Kairos 2/2024

Kairos

Kairoksen Ystävät ry:n jäsenlehti 2 / 2024

Kairosmajan toiminnan tukijana jo 50 vuotta!

TEKSTI Liisa Välilä KUVAT Kairosmajan kuvapankki, Pixabay

Kairosmaja Facebookissa: facebook.com/krs.kairosmaja

Yhteinen unelma

H

uhtikuisena torstai-iltana Revontulikappelissa meitä on koolla iso joukko. Paikalla on niin Kairoksen leiriläisiä kuin tunturien muita kulkijoita, lapsia ja aikuisia. Virret ja laulut kaikuvat. Ehtoollispöytä kutsuu ja eri ikäiset polvistuvat kelopuiselle alttarille vierekkäin. Kuulen sanat ”sinun puolestasi annettu ja vuodatettu”.

Tässä olen kiitollinen ja onnellinen.

Ehtoolliskirkon jälkeen alkaa iloinen puheensorina. Vieruskaverin kanssa vaihdetaan kokemuksia retkiltä ja ja ihmetellään kevään saapumista Pelkosenniemelle. Miten luontevalta täällä

Kristittyinä saamme kutsun ja tehtävän rakentaa yhteyksiä.

Kairoksen Ystävät ry:n jäsenlehti

2

Kappelitie 2, 98530 Pyhätunturi Puhelin 0207 681 730 Pankki: FI23 8000 1179 0873 42 SWIFT: DABAFIHH • vuosijäsen- ja ainaisjäsemaksu 30 € / 400 € • kannattajajäsenmaksu yrityksille ja yhteisöille 300 €

Pyhän kainalossa tuntuukaan keskustelu ventovieraankin kanssa. Kairosmajalla se toteutuu niin kappelissa, saunanlauteilla kuin ruokapöydässäkin.

Jouluna ruotsalainen vävymme ihmettelikin ruokasalin tunnelmaa ja kysyi, tuntevatko nämä kaikki ihmiset täällä toisensa?

Kristittyinä saamme kutsun ja tehtävän rakentaa yhteyksiä. Jeesus kohtasi kiinnostuen, kysellen ja vierelle pysähtyen. Tätä hyvää saamme hänen oppilainaan kokea ja jakaa missä ikinä kuljemmekin. Kiitos, että olet Kairoksen ystävä ja mukana hyvällä asialla.

Taivaan Isä vierelläsi ja voimanasi Liisa Välilä Päätoimittaja Toimitus liisa@valilat.fi kaisa.mattila@sana.fi kajakkini@gmail.com aapo.tahkapaa@gmail.com Taitto

Lea Vestovuo

Kansi

Kevätaurinkoa, Kaisa Mattila

Paino

Punamusta 2024

Tulossa kesällä: Talkoo- ja virkistyspäivät 27.–31.5.

Rippileirejä

3.6.–1.7. (juhannuksena kiinni)

Samassa kurussa,

lastenhoidollinen avioliittoleiri 25.–30.7.

Taidepotpuri

Anne-Mari Thomassen, puheenjohtaja lente313@gmail.com Markus Ek, varapuheenjohtaja, markus.ek@evl.fi Tytti Vänskä, sihteeri, tytti.vanska@gmail.com Iitu Gerlin, jäsensihteeri, rahastonhoitaja iitu.gerlin@gmail.com

Juho Kotiaho juho.kotiaho@gmail.com Aapo Tähkäpää aapo.tahkapaa@gmail.com Jukka Salminen lauluntekija.salminen@gmail.com

3

Painos

Johtokunta 2024

1200 kpl

31.7.–6.8.

TEKSTI Anne-Mari Thomassen KUVA Mikko Luokkakallio, Kairosmajan kuva-arkisto

Uuden puheenjohtajan tervehdys

E

lämällä on joskus yllättäviä suunnitelmia polkusi varrelle. Kesällä 2008 astuessani ensimmäistä kertaa Kairosmajan pihalle en tiennyt, minne olin tulossa. Linja-autoa oli vastassa Hämäläisen Kari syli avoinna, hymyillen ja tervetulleeksi toivottaen. Siitä se lähti. Rakkaus paikkaan, sen sanomaan armosta ja hyväksytyksi tulemisesta.

Siitä, että kelpaat juuri sellaisena kuin olet, rikkinäisenä etsijänä, tavallisena matkaajana, levähdystä kaipaavana tai vaikkapa aktiivisena retkeilijänä. Kairosmaja puhuttelee jokaista omalla tavallaan, sen henki on vahvasti läsnä kohtaamisissa, luonnossa, hiljaisuudessa.

Tuolla sanomalla on minulle iso merkitys. Elämä arjessani on vapaaajasta vapaata. Pidän työstäni lähiesihenkilönä ja sairaanhoitajana Sydänsairaalassa, sillä tiedän tekeväni joka päivä työtä, jolla on merkitystä. Olen kaupunginvaltuustossa ja lisäksi seurakuntani valtuuston varapuheen-

4

johtaja. Molemmissa mielenkiintoisissa tehtävissä saan vaikuttaa ja ratkoa haasteellisia kysymyksiä muiden kanssa yhteistyötä tehden.

Uusi puheenjohtaja Nyt olen uusi Kairoksen Ystävien johtokunnan puheenjohtaja. Vastapainona näille tehtäville harrastan vapaaehtoista pelastuspalvelua koirani kanssa sekä ilman. Ratsastelen Heikkipuolisoni kauhuksi yksin metsässä hevosen kanssa ja jäljelle jäävän ajan puuhastelen vuokramökillämme keskellä erämaata.

Kairosmaja on minulle hengellinen koti, rauhan maja, levon antaja.

Kairosmaja on minulle hengellinen koti, rauhan maja, levon antaja. Kaiken arjen keskelläkin tunnistan paikan merkityksen itselleni ja monille muille.

Olen siksi kiitollinen ja nöyrä saamastani luottamustehtävästä.

Rakennuspuurtamista Kairoksen Ystävillä on tavoitteena saada Rantamajan remontti tänä vuonna valmiiksi. Kävin vuosikokouksen aikaan kurkistamassa jo tehtyä työtä, joka näytti hienolta. Ahkerat, ammattitaitoiset talkoolaiset ovat saaneet alakerran tilan viittä vaille valmiiksi.

Harmillista kyllä, kassavaramme ovat huvenneet rakennusprojektin edetessä. Rakentamisessa on nyt tauko siihen saakka, kunnes saamme rahoituksen varmistetuksi. Tukea siis tarvitaan edelleen. Olemme hakemassa lupaa jatkuvan keräyksen mahdollistamiseksi Kairosmajan tukemiseksi.

Valmistelemme syksyyn konsertteja Rantamajan remontin hyväksi. Jos

teillä, ystävät on ideoita tavoista, joilla rahoitusta voi kerätä, otamme ne kaikki kiitollisena vastaan! Rantamajan remontin valmiiksi saaminen on iso, muttei mahdoton haaste. Yhdessä onnistumme siinä varmasti!

Talven selkä on taittumassa pikkuhiljaa. Kohti valoa ja kevättä mennään aurinkoisin mielin ja toiveikkaana. Elämä on yllättänyt monta kertaa, toivottavasti tälläkin kertaa hyvin uutisin meidät kaikki.

Siunausta Ystävä sinulle ja poluillesi Anne-Mari Thomassen johtokunnan puheenjohtaja

5

TEKSTI Kaisa Mattila KUVA Raija Rustari

Juhlan aika

P

ääsiäisenä saimme viettää Kairosmajan 50-vuotisjuhlia. Ilmassa oli yhtä aikaa historian havinaa ja tulevaisuuden toivoa. Samalla juhlimme ylösnoussutta Kristusta. Hän elää ja vaikuttaa tänäkin päivänä. Meillä oli kunnia todistaa myös viestikapulan vaihtoa säätiömme toiminnanjohtajan vaihtuessa. Hyviin juhliin kuuluu myös hyvä ruoka, monipuolinen ohjelma, ihmisten kohtaaminen ja yhteinen jakaminen. Evankeliumi oli monella tapaa läsnä. Paljon ohjelmaa siis mahtui pääsiäisen ajan juhlaviikkoon. Erityisen siitä teit sinä, joka pääsit osallistumaan ja rukoilit.

Tilojen ja henkilöstön suhteen tilanne on haastava.

Iankaikkisten käsivarsien varassa on hyvä jatkaa kuudennelle vuosikymmenelle. Tekemistä ei meiltä puutu. Tilojen ja henkilöstön suhteen tilanne on haastava. Korjausvelkaa on kertynyt.

Kokin rekrytointi on yhä meneillään, ja kesän rippikoulut lähestyvät. Tämän

6

vuoden haaveena on saada Rantamaja valmiiksi. Innokkaana puutarhaihmisenä haaveilen jo rannan kunnostamisesta ja siitä näkymästä, mikä Rantamajalta Pyhä-järvelle tulee avautumaan.

Luther opetti meille, että usko on valmiutta luottaa Jumalan lupauksiin ja lupaukset antaneen Jumalan luotettavuuteen ja uskollisuuteen. Usko ei ole vain totena pitämistä, vaan myös valmiutta toimia tuon uskon mukaisesti ja jättäytymistä sen varaan. Mikä parasta, uskon voima ei riipu uskomme voimakkuudesta, vaan uskomme kohteen luotettavuudesta ja Hänen suuruudestaan. Miten armollista onkaan jättäytyä tämän varaan.

Sinua siunaten ja sinusta kiittäen Kaisa Mattila Kairosmajan johtaja

TEKSTI Kari Hämäläinen KUVA Sirpa Hämäläinen

Kairoksen Ystävät ry 50 vuotta!

Meidän yhteinen yhdistyksemme, Kairoksen Ystävät ry täytti 8. päivä huhtikuuta 50 vuotta!

Sain ystävältämme Tuula Hyytiäiseltä WhatsApp-viestin kännykkään, jonka liitteenä oli kuva yhdistyksemme ensimmäisestä toimintakertomuksesta ajalta 8.4.–30.9.1974. Siitä mielenkiintoinen ote:

”8.päivä huhtikuuta 1974 pidettiin Kansan Raamattuseuran toimistotiloissa Helsingissä Kairosmajan tunturikeskuksen kannatusyhdistyksen perustava kokous. Välittömästi kokouksen jälkeen yhdistyksestä tehtiin ilmoitus Oikeusministeriön yhdistysrekisteriin merkitsemisestä.

Perustavassa kokouksessa yhdistyksen johtokuntaan valittiin Veli-Pekka Toiviainen Espoosta (puheenjohtaja), Juhani Kalmanlehto Tampereelta (varapuheenjohtaja), Irmeli Viikari Kangasalta, Tuula Lampinen (Hyytiäinen) Jyväskylästä, Erkki Leminen

7

Kaisa Mattila

Jeesuksen sanojen edessä oivalsin yhden hyvin tärkeän asian. Meidän tehtävämme on osallistua Jumalan huolenpitoon. Kyllä Luoja luoduistaan huolta pitää, mutta ei Jumala varmasti huonoa tykkää, vaikka häntä vähän jelppaammekin!

Ja mikä parasta – antaessaan saa!

Kun aamulla avaan ulko-oven, on vastassa lintujen kiitollinen viserrys, niin kirkas ja koskettava sointu!

Ristiinasta, Eila Matilainen Mikkelistä ja Terttu Vitikainen Kouvolasta.

Ensimmäisen tilikauden aikana (vajaat 6 kk) ilmoittautui yhdistykseen 20 perustajajäsentä ja 145 vuosijäsentä.”

Ystävät pidetään yhdessä huoli siitä, että yhdistyksemme on jatkossakin Kairosmajan toiminnan uskollinen tukija!

Ystävät, yksi meille uskottu ruokintapiste on tällä hetkellä Kairosmajan Rantamaja.

Ystävät, yksi meille uskottu ”ruokintapiste” on tällä hetkellä Kairosmajan Rantamaja. Mitä nopeammin saamme kasaan 38 000 euroa, sitä pikemmin pääsemme jatkamaan Rantamajan remonttia ja saamaan sen päätökseen, niin sisä- kuin ulkopuolelta! Jospa tämä ihme kaikilta osin tämän kesän aikana toteutuisi! Uskon, että sen myötä yhden jos toisen Kairokselle tulijan sydän olisi tulevana syksynä täynnä kiitollisuuden viserrystä!

Kiitollisin ja siunaavin kevätterveisin!

Kari Hämäläinen

”Katsokaa taivaan lintuja: eivät ne kylvä, eivät ne leikkaa eivätkä kokoa varastoon, ja silti teidän taivaallinen Isänne ruokkii ne. Ja olettehan te paljon enemmän arvoisia kuin linnut!”

(Matt. 6:26).

8

Kari Hämäläinen

Taivaan linnut Menneen talven aikana olen saanut ”sydänasiakseni” huolehtia osaltani taivaan linnuista. Eräänä aamuna, kun lisäsin auringonkukan kuorittuja siemeniä lintulaudalle, nousi mieleeni Raamatusta Jeesuksen sanat:

TEKSTI Iitu Gerlin

Jäsensihteerin ja taloudenhoitajan terveiset Olen yhdistyksen uusi jäsensihteeri ja taloudenhoitaja. Ensimmäinen Kairosmajan käyntini oli pääsiäisenä 1978. Keväthangilla kuivilla puusuksilla ei kovasti liukunut. Jäiset lumipaakut suksien pohjissa auttoivat hyvin ylös kiivetessä, mutta helpottivat kyllä alas tullessakin. Jotkut laskijat muksahtelivat lumihankeen, mutta minä kävelin sukset jalassa alas.

Lapin matkailu on kuulunut elämääni jo lähes 70 vuotta. Vauvasta lähtien kiersin perheeni kanssa Lappia joka kesä. Siitä se lapinkuume iski. Lapissa tunnen olevani kotona.

Toimin KRS:n hallinnossa ja taloushallinnossa vuodesta 1984 ja siirryin eläkkeelle 2021. Kairoksella olin 2010-luvun alussa tuuraamassa milloin johtajaa, milloin kahvilassa, milloin retkenvetäjänä. Oli hienoa palvella matkailijoita. Syksyllä 2021 apuani tarvittiin, kun johtaja ja kiinteistönhoitaja olivat vaihtumassa.

Yhdistys kerää tukea Kairosmajalle, joten jokainen jäsenmaksu on tärkeä kaikkien vapaaehtoisten tukimaksujen lisäksi. Sain jäsenlaskut matkaan jokin aika sitten, mutta vasta aloittaneena huomasin tehneeni virheen. Jäsenmaksu ja -edut ovat henkilökohtaisia, mutta lähetin erehdyksessä laskun pariskunnille vain yhdestä jäsenyydestä. Jos teille on puolisosi kanssa käynyt näin, niin maksattehan myös toisen jäsenmaksun viitteellä 1119. Näin saamme jäsenmaksut oikein.

Paperilaskujen ja lehden postittaminen on tällä hetkellä hyvin kallista ja aikaa vievää. Siksi pyydämme että harkitset, voisitko jatkossa ottaa laskun vastaa sähköpostilla, jos olet tähän asti saanut laskut postitse. Harkitsethan myös voisitko lukea Kairos-lehden netissä? Näin saamme säästettyä rajallisia resurssejamme.

Maksa maksut näin

Kairosterveisin Iitu Gerlin iitu.gerlin@gmail.com 040 707 4598 (voit jättää myös viestin)

Tili FI23 8000 1179 0873 42 Jäsenmaksut laskun viitenumerolla tai viite 1119 Lahjoitukset (vain yhdistyksen jäsenet) viite 2228

9

TEKSTI Tauno Kuoppala KUVA Kairosmajan kuva-arkisto

Ensimmäiset muistoni Kairosmajasta ovat vuodelta 1974, jolloin Keuruun seurakunta järjesti hiihtolomaviikon Kairosmajalla. Viikon ensimmäisenä päivänä kohteena oli perinteinen Soutaja. Hengähdimme Liisa-puolisoni kanssa tunturin laella auringossa ja eri suuntiin auenneet maisemat saivat meidät sanattomiksi.

Seuraavana päivänä oli Noitatunturin valloitus. Karhunjuomalammella huilattiin ja sitten aloitimme kipuamisen siksakkia kohti tunturin huippua. Heikkovoimaisimmat alkoivat kysellä, eikö tuonne huipulle pääsisi loivemmasta kohdasta. Isäntä Niilo Laaksoselle eli Niksulle esitettiin, että kiipeilyn sijaan laskettelu olisi mukavampaa. Sehän kyllä käy, sanoi Niksu.

Tulkaa perässä. Ja hän lähti hurjasti mutkitellen kohti metsikkörajaa mäntyjä väistellen. Muutamat yrittivät perässä. Illalla joku naureskelikin, että vaimoni Kuoppalan Liisa meni yhden pusikon läpi kuin hyökkäysvaunu Yksi lenkeistä oli sellainen, että kierrettiin Pyhätunturi-hotellin kautta

10

Pyhänkasteenlammelle, josta noustiin Karhujuomalammelle ja majalle. Huttuloman kautta käytiin myös Luostolla päiväkahvilla. Luoston suunnalla olevalla erämajalla käytiin sekä talvella että kesällä.

Kerran alkukesästä tehtiin lähellä olevalta metsän uudistusalalta kaadetuista rungoista polttopuita. Alueella oli yllättävän paljon korvasieniä. Niinpä yksi talkoolaisneitonen riisui sukkahousut ja lahkeet solmittuaan, keräsi yli ämpärillisen sienisaaliin kotiin vietäväksi etelään.

Hiljainen tapaaminen Eräällä huhtikuun leirillä lähdin vaimoni Liisan kanssa vielä iltaruokailun jälkeen Luoston suunnalle olevalle suurelle suolle, näimme siellä sauvoihinsa nojaavan henkilön ja hiihdimme hänen luokseen. Tervehdimme ja kehuimme kaunista säätä, mutta mies oli hiljaa. Sitten hän päätään alaspäin riiputtaen melkein kuiskasi, onko teillä yhtään sokeria? Ei meillä ollut, mutta meitä oli aikanaan neuvottu, ottamaan rusinoita aina pidemmille

hiihtomatkoille mukaan. Niinpä meillä oli lähes joka taskussa pieniä rusinapusseja.

Aikansa rusinoita mutusteltuaan mies virkistyi ja kertoi joukon vanhimpana uskoneensa, että hän hiihtelisi päivän mittaan suoraan alavia maita hotellille. Mutta kunto oli pettänyt. Repussa olleet eväätkin oli syöty jo puolen päivän aikaan. Illalla mies vielä soitteli ja kiitteli saamastaan avusta.

Siinä tuli mieleen Raamatun Laupias Samarialainen. Ei siis pidä Lapissa lähteä ihan yksin tuntemattomaan metsään.

tiini rantamajan naistenkuoron laulu.

Se meni jotenkin näin: Alamaassa maja matala, kanalassa kaakkaa kana katala, kanatarha majan takana ja sitä laulettiin kaanonina.

Monet kerrat saimme nauttia Luojan luomista Lapin avarista maisemista ja saimme rikastua samanhenkisten ihmisten kanssa Jumalan sanan julistamisesta ja kuulosta.

Tauno Kuoppala 97-vuotta, Keuruu

Kerran kesäleirillä oli niin täyttä, että nautimme yöunet Revontulikappelin perällä olevalla lehterillä ja heräilimme, kun joku soitteli alhaalla virsiä.

Iltaohjelmalla oli oma merkittävä osuutensa. Muisteltiin päivän tapahtumia, laulettiin yhdessä tai muodostettiin pikakuoroja, leikittiin vanhoja leikkejä ja kisailtiin yksitellen ja ryhmittäin tietokilpailuilla. Ensimmäiseltä talvileiriltä on jäänyt muis-

11

TEKSTI Aune-Inkeri Keijonen KUVA Kairosmajan kuva-arkisto, Pixabay

Revontulikappeli on Kairosmajan sydän. Kun torstai-iltana 28.9.2023 olin saanut itkua pidätellen hoidettua ehtoollismessun Revontulikappelin alttarilla ja tultiin Herran siunauksen kohtaan, silloin ääneni sortui. Koin, että saan olla viimeistä kertaa tällä rakkaalla alttarilla siunaamassa kirkkoon kokoontunutta seurakuntaa.

Eihän sen pitänyt olla niin dramaattista, en ollut vielä kuolemassa, unelmoin edelleen pääsystä Kairosmajalle, Karin ja Sirpan Riekonpesään ja emäntien kattamaan uskomattoman herkulliseen ruokapöytään.

Unelmoin edelleen pääsystä Kairosmajalle.

Mutta se oli siinä mielessä elämäni taitekohta, että kun olin huhtikuussa 1975 ensimmäisen kerran tullut ystäväni Mai-Liisan kanssa Kairosmajalle, jossa oli silloin vain Rantamaja ja puulämmitteinen sauna, niin nyt oli viimeinen kerta, kun olin mieheni Eskon

12

ja poikiemme Samin ja Janin kanssa järjestäneet bussimatkan tänne rakkaaseen hengelliseen kotiin.

49 vuotta oli kiitänyt täyttä elämää tuosta ensimmäisestä matkasta, ja silloin huhtikuussa kohdussani ollut poikalapsi oli kasvanut 187 senttiä pitkäksi tunturioppaaksi ja bussiretkiemme tärkeäksi vastuunkantajaksi.

Kaikki kolme poikaamme rakastuivat Kairosmajaan jo alakouluikäisinä, erityisesti hiihtoleireillä, kun bussilastillinen lapsiperheitä tuli kanssamme Pyhätunturin avariin maisemiin. Monet ystävyyssuhteet ovat syntyneet silloin ja kestäneet näihin päiviin saakka. Aluksi järjestimme retkiä kaksi kertaa vuodessa, keväällä ja syksyllä. Viime vuosina on ollut toivomus tuoda retkikuntia patikoimaan Kairokselle parhaaseen ruska-aikaan.

Joulupappina olo pari kertaa ja kerran koko perheen kanssa joulun vietto Kairosmajalla ovat niitä helmiä, jotka eivät koskaan unohdu. Joku aina kysyy, montako kertaa olen ollut Kairosmajalla. Ehkä 80 kertaa.

Armon majatalo Tärkeintä Kairosmajalla, Armon majatalossa, on aina ollut ja on, sen hengellinen anti. Tuossa Armon julistajien ketjussa on ollut alkujuuri Kairosmajan löytäjä, evankelista ja kirjailija Erkki Leminen, joka oli jo ensimmäisellä huhtikuun leirilläni avaamassa tietä ehtoja vailla olevaan, täydelliseen armoon. Sitä ketjua ovat sydämen rakkaudella jatkaneet vanhat isännät Niilo Laaksonen ja Kari Hämäläinen, uusiakaan unohtamatta.

Kädessäni on Erkki Lemisen kirja Järisyttävä armo. Kirja kertoo, että armo ei ole mitään kevyttä, halpaa lahjaa.

Sen hinta on meidän puolestamme maksettu Golgatalla. On vain nöyrryttävä ottamaan vastaan tämä Vapahtajamme ihmeellinen lahjapelastus: Minun armossani on sinulle kylliksi, sillä voimani tulee täyteen heikkoudessa. (2. Kor. 12:9) Tuota armolaulua lauloimme Revontulikappelissa viime syyskuun ”itkumessussanikin” Karin väkevän saarnan ja Herran Pyhän Ehtoollisen aamenena: ”Sillä armosta me olemme pelastetut, emme tekojemme kautta, ettei kukaan kerskaisi. Se on Jumalan suuri lahja.”

Se on täytetty viestittää myös Revontulikappelin alttari-ikkunan takaa näkyvä jykevä, valaistu risti! Sitä näkyä kaipaan. Ristin luona kiusatulla, vaivatulla paras paikka on!

Aune-Inkeri Keijonen

13

TEKSTI Arja Ojala KUVA Willfried Wende, Pixabay

Alkukesän kukkijoita Kesäkuun alkupuolella Pyhätunturin lakialueilla näkyy vielä lumilaikkuja pohjoisrinteillä, notkelmissa ja kuruissa Täällä eteläisellä karulla suurtunturilla varsinaisia tunturikasveja on vähän, joten montaa kukkivaa lajia ei patikoijan eteen tunturin laella osu.

Ruska-aikana riekonmarja muodostaa laajoja karmiininpunaisia mattoja Peurakeron ja Noidan rinteille.

Keväällä jäljellä ovat vain lakastuneet ruskeat lehdet ja ylivuotisia mustia marjoja. Monien tunturikasvien tavoin riekonmarjankin kukkanuput kehittyvät jo syksyllä. Heti lumien sulettua se on valmis avaamaan valkoiset ruukkumaiset kukkansa, jotka usein jäävät piiloon kuivuneiden lehtien alle.

Vaatimaton pienilehtinen sielikkö jää kukinta-aikaa lukuun ottamatta helposti huomaamatta. Se muodostaa pieniä, tiiviitä mättäitä tunturin karuilla, tuulenpieksämillä lakialueilla. Monesti se kasvaa pelkällä soralla ja on hyvin sopeutunut ankariin kasvuoloihinsa, kuivuuteen ja jäätävään kylmyyteen talvisen viiman pyyhkiessä suojaavan lumipeitteen pois. Alkukesän kukin-

14

ta-aikaan se on kuitenkin kauneimpia tunturikasvejamme. Punaisten helmimäisten nuppujen avautuessa koko tiivis mätäs peittyy vaaleanpunaisiin tähtimäisiin kukkiin.

Variksenmarja viihtyy metsissä ja soilla, mutta kiipeää ylös tunturiin aina paljakalle asti. Myös se kukkii varhain keväällä lumien sulettua. Punaiset kukat tosin jäävät yleensä kulkijalta havaitsematta, niin pikkuruisia ne ovat.

Patikkaretken edetessä Patikkaretken suuntautuessa Tunturiaapan suoalueelle kukkivia lajeja näkee jo useampiakin. Sulavesien jäljiltä suolampareet ovat laajoja, mutta mättäiltä ja jänteiltä löytyy viehättävä, joskin myrkyllinen suokasvi, varpumainen kapealehtinen suokukka. Paikoin koko rahkasammalmätäs saattaa olla suokukan vaaleanpunaisten nuokkuvien kukkien peitossa.

Rotevatekoinen, runsaskukkainen raate voi upottavan märillä suopinnoilla muodostaa laajoja kasvustoja. Isohkot kukkanuput ovat vaaleanpunaisia, mutta kukkien avautuessa paljastuu

terälehtien puhtaanvalkoinen sisäpinta kapeine nauhamaisine lisäkkeineen.

Lehdet ovat apilamaisesti kolmilehdykkäiset. Raate maistuu poroille ja onpa sen sormenpaksuisia juurakoita kerätty hätäravintona ihmisillekin.

Myös hillan kukka-aiheet ovat valmistuneet jo edellissyksynä. Valkoiset, avauduttuaan lähes kolmisenttiset kukat ovat hallanarkoja. Jo yksikin hallayö, jolloin lämpötila putoaa puoleen pakkasasteeseen, saattaa palelluttaa kukat. Kovia tuulia ja sateita kukat eivät kestä, vaan terälehdet varisevat helposti. Silloin kimalaiset ja muut pölyttäjät eivät osaa niihin hakeutua, jolloin satoakaan ei saada.

Alkukesä on myös suovillojen kukintaaikaa. Ne voivat levittäytyä laajoiksi

kasvustoiksi, mistä kertoo tuulessa lainehtivien valkeiden villatupsujen runsaus. Tupasvillalla ja töppövillalla varren kärkeen kehittyy vain yksi villatupsu, kasvin tähkäkukinto. Monitähkäisistä suovilloista yleinen on mm. luhtavilla.

Joistakin alkukesän kukkivista lajeista saattaa Lapissa tulla vastaan myös etelästä tutun lajin pohjoinen muoto.

Tällainen on esim. pohjantuomi, jonka kukintoterttu on pysty, lyhyt ja lähes tuoksuton. Rentukka esiintyy koko maassa, mutta Lapissa tavataan myös purorentukkaa, joka kasvaa usein uposkasvina. Se on rentovartinen, pienilehtinen ja -kukkainen. Kukat ovat väriltään hailakankeltaiset.

Arja Ojala

15

Kappelitie 2, 98530 Pyhätunturi 0207 681 730 kairosmaja@sana.fi, kairosmaja.fi

Jos vastaanottajaa ei tavoi­teta, palauta osoitteella:

Kai airroksen leir leirivii iviik kot ja konse onserrtit 2024 Toukokuu-kesäkuu

28.9.–5.10. Elämän värit -viikko, Kalle Virta

27.–31.5.

Talkoo- ja virkistyspäivät

28.9.

3.6.–1.7.

Rippileirejä (juhannuksena kiinni)

Lokakuu

Heinäkuu-elokuu 25.–30.7. Samassa kurussa, lastenhoidollinen avioliittoleiri 31.7.–6.8. Taidepotpuri 17.–24.8.

Luontoviikko, Arja Ojala ja Toivo Sannelvuo, Marja Hyssy, (jäsenalennus -50 % majoituksen osuudesta)

24.–31.8. Sanaa ja patikointia, Ulla Saunaluoma

Seeli Toivion sellokonsertti

5.–11.10.

Kristityn vaellus – eväitä hengellisen elämän hoitamiseen, Erkki Jokinen, Jukka Salminen,

11.–13.10. Sovinnon sillalla, Kairosmajan naistenpäivät, Liisa Välilä, Maija Nyman, Virpi Nyman Joulukuu 22.–27.12. Kairoksen Joulu, Liisa ja Juha Välilä, Ritva ja Miika Jämsä

Syyskuu 7.–14.9.

Ruskaviikko II, Satu ja Markku Salo ja Maria ja Jari Tolppila

8.9.

Joel Hallikaisen konsertti

11.9.

Hanna Ekolan konsertti

14.–21.9.

Ruskaviikko III, Johanna ja Ari Tähkäpää

15.9.

Jore Marjarannan konsertti

18.9.

Petri Laaksosen konsertti

21.–28.9. Syksyn sävelet, Kirsi ja Touko Hakala 22.9.

Lawrenchuckin musiikkiperheen konsertti

Kairosmaja – lähellä Pyhää!

Osa leireistä järjestetään yhteistyössä STEP-opintokeskuksen kanssa.

Muutokset mahdollisia.

31.8.–7.9. Ruskaviikko I, Merja ja Heikki Salomaa