Vaso-koti Raision Ruustinnassa

teksti ja kuvat SANNA TUOMI

Raisiossa palvelut ovat lähellä ja kulkuyhteydet kunnossa

Raision Ruustinnan asukkaat pääsivät muuttamaan uusiin koteihinsa tammikuun lopussa. Asukkailta kiitosta saavat näppärä sijainti, toimivat neliöt ja hyvä tunnelma.

RUUSTINNAN LOKAKUISESSA tutustumisillassa nähtiin iloisia kohtaamisia, kun entiset työkaverit Leila ja Marja kohtasivat yllättäen takapihalla. Siltä seisomalta sovittiin haastattelutreffit keväälle, sitten kun molemmat olisivat asettuneet taloksi ja muuttokuormat purettu. Istahdimme sovitusti aurinkoisena maaliskuisena päivänä kahvikupposen ääreen vaihtamaan kuulumisia.

Leila ja Marja ovat olleet töissä samassa päiväkodissa ja vieläpä samalla osastolla useamman vuoden ajan 2010-luvun molemmin puolin. Marja on myös joskus aikoinaan asunut Leilan pojan naapurissa. Yhteyttä on pidetty Leilan jäätyä eläkkeelle kyläilemällä säännöllisesti. Ystävyksiä huvitti kovin, että kun korona katkaisi kyläilyt etäyhteyksiksi ja viestien kirjoittamiseksi, ei puheeksi ollut tullut lainkaan muutto ja uuden kodin osoite. Niinpä yllätys oli suuri ja ilo ylimmillään lokakuisessa tapaamisessa.

Leilan tie on kulkenut Salosta Turun kautta Raisioon, jonne hän on kotiutunut jo vuosia sitten. Koska jälkikasvukin asuu Raisiossa, hän ei halua lähteä täältä enää mihinkään. – Alun perin tänne Vason uudiskohde Ruustinnaan minut houkuttelivat miniän

”Minua ei huvita ottaa uutta asuntovelkaa, vaan asumisoikeusmaksun jälkeen käytän säästöjäni mieluummin hyvinvointiini.

MARJA vanhemmat. He muuttivat vuosi sitten tuohon pienen matkan päähän Melodiaan, joka sekin on Vason kiinteistö, Leila kertoo. – Kun sitten otin asioista selvää ja vertasin hintoja vuokra-asumiseen tai omistuskotiin, tämä tuntui parhaalta vaihtoehdolta. Jäin leskeksi vuonna 2012, ja nyt olen nauttinut, kun lumitöitä ei tarvitse enää miettiä ja kaikki palvelut ovat lähellä. Tästä on lyhyt matka Alppiruusupuistoon, kaupat kulman takana ja bussilla pääsee oven edestä Turkuun, aiemmin Raision Ihalassa asunut Leila iloitsee.

Marja kertoo olleensa aina raisiolainen, ainakin sydämeltään, vaikka tie on vienyt nuoruudessa myös Nousiaisiin ja Vahdolle. – Elämäntilanteen muuttuessa tulin piipahtaneeksi Turussa kirjoilla, mutta hain järjestysnumeron Vason asuntoihin ajoissa. Heti, kun kuulin, että tähän aletaan rakentamaan, hain asuntoa ja sain sen, minkä halusin. Vanha vitsi kertoo Raision olevan ainoa risteys, jolla on kaupunkioikeudet, ja minusta oli ihanaa muuttaa takaisin juuri tähän risteyksen kupeeseen, Marja innostuu sanailemaan. – Vertailin toki eri asumismuotojen kustannuksia keskenään, mutta totesin, ettei minua huvita enää ottaa uutta asuntovelkaa, vaan asumisoikeusmaksun jälkeen käytän säästöjäni mieluummin hyvinvointiini. Sitä paitsi koti tuntuu nyt omalta ihan eri tavalla kuin edellinen vuokraasuntoni. Tämä on minun, mutta silti huolto ja muut asiat hoidetaan Vason puolesta mainiosti.

PARASTA ON TUNNE Jutustelu kääntyy molempien uusiin koteihin ja siihen, miten niissä on viihdytty. Marja huikkaa heti, että ”tuolla Leilalla on ihan mahdottoman iso parveke”, jonka Leila myöntää olevan yksi asunnon parhaista puolista. Parveke on koko asunnon mittainen, sinne paistaa aurinko komeasti koko päivän ja jo varhain keväällä voi istuskella parvekekahveilla. Leila on sijoittanut kekseliäästi kuntopyörän parvekkeelle ja mikäs on kuntoillessa kuudennen kerroksen komeissa maisemissa.

Ystävykset Marja (vas.) ja Leila yllättyivät iloisesti, kun selvisi, että molemmat muuttavat Raision Ruustinnaan.

Keittiö avautuu suoraan olohuoneeksi, ja väliin mahtuu vielä reilun kokoinen kuuden hengen ruokapöytä, mikä on harvinaista kaksioissa. – Olohuoneeseen sain silti kivasti kaksi sohvaa, joista toinen on vuodesohva lapsenlapsia varten. Makuuhuone on riittävän kokoinen sängylle ja ompelupöydälle, ja kylppärissä mahtuu liikkumaan vaikka rollaattorilla, jos sellainen tulee joskus ajankohtaiseksi.

Myös Marja on tyytyväinen valitsemaansa kotiin, olihan se juuri se, jota hän alun perin lähti hakemaan. Vaikka ikkunoista suurin osa on kadulle päin, eivät liikenteen äänet kuulu lainkaan sisälle ja näköalat ovat kivat, kun edessä ei ole korkeita taloja. Plussaksi lasketaan myös kivan kokoinen kulmaparveke, josta voi ihailla auringonnousuja ja -laskuja.

Marjan mukaan hänen kotinsa on juuri sopivan kokoinen yhdelle. Säilytystilat ovat riittävät ja kevään koitettua valo kulkee kauniisti koko asuntoon. Vielä kun tingataan ystävättäriltä paras asia kodissa, he tiivistävät sen yhteen sanaan: tunne. – Tarkemmin sanottuna oman kodin tunteen tekee se, kun on saanut valita mieleisensä materiaalit ja asunnon pohjan. Kaiken valmistuttua tuli tunne, että tämä on minulle rakennettu, Marja tarkentaa. – On myös kivaa, että talossa asuu ystävä, jonka kanssa voi käydä erilaisissa tapahtumissa. Olemme ehtineet piipahtamaan jo tuossa kaupungintalolla järjestetyssä hyvän olon tapahtumassa. Odotamme innolla talon yhteistä pihatapahtumaa, ja sitten onkin jo kesä ja alppiruusut kukkivat tuolla pienen matkan päässä.

SIJAINTI MITÄ PARHAIN Samalla reissulla oli ilo käydä kyläilemässä myös muutamaa kerrosta alempana. Johanna ja Juha asuvat poikansa Roopen kanssa 74-neliöisessä kolmiossa. Ovella oli vastassa lähes nelivuotias Roope, jolla oli paljon kysyttävää ja kerrottavaa.

Roope kutsui reippaasti kuvaajatädin peremmälle. Sitten kyseltiin kuulumiset, tarkemmat asuinpaikat ja tarkistettiin kameravarustukset ennen kuin päästiin höpöttelemään ja kyselemään, miten Roope ja perhe ovat viihtyneet. – Täällä on kiva asua ja vaikka päiväkotia piti vaihtaa, ei siitä ollut vaivaa, kun uudesta löytyi samanniminen kaveri kuin vanhassa päiväkodissa oli, Roope tiivistää muuton.

Hän kehaisee myös, että markettiin pääsee ”omin sorkin” eikä tarvitse käyttää bussia. Tärkeät palvelut ovat siis lähellä.

Roopesta on kivaa, että uudessa kodissa hänellä on oma huone, mutta kaikkein kivointa on silti leikkiä olohuoneessa, koska siellä on tilaa Duploilla rakentamiseen. Myös Roopen vanhemmat ovat tyytyväisiä valintaansa, niin sijainnin kuin asunnonkin suhteen. – Lähdimme Turun kodista juuri sopivasti taloyhtiön remontin alta bongattuamme viime keväänä tämän Ruustinnan. Sijainti on meille mitä parhain töiden kannalta toisen työskennellessä Naantalissa ja toisen vuoroin kotona tai Turun keskustassa. Työmatkat taittuvat helposti polkupyörällä ja linja-autolla suoraan oven edestä. Raision päiväkodit ovat aivan täynnä ja Roopen tarha on aika kaukana, mutta se onkin ainoa miinus. Auto tuli myytyä pois, ja nyt odottelemme sähköautoa saapuvaksi, koska täällä on valmiina latausmahdollisuus, Juha kertoo.

PINTAMATERIAALIT OMAN MAUN MUKAAN Alun perin pariskunta kiinnostui Vason vapautuneesta kohteesta Länsinummessa, mutta Ruustinna voitti sijaintinsa puolesta. Seurakuntakeskuksen leikkipuistokin on ihan vieressä. Ainoa harmi on, ettei taloyhtiössä näytä olevan Roopen ikäisiä leikkikavereita tällä hetkellä.

Koti on riittävän kokoinen, ja Johanna on tyytyväinen erillisestä etätyöpisteestä, joka sopii mainiosti keittiöön ja jättää ruokapöydän vapaaksi. Kodin sisustusta rakennetaan pikkuhiljaa ja huonekalut

”Olemme todella tyytyväisiä, että valitsimme lattiasta lämpimämmän sävyisen vaihtoehdon. Se on hyvä tausta vanhoille kalusteille. Uusin hankintamme, vanha vitriini olohuoneeseen, kannettiin paikalleen tuosta vähän matkan päästä vain muutama päivä sitten.”

JOHANNA JA JUHA

hakevat vielä paikkojaan. – Meistä tuntuu, että molempien rakkaat perintökalusteet sopivat vasta tähän kotiin. Isovanhempien matto, pöydät ja lamput, joita olemme varastoineet jo pitkään, tuntuvat kotiutuneen tähän neutraaliin ympäristöön. Ehdimme varaamaan kodin niin aikaisessa vaiheessa, että meillä oli mahdollisuus vaikuttaa pintamateriaaleihin. Vaikka emme ole ehtineet asentamaan tauluja vielä paikoilleen, tämä tuntuu kodilta jo lyhyen asumisen jälkeen, molemmat toteavat hymyillen.

Lopuksi Roope ilmoitti kohteliain sanakääntein, että on ollut kiva tavata, mutta nyt pitää päästä käymään Myllyyn. Kiitos Roope, oli hurmaavaa tavata!