Kairos 3/2022

Kairos

Kairoksen Ystävät ry:n jäsenlehti 3/2022

Kairosmajan kesäkuulumisia s. 6 Niilo Laaksosen syntymästä 100-vuotta! s. 10 Rippikoulu Kairoksella s. 19

TEKSTI Elvi Virkkala KUVA Kimmo Virkkala, Pixabay

Kairosmaja Facebookissa: facebook.com/krs.kairosmaja

Pieni on suurta

K

un luin lehteemme tulleen Niilo Laaksosen lasten tervehdyksen isästään, niin ihan ensin tuli mieleeni virren sanat: ”Vaan tehtäviisi valitset useinkin pienet, alhaiset, niin että heissä näkyisi vain sinun suuri voimasi.”

siinä, että hän valitsee tehtäviinsä usein juuri heidät, joita emme ehkä olisi osanneet edes ehdottaa. Kun Herra valitsee, niin hän myös antaa voiman, viisauden ja tilan sille kasvulle, mihin Hän valitsemaansa ihmistä tarvitsee.

Kuka olisi arvannut, että siellä syrjäisessä kylässä, tiettömän matkan takana, köyhissä oloissa kasvava Niilo-poika saa ammentaa itselleen sellaisia henkisiä ja hengellisiä pääomia, joita ei voi verrata maallisiin rikkauksiin. Koskematon luonto piti hänelle omat saarnansa, joita täydensivät vanhempien kristillinen usko ja opetus

Näin tapahtui myös Niilon kohdalla. Kun ”Niksu” kertoi Vapahtajastaan, niin kuulijat näkivät herkän ja armollisen Jumalan käsissä viipyneen miehen, joka ei halunnut nousta toisten yläpuolelle, vaan joka lämpimällä ja koskettavalla tavalla houkutteli ihmisiä Vapahtajan yhteyteen. Näin pienestä tuli suurta, mikä on runoissa ja kirjoissa tallentunut meille ja tulevien sukupolvien luettavaksi.

Näin tapahtui myös Niilon kohdalla.

Jumalan mittanauhat ovat aivan toisenlaiset kuin ne, joilla me toisiamme mittaamme. Hänen suuri viisautensa on myös

Kairoksen Ystävät ry:n jäsenlehti

2

Kappelitie 2, 98530 Pyhätunturi Puhelin 0207 681 730 Pankki: FI23 8000 1179 0873 42 SWIFT: DABAFIHH • vuosijäsen- ja ainaisjäsemaksu 30 €/400 € • kannattajajäsenmaksu yrityksille ja yhteisöille 300 €

Siksi on helppo rukoilla: Jeesus, kiitän Sinua Niilosta ja kaikesta siitä, mitä hän teki Kairosmajan hyväksi.

Kiitän Sinua Kairosmajan kodikkaasta ilmapiiristä, johon Niilo loi pohjat meitä kaikkia varten.

Toimitus elvi.virkkala@toholampi.fi mikko.luokkakallio@saunalahti.fi anna.brummer@gmail.com kaisa.mattila@sana.fi Taitto

lea.vestovuo@sana.fi

Kansi

Syksyn tuloa, Kari Hämäläinen

Paino

I-Print Oy, Seinäjoki

Kiitän hänen kirjallisesta tuotannostaan, joka avaa meille aarteita Sinusta ja luomastasi luonnosta.

Kiitän siitä, miten Sinä pienestä teit suurta.

Ole lähellä Niilon perhettä ja siunaa heitä edelleen heidän arjessaan ja juhlassaan.

“Ellu” Elvi Virkkala päätoimittaja

Päivi Hoimela paivi.hoimela@gmail.com

Anne-Mari Thomassen, varapuheenjohtaja anne-mari.thomassen@tehy.fi

Kari Hämäläinen karijuhani53@gmail.com

Kimmo Virkkala, rahastonhoitaja, sihteeri kimmo.virkkala@toholampi.fi

Juho Kotiaho juho.kotiaho@gmail.com

3

Painos

Johanna Tähkäpää, puheenjohtaja johanna.tahkapaa@gmail.com

1600 kpl

Johtokunta 2022

TEKSTI Johanna Tähkäpää KUVA Johanna Manner (oik.)

Vox Kairos

I

stuin Revontulikappelissa elokuisen torstain ehtoollisillassa. Kairoksella oli menossa musiikkileiri ja kirkossa oli monen ikäistä väkeä. Hannu Nyman kutsui aluksi eteen Vox Kairoksen, musiikkileirin kuoron, jolle oli annettu nimeksi Kairoksen ääni. Tuli vedet silmiin, kun katselin monen ikäisiä laulajia, jotka lauloivat kirkkain äänin neliäänisesti tuttuja hengellisiä lauluja. Kuoro oli kuin kuva Kairos-perheestä, eri-ikäiset yhdessä ristin äärellä.

Seuraavana iltana istuin jälleen Revontulikappelissa. Kappeli oli aivan täynnä.

4

Oli Isä, pojat ja Pyhän henki -konsertti, joka on osa suosittua Pyhä Unplugged -musiikkifestaria. Hämäläisen Kari oli vuosia sitten ehdottanut tapahtuman järjestäjille, että Revontulikappel i i n voisi järjestää tapahtuman artistien kanssa myös gospel-konsertin ja niin sitten tapahtui! Ensimmäisissä konserteissa olivat mukana Hannu ja Marzi Nyman esiintymässä muusikkoystävineen.

Konsertteja on siitä lähtien pidetty – ja ne ovat saavuttaneet suuren suosion! Nytkin mukana oli Suomen eturivin muusikoita ja artisteja, mm. Sami Pitkämö, Johanna Iivanainen ja Osmo Ikonen. Illan isäntä Hannu Nyman piti esillä evankeliumia ja otti hienosti yleisönsä spontaaneista aplodeista päätellen.

On huikeaa, millainen kohtaamispaikka Revontulikappeli on tänäkin päivänä ihmisille – tämän ajan ihmisille. Revontulikappelin alttariseinän risti ja sen taustana oleva ”viivakoodi” – maksettu on – puhuttelee meitä yhä.

On tärkeää, että Kairosmajalla ja Revontulikappelissa pidetään kiinni tästä ajasta – ja tietysti iankaikkisuudesta! Nähdään ajankohtaiset teemat ja tartutaan niihin.

Etsitään kaikenikäisiä, erilaisia ihmisiä, joita kutsutaan Ristin äärelle, kuulemaan hyvää sanomaa Jeesuksen pelastustyöstä. ”Maksettu on velkani mun, ylistys olkoon ristiinnaulitun” – se on Kairoksen ääni – Vox Kairos.

Johanna Tähkäpää puheenjohtaja

5

TEKSTI Kaisa Mattila KUVAT Tuikkaset

Kairosmajan kesäkuulumisia

K

airoksen kesä alkoi talkooviikolla toukokuun lopulla ja jatkui aina 8.8. asti Taidepotpurin päätöspäivään. Hiljalleen mielessäni alkaa hahmottua Kairoksen kolme vuodenaikaa ja juhlapyhät päälle. Kesä useine seurakuntaleireineen poikkeaa vahvasti kevään viikoista. Ja jotenkin aavistelen syksynkin olevan erilainen, aivan oma kautensa. Kiitos sinulle, joka olit mukana talkoilemassa ja sinulle, joka olet ollut mahdollistamassa Rantamajan korjaamista myös taloudellisesti.

Projekti ei ole ihan pieni, mutta elämme toivossa, että kerran vielä sitkeys palkitaan.

Matkailijoita on ollut melko vähän, mutta samaa kuuluu kaikkialta pohjoisesta. Liekö syynä kohonneet kustannukset vai ulkomaan rajojen aukeaminen.

Kesään on kuitenkin kuulunut paljon mukavia kohtaamisia, uusia tuttavuuksia ja ihan rankkaa työtäkin. Syksyn järjestelyt, uusi varausjärjestelmä ja paljon suunnittelutyötä. On myös ilo kertoa, että joukkoomme liittyy paluumuuttajana Johanna Kovalainen. Syksy mennään hyvin monipuolisilla tehtävänkuvilla, sillä keittiötyöntekijän rekrytointi on yhä kesken.

Muistathan yhä asiaa rukouksin, uskon, että Jumalalla on joku ratkaisu meille jo varattuna.

6

Tänä kesänä olen halunnut muistuttaa kävijöitämme erityisesti siitä, että jokainen meistä on Jumalan kuva, Jumalan suuri salaisuus ja Jumalan silmissä kaunis. Olen puhunut tästä erityisesti rippikoululaisille. Ehkä sinäkin kaipaat juuri tänään tätä sanomaa. Sinä riität, juuri sinä. Sellaisena kuin olet.

On ilo kertoa, että joukkoomme liittyy paluumuuttajana Johanna Kovalainen.

Mietin tämän päivän monien mittareiden ja vaatimusten paineessa eläviä ja, sitä, miten vapauttavan asian tämän pitäisi meille olla. Jumalan luomistyön tuloksena meillä on mittaamaton ihmisarvo jo pelkän olemassaolomme perusteella.

Mutta ymmärrämmekö me sitä? Meneekö se meille ns. ihon alle? Otammeko todesta nämä laulun sanat: ”Sinä olet ilo, sinä olet pyhä. Sinä olet Jumalan salaisuus.

Jumalan silmissä kaunis, olet Jumalan silmissä kaunis. ”

6

”Hän näki kansanjoukot ja alkoi sääliä ihmisiä, koska nämä olivat rasittuneita ja heitteillä kuin lampaat ilman paimenta. Jeesus sanoi oppilailleen: Sato on runsas mutta työntekijöitä vähän. Pyytäkää siis isännältä, että hän lähettäisi väkeään korjaamaan satoa.”

(Matt. 9:36–38, UT 2020) Jeesus alkoi kansanjoukot nähdessään sääliä ihmisiä, koska nämä olivat rasittuneita ja heitteillä kuin lampaat ilman paimenta. En voi olla ajattelematta, että myös tänään Jeesus katsoo meitä aivan samalla tavoin ja haluaa vakuuttaa meidät rakkaudellaan. Moni etsii elämäänsä sisältöä, eikä vielä tunne Jeesusta. Tänäänkin Jeesus kutsuu jokaista meitä omalla paikallaan myös sadonkorjaajiksi, kertomaan toisille, miten elämänsä voi antaa Jeesukselle. Olemmeko valmiita toimimaan silloin, kun meille avautuu tilaisuus kertoa Hänestä?

Karin ja Topin vetämää viikkoa seuraa hiihto ja lumikenkäilyviikko kaamoksen valossa (3.–10.12). Viikon teemana on Jumalan sanan ainutlaatuinen turva.

Viikon alussa Arto Mikkola (PsL) jakaa meille aamuisin aiheista: Luonnon elvyttävä kauneus (su), Jumalan sanan ainutlaatuinen turva (ma) ja psalmirukouksen syvä viisaus (ti). Tuula ”Haxu” Hakkarainen palvelee musiikissa koko viikon ja loppuviikosta saamme jakaa yhdessä Raamattua tutkien löytöjämme viikon teemaan liittyen. Ota siis oma Raamattu mukaan. Retkistä vastaavat Kaisa ja Johanna, luvassa leppoisaa retkeilyä kaamosajan tunnelmissa. Tule kokemaan kaamosajan hiljaisuus, valo ja hämärä.

Ilmoittautumiset molemmille kaamosviikoille 3.10. mennessä.

Kaisa Mattila Kairosmajan johtaja

7

Rohkenenko olla Jumalan luoma ihminen?

Kairoshetkiä kaamoksen valossa ja kaamosajan ensilumilla 26.11.–3.12.

Tervetuloa Kairosmajan täysihoitoon ja Kairoksen viikkovetäjäkonkareiden, Kari Hämäläisen, Toivo “Topi” Sannelvuon ja muusikko Tuula “Haxu” Hakkaraisen seuraan.

• Teemme kiireettömiä lumikenkä- ja hiihtoretkiä kauniin kaamosluonnon hiljentämissä tunturimaisemissa • Revontulikappelin Aamun sana hetkissä kyselemme: Rohkenenko olla Jumalan luoma ihminen?

Kiitos

Kiitos isämme Niilo Laaksosen muistamisesta.

Ohessa tervehdyksemme juhlatilaisuuteen.

Kuvassa vasemmalla isän vanhemmat Taavetti ja Hilda, etualalla istumassa isä oikealla, sitten hänen sisarensa Oili lapset sylissään ja seisomassa Oilin mies, Aaro. Takana seisomassa isän sisar Tyyne ja veli Nestori. Isä siis äärimmäisenä oikealla istumassa.

Jumalan Siunausta kesän tapahtumiin Kairosmajalla.

Lasten puolesta, Jouko 8

9

TEKSTI & KUVAT Kari Hämäläinen

Niilo Laaksosen syntymästä 100-vuotta Synnyin aikaan helteisenä heinäkuun päivänä, parhaaseen mansikka-aikaan, kissankellojen soittoon ja leppeään lounastuuleen.

Uinuin kesäisiä unia nuoruuteni vuodet, kunnes heräsin – heräsin pohjoiseen viimaan ja idän myrskyyn, minä, heinäkuun helteiden poika, vailla vaatteita ja tuulien suojaa.

Mutta lähellä olivat lämpimät kädet joita en nähnyt, en aina edes tuntenut.

Sittenkin ne olivat suojana, tulenpatsaana kylmässä yössä ja koillisen myrskytessä.

Vähitellen opin ne kädet paremmin tuntemaan.

Vähitellen laskin yhtä ja toista niiden käsien varaan.

Sitä mukaa myrskyt tyyntyivät, pakkanen alkoi hellittää ja kädet kannattivat – ei vain asioita joita niihin laskin, vaan koko elämääni, minua palelevaa heinäkuun poikaa.

Ne kädet ovat Kristuksen kädet!

10

Kairosmajan emeriittus-isäntä Niilo Laaksosen, Niksun, syntymästä tuli kuluneeksi 10. heinäkuuta 100 vuotta.

Omaa elämänkaartansa Niksu kuvaa syvällä ja kauniilla tavalla runokirjassaan Sumu peittää tunturin huiput.

Muisteloita Niksusta Niksu toimi Sirkka-vaimonsa kanssa Kairosmajan isäntäparina kesästä 1974 tammikuun loppuun 1981. Tuhannet Kairosmajan kävijät muistavat Niksun läheisenä hyväntuulisena isäntänä ja taitavana rakentajana, joka muutamassa vuodessa innokkaiden talkooystävien kanssa teki Kairosmajan toiminnan täysimittaisen käynnistymisen mahdolliseksi. Yhdessä Sirkan kanssa he loivat Kairosmajalla kodinomaisen hengen, jolle oli tunnusomaista hyväksyvä ja avara ilmapiiri.

Niksu oli hyvin taitava tarinankertoja ja kirjoittaja. Häneltä ilmestyi mm. kolme runokirjaa ja kaksi omaelämäkertaromaania. Tunturikeskuksen isännän monista kiireistä huolimatta Niksu muistetaan aina myös hyvänä kuuntelijana, jolla liikeni tarvittaessa aikaa sielunhoidolle. Läsnäolo

ihmisten keskellä loi pohjan monelle hänen kertomalleen tarinalle.

Niksu oli hyvin taitava tarinankertoja ja kirjoittaja.

Kairosmajan isäntäparin viestikapulaa vaihdettaessa tammikuussa 1981 saimme Sirpan kanssa Niksulta matkaevääksi ikimuistoiset sanat: ”Kairosmajaa eivät ole johtaneet Sirkka ja Niilo Laaksonen, eivätkä sitä tule johtamaan Sirpa ja Kari Hämäläinen, vaan Kairosmajan turvana on ikiaikojen Jumala ja sitä kantavat ikuiset käsivarret.” (5. Moos. 33:27) Ikuiset käsivarret, nuo Kristuksen kädet – niistä muodostui se rakkain ja tärkein pääoma, jonka Niksu halusi jättää niin Kairosmalle kuin Kairosmajan kävijöille.

Niksu sai iäisyyskutsun Taivaan kotiin 91-vuotiaana, 25. päivä elokuuta 2013.

Niksua jälleennäkemisen ihanassa toivossa muistaen!

Kari

11

TEKSTI Kimmo Virkkala, KUVA Johanna Manner

Rahastonhoitajan terveisiä Kiitos jäsenille tuesta Kairosmajan hyväksi.

Jäsenmaksuja on tullut kiitettävästi. Muistuttaisin niitä jäseniä, joilta on jostain syystä jäsenmaksu vielä maksamatta. Jos lasku ei ole tullut perille tai on jostain syystä hävinnyt, voitte laittaa minulle sähköpostia kimmo.virkkala@toholampi.fi, tai puh. 044 590 8105 ja pyytää uutta laskua.

Siunausterveisin Kimmo Virkkala

rahastonhoitaja

Minun Kairos-hetkeni Kari Hämäläinen

Minun Kairos-hetkeni on mukaansatempaava ja yllätyksellinen tositarina nuoren pojan unelmasta päästä isona Kansan Raamattuseuran leirikeskuksen isännäksi. Lähes neljä vuosikymmentä kestäneestä pestistä, kutsumustyöstä ja elämäntavasta kehkeytyi ainutlaatuinen selviytymis- ja kasvutarina.

Kirjassa on myös mielenkiintoista kerrontaa Kairosmajan syntyhistoriasta sekä pohdintaa siitä, millä eväillä pyöröhirsikämpästä, rantasaunasta ja rantatontista kasvoi Lapin suosituin kristillinen tunturikeskus.

Osta verkkokaupasta, tilaa myyntipalvelu@paiva.fi tai soita 0400 480 909.

sh 29 €

12

TEKSTI Kari Hämäläinen KUVAT Jarmo Rokka, Kari Hämäläinen

Minun Kairos-hetkeni -kirja on syntynyt Esikoiskirjani julkistettiin Sanan Suvipäivien yhteydessä Lahden Hollolassa 18. kesäkuuta. Kaatosateen saattelemana teematelttaan ahtautui väkeä teltan täydeltä.

Ja näin tunnelma oli jo sen myötä hyvin tiivis. Sydämeni toive on, että kirjani saisi ”ropista” siunausta kanssaihmisten elämään samaan tahtiin.

sanat: ”Osa avointa pientä poikaa on säilynyt matkassa omaan itsenäiseen vastuulliseen elämään. Suokoon Jumala, ettei se koskaan häviäisi. Ei elämän rajuissa tuulissakaan.” – Äidin toive ja huokaus kuultiin, sillä tiedän olevani edelleen se ”avoin pieni poika”. Suokoon Jumala, että saisin olla sitä loppuun asti.

Saamastani palautteesta päätellen moni on jo ehtinyt tarinani lukea. Eniten minua jännitti omilta lapsiltani, sisaruksiltani ja muilta lähisukulaisilta saamani palaute. Tältä osin jo ensimmäinen sydämellä varustettu WhatsAppin viesti herkisti isän syvään kiitollisuuteen. ”Kirja luettu. Se oli kyllä hyvä. Eipä paljon parempaa perintöä voi isä lapselleen (ja lapsenlapsilleen) antaa. Olet rakas ja tärkeä!”

Siunattuja lukuhetkiä sinulle toivoo Kari

Eniten myönteistä ja kannustavaa palautetta olen saanut siltä osin, että olen rohjennut kertoa elämäni vaikeimmistakin hetkistä hyvin avoimesti. Myönnän, että tämä valittu tie ei ollut helppo. Sirpan ja minun häitä edeltävänä iltana äitini kirjoitti minua koskevaan muisteluun mm.

13

TEKSTI Tuula Rossi KUVA Erkki Luumi

Minun Kairos-hetkeni “Katsooko hän vielä ikkunastaan, vain nähdäkseen yhden eksyneen, juokseeko hän vielä meitä vastaan, kun tuhlaajan näkee palaavan, lausuuko hän vielä syytetylle, armahdetaan tänään kahleistaan?

Antaako hän puhtaat vaatteet ylle, kun syntinen tulee itkien?

Antaako hän puhtaat vaatteet ylle, kun syntinen tulee itkien?

Pekka Simojoen iki-ihana laulu Ristinpuu alkaa soida mielessäni, kun ajattelen kevättä 2005. Silloin 17 vuotta sitten maaliskuun lopussa sain polvistua Kairosmajan Revontulikappelin kelohonka-alttarin ääreen. Kari Hämäläinen oli siinä vieressäni, hän rukoili puolestani ja sain kuulla ihanat sanat “Jeesuksen nimessä ja veressä julistan, Tuula, sinun syntisi anteeksiannetuiksi.”

Kuulin myös sanat “Tuula, sinun ei tarvitse enää juoda “ Nuo sanat tulivat Jeesukselta.

Entä kuinka tähän oli tultu ?

Nimeni on Tuula Rossi, olen Jumalan lapsi, olen armahdettu syntinen, olen alkoholisti,

14

Jumalan armosta raittiina, olen uusi luomus, identiteettini on entisen reppanan sijasta: Rakastettu!

Kun 70 vuotta sitten synnyin tavalliseen perheeseen Jyväskylässä, niin olin ujo, arka ja pelokas lapsi, koin jopa häpeäväni itseäni, tuntui, etten “kuulunut joukkoon” en kotona, koulussa, en missään. Kunnes 14 vuotiaana koettu ensihumala säväytti niin voimakkaasti; “Tää on mun juttu, tätä pitää saada lisää”. Eipä osannut pieni tyttö tuolloin aavistaa, minkä tuhlaajatytön tarinan alku se oli.

Alkujaan epävarmuutta ja ahdistusta poistava hieno fiilis muuttui pian pelottavan koukuttavaksi tarpeeksi juoda yhä useammin ja yhä enemmän. Toki kävin koulun loppuun, siirryin työelämään, avioiduin hyvin nuorena ensirakkauteni, naapurin pojan kanssa, saimme kaksi ihanaa lasta, rakensimme talon, mutta alkoholinkäyttömme lisääntyi vuosi vuodelta.

Tunsin valtavaa syyllisyyttä ja häpeää.

Hain apua A-klinikalta, katkaisuhoidosta, AA-ryhmistä, seurakunnasta ja mielenter-

veystoimistosta. Hyviä paikkoja kaikki tyynni, en kuitenkaan saanut pysyvää apua. Tuli avioero, useita muuttoja, työpaikat vaihtui, ihmissuhteet kariutuivat ym. kaaosta. Pelkäsin elämää, yritin itsemurhaa. Jossain vaiheessa kävin kirkossa kuitenkaan kotiutumatta sinne.

Mieleen oli jäänyt yksi irrallinen raamatunlause Jer. 29:11 “Minulla on omat suunnitelmani teitä varten, sanoo Herra. Minun ajatukseni ovat rauhan eivätkä tuhon ajatuksia. Minä annan teille tulevaisuuden ja toivon.” Monissa myöhemmissä vaiheissa epätoivon keskellä mietin, voisiko minullakin olla vielä tulevaisuus ja toivo?

Erään kerran taas pitkän ryyppyputken jälkeen uupuneena ja rajuissa vieroitusoireissa nöyrryin pyytämään Jumalalta apua. Huusin lattialle vajonneena: “Hyvä Jumala, tiedän, että olet olemassa, nyt apu kelpaa, mutta älä ota tätä tuskaa liian helpolla pois, vaan anna voimaa kestää ja selviytyä, niin että oppisin.”

Se oli elämäni ensimmäinen vilpitön avunhuuto Jumalalle.

Tuosta kului aikaa noin vuosi ja alkoi tapahtumaan. Olin silloisen puolisoni kanssa ollut vuonna 2003 Lapin retkellä. Porukkaan kuului bussilastillinen sekalaista sakkia, päihdeongelmaisia, työttömiä, ym. elämän kolhimia ihmisiä. Matkan johtajana oli kotiseurakuntamme diakoniatyöntekijä, jonka aloitteesta poikkesimme Kairosmajalle.

Meille esiteltiin majaa ja sen toimintaa.

Vapaa, iloinen ja armontäyteinen ilmapiiri kosketti, liikutti ja vei sydämen.

Tunsin tulleeni kotiin, sellaiseen kotiin, jota tietämättäni olin halki elämän kaivannut.

Niinpä sitten syksyllä 2004 muutimme Pyhätunturiin asumaan. Niin valtavan vaikutuksen tuo “särkyneiden majatalo” oli tehnyt. Teimme töitä rakennuksilla ja siivoojana. Välillä palvelimme talkoolaisina Kairosmajalla. Keväällä 2005 tunturiin tuli kaksi matkamiestä: Kirjailija, pastori, terapeutti Seppo Jokinen ja laulaja, lauluntekijä Joel Hallikainen. Revontulikappelissa alkoi tilaisuus “Isän ikävä – kuka kuivaa

15 15

Pikkuhiljaa kuitenkin olen eheytynyt ja siinä samalla kiitollisuus kasvaa. kyyneleen?” Sen illan aikana sain uudestisyntyä Jumalan lapseksi. Voi, mikä riemu! Jeesus vapautti elämään uutta, armontäyteistä elämää. Hän armahti ja rakasti. Hän ei ryhtynyt paikkailemaan elämäni rikkinäistä kudelmaa, vaan lahjoitti aivan uuden, puhtaan elämän.

Minä vaan kiitollisena ihmettelin ja itkin. Voiko tämä olla totta?

Aluksi Hän hoiti hellästi, kuin olisin ollut Isän sylihoidossa. Onneksi oli Kari ja muut Kairosmajan ihmiset tukemassa ja opastamassa. Osallistuimme tilaisuuksiin ja retkille. 40-vuotisen “erämaataipaleeni” varrella oli tapahtunut niin paljon vaurioita kaikilla elämänalueilla.

Totta kai niiden käsittely terapiassa, sielunhoidossa ja rukouksessa vei aikaa enkä valmiiksi tule koskaan täällä ajassa, sen käsitän kyllä.

Pikkuhiljaa kuitenkin olen eheytynyt ja siinä samalla kiitollisuus kasvaa. Hän varustaa heikon ja avuttoman, antaa kasvun ja missä synti on suureksi tullut, siellä armo on ylenpalttinen. Olen kuin Sykarin kaivon nainen. Hänkin häpesi elämäntapaansa, hakeutui kaivolle siihen aikaan päivästä, ettei siellä muita olisi. Mutta eräänä päivänä siellä oli Jeesus, joka tiesi kaiken tästä naisesta.

Niin Jeesus tuntee minutkin jo idultani alkaen.

Entisessä elämässä en ollut voinut kuvitellakaan, miltä tuntuu todellinen mielenrauha, ilo ja tyyneys. Pelkoa ei rakkaudessa ole. Miten totta Raama-

16

tun lupaukset ovatkaan. Jes. 41:10 “Älä pelkää, minä olen sinun kanssasi! Älä arkana pälyile ympärillesi. Minä olen sinun Jumalasi. Minä vahvistan sinua, minä autan sinua, minä tuen sinua vakaalla, lujalla kädelläni.” Rakas ystävä, me olemme armosta pelastettuja Jumalan lapsia. Jeesus kulkee vierellämme, turvallisen lähellä, kun pyydät hänet elämäsi Herraksi. Jumalan huolenpito on kokonaisvaltaista. Hän on jokapäiväinen voimanlähde.

Sain elää Jumalan hetken – Kairoksen – koin paranemisen!

Tuula Rossi

TEKSTI & KUVAT Tuula Hyytiäinen

Niilon syntymästä 100 vuotta Me vanhat Kairosmajan kävijät ja ystävät muistamme Niilo ja Sirkka Laaksosta lämmöllä ja iloa tuntien.

Vaikka nyt muistelenkin Niiloa, en voi tehdä sitä mainitsematta myös Sirkkaa.

He olivat työpari Kairosmajalla, sen ensimmäinen ”isäntäpari”. He kuuluvat yhteen ja yhdessä he loivat Kairosmajalle sen lämpimän ja kodikkaan tunnelman, joka siellä yhä vieläkin valitsee.

Usein Niiloa ajatellessa, nousee mieleen kuva tienposkessa seisovasta, hymyilevästä miehestä vastaanottamassa linjaautolla Kemijärveltä tulevia leiriläisiä.

Minä yksi heistä. Sisällä meitä odotti tulokahvit ja Sirkan vastaleivotut pullat. Oli kuin olisi kotiin tullut. Ja kotina Kairosmaja on minulle säilynyt aina näihin päiviin asti.

Takkatulen äärellä Mielessä ovat myös illalla takkatulen äärellä vietetyt hetket ja keskustelut.

Muistona yhdestä niistä on kotimme kirjahyllyssä ylähyllyllä oleva harmaa kelopökkelö. Sain sen Niilolta.

Se kertoi Niilon mielestä ihmisen rösöisyydestä, mutta samalla myös ihmisen arvokkuudesta ja kauneudesta. Siitä se mi-

17

nulle kertoo yhä uudelleen ja uudelleen.

Ja sen sanoma lohduttaa!

Niksun kota on kaikille Kairosmajalla kävijöille tuttu.

Sain oppia tuntemaan Niilon aivan Kairosmajan alusta alkaen. Silloin oli olemassa rantamaja ja pieni, punainen rantasauna. ”Sillä kuka pitää halpana pienten alkujen päivän...” sanotaan Raamatussa.

Kuka meistä silloin olisikaan uskonut siihen, mitä tänä päivänä Kairosmajalla käydessämme näemme. Takkailtojakin vietetään nyt kodassa, joka, aivan oikein, on saanut nimensä Niilon mukaan ”Niksun kota”. Siellä tämän päivän leiriläiset ovat saaneet viettää monia mieleen painuneita hetkiä nauttien samalla letuista ja nuotiomakkaroista.

Niksun kota on kaikille Kairosmajalla kävijöille tuttu. Mutta moniko tietää lähellä kappelia kasvavan Niilon männyn? Haluan nyt kertoa tarinan tuosta männystä, jonka yhdessä mieheni ja silloisten leiriläisten kanssa istutimme sille paikalle, jossa se nyt kasvaa ja jonka paikan Niilo itse valitsi.

Loppu vuosinaan Niilo asui Tampereella kerrostalossa. Kerran siellä käydessämme mieheni kanssa, Niilo kertoi kaipaavansa luontoa ja metsää, jossa hän oli tottunut aina

kulkemaan. Se oli Sirkan kuoleman jälkeen vuonna 2012. Silloin mieheni ehdotti, että toisimme puun kasvamaan Niilon parvekkeelle. Koska meillä oli ja on yhä taimimyymälä, tuo ajatus oli helppo toteuttaa.

Niinpä sitten Niilo sai valita kahdesta ehdokkaaksi tuodusta puusta mieluisimman. Niilo valitsi kaksilatvaisen männyn. Miksi? Koska hän itse ei omasta mielestään ollut täydellinen, ei puunkaan tarvinnut sitä olla ja koska siinä oli kaksi latvaa: Sirkka ja Niilo.

Vähän aikaa Niilo sai nauttia puustaan.

Kun sitten elokuussa vuonna 2013 olimme Niilon luona saattohoitokodissa, Niilon huolena oli hänen mäntynsä kohtalo. Sovimme silloin, että puu vietäisiin Kairosmajalle ja hetken mietittyään Niilo myös valitsi sille paikan, jossa se nyt kasvaa.

Tuo tapaaminen saattohoitokodissa oli viimeinen, jonka saimme täällä viettää.

Olimme ilmoittautuneet niin Niilo kuin mekin mieheni kanssa seniorien leirille Kairosmajalle. Niilon kunto kuitenkin heikkeni eikä hän voinut osallistua leirille Kairosmajalla.

Meillä oli kuitenkin seniorien tapaaminen Tampereella, kun leiriläiset sähköpostien kautta olivat Niiloon yhteydessä ja me kolmisin joimme retkikahvit termospullosta, muistelimme menneitä ja kerroimme, mitä tiesimme itse kunkin kuulumisista.

Tuo ”seniori leiri” on kallisarvoisin kaikista niistä leireistä, joita Niilon aikana olen saanut Kairosmajalla viettää. Hyvästit, jotka sillä kertaa jätimme, ovat vain väliaikaiset.

Niin toivoimme ja siihen tänään luotan.

Niilo ja Sirkka jatkavat elämää yhdessä ajan rajan toisella puolella ja mänty kaksine latvoineen täällä ajassa. Hyvin, hyvin pitkään, niin toivon, kertoen kodan ohella Niilon tarinaa tulevillekin Kairoksen kävijöille.

Tuula Hyytiäinen

18

TEKSTI & KUVAT Leena Aitta

Rippikoulu Kairoksella Kairosmaja tuo lämpimiä ja rakkaita muistoja ajatuksiini. Mieleeni nousee kirkkaana Revontulikappeli sekä risti, joka loistaa sen ikkunasta, alttaritaulusta.

Tuota näkymää ajatellessani sydämeni valtaa kiitollisuus. Tuossa kappelissa on vietetty ikimuistoisia hetkiä rippikoululaisten kanssa. Kappelissa on koettu paljon niin iloja kuin surujakin, mutta erityisesti muistan taivashetket. Kappelissa olen itsekin saanut ymmärtää syvemmin Raamatun sanaa.

Tuota näkymää ajatellessani sydämeni valtaa kiitollisuus.

Erkki Lemisen Täällä kaukana -runo puhuttelee minua. Se tukee omaa kokemustani siitä, mitä ihminen, nuori tai jo elämää nähnyt voi kokea erämaassa. Erämaassa, jossa ihminen saa olla vain luonnon keskellä ja hetken hengähtää. Erämaassa voin ymmärtää palan enemmän Jumalamme suuruutta ja huolenpitoa.

Täällä kaukana unohdin jälleen mikä olen ja mitä teen.

Täällä Herrani kuiskasi jälleen: älä katsele eiliseen Täällä tunturin luona jälleen jätin huolet huomisen.

Sain elää vain tämän hetken ja olla onnellinen.

Täällä kaukana entiselleen sai laulu sydämeen.

Rippikoulu on ihmeellistä aikaa. Saamme viettää monta päivää yhdessä ystävien kanssa, elämän tärkeimpien asioiden äärellä. Rippikoulun aikana tapahtuu monenlaisia asioita niin hengellisellä kuin käytännön tasollakin, ja Kairosmaja on antanut siihen mahtavat puitteet. Näin Kairosmaja on mahdollistanut rippikoulun kokemisen paljon rikkaammin. Kairosmajalla olemme saaneet uusia kokemuksia erämaassa vaeltaen tai järvellä meloen.

Kairosmajalla olemme nauttineet hyvästä ruuasta ruokasalissa ja laavuilla.

Joka päivä on uitu ja saunottu, pelattu

19

lentopalloa, leikitty ja laulettu sekä nukuttu makoisia unia. Joka päivän aluksi ja päätteeksi on myös hiljennytty kappelissa.

Oppitunnit, joita on pidetty myös luonnon keskellä nokipannukahvin äärellä, jäävät varmasti monella tavalla nuorten sydämiin.

Tänäkään päivänä ei ole helppoa olla kristitty nuori maailman keskellä. Nuorilla on paljon kysymyksiä ja Kairosmajalla olemme saaneet pohtia niitä yhdessä, avoimesti. Rippikoulussa on aikaa ja tilaa olla ja ihmetellä, viettää aikaa ristin juurella. Kairosmajasta on tullutkin monelle tärkeä paikka elämän kiireiden keskellä, ja he palaavat sinne uudestaan.

Erkki Lemisen Ristin luona -runosta tehty koskettava laulu tiivistää paljon näitä asioita. Ristin sanoma Jeesuksesta on parasta, mitä meillä on. Ristin juurella meillä jokaisella on paras paikka.

Ristin luona kiusatulla, langenneella vaivatulla, paras paikka on.

Siksi älä koskaan lähde, älä minkään synnin tähden ristin luota pois.

Ristin luona ainoastaan, synnin turmelusta vastaan voitto saatu on.

Ristin luona ainoastaan, Isä armahtava lastaan, rauhan julistaa.

Ristin luona pohja kestää, armo putoomasta estää kauhun kuluihin.

Ristin luona lepo koittaa, toivo epätoivoon voittoon, sydän puhdistuu.

Leena Aitta Lähetysyhdistys Rauhan Sanan nuorisotyöntekijä

20

Kuva 1:

Kuva 2:

Pyhätunturilta aukeaa mahtavat maisemat.

Tunturissa liikutaan osin polkuja pitkin ja osin portaissa.

Riparilaisia ihastelemassa jäätikön muokkaamia kiviä Isossa kurussa.

TEKSTI Marja-Liisa Hellman KUVA Johanna Manner

Mitähän Karin tarinan lukeminen sinussa herättää?

Mitä tapahtuu, kun sohaisee muurahaiskekoon? Paljon vipinää…

Niin tapahtui minun ajatuksissani luettuani Karin kirjan. ”Ja Jumala sanoi: Toisille annan toiset askareet, vaan sinulta lapseni, tahdon, että kaarisillan teet…” Aale Tyynin sanoihin Kari sävelsi ja lauloi 65-vuotiaalle Taina-äidille. Kari ei ehkä silloin havainnut laulavansa myös omasta elämästään.

Teini-ikäinen Kari haaveili KRS:n leirikeskukseen isännäksi. Isä Jumala kuuli ja johdatti Kairosmajalle. Karin tarinassa minua rohkaisee ja vakuuttaa Jumalan sitoutuminen ja johdatus valitsemansa palvelijan elämänkulussa ja tehtävässä. Hän salli Karin valinnat ja antoi vierellä kulkijat: Kairosmajan rukoilevat ystävät sekä KRS:n työyhteisön, joiden ainutlaatuinen tuki kriisissä, arjen keskellä, on koskettavaa luettavaa. Kari isännän pitkä, kipeäkin elämänpolku, kulki aapojen, kurujen, rakkakivisten nousujen uuvuttamana tunturien kainaloon. Ihmisluonnon kompastelujen kokemana kaikki pelkistyy… olennainen jää! ”Anna, Armon tulla, Isä rakastaa! ” Kari laulaa sävellystään Erkki Lemisen runoon.

Avoimesta, aidosta Karista kasvoi kokemusasiantuntija, luontoa suojeleva opas, vierellä kulkeva evankelista.

Ari Tähkäpään oivan kuvauksen mukaisesti Kari on evankelista, puu, jota pitkin Sakkeus kiipesi nähdäkseen Jeesuksen.

Mitähän Karin tarinan lukeminen sinussa herättää?

Marja-Liisa Hellman viikkovetäjä ja uskollinen Kairoksen kävijä

21

TEKSTI & KUVA Erkki Luumi

Kairosmajan kypsyneet hedelmät Pääsin keväällä 2022 kolmatta kertaa Kairosmajalle. Ensimmäinen tutustuminen tähän paikkaan tapahtui vuonna 2005 tavatessani nykyisen vaimoni Päivin.

Vietimme ensimmäisen yhteisen joulun Kairosmajalla Päivin ja hänen kahden poikansa kanssa. Viikko vierähti etupäässä poikien kuskaamiseen rinteelle ja sieltä pois. Kuviakin tuli silloin liian nuukasti otettua.

Mutta Kairosmaja jäi itämään.

Seuraavan kerran saavuimme Kairosmajalle Hämeenkyrön seurakunnan yhteisellä matkalla. Syksyistä patikkaviikkoa vuonna 2018 johti Erkki Jokinen. Siltä reissulta jäi satoja kuvia talteen. Niitä on mukava selailla, vaikka kuukkeli taisi täyttää suurimman osan kuvapankista.

Kairosmajan taimi oli jo versomassa.

Kolmanteen kertaan antoi vauhtia Osaran Ollin vihje lähteä talkooviikolle Kairosmajalle. Niinpä suostuin ja Ollin kanssa yhdessä saavuimme perille. Kyytiin saimme vielä Kristiinan Tampereelta.

Huikeaa ja osaavaa porukkaa koko nelikymmenhenkinen joukko. Suomen itäiset

22

ja läntiset murteet kaikuivat suloisena sekamelskana.

Ollin seura oli antoisaa, mutta univajetta aiheuttavaa. Keskustelimme joka ilta kahteen tai yhteen. Aiheina nousivat päälimmäiseksi autot, hallituksen tekemiset, autot, Putin ja Ukrainan sota, autot ja henkinen elämä sekä autot.

Kairosmajan puu oli nyt kukassa.

Sen tiedän, että tämä ei jää tähän. Kairosmajan puusta on nautittava vielä kypsyneet hedelmät.

Erkki Luumi

Kai airroksen lei leirrivii iviik kot

ja konse onserrtit sy syysk yska ausi Syyskuu

2022

Lokakuu

3.–10.9.

Ruskaviikko I, Erkki Kosonen.

4.9.

Muistojen bulevardi -konsertti klo 19, Jouni Somero, piano ja laulu Anna-Claudia Somero, laulu.

Liput 20 €.

10.–17.9.

Akvarellikurssi, Ritva Uusitalo.

10.–17.9.

Ruskaviikko II, Erkki Jokinen.

11.9.

Lauluja levoksi ja lohduksi -konsertti klo 19, Hanna Ekola, laulu Virpi Salo, piano ja laulu. Liput 20 €.

14.9.

Sello soi! Seeli Toivion konsertti klo 19.

Liput 20 €.

17.–24.9.

Sinua kannetaan – Ruskaviikko III, Kaisa ja Timo Tuikkanen

17.9.

Ilonpisaroita ja kuurankukkia, Joel Hallikaisen ruskakonsertti klo 19.

Liput 20 €.

18.9.

Eläköön elämä – 60 vuotta Pohjantähden alla Petri Laaksosen juhlakonsertti klo 19.

Liput 25 €.

21.9.

Tuiki taivaallista -konsertti klo 19.

Kaisa ja Timo Tuikkanen. Liput 20 €.

24.–30.9. Patikkaviikko I Aune-Inkeri ja Esko Keijonen, Tapani Nuutinen ja Katri-Mari Huotari.

25.9.

Syysillan säveliä, Lawrenchuckin musiikkiperheen konsertti klo 19.

Liput 15 €.

28.9.

Kiitos elämästä -konsertti klo 19, Hannu Musakka. Liput 10 €.

1.–7.10.

Patikkaviikko II Erkki Jokinen (huom. la-pe).

2.10.

Elämän sylissä, Saila Ruotsalan ja Elina Koivuniemen konsertti klo 19.

Liput 20 €.

7.–9.10.

Lupa olla minä -Naistenpäivät Ulla Saunaluoma, Merja Lehtinen ja Minna Sairo & Nukketeatteri Sananjalka.

Marraskuu 26.11.–3.12. Kairos-hetkiä kaamoksen valossa ja kaamosajan ensilumilla, Kari Hämäläinen, Toivo Sannelvuo, Tuula ”Haxu” Hakkarainen. Th-alennus Kairoksen Ystävät ry:n jäsenille 25 %.

Ilm. viim. 3.10.

Joulukuu 3.–10.12.

Jumalan sanan ainutlaatuinen turva, hiihto- ja lumikenkäilyviikko kaamoksen valossa, Arto Mikkola, Tuula ”Haxu” Hakkarainen ja Kaisa Mattila. Ilm. viim. 3.10.

23.–27.12.

28.12.– 2.1.2023

Kairoksen joulu, Markus ja Reeta Ek. Opiskelijat ja nuoret aikuiset

2023 Tammikuu 2.–5.1.2023 Nuorten loppiainen

30.9.–2.10. Hiljaisuuden retriitti, Marjatta Orava, Laila Juntti.

Kairosmaja – lähellä Pyhää!

Muutokset mahdollisia.

Konserttilippujen varaukset etukäteen, puh. 0207 681 730 tai kairosmaja@sana.fi Osa leireistä järjestetään yhteistyössä STEP-opintokeskuksen kanssa.

23

Jos vastaanottajaa ei tavoi­teta, palauta osoitteella:

Kappelitie 2, 98530 Pyhätunturi 0207 681 730 kairosmaja@sana.fi, kairosmaja.fi

4041 0895 Painotuote

Rakastuin Lappiin uudelleen, kun erämaa otti minut syliinsä, syksyn kuulaus herkisti mieleni, leuto tuuli hyväili poskiani, tunturin ruska suuteli silmiäni ja taivas kosketti sisintäni.

Rakastuin ja rauhoituin.

Kuva: Johanna Manner

Tero Aho

nen

– Erkki Leminen