Värien loistoa

Syksyn ruska on muisto vain ja vielä on aikaa siihen, kun taas saamme nauttia kukkien väriloistosta luonnossa kulkiessamme. Sitä odotellessa voinemme pohtia, mistä kasvit oikein saavat värinsä.

Kasvien väriaineista yleisin on lehtivihreä eli klorofylli. Sen vihreä väri on niin voimakas, että se peittää alleen muut väriaineet. Syksyllä ennen lehtien putoamista lehtivihreä hajoaa, ja kasvi varastoi sen sisältämät ainekset varsiinsa ja juuriinsa. Tällöin lehdissä olevat muut väriaineet pääsevät esiin. Esimerkiksi koivujen lehdet muuttuvat syksyllä keltaisiksi, kun lehtien keltaiset pigmentit, karotenoidit, tulevat näkyviin lehtivihreän väistyttyä. Karotenoidit ovat kemialliselta rakenteeltaan vaihtelevia ja saavat aikaan niin keltaisia, oransseja kuin punertaviakin värisävyjä, ja ne antavat värin myös monille kukille ja hedelmille.

Antosyaanit

Kukkien punaiset, violetit ja siniset värit syntyvät erilaisista antosyaaneista, joiden vaihteleva kemiallinen rakenne aikaansaa niin kissankellojen sinisen kuin sieliköiden punaisenkin värin. Myös pigmentin määrällä on merkitystä: vaaleanpunaisissa kukissa väriainetta on vähän, tummanpunaisissa taas paljon.

Joillakin lajeilla kuten lehtoimikällä ja lemmikeillä kukat ovat aluksi punertavia, mutta muuttuvat vanhetessaan sinisiksi. Värimuutos johtuu siitä, että niiden sisältämien antosyaanien väri vaihtelee terälehtien solunesteen happamuuden mukaan: kukkien vanhetessa terälehtien solunesteet muuttuvat emäksisemmäksi ja sinisyys voimistuu.

Joillakin antosyaaneista värinsä saavilla kasvilajeilla saattaa nähdä myös valkokukkaisia yksilöitä, joskin ne ovat harvinaisia. Tällaisia ovat esim. kanerva, maitohorsma, kissankello ja harakankello. Kukan valkoinen väri johtuu geenivirheestä, jonka vuoksi kasvi ei pysty valmistamaan antosyaaneja.

Antosyaaneja on muissakin kasvinosissa kuin kukissa. Ahomansikan helakanpunainen väri on peräisin antosyaaneista. Mustikan marjojen runsas antosyaani värjää poimijan kädet sinipunaisiksi. Eniten antosyaaneja onkin juuri näissä tummimmissa marjoissa kuten variksenmarjoissa ja juolukoissa. Joillekin lajeille ominainen syksyn lehtien punainen ruskaväri on myös antosyaanien aikaansaamaa. Väri tosin kehittyy lehtiin vasta syksyllä, mikäli olosuhteet ovat suotuisat: päivällä aurinkoista ja lämmintä, yöllä pakkasta.

Kirkkaanpunaiset kukat

Mutta miksi Suomen luonnonvaraisilla kasveilla näkee niin harvoin kirkkaanpunaisia kukkia? Tämän arvellaan johtuvan siitä, että useimmat pölyttäjähyönteisemme eivät näe punaista väriä. Ilmeisesti vain päiväperhosemme sen aistivat ja niitä punakukkaisimmat kasvimme houkuttelevatkin. Päiväperhoset suosivat myös sinisiä ja vaaleanpunaisia kukkia. Mesipistiäiset kuten mehiläiset ja kimalaiset hakeutuvat erityisesti sinisiin ja violetteihin kukkiin. Kovakuoriaiset ja kärpäset taas suosivat valkoisia ja keltaisia kukkia. Tropiikissa kirkkaan pu- naiset kukat ovat sopeutuneet lähinnä lintujen pölytettäviksi.

Monissa kukissa on myös värejä ja kuvioita, joita hyönteiset havaitsevat, mutta ihminen ei. Esimerkiksi mehiläinen ja kimalainen pystyvät aistimaan ultravioletin valon ja voivat siksi nähdä kukissa muun muassa mesiviittoja, jotka opastavat ne meden lähteelle. Mesiviitoiksi kutsutaan juovia, jotka lähtevät terälehden reunalta ja tihentyvät kukan keskustaa kohti, mistä mettä löytyy.