Kairos 2/2019

Kairos

Kairoksen Ystävät ry:n jäsenlehti 2/2019

Kohtaamisia Kairosmajalla s. 6 Pientä ja suurta s. 8 Eräkämpän rakentaminen s. 10

TEKSTI Elvi Virkkala KUVA Kimmo Virkkala

Kairosmaja Facebookissa: facebook.com/krs.kairosmaja

Kevättä

O

let varmasti jo huomannut kevään tulon ja nauttinut siitä. Joka vuosi se aina yllättää ja virkistää, kun päivä pitenee ja koko talven sataneet lumet alkavat sulaa.

Sulaneen lumen alta paljastuu monenlaista. Muistan kevään, jolloin koko talven kadoksissa ollut huivini löytyi koulun pihamaalta. Huomasin välitunnilla, miten se sieltä pilkotti yhdestä nurkasta. Luokkani pikku pojat huusivat toisia apuun jäätä särkemään. Onneksi tajusin miten huivilleni olisi käynyt, jos se olisi sieltä pakolla irrotettu.

kahleet sitovat meitä. Ehkä tunnistamme niitä itsessämme. Tiedämme, mitkä siteet pitäisi katkaista, mitkä möykyt sulaa, jotta elämä maistuisi. Vielä paremmin näemme lähellämme olevien jäähileet. Kyllä meillä keinot löytyisivät niiden poisrepimiseen, mutta meidän käsistämme ei jäisi jäljelle ehyttä ihmistä. Jäätyneitä ja lukkiutuneita kohtiamme peittelemme reteeseen käytökseen, huulenheittoon, monenlaisiin rooleihin, tunteiden peittämiseen ja kaikella tavalla kipeytemme salaamiseen.

Se olisi repeytynyt käyttökelvottomaksi.

Nyt se jäi paikoilleen odottamaan ilmanalan muutosta ja sitä päivää, jolloin kevään aurinko sen vapauttaisi. Kun sen sitten sieltä aikoinaan sain pois, muistan oppitunnin, minkä sain kokea Vapahtajani edessä.

Mitä me pelkäämme? Pelkäämmekö, että tuomalla näkyviin omat möykkymme ja niihin liittyvät tunteemme, toiset ahdistuvat ja häiriintyvät? Missä on se paikka, jossa voisi kohdata oman elämänsä jäähileet?

Jossa sisin sulaisi, eikä tarvitsisi peitellä mitään, vaan saisi olla tasapainossa oman elämänsä kanssa?

Meissä ihmisissä on paljon jäätyneitä ja lukkiutuneita kohtia. Monenlaiset väärät

on

Kairoksen Ystävät ry:n jäsenlehti

2

Kappelitie 2, 98530 Pyhätunturi Puhelin 0207 681 730 Pankki: IBAN: FI23 8000 1179 0873 42

SWIFT: DABAFIHH • vuosijäsenmaksu 30 e • ainaisjäsenmaksu 400 e • kannattajajäsenmaksu yrityksille ja yhteisöille 300 e

Tiedän paikan. Sinäkin tiedät. Se Vapahtajan läheisyydessä. Hänen

Toimitus elvi.virkkala@toholampi.fi

timo.ylitalo@sana.fi

anniliina.lassila@gmail.com

mikko.luokkakallio@saunalahti.fi

anna.brummer@gmail.com Taitto lea.vestovuo@sana.fi Kansi

Auli Narkilahti

Paino

I-Print Oy, Seinäjoki

käsiensä varaan voimme jättää sulamaan sisimpämme kylmyyden. Omat ponnistelut ehjään elämään, rakkauteen ja anteeksiantoon eivät onnistu. Emme voi myöskään parantaa toinen toisiamme. ”Ei käskemällä rakkautta saa, se tapahtuu, kun Herra armahtaa”, totesi Eki runossaan.

Vapahtajamme on luvannut korjata kaiken rikkimenneen meille, jotka vaellamme omien jäähileittemme kanssa, meille, jotka kaipaamme valoon ja rakkauteen.

Siunaus tulevalle

Rauno Kotiaho, puheenjohtaja rauno.kotiaho@gmail.com Johanna Tähkäpää, varapuheenjohtaja johanna.tahkapaa@gmail.com Kimmo Virkkala, rahastonhoitaja, sihteeri kimmo.virkkala@toholampi.fi

Riemullista oloa kevääseen ja kesän odotukseen!

“Ellu” Elvi Virkkala päätoimittaja

Päivi Hoimela paivi.hoimela@gmail.com

2000 kpl

Johtokunta 2019

kotioloissa. Muistathan, että olet Jumalan silmien alla juuri siellä, missä nyt olet.

Kari Hämäläinen karijuhani53@gmail.com Anne -Mari Thomassen anne-mari.thomassen@tehy.fi Eero Ahonen eero.ahonen@hotmail.fi

3

Painos

Saatuani huivini takaisin, pesin sen ja siitä tuli käyttökelpoinen. Näin Vapahtajakin tekee sidoksissa olevalle ihmiselle. Pesu merkitsee yhteydenottoa taivaasta, rikkimenneen eheytymistä, naamarien putoamista ja uutta mahdollisuutta aitoon elämään. Tällaisia hetkiä on monesti nähty ja koettu myös Kairosmajalla, Revontulikappelissa ja tunturien kupeessa. Jotenkin siellä näkee itsensä selvemmin kuin

TEKSTI Rauno Kotiaho KUVA Auli Narkilahti

Kevään kynnyksellä

T

ätä kirjoitusta kirjoittaessani kevät täällä Pohjanmaan alueella pyrkii päivä päivältä lähemmäksi. Karin laulu joutsenista nousee mieleen, nimittäin meidän Kalajoella kuuluivat viime viikolla ensimmäiset joutsenten toitotukset.

Oma olotila on ollut vakaa. Hoidot on pystytty suorittamaan aikataulun mukaisesti. Viime viikon ct-kuva ja verikokeet osoittivat, että hoidoille on ollut vastetta.

Syöpäarvo oli laskenut ja toinen keuhko oli puhdistunut. Kiitos ystävät esirukouksistanne! Aihetta kiitokseen on!

Viikolla 10 olimme Kairoksella vetovastuussa. Oli herkistävää ja haikeaa saapua Kairokselle tietäen, ettei oman kunnon takia pysty osallistumaan hiihtoretkille.

Kuitenkin ystävien tapaaminen ja uusiin ystäviin tutustuminen oli tärkeää. Aikaa jäi enemmän lepäämiseen ja asioiden pohtimiseen. Oli hienoa nähdä kuinka hyvin rivitalon uusi elämä oli lähtenyt alkuun!

Remonttia ja puurtamista Kattoremontti on pysynyt aikataulussa.

Vuosikokous saatiin pidettyä. Yksi kokouksen anti oli se, että paikallaolevien ystävien kesken vallitsi hyvä henki: Yritetään yhdessä saada lisää jäseniä ystäväjoukkoomme. Se on tärkeä asia, sillä vain siten saamme turvattua taloudellisesti tulevia

4

hankkeita.

Ehkäpä jo toukokuun talkooviikolla puramme vanhan suksivaraston, purkaminenkin maksaa. Lisäksi jatkamme rivitalon remonttia, piha-aluetta pitää muokata niin, että sulamisvedet ohjautuvat sinne, minne niiden pitääkin mennä.

Taloudellisen panoksen ohella on tärkeää, että muistamme ja siunaamme Kairosta, sen työntekijöitä ja kaikkia niitä ihmisiä, jotka sinne saapuvat niin lataamaan itseään fyysisesti kuin hengellisesti!

Energiatalous Kairoksella aiheutti hyvää rakentavaa keskustelua. Tiedämme, että Kairos on suuri sähkönkuluttaja ja on hyvä välillä pohtia, mitä voisimme yhdessä tehdä tämänkin asian eteenpäin viemiseksi. Paljon on jo tehty.

Päärakennuksen ja Rantamajan ikkunat on vaihdettu päärakennukseen ja päärakennuksen ilmanvaihto on nyt hallinnassa.

Työt on tehty talkoitten puitteissa, mikä on alentanut huomattavasti kustannuksia.

Kyllä te rakkaat ystävät olette uskomattomia uskollisuudessanne! Toivottavasti tapaamme talkooviikolla!

Siunaten, Rauno Kotiaho

TEKSTI & KUVA Auli Narkilahti

Kevättalven kinoksista

K

airosmajalle lähteminen vaatii järjestelyjä. Asiaa pitää harkita, kotioloja muokataan lähtöön monin tavoin, on pakkaamista ja varmisteluja. Kodissa riittää touhua ja tekemistä, joihin ajatukset kiinnittyvät. Matkan ryminässä kroppa väsyy ja mieli tyyntyy, kun muuta ei voi.

Se kaikki on hyvää valmistautumista kairoselämään.

Tarvitsemme kotipiirin ulkopuolisia hiljaisia aikoja. Se on irtiottoa jokapäiväisestä arkielämästä, johon vähän ajan kuluttua on tarpeellista ja mukavaa palata. Mitään tekemätön oleilu ja pidemmät lepoajat ovat välttämättömiä itsemme ja lähimmäistemme vuoksi. Joskus koemme suoranaista Jumalan kehotusta hiljaisuuteen, johon emme mitenkään koe luontaista innostusta. Jumalan kehotus saattaa näet joskus viedä suorastaan kaikesta syrjään, jopa korpeen asti.

asioista. Se luo tilaa Jumalan hoitavalle läsnäololle.

Mitään erikoista ei tapahdu, ja sen vuoksi ainakin minä tunnen itseni silloin erityisen hölmöksi oman elämäni sivustakatsojaksi. Kuitenkin jotain muuttuu, sellaista, jonka huomaa ennemmin tai myöhemmin. Jumalan hiljainen hoito yllättää meidät.

Laskeudumme pääsiäisen hiljaisuuteen.

Se on valmistautumista, luopumista ja katumusta. Pääsiäisessä Jumala haluaa lahjoittaa kaikille suuren ilon: Jeesus antaa anteeksi pahat tekomme, on aina luonamme ja kuulee rukouksemme sekä lupaa antaa iankaikkisen elämän. Meille sopivat lasten virren sanat: Niin kuin taivaan enkeli mekin iloitsemme. Saamme rientää kertomaan nyt elää Jeesuksemme (VK 88).

Hiljaisuuden aika

Pääsiäisiloa sinullekin.

Hiljaisuus on hyvä nähdä tehtävänä. Hiljaisuus auttaa luopumaan aikansa eläneistä

Auli Narkilahti Kairosmajan johtaja

5

TEKSTI Johanna Kovalainen

K o ht a a m i s i a K a i ro s m aj a ll a Yllätyksiä on elämä täynnä, niin surullisia kuin iloisia. Nyt kerron teille iloisesta kohtaamisesta Kairosmajalla hiihtolomaviikolla. Isäni sukujuuret sijoittuvat pohjoiseen Lappiin, Petsamoon. Kun isäni ja hänen kaksoisveljensä syntyivät Rovaniemellä, heidät siirrettiin viiden vuorokauden ikäisinä Joulumerkkikotiin. Lastenkodin kautta heidät sijoitetiin Kärsämäelle heidän ollessa vain 1,5-vuotiaita.

22-vuotiaana isäni tapasi ensimmäistä kertaa äitinsä ja myöhemmin isänsä. Pikkuhiljaa myös sisarusten tapaaminen tuli ajankohtaiseksi. Isäni äidin eli mummoni ehdin tavata muutaman kerran, pappaa en koskaan. Rakentaessamme omakotitaloa 14 vuotta sitten isäni sisar kävi meillä. Hänellä on kaksi lasta, serkkujani, joita en ole koskaan tavannut. Olen kyllä tiennyt heidän olemassaolostaan.

Lukiessani maaliskuun alussa majoituslistaa Kairosmajalle tulevasta ryhmästä silmiini pisti tuttu nimi. Muistelin, että isäni sisar on samanniminen. Asia unohtui. Palatessani vapaapäiviltä oli kahvilassa nainen maksamassa majoitus-

6

taan. Hän oli tullut muutama päivä sitten ryhmän mukana Kairosmajalle. Hän kertoi nimensä ja se oli sama kuin tädilläni.

Vielä en ottanut asiaa puheeksi, vaan laitoin heti isälleni viestin, että missä päin siskosi asuu ja onko nimi pysynyt samana. Hänen asuinpaikkansa kuulosti olevan sama eikä nimikään ei ollut vaihtunut. Kerroin isälle, että siskosi taitaa olla täällä ja samalla minua rupesi jännittämään. Ei voi olla totta, juttelinko juuri tätini kanssa!

”...kiitos Jumalalle, että johdatti tätini tänne.”

Seuraavana aamuna kun olin aamutiskissä ja juuri astiakärryllä ruokalan puolella, tätini käveli palauttamaan astioita. Tervehdin ja kysyin, että onko sinulla kaksoisveljet. Sen jälkeen tuumasin, että taidat olla tätini. Yllätys oli melkoinen hänelle myös. Tästä alkoi tutustuminen.

Kuinka ihmeellistä, kiitos Jumalalle, että johdatti tätini tänne. Hän kertoi, ettei ole ollut aiemmin Kairosmajalla majoittautumassa eikä nytkään ollut tarkoitus

lähteä. Oli kuulemma ollut sellainen ex tempore-lähtö.

Isäni kasvattikodin kautta olen saanut rakkaita tätejä ja sukulaisia. Nyt kun tänne Lappiin ollaan muutettu, ovat isän biologiset sukulaiset olleet mielessä.

Ivalossa olen käynyt kerran noin 10 vuoden ikäisenä. Nyt on suunnitelmissa tätini kanssa yhdessä lähteä siellä käymään, kun hän seuraavan kerran tulee Lappiin.

Uskon, että tulen tapaamaan siellä monia sukulaisiani ja saan tutustua sukujuuriini.

Tuntuu jotenkin hienolta rakentaa yhteistä tulevaisuutta isäni suvun kanssa, vaikka yhteistä menneisyyttä ei ole.

Koen olevani etuoikeutettu, kun saan tutustua heihin. Meidän kaikkien menneisyyteen liittyy monesti tapahtumia ja asioita, joita ei mielellään muistele.

Kyse voi olla suvun väleihin liittyvistä asioista, omista mokista, milloin mistäkin.

Itselläni on välillä vaikeaa niitä unohtaa ja uskoa lupaukseen, että kun syntimme Jumalalle tunnustamme ja anteeksipyydämme, ne myös anteeksi saamme. Lupaahan Raamattu, että Hän ei nuoruutemme syntejä muistele.

Kuinka helposti me ihmiset toisiamme tuomitsemme menneisyytemme ja tekemiemme väärien valintojen vuoksi. Monet niistä asioista saattavat olla sellaisia, joihin emme edes itse ole pystyneet vaikuttamaan. Meitä selvästi kehotetaan rakastamaan toisiamme ja antamaan anteeksi. Kohtelemaan toisia kuin toivoisimme itseämme kohdeltavan. Aina se ei ole helppoa.

Täällä Lapissa on nyt lunta paljon.

Hommasimme Juhan kanssa yhteiset liukulumikengät. Juha on ”työnsä puolesta”

niitä käyttänyt ja minä kerran testasin Kairoksen suksia. Voin lämpimästi niitä suositella. Niillä on todella mukava liikkua. Hiihdellen kuljen päivittäin koirieni kanssa metsässä ja suolla. Tykkään liikkua paikoissa, missä ei muita kulkijoita ole, rauhassa luonnon äärellä ja mieli kiitosta täynnä. Samalla puhelen hiljaista rukousta ja kiitosta Taivaan Isän puoleen luottaen siihen, että Hän varjelee ja siunaa meitä.

Runoilua tunturilla ”Meidän edessämme on taas tie, asfalttia soraa, mitä lie. Monta uutta tarinaa on taas aika kirjoittaa, kun lähdemme näin kohti elämää.

Monta yksinäistä kulkijaa matkan varrella jo odottaa. Siksi lähdettävä on, tehtävä on suunnaton, mutta jälleennäkemisen toivo jää.

Vielä kerran näkemiin, vielä kerran laulu soikoon, jääkää rauhaan, jääkää sovintoon. Vielä kerran näkemiin, vielä sydän unelmoikoon, Herra itse teitä siunatkoon.

Värejä on täynnä maailma, onnenkyyneleitä, kaipausta, mutta moni elää kuin sokein silmin, mykin suin tietämättä mitään parempaa.

Viekää kevään merkit kaamokseen, valonkipinöitä pimeyteen. Naurakaa ja itkekää täynnä uutta elämää, meidän tehtävämme on vain rakastaa.

Vielä kerran… Älä sure pienuuttasi, älä pelkää yötä maan.

Jumala on rinnallasi, olet lapsi kuninkaan. Älä sydäntäsi sulje, älä rohkeutta heitä pois, niin alhaalla et kulje, ettei siellä Jeesus ois.”

(Pekka Simojoki)

Valoa ja siunausta kevääseen, tavataan Kairosmajalla!

Johanna Kovalainen

7

TEKSTI Anna Brummer KUVAT Auli Narkilahti ja Jari Kostet

Pientä ja suurta Uusi toimituksen jäsen, helsinkiläinen Anna Brummer esittäytyy työnsä ja harrastustensa kautta.

En tarkkaan muista milloin perheemme (mieheni Juha ja lapsemme Ida ja Atte) oli ensi kertaa Kairosmajalla. Olimme kuulleet paikasta ja vanhempani olivat säännöllisesti viettäneet siellä hiihtolomansa. Olimme kuulleet hyvästä murtomaahiihdon latuverkostosta, mukavista opastetuista retkistä, Kairosmajan ihanista ruoista ja Revontulikappelin hoitavista tilaisuuksista.

Kun lapsemme olivat juuri ja juuri kouluikäisiä, tulimme ensimmäistä kertaa.

Siitä lähtien kertoja kertynyt päälle kahdenkymmenen. Vieläkin palaamme, yhä uudelleen!

Kutsun itseäni nykyisen työtehtäväni mukaan sairaalamuusikoksi, vaikka sairaalamuusikko toistaiseksi onkin harvinaisuus.

Elämäni aikana olen työskennellyt musiikin varhaiskasvattajana ja sen jälkeen kanttorina pääkaupunkiseudulla. Tällä hetkellä teen työtä kolmella saatto-

8

8

hoito-osastolla.

Koen työni antoisaksi. Minusta on hienoa saada musiikin keinoin osoittaa välittämistä. Olen oppinut työssäni kuinka pienetkin asiat voivat olla merkityksellisiä.

Ne potilaat, joille virret ovat merkinneet paljon lapsuudessa tai nuoruudessa, palaavat samoille lähteille elämänsä loppuvaiheessa. Olen nähnyt, miten vahvan luottamuksen hengelliset laulut voivat antaa kuolevalle ihmiselle.

Harrastusvälineistämme kiikari on erityisasemassa. Käytännössä sitä käytetään ihan päivittäin, bongaamme lintuja ja aloitamme joka vuosi uuden listan. Nautin myös puutarhatöistä. Minulla on oma kasvimaa, jossa kasvatan vihanneksia.

Ajattelen, että porkkanoiden itämisen ja kasvamisen ihmettelyssä on jotain samaa kuin jylhien tunturijonojen ihailemisessa.

Jälleen olen ajatuksissani Kairoksen maisemissa. Kairos vetää puoleensa!

Anna Brummer

TUNTURIN HILJAISUUS Tule kokemaan auringon nousu tunturinrinteellä.

Kuuntele hiljaista luonnon puhetta ja Jumalan kuiskauksia. Vaella yksin yhdessä ja pysähdy odottamaan, että sielu ehtii mukaan. Tätä ja paljon muuta on kuiskaavan hiljaisuuden retriitti Lapin luonnon, Jumalan sanan ja yhteisen rukouksen keskellä.

PAIKKOJA ON RAJOITETUSTI – VARAA OMASI PIAN!

KUISKAAVAN HILJAISUUDEN RETRIITTI Kairosmaja (31.7.) 1.–4.8.2019 Hinta 280–320 € (yhden hengen huone +20 € /vrk) majoitustasosta riippuen Vetäjinä Ari ja Johanna Tähkäpää, Timo Ylitalo Ilmoittautuminen Kairosmajalle, ohjelma lähetetään ilmoittautuneille.

9

Eräkämpän rakentaminen Kairosmajan eräkämppää alettiin rakentaa hirsistä alkukesällä 1977 vuokramaalle. Työ alkoi muutamien puiden kaadosta. Hirret olivat Kittilästä tukkikämpän puolikkaasta.

Talkoolaiset asuivat rantamajassa, jossa Laaksosen Sirkka valmisti ruokaa. He kulkivat rakennustyömaalle pikkuautoilla ja kävellen. Välillä rentouduttiin retkeilemällä eri tunturien huipuille. Talkoolaiset olivat aika nuoria ja silti oltiin välillä väsyneitäkin tunturiretkien jälkeen.

Eräkämppä jäi hieman matalaksi, kun yksi hirsikerta ns. nollahirsi jäi pois. Kämppä on palvellut hyvin leiriläisiä vuosikymmenten ajan. Lehtosen Jaakko ja Armisen Pekka lahjoittivat Kairosmajalle rakentamiskuvia.

Kuvasta on tunnistettu ainakin seuraavat henkilöt: Vasemmalla Jaakko Lehtonen tupsupipossaan, taemmalla Unto Vanninen, Jorma Rautakorpi, keltainen pipo päässään on Pekka Arminen. Vanhempi eturivissä istuva mies on Niilo ”Niksu” Laaksonen, Kairosmajan ensimmäinen isäntä.

10

TEKSTI Koivujen haastattelun pohjalta, Auli Narkilahti

Leirikohtaamisia Kairosleiri oli alkamassa. Viikon vetäjä venytti alkua odotellen Revontulikappeliin vielä yhtä pariskuntaa, joka pujahtikin sisään viime tingassa. ”Olimme täällä viimeksi noin 36 vuotta sitten”, rouva hymyili myöhemmin illalla.

37 vuotta sitten nuori opiskelijaäiti Marjo, joka eli miehensä Karin ja kahden pienen lapsensa kanssa, levähti ja laittoi kätensä ristiin. Hänen mieleensä nousi ajatus ”Herra voi antaa omilleen heidän nukkuessaankin”. Hän torkahti ja heräsi puhelimen soimiseen. Ystävä soitti ja kertoi, että nyt kun olette lähdössä täältä, seurakunta ja ystävät antavat teille lahjaksi viikon loman Kairosmajalla ja mukaan tulee lastenhoitaja.

– Kairosmaja viehätti meitä kovasti.

Toiminta oli pienimuotoista. Hämäläisen Kari vei leiriläisiä eri paikkoihin. Minäkin, nuori helsinkiläinen mies, hiihdin Luostolta 30 km auringossa Kairokselle. Kairosmaja teki syvän vaikutuksen. Siitä jäi lämmin ja lempeä kosketus, muisteli Kari.

Elämän matka jatkui, perhe kasvoi ja Lapissa käytiin vuosikausia kesäi-

sin. Kun perheen Saariselällä käyttämä Lapin lomapaikka myytiin, ehdotti Kari palaamista juurille. Niin Marjo ja Kari suuntasivat takaisin Kairosmajalle. Mikä täällä viehättää? Tässä kohdassa haastattelijan ajatukset hortoilivat lunta lapioivissa karavaanareissa, kylmässä vedessä peseytyneissä saunojissa ja myttyyn menneissä kohtaamishetkissä.

– Kairosmajalla ei tarvitse miettiä, riitänkö minä. On tärkeää antaa ihmisille tilaa olla sellaisia kuin he ovat, Marjo ja Kari pulputtivat yhteen ääneen.

– Elämää ei pidä arvostella kesken matkan. Monesti arvioimme ihmisiä kohtaamishetkellä, vaikka Jumalan työ ihmisessä on aina kesken. Sitä ei arvioida, koska se voi vahingoittaa ihmistä ja myös Jumalan työtä. Revontulikappelissa ajattelin, miten hyvä on olla tässä.

Nyt puhutaan minun elämästäni. Kairosmajalla on viehättäviä kohtaamisia, lempeää hengellisyyttä, Jumalan sylissä keinumista. Tunnelma on lämmin ja rakastava. Kairosmaja on kuin suuri perhe, johon Jumala haluaa kutsua ihan kaikkia mukaan.

11

TEKSTI Arja Ojala KUVA Dieter_G, Pixabay

Pajunkissojen aikaan Pajunkissat kuuluvat kevääseen, varsinkin pääsiäisen aikaan niitä mielellään poimitaan maljakkoon. Monet pajut kukkivat varhain keväällä oksien ollessa vielä lehdettömiä. Valkoiset, silkkimäisten karvojen peittämät pajunkissat ovat pajun kukintoja. Karvat suojaavat kukkarakenteita pakkaselta ja kuivumiselta varhaiskevään vaihtelevissa säissä.

Itse kukat ovat pikkuruiset, mutta niitä on useita lähekkäin. Esimerkiksi raidalla yhdessä kukinnossa ns. pajunkissassa, voi olla parisataa pikkuruista hedekukkaa.

Kukinta-aikaan jokainen kukka alkaa erittää mettä ja kasvattaa pitkät kirkkaankeltaiset heteet, jotka tuottavat siitepölyä.

”Itse kukat ovat pikkuruiset, mutta niitä on useita lähekkäin.”

Pajut ovat kaksikotisia eli niillä on hede- ja emikukat eri yksilöissä. Raidan kukkivat hedepensaat satoine palleromaisine kukintoineen erottuvat alkukevään vielä harmaassa maisemassa keltaisina väriläiskinä. Pajunkissojen poimija on tässä vaiheessa jo auttamatta myöhässä

12

keltaisenaan varisevan siitepölyn takia, mutta luonnossa on monta muuta liikkujaa joille pajunkissat ovat tässä vaiheessa suorastaan elinehto.

Yleisyytensä ja aikaisen kukintansa vuoksi pajuista erityisesti raita ja kiiltopaju ovat tärkeitä kevään ravinnonlähteitä monille hyönteisille. Niissä käy muun muassa kimalaisia, mehiläisiä ja perhosia mettä ja siitepölyä keräämässä. Samalla hyönteiset huolehtivat kukkien pölyttämisestä.

Pajujen pehmoinen kirjo Suomessa esiintyy yli 20 pajulajia, joiden koko vaihtelee suuresti. Pienin pajumme on vain parin senttimetrin korkuinen tunturipaljakoilla kasvava vaivaispaju.

Pajunkissojen poimijan matkaan lähtee useimmiten kiiltopajun tai raidan oksia niiden yleisyyden vuoksi.

Kiiltopaju on pajuistamme “kissa-asteelle” ensimmäisenä ehtivä. Nimensä se on saanut kiiltävistä lehdistään, jotka ovat päältä tummanvihreät, mutta alta sinertävänvihreät. Alle kolmimetriseksi pallomaiseksi pensaaksi kasvava kiiltopaju viihtyy monenlaisilla kasvupaikoilla, parhaiten kosteilla rannoilla, niityillä ja pellonojissa.

Raita taas kuuluu suurikokoisimpiin pajuihimme, sen koko vaihtelee kookkaasta pensaasta jopa yli kymmenmetriseksi puuksi. Nuoren raidan kuori on sileä, vihertävänharmaa, mutta paksuuntuu vähitellen kaarnamaiseksi. Raita nimi viittaakin vanhan paksukaarnaisen kuoren taipumukseen halkeilla pystysuunnassa.

Se on vaatimaton kasvupaikkansa suhteen ja sitä tavataan lähes kaikkialla: metsissä, tienlaiteilla, peltojen pientareilla, rannoilla.

Lapissa patikointia aika ajoin hankaloittavat kosteille paikoille tunnusomaiset matalahkot harmaalehtiset pajukasvustot. Joukossa on yleisesti useampiakin lajeja, mm. tunturi-, villa- ja pohjanpajut,

jotka kaikki voivat muodostaa soiden laiteille, puronotkelmiin tai järvien rannoille tiheitäkin kasvustoja. Eri pajulajien tunnistaminen luonnossa voi tosin välillä olla hyvinkin hankalaa johtuen siitä että monet pajulajit risteytyvät keskenään, ja risteymät kykenevät vielä risteytymään keskenään.

Pajujen kuorta on aikoinaan käytetty kuume- ja kipulääkkeenä. Käyttö on ollut oikeaan osuva, sillä pajujen kuoressa on saligeniinia, joka elimistössä muuttuu salisyylihapoksi. Pajun kuorta on käytetty myös nahkojen parkitsemiseen.

Arja Ojala

13

Kairoksen leiriviikot ja konsertit 2019 Kevät 13.–18.4. Kevään hiihtoviikko VI

Olli ja Johanna Seppänen su 14.4. klo 19 Elvis Gospel – Aron

Liput aik. 18 e, alle 12v 5 e ke 17.4. klo 19 Valtteri Torikan konsertti

Liput 25 e 18.–22.4. Kairoksen pääsiäinen

Kristiina ja Jari Nordman pe 19.4. klo 19 Elina Vettenrannan ja Jouni

Someron konsertti su 21.4. klo 19 Lavrenchukin musiikkiperheen konsertti.

Liput aik. 15 e, alle 16v. 5 e 23.–30.4. Kotona jälleen -viikko, Kari Hämäläinen.

Th-ale Kairoksen Ystävät ry:n jäsenille

30 %.

23.–30.4. Akvarellistien kevättreffit koollekutsujana Alpo Vähäkangas. ma 29.4. klo 9–19 Akvarellistien taidenäyttely monitoimitilassa Kesä 23.–30.5. Kairoksen talkoo- ja patikkaviikko 3.–11.6. Salon seurakunnan ripari 11.–19.6. Kurikan seurakunnan ripari 20.–27.6. Juhannuksen lintu- ja luontoleiri

Merja Värtö-Niemi 23.–30.6. Rauhan Sanan ripari 6.–13.7. Taidepotpuri, musiikki- ja digikuvaus-

kursseja aloittelijoille ja harrastajille

Lisätietoja ja varaukset tuula.pulkki@kolumbus.fi 14.–20.7. Samassa kurussa -avioliittoleiri

Minna-Leena ja Miika Peltonen ja

Päivi ja Kenneth Åhlgren. Maksullinen

lastenhoito yli 2-vuotiaille.

Kurssimaksu 80 e.

20.–27.7. Virkistysleiri 27.–31.7. Isovanhempien, kummien ja lasten-

lasten tunturileiri. Leirivaraukset

viim. 10.6.

1.–4.8. Kuiskaavan hiljaisuuden retriitti

Ari ja Johanna Tähkäpää

14

to 1.8. klo 19 Viikkomessu

Hannu Nyman pe 2.8. klo 19 Pyhä Unplugged, Isä, Poika ja

Pyhänhenki -konsertti 4.8. klo 9 Sanajumalanpalvelus

Hannu Nyman 5.–12.8. Kotona jälleen -viikko, th-ale Kairoksen

Ystävät ry:n jäsenille 30 %.

14.–19.8. Armohoidossa Pyhän keitailla -leiri Syksy

24.–31.8. Alkavan ruskan viikko

Toivo Loikkanen, Kari Hämäläinen ke 28.8. klo 19 Tuokio Lapin tunnelmaa -konsertti. Lauluja ja kuvia Lapin

kauniista luonnosta, Rolf Wirtanen.

Liput aik.15 e, alle 15v. 5 e pe 30.8. klo 19 Saila Ruotsalan ja Lasse

Heikkilän -konsertti

Liput aik. 10 e, alle 16v. 0 e 31.8.–7.9. Ruskaviikko I, Erkki ja Ritva Kosonen su 1.9. klo 19 Elvis Gospel konsertti ke 4.9. klo 19 Jounimaan konsertti 7.–14.9. Ruskaviikko II, Tellervo Lankinen su 8.9. klo 19 Hanna Ekolan konsertti pe 13.9. klo 19 Joel Hallikaisen gospelkonsertti 14.–21.9. Ruskaviikko III. Olli ja Johanna

Seppänen, Heikki (muusikko) ja

Eila Mikkonen 14.–21.9. Akvarellikurssi ruskan värein

Ari Laitinen. Kurssimaksu 100 e/hlö,

varaukset viim. 31.5. su 15.9. klo 19 Elina Vettenrannan ja

Jouni Someron konsertti ke 18.9. klo 19 Suomalaisen rukous – vanhoja

rakkaita hengellisiä lauluja,

Hannu Musakka. Liput 10 e.

21.–28.9. Patikkaviikko I, syksyn kuulaudessa

Erkki Jokinen su 22.9. klo 19 Konsertti, Maritta Manner

(piano), Veli-Pekka Puurunen (laulu)

ja Anna-Maija Oka (laulu). Liput 10 e

28.9.–5.10. Patikkaviikko II syksyn kuulaudessa 7.–14.12. Kaamoksen valossa I, hiihto- ja lumikenkäviikko

Erkki Jokinen 14.–21.12. Kaamoksen valossa II, hiihto- ja 11.–13.10. Kairoksen Naistenpäivät lumikenkäviikko Talvi 21.–27.12. Kairoksen joulu su 22.12. klo 19 Valo välkkyvi talvi tiellä -joulukonsertti 25.–30.11. Kaamosviikko, Kari Hämäläinen Anna-Maija Oka 29.11.–1.12. Hiljaisuuden retriitti – pelkkää to 26.12. klo 19 Elvis Gospel rakkautta, Laila Juntti, Marjatta Orava 28.12.2019– 2.–7.12. Kaamosviikko

Arto Mikkola, Kari Hämäläinen 2.1.2020 Kairosleiri opiskelijoille ja nuorille aikuisille, opiskelijat.fi 4.12. klo 19 Jääkiteet-joulukonsertti

Tanja Vähäsarja

Liput aik. 15 e, alle 16v. 5 e Osa leireistä järjestetään yhteistyössä Agricola-opintokeskuksen kanssa.

Konserttitiedot tarkentuvat myöhemmin mm. hintojen osalta.

Pidätämme oikeudet ohjelmanmuutoksiin.

Konserttilippujen varaukset etukäteen, puh. 0207 681 730 tai kairosmaja@sana.fi

TUNTURILEIRI 27.–31.7.

Isovanhemmille, kummeille, lastenlapsille ja muille läheisille.

Ohjattua yhteistä tekemistä, pieniä tunturiretkiä, uintia, veneilyä ja muuta kesäpuuhaa. Alaikäraja on 5 vuotta.

Lapsille ja nuorille on iän mukaiset alennukset täysihoidosta.

Huom. Täysihoitovaraukset leirille tulee tehdä viimeistään 10.6.2019.

Leiri toteutetaan yhteistyössä Agricola-opintokeskuksen kanssa.

Mitä lahjaksi... syntymäpäiväsankarille, hääparille, ripille päässeelle, ylioppilaalle, ammattiin valmistuneelle, ystävänpäiväksi, joululahjaksi...

Tietysti lahjakortti Kairosmajalle!

Lahjakorteista enemmän kairosmaja.fi tai puh. 0207 681 730

“... Sinun valostasi me saamme valon...” Ps 36:10

15

Jos vastaanottajaa ei tavoi­teta, palauta osoitteella:

Kappelitie 2, 98530 Pyhätunturi puh. 0207 681 730 kairosmaja@sana.fi, kairosmaja.fi

4041 0895 Painotuote

Adventtivirret ja Lapin kaamosluonto sieluni hoitajana 2.–7.12.

Tule hoitumaan Lapin kaamoksen hiljaisuuteen. Lapin avara luonto ja kaamos hiljentävät äänettömyydellään ja kauneudellaan. Samalla sisäiset äänesi avautuvat kuulemaan.

Opastetut hiihto- ja lumikenkävaellukset puhtaan valkoisilla lumilla yllä pehmeiden pastellivärien sävyttämä taivas. Iltapäivän päätteeksi sininen hetki. Tämän voi tarjota vain Lapin kaamosluonto.

Viikon hengellisen annin runkona psykologi Arto Mikkolan aamuluennot aiheesta Adventtivirret ja Lapin luonto sieluni hoitajana. ti 3.12. Adventin virsirunous sieluni hoitajana

Pimeys ei saa valoa haltuunsa (Joh.1:5). Ennakoiva ilo voimavarana

(motivaation tutkimus), yksikin virren säe masentuneenkin kulkuneuvona. ke 4.12. Luojan käsiala luonnossa, väsyneen virvoittajana

Sanooko savi muovaajalleen: ”Mitä sinä pystyt tekemään?” (Jes.45:9).

Kauneuden elvyttävä voima (ympäristöpsykologian näkökulmasta),

adventtivirsi 6 väsyneen voimavarana to 5.12. Hoosianna, Daavidin Poika!

Daavidin elvyttävä sanoma (Ps. 23). Ketä me adventtina odotamme?

(adventtivirsien kommunikaatiokehys), adventtivirsi 8 sielunhoitajanasi?

la 7.12. Seuraanpa tähteä!

Osallistujien rohkaisevia kokemuksia toivelaulujen tukemana.

6.12. klo 18 Revontulikappelissa Juhlajumalanpalvelus ja ehtoollinen.

Viikon ohjelmassa mukana Arto Mikkolan lisäksi mm. Timo, Auli ja Kari Kairoksella.

Huom! Viikolle ilmoittautuminen ehdottomasti 15.9.2019 mennessä.

Täysihoitoalennus koko ajalta Kairoksen ystävät ry:n vuosi- ja ainaisjäsenille -30 %

Tervetuloa Kairoskodin lämpöön!

Yhteistyössä

kairosmaja.fi

pe 6.12. Jumalan rakkaat armotyömaat – minäkinkö?

Tiituksen kirjeen evankeliumi (Tiit. 2:11-15). Minäkuvaa eheyttävä

sanoma Joulua odottavalle (Sylvian joululaulu), adventtivirsi 9 riemuviesti!