olevan, ”että emme enää olisi ylpeitä omasta kylästämme ja menneisyydestämme.” Toinen kuvailee, että pahinta olisi, jos vapaaehtoistyön mahdollisuudet kutistuisivat olemattomiin ja ”turhautuminen lopettaa harrastajien ja suojelijoiden innon eikä kukaan enää välitä kotipihaansa pitemmälle.” Esille nousee heidän oma ja muiden kansalaisten vapaaehtoistyö.
”
Katastrofaalista olisi, jos kaikki ihmiset samanaikaisesti ”ulkoistaisivat” kulttuuri ympäristöstään välittämisen jollekin toiselle taholle. Kolmannen sektorin kulttuuriympäristötyö on lain edellyttämää ja määrittelemää toimintaa: kansalaisilla on oikeus ja velvollisuus huolehtia lähiympäristöstään ja vaalia sen arvoja. Selvityksen mukaan tuhannet käsiparit pitävät asuinympäristöjä siistinä ja kauniina. Talkootunteja kertyy valtavasti, kun elinympäristöstä tehdään virkeää ja viihtyisää kyläjuhlilla ja kaupunginosafestareilla. Mikäli vapaaehtoistyöllä olisi enemmän resursseja käytettävänään, niin työmäärät ja saavutukset tehostuisivat entisestään. Lisäksi kolmannen sektorin kulttuuriympäristötoiminta on usein rautaisten ammattilaisten tärkeänä pitämää työtä, johon he käyttävät myös vapaa-aikaansa. Näillä vapaaehtoisenakin toimivilla henkilöillä on näkemystä, kokemusta ja tutkittua tietoa kaavoituksesta, elinkeinoista, ympäristönhoidosta ja kulttuuriperinnöstä. Aidolla eri sektorien välisellä yhteistyöllä ja vuoropuhelulla tämä osaaminen saadaan entistä syvemmin mukaan kaavoitus- ja rakentamishankkeisiin.
22