Kouvolan taidemuseon kokoelmaohjelma 2019

Page 1

2019

Poikilo-museot

KOUVOLAN TAIDEMUSEON KOKOELMAOHJELMA


Kannen kuva: Samuli Heimonen, Näin kauniina päivänä ei voi tapahtua mitään pahaa, 2015, kuva Pirkko Porkka Hyväksytty Kouvolan kaupungin liikunta- ja kulttuurilautakunnan kokouksessa 27.2.2019.


SISÄLLYS JOHDANTO 6 Kokoelmaohjelman perusteet 6 Museotoiminnan perusteet 6 Kouvolan taidemuseon toiminta-ajatus 6 Toimintaa ohjaava lainsäädäntö 7 TAIDEMUSEON KOKOELMAT 7 Kokoelmaorganisaatio ja resurssit 7 Kokoelman historia 8 Taidemuseon hallinnoiman kokoelman profiili, painopisteet ja tallennusalueet 14 Arkisto, kuva-arkisto, kirjasto 15 Teosten poistaminen kokoelmasta 15 KOKOELMAHANKINNAT 15 Yleiset periaatteet 15 Lahjoitukset, testamentit, talletukset 16 Prosessikuvaus: Kokoelmiin liittäminen 16 Kokoelmanhallintajärjestelmä 18 Kokoelmien dokumentointi, ja inventointi 19 Prosessikuvaus: Inventointiprosessi 19 KOKOELMIEN HOITO, SÄILYTYS JA TURVALLISUUS 19 Konservointipolitiikka 19 Museon olosuhdetiedot 20 Digitaalinen pitkäaikaissäilytys 20 Kokoelman turvaaminen 20 Riskikartoitus, pelastussuunnitelma, vakuutukset 20 KOKOELMIEN SAAVUTETTAVUUS 21 Näyttelykäyttö 21 Julkaisu- ja verkkokäyttö 21 Kokoelmapalvelut 21 Kokoelmien käytön rajoitukset 21 Teoslainat 21 Teokset joita ei lainata 22 Teosten sijoittaminen kaupungin tiloihin 22 Liite 1 Taideteosten sijoitussopimus Liite 2 Lahjakirja Liite 3 Taidemuseon tietosuojaselostus

3


4


5

Poikilot ilmassa, 2007, kuva Pekka Nissinen


JOHDANTO Kokoelmaohjelman perusteet Vuonna 2017 Kouvolan taidemuseo vietti 30-vuotisjuhlavuottaan, samaan aikaan kun Suomi vietti 100 –vuotisjuhlaansa. Museo on perustettu vastavalmistuneeseen Kouvola-taloon vuonna 1987. Se toimi kuitenkin pitkään ilman kirjoitettua kokoelmaohjelmaa. Taidemuseon ensimmäinen kokoelmaohjelma on hyväksytty Kouvolan kaupungin sivistyslautakunnassa 19.12.2007. Käsillä oleva uusi kokoelmaohjelma korvaa tuon ensimmäisen. Taidemuseon kokoelmat ja tehtäväalue olivat huomattavasti suppeammat. Vuoden 2008 lopussa Kouvolan taidemuseon kokoelmiin kuului 1109 teosta. Se koostui Kouvolan kaupungin taidekokoelmasta ja vuonna 2002 Kouvolan kaupungin hallintaan ja omistukseen saadusta Kaakkois-Suomen taidesäätiön (entisen Kymen läänin taidesäätiön) lahjoituskokoelmasta. Vuodenvaihteessa 2008-2009 toteutettu kuntaliitos, jossa alueen kuusi kuntaa ja kaupunkia (Anjalankoski, Elimäki, Jaala, Kouvola, Kuusankoski ja Valkeala) yhdistettiin uudeksi Kouvolan kaupungiksi, merkitsi suurta muutosta taidemuseon kokoelmanhoidolle. Entisten kokoelmien lisäksi taidemuseon hallintaan tulivat järjestelytoimikunnan päätöksellä liitoskuntien taidekokoelmat, joiden inventointiin ja liittämiseen taidemuseon rekistereihin kului seuraavat pari vuotta. Taidemuseo sai uuden brändinimen, Poikilo, kansainvälisen ARS-11 näyttelyn yhteydessä vuonna 2011, ja sen tarkoituksena on lisätä valtakunnallista tunnettuutta ja tuotteistaa museon näyttelytoimintaa yhtenäisen visuaalisen ilmeen avulla. Fyysisen teosmäärän kasvamisen lisäksi kokoelman hallinnointialue on kasvanut myös maantieteellisesti. Pohjois-Kymen alueen kattava lähes 84 000 asukkaan kaupunki ulottuu Jaalasta Kotkan rajalle. Maantieteen lisäksi rajaavia tekijöitä ovat alueen taidetoimijat ja erityisesti paikalliset taideseurat, joiden piirissä toimivilla ihmisillä on odotuksia alueen ainoaa ammatillista taideinstituutiota, Kouvolan taidemuseo Poikiloa kohtaan. Kokoelmaohjelma palvelee myös heitä. Liitoskuntien taidekokoelmat oli pääosin rekisteröity manuaalikortistoihin ja osaksi myös valokuvattu. Tiedot eivät kuitenkaan aina olleet ajan tasalla. Näiden tietojen siirtäminen teosrekisteritietokantaan, teosten sijoituspaikkojen kartoittaminen ja digitaalinen tunnistekuvaus tehtiin 2009— 2010 aikana. Liitoskunnista lisättiin tietokantaan noin 1200 teosta. Vuoden 2018 lopussa taidemuseon hallinnoimat kokoelmat käsittävät noin 2600 teosta. Kokoelmapolitiikka ohjaa taidemuseo Poikilon taidekokoelman kartuttamista, konservointia, inventointia, lainaus- ja

6

talletustoimintaa, saavutettavuutta sekä kokoelman painopiste- ja talletusalueiden linjauksia. Se luo myös linjaukset museon näyttelytoiminnalle, jonka pitkän aikavälin suunnittelussa otetaan tietoisesti huomioon alueen paikalliset taiteilijat ja heidän kattava esittelynsä. Kokoelmaohjelman laatimisessa on hyödynnetty Valtion taidemuseon Taidemuseoalan kehittämisyksikön KEHYKSEN julkaisuja Taidemuseoiden kokoelmapolitiikka ja resurssit (2006) ja Huomioita kokoelmapoliittisen ohjelman kirjoittamisesta (Susanna Pettersson, 2005), Salon taidemuseon kokoelmapolitiikkaa (2009), Kouvolan kaupunginmuseon kokoelmaohjelmaa (2011), sekä kansainvälisen museokomitean (ICOM) antamia museotyön ammattieettisiä sääntöjä. Museovirasto on julkaissut Museo 2015 –sarjassa Kokoelmapolitiikan muistilistan museoille, joka on uuden ohjelman tärkein työkalu. Taidemuseon uuden kokoelmaohjelman on laatinut FK, amanuenssi Anna-Kaarina Kippola. Kokoelmaohjelma hyväksyttiin Kouvolan kaupungin liikunta- ja kulttuurilautakunnassa 27.2.2019.

Museotoiminnan perusteet Poikilo-museot on Kouvolan kaupungin museopalveluyksikkö, joka kuuluu organisaatiossa kulttuuripalveluihin. Poikilo-museot koostuu Kouvolan taidemuseosta ja Kouvolan kaupunginmuseosta. Poikilo-museoita johtaa museonjohtaja, joka myös vastaa taidemuseon kokoelma- ja näyttelypolitiikasta. Poikilo-museoiden asioista päättävänä vastuutahona on liikunta- ja kulttuurilautakunta ja sen esittelijänä liikunta- ja kulttuurijohtaja. Kouvolan taidemuseo on perustettu vuonna 1987 ja se on Kymenlaakson ainoa taidemuseo. Se toimii Kouvola-talossa, jossa vuodesta 2015 ovat sijainneet myös kaupunginmuseon näyttelytilat. Poikilo-museot kuuluvat valtionosuutta saaviin, ammatillisesti hoidettuihin museoihin. Museotoimintaa ammatillisissa museoissa säätelee Museolaki, jonka mukaan museotoiminnan tavoitteena on ylläpitää ja lisätä kuntalaisten tietoutta kulttuuristaan, historiastaan ja ympäristöstään. Museoiden tulee harjoittaa ja edistää alan tutkimusta, opetusta ja tiedonvälitystä tallentamalla, tutkimalla, säilyttämällä ja asettamalla näytteille esineitä ja muuta aineistoa ihmisestä ja hänen ympäristöstään, taidemuseon kohdalla taideteoksista.

Kouvolan taidemuseon toiminta-ajatus Taidemuseon vastuualueeseen kuuluvia asiantuntijatehtäviä ovat taidemuseon kokoelmien kartuttaminen ja hoito, tutkimus ja dokumentointi, tutkimustiedon popularisointi,


näyttelytoiminta, julkaisutoiminta, oheismateriaalin tuottaminen, esitelmät, luennot, opastukset, tapahtumat, museopedagogiikka, neuvonta, opetus ja lausunnot. Taidemuseo hallinnoi kaupungin taidekokoelmia, tuottaa ja välittää kulttuurista pääomaa ja tietoa Kouvolasta muualle ja muualta kouvolalaisille. Se tuottaa taide-elämyksiä, jakaa tietoa taiteesta ja taiteilijoista ja huolehtii taiteen esiin nostamisesta. Paikallisesti Kouvolan taidemuseo tukee alueen taiteilijoita kokoamalla taiteilijoita yhteen, järjestämällä näyttelyitä, toimimalla taiteellisen urakehityksen asiantuntijana, hankkimalla alueellista taidetta, ja edistämällä taiteilijoiden valtakunnallista tunnettuutta. Taidemuseo Poikilo on, alueen ainoana taidemuseona, osa Suomen monipuolista paikallisen kuvataidekentän kirjoa ja rikastuttaa toiminnallaan valtakunnallista taidehistoriaa. Samaan aikaan näyttelyissä tuodaan esille myös valtakunnallisesti tunnettuja sekä ulkomaalaisia taiteilijoita ja kartutetaan kokoelmaa heidän teoksillaan. Näin saadaan luoduksi toimintapolitiikka ja kokoelma joilla on sisäistä vuoropuhelua paikallisen, kansallisen ja kansainvälisen aikalaistaiteen välillä.

TAIDEMUSEON KOKOELMAT Taidemuseon kokoelmien laajuus kaikkine alakokoelmineen on vuoden 2018 lopulla noin 2600 teosta. Niistä maalauksia ja piirustuksia on 1377 kpl, grafiikkaa 693 kpl, valokuvateoksia 51 kpl, mediataideteoksia 7 kpl, veistoksia ja reliefejä 204 kpl, joista julkisia patsaita on 38 kpl, ja julkisia seinämaalauksia 4 kpl. Kaikki teokset eivät ole tietokannassa luetteloituina. Kouvolan taidemuseon kokoelman (KTM) alakokoelmia ovat:

KKK–Kouvolan kaupungin taidekokoelma 94 kpl KTT-kokoelma – Kouvolan Kansanterveystyön KY 39 kpl KLT-kokoelma (Kaakkois-Suomen taidesäätiön kokoelma) 122 kpl ANJ - Anjalankosken kaupungin kokoelma 137 kpl EL - Elimäen kunnan kokoelma 145 kpl

Toimintaa ohjaava lainsäädäntö Poikilo-museoiden toimintaa ohjaavat museoalan lainsäädäntö (Museolaki 729/1992 – lain muutos 1166/1996, 644/1988, lain muutos (877/2005) ja asetus(1192/2005)) sekä kansainvälisen museoneuvoston, ICOM:n laatimat museotyön eettiset säännöt (2005), EU:n yleinen tietosuoja-asetus 2016/679 (“GDPR”) ja Tekijänoikeuslaki 404/1961 muutoksineen. Tekijänoikeuksista museo on yhteistyössä taiteilijoiden tekijänoikeusjärjestön Kuvasto ry:n kanssa näyttelyiden, julkaisujen ja kokoelmakuvien osalta. Poikilo-museot on jäsenenä Museoliitossa, joka tarvittaessa antaa ohjausta erilaisissa viranomaisasioissa toimien museoiden edunvalvontajärjestönä. Paikallistasolla toimintaa ohjaavat Kouvolan kaupungin museoiden toimintasääntö1 ja kaupungin viranomaistoiminnassa noudatettavat pysyväisohjeet ja kaupunkistrategia. Museolain uudistus on vuonna 2019 valmisteilla, ja uuden lain on tarkoitus tulla voimaan 1.1.2020. Suomen oma kansallinen tietosuojalaki KAM on sekin vasta valmisteilla ja Museoliiton lausunnolla marraskuussa 2018.

1

JLA - Jaalan kunnan kokoelma 36 kpl KSN - Kuusankosken kaupungin kokoelma 476 kpl VAL - Valkealan kunnan kokoelma 146 kpl KVU - Kouvolan Varuskunnan Upseerikerhon kokoelma 11 kpl

Näistä liitoskuntien taidekokoelmien ja Kansanterveystyön KY:n sekä Kaakkois-Suomen taidesäätiön ja Upseerikerhon teoskartunta on päättynyt, liitoskuntien osalta 31.12.2008. Tämän jälkeen hankitut/saadut teokset kartuttavat vain Kouvolan taidemuseon tai Kouvolan kaupungin taidekokoelmaa.

Kokoelmaorganisaatio ja resurssit Taidemuseon kokoelmaa hoitaa päätoimenaan kokoelma-amanuenssi. Kokoelmien uushankinnoista tekee päätöksen museonjohtaja ja hankinnan edellyttämät toimenpiteet laskutuksessa hoitaa museosihteeri. Tämän jälkeen vastuu hankinnan toteuttamisesta siirtyy kokoelma-amanuenssille. Teosten siirtoihin, pakkaamiseen, purkamiseen, ripustamiseen, installoimiseen ja kuljetuksiin on käytettävissä osa museomestarin työajasta. Kuljetukset hoidetaan osin ostopalveluna, osin museon henkilökunnan omilla autoilla.

Kouvolan kaupungin museoiden toimintasääntö hyväksyttiin Kouvolan järjestelytoimikunnassa 16.10.2008. Toimintasääntö on päivitetty vastaamaan kaupungin uutta organisaatiota 19.11.2014 ja 23.1.2019.

7


Eero Eirto, Maalaismaisemaa I-III, 1988, kuva Pirkko Porkka

Kokoelma-amanuenssin vastuulle kuuluvat kaikki kokoelmien hoitoon liittyvät asiat: siirtojen suunnittelu, konservointien valmistelu, lahjoituksiin tutustuminen ja niiden hankintaprosessi, kehystysten ja vaurioiden korjauttaminen ja kokoelmien varastotilojen järjestäminen. Hänen tehtäviinsä kuuluu myös vastuu määräaikaisinventoinneista. Lisäksi amanuenssi vastaa teoskuvauksista, luetteloinnista ja diarioinnista sekä Muusa-tietokannan ajantasaisuudesta. Hän vastaa myös kokoelmien sijoituspalveluista, teoslainoista ja palautuksista. Hän vastaa kokoelman arkistomateriaalista sekä kokoelmiin kuuluvasta käsikirjastosta sekä kokoelmiin liittyvästä asiakaspalvelusta ja tiedotuksesta.

Kokoelman historia Taidemuseo Poikilon hallinnoimat kokoelmat ovat karttuneet vähitellen, ja keskeisenä suurena harppauksena oli kuntaliitos 2009. Tuolloin kuusi kuntaa, Anjalankoski, Elimäki, Jaala, Kouvola, Kuusankoski ja Valkeala tekivät sopimuksen, jolla kuntien omaisuus siirtyi uuden organisaation hallintaan. Tämä merkitsi sitä että myös taideomaisuuden hallinnointi keskitettiin, ja entisen Kouvolan taidemuseo velvoitettiin huolehtimaan yhteisestä kokoelmasta. Kulttuuritointen hoitamat taideteokset ja niiden teoskortistot tuotiin taidemuseon toimistoon, ja teokset käytiin systemaattisesti läpi sijaintipaikoissaan. Aluksi pyrittiin siihen, että kaikki teokset tuotaisiin Kouvolaan koska entiset toimipaikat tyhjenivät käyttäjistä. Osa teoksista tuotiinkin taidemuseon varastoon, jonka tilanahtaus paisuvalle teosmäärälle vaati heti uuden grafiikkatilan järjestämistä ja uusia tilapäisiksi tarkoitettuja hyllykköjä.

8

Kouvolassa oli tehty päätös että kuntien omaisuustase yhdistettiin. Tämä merkitsi sitä, että myös kaikki teokset otettiin mukaan taidemuseon omaisuuteen, tietokantaan ja siten myös kokoelmaan, toki omina alakokoelminaan. Kuntaliitoksissa eri puolilla Suomea toimittiin eri tavalla, monessa uudessa organisaatiossa hallinnoiva taho, yleensä taidemuseo, saattoi valikoida kokoelmiinsa tulevat teokset. Kouvolan ratkaisu perustui talousorganisaation ohjeistukseen, ei taiteellisiin kriteereihin. Se merkitsi sitä, että taidemuseon hallinnassa olleen alun noin 900 teoksen kokoelma paisui yli kaksinkertaiseksi. Ensimmäisen kuntaliitosvuoden lopulla teoksia oli inventoitu tietokantaan lähes 1700, ja inventoinnin päätyttyä teoksia oli noin 2200. Päätös oli ongelmallinen sikäli, että kokoelmaan jouduttiin ottamaan melkoisesti harrastajataiteilijoiden teoksia, joiden laadullinen taso tiukasti arvioiden alensi kokoelman taiteellista arvoa. Ehkä lohdullista tilanteessa kuitenkin on se, että taidemuseolla on kokoelman keskitetyn hallinnoinnin ansiosta kattava tieto koko suuren alueen taiteilijoista, joista monet ovat kuitenkin esimerkiksi opetustoiminnallaan vaikuttaneet uusiin sukupolviin ja elävään taideharrastukseen. Yhdelläkään entisellä kunnalla ei ole ollut taidehankinnoissaan tukenaan tietoista kokoelmapolitiikkaa. Taidehankintaan keskittyneitä toimikuntia oli Anjalankoskella, Kouvolalla ja Kuusankoskella. Näiden kaupunkien taidehankintojen historia edustaa melko tyypillistä 1950-luvun lopun taidevalistusajattelua, jossa pidettiin tärkeänä hankkia taideteoksia julkisesti nähtäville, silloin kun taloudellinen tilanne antoi myöten.


Jaalan kokoelma Väestöpohjaltaan pienimmän Jaalan kunnan taidekokoelmiin kuuluu 37 teosta, joista suurin osa sijaitsi entisellä kunnantalolla, kirjastossa ja palvelutalossa. Taidehankintojen historiasta ei ole tietoa, mutta teosten taiteilijoilla on yhteys Jaalaan: Tapani Lemminkäisellä, jolta on kokoelmissa 11 piirustusta ja mezzotinto-grafiikkaa, oli kesäpaikka kunnassa, samoin kuvanveistäjä Marjo Lahtisella on kesäateljee Jaalassa. Hieno hankinta on ollut kunnanviraston ala-aulaan sijoitettu Eero Eirton akryylimaalaus Maalaismaisemaa I-III vuodelta 1988.

molemmat hankittiin 1989. Patsaan hankinta oli pitkäaikainen prosessi, joka kesti kolmisen vuotta. Siinä aloitteentekijänä oli paperiliiton Inkeroisten osasto 15, joka täytti 80 vuotta ja päätti käynnistää keräyksen patsasta varten. Veistoksen paljastusjuhlaa vietettiin 27.5.1989. Jan-Erik Kullbergin Tanssi -veistosryhmä sai moninaisten vaiheiden jälkeen vakituisen paikan Kouvola-talon puistoalueelta jonne se pystytettiin taiteilijan ohjeistuksen mukaan syksyllä 2015.

Elimäen kokoelma Anjalankosken kokoelma Anjalankosken kaupunki perustettiin 1975, kun Anjalan ja Sippolan kunnat yhdistyivät. Tärkeimmät taajamat olivat Myllykosken ja Inkeroisten teollisuustaajamat sekä Anjalan ja Sippolan kirkonkylät. Kaupungin hallinnollinen keskus oli Keltakankaalla Myllykoskella, jonne rakennettiin uusi, edustava kaupungintalo. Kaupunginhallitus perusti 14.1.1980 taidehankintatyöryhmän kaupunginjohtajan avuksi. Talousarvioon varattiin 200 000 markkaa teosten hankintaan jatkossa vuosittain. Työryhmään nimitettiin ensimmäiseksi kaudeksi kaupunginjohtaja Sakari Välimäen lisäksi Seppo Saherma, Irja Aitamurto, Seija Harjula, Inkeri Marttila, Raija Mänttäri ja Carl-Erik Stierncreutz. Sihteerinä toimi kulttuurisihteeri Jaana Vuorio. Käytännössä kaikkia taidehankintoja ei hankittu taidehankintatyöryhmän kautta, vaan hallintokunnat saivat lahjoituksia ja hankkivat myös itse teoksia. Kokoelmien parhaimmistoa esiteltiin kaupunkilaisille näyttelyssä 2.4. – 8.5.1992 kaupungintalolla.

Elimäen kunnan omistamia taideteoksia oli 2008 kuntaliitoksen yhteydessä luetteloitu 145. Taiteen kerääminen oli hyvin vaatimatonta. Kokoelma karttui satunnaisin ostoin ja lahjoituksin. Teosten luettelointi alkoi vasta 1980 aluetaidemuseon avustuksella. Viimeinen virassaan toiminut kulttuurisihteeri Marju Myllymaa pyrki kartuttamaan kokoelmia vuosittain yhdellä työllä, mikäli kulttuurilautakunnan budjetti salli. Hankintakriteerinä oli hänen mukaansa joko taiteilijan, aiheen tai omistajan jonkinlainen yhteys Elimäkeen. Valtaosa kunnan omistamista teoksista oli sijoitettu kunnanvirastolle, päiväkoteihin, kouluille ja terveyskeskukseen kirkonkylälle ja Korian taajamaan. Elimäen taidekokoelman kiintoisimmat teokset ovat vanhaa taidetta. Taiteilija Tapani Lemminkäinen teki 1948 perusteelliset dokumentointikierroksen Elimäen alueella, ja tuon kansatieteellisestikin kiinnostavan retken tuloksena kokoelmaan kertyi 37 lyijykynä- ja tussipiirrosta paikallisista ihmisistä ja rakennuksista.

Kokoelmaan kertyi lähes 30 vuoden aikana 145 teosta. Osa näistä tuli lahjoituksina ystävyyskaupungeilta Ruotsin Grumsista ja Venäjän Vologdasta. Kaupungintalon valmistuttua sinne hankittiin edustavia nykytaiteen teoksia, kuten Sirkka-Liisa Longan kaunis pastelliteos Sininen hetki ja Kauko Kortelaisen diabaasiveistos Abstraktinen muoto, Juha Sääskin Tanssi I ja Tuulikki Pietilän grafiikkaa. Muina sijoituspaikkoina olivat koulujen lisäksi Myllykosken palvelukeskus sekä muut kaupungin kiinteistöt. Terveyskeskus oli aikanaan saanut yksityiseltä lahjoittajalta kaksi Sam Vannin ja kaksi Ernst Mether-Borgströmin grafiikan vedosta, jotka liitettiin kaupungin kokoelmaan. Kokoelman hoito oli kulttuuritoimen vastuulla. Kokoelman alustava luettelointi suoritettiin maakuntamuseon avustamana.

Toinen mielenkiintoinen taiteilija on Aarne Ari (1901–1977) entiseltä sukunimeltään Bly. Alkuaan Haminasta kotoisin oleva Suomen Taideakatemian koulun käynyt taiteilija asui Elimäellä ja piti kirkonkylässä valokuvaamoa, joka taidevalokuvaamona oli lajissaan Suomen ensimmäinen. Vasta hänen kuolemansa jälkeen selvisi hänen valokuva- ja maalaustuotantonsa koko laajuus. Satoja lasinegatiiveja on talletettu Kymenlaakson maakuntamuseoon. Öljyvärimaalauksissaan hän toimi myös dokumentaristina, maalaten mm. Elimäen järvestä viimeisen näkymän ennen sen kuivatusta.

Pääosin hankinnat olivat grafiikkaa, lisäksi hankittiin maalauksia ja pari tekstiiliteosta paikallisilta tekijöiltä. Rahallisesti arvokkaimmat taidehankinnat olivat Myllykosken palvelukeskukseen 1989 hankittu Soile Yli-Mäyryn teos, kaksi porvoolaisen taidemaalarin Åke Hellmanin maalausta Firenzeläisnainen ja Leipä ja veitsi, Jan-Erik Kullbergin teräsveistossarja Tanssi sekä Erkki Kannoston Paperintekijöiden patsas, jotka

Vanhin Elimäen kokoelmiin kuuluva teos on Hugo Simbergin pieni metalligrafiikka, joka kuuluu osana ns. Wreden lahjakirjaan. Taiteilija on signeerannut työn 25.10.1915. Tiettävästi se löytyi sattumalta Moision kartanon vintiltä eikä sen provenienssista ole tarkkoja tietoja.

Muutama kokoelmaan kuuluva uudempi teos on lahjoitus, kuten Ulla Rantasen vuonna 1965 maalattu Kiire, sekä Sirkka-Liisa Longan Sommitelma vuonna 1967.

9


Hugo Simberg, Wreden lahjakirja, 1915, kuva Matti Sinkkonen

Valkealan kokoelma Valkealan taidekokoelmien karttuminen ei ollut järjestelmällistä eikä kokoelmaohjelmaa tai muutakaan linjanvetoa ollut käytössä. Tiettävästi uusien rakennushankkeiden yhteydessä on taidehankinnoista pyritty tekemään päätös. Kiinteitä periaatteita taidehankintojen luonteesta ei ole ollut. Päätöksiä taidehankinnoista teki varsinaisesti kulttuuri- ja kotiseutulautakunta, joissakin tapauksissa kunnanhallitus. Lautakunnan esittelijänä toimi sen sihteeri. Hankinnat suoritettiin joko lautakunnan tutustumisella hankittavaan kohteeseen tai lautakunnan keskuudestaan valitseman työryhmän esittelyn perusteella. Taidehankintamäärärahat vaihtelivat esimerkiksi vuosien 1981–1985 välillä 1100–8000 markkaan. 1980-luvun lopulla kunnalle ostettiin mm. Tuomas Nelimarkan maisemamaalaus, Olavi Heinon Tuonela-maalaus kirjastolle, ja Aino Favénin kaksi tekstiiliteosta. Lisäksi hankittiin grafiikkaa. Tärkeimmät kunnan kokoelmaan hankitut teokset ovat olleet Ulla Rantasen teos Autot ja liikenne, sekä Valkealan lukioon hankittu Esko Tirrosen vuonna 1984 valmistunut suuri maalaus, jolle tekijä antoi viimeisessä haastattelussaan nimenkin: Se ruskea. Niinistön kouluun hankittiin Eero Eirtolta pari teosta. Kirjaston sivuhuoneessa toimineen Kustaan gallerian näyttelyistä kertyi useita teoksia gallerian vuokrana lähinnä harrastajataiteilijoilta.

Kuusankosken kokoelma Kuusankosken kunnan merkittävimmät hankinnat ennen kauppalaksi tuloa olivat olleet julkisia teoksia. Niistä tunnetuimmat kokoelmiin kuuluvat ovat Tapani Lemminkäisen Hyvän ja pahan taistelu, vuonna 1951 rakennetun Kuusan-

10

kosken lastentalon kattomaalaus joka toteutui rakentamisvuonna, sekä Kymintehtaan koulun ruokalan seinämaalaus Kesän leikit, jonka maalasi Esko Tirronen vuonna 1953. Maalauksia ja grafiikkaa oli jonkin verran hankittu kunnan kouluihin niitten omin varoin tai saatu lahjoituksina. Emmi Selinin muotokuvapiirrokset Kymintehtaan koululla ovat vanhimpia tällaisia teoksia. Kuusankosken muututtua vuoden 1957 alusta kunnasta kauppalaksi valtuusto päätti juhlakokouksessaan 28.12.1956 hankkia taideteoksia kauppalan julkisiin rakennuksiin. Sitä varten myönnettiin 500 000 markan suuruinen määräraha. Taideteosten hankinta uskottiin taiteenostotoimikunnalle, johon valittiin Veikko Talvi, Topi Valkonen, Pentti Pitkänen ja Eino Hokkanen. Ensimmäisen toimintavuotensa aikana toimikunta hankki kauppalan omistukseen 22 taideteosta. Toimikunta piti kaikkiaan kahdeksan kokousta ensimmäisenä toimintavuotenaan. Hankintojen tuloksena kauppalalle hankittiin kuusi maalausta: Veikko Vionojan Talvimaisema, Eero Nelimarkan Suutarin työhuone, Rafael Wardin Keltainen kangas, Erkki Matilaisen Kevät, Väinö Kamppurin Taloryhmä ja Jorma Kardénin kirjailija Kerttu-Kaarina Suosalmen muotokuva. Lisäksi hankittiin 16 grafiikan vedosta, mm. Pentti Kaskipurolta, Erkki Tantulta, Vilho Askolalta ja Simo Hannulalta. Kokouspöytäkirjojen perusteella toimikunnalle esittelivät myytäviään taidekauppiaat von Assendelft ja Eino Huhtala, mutta toimikunta hankki grafiikkaa myös Suomen Taidegraafikot ry:ltä, Artekin myyntinäyttelystä sekä teki hankintamatkan Suomen taiteilijain 64. vuosinäyttelyyn, jonka tuloksena käytiin kotikäynnillä Erkki Matilaisen ja Rafael Wardin luona ja ostettiin teoksia suoraan heiltä. Kaikki tämä heti ensimmäisenä toimintavuonna.


Ostotoimikunnan puheenjohtajaksi valittu Veikko Talvi (1911 – 2011), sittemmin opetusneuvos, oli paikkakunnalla ja koko Pohjois-Kymenlaaksossa tunnettu kulttuuripersoona ja maakunnallinen vaikuttaja. Varsinaisen työuransa hän teki Kouvolan sanomien toimittajana ja sittemmin Kymiyhtiön tiedottajana ja tiedotuspäällikkönä 1951–1974. Hän johti kapellimestarina Kuusankosken orkesteria yli kymmenen vuotta ja pelasti Lars Sonckin piirtämän puisen ns. pikkulastenkoulun eli alakansakoulun kaavamuutoksen alta siirrättämällä sen Kettumäelle kotiseututaloksi. Lisäksi hän kirjoitti ahkerasti eri julkaisuihin Kymenlaakson ja Kuusankosken historiasta. Hänen pääteoksenaan pidetään Kymiyhtiön historiaa vuosilta 1872 – 1917. Merkittäviä ovat myös kaksiosainen Kouvolan historia, Kymen läänin 350-vuotishistoria ja Kouvolan liike-elämän juhlakirja. Lisäksi hän kirjoitti ja toimitti useita Kymenlaaksoon liittyviä kuva- ja kokoomateoksia. Kauppalan kokoelmat karttuivat tämän melko kunnanhimoisen, suuntaa linjaavan alkuvauhdituksen jälkeen 1960-luvun puoliväliin asti toimikunnan ansiosta. Lisäksi siitä pitivät huolen aktiiviset Kuusankosken taideseuran jäsenet, joista osa oli paikallisia kulttuurivaikuttajia. Paikkakunnan taiteilijoita oli mm. Tapani Lemminkäinen, jonka opetustyö oli suuntaa-antava tuleville paikkakuntalaisille Suomen Taideakatemian piirustuskoulun taideopiskelijoille, kuten Esko Tirroselle ja Olli Reimanille. Näiltä nuorilta nykytaiteilijoilta, ja myös Tirrosen vaimolta Ulla Rantaselta hankittiin 1960-luvulla kauppalan kokoelmiin eniten teoksia. 1970-luvun hankintoja tehtiin edelleen heidän tuotannostaan, mutta uutena taiteilijoina tulivat mukaan Eero Eirto, Irmeli Tarmo ja Ilkka O. Lehtinen. Kaikkiaan 1970-luvulla hankittiin reilut sata teosta. Kauppala satsasi myös julkisiin teoksiin, kun Kimmo Pyyköltä tilattiin suuri reliefi terveyskeskuksen aulaan ja Kolmoiskosket-veistos suihkulähteineen keskustan puistoon.

Kuusankosken kokoelmien hankinnat 1990 - 2008 välillä eivät nouse laadullisesti enää näiden alkuvuosikymmenten tasolle, ja hankintojen määräkin jäi näiden 18 vuoden aikana alle sadan. Hankinnat kohdistuivat etupäässä grafiikkaan. Maalauksia toki ostettiin edelleen mm. Eero Eirtolta ja paikallisilta taiteilijoilta, mutta enää ei tehty hankintoja valtakunnallisesti tunnetuilta nykytaiteilijoilta. Kuntaliitokseen 2009 mennessä teoksia oli kaikkiaan kertynyt yli 470, ja kokoelma oli korkeatasoinen etenkin muutaman huipputaiteilijan teosten ansiosta. Suurin osa teoksista oli sijoitettu Kuusankosken kaupungintalolle, joka toimii nykyään Kouvolan Tekniikka- ja ympäristötalona. Kulttuurin ja taiteen merkitys kauppalan toiminnassa osoittautui varsinkin 1970-luvulla paikallistasoa suuremmaksi, ja Kuusankosken kulttuuriystävällinen maine kantautui valtakunnalliseen tietoisuuteen. Kuusankoski sai tuolloin maineen taiteen suosijana ja keräilijänä. Uuden Suomen taidearvostelija A.I.Routio kuvailee ”Kuusankosken kuvatase”-artikkelissaan 3.6.1971 että ”Ihmiset eivät elä vain selluloosasta, paperista, puusta ja muusta mitä puusta saadaan. Pääkaupungissa taide eri muodoissaan voi olla eliitin koru, mutta Kymenlaakson tehtaiden varjossa se on välttämättömyys”. Kouvolan kaupungin taidekokoelma Kouvolan kaupungin taidekokoelmien alkuna pidetään vuotta 1955. Silloin kauppaneuvos Arvo Kääriäinen lahjoitti silloiselle Kouvolan kauppalalle Veikko Vionojan Haitarinsoittaja-teoksen vuodelta 1948 ja Yrjö Karin Lapin maiseman vuodelta 1954. Hankintadiaariin on samalle päivälle, 9.9.1955, merkitty toinenkin Vionojan teos, Kyläkuva Kannuksesta vuodelta 1954 kaupungin ostoksi.

Esko Tirronen, Luonnonaihe II, 1962, kuva Johannes Wiehn

11


Kun Kouvolasta tuli kaupunki vuonna 1960, kokoelmaan alkoi kertyä vaihtelevasti ostoja ja lahjoituksia. Kaupungilla ei ollut varsinaista taidenäyttelytilaa, joten ensisijaisesti teoksia hankittiin sijoitettavaksi kouluihin ja virastotiloihin. Harrastajataiteilijoille oli saatu näyttelypaikaksi vuonna 1955 ns. taidehalli uuteen Sivistys- ja Urheilutaloon, ja sen laajennusosan valmistuttua 1960 sai Kouvolan teatteri uudet tilat. Teatterin tiloihin saatiin ensimmäistä kertaa teoksia edustavasti esille, ja teossijoitukset nimettiin ”Kouvolan kaupungin Teatterin taidekokoelmaksi”. Vuosikymmenen rahallisesti arvokkain teoshankinta tuohon kokoelmaan oli 24.5.1960 hankittu Kauko Rinteen Veturit– teos. Sen hinta on ollut noin 100 000 silloista markkaa. Teos on noussut lähes kouvolalaiseksi kulttiteokseksi aiheensa puolesta. Kouvolahan oli jo silloin ja on yhä edelleen rautateiden solmukohta, ja juna-aihe herättää aina vahvaa paikallistunnetta. Teos ei juuri ole ehtinyt lymytä varastossa, vaan sitä on aina pidetty esillä - nyt Rautatiekoulutuskeskuksen seinällä. 1960-luvun hankinnoista merkittävimpiä ovat Esko Tirrosen teokset. Sen ajan nuori taiteilijalupaus oli kotoisin Kuusankoskelta, ja myös Kouvolan taideseurasta tuttu. Vaikka hän oli vasta hiljattain valmistunut taiteilijaksi, hän oli jo saanut mainetta ja häneltä oli tilattu Kuusankosken Kymintehtaan koululle iso seinämaalaus. Niinpä häneltä ostettiin Kouvolaan 10.12.1960 temperamaalaus Asetelma, joka oli tyylillisesti melko vapaaseen muotoon ja voimakkaaseen väriin perustuva teos, ja jonka lehtiarvioissa oli mainittu edustavan ”rohkeita nonfiguratiiveja”, kun se oli ollut esillä Tornionmäen kansakoululla kymenlaaksolaisten taiteilijoiden yhteisnäyttelyssä. Muita yksittäisiä hankintoja kokoelmaan vuosikymmenen alussa oli esim. Juhani Linnovaaran vuonna 1962 maalattu Keltainen maisema. Kaupungin muita hankintoja olivat esimerkiksi Aarre Heinosen, Uuno Alangon ja Eero Nelimarkan vuonna 1962 ostetut teokset.

Tuntematon lahjoittaja ja Kalkkeen kokoelma Suuntaa-antava Kouvolan tulevan taidemuseon kokoelman sisällölle on 31.12.1965 kaupungille lahjoituksena saatu kokoelma, joka käsitti 15 työtä seitsemältä taiteilijalta. Tuntemattomana pysyttelevän lahjoittajan tarkoituksena oli pyrkiä ”luomaan tarkoituksenmukainen alku Kouvolan kaupungin taidekokoelmille.” Teokset kuuluivat suomalaisen nykytaiteen elävään ja kehittyvään kärkeen. Työt ovat keskeisesti silloisen ns. Maaliskuulaisten taiteilijaryhmän teoksia. Lahjoitukseen sisältyi Alpo Jaakolan, Esko Tirrosen, Harry Kivijärven, Jaakko Sieväsen, Laila Pullisen, Juhani Linnovaaran, Antti Vuoren ja Ulla Rantasen teoksia. Lahjoitukseen kuuluvat Esko Tirrosen teokset ovat taiteilijan ensimmäisiä ja hienoimpia puhtaasti informalistisia maalauksia, Luonnonaihe II, ja Attila, jotka olivat olleet Pohjoismaiden paviljongissa vuoden 1962

12

Venetsian Biennaalissa. Laila Pullisen Askel kuului sekin taiteilijan keskeiseen informalistiseen kauteen. Harry Kivijärven veistokset, Kivitaulu ja Purje, toiselta nimeltään Teema, ovat nekin taiteilijan tuotannossa huipputeoksia ja ne edustivat Maaliskuulaisten näyttelyissä Ruotsissa ja Norjassa. Kolmas Tirrosen biennaaliteos, Lootusvaaka, sijoitettiin Kouvolan tyttölyseoon flyygelikeräyksen muodollisena vaihtokauppana ja tiettävästi taiteilija sai siitä palkkansa. Koska taidemuseota ei ollut, nämäkin teokset sijoitettiin näytteille Kouvolan Teatterin aulatiloihin. Arvailuja ”tuntemattomasta lahjoittajasta” lienee ollut, mutta nyttemmin on taustatiedoista selvinnyt, että lahjoitusteokset kuuluivat ns. Kalkkeen kokoelmaan, legendaarisen Galleria Agoran taustalla vaikuttaneiden Helena ja Jyrki Kalkkeen keräämiin teoksiin. Galleriahanke loppui taloudellisiin vaikeuksiin vajaan vuoden toiminnan jälkeen, mutta osa teoksista lienee kokenut ”pelastuksen” Kouvolaan. Osan Helena Kalke lahjoitti kaupungille, osan Kouvolan silloiseen Lääkäritaloon, josta ainakin yksi työ edelleen lahjoitettiin kaupungille vasta vuonna 1976, Esko Tirrosen Maisema vuodelta 1965. Näin Kouvola sai haltuunsa Suomen taiteen keskeiset informalistiset teokset, jotka muodostavat edelleen taidemuseon arvokkaimman ydinkokoelman.

Kaupungin taideostotoimikunnan aika Kouvolaan valmistui uusi kaupungintalo vuonna 1968 hallinnolliseksi keskukseksi. Suunnittelijoina toimivat arkkitehdit Bertel Saarnio ja Juha Leiviskä, ja talo edustaa erittäin hienosti 1960-luvun arkkitehtuuria, vaikka suunnitelmasta jouduttiin mm. karsimaan etelänpuoleiset toiset terassiportaat ja antamaan se tila parkkihallille. Kaupungintalon juhlasalia käyttää muun muassa Kymi Sinfonietta konserttiensa estradina. Kaupungintalon kokous- ja juhlatiloja voivat myös ulkopuoliset tahot vuokrata tilaisuuksiinsa. Neljään kerrokseen jakautuneet toiminnot auloineen ja juhlatiloineen tarjosivat uuden mahdollisuuden taideteosten esittämiseen. Kaupungintalon edustalle suunniteltiin vesiaiheen kanssa sopivaa taideteosta, ja sellaiseksi valikoitui Raimo Utriaisen Polvesta polveen, joka on hyvin taiteilijan kädenjälkeä edustava teos. Kouvolan kaupungin oma taideostotoimikunta nimitettiin vuonna 1970 kulttuurilautakunnan esityksestä ja se toimi aina vuoteen 1991 asti, eli vielä sen jälkeen kun Kouvolan taidemuseo oli perustettu ja osto-oikeus siirtynyt virkamiehille. Talousarvioon saatiin oma taideostomääräraha, joka ensimmäisenä toimintavuonna 1972 oli 4000 markkaa. Ostotoimikuntaan kuuluivat kaupunginjohtaja Eino Brofeldt, kuvaamataidonopettaja Anna-Maija Issakainen, kaupungin arkkitehti Paavo Tammekann, taiteilija Irmeli Tarmo ja sihteerinä toimi kulttuurisihteeri Arja Samuli. Taidekokoelmien esittämiseen sopivaa julkista taidenäyttelytilaa ei edelleenkään ollut, mutta kaupungintalolla oli mahdollisuus teosten esittämiseen.


Esko Tirronen, Kankaaseen kietoutunut, 1977, kuva Johannes Wiehn

Ostotoimikunnan määrärahat nousivat vuosien varrella jonkun verran, mutta eivät sallineet kuitenkaan suuria hankintoja. Merkittävimpiä hankintoja Kouvolan alueen ulkopuolelta olivat vuosien aikana mm. Anita Snellmanin Suomenlinna ja Juhani Linnovaaran Mysteeri. Kiistanalaisin hankinta lienee vuonna 1973 hankittu Esko Tirrosen ”Kahlaaja, Objekti 14”, joka esitti fotorealistiseen tyyliin naisen lantiota kiiltävien minishortsien verhoamana. Irmeli Tarmo, toimikunnan taiteilijajäsen muisteli myöhemmin 2013: ”Olin aikanani ostotoimikunnassa hankkimassa kyseistä teosta ja tuli ikävää palautetta Brofeldtilta sopimattomasta kuvasta. Tietenkin olen pyrkinyt vuosien saatossa puhdistamaan mieleni kaikista tyhmyyksistä ja onnistunut siinä, mutta tästä on ilmeisesti jäänyt paha arpi.”

Kymen läänin taidesäätiön kokoelma Merkittävin Kouvolan ja koko Kymenlaakson taide-elämää vilkastuttava hanke toteutettiin maaherraksi 1975 nimitetyn

kokoomuksen kansanedustajan Erkki Huurtamon aloitteesta 1978. Tuolloin perustettiin Kymen läänin taidesäätiö (myöhemmin Kaakkois-Suomen taidesäätiö), jonka tarkoituksena oli tukea maakunnan taide-elämää, taiteilijoita ja kartuttaa omaa kokoelmaa. Keskeinen tavoite oli saada taidenäyttelyille sopivat tilat Kouvolaan eli perustaa taidemuseo. Säätiö perustettiin maaliskuun 16. päivänä 1978. Se oli maakunnallinen yhteiselin, johon kaikki Kymen läänin kunnat nimesivät oman edustajansa ja sitoutuivat osallistumaan säätiön rahoitukseen. Lisäksi maaherra Huurtamo sai henkilökohtaisella vaikutusvallallaan mukaan alueen taiteilijoita jotka lahjoittivat teoksia. Säätiön peruspääomaksi kerättiin Kymen läänin kunnilta 15 900 markkaa rahaa ja 32 kappaletta taideteoksia, maalauksia, veistoksia ja grafiikkaa. Lahjoittajina olivat mm. Eeva Astala, Eero Eirto, Vieno Elomaa, Jean-Erik Kullberg, Sinikka Kurkinen, Sirkka-Liisa Lonka, Onni Mansnerus, Feodor Porokara, Irmeli Tarmo, Esko Tirronen ja Eeva Vesterinen. Teoslahjoitusten yhteisarvoksi arvioitiin 73 150 markkaa. Taiteilijat edustivat

13


koko Kymen lääniä, Imatraa, Haminaa ja Kotkaa myöten. Säätiön kotipaikaksi tuli Kouvola. Perustamisvuotta seuraavien noin 10 vuoden aikana säätiön alkuperäinen taidekokoelma karttui yli kaksinkertaiseksi, ollen vuonna 1986 78 teosta. Samana vuonna säätiö teki Kouvolan kaupungin kanssa talletussopimuksen taidekokoelmasta. Kouvolan kaupunginvaltuusto hyväksyi sopimuksen 26.5.1986. Kokoelma kiersi pari kertaa näytteillä Kymen läänin alueen kunnissa. Vuonna 1987 yksi säätiön tavoitteista toteutui, eli taidenäyttelytilat saatiin. Kouvola-talon laajennusosaan rakennettiin arkkitehti Erkki Valovirran suunnittelemat, ajanmukaiset taidemuseotilat säilytystiloineen. Kokoelmaa voitiin esittää niiltä osin kun teokset eivät olleet jo esillä julkisissa rakennuksissa. Vuoden 1995 keväällä maaherra Huurtamo lahjoitti kokoelmaan vielä muutamia teoksia sekä kokoelman pilapiirroksia, jotka liittyvät pääasiassa maaherran uraan ja häneen henkilönä. Tasoltaan kokoelma on hyvin kirjava. Kun alueen taiteilijoilta pyydettiin lahjoituksia, teoksia lahjoittivat myös monet harrastajataiteilijat. Suurelta osin teokset ovat 1970-luvulta ja osalla teoksista on vain kulttuurihistoriallista arvoa. Merkittäviä teoksia alueellisilta lahjoittajilta saatujen lisäksi ovat mm. Hugo Backmanssonin ja Juhani Soisalon maalaukset. Esko Tirroselta kokoelmassa on kolme lahjoitettua teosta, Kankaaseen kietoutunut (1977) sekä Yökaislikko (1977) ja Talvikaislikko (1978). Kymen läänin lakkauttamisen johdosta säätiö muutti nimensä 11.1.2000 Kaakkois–Suomen taidesäätiöksi. Taidemuseon vakiinnutettua toimintansa säätiö lakkautettiin kokonaan 20.11.2001 ja säätiön taidekokoelma, joka silloin käsitti 123 teosta, luovutettiin 8.3.2002 Kouvolan kaupungin hallintaan ja omistukseen. Kouvolan kaupunki kunnosti, luetteloi ja vakuutti teokset talletussuhteensa aikana. Kouvolan taidemuseo Poikilo on käytännössä huolehtinut kokoelmasta, josta suurin osa oli pitkään sijoitettuna Salpakeskuksen (entisen Kymen lääninhallituksen) tiloihin ja osin Kouvolan kihlakunnanviraston tiloihin.

Irmeli Tarmon ja Esko Tirrosen fotorealistisiin kausiin saakka. Informalismi teki katkoksen realismiin, sillä Suomen taideakatemiasta valmistunut Esko Tirronen palasi kotiseudulleen saavutettuaan mainetta juuri informalismin saralla. Samalla hänen mukanaan tuli silloinen puoliso, taiteilija Ulla Rantanen. Molemmat opettivat paikallisia harrastajia ja tulevia ammattilaisiakin. Tästä syystä kokoelmien 1960- ja 70-luvut ovat taidehistoriallisesti merkittävimmät. Määrällisesti eniten kokoelmassa on Tapani Lemminkäisen ja Tuomas von Boehmin piirustuksia (Lemminkäisen 96 ja von Boehmin 63 kpl). Lemminkäinen toimi Kouvolan seudulla pitkään ja dokumentoi vanhojen kuntien alueilla piirtämällä. Von Boehmin piirustukset ovat luonnoskokoelmaa, jotka taidemuseo sai lahjoituksena. Varsinaisista kokoelmataiteilijoista Esko Tirrosen teoksia on 63 ja Ulla Rantasen teoksia 47. Seuraavaksi eniten kokoelmaan kuuluu Vieno Elomaan, Veikko Vionojan, ja Eero Eirton teoksia. Eniten on grafiikkaa ja piirustuksia. Eri tekniikoita on kokoelmaan luetteloitu 21. Uusia taidetekniikoita, kuten mediataidetta tai interaktiivisia teoksia, on toistaiseksi vähän. Ajallisesti taidekokoelma ulottuu 1890-luvulta nykyhetkeen asti. Kokoelmaan kuuluu määrällisesti eniten teoksia 1950-luvun jälkeiseltä ajalta. Suurin osa näistä on grafiikkaa ja piirroksia. Kymenlaakson alueen nykytaiteilijat kuuluvat hankintojen keskeisiin kohteisiin. Koska taidemuseon hallinnoimat kokoelmat ovat karttuneet vaihtelevasti ja kontrolloimatta, osin kaupunkien toimialojen omina hankintoina, on kokoelman taso taiteelliselta laadultaan erittäin epätasainen, mikä on kokoelman heikkous.

Taidemuseon hallinnoiman kokoelman profiili, painopisteet ja tallennusalueet Uuden yhdistyneen Kouvolan kaupungin taidemuseo määrättiin liitossopimuksessa vastaamaan koko Pohjois-Kymenlaakson entisten kuntien ja kaupunkien taidekokoelmista. Anjalankosken, Elimäen, Jaalan, Kuusankosken, Kouvolan ja Valkealan kokoelmien lisäksi mukaan tuli entisten kuntayhtymien taide. Vuonna 2010 saatiin kokoelman inventointi päätökseen. Samalla hahmottui kuva pohjoiskymenlaaksolaisen taiteen ja keräilyn historiasta. Pohjois-Kymenlaaksossa esittävällä taiteella on ollut vankka sija koko 1900-luvun ajan. Tapani Lemminkäisen opit piirtämisestä ja kynällä dokumentoinnista elivät aikalaistaiteilijoiden tuotannossa eri variaatioin aina Onni Mansneruksen,

14

Kouvostoliitto-ryhmä, Pohjola-talo, 2009, kuva Pirkko Porkka


Arkisto, kuva-arkisto, kirjasto

Arkisto Taidemuseon arkistointi hoidetaan yhteistyössä Kouvolan kaupunginarkiston kanssa. Arkistoinnissa noudatetaan arkistolainsäädäntöä, jossa pysyvästi arkistoidaan museon omaa toimintaa ja näyttelyitä koskevaa materiaalia. Viranhaltijapäätökset arkistoidaan sähköisesti Kouvolan kaupungin käyttämässä Dynasty –tietojärjestelmässä. Museon omien näyttelyiden painettu materiaali kuten kutsukortit ja julisteet arkistoidaan museon omiin säilytystiloihin. Museo kerää omaa lehtileikearkistoa, johon talletetaan näyttelyitä ja alueen taiteilijoita koskevaa lehdistömateriaalia. Lisäksi arkistoidaan taiteilijahaastatteluita ja muuta taiteilijoita koskevaa materiaalia.

Taidemuseon kuva-arkisto Taidemuseo Poikilo ylläpitää valokuva-arkistoa, jota kartutetaan järjestelmällisesti näyttelyiden dokumentointikuvilla, taidekokoelmien teos- ja tunnistekuvilla, sekä avajaisten ja tapahtumien dokumentointikuvilla. Kuva-arkistoon kuuluu paperikuvia, negatiiveja, diakuvia sekä digitaalisia kuvia. Lisäksi teoskuvista ja tunnistekuvista tallennetaan valtakunnalliseen Muusa-teosrekisteritietokantaan useita versioita. Tietty otos digikuvista arkistoidaan myös kestävinä paperikuvina. Vanhat diat ja paperikuvat siirretään tarpeen mukaan digitaaliseen muotoon. Kuva-arkistosta voi ostaa museon omistamista teoksista digikuvia esim. julkaisuja varten.

Teosten poistaminen kokoelmasta Poisto kokoelmasta on erityistilanne ja se tehdään tarkan harkinnan jälkeen. Taidekokoelmista poistoja tehdään, mikäli teos tuhoutuu korjauskelvottomaksi tai häviää lopullisesti. Mikäli teos on ollut kateissa vähintään kahdessa 10-vuotisinventaariossa, voidaan se merkitä poistetuksi kokoelmasta. Pelkästään huono kunto ei ole poiston peruste, mutta mikäli konservointikustannukset nousevat liian suuriksi teoksen taiteelliseen arvoon nähden, on poisto kuntosyistä perusteltu, samoin, jos teos aiheuttaa vaaraa muiden kokoelmateosten säilymiselle tai se todetaan väärennökseksi. Väärennöksiksi todetut teokset tuhotaan tai luovutetaan poliisille. Rikokseksi epäillyistä ilkivaltatapauksista ilmoitetaan poliisille. Museonjohtaja päättää rikosilmoituksen tai tutkintapyynnön tekemisestä. Mikäli teoksen tiedetään jo hankintahetkellä koostuvan tietyssä ajassa tuhoutuviksi tiedetyistä materiaaleista, oikeus sen poistamisesta määritellään ja kirjataan jo sen hankintavaiheessa. Päätökset poistoista tekee museonjohtaja konsultoituaan museoiden taidehistorian alan asiantuntijoita, mahdollisia konservaattoreita tai heidän esityksestään, mikäli se on perusteltu. Kun teos päätetään poistaa, asiasta tehdään viranhaltijapäätös ja poisto dokumentoidaan mahdollisimman täydellisesti pysyvästi säilytettäväksi dokumentiksi. Poistettava teos on mahdollisuuksien mukaan dokumentoitava täydellisesti, ja tiedot säilytetään taideteosrekisterissä. Muusa-järjestelmässä on tarkat ohjeet poiston toteuttamiseksi tietokannassa niin että poistettu teos ei tule enää mukaan teoshakuihin. Kadonneen tai poistetun teoksen inventaarionumeroa ei poisteta tai käytetä uudelleen.

Kirjasto Taidemuseo Poikilo ja kaupunginmuseo ylläpitävät museoalan erikoiskirjastoa, jossa on sekä paikallishistoriallista kirjallisuutta ja julkaisuja että taidetta ja taiteilijoita koskevaa kirjallisuutta. Kirjastoon kerätään ja luetteloidaan valtakunnalliseen julkaisuvaihtorenkaaseen kuuluvien museoiden julkaisuja sekä omia erikoishankintoja. Se sijaitsee Kouvola-talon toisessa kerroksessa aulatilassa. Se toimii käsikirjastona, ja on toistaiseksi lähinnä museon henkilöstön työkäytössä. Kirjaston kirjat on luetteloitu YKL:n mukaisesti ja aihealueittain. Ne on diarioitu vuodesta 2017 lähtien excel-luetteloksi museon sisäiseen käyttöön. Kirjastossa voi käydä lukemassa kirjoja, mutta sieltä ei kuitenkaan lainata kirjoja talon ulkopuolelle kuin poikkeustapauksessa.

KOKOELMAHANKINNAT Yleiset periaatteet Tässä uudessa kokoelmaohjelmassa linjataan hankintakriteerit taidemuseon omaa kokoelmaa (KTM) varten. Kokoelmaan hankitaan harkitusti suomalaisen nykytaiteen edustavia teoksia, pyrkien ajankohtaisuuteen ja keskustelevuuteen, paikallisuuden ollessa lisäbonuksena. Taideostojen tarkoitus on tallentaa oman aikamme taidetta ja tukea elävien ammattitaiteilijoiden työskentelyä. Uudella linjauksella pyritään keskittämään taidemuseon vaatimattomat resurssit vastuulliseen oman kokoelman hoitoon. Keskeisimpiä hankintakriteereitä ovat: - teoksella on korkea taiteellinen laatu

15


- teoksella on suhde nykyiseen kokoelmaan (täydentävä ja merkitystä kohottava)

ole velvollisuutta ottaa vastaan yksittäisiä teoksia tai kokoelmia mistään ulkopuolelta sanellusta syystä.

- teokselle on osoitettavissa oleva sijoituspaikka huomioiden tekniset vaatimukset Uusi linjaus on myös, että kaupungin tai sen yksiköiden omatoimisesti hankkimat tai lahjaksi saamat teokset tai esineet, kuten ystävyyskaupunkilahjat ja virkamiesten muotokuvat eivät automaattisesti siirry osaksi taidemuseon kokoelmaa (KTM), vaan ne kirjataan osaksi kaupungin kokoelmaa (KKK) jota taidemuseo hallinnoi.

Lahjoituksia vastaanotettaessa kiinnitetään huomiota teosten taidehistorialliseen merkittävyyteen ja siihen, että ne täydentävät kokoelmia kokoelmaohjelman linjausten mukaisesti. Kokoelmaan ei hankita aineistoa, jota ei pystytä luetteloimaan asiallisesti, säilyttämään, varastoimaan tai asettamaan näytteille, ellei hankinnalle ole erityisiä perusteita. Poikilo-museot ei ota vastaan lahjoituksia tai talletuksia, jotka velvoittavat niiden pysyvään esilläpitoon tai aiheuttavat kohtuuttomia kustannuksia tai haittaa museon toiminnalle.

Näidenkään ehtojen tullessa täytetyiksi ei pidä hankkia teoksia joiden provenienssi ja omistusoikeus on kyseenalainen. Ennen minkään ostettavaksi, lainaksi, lahjaksi, testamentin perusteella tai vaihdossa tarjotun teoksen hankkimista taidemuseo tai taidehankintatyöryhmä pyrkii kaikin tavoin varmistamaan, ettei sitä ole hankittu tai viety vastoin lakia alkuperämaastaan tai muusta maasta, jossa se mahdollisesti on omistettu laillisesti. Teoksen provenienssi eli koko omistushistoria siitä lähtien, kun se on valmistettu, pyritään selvittämään asianmukaisella huolellisuudella.

Lahjakirjaan ei voida sisällyttää lahjan antamisen ehtoja, paitsi erityisen merkittävää kokoelmaa vastaanotettaessa. Merkittävän kokoelman vastaanottamisen ehdoista päättää liikunta- ja kulttuurilautakunta. Mikäli museo on saanut lahjan testamentin kautta, on testamentin toimeenpanijan luovutettava museolle testamentti sekä sen toimeenpanoa koskevien asiakirjojen kopiot, eli kopiot perunkirjoituksesta ja pesänselvityksestä sekä jako-osien tilityksestä, jakamattoman kuolinpesän kyseessä ollessa osakkaiden nimet, yhteystiedot ja allekirjoitukset.

Kansainvälisen museoliiton ICOMin linjauksen mukaan ”teoshankinnoissa noudatetaan erityistä varovaisuutta kun hallintoelimen tai museohenkilökunnan jäsenet, heidän perheenjäsenensä tai heihin läheisessä suhteessa olevat henkilöt tarjoavat esineitä ostettavaksi, lahjoituksina tai verohelpotuksia vastaan.” Poikilo-museot noudattaa tätä ohjetta omassa toiminnassaan.

Taidemuseo ei vastaanota deponointeja, paitsi erityisistä kokoelman liikkuvuuteen liittyvistä syistä. Poikilo-museoiden on voitava käyttää teoksia omassa näyttely- ja lainaustoiminnassaan tai tutkimusaineistona. Tallettaja vastaa teosten vakuuttamisesta. Pelkkää säilytystilaa ei luovuteta ulkopuolisille vastikkeetta ilman erityistä ja perusteltua syytä. Taidemuseo Poikilolla on oikeus irtisanoa säilytyssopimus kesken sopimuskauden sitä erikseen perustelematta.

Lahjoitukset, testamentit, talletukset Lahjalla tarkoitetaan teoksen omistus- ja hallintaoikeuden luovuttamista museolle vastikkeetta. Museo ei ole velvollinen vastoin tahtoaan ottamaan vastaan lahjoituksia. Lahjoitettavan teoksen pitää sopia taidemuseon hankintakriteereihin ja sopia tai täydentää kokoelmaa. Yksittäisiä lahjoituksia vastaanotettaessa otetaan huomioon edellä esitetyt hankintakriteerit. Museo vastaanottaa teoslahjoituksen täysin omistus- ja kaikin mahdollisin oikeuksin. Museo voi käyttää teosta haluamallaan tavalla museon tarkoitusperien mukaan. Lahjoituksesta tehdään aina kirjallinen lahjoitussopimus, jossa määritellään osapuolten oikeudet ja velvollisuudet. Allekirjoituksellaan lahjoittaja vahvistaa, että teos on annettu museolle täydellisenä ja peruuttamattomana lahjana. Lahjoittaja on velvollinen ilmoittamaan tiedossaan olevat tekijänoikeuksien tai muiden oikeuksien rajoitukset. Teosten provenienssitietojen on oltava selvillä lahjoitusta vastaanotettaessa. Lahjoitukseen ei saa sisältyä ehtoja, jotka vaarantavat Poikilo-museoiden riippumattomuuden. Museoilla ei myöskään

16

Prosessikuvaus: Kokoelmiin liittäminen

Hankinta ja päätöksenteko Taidemuseo Poikilo hallinnoi kahta karttuvaa kokoelmaa: taidemuseon kokoelmaa (KTM) sekä Kouvolan kaupungin taidekokoelmaa (KKK). Taidekokoelmien kartuttamisella tarkoitetaan teosten ostoja sekä lahjoitusten ja talletusten vastaanottamista. Taideteoksia voidaan ostaa suoraan taiteilijalta, yksityisiltä tahoilta, gallerioista, huutokaupoista ja taidemuseon omista näyttelyistä. Museo voi myös järjestää taidekilpailuja hankkiakseen taideteoksia kokoelmiinsa tai kaupungin kokoelmaan. Taideteoksen hankinnasta tekee viranhaltijapäätöksen museonjohtaja päätösvaltansa mukaisesti. Hankintapäätös sisältää kirjalliset perustelut hankinnalle. Edellä esitellyt kokoelmapoliittiset periaatteet perustellaan selkeästi kunkin hankittavan teoksen kohdalla hankintapäätöksessä. Periaatteista poikkeavia teoshankintoja on tehtävä vain poikkeustapauksissa.


Anne Tompuri, Nimetön, 1993, kuva Matti Sinkkonen

Taidemuseon teoshankinnat tehdään työryhmässä, johon museonjohtajan lisäksi voivat kuulua kokoelma-amanuenssi, näyttelyamanuenssi, sekä mahdolliset asiantuntijat. Lopullisen päätöksen tekee museonjohtaja.

A = piirustukset ja maalaukset B = veistokset C = tekstiilitaide, valokuva, mediataide ja muut erikoistekniikat G =grafiikka

Vastaanottoasiakirjat Kullakin luokalla on oma juokseva numerointinsa. Lahjoituksen vastaanottamisesta päättää museonjohtaja, erityistapauksissa liikunta- ja kulttuurilautakunta. Erityistapaus tarkoittaa sellaista tilannetta, jolloin taidemuseo olisi saamassa erityisen arvokkaan tai suuren kokoelman, jonka vastaanottaminen vaatii lisäresursointia. Lahjoituksista tehdään lahjakirja, jossa on tiedot teoksista ja kuvat, mikäli mahdollista. Museonjohtaja allekirjoittaa sen kahtena kappaleena. Molemmat kappaleet lähetetään lahjoittajalle, joka palauttaa toisen allekirjoitettuaan sen. Joskus voidaan tarvita useampien henkilöiden, esim. perikunnan kaikkien osakkaiden allekirjoitukset. Hankintapäätös liitteineen ja lahjakirjat ovat taidemuseon arkistonmuodostussuunnitelman mukaan pysyvästi säilytettäviä asiakirjoja. Hankintapäätökset talletetaan digitaalimuodossa Dynasty-asiakirjaohjelmaan. Kokoelma-amanuenssi säilyttää kopiot lahjakirjoista, alkuperäisten säilytyksestä huolehtii museosihteeri, joka toimittaa ne kaupunginarkistoon.

Diariointi Karttuviin kokoelmiin tuleva uusi teos saa juoksevan inventaarionumeron viipymättä teoksen tekniikka huomioiden. Luetteloinnissa käytetään kirjainlyhennettä KTM (=Kouvolan taidemuseo), mikäli teos luetteloidaan taidemuseon omaan kokoelmaan. Alakokoelmissa käytetään erikseen sovittuja kirjantunnuksia. Tekniikasta riippuen inventaarionumeroon määräytyy kirjainosa:

Tiedot kirjataan manuaalisesti inventaariokirjaan ja tämän jälkeen Suomen taide ja taidekokoelmat -osuuskunnan ylläpitämään Muusa -tietokantaan. Teos kuvataan ja kuva liitetään taideteosrekisteriin. Rekisteriin kirjataan lisäksi taiteilijatieto, teoksen nimi, ajoitus, tekniikka, koko, merkinnät ja hankintatiedot sekä muut mahdolliset teokseen liittyvät tiedot, mikäli nämä tiedot ovat olemassa. Teos merkitään diaariin vasta kun hankintapäätös on tehty ja päätöksen valitusaika kulunut umpeen. Hankintatiedot merkitään hintoineen vasta kun lasku on maksettu ja sen kopio saatu museosihteeriltä.

Tarkastus ja kuntomerkinnät Teos tarkastetaan, puhdistetaan kevyesti takaa ns. kuivapuhdistuksella eli imurilla tai pölyhuiskalla. Teoksen maalipintaan ei kosketa. Mikäli kyseessä on lasilla päällystetty grafiikan vedos, voidaan lasi varovasti puhdistaa esim. lasinpesuaineella ja nahkealla mikroliinalla. Teokseen merkitään annettu inventaarionumero museon omalla liimattavalla paperilapulla ja lisäksi kehykseen tai teoksen taakse merkintätussilla. Lisäksi kirjoitetaan museon nimi, joskus myös taiteilijan nimi ellei sitä ole ennestään. Mikäli kyseessä on paperivedos, numero merkitään siihen mahdollisimman huomaamattomaan kohtaan lyijykynällä. Tekstiiliteokseen ommellaan kanttinauhasta merkintälappu johon inventaarionumero merkitään tekstiilimerkkaustussilla. Tarvittaessa tehdään kuntoarvio ja erilaisia huomioita teoksen ripustuksesta, kunnosta ja kehystyksestä. Nämä huomiot kirjataan Muusaan, johon tällöin merkitään myös kuntoluokka.

17


Teoksen mittojen merkitseminen

Luettelointi

Taidemuseoiden yhteisen käytännön mukaisesti maalaus mitataan maalatun levyn tai kiilakehyksen mukaan. Piirustuksesta mitataan aina lehden koko. Mittoina ovat korkeus x leveys, ja mitat merkitään teoslappuun teoksen taakse sekä Muusan teostietoihin. Mikäli teoksessa ei ole kehyksiä, nämä mitat riittävät. Jos teoksessa on kehys, mitataan teoksen korkeus x leveys kehyksestä, ja nämä tiedot lisätään teoslappuun ja/tai teoksen taakse sekä Muusaan kehystietoihin. Mikäli teoksen kehykset muodostavat osan teosta (ns. laatikkokehys), katsotaan kehysmittojen olevan samat kuin teosmitat.

Luettelointitieto on kokoelmahallinnan perusta. Tiedon on oltava saavutettavaa ja käyttökelpoista siten, että se hyödyttää sekä museon omaa henkilökuntaa, että ulkopuolisia tietoa kaipaavia tahoja. Luetteloinnista on vastuussa kokoelma-amanuenssi.

Veistoksesta mitataan vastaavasti korkeus x leveys x syvyys, lisäksi kirjataan jalustan tiedot ja mitat. Grafiikan osalta mitataan levyn/laatan koko, grafiikan lehden mitat ja kolmantena kehysmitat. Lisäksi merkitään vedosnumero Muusaan. Valokuvien mitat merkitään samoin, ja uusimmissa digitaalivalokuvissa merkitään lisäksi editionumero ja –vuosi. Videoissa merkitään erikseen teoksen kesto minuutteina ja sekunteina. Muut tiedot saadaan yleensä videon lopun krediittilistauksesta. Videot talletetaan kokoelmiin aina mahdollisimman korkearesoluutioisena masterkappaleena ulkoiselle, vähintään 1 teratavun kovalevylle taiteilijan itsensä digitoimana, ja lisäksi talletetaan ainakin kaksi ns. käyttökopiota, jotka voivat olla pienempiresoluutioisia. Videoiden mastertallenteet säilytetään aina grafiikkavarastossa eikä niitä käytetä esityksessä.

Digikuvaus ja varastointi Teos digikuvataan, tarvittaessa myös selkäpuolelta. Teoksesta otetaan vähintään tunnistekuva. Mikäli tarvitaan julkaisukelpoinen kuva, otetaan yhteyttä mahdolliseen kuvaajaan ja sovitaan kuvausaika. Jos studiovalot ovat käytössä ja tilaa on, voidaan teos kuvata itsekin omien taitojen ja tilanteen mukaan. Kuvaus tehdään mahdollisimman suurella resoluutiolla myös mahdollisten vaurioiden dokumentoimiseksi. Kuvauksen jälkeen teos viedään säilytystiloihin, joko maalaus- tai grafiikanvarastoon, riippuen teoksen pohjamateriaalista. Mikäli teoksessa ei ole ennestään ripustuslankaa, se lisätään koukkuineen teoksen taakse jos teos aiotaan ripustaa maalausvaraston verkkoseinäkkeisiin. Veistokset tai reliefit sijoitetaan varastoon kevyesti silkkipaperein suojattuina. Irralliset grafiikanlehdet sijoitetaan grafiikan varaston metalli- tai puulaatikkoihin silkkipaperilla suojattuina. Inventaarionumero kirjoitetaan suojapapereihin lyijykynällä, ja tunnus merkitään laatikon reunaan tarralapulla tai maalarinteipillä jotta se on luettavissa.

18

Tietokantaan kirjattavia luettelointitietoja on kolmenlaisia: perustietoja, kokoelmahallinnallisia tietoja kuten sijainti ja kunto sekä tarkempaan tutkimukseen perustuvia sisällöllisiä tietoja. Museokokoelmien ammatillisten normien mukaiseen dokumentointiin sisältyvät esineen/teoksen identifiointitiedot, kuvat, tiedot alkuperästä, hankinnasta, kunnosta, käsittelystä, konservoinneista, sijainnista ja siirroista. Kaikista teoksista kirjataan vähintään perustiedot. Muita syventäviä tietoja lisätään ja tarkennetaan mahdollisuuksien mukaan. Tarkentavia tietoja voidaan saada vertaamalla entisiä kuntien kortistoja, jotka ovat työarkistona taidemuseon toimistossa. Teos-, aihe- ja kuvaluetteloinnissa käytetään yleisesti hyväksyttyjä asiasanalistoja ja teosten sisältökuvauksessa on käytössä Yleinen suomalainen ontologia sekä Iconclass – luokitusjärjestelmä. Muusa-ohjelmassa on lisäksi omat sanalistansa. Yleisenä luettelointiohjeena käytetään Museotyöntekijän käsikirja I:n Taideteosten luettelointiohjetta vuodelta 2009 sekä Museoviraston julkaisemaa Taideteosten luettelointiohjetta vuodelta 2014. Nykyisten resurssien rajallisuuden vuoksi on luetteloinnissa kuitenkin useimmiten tyydyttävä perustietojen kirjaamiseen.

Kokoelmanhallintajärjestelmä Taidemuseo Poikilo käyttää kokoelmanhallintaohjelmana Suomen taide ja taidekokoelmat –osuuskunnan ylläpitämää Muusa-ohjelmaa, joka on alun perin Suomen Kansallisgalleriassa kehitetty taidekokoelmien hallintaan suunniteltu ohjelmisto ja palvelu. Luettelointitiedot ja digitaaliset kuvatiedostot, tai muut dokumentoivat tiedostot säilytetään Muusa-kokoelmahallintajärjestelmään tallennettuna. Palveluntoimittaja vastaa järjestelmän varmuuskopioinnista vähintään kerran vuorokaudessa. Palveluntoimittaja on järjestänyt palvelun yhteistyössä Microsoftin kanssa ja siinä hyödynnetään Microsoft Azure EU-alueen pilvipalveluita. Kouvolan kokoelmanhallintajärjestelmä tuotetaan osana useamman kokoelmanhallintajärjestelmän kokonaisuutta hyödyntäen jaettuja palvelukomponentteja. Kokoelmanhallintajärjestelmään tallennettava taidehistoriallinen tieto jäsennetään CIDOC Conceptual Reference Model (ISO 21127:2006) mallin mukaisesti. Kokoelmanhallintajärjestelmää käytetään henkilökohtaisilla käyttäjätunnuksilla. Käyttövaltuudet asettaa Kouvolan taidemuseon pääkäyttäjä eli kokoelma-amanuenssi.


Kokoelmien dokumentointi, ja inventointi Henkilökunta seuraa kokoelman kuntoa ja teosten sijaintia jatkuvasti. Uudet hankinnat ja lahjoitukset viedään inventaarioon välittömästi. Sijoituspaikkaraportti päivitetään vuosittain ja muutokset päivitetään aina teoksia siirrettäessä. Kokoelmaraportit sijoituspaikoista tehdään vuoden vaihtuessa ja toimitetaan vakuutusyhtiölle. Raportit sijoituspaikoista arkistoidaan omaan käyttöön. Viimeisin 10-vuotisinventointi tehtiin Kouvolan keskustan alueella 2016.

Prosessikuvaus: Inventointiprosessi

paperilappu ja/tai inventaariotunniste. Epäselvissä tapauksissa tunnistamista helpottavat teokset materiaali ja koko.

Inventoinnin suorittaminen Etukäteen sovitaan tilan tai rakennuksen vastuutahon kanssa, että kaikkiin tiloihin ja huoneisiin pääsee. Sijaintipaikkalistassa olevien paikkatietojen mukaisesti edetään etsien teoksia viimeksi todetuista sijaintipaikoista. Useimmiten teos on yhä entisellä paikallaan. Tarkistetaan sen kunto, merkitään teos löytyneeksi listaan ja merkitään muistiin mahdolliset vauriot. Otetaan teoksesta tunnistekuva. Mikäli teos ei löydy heti, tarkistetaan ympäröivät tilat ja myös komerot. Yhteyshenkilöltä voidaan kysyä teoksen kohtalosta. Kaikki mahdolliset tilat on tarkastettava, myös varastot, ullakot, ja käytöstä poistuneet työhuoneet.

Kohdealueen valinta Inventoitavat kohteet (julkiset rakennukset, koulut, palvelutalot yms.) joissa tiedetään teoksia olevan, valitaan etukäteen sijaintipaikkalistan mukaan. Inventointisuunnitelmassa on 10-vuotisinventointi toteutettu kahteen kertaan Kouvolan keskusta-alueella, vuosina 2006 ja 2016. Kouvolan keskustan ulkopuolisina alueina inventoitiin kuntaliitoksen yhteydessä vuonna 2009 Anjalankosken, Jaalan, Elimäen, Kuusankosken ja Valkealan entisten kuntien alueet. Seuraava 10-vuotisinventointi toteutetaan 2019 näillä viimeksi mainituilla alueilla.

Inventoinnin lisääminen Muusa-järjestelmään Teoksen inventointi merkitään tehdyksi taideteosrekisteriin. Samalla päivitetään teoksen sijaintipaikkatiedot ja vastuuhenkilöt. Mikäli teosta ei ole löytynyt, teos merkitään kadonneeksi paikkamerkinnällä ”ei löydy”. Merkintä voidaan jälkikäteen perua. Löytymättömistä teoksista laaditaan erikseen lista joka haluttaessa voidaan julkaista esim. kaupungin sisäisessä intranetissä.

Tarvittavat muistiinpanovälineet Inventointia suorittamassa on hyvä olla kaksi henkilöä, koska teosten seinältä ottaminen ja takaisin ripustaminen helpottuu. Toisen vastuulla on niin sovittaessa kuvaaminen ja siihen liittyvät asiat. Mukana on oltava vanha sijaintipaikkalista, lyijykynä, merkintätussi, taidemuseon omia tunnistelappuja, liimaa, mittanauha, pihdit, sivuleikkuri, suojakäsineet, sakset ja ruuvimeisseli sekä jonkun verran ruuveja ja lenkkiruuveja. Kamera ja kamerajalusta ovat oleelliset välineet. Mikäli mahdollista, mukana on hyvä ottaa myös museon käytössä oleva IPad, jolla pääsee tarkistamaan ja merkitsemään huomioita Muusa-järjestelmään suoraan.

Teosten tunnistaminen Teosten sijaintipaikkaraportista on hyvä tulostaa mukaan kuvallinen versio koska se nopeuttaa työtä. Kaikista teoksista ei kuitenkaan ole kuvaa, joten teokset on identifioitava muitten tunnisteiden mukaan. Aikaisemmin inventoiduissa teoksissa on takana taidemuseon merkinnät, taidemuseon

KOKOELMIEN HOITO, SÄILYTYS JA TURVALLISUUS Konservointipolitiikka Kaikki toiminta museossa tähtää taideteosten säilyttämiseen jälkipolville. Taidemuseon amanuenssit, näyttelymestari ja museomestari tarkkailevat kokoelman teosten kuntoa jatkuvasti teoksia käsitellessään. Mikäli havaitaan vaurioita tai vaurion uhkaa teoksissa, pyydetään taidekonservaattori paikalle. Konservointi toteutetaan ostopalveluina. Konservointia on sekä ennaltaehkäisevää, että korjaavaa. Poikilo-museoissa ennaltaehkäisevä konservointi käsittää mm. teosten kehysten ja ripustuskunnon tarkistamisen ja teosten valolta ja pölyltä suojaamisen. Teoksista tehdään kuntoluokitus kun huomioita kirjataan Muusaan. Konservointitoimenpiteisiin turvaudutaan silloin kun teos ei enää ilman niitä ole näyttelytai ripustuskelpoinen.

19


Konservoinnista pyydetään aina raportit ja kuvat suoritetuista toimenpiteistä. Raportit ja kuvat arkistoidaan manuaalisesti ja viedään Muusaan teoksen lisätietoihin.

Taidemuseon henkilökunta vastaa teosten käsittelystä, siirrosta, ripustuksista, puruista, kuljetuksista ja säilytyksestä. Henkilökunta tarkkailee museotilojen olosuhteita sekä teosten kuntoa. Sijaintitiedot pyritään pitämään ajantasaisina vuosiraportoinneilla.

Museon olosuhdetiedot

Vastuu kokoelmista on liikunta- ja kulttuurilautakunnalla. Jos museotoiminta lakkaa, on Kouvolan taidemuseon kokoelmat osakokoelmineen pyrittävä sijoittamaan aluetaidemuseoon tai vastaavaan ammatillisesti hoidettuun museoon, joka on halukas vastaanottamaan kokoelmat. Kokoelmat on pyrittävä pitämään kokonaisina. Kokoelmien nimet on lahjoituksen yhteydessä säilytettävä.

Kouvolan taidemuseo on rakennettu vuonna 1987 taidemuseoksi. Taidemuseo näyttelytiloineen, varastoineen, teosten säilytystiloineen ja lastaustiloineen täyttää minimissään sen aikaiset taidemuseoilta vaadittavat olosuhde- ja turvallisuusvaatimukset. Näyttelytiloissa on tallentava kameravalvonta. Näyttely- ja varastotiloissa on liikeilmaisimet. Hälytys siirtyy kaupungin valvontajärjestelmän kautta paikalliselle vartiointiliikkeelle. Museotiloissa on koneellinen tulo/poisto –ilmanvaihtojärjestelmä varustettuna kiertoilmalla, lämmityksellä, jäähdytyksellä, kuivauksella ja kostutuksella. Lämpötilaa säädetään säätöjärjestelmällä niin että kosteuden hälytysraja-arvot ovat normaalioloissa 40 % ja yläraja 50 %. Asetusarvo on 45. Grafiikkavarastossa ei ole lämpötilan tai kosteuden säätömahdollisuutta mutta olosuhteet pysyvät tilan sijainnista johtuen melko tasaisina. Varsinaista tavarahissiä ei ole, vaan teoskuljetuksiin käytetään henkilöhissiä. Kouvolan taidemuseon tilojen olosuhteista vastaa Kouvolan kaupungin tilapalvelut. Siivoukset hoidetaan säännöllisesti, ja lisätään tarvittaessa. Olosuhteita valvovat Kouvola-talon vahtimestarit ja/tai kiinteistönhoitajat sekä Poikilo-museoiden museomestari. Säilytysmateriaaleina taidemuseossa käytetään hapotonta silkkipaperia teosten pölysuojana. Veistosten pölysuojana on polypropeenista valmistettu kuituharso. Grafiikan irtovedokset säilytetään metallisissa tai puisissa arkistolaatikoissa.

Digitaalinen pitkäaikaissäilytys Museokokoelmiin liittyvät tiedot säilytetään Suomen Taide ja taidekokoelmat Osuuskunnan palvelinympäristössä. Omista teoksista otetut digitaaliset tallenteet eli teoskuvat säilytetään museotoimistossa, vanhemmat kuvat cd-levykkeillä ja uudemmat irrallisella kovalevyllä tiff-muodossa mikäli sellainen on otettu. Lisäksi ne säilytetään Muusa-tietokannassa joko tiff-kuvina tai resoluutioltaan pienempinä jpg -käyttökuvina.

Kokoelman turvaaminen Museotoiminnan keskeinen periaate on varmistaa kokoelmien säilyminen. Museolla on velvollisuus hankkia, säilyttää ja edistää kokoelmiaan suojatakseen taiteellista perintöä. Mitään taideteosta ei pidä ostaa tai vastaanottaa ellei teos nimenomaisesti sovi kokoelmaan hankittavaksi.

20

Riskikartoitus, pelastussuunnitelma, vakuutukset Taidemuseon varastotilat on rakennettu 1987 puolta pienemmälle teosmäärälle. Tilojen ahtauden vuoksi osa suurikokoisista teoksista (43 kpl) on siirretty lokakuussa 2018 Museoviraston Kokoelma- ja konservointikeskukseen Vantaalle. Koska koneelliset järjestelmät taidevaraston osalta ovat tulleet käyttöikänsä päähän ja tiloissa on muutenkin vakavia puutteita ja myös kaupunginmuseon kokoelmakeskus on laajennuksen ja uudistamisen tarpeessa, Poikilo-museot on alkanut ajaa oman, asianmukaisen kokoelmakeskuksen rakennuttamista tai saneeraamista olemassa olevaan kiinteistöön. Oma kokoelmakeskus on välttämätön investointi lähitulevaisuudessa, mikäli halutaan säilyttää taide- ja esinekokoelmat museolain vaatimalla tasolla myös tulevaisuuden sukupolvien käyttöön. Taidemuseon kokoelmat on vakuutettu. Vakuutusyhtiölle toimitetaan vuosittain lista teoksista vakuutusarvoineen ja niiden senhetkisistä sijaintipaikoista. Teosten vakuutusarvojen laskennassa lähtökohta on teoksen hankinta-arvo, lisättynä toteutuneilla konservointikustannuksilla. Teosten vakuutusarvot tarkistetaan aina kun niistä tehdään lainasopimus. Lainausprosessissa teokset vakuutetaan ns. naulasta naulaan –periaatteella, eli vakuutus kattaa näyttelykuljetukset lähtöpaikasta näyttelykohteeseen ja takaisin ja vakuutusturva on voimassa näyttelyn keston ajan. Poikilo-museoiden pelastussuunnitelma noudattaa Kouvola-talon yleistä pelastus- ja valmiussuunnitelmaa. Taidekokoelmien osalta Kouvola-talon säilytystiloissa on maalaus- ja grafiikkateosten osalta olemassa arvoluokitukseen perustuva sijaintikohtainen suunnitelma. Museomestari vastaa kokoelman pelastussuunnitelman päivittämisestä.


KOKOELMIEN SAAVUTETTAVUUS Näyttelykäyttö Omiin kokoelmiin perustuvia näyttelyitä järjestetään pienimuotoisesti Poikilo-galleriassa. Taidemuseo kuitenkin esittelee teoksiaan aina osana näyttelytoimintaa noin 1000 m² neliömetrin kaksikerroksisessa taidemuseotilassaan, johon kuuluu myös Kino Poikilo. Taidemuseo voi järjestää näyttelyitä myös ulkopuolisissa tiloissa, mutta käytännössä resurssipulan vuoksi tämä toiminta on hyvin rajallista.

Julkaisu- ja verkkokäyttö Saavutettavuuteen liittyvät myös kokoelmajulkaisut. Järjestyksessä toinen kokoelmakirja Poikilo-museoiden 30-vuotisessa historiassa julkaistiin vuonna 2017. Poikilo-museoiden julkaisutoiminta keskittyy tällä hetkellä enemmän tutkimusja näyttelyjulkaisuihin, joissa pyritään ottamaan käsittelyyn jokin laaja ja monisyinen kokonaisuus. Omista kokoelmataiteilijoista Esko Tirrosesta ja Ulla Rantasesta on julkaistu omat kirjansa. jotka ovat valtakunnallisessa levityksessä.

Museon kokoelmahallintaohjelmasta Muusasta on mahdollista saada määräaikainen ilmainen käyttöoikeus erikseen sovittaessa käyttöoikeuksien pääkäyttäjän kanssa. Oikeutta ovat käyttäneet mm. julkaisujen kirjoittajat ja toiset museot. Tietoa kokoelmista, näyttelyistä ja taiteilijoista saa ilmaiseksi ja siitä vastaavat kaikki museon työntekijät.

Kokoelmien käytön rajoitukset Kokoelmien käyttöä rajoittavat henkilötietolaki ja EU:n 2018 voimaan tullut tietosuoja-asetus. Tekijänoikeuslaki- ja asetus rajoittavat teosten toisintamista eli teoskuvien käyttöä niin painotuotteissa, näyttelykäytössä kuin verkkokäytössä. Museoilla on kuitenkin erityisasema taiteilijoiden teosten esille tuomiseen koska Museoliitto on museoiden puolesta neuvotellut Kuvasto ry:n kanssa vuosisopimukset joka kattaa verkkokäytön esim. Finna-palvelun osalta. Kunkin näyttelyn osalta Poikilo-museot maksaa Kuvasto-korvaukset siihen kuuluvan taiteilijan osalta. Myös mediataiteen osalta museo maksaa taiteilijoille Kuvaston kautta. Taiteilijalla on aina luoksepääsyoikeus teoksiinsa.

Taideteosten tulisi olla tutkijoiden ja muiden kiinnostuneiden käytössä nykyistä paremmin. Tätä päämäärää varten taidemuseo Poikilo on tehnyt Kuvaston kanssa vuosisopimuksen jolla kokoelmatiedot teoskuvineen on saatu v. 2017 yleiseen Finna.fi –palveluun yleisön selattavaksi avoimena datana. Palvelu päivittää kokoelmatiedot suoraan Muusa-hallintajärjestelmästä rajapinnan kautta. Taidemuseon kokoelmat löytyvät haulla ”Kouvolan taidemuseo”, mutta museo valmistelee Finnaan omaa näkymää.

Teoslainat

Kokoelmapalvelut

Pääperiaate on, että Kouvolan taidemuseo lainaa teoksia vain sellaisille tahoille, joissa teoksista vastaa museoammatillinen henkilökunta ja joissa on valvotut ja olosuhteiltaan kontrolloidut tilat. Kaikista teoslainoista tehdään kirjallinen lainasopimus. Jokainen lainapyyntö harkitaan erikseen. Lainoista tekee päätöksen museonjohtaja. Lainauksessa otetaan huomioon lainaan pyydetyn teoksen kunto, näyttelyn merkitys, näyttelyolosuhteet, teoksen kuljetukseen liittyvät seikat ja muut mahdolliset seikat. Myös mediataiteen teosten tai esityskopioiden lainauksesta tehdään aina lainasopimus. Mahdolliset tekijänoikeusvelvoitteet siirtyvät lainansaajalle.

Taidemuseon velvollisuutena on myös edistää ja harjoittaa oman kokoelman teoksista ja taiteilijoista tehtävää tutkimusta. Poikilo-museot tarjoaa asiakkaille kuva-, kokoelma- ja tietopalvelua. Museon tuottamista teoskuvista on mahdollista tilata julkaisukelpoiset digikuvat. Museon kuvapalvelut on hinnoitellut käyttömaksut omassa hinnastossaan. Taidemuseo myy kertajulkaisuoikeudella vain sellaisia teoskuvia jotka esittävät taidemuseo Poikilon kokoelmiin kuuluvia taideteoksia. Kuva-arkistosta pyydetään ensisijaisesti digitaalisessa muodossa olevia kuvia. Julkaisuihin tarkoitetut teoskuvat tilataan ammattivalokuvaajalta. Valokuvaaja on luovuttanut kuviaan koskevat tekijänoikeudet Kouvolan taidemuseolle. Myös museon henkilökunnan ottamien kuvien tekijänoikeudet ovat museolla.

Teoslaina tarkoittaa taidemuseo Poikilon kokoelmiin kuuluvan teoksen lainaamista lyhyeksi ajaksi ulkopuoliselle osapuolelle, joka ei kuulu Kouvolan kaupungin organisaatioon. Taidemuseo Poikilo lainaa teoksia muille taidemuseoille, gallerialle tai ammattimaiselle taidealan tapahtumanjärjestäjälle sekä taiteilijoiden omiin näyttelyihin. Teoslainoilla pyritään edistämään taidemuseoiden välistä yhteistyötä ja parantamaan kokoelmien näkyvyyttä ja tunnettuutta. Etusijalla ovat näyttelyt joista julkaistaan näyttelyluettelo.

Lainaehdot kirjataan lainasopimukseen. Lainasopimukseen voidaan liittää erityisehtoja. Lainasopimukseen voidaan liittää sopimus kuvan käytöstä. Lainan tiedot kirjataan Muusa-rekisteritietokantaan lainasopimuksen allekirjoittamisen jälkeen. Kaikki lainattavat teokset on vakuutettava näyttelyn ja

21


kuljetusten ajaksi naulasta naulaan – periaatteella. Teokset vakuuttaa lainanottaja. Vakuutussumman määrittelee Kouvolan taidemuseo. Mikäli lainasta koostuu erityiskustannuksia, esim. konservointia, kuljetuslaatikon rakentamista, kehystystä tms. voidaan tästä periä maksu. Teoskuljetusten on tapahduttava taidekuljetuksiin erikoistuneiden ammattilaisten toimesta taidekuljetuksiin tarkoitetulla kalustolla. Museon edustaja tai ostopalveluna taidekonservaattori matkustaa tarvittaessa teosten mukana valvoakseen niiden kuljetusta ja käsittelyä. Kuriirina voi toimia myös toisen museon edustaja. Kuljetuksista ja kuriirin matkoista koituvista kustannuksista vastaa lainan vastaanottaja. Lainauksen käytännön töistä huolehtivat amanuenssi ja museomestari. Ennen lainaamista taidemuseo Poikilon amanuenssi tekee teokselle alustavan kuntotarkastuksen. Tapauskohtaisesti voidaan edellyttää, että konservaattori tarkistaa teokset ennen lähtöä lainaan, niiden saapuessa lainauskohteeseen sekä niiden lähtiessä takaisin taidemuseo Poikiloon. Lainansaaja kustantaa kaikki kuntotarkastuksesta koituvat kulut. Teoksen lähtiessä lainaavasta museosta siitä tehdään erillinen nouto- ja palautustodistus, johon pyydetään lainaavan museon edustajan kuittaus. Lainaaja on velvollinen tarkistamaan teosten saavuttua lainauskohteeseen, että kaikki teokset ovat saapuneet ja että ne ovat kunnossa. Teoksen saapuminen näyttelyn päättymisen jälkeen takaisin lainaavaan museoon kuitataan nouto- ja palautustodistukseen.

Teokset joita ei lainata Huonokuntoisia ja konservointia vaativia teoksia ei lainata. Laina myönnetään vain, mikäli lainaaja suostuu kustantamaan tarvittavat konservointitoimenpiteet. Tämä koskee myös teoksen kehyksiä tai jalustaa. Taidemuseo Poikilo ei lainaa teoksia, joiden siirto aiheuttaa suuria kustannuksia tai kuljetus voi vaarantaa teoksen säilyvyyden. Myöskään paikkasidonnaisia teoksia ei lainata (Paikkasidonnainen teos = teos jonka sijaintipaikka on osa teosta eli ympäristöteos, yhteisötaideteos tai mediataideteos).

22

Taidemuseo sijoittaa teoksia pääasiassa Kouvolan kaupungin virastoihin ja laitoksiin. Ensisijaisia sijoituskohteita ovat myös uudet rakennukset, remontoidut tilat ja ne laitokset, joissa ei entuudestaan ole taideteoksia. Ainoastaan erityisen perustelluista syistä voidaan sijoituksia tehdä muihinkin kohteisiin. Taidesijoituksista tehdään aina erillinen teossijoitussopimus, jossa määritellään taidemuseon ehdot sijoittamiselle. Sijoituspaikan vastuuhenkilöillä ei ole oikeutta myöntää lupaa teosten kuvaamiseen tai muuhun käyttöön kolmansille osapuolille. Taidemuseo vastaa sijoitettavien teosten valinnasta ja sijoittamisesta niille sopiviin paikkoihin olosuhteet huomioon ottaen. Sijoituskustannuksista määrätään museon hinnastossa. Taidesijoitustoiminnasta ja teosten valinnasta vastaa taidemuseon kokoelma-amanuenssi. Arvoteoksia sijoitetaan vain hyvin perustellusta syystä ja vain turvallisiksi katsottuihin tiloihin. Akvarelleja ja paperipohjaisia teoksia sijoitetaan erittäin harkiten. Teosten kuljetuksista ja ripustamisesta sijoituskohteessa vastaa museomestari. Julkinen taide Julkisella taiteella tarkoitetaan teoksia, jotka ovat avoimissa, julkisissa tiloissa, erotukseksi yksityisessä hallinnassa olevista tiloista. Julkiseen tilaan on kaikilla ihmisillä vapaa pääsy. Tällaisia tiloja ovat puistot, aukiot, kaupungin laitosten pihat, aulat ja liikuntatilat. Myös ympäristötaide on julkista taidetta. Julkiset teokset ovat osa Kouvolan taidemuseon toimintaa. Julkisen taiteen hankkimisen tavoitteena on Kouvolassa ollut merkittävien ihmisten tai tapahtumien muistaminen tai julkisen tilan tai rakennetun ympäristön laadun nostaminen. Julkiset veistokset toimivat visuaalisina maamerkkeinä ja nostavat kaupungin imagoa. Julkisia patsaita on inventoitu taidemuseon kokoelmiin tässä hetkellä 38 kpl, ja ne on esitelty mm. mobiilireittinä https://tarinasoitin.fi/kouvolanpatsaat. Julkisia seinämaalauksia on taidekokoelmiin inventoitu neljä, joista mainittakoon Ulla Rantasen seinämaalaus Kuusankoski-talossa ja Eino Kaurian seinämaalaus 1950-luvulta Tornionmäen koulussa.

Teosten sijoittaminen kaupungin tiloihin

Hankkeesta riippuen museonjohtaja tai kaupunginarkkitehti/ kaavoitusarkkitehdit toimivat asiantuntijoina tai lausunnon antajina. Kouvolan kaupungin hankkimat julkiset teokset kirjataan taidemuseon hallinnoimaan kaupungin kokoelmaan.

Taidesijoitustoiminta on yksi kokoelman esilläpidon muoto. Kouvolan taidemuseon toiminnassa tämä tarkoittaa etenkin kaupungin taidekokoelmaan kuuluvien teosten sijoittamista kaupungin eri virastoihin ja laitoksiin. Hallintorakennusten lisäksi kokoelmateoksia on muissa kaupungin omistamissa tiloissa, kuten kouluissa, terveysasemilla, päiväkodeissa ja palvelukeskuksissa. Teosten hallinta jää täysin Kouvolan taidemuseolle. Taidemuseolla on oikeus ottaa omaan käyttöönsä haluamansa teokset näyttely- yms. tarkoituksiin tai vaihtaa teokset toisiin, mikäli katsoo tarpeelliseksi.

Vakiintuneen käytännön mukaisesti veistosten ylläpito kuuluu muun kaupungin kiinteistöomaisuuden tavoin kaupungin yhdyskuntatekniikan alaisuuteen ja vastuulle taidemuseon toimiessa asiantuntijana. Yhdyskuntatekniikka vastaa omien alueidensa osalta julkisten veistosten ympäristöjen, jalustojen ja soveltuvin osin myös itse teosten kunnon seurannasta ja rutiinitoimenpiteisiin kuuluvista puhdistustoimista. Puistotoimi yhdessä taidemuseon kanssa vastaa teosten kunnon seurannasta. Rakennusten ja kiinteistöjen yhteydessä olevat veistokset ovat kunkin hallintokunnan vastuulla.


Kimmo Pyykkรถ, Kolmoiskosket, 1971, kuva Johannes Wiehn

23


LIITE 1.

TAIDETEOSTEN SIJOITUSSOPIMUS

Liite 1: luettelo teoksista

(Tämä sopimus korvaa edellisen sopimuksen) Sopijaosapuolet

Kouvolan taidemuseo Poikilo (myöhemmin taidemuseo) ja Kouvolan kaupungin palvelualue/organisaatio ________________

Sopimuksen kohde

Kouvolan taidemuseon hallinnoimien teosten tallettaminen

Sopimuksen tausta

Kaupungin omistuksessa on taideteoksia, jotka on tarkoitettu sijoitettavaksi julkisiin rakennuksiin. _________________ taholta on ilmaistu kiinnostus saada kyseisiä taideteoksia tilojen koristukseksi.

Sopimusmääräykset 1. Taidemuseo tallettaa hallinnoimiaan teoksia ___________ tiloihin säilytettäväksi ja näytteillä pidettäväksi. Teosten hallinta jää täysin Kouvolan taidemuseolle. 2. Taidemuseo huolehtii teosten vakuuttamisesta ja mahdollisista konservointikustannuksista. 3. Taidemuseo huolehtii siitä että taideteokset sijoitetaan sellaisiin paikkoihin, etteivät ne joudu auringonvalon, kosteuden tai muun vastaavan haitan kohteeksi. Esineiden sijoituspaikoista sovitaan yhteisesti. Talletuksen saaja vastaa tuottamuksestaan teoksille aiheutuneista vahingoista, joita ei vakuutuksesta korvata. Talletuksen saaja on velvollinen ilmoittamaan taidemuseolle välittömästi, mikäli teoksille sattuu jotakin haitallista. 4. Taidemuseolla on oikeus ottaa omaan käyttöönsä haluamansa teokset näyttely- yms. tarkoituksiin, tai vaihtaa teokset toisiin mikäli katsoo tarpeelliseksi. 5. Taideteoksia ei saa edelleen lainata eikä siirtää toisiin tiloihin muuta kuin taidemuseon toimesta. 6. Tämä sopimus on voimassa toistaiseksi.

Kouvolassa, pvm __/__20

Tilaaja

Poikilo-museot Museonjohtaja

Kouvolan kaupunki PL 85 45101 Kouvola

24

Puhelin 020 615 11 www.kouvola.fi

Y-tunnus 0161075-9 fi


LIITE 2.

Lahjoittaja

LAHJAKIRJA

Osoite

Puhelin ja s-posti

Lahjoituksen saaja Kouvolan taidemuseo Poikilo Varuskuntakatu 11, 45100 Kouvola

Lahjoitetut teokset

Provenienssitiedot

Yleiset ehdot

Erityisehdot

Yllä mainittujen teosten hallinta- ja omistusoikeus siirtyy Kouvolan taidemuseo Poikilolle välittömästi luovuttajan allekirjoitettua tämän asiakirjan. Museolla on oikeus poistaa, lainata, asettaa näytteille ja muuten käsitellä teoksia oman kokoelmaohjelmansa ja museoalan yleisten ammatillisten normien mukaisella tavalla. Teokset, joita ei liitetä kokoelmiin, hävitetään sopivalla tavalla, jollei erityisehdoin muuta ole sovittu. Lahjoittaja/myyjä vakuuttaa, että hänellä on oikeus lahjoittaa /myydä yllämainitut teokset, että annetut tiedot sen alkuperästä ovat oikeat ja tunnetut tekijänoikeuden ja muiden oikeuksien rajoitukset on ilmoitettu vastaanottajalle. Lahjoittaja suostuu siihen, että hänen itsestään antamat tiedot voidaan tallentaa museon tietojärjestelmään.

Tätä sopimusta on tehty kaksi kappaletta, yksi kummallekin osapuolelle. Kouvolassa, ……/……………..20

Museonjohtaja Poikilo-museot

Lahjoittaja

Kouvolan taidemuseo POIKILO Kouvola-talo, Varuskuntakatu 11 45100 Kouvola Puh. 020 61511 etunimi.sukunimi@kouvola.fi www.poikilo.fi

25


LIITE 3.

Kouvolan kaupunki Hyvinvointipalvelut/Museopalvelut

Tietosuojaseloste

1 (6)

Seloste henkilötietojen käsittelytoimista ja rekisteröidyn oikeuksista EU:n yleinen tietosuoja-asetus (2016/679) 29.5.2018

1. Rekisterin nimi 2. Rekisterinpitäjä 3. Rekisteriasioista vastaava henkilö (rekisterinpitäjän edustaja)

Taidekokoelmien hallintaohjelmisto Muusa Kouvolan kaupunki / Liikunta- ja kulttuuripalvelut Nimi ja tehtävänimike liikunta- ja kulttuurijohtaja Vesa Toikka Yhteystiedot Torikatu 10, 45100 Kouvola puh. 020 615 3831

4. Yhteyshenkilöt rekisteriasioissa

Nimi ja tehtävänimike Anna-Kaarina Kippola, amanuenssi Yhteystiedot anna-kaarina.kippola@kouvola.fi Varuskuntakatu 11, 45100 Kouvola 020 615 4654

5. Organisaation nimittämä tietosuojavastaava

Teppo Saarela, tietosuojavastaava

Yhteystiedot Torikatu 10, 45100 Kouvola puh. 020 615 7089 [ sähköposti: teppo.saarela@kouvola.fi 6. Henkilötietojen käsittelyn tarkoitukset ja käsittelyn oikeusperuste

Rekisterin henkilötietojen käsittelyn tarkoituksena on hallinnoida taidemuseon kokoelmia sekä toteuttaa museolain mukaista tehtävää. Rekisterin henkilötietojen käsittelyä on ulkoistettu toimeksiantosopimuksella Valtion taidemuseon kanssa. Kun Valtion taidemuseo muuttui 2014 Suomen Kansallisgalleriaksi, palvelun ylläpito ja sopimus siirtyi Suomen taide ja taidekokoelmat-osuuskunnalle. Sopimuksessa noudatetaan IT2010 EAP-erityisehtoja. LAKIPERUSTEET: Käsittely perustuu Museolakiin (1992/729) lainmuutos 1996/1166, 1998/644, 2005/877 ja Valtioneuvoston asetus museoista 2005/1192 sekä EU:n yleisen tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 1e-kohtaan, jonka mukaan henkilötietojen käsittely on tarpeen yleistä etua koskevan tehtävän suorittamiseksi.

26


2 (6)

7. Rekisterin tietosisältö

Tietojärjestelmään tallennetaan taideteoksiin liittyviin tapahtumiin osallistuneiden henkilöiden tietoja: - taideteoksen tekijöiden nimi-, osoite-, syntymä- ja kuolinaika, syntymä- ja kuolinpaikka, asuinpaikka, ammatti ja koulutus sekä muita elämäkertatietoja, teosten omistajien, lainaajien ja valmistajien nimi- ja osoitetiedot - taideteoksen valokuvaajan nimitiedot (teokseen liittyvä valokuva tai digikuva) - muun kuin taideteoskuvan kuvaajan nimitiedot - taideteosten ja kuvien tekijänoikeuksien haltijoiden nimitiedot - järjestelmä tallentaa taideteossiirtoja, konservointeja ja arvonmäärityksiä tehneiden henkilöiden nimitiedot sekä työtehtävän ja ajan - järjestelmässä on auktorisoitujen käyttäjien nimi- ja sähköpostitiedot TIETOJEN JULKISUUS JA SALASSAPIDETTÄVYYS: Tietojen säilytystä, arkistointia, hävittämistä ja muuta käsittelyä ohjataan arkistonmuodostussuunnitelmilla ja tietoturva- ja tietosuojaohjeistuksilla. Rekisteriin sähköisesti tallennetut tiedot on suojattu niin, että niitä pääsee katsomaan vain siihen oikeutettu henkilö. Jokainen käyttäjä hyväksyy Tietojen ja tietojärjestelmien käyttöä ja salassapitoa koskevan sitoumuksen käyttöoikeudet saadessaan

8. Henkilötietojen säännönmukaiset luovutukset

Tietojärjestelmästä siirretään taideteoksiin liittyviä perustietoja, taiteilijaja valokuvaajatietoja Kouvolan taidemuseon omille verkkosivustoille sekä Finnaan joka on Suomen museoiden, kirjastojen ja arkistojen yhteinen hakupalvelu. Tietojen luovutuksen peruste: kokoelmien tunnetuksi tekeminen Museolain mukaan. Museoiden tulee edistää kulttuuriperintöä koskevan tiedon saatavuutta. Finna-hakupalvelun kautta tietojärjestelmästä voidaan siirtää taideteoksiin liittyviä perustietoja Euroopan digitaalisen kirjaston Europeanan kautta tietoverkossa vapaasti hyödynnettäväksi. Henkilötietoja ei säännönmukaisesti siirretä EU:n tai ETA-alueen ulkopuolelle. Henkilötietoja ei luovuteta suoramarkkinointiin.

27


3 (6)

9. Tietojen säilytysajat

Tiedot säilytetään pysyvästi

10. Henkilötietojen tietolähteet

Tiedot on saatu rekisterinpitäjän oman toiminnan ja tutkimustyön tuloksena, asiakirjoista, arkistoista ja aineistojen lahjoittajilta sekä kirjallisten lähteiden lisäksi suoraan kokoelmataiteilijoilta.

11. Rekisterin ylläpitojärjestelmät ja suojauksen periaatteet

A. SÄHKÖISET YLLÄPITOJÄRJESTELMÄT: Muusa, tietokantapohjainen taidekokoelmien hallintaohjelmisto jota ylläpitää Suomen taide ja taidekokoelmat –osuuskunta. B. MANUAALINEN AINEISTO: Lahjakirjat, lainasopimukset, vanhat kortistot ja diaarit, kaupungin hankintapöytäkirjat, valokuvien käyttösopimukset TIETOJEN SUOJAUKSEN PERIAATTEET: A. Sähköinen aineisto Tietotekniset laitteet sijaitsevat suojatuissa ja valvotuissa tiloissa. Asiakastietojärjestelmien ja tiedostojen käyttöoikeudet perustuvat henkilökohtaisiin käyttöoikeuksiin ja niiden käyttöä valvotaan. Käyttöoikeudet myönnetään tehtäväkohtaisesti. Jokainen käyttäjä hyväksyy tietojen ja tietojärjestelmien käyttö- ja salassapitositoumuksen. Asiakasrekisterin tietoturvallisuus sekä henkilötietojen luottamuksellisuus, eheys ja käytettävyys varmistetaan tarkoituksenmukaisin teknisin ja hallinnollisin toimenpitein B. Manuaalinen aineisto Arkistoissa ja yksiköissä on kulunvalvonta ja ovien lukitus. Asiakirjat säilytetään valvotuissa tiloissa ja/tai lukittavissa kaapeissa.

28


4 (6)

12. Vaikutus- ja riskiarviointi (EU:n yleisen tietosuoja-asetuksen artikla 35)

13. Tietojen tarkastusoikeus (EU:n yleisen tietosuojaasetuksen artikla 15)

Rekisterin henkilötietojen käsittely ei pidä sisällään sellaista EU:n yleisen tietosuoja-asetuksen 35 artiklan mukaista tietojen käsittelyä, joka käsittelyn luonne, laajuus, asiayhteys ja tarkoitukset huomioon ottaen, vaatisi tietosuojaa koskevan vaikutustenarvioinnin suorittamista.

Rekisteröidyllä on oikeus saada rekisterinpitäjältä vahvistus siitä, että häntä koskevia henkilötietoja käsitellään tai että niitä ei käsitellä. Rekisterinpitäjän on toimitettava pyynnöstä jäljennös käsiteltävistä henkilötiedoista. Jos rekisteröity pyytää useampia jäljennöksiä, rekisterinpitäjä voi periä niistä hallinnollisiin kustannuksiin perustuvan kohtuullisen maksun. Rekisterinpitäjän on toimitettava tiedot ilman aiheetonta viivytystä ja joka tapauksessa kuukauden kuluessa pyynnön vastaanottamisesta. Määräaikaa voidaan tarvittaessa jatkaa enintään kahdella kuukaudella ottaen huomioon pyyntöjen monimutkaisuus ja määrä. Rekisterinpitäjän on ilmoitettava rekisteröidylle tällaisesta mahdollisesta jatkamisesta kuukauden kuluessa pyynnön vastaanottamisesta sekä viivästymisen syyt. Jos rekisterinpitäjä ei toteuta toimenpiteitä rekisteröidyn pyynnön perusteella, rekisterinpitäjän on ilmoitettava viipymättä ja viimeistään kuukauden kuluessa pyynnön vastaanottamisesta rekisteröidylle syyt siihen ja kerrottava mahdollisuudesta tehdä valitus valvontaviranomaiselle ja käyttää muita oikeussuojakeinoja. Epäämisen voi saattaa tietosuojavaltuutetun käsiteltäväksi PL 315, 00181 HELSINKI Asia voidaan saattaa vireille kirjeitse. Mahdollista on käyttää myös vireillepanolomaketta. https://tietosuoja.fi/pyynto-rekisteroidyn-oikeuksia-koskevanmaarayksen-antamiseksi Omien tietojen saanti pyynnön perusteella sekä EUn yleisen tietosuojaasetuksen 13 ja 14 artiklan nojalla toimitetut tiedot ja kaikki 15–22 ja 34 artiklaan perustuvat tiedot ja toimenpiteet ovat maksuttomia. Jos rekisteröidyn pyynnöt ovat ilmeisen perusteettomia tai kohtuuttomia, erityisesti jos niitä esitetään toistuvasti, rekisterinpitäjä voi joko a) periä kohtuullisen maksun ottaen huomioon tietojen tai viestien toimittamisesta tai pyydetyn toimenpiteen toteuttamisesta aiheutuvat hallinnolliset kustannukset; tai b) kieltäytyä suorittamasta pyydettyä toimea. Näissä tapauksissa rekisterinpitäjän on osoitettava pyynnön ilmeinen perusteettomuus tai kohtuuttomuus.

29


5 (6)

Tietopyyntö osoitetaan rekisterin yhteyshenkilölle. Rekisterinpitäjä voi pyytää tarvittaessa pyynnön esittäjää todistamaan henkilöllisyytensä.

14. Oikeus tiedon oikaisemiseen (EU:n yleisen tietosuojaasetuksen artikla 16)

Rekisteröidyllä on oikeus vaatia, että rekisterinpitäjä oikaisee ilman aiheetonta viivytystä rekisteröityä koskevat epätarkat ja virheelliset henkilötiedot. Puutteelliset tiedot rekisteröidyllä on oikeus saada täydennetyiksi, muun muassa toimittamalla lisäselvitystä. Se, onko tiedoissa puutteellisuuksia, ratkaistaan ottamalla huomioon rekisterin henkilötietojen käsittelyn tarkoitus. Jos rekisterinpitäjä ei toteuta toimenpiteitä rekisteröidyn pyynnön perusteella, rekisterinpitäjän on ilmoitettava viipymättä ja viimeistään kuukauden kuluessa pyynnön vastaanottamisesta rekisteröidylle syyt siihen ja kerrottava mahdollisuudesta tehdä valitus valvontaviranomaiselle ja käyttää muita oikeussuojakeinoja. Epäämisen voi saattaa tietosuojavaltuutetun käsiteltäväksi PL 315, 00181 HELSINKI Oikaisupyyntö osoitetaan rekisterin yhteyshenkilölle. Rekisterinpitäjä voi pyytää tarvittaessa pyynnön esittäjää todistamaan henkilöllisyytensä.

15. Muut mahdolliset oikeudet (EU:n yleisen tietosuoja-asetuksen artikla 77)

Rekisteröidyllä on oikeus tehdä valitus valvontaviranomaiselle, jos rekisteröity katsoo, että häntä koskevien henkilötietojen käsittelyssä rikotaan EU:n yleistä tietosuoja-asetusta, sanotun kuitenkaan rajoittamatta muita hallinnollisia muutoksenhakukeinoja tai oikeussuojakeinoja. Oikeus pyytää käsittelyn rajoittamista (EU:n yleisen tietosuoja-asetuksen artikla 18) Rekisteröidyllä on oikeus siihen, että rekisterinpitäjä rajoittaa henkilötietojen käsittelyä. Käsittelyä on mahdollista vaatia rajoitettavaksi, jos tiedot ovat rekisteröidyn mielestä virheellisiä, tietoja käsitellään lainvastaisesti, mutta rekisteröity ei halua, että ne poistetaan kokonaan, rekisterinpitäjä ei enää tarvitse tietoja alkuperäiseen tarkoitukseen, mutta rekisteröity tarvitsee niitä oikeusvaateen laatimiseen, esittämiseen tai puolustamiseen tai rekisteröity on vastustanut tietojensa käsittelyä (pyytänyt, että niitä ei käsiteltäisi lainkaan), mutta lopullista päätöstä harkitaan vielä. Rajoittamisesta huolimatta rekisterinpitäjä saa säilyttää tiedot ja käsitellä niitä mm. toisen luonnollisen henkilön tai

30


6 (6)

oikeushenkilön oikeuksien suojaamiseksi tai tärkeää yleistä etua koskevasta syystä. Vastustamisoikeus (EU:n yleisen tietosuoja-asetuksen artikla 21) Rekisteröidyllä on oikeus henkilökohtaiseen erityiseen tilanteeseensa liittyvällä perusteella milloin tahansa vastustaa häntä koskevien henkilötietojen käsittelyä, joka perustuu yleistä etua koskevan tehtävän suorittamiseen tai rekisterinpitäjälle kuuluvan julkisen vallan käyttämiseen. Rekisterinpitäjä ei tällöin saa enää käsitellä henkilötietoja, paitsi jos rekisterinpitäjä voi osoittaa, että käsittelyyn on olemassa huomattavan tärkeä ja perusteltu syy. Jos henkilötietoja käsitellään suoramarkkinointia varten, rekisteröidyllä on oikeus milloin tahansa vastustaa häntä koskevien henkilötietojen käsittelyä tällaista markkinointia varten, mukaan lukien profilointia silloin kun se liittyy tällaiseen suoramarkkinointiin. Jos rekisteröity vastustaa henkilötietojen käsittelyä suoramarkkinointia varten, niitä ei saa enää käsitellä tähän tarkoitukseen.

31