Kai r os Kairoksen Ystävät ry:n jäsenlehti 3/2022 Rippikoulu Kairoksella s. 19 Kairosmajan kesäkuulumisia s. 6 Niilo Laaksosen syntymästä 100-vuotta! s. 10
2 Kun luin lehteemme tulleen Niilo Laaksosen lasten tervehdyksen isästään, niin ihan ensin tuli mieleeni virren sanat: ”Vaan tehtäviisi valitset useinkin pienet, alhaiset, niin että heissä näkyisi vain sinun suuri voimasi.” Kuka olisi arvannut, että siellä syrjäisessä kylässä, tiettömän matkan takana, köyhissä oloissa kasvava Niilo-poika saa ammentaa itselleen sellaisia henkisiä ja hengellisiä pääomia, joita ei voi verrata maallisiin rikkauksiin. Koskematon luonto piti hänelle omat saarnansa, joita täydensivät vanhempien kristillinen usko ja opetusJumalan mittanauhat ovat aivan toisen laiset kuin ne, joilla me toisiamme mittaamme. Hänen suuri viisautensa on myös
TEKSTI Elvi Virkkala KUVA Kimmo Virkkala, Pixabay Kairosmaja facebook.com/krs.kairosmajaFacebookissa: Kairoksen Ystävät ry:n jäsenlehti Kappelitie 2, 98530 Pyhätunturi Puhelin 0207 681 730 Pankki: FI23 8000 1179 0873 42 SWIFT: DABAFIHH • vuosijäsen- ja ainaisjäsemaksu 30 €/400 € • kannattajajäsenmaksu yrityksille ja yhteisöille 300 € Toimitus kaisa.mattila@sana.fianna.brummer@gmail.commikko.luokkakallio@saunalahti.fielvi.virkkala@toholampi.fi
Pieni on suurta
Taitto lea.vestovuo@sana.fi Kansi Syksyn tuloa, Kari Hämäläinen Paino I-Print Oy, Seinäjoki siinä, että hän valitsee tehtäviinsä usein juuri heidät, joita emme ehkä olisi osanneet edes ehdottaa. Kun Herra valitsee, niin hän myös antaa voiman, viisauden ja tilan sille kasvulle, mihin Hän valitsemaansa ihmistä tarvitsee. Näin tapahtui myös Niilon kohdalla. Kun ”Niksu” kertoi Vapahtajastaan, niin kuuli jat näkivät herkän ja armollisen Jumalan käsissä viipyneen miehen, joka ei halun nut nousta toisten yläpuolelle, vaan joka lämpimällä ja koskettavalla tavalla houkutteli ihmisiä Vapahtajan yhteyteen. Näin pienestä tuli suurta, mikä on runoissa ja kirjoissa tallentunut meille ja tulevien suku polvien luettavaksi. Siksi on helppo rukoilla: Jeesus, kiitän Sinua Niilosta ja kaikesta siitä, mitä hän teki Kairosmajan hyväksi. Kiitän Sinua Kairosmajan kodikkaasta ilma piiristä, johon Niilo loi pohjat meitä kaikkia varten. Näin tapahtui myös Niilon kohdalla.
“Ellu”
Sinä
3
Päivi juho.kotiaho@gmail.comJuhokarijuhani53@gmail.comKaripaivi.hoimela@gmail.comHoimelaHämäläinenKotiaho
Johtokunta 2022 Johanna Tähkäpää, kimmo.virkkala@toholampi.fiKimmojohanna.tahkapaa@gmail.compuheenjohtajaAnne-MariThomassen,varapuheenjohtajaanne-mari.thomassen@tehy.fiVirkkala,rahastonhoitaja,sihteeri
kpl1600Painos
Ole
Kiitän hänen kirjallisesta tuotannostaan, joka avaa meille aarteita Sinusta ja luomastasi Kiitänluonnosta.siitä,miten pienestä teit suurta. lähellä Niilon perhettä ja siunaa heitä edelleen heidän arjessaan ja juhlassaan. Elvi päätoimittajaVirkkala
iltana istuin jälleen Revon tulikappelissa. Kappeli oli aivan täynnä.
myös gospel-kon sertin ja niin sitten tapahtui! Ensimmäi sissä konserteissa olivat mukana Hannu ja Marzi Nyman esiintymässä muusikkoystävineen. Vox Kairos I stuin Revontulikappelissa elokuisen torstain ehtoollisillassa. Kairoksella oli menossa musiikkileiri ja kirkossa oli monen ikäistä väkeä. Hannu Nyman kut sui aluksi eteen Vox Kairoksen, musiik kileirin kuoron, jolle oli annettu nimeksi Kairoksen ääni. Tuli vedet silmiin, kun katselin monen ikäisiä laulajia, jotka lau loivat kirkkain äänin neliäänisesti tuttuja hengellisiä lauluja. Kuoro oli kuin kuva Kairos-perheestä, eri-ikäiset yhdessä ris tinSeuraavanaäärellä.
Oli Isä, pojat ja Pyhän henki -konsertti, joka on osa suosittua Pyhä Unplugged -musiikkifestaria. Hämäläisen Kari oli vuosia sitten ehdottanut tapahtu man järjestäjille, tumanvoisiRevontulikappeliinettäjärjestäätapah-artistienkanssa
TEKSTI Johanna Tähkäpää KUVA Johanna Manner (oik.)
On huikeaa, millainen kohtaamispaikka Revontulikappeli on tänäkin päivänä ihmisille – tämän ajan ihmisille. Revontulikappelin alttariseinän risti ja sen taustana oleva ”viivakoodi” – maksettu on – puhut telee meitä yhä.
”Maksettu on velkani mun, ylistys olkoon ristiinnaulitun” – se on Kairoksen ääni – Vox Kairos. Johanna Tähkäpää puheenjohtaja
On tärkeää, että Kairosmajalla ja Revon tulikappelissa pidetään kiinni tästä ajasta – ja tietysti iankaikkisuudesta! Nähdään ajankohtaiset teemat ja tartutaan niihin. Etsitään kaikenikäisiä, erilaisia ihmisiä, joita kutsutaan Ristin äärelle, kuulemaan hyvää sanomaa Jeesuksen pelastustyöstä.
Konsertteja on siitä lähtien pidetty – ja ne ovat saavuttaneet suuren suosion! Nytkin mukana oli Suomen eturivin muusikoita ja artisteja, mm. Sami Pitkämö, Johanna Iivanainen ja Osmo Ikonen. Illan isäntä Hannu Nyman piti esillä evankeliumia ja otti hienosti yleisönsä spontaaneista aplodeista päätellen.
on ollut melko vähän, mutta samaa kuuluu kaikkialta pohjoisesta. Liekö syynä kohonneet kustannuk set vai ulkomaan rajojen aukeaminen. Kesään on kuitenkin kuulunut paljon mukavia kohtaamisia, uusia tuttavuuk sia ja ihan rankkaa työtäkin. Syksyn järjestelyt, uusi varausjärjestelmä ja paljon suunnittelutyötä. On myös ilo kertoa, että joukkoomme liittyy paluumuuttajana Jo hanna Kovalainen. Syksy mennään hyvin monipuolisilla tehtävänkuvilla, sillä keittiötyöntekijän rekrytointi on yhä kesken. Muistathan yhä asiaa rukouksin, uskon, että Jumalalla on joku ratkaisu meille jo varattuna.
6 6 K airoksen kesä alkoi talkooviikolla toukokuun lopulla ja jatkui aina 8.8. asti Taidepotpurin päätöspäivään. Hiljalleen mielessäni alkaa hahmottua Kai roksen kolme vuodenaikaa ja juhlapyhät päälle. Kesä useine seurakuntaleireineen poikkeaa vahvasti kevään viikoista. Ja jotenkin aavistelen syksynkin olevan erilainen, aivan oma kautensa. Kiitos sinulle, joka olit mukana talkoilemassa ja sinulle, joka olet ollut mahdollistamassa Rantamajan korjaamista myös taloudellisesti. Projekti ei ole ihan pieni, mutta elämme toivossa, että kerran vielä sitkeys palki taan.Matkailijoita
TEKSTI Kaisa Mattila KUVAT Tuikkaset
Ehkä sinäkin kai paat juuri tänään tätä sanomaa. Sinä riität, juuri sinä. Sellaisena kuin olet.
On ilo kertoa, että joukkoomme paluumuuttajanaliittyyJohannaKovalainen.
Kairosmajan kesäkuulumisia
Tänä kesänä olen halunnut sestipuhunutsilmissäsalaisuuskuva,nensestikävijöitämmemuistuttaaerityi-siitä,ettäjokai-meistäonJumalanJumalansuurijaJumalankaunis.Olentästäerityi-rippikoululaisille.
Mietin tämän päivän monien mitta reiden ja vaatimusten paineessa eläviä ja, sitä, miten vapauttavan asian tämän pitäisi meille olla. Jumalan luomistyön tu loksena meillä on mittaamaton ihmisarvo jo pelkän olemassaolomme perusteella. Mutta ymmärrämmekö me sitä? Me neekö se meille ns. ihon alle? Otammeko todesta nämä laulun sanat: ”Sinä olet ilo, sinä olet pyhä. Sinä olet Jumalan salaisuus. Jumalan silmissä kaunis, olet Jumalan silmissä kaunis. ”
Ilmoittautumiset molemmille kaamosviikoille 3.10. mennessä. Kaisa KairosmajanMattilajohtaja
Jeesus alkoi kansanjoukot nähdessään sääliä ihmisiä, koska nämä olivat rasit tuneita ja heitteillä kuin lampaat ilman paimenta. En voi olla ajattelematta, että myös tänään Jeesus katsoo meitä aivan samalla tavoin ja haluaa vakuuttaa meidät rakkaudellaan. Moni etsii elämäänsä sisältöä, eikä vielä tunne Jeesusta. Tänäänkin Jeesus kutsuu jokaista meitä omalla paikallaan myös sadonkorjaajiksi, kertomaan toisille, miten elämänsä voi antaa Jeesukselle. Olemmeko valmiita toimimaan silloin, kun meille avautuu tilaisuus kertoa Hänestä?
7
”Hän näki kansanjoukot ja alkoi sääliä ihmisiä, koska nämä olivat rasit tuneita ja heitteillä kuin lampaat ilman paimenta. Jeesus sanoi oppilailleen: Sato on runsas mutta työntekijöitä vähän. Pyytäkää siis isännältä, että hän lähettäisi väkeään korjaamaan satoa.” (Matt. 9:36–38, UT 2020)
Karin ja Topin vetämää viikkoa seuraa hiihto ja lumikenkäilyviikko kaamoksen valossa (3.–10.12). Viikon teemana on Jumalan sanan ainutlaatuinen turva. Viikon alussa Arto Mikkola (PsL) jakaa meille aamuisin aiheista: Luonnon elvyttävä kauneus (su), Jumalan sanan ainutlaatuinen turva (ma) ja psalmirukouksen syvä viisaus (ti). Tuula ”Haxu” Hakkarainen palvelee musiikissa koko viikon ja loppuviikosta saamme jakaa yhdessä Raamattua tutkien löytöjämme viikon teemaan liittyen. Ota siis oma Raamattu mukaan. Retkistä vastaavat Kaisa ja Johanna, luvassa leppoisaa retkei lyä kaamosajan tunnelmissa. Tule kokemaan kaamosajan hiljaisuus, valo ja hämärä.
•
luoma ihminen?
Rohkenenko olla Jumalan Kairoshetkiä kaamoksen valossa ja kaamosajan ensilumilla 26.11.–3.12. Tervetuloa Kairosmajan täysihoitoon ja Kairoksen viikkovetäjäkonkareiden, Kari Hämäläisen, Toivo “Topi” Sannelvuon ja muusikko Tuula “Haxu” Hakkaraisen seuraan. • Teemme kiireettömiä lumikenkä- ja hiihtoretkiä kauniin kaamosluonnon hiljentämissä tunturimaisemissa Revontulikappelin Aamun sana hetkissä kyselemme: Rohkenenko olla Jumalan luoma ihminen?
8 Kiitos isämme Niilo Laaksosen muistamisesta. Ohessa tervehdyksemme juhlatilaisuuteen. Kuvassa vasemmalla isän vanhemmat Taavetti ja Hilda, etualalla istumassa isä oikealla, sitten hänen sisarensa Oili lapset sylissään ja seisomassa Oilin mies, Aaro. Takana seisomassa isän sisar Tyyne ja veli Nestori. Isä siis äärimmäisenä oikealla istumassa. Jumalan Siunausta kesän tapahtumiin Kairosmajalla. Lasten puolesta, Jouko Kiitos
Uinuin kesäisiä unia nuoruuteni vuodet, kunnes heräsin –heräsin pohjoiseen viimaan ja idän myrskyyn, minä, heinäkuun helteiden poika, vailla vaatteita ja tuulien suojaa. Mutta lähellä olivat lämpimät kädet joita en nähnyt, en aina edes tuntenut. Sittenkin ne olivat suojana, tulenpatsaana kylmässä yössä ja koillisen myrskytessä. Vähitellen opin ne kädet paremmin tuntemaan. Vähitellen laskin yhtä ja toista niiden käsien varaan. Sitä mukaa myrskyt tyyntyivät, pakkanen alkoi hellittää ja kädet kannattivat – ei vain asioita joita niihin laskin, vaan koko elämääni, minua palelevaa heinäkuun poikaa. Ne kädet ovat Kristuksen kädet!
Kairosmajan emeriittus-isäntä Niilo Laaksosen, Niksun, syntymästä tuli kuluneeksi 10. heinäkuuta 100 vuotta. Omaa elämänkaartansa Niksu kuvaa syvällä ja kauniilla tavalla runokirjassaan Sumu peittää tunturin huiput. Muisteloita Niksusta Niksu toimi Sirkka-vaimonsa kanssa Kai rosmajan isäntäparina kesästä 1974 tam mikuun loppuun 1981. Tuhannet Kairosmajan kävijät muistavat Niksun läheisenä hyväntuulisena isäntänä ja taitavana rakentajana, joka muutamassa vuodessa innokkaiden talkooystävien kanssa teki Kairosmajan toiminnan täysimittaisen käynnistymisen mahdolliseksi. Yhdessä Sirkan kanssa he loivat Kairosmajalla kodi nomaisen hengen, jolle oli tunnusomaista hyväksyvä ja avara ilmapiiri.
10 Niilo laaksoseN syNtymästä 100-vuotta TEKSTI & KUVAT Kari Hämäläinen
Niksu oli hyvin taitava tarinankertoja ja kirjoittaja. Häneltä ilmestyi mm. kolme runokirjaa ja kaksi omaelämäkertaromaania. Tunturikeskuksen isännän monista kiireistä huolimatta Niksu muistetaan aina myös hyvänä kuuntelijana, jolla liikeni tar vittaessa aikaa sielunhoidolle. Läsnäolo Synnyin aikaan helteisenä heinäkuun päivänä, parhaaseenkissankellojenmansikka-aikaan,soittoon ja leppeään lounastuuleen.
Niksu sai iäisyyskutsun Taivaan kotiin 91-vuotiaana, 25. päivä elokuuta 2013. Niksua jälleennäkemisen ihanassa toi vossa muistaen! Kari Niksu oli hyvin taitava tarinankertoja ja kirjoittaja.
ihmisten keskellä loi pohjan monelle hänen kertomalleen tarinalle.
Ikuiset käsivarret, nuo Kristuksen kädet – niistä muodostui se rakkain ja tärkein pääoma, jonka Niksu halusi jättää niin Kairosmalle kuin Kairosmajan kävijöille.
Kairosmajan isäntäparin viestikapulaa vaihdettaessa tammikuussa 1981 saimme Sirpan kanssa Niksulta matkaevääksi ikimuistoiset sanat: ”Kairosmajaa eivät ole johtaneet Sirkka ja Niilo Laaksonen, eivätkä sitä tule johtamaan Sirpa ja Kari Hämäläinen, vaan Kairosmajan turvana on ikiaikojen Jumala ja sitä kantavat ikuiset käsivarret.” (5. Moos. 33:27)
12 TEKSTI Kimmo Virkkala, KUVA Johanna Manner
Jos lasku ei ole tullut perille tai on jostain syystä hävinnyt, voitte laittaa minulle sähköpostia kimmo.virkkala@toholampi.fi, tai puh. 044 590 8105 ja pyytää uutta laskua.
Siunausterveisin Kimmo Virkkala rahastonhoitaja Rahastonhoitajan terveisiä
Kari MinunHämäläinenKairos-hetkeni
on mukaansatempaava ja yllätyksellinen tositarina nuoren pojan unelmasta päästä isona Kansan Raamattuseuran leirikeskuksen isännäksi. Lähes neljä vuosikymmentä kestäneestä pestistä, kutsumustyöstä ja elämäntavasta kehkey tyi ainutlaatuinen selviytymis- ja kasvutarina. Kirjassa on myös mielenkiintoista kerrontaa Kai rosmajan syntyhistoriasta sekä pohdintaa siitä, millä eväillä pyöröhirsikämpästä, rantasaunasta ja rantatontista kasvoi Lapin suosituin kristillinen Ostatunturikeskus.verkkokaupasta, tilaa myyntipalvelu@paiva.fi tai soita 0400 480 909. sh 29 €
Kiitos jäsenille tuesta Kairosmajan hyväksi. Jäsenmaksuja on tullut kiitettävästi. Muistuttaisin niitä jäseniä, joilta on jostain syystä jäsenmaksu vielä maksamatta.
Minun Kairos-hetkeni
Minun Kairos-hetkeni -kirja on syntynyt
Esikoiskirjani julkistettiin Sanan Suvipäivien yhteydessä Lahden Hollolassa 18. kesäkuuta. Kaatosateen saattelemana tee matelttaan ahtautui väkeä teltan täydeltä. Ja näin tunnelma oli jo sen myötä hyvin tiivis. Sydämeni toive on, että kirjani saisi ”ropista” siunausta kanssaihmisten elämään samaan tahtiin. Saamastani palautteesta päätellen moni on jo ehtinyt tarinani lukea. Eniten minua jännitti omilta lapsiltani, sisaruksiltani ja muilta lähisukulaisilta saamani pa laute. Tältä osin jo ensimmäinen sydämellä varustettu WhatsAppin viesti herkisti isän syvään kiitollisuuteen. ”Kirja luettu. Se oli kyllä hyvä. Eipä paljon parempaa perintöä voi isä lapselleen (ja lapsenlapsilleen) an taa. Olet rakas ja tärkeä!” Eniten myönteistä ja kannustavaa pa lautetta olen saanut siltä osin, että olen rohjennut kertoa elämäni vaikeimmistakin hetkistä hyvin avoimesti. Myönnän, että tämä valittu tie ei ollut helppo. Sir pan ja minun häitä edeltävänä iltana äitini kirjoitti minua koskevaan muisteluun mm.
sanat: ”Osa avointa pientä poikaa on säi lynyt matkassa omaan itsenäiseen vastuulliseen elämään. Suokoon Jumala, ettei se koskaan häviäisi. Ei elämän rajuissa tuulissakaan.” – Äidin toive ja huokaus kuultiin, sillä tiedän olevani edelleen se ”avoin pieni poika”. Suokoon Jumala, että saisin olla sitä loppuun asti. Siunattuja lukuhetkiä sinulle toivoo Kari Jarmo Rokka,
Kari Hämäläinen
TEKSTI Kari Hämäläinen KUVAT
Antaako hän puhtaat vaatteet ylle, kun syntinen tulee itkien?
“Katsooko hän vielä ikkunastaan, vain nähdäkseen yhden eksyneen, juokseeko hän vielä meitä vastaan, kun tuhlaajan näkee palaavan, lausuuko hän vielä syytetylle, armahdetaan tänään kahleistaan? Antaako hän puhtaat vaatteet ylle, kun syntinen tulee itkien? Pekka Simojoen iki-ihana laulu Ristinpuu alkaa soida mielessäni, kun ajattelen kevättä 2005. Silloin 17 vuotta sitten maaliskuun lopussa sain polvistua Kairosmajan Revon tulikappelin kelohonka-alttarin ääreen. Kari Hämäläinen oli siinä vieressäni, hän ru koili puolestani ja sain kuulla ihanat sanat “Jeesuksen nimessä ja veressä julistan, Tuula, sinun syntisi anteeksiannetuiksi.”
Minun Kairos-hetkeni
Kuulin myös sanat “Tuula, sinun ei tarvitse enää juoda “ Nuo sanat tulivat Jeesukselta. Entä kuinka tähän oli tultu ? Nimeni on Tuula Rossi, olen Jumalan lapsi, olen armahdettu syntinen, olen alkoholisti, Jumalan armosta raittiina, olen uusi luomus, identiteettini on entisen reppanan sijasta: Rakastettu! Kun 70 vuotta sitten synnyin tavalliseen perheeseen Jyväskylässä, niin olin ujo, arka ja pelokas lapsi, koin jopa häpeäväni itseäni, tuntui, etten “kuulunut joukkoon” en kotona, koulussa, en missään. Kunnes 14 vuotiaana koettu ensihumala säväytti niin voimakkaasti; “Tää on mun juttu, tätä pitää saada lisää”. Eipä osannut pieni tyttö tuolloin aavistaa, minkä tuhlaajatytön tari nan alku se oli. Alkujaan epävarmuutta ja ahdistusta poistava hieno fiilis muuttui pian pelot tavan koukuttavaksi tarpeeksi juoda yhä useammin ja yhä enemmän. Toki kävin koulun loppuun, siirryin työelämään, avi oiduin hyvin nuorena ensirakkauteni, naa purin pojan kanssa, saimme kaksi ihanaa lasta, rakensimme talon, mutta alkoholinkäyttömme lisääntyi vuosi vuodelta. Tunsin valtavaa syyllisyyttä ja häpeää. Hain apua A-klinikalta, katkaisuhoidosta, AA-ryhmistä, seurakunnasta ja mielenter Tuula Rossi KUVA Erkki Luumi
TEKSTI
Tuosta kului aikaa noin vuosi ja alkoi tapahtumaan. Olin silloisen puolisoni kanssa ollut vuonna 2003 Lapin ret kellä. Porukkaan kuului bussilastillinen sekalaista sakkia, päihdeongelmaisia, työttömiä, ym. elämän kolhimia ihmisiä. Matkan johtajana oli kotiseurakun tamme diakoniatyöntekijä, jonka aloitteesta poikkesimme Kairosmajalle. Meille esiteltiin majaa ja sen toimintaa. Vapaa, iloinen ja armontäyteinen ilma piiri kosketti, liikutti ja vei sydämen. Tunsin tulleeni kotiin, sellaiseen kotiin, jota tietämättäni olin halki elämän kai vannut.Niinpä sitten syksyllä 2004 muutimme Pyhätunturiin asumaan. Niin valtavan vaikutuksen tuo “särkyneiden majatalo” oli tehnyt. Teimme töitä rakennuksilla ja siivoojana. Välillä palvelimme talkoolaisina Kairosmajalla. Keväällä 2005 tun turiin tuli kaksi matkamiestä: Kirjailija, pastori, terapeutti Seppo Jokinen ja laulaja, lauluntekijä Joel Hallikainen. Revontulikappelissa alkoi tilaisuus “Isän ikävä – kuka kuivaa 15
veystoimistosta. Hyviä paikkoja kaikki tyynni, en kuitenkaan saanut pysyvää apua. Tuli avioero, useita muuttoja, työpaikat vaihtui, ihmissuhteet kariu tuivat ym. kaaosta. Pelkäsin elämää, yri tin itsemurhaa. Jossain vaiheessa kävin kirkossa kuitenkaan kotiutumatta sinne. Mieleen oli jäänyt yksi irrallinen raa matunlause Jer. 29:11 “Minulla on omat suunnitelmani teitä varten, sanoo Herra. Minun ajatukseni ovat rauhan eivätkä tuhon ajatuksia. Minä annan teille tulevaisuuden ja toivon.” Monissa myöhemmissä vaiheissa epätoivon keskellä mietin, voisiko minullakin olla vielä tulevaisuus ja toivo? Erään kerran taas pitkän ryyppyput ken jälkeen uupuneena ja rajuissa vieroi tusoireissa nöyrryin pyytämään Jumalalta apua. Huusin lattialle vajonneena: “Hyvä Jumala, tiedän, että olet olemassa, nyt apu kelpaa, mutta älä ota tätä tus kaa liian helpolla pois, vaan anna voimaa kestää ja selviytyä, niin että oppisin.” Se oli elämäni ensimmäinen vilpitön avunhuuto Jumalalle.
16 kyyneleen?” Sen illan aikana sain uudestisyntyä Jumalan lapseksi. Voi, mikä riemu! Jeesus vapautti elämään uutta, armontäyteistä elämää. Hän armahti ja rakasti. Hän ei ryhtynyt paikkailemaan elämäni rikkinäistä kudelmaa, vaan lahjoitti aivan uuden, puhtaan elämän. Minä vaan kiitollisena ihmettelin ja it kin. Voiko tämä olla totta? Aluksi Hän hoiti hellästi, kuin olisin ol lut Isän sylihoidossa. Onneksi oli Kari ja muut Kairosmajan ihmiset tukemassa ja opastamassa. Osallistuimme tilaisuuksiin ja retkille. 40-vuotisen “erämaa taipaleeni” varrella oli tapahtunut niin paljon vaurioita kaikilla elämänalueilla. Totta kai niiden käsittely terapiassa, sielunhoidossa ja rukouksessa vei aikaa enkä valmiiksi tule koskaan täällä ajassa, sen käsitän Pikkuhiljaakyllä.kuitenkin
olen eheytynyt ja siinä samalla kiitollisuus kasvaa. Hän varustaa heikon ja avuttoman, antaa kasvun ja missä synti on suureksi tullut, siellä armo on ylenpalttinen. Olen kuin Sykarin kaivon nainen. Hänkin häpesi elämäntapaansa, hakeutui kaivolle sii hen aikaan päivästä, ettei siellä muita olisi. Mutta eräänä päivänä siellä oli Jeesus, joka tiesi kaiken tästä naisesta. Niin Jeesus tuntee minutkin jo idultani alkaen.Entisessä elämässä en ollut voinut kuvitellakaan, miltä tuntuu todellinen mielenrauha, ilo ja tyyneys. Pelkoa ei rakkaudessa ole. Miten totta Raama Pikkuhiljaa kuitenkin olen eheytynyt ja siinä samalla kiitollisuus kasvaa. tun lupaukset ovatkaan. Jes. 41:10 “Älä pelkää, minä olen sinun kanssasi! Älä arkana pälyile ympärillesi. Minä olen sinun Jumalasi. Minä vahvistan si nua, minä autan sinua, minä tuen sinua vakaalla, lujalla kädelläni.” Rakas ys tävä, me olemme armosta pelastettuja Jumalan lapsia. Jeesus kulkee vierel lämme, turvallisen lähellä, kun pyydät hänet elämäsi Herraksi. Jumalan huo lenpito on kokonaisvaltaista. Hän on jokapäiväinen voimanlähde. Sain elää Jumalan hetken – Kairoksen – koin Tuulaparanemisen!Rossi
Minä yksi heistä. Sisällä meitä odotti tu lokahvit ja Sirkan vastaleivotut pullat. Oli kuin olisi kotiin tullut. Ja kotina Kairos maja on minulle säilynyt aina näihin päi viin asti. Takkatulen äärellä Mielessä ovat myös illalla takkatulen äärellä vietetyt hetket ja keskustelut. Muistona yhdestä niistä on kotimme kirja hyllyssä ylähyllyllä oleva harmaa kelopökkelö. Sain sen Niilolta. Se kertoi Niilon mielestä ihmisen rösöi syydestä, mutta samalla myös ihmisen ar vokkuudesta ja kauneudesta. Siitä se mi
TEKSTI & KUVAT Tuula Hyytiäinen
Niilon syntymästä 100 vuotta
Me vanhat Kairosmajan kävijät ja ys tävät muistamme Niilo ja Sirkka Laak sosta lämmöllä ja iloa tuntien. Vaikka nyt muistelenkin Niiloa, en voi tehdä sitä mainitsematta myös Sirkkaa. He olivat työpari Kairosmajalla, sen en simmäinen ”isäntäpari”. He kuuluvat yhteen ja yhdessä he loivat Kairosmajalle sen lämpimän ja kodikkaan tunnelman, joka siellä yhä vieläkin valitsee. Usein Niiloa ajatellessa, nousee mieleen kuva tienposkessa seisovasta, hymyilevästä miehestä vastaanottamassa linjaautolla Kemijärveltä tulevia leiriläisiä.
Vähän aikaa Niilo sai nauttia puustaan. Kun sitten elokuussa vuonna 2013 olimme Niilon luona saattohoitokodissa, Niilon huo lena oli hänen mäntynsä kohtalo. Sovimme silloin, että puu vietäisiin Kairosmajalle ja hetken mietittyään Niilo myös valitsi sille paikan, jossa se nyt kasvaa.
Tuo tapaaminen saattohoitokodissa oli viimeinen, jonka saimme täällä viettää. Olimme ilmoittautuneet niin Niilo kuin me kin mieheni kanssa seniorien leirille Kairos majalle. Niilon kunto kuitenkin heikkeni eikä hän voinut osallistua leirille Kairosmajalla. Meillä oli kuitenkin seniorien tapaaminen Tampereella, kun leiriläiset sähköpostien kautta olivat Niiloon yhteydessä ja me kol misin joimme retkikahvit termospullosta, muistelimme menneitä ja kerroimme, mitä tiesimme itse kunkin kuulumisista.
Tuo ”seniori leiri” on kallisarvoisin kaikista niistä leireistä, joita Niilon aikana olen saa nut Kairosmajalla viettää. Hyvästit, jotka sillä kertaa jätimme, ovat vain väliaikaiset. Niin toivoimme ja siihen tänään luotan. Niilo ja Sirkka jatkavat elämää yhdessä ajan rajan toisella puolella ja mänty kaksine latvoineen täällä ajassa. Hyvin, hyvin pitkään, niin toivon, kertoen kodan ohella Niilon tarinaa tulevillekin Kairoksen kävijöille. Tuula Hyytiäinen Niksun kota on kaikille Kairosmajalla kävijöille tuttu.
on kaikille Kairosmajalla kävijöille tuttu. Mutta moniko tietää lähellä kappelia kasvavan Niilon männyn? Haluan nyt kertoa tarinan tuosta männystä, jonka yhdessä mieheni ja silloisten leiriläisten kanssa istutimme sille paikalle, jossa se nyt kasvaa ja jonka paikan Niilo itse valitsi. Loppu vuosinaan Niilo asui Tampereella kerrostalossa. Kerran siellä käydessämme mieheni kanssa, Niilo kertoi kaipaavansa lu ontoa ja metsää, jossa hän oli tottunut aina kulkemaan. Se oli Sirkan kuoleman jälkeen vuonna 2012. Silloin mieheni ehdotti, että toisimme puun kasvamaan Niilon parvekkeelle. Koska meillä oli ja on yhä taimi myymälä, tuo ajatus oli helppo toteuttaa. Niinpä sitten Niilo sai valita kahdesta ehdok kaaksi tuodusta puusta mieluisimman. Niilo valitsi kaksilatvaisen männyn. Miksi? Koska hän itse ei omasta mielestään ollut täydellinen, ei puunkaan tarvinnut sitä olla ja koska siinä oli kaksi latvaa: Sirkka ja Niilo.
nulle kertoo yhä uudelleen ja uudelleen. Ja sen sanoma lohduttaa! Sain oppia tuntemaan Niilon aivan Kai rosmajan alusta alkaen. Silloin oli olemassa rantamaja ja pieni, punainen rantasauna. ”Sillä kuka pitää halpana pienten al kujen päivän...” sanotaan Raamatussa. Kuka meistä silloin olisikaan uskonut siihen, mitä tänä päivänä Kairosmajalla käydessämme näemme. Takkailtojakin vietetään nyt kodassa, joka, aivan oikein, on saanut nimensä Niilon mukaan ”Niksun kota”. Siellä tämän päivän leiriläiset ovat saaneet viettää monia mieleen painuneita hetkiä nauttien samalla letuista ja nuotio makkaroista.Niksunkota
Rippikoulu Kairoksella
19
Tuota ajatellessaninäkymääsydämenivaltaakiitollisuus.
Täällä kaukana unohdin jälleen mikä olen ja mitä teen. Täällä Herrani kuiskasi jälleen: älä katsele eiliseen Täällä tunturin luona jälleen jätin huolet huomisen. Sain elää vain tämän hetken ja olla onnellinen. Täällä kaukana entiselleen sai laulu sydämeen. Rippikoulu on ihmeellistä aikaa. Saamme viettää monta päivää yhdessä ystävien kanssa, elämän tärkeimpien asioi den äärellä. Rippikoulun aikana tapahtuu monenlaisia asioita niin hengellisellä kuin käytännön tasollakin, ja Kairosmaja on antanut siihen mahtavat puitteet. Näin Kairosmaja on mahdollistanut rippikou lun kokemisen paljon rikkaammin. Kai rosmajalla olemme saaneet uusia koke muksia erämaassa vaeltaen tai järvellä meloen.Kairosmajalla olemme nauttineet hyvästä ruuasta ruokasalissa ja laavuilla. Joka päivä on uitu ja saunottu, pelattu
Kairosmaja tuo lämpimiä ja rakkaita muistoja ajatuksiini. Mieleeni nousee kirkkaana Revontulikappeli sekä risti, joka loistaa sen ikkunasta, alttaritaulusta. Tuota näkymää ajatellessani sydämeni valtaa kiitollisuus. Tuossa kappelissa on vietetty ikimuistoisia hetkiä rippikoululaisten kanssa. Kappelissa on koettu paljon niin iloja kuin surujakin, mutta eri tyisesti muistan taivashetket. Kappelissa olen itsekin saanut ymmärtää syvemmin Raamatun sanaa.
TEKSTI & KUVAT Leena Aitta
Erkki Lemisen Täällä kaukana -runo puhuttelee minua. Se tukee omaa koke mustani siitä, mitä ihminen, nuori tai jo elämää nähnyt voi kokea erämaassa. Erä maassa, jossa ihminen saa olla vain luonnon keskellä ja hetken hengähtää. Erä maassa voin ymmärtää palan enemmän Jumalamme suuruutta ja huolenpitoa.
20 lentopalloa, leikitty ja laulettu sekä nukuttu makoisia unia. Joka päivän aluksi ja päät teeksi on myös hiljennytty kappelissa. Oppitunnit, joita on pidetty myös luon non keskellä nokipannukahvin äärellä, jäävät varmasti monella tavalla nuorten sydämiin.Tänäkään päivänä ei ole helppoa olla kristitty nuori maailman keskellä. Nuorilla on paljon kysymyksiä ja Kairosmajalla olemme saaneet pohtia niitä yhdessä, avoimesti. Rippikoulussa on aikaa ja ti laa olla ja ihmetellä, viettää aikaa ris tin juurella. Kairosmajasta on tullutkin monelle tärkeä paikka elämän kiireiden keskellä, ja he palaavat sinne uudestaan.
Ristin luona -runosta tehty koskettava laulu tiivistää paljon näitä asioita. Ristin sanoma Jeesuksesta on parasta, mitä meillä on. Ristin juurella meillä jokaisella on paras paikka. Ristin luona kiusatulla, langenneella vaivatulla, paras paikka on. Siksi älä koskaan lähde, älä minkään synnin tähden ristin luota pois. Ristin luona ainoastaan, synnin turmelusta vastaan voitto saatu on. Ristin luona ainoastaan, Isä armahtava lastaan, rauhan julistaa. Ristin luona pohja kestää, armo putoomasta estää kauhun kuluihin. Ristin luona lepo koittaa, toivo epätoivoon voittoon, sydän puhdistuu. Leena LähetysyhdistysAitta
Rauhan Sanan nuorisotyöntekijä
Kuva 1: Pyhätunturilta aukeaa mahtavat maisemat. Tunturissa liikutaan osin polkuja pitkin ja osin portaissa.
Erkki Lemisen
Kuva 2: Riparilaisia ihastelemassa jäätikön muokkaamia kiviä Isossa kurussa.
Mitähän Karin tarinan lukeminen sinussa herättää?
TEKSTI Marja-Liisa Hellman KUVA Johanna Manner
Mitä tapahtuu, kun sohaisee muurahaiskekoon? Paljon vipinää… Niin tapahtui minun ajatuksissani luettuani Karin kirjan. ”Ja Jumala sanoi: Toisille annan toiset askareet, vaan sinulta lapseni, tahdon, että kaarisillan teet…” Aale Tyynin sanoihin Kari sävelsi ja lauloi 65-vuotiaalle Taina-äidille. Kari ei ehkä silloin havainnut laulavansa myös omasta Teini-ikäinenelämästään.Karihaaveili
KRS:n leirikeskukseen isännäksi. Isä Jumala kuuli ja johdatti Kairosmajalle. Karin tarinassa minua rohkaisee ja vakuut taa Jumalan sitoutuminen ja johdatus valitsemansa palvelijan elämänkulussa ja tehtävässä. Hän salli Karin valinnat ja antoi vierellä kulkijat: Kairosmajan rukoilevat ystävät sekä KRS:n työyhteisön, joiden ainutlaatuinen tuki kriisissä, arjen keskellä, on koskettavaa luettavaa. Kari isännän pitkä, kipeäkin elämän polku, kulki aapojen, kurujen, rakkakivisten nousujen uuvuttamana tunturien kainaloon. Ihmisluonnon kompastelujen kokemana kaikki pelkistyy… olennainen jää! ”Anna, Armon tulla, Isä rakastaa! ” Kari laulaa sävellystään Erkki Lemisen Avoimesta,runoon. aidosta Karista kasvoi kokemusasiantuntija, luontoa suojeleva opas, vierellä kulkeva evankelista. Ari Tähkäpään oivan kuvauksen mukaisesti Kari on evankelista, puu, jota pitkin Sakkeus kiipesi nähdäk seen MitähänJeesuksen.Karintarinan lukeminen sinussa herättää? Marja-Liisa viikkovetäjäHellmanjauskollinen Kairoksen kävijä
Pääsin keväällä 2022 kolmatta kertaa Kairosmajalle. Ensimmäinen tutustuminen tähän paikkaan tapahtui vuonna 2005 tavatessani nykyisen vaimoni Päivin.
22
Vietimme ensimmäisen yhteisen joulun Kairosmajalla Päivin ja hänen kahden poi kansa kanssa. Viikko vierähti etupäässä poikien kuskaamiseen rinteelle ja sieltä pois. Kuviakin tuli silloin liian nuukasti otettua. Mutta Kairosmaja jäi itämään. Seuraavan kerran saavuimme Kairosmajalle Hämeenkyrön seurakunnan yhteisellä matkalla. Syksyistä patikkaviikkoa vuonna 2018 johti Erkki Jokinen. Siltä reissulta jäi satoja kuvia talteen. Niitä on mukava se lailla, vaikka kuukkeli taisi täyttää suurim man osan kuvapankista. Kairosmajan taimi oli jo versomassa. Kolmanteen kertaan antoi vauhtia Osaran Ollin vihje lähteä talkooviikolle Kairosma jalle. Niinpä suostuin ja Ollin kanssa yh dessä saavuimme perille. Kyytiin saimme vielä Kristiinan Tampereelta. Huikeaa ja osaavaa porukkaa koko nelikymmenhenkinen joukko. Suomen itäiset ja läntiset murteet kaikuivat suloisena sekamelskana.Ollinseura oli antoisaa, mutta univa jetta aiheuttavaa. Keskustelimme joka ilta kahteen tai yhteen. Aiheina nousivat päälimmäiseksi autot, hallituksen teke miset, autot, Putin ja Ukrainan sota, autot ja henkinen elämä sekä autot. Kairosmajan puu oli nyt kukassa. Sen tiedän, että tämä ei jää tähän. Kairos majan puusta on nautittava vielä kypsyneetErkkihedelmät.Luumi Luumi
TEKSTI & KUVA Erkki
Kairosmajan kypsyneet hedelmät
Muutokset mahdollisia. Konserttilippujen varaukset etukäteen, puh. 0207 681 730 tai kairosmaja@sana.fi Osa leireistä järjestetään yhteistyössä STEP-opintokeskuksen kanssa.
Patikkaviikko II Erkki Jokinen (huom. la-pe). 2.10. Elämän sylissä, Saila Ruotsalan ja Elina Koivuniemen konsertti klo 19. Liput 20 €. 7.–9.10. Lupa olla minä -Naistenpäivät Ulla Saunaluoma, Merja Lehtinen ja Minna Sairo & Nukketeatteri Sananjalka. 26.11.–3.12.Marraskuu Kairos-hetkiä kaamoksen valossa ja kaamosajan ensilumilla, Kari Hämäläinen, Toivo Sannelvuo, Tuula ”Haxu” Hakkarainen. Th-alennus Kairoksen Ystävät ry:n jäsenille 25 %. Ilm. viim. 3.10. 3.–10.12.Joulukuu
23 Kairosmaja – lähellä Pyhää!
Kairoksen leiriviikot ja konsertit syyskausi 2022
1.–7.10.Lokakuu
Jumalan sanan ainutlaatuinen turva, hiihto- ja lumikenkäilyviikko kaamoksen valossa, Arto Mikkola, Tuula ”Haxu” Hakkarainen ja Kaisa Mattila. Ilm. viim. 3.10. 23.–27.12. Kairoksen joulu, Markus ja Reeta Ek. 2.1.202328.12.–
3.–10.9.Syyskuu
Ruskaviikko I, Erkki Kosonen. 4.9. Muistojen bulevardi -konsertti klo 19, Jouni Somero, piano ja laulu Anna-Claudia Somero, laulu. Liput 20 €. 10.–17.9. Akvarellikurssi, Ritva Uusitalo. 10.–17.9. Ruskaviikko II, Erkki Jokinen. 11.9. Lauluja levoksi ja lohduksi -konsertti klo 19, Hanna Ekola, laulu Virpi Salo, piano ja laulu. Liput 20 €. 14.9. Sello soi! Seeli Toivion konsertti klo 19. Liput 20 €. 17.–24.9. Sinua kannetaan – Ruskaviikko III, Kaisa ja Timo Tuikkanen 17.9. Ilonpisaroita ja kuurankukkia, Joel Hallikaisen ruskakonsertti klo 19. Liput 20 €. 18.9. Eläköön elämä – 60 vuotta Pohjantähden alla Petri Laaksosen juhlakonsertti klo 19. Liput 25 €. 21.9. Tuiki taivaallista -konsertti klo 19. Kaisa ja Timo Tuikkanen. Liput 20 €. 24.–30.9. Patikkaviikko I Aune-Inkeri ja Esko Keijonen, Tapani Nuutinen ja Katri-Mari Huotari. 25.9. Syysillan säveliä, Lawrenchuckin musiikkiperheen konsertti klo 19. Liput 15 €. 28.9. Kiitos elämästä -konsertti klo 19, Hannu Musakka. Liput 10 €. 30.9.–2.10. Hiljaisuuden retriitti, Marjatta Orava, Laila Juntti.
Opiskelijat ja nuoret aikuiset 2023 2.–5.1.2023TammikuuNuorten loppiainen
Jos vastaanottajaa ei tavoiteta, palauta osoitteella: 4041 0895 Painotuote Kappelitie 2, 98530 Pyhätunturi 0207 681 kairosmaja@sana.fi,730 kairosmaja.fi TeroAhonen Rakastuin Lappiin uudelleen, kun erämaa otti minut syliinsä, syksyn kuulaus herkisti mieleni, leuto tuuli hyväili poskiani, tunturin ruska suuteli silmiäni ja taivas kosketti sisintäni. Rakastuin ja rauhoituin. – Erkki Leminen MannerJohannaKuva:
