Uskalla pysähtyä

Kairosleirin tunnelma alkoi pitkän bussimatkan merkeissä. Muutamia tuttuja kasvoja leirille lähtijöiden joukosta löytyi. Etenkin Helsingin Hehkun työntekijän Janin kanssa pääsi juttelemaan hengellisistä asioista ja Raamatun lukemisesta. Pitkällä matkalla ehti keskustella ja olla myös omissa oloissa, loppumatkan huipennuksena pääsimme kokemaan bussin etuosasta juonnettua Haluatko miljonääriksi -visailua. Kairosmajalle saavuimme visailun päätyttyä puoliltaöin.

Leirillä päivän ohjelma rytmitti mukavasti päivän kulkua. Arkeen tyypillisestä suorittamisesta sai päästää irti ja antaa itselleen luvan rentoutua. Aamupalan ja päivän ulkoiluun tarvittavien tavaroiden pakkailujen jälkeen oli rauhoittavaa päästä lyhyesti hiljentymään Revontulikappelissa hartaushetkessä, josta saattoi jäädä jokin ajatus mieleen päivän ajaksi.

Valoisa aika hyödynnettiin ulkoilemalla kukin haluamallaan tavalla; joka

Uudenvuoden aatto oli itselleni yksi kohokohta

tällä leirillä.

päivä järjestyi lumikenkäilyretki, laskettelijoita lähti rinteeseen tai läheiset hiihtoladut olivat kovassa käytössä. Retkeilyn lomassa oli kiinnostavaa päästä tutustumaan toisiin leiriläisiin ja uppoutua myös keskustelemaan hengellisistä asioista. Toisaalta oli myös tilaa vain ihmetellä luontoa ja seurata sivusta keskusteluja. Ulkoilun jälkeen oli vuorossa saunominen, jonka ohessa vaihdettiin kokemuksia päivän retkiltä. Avantoon löytyi myös joka ilta innokkaita kävijöitä. Saunalta oli hyvä suunnata päivälliselle ja loppuillaksi kappelille hengellisen opetuksen ja laulujen pariin. Leirin teemana oli pysähtyminen – miten Jumala voi joskus pysäyttää omassa elämässä tai kutsuu pysähtymään jonkun ihmisen kohtaamiseen.

Uudenvuoden aatto oli itselleni yksi kohokohta tällä leirillä. Aamuhartaus johdatteli pohtimaan mennyttä vuotta, mitä Jumala on antanut ja vaikuttanut elämässä. Päivän lumikenkäretkellä suunnattiin kohti Karhunjuomalampea isolla porukalla, koska liukulumikengät taisivat innostaa monia leiriläisiä tälle retkelle.

Itsekin pääsin kokeilemaan ensimmäistä kertaa liukulumikenkiä, joilla olikin mukava kulkea päivän retkimaastossa lumisissa maisemissa.

Evästauolla Karhunjuomalammen tuvalla kuulin huhuja, että osa porukasta oli suuntaamassa lähimmälle Noita- tunturin huipulle. Seikkailuhenkisenä retkeilijänä innostuin itsekin liittymään extemporé tähän porukkaan, vaikken ollut asiasta aiemmin kuullut. Evästä kuitenkin oli ja varusteet olivat kohdillaan.

Tuulta ja tuiverrusta

Tuulisessa ja lievän lumisateen takia näkyvyydeltään vähän huonossa kelissä lähdimme huiputusporukan kanssa etenemään, onneksi porukassa oli mukana aiemminkin kyseisen retken tehneitä. Yhteisen tavoitteen saavuttamiseksi porukassa pidettiin huolta toisten jaksamisesta ja kan- nustettiin eteenpäin. Vaikka huipulta ei minnekään nähnytkään, oli retki mielestäni onnistunut, eikä vahinkoja sattunut alamäen laskettelujen kaatumisista huolimatta. Loppumatkalla juuri ennen Kairosmajaa valaisivat läheisen laskettelurinteen valot ympäröivää metsää luoden omaa erikoista tunnelmaa.

Iltaohjelmassa oli vuorossa talentshow, jossa nähtiin monenlaisia erikoisia taidonnäytteitä. Iltapalan jälkeen me ei-niin-innokkaat valvojat jouduimme pitämään toisiamme hereillä puoleen yöhön asti. Valvominen oli kuitenkin vaivan arvoista, koska illan huipennuksena oli ilotulitusten katselu saunan laiturilta. Jotkut leiriläiset toivat lisää tunnelmaa laulamalla Finlandiaa ja Maamme-laulua ilotulitusten värittäessä taivasta.

Omalta osaltani leiri koostui rennosta oleilusta, itsensä fyysisestä haastamisesta, hyvistä kohtaamisista uusien tuttavuuksien kanssa, innostavista syvällisistä ja hengellisistä keskusteluista sekä yhteislauluista ja hiljentymisen hetkistä.