoivat, ”Tahallaan hyppäsi, ettei tarvitsisi töitä tehdä.”

Onnistumisen, yhteisöllisyyden, talkoohengen ja avun antamisen kokemukset jäävät muistijäljiksi sydämiimme.

Kokemus ja tunne siitä, että olet arvostettu ja autettu kantaa meitä kaikkia läpi elämän. Se houkuttaa lapsia ja nuoria vierailemaan Kairosmajalla aikuisena uudelleen, kuten tarinan

Rasmustakin. ”Äiti, onko Kairosmajalla vielä se Erämaja?”

Matkalla pohjoiseen nuoripari vietti pitkän viikonlopun leväten Pyhätunturin sylissä, erämaan rauhassa kalastellen. Ja kuin silloin ennen, sai Rasmus jälleen tammukan. Tällä kertaa isomman, jaettavaksi nyt vain heille kahdelle juhla-ateriaksi.

Anne-Mari Thomassen johtokunnan puheenjohtaja

5

TEKSTI Kaisa Mattila KUVA Raija Rustari

Keventynein mielin

L

apin kesäyöt ovat niin valoisia, että elokuun pimenevät illat yllättivät kotona käydessäni minut täysin. Kesä on kääntymässä syksyksi.

Kairoksen kesä oli tällä kertaa kaksiosainen. Toukokuun talkooviikon jälkeen meillä oli neljä rippileiriä eri seurakunnista ja pienen lomailun jälkeen kokoontuivat Samassa kurussa -avioliittoleiri ja Taidepotpuri.

Meidän tiimimme on viimein koossa Anniinan aloitettua 5.8. pääkokin tehtävissä.

Keventynein mielin olen tällä kertaa aloittamassa syyskautta. Jumala on vastannut meidän niin monen rukouksiin. Meidän tiimimme on viimein koossa Anniinan aloitettua 5.8. pääkokin tehtävissä. Ja tähän tiimiin liittyvät eri aikoina myös uskolliset talkoolaisemme, joita saamme yhdessä heidän tehtävässään siunata.

Jumalan aikataulut ovat oikeita, vaikka emme niitä aina oikein ymmärräkään. Ihmisinä haluaisimme vas-

6

tauksia nopeasti, mutta Hän vastaa ajallaan ja tavallaan. Meidän osaksemme jää luottaa Hänen ajoitukseensa ja huolenpitoonsa.

Miksiköhän se on joskus meille niin tavattoman vaikeaa?

Kuitenkin: ”Rakkaudessaan hän näki hyväksi jo edeltä määrätä meidät yhteyteensä, omiksi lapsikseen, Jeesuksen Kristuksen tähden.” (Ef. 1:5) Ja niin kuin Sananlaskuissa sanotaan: Ihminen suunnittelee tiensä, mutta Herra ohjaa hänen askelensa. (Snl. 16:9) Saamme kiittää siitä, että Hän todella ohjaa askeleitamme. Niin henkilökohtaisia kuin Kairosmajankin tulevaisuutta. Tähän rukoilemme viisautta ja kykyä kuulla ja tunnistaa Hänen ohjeensa ja nähdä Hänen tienviittansa.

Kiitos, että olet tätä kanssamme kyselemässä ja pyytämässä. Saakoon hän ohjata myös sinun askeleesi ja kulkea kanssasi!

Kaisa Mattila Kairosmajan johtaja

Valo kaamoksessa Kairosmajan 50-vuotisjuhlakonsertti la 9.11.2024 klo 19

Lauttasaaren kirkossa Helsingissä Mukana Petri Laaksonen, Maksetut viulut -trio ja Tuuli Malve.

Juontajana Hannu Nyman

Vapaa pääsy.

Ohjelma 20 €

Kolehti Kairosmajan työn hyväksi.

Järj. Kairoksen Ystävät ry

7

TEKSTI Anna-Maija Perander KUVAT Sirpa Hämäläinen, Anna-Maija Perander

Kairoksella kasvaneet “Kysy seuraavaksi Norsunluurannikon vaihtopenkkipelaajat” huuteli 6-vuotias poikani Samuel 10 kilometrin kohdalla, kun leiriohjaaja hiihdätti meitä Tiaislaavun lenkillä vuonna 2015.

Siinä oli ehditty jo käydä läpi jalkapallon kenttäpelaajat usean maan osalta ja ohjaajalta loppui maat kesken, joten siirryttiin sitten vaihtopenkkipelaajiin viimeisten hiihtokilometrien ajaksi.

Väsy ei painanut pientä poikaa lainkaan, kun oli niin hyvät latujutut Kairos-tutun kanssa.

Meille Kairosmaja on aina ollut talvisia ja keväisiä hiihtoja hyvässä seurassa ja kauniissa maisemissa, avantouintia, leiritunnelmaa ja lepoa, ystäviä ja uusia tuttavuuksia turvallisessa ilmapiirissä, musisointia Revontulikappelissa sekä ihanaa täysihoitoa sanan varsinaisessa merkityksessä. Kairosmajan “all inclusive” on niin paljon enemmän kuin voisi odottaa.

Itse tulin ensimmäisen kerran Kairosmajalle 9-vuotiaana vanhempieni

8

kanssa vuonna 1986 Revontulikappelin valmistuttua. Harrastin lapsena pianonsoittoa ja myöhemmin nuoruudessani toimin usein hiihtoleireillämme kanttorina tai musisoimme pienissä ryhmissä pieniä musiikkiesityksiä hartauksien yhteydessä. Muusikkoa minusta ei tullut, mutta joka kerta Kairoksen lomalla pidän edelleen yksityiskonsertin itseni kanssa Revontulikappelissa. Ikioma yksityiskonserttini on minulle ehkä se kaikkein rakkain ja tärkein juttu Kairoksella. Kappelin flyygeli ja akustiikka ovat erinomaista tasoa ja saan edes pienen hetken ajan elää siinä uskossa, että olisin ihan kohtuullinen muusikko.

Luonto ja ladut Vähintään yhtä tärkeää ja rakasta on Kairoksen luonto ja ladut. Hiihtoretket ja mahdollisimman pitkät sellaiset, tauot nuotioilla makkaran paistoineen, munkit Oravan kylällä, viimeiset tuskien kilometrit ja epäilyt ehditäänkö saunalle ja illalliselle ennen pimeän tuloa. Joskus on retki-suunnitelmat muuttuneet lennossakin

suksen luistaessa – Onneksi isovanhemmat ovat olleet usein matkassa ja ottaneet vastuuta sekä lasten hoidosta että hiihtohullun hakemisesta Luostolta. Lapseni Elias, Linnea ja Samuel ovat myös innostuneet murtomaahiihdosta Kairosmajalla ja lenkkien pituudet on kasvaneet vuosien varrella. Kerran aamuhartauden lopulla hiihtolenkille lähtijöitä kyseltäessä oli vain yksi innokas ilmoittautuja, meidän tuolloin 10-vuotias Linnea.

Retkikohteena oli Pyhän kierto, eli 30 km. Illalla retken vetäjä harmitteli, että olisi pitänyt käydä kääntämässä neidin karvapohjasuksien karvat vastakarvaan, jotta olisi hänkin pysynyt vauhdissa mukana.

Aina on onneksi illalliselle ehditty. Kairosmajan emännät ja herkulliset ruuat ansaitsevat ehdottomasti erityismaininnan rakkaiden Kairosmuistojen yhteydessä. Pääruoka on aina ollut ravitsevaa ja maukasta, ja salaatit kauniisti aseteltuja. Päivällisillä on ollut ihanaa jutella päivän

retkistä, elämän iloista ja suruistakin, leiriläisten kanssa ja uusia ystävyyksiä on muodostunut hyvän ruuan äärellä.

Muistojen lisäksi meillä on myös Kairos-haaveita. Monta vuotta olemme yrittäneet ehtiä kesällä Kairosmajalle nauttimaan järviuinnista. Yhden ikäkriisin puitteissa ostin pitkän matkan uintiin soveltuvan märkäpuvun itselleni ja olenkin miettinyt, voisiko Oravan kylälle uida munkkikahveille.

Lapset suunnittelivat tulevansa mukaan snorklaamalla. Tätä kirjoittaessani kysyin mielipidettä pojaltani, että ymmärtävätköhän Kairoksen ystävien-lehden lukijat varmasti tämän viimeisen uintijutun vitsinä, joksi se on osittain tarkoitettu. Poikani vastasi “Oliko se muka vitsi?”

Anna-Maija Perander

9

TEKSTI & Kuvat Maija Welling

”Kairosmaja oli pitkään kuin toinen koti”

Talkoolaisena usealla vuosikymmenellä Löysimme Kairosmajan hiihtoviikolla helmikuussa 1987. Tuo viikko oli monella tavalla käänteentekevä. Kairosmajasta tuli koko perheellemme tärkeä ja rakas paikka. Saimme myös elinikäiset perheystävät, sillä Joensuusta olivat hiihtoviikolla myös Aune-Inkeri ja Esko Keijonen lapsineen. Tuon hiihtoviikon jälkeen Aune-Inkeristä tuli perhepappimme tulevien vuosikymmenien ilon ja surun hetkiin. Tämä yhteys ja ystävyys on tärkeä yhä tänäänkin.

Koen, että lähtö ensimmäiselle Kairos-viikollemme oli suurta johdatusta.

Ihmettelimme sitä rauhaa, jonka siellä sai kokea. Yhä edelleen, kun pääsen Revontulikappeliin, koen tulevani kotiin ja kokevani tuon ihmeellisen rauhan.

1990-luvulla saimme puolisoni Erkin kanssa vetovastuuta leireistä. Olimme rohkeita lähtemään erilaisiin tehtäviin, kun pyydettiin. Muutaman kerran olimme jopa avioliittoleirin apuohjaajina. Muistan miten ensimmäiselle hiih-

10

toviikollemme 1995 ilmoittautui vain yksi osallistuja, Anna Seljamo Porista.

Teimme silti normaalit retket ja pidimme kappelihetket. Toki samalla teimme muitakin talkootehtäviä ja minä pidin kahvilan hoidon lisäksi henkilökunnalle ensiapukurssin. Onneksi Annasta, ainoasta leiriläisestä, tuli Kairosmajan ystävä. Hänellekin Kairosviikkoja on kertynyt useita kymmeniä.

Paikka löytyi Minä olin löytänyt paikkani Kairoksen kahvilan vapaaehtoisena. Päivätyöni Valkeakoskella oli toimia terveydenhoitajana niin koulussa kuin lastenneuvolassa. Kotipaikkakunnalla olin neuvolan täti, Kairoksella kahvilan täti. Tätä tehtävää hoidinkin useiden vuosien ajan lähes kaikki loma-aikani. Muistelen, että joinakin vuosina olin Kairoksella yhteensä 7 viikkoa. Työtoverit ihmettelivät, että lähdin lomalla vapaaehtoistöihin. Kerroin, että nautin päivätyöstäni, mutta lomilla oli ihanaa tehdä jotain aivan muuta. Ehkä joku nuo-

3 Kuva 1: Maija ja Pekka, Sami Keijonen syksy 2023 Kuva 2: Maija ja Pekka 29.9.2021 Kuva 3: Maija Noidan huipulla, lumiveistoksen sisällä kolmiomittaustorni Kuva 4: Erkki Welling 1996

1

2

4

5 rista tunnisti minut myös kahvilassa Koululainen-lehden Maijan palstalta.

Tuolla palstalla vastasin koululaisten terveyteen ja murrosikään liittyviin kysymyksiin yli 10 vuoden ajan. Puolisoni Erkki Welling kuoli kesällä 2000.

Sen jälkeen toimin talkoolaisena vielä syksyllä 2000.

Erkin kuoleman jälkeen olen saanut vaelluskumppanikseni Pekan ja yhdessä saimme viettää Revontulikappelissa myös juhlahetken, kun AuneInkeri Keijonen siunasi avioliittomme.

Kuva 5: Erkki ja ryhmä Pyhäjoella

Mielipaikkojani Pyhällä ovat Isokuru, Peurakero ja Aittakuru. Sinne on aina päästävä. Muistoissa kohokohtia olivat kesät, jolloin Revontulikappelia maalattiin. Silloin keittiöllä ahersivat Annikki ja Erja sekä kokki-Jussi. Toimistolla oli Kaarina. Kappelin tapahtumista mieleeni ovat jääneet Jakarandan, Petri Laaksonen, Viktor Klimenkon ja Seppo Laamasen esiintymiset. Erkki Lemisen lukemia runoja kuuntelen yhä C-kasetilta.

Maija Welling

11

Sovinnon sillalla, Naisten päivät

TEKSTI Maija Nyman KUVAT Pixabay

11.–13.10

Mukana Liisa Välilä, Maija Nyman, Virpi Nyman.

Maija Nyman Siltatöissä Olen melko varma, että elämän eräs tarkoitus on rakentaa siltoja eri suuntiin. Kun napanuora leikataan, olemme omillamme. Alkaa ihmisen polku, on opittava hengittämään omilla keuhkoilla ja astuttava oman elämän ennalta tuntemattomaan tarinaan. Edessä odottavat moninaiset sovinnon siltatyöt; omaan itseen, rakkaimpiin, tuttuihin, työtovereihin – ja Jumalaan. Sillat eivät aina kestä meidän ihmisten painoa. Ne voivat rikkoutua yhden sanan, asenteen, hylkäämisen, torjumisen, väärinymmärryksen, ilkeyden ja omahyväisyyden voimasta.

Sillan rakentaminen omaan sisimpään ottaa aikaa ja edellyttää kipeää rehellisyyttä. Iän myötä silta alkaa saada vahvuutta, ihminen kasvaa luottamaan omaan lajiinsa, oppii elämän kipupisteistä ja samalla uskaltaa tehdä sovintoa oman historiansa ja virheittensä kanssa.

Sovinnon siltatyöt lähimpien kanssa ottavat toisinaan lujille, ei löydy sopivia sanoja ja rakennuspuita. Totuuden kohtaaminen tekee kipeää, mutta se on ainoa oikea materiaali näissä

12

siltatöissä. Toisinaan itse olisi valmis kävelemään siltaa pitkin, mutta vastapuoli ei vielä. On oltava rehellinen, kärsivällinen ja kunnioitettava toisen kykyä kasvaa sovintoon. Rukous toimii parhaana peruspalkkina näissä siltatöissä. Se antaa tilaa ja samalla anoo sydän syrjällään Jumalan armoa ja anteeksiantoa saada yhteys jälleen kuntoon.

Sukupolvien välisen sillan rikkoutuminen viestittää meidän ihmisten pienuudesta ja rajallisuudesta. Emme osaa rakastaa, emme tahdo pyytää anteeksi, kenties emme halua antaa anteeksi. Ihmisen kovia pienuuden merkkejä, johon ainoa ratkaisu on ristin sovinnon oivaltaminen. On sitten kyse äidin ja lapsen, sisarusten, isovanhempien tai anopin ja miniän välisistä suhteista, sovinnon siltatyöt ovat kipeän rakkaita ja haastavia.

Juuri näissä Herramme yli ymmärryksen käyvä armo voi tasoittaa sillan rosoja ja paikata katkenneita palkkeja.

Siis, ei kun siltatöihin! Kairosmajan naistenpäivillä sille on tilaa ja aikaa.

Lämmöllä, Maija Nyman

Tervetuloa Kairosmajan jouluun 23.–27.12

Tarjolla joulurauhaa, ystäviä, herkkuja ja paljon yhteislauluja. Virkistymme ulkoilusta, saunasta ja avannosta.

Revontulikappelissa sanaa ja säveliä koko joulunpyhien ajan.

Joulurauhan julistus Pyhän rinteillä, hiljainen retriittivaellus Soutaja-tunturille, joulukirkot ja rakkaimmat joululaulut.

Kari Hämäläinen

Ohjelmasta vastaavat Kairosmajan henkilökunnan lisäksi Liisa ja Juha Välilä, Ritva ja Miika Jämsä.

13

TEKSTI Arja Ojala KUVA TheOtherKev, Pixabay

Edessä ensilento Valtaosa linnuistamme pesii kerran kesässä. Jotkin lajit, esimerkiksi tali- ja hömötiaiset, punatulkut ja räystäspääskyt voivat joskus kasvattaa kaksikin poikuetta kesän aikana. Pikkujyrsijöiden kannanvaihteluista riippuvaiset pöllöt tai piekana voivat taas jättää kokonaan pesimättä huonoina myyrävuosina.

Pesintänsä linnut ajoittavat niin, että poikasvaiheessa ravintoa olisi mahdollisimman paljon saatavissa. Käpylinnut, jotka ruokkivat poikasiaan kuusen ja männyn siemenillä, pesivä jo kevättalvella. Tällöin käpysuomut avautuvat ja siementen saanti helpottuu, mutta siemenet eivät vielä varise.

Eri lintulajeilla munien määrä ja hautomiseen kuluva aika vaihtelevat suuresti.

Pitkäikäiset lajit munivat usein vähemmän kerralla kuin lyhytikäiset. Maakotkan, kurjen ja sepelkyyhkyn pesässä munia on useimmiten kaksi, lokeilla ja tervapääskyllä kahdesta kolmeen, kahlaajilla neljä. Pikkulinnut munivat yleensä 3–8 munaa, mutta esimerkiksi sinitiaisen pesässä munia saattaa olla jopa 14.

14

Haudonta-aika riippuu munan koosta. Pikkulinnut selviävät haudontaurakastaan parissa viikossa. Kurjen munien haudonta vaatii nelisen viikkoa.

Maakotkan poikaset kuoriutuvat vasta noin kuuden viikon kuluttua. Useimmiten haudonnasta vastaa naaras. Poikkeuksiakin on, muun muassa useilla kahlaajilla, räystäspääskyillä ja kurjilla molemmat puolisot hautovat. Ennen haudontaa lintuemojen vatsapuolelle kehittyy höyhenetön hautomalaikku, jossa pintaverisuonisto aktivoituu lämmittämään munia tehokkaasti, ja niille jää tilaa emon vatsan alla. Haudonnan päätyttyä laikkuun kasvaa uudet untuvat.

Pikkulintujen esitaival Pikkulinnuilla kuoriutuminen kestää joitakin tunteja. Poikasilla on ylänokan päällä lyhyt sarvimainen piikki, munahammas, joka surkastuu myöhemmin.

Hampaallaan ne naputtelevat kuorta rikki, emo ei tässä työssä auta.

Pikkulintujen poikaset ovat niin sanottuja pesäviipyjiä: munista kuoriutuvat poikaset ovat avuttomia, sokeita ja höyhenettömiä rääpäleitä.

Ne kasvavat kuitenkin nopeasti, ja nii-

den ruokkiminen vaatii emolinnuilta suuria ponnistuksia. Tali- ja sinitiaiset käyvät pesällä jopa yli 700 kertaa vuorokaudessa. Yhtä tiuhaan ahertavat myös haara- ja räystäspääskyt. Järripeippo saa oman katraansa ruokittua reilulla parilla sadalla ruokintakäynnillä vuorokaudessa. Poikaset viipyvät pesässä kahdesta kolmeen viikkoa, mutta emot ruokkivat niitä lähdön jälkeenkin vielä viikon tai pari.

Pesäpakoisilla linnuilla, kuten metsäkanalinnut, kuikat ja kahlaajat, haudonta kestää pidempään, ja poikaset ovat kehittyneempiä. Ne alkavat äännellä munan sisällä jo päiviä

ennen kuoriutumistaan ja emo vastailee niille. Kuoriutuvat untuvikot ovat heti valmiita jättämään pesän ja osaavat syödä itse. Emot kuitenkin huolehtivat jälkeläisistään, johdattavat ne suojaisille ruokailupaikoille ja pitävät vahtia petojen varalta.

Hädän hetkellä poikaset painautuvat maahan liikkumattomina suojaväriinsä luottaen. Kanalintujen poikaset pystyvät nousemaan siivilleen jo alle kaksiviikkoisina, kun taas kurjenpoikaset oppivat lentämään vasta reilun kahden kuukauden iässä.

Arja Ojala

15

Jos vastaanottajaa ei tavoi­teta, palauta osoitteella:

Kappelitie 2, 98530 Pyhätunturi 0207 681 730 kairosmaja@sana.fi, kairosmaja.fi

Kai airroksen leir leirivii iviik kot ja konse onserrtit 2024 Elokuu

Joulukuu

24.–31.8. Sanaa ja patikointia, Ulla Saunaluoma

23.–27.12. Kairoksen joulu, Liisa ja Juha Välilä, Ritva ja Miika Jämsä

Syyskuu 7.–14.9.

Ruskaviikko II, Satu ja Markku Salo, Maria (Manna-Maria) ja Jari Tolppila

8.9.

Joel Hallikaisen konsertti, liput 25 €

11.9.

Hanna Ekolan konsertti, liput 25 €

14.–21.9.

Ruskaviikko III, Johanna ja Ari Tähkäpää

15.9.

Jore Marjarannan konsertti, liput 20 €

18.9.

Petri Laaksosen konsertti, liput 25 €

21.–28.9. Syksyn sävelet, Kirsi ja Touko Hakala 22.9.

Lawrenchukin musiikkiperheen konsertti, liput 15 €

28.9.–5.10. Elämän värit, Kalle Virta 28.9.

Seeli Toivion sellokonsertti, liput 25 €

Lokakuu 5.–11.10.

Kristityn vaellus – eväitä hengellisen elämän hoitamiseen, Erkki Jokinen, Jukka Salminen

11.–13.10. Sovinnon sillalla, Naisten päivät, Liisa Välilä, Maija Nyman, Virpi Nyman

28.12.–2.1. Uuden vuoden leiri (opiskelijoille ja kaikille muillekin)

Kairosmaja – lähellä Pyhää!

Osa leireistä järjestetään yhteistyössä STEP-opintokeskuksen kanssa.

Maksa maksut näin Tili FI23 8000 1179 0873 42 Jäsenmaksut laskun viitenumerolla Lahjoitukset (vain yhdistyksen jäsenet) viite 2228

Muutokset mahdollisia.

31.8.–7.9. Ruskaviikko I, Heikki ja Merja Salomaa