Kontakti-lehti 1/2015

KONTAKTI Kontaktin hallitus esittäytyy s. 4

SOSIOLOGIPÄIVÄT HELSINGISSÄ 5.-6.3.2015 s. 6

TYÖELÄMÄ s. 12

1/2015

Kontakti 1 2015 JULKAISIJA: Sosiologian opiskelijain yhdistys Kontakti Ry PÄÄTOIMITTAJAT: Riina Piirilä Iiris Herlin Krista Nyström KIRJOITTAJAT: Katja Orpana Lotta Hautamäki Kata Pääkkönen Krista Nyström Lotta Kortteinen & Iiris Herlin Reetta Mikkola Tuukka Ylä-Anttila Joonas Hihnala Constantin Saramo Olli Rekonen Inka Laisi & Siiri Nieminen Jukka Sivonen & Joni Jaakola KANSIKUVAT: Etukansi: Iiris Herlin Takakansi: Sasha Bobrikov PAINO: Picaset Oy PAINOS: 150 kpl

SISÄLTÖ

3 Päätoimittajilta 4-5 Hallitus esittäytyy 6 Sosiologipäivät Helsingissä 5.-6.3.2015 7 WOP:in PJ:n P.S. 8 Sosiologipäivät ja sosiologin identiteetti 9 Kaksi päivää vuodessa sosiologina 10 Habitus hälsar!

11 Sklubi - Terveiset Turusta 12-13 Valtiotieteilijöiden työelämämessut 14 Linked In -koulutus 15 Kontaktin suosittu minimentorointi jatkuu 16-17 Haloo, kuuleeko työelämä?

18 Miten sosiologi tekee itsestään hyödyllisen 20 Opintovastaavien palsta 21 PJ:n P.S. 22 Kontaktin tulevaisuussitsit

Kontakti saa HYY:n järjestölehtitukea.

2

Sosiologien vuosi 2015 on lähtenyt käyntiin kiireisissä tunnelmissa: kauan odotetut sosiologipäivät saapuvat pian Helsinkiin, uusi hallitus on astunut valtaan ja tapahtumia riittää. Ensimmäisen toimittamamme Kontakti-lehden teemaksi valikoituivat Sosiologipäivät ja työelämä, joka on puhuttanut valtiotieteilijöitä etenkin Kannunvalajien järjestämien Valtsikan työelämämessujen johdosta ja uskallamme veikata, että moni valtsikalainen pohtii työelämään liittyviä kysymyksiä messujen ulkopuolellakin.

Pää toim

Tänä vuonna Kontakti-lehden parissa häärii kolme innokasta päätoimittajaa, ja katsoimme parhaaksi esitellä itsemme alkuun. Muistathan myös, että mikäli tunnet pienintäkään kipinää kirjoittamista kohtaan, tykkäät tuherrella tikku-ukkoja luentomuistiinpanojen reunaan tai haluaisit nähdä valokuviasi valtsikan siisteimmän ainejärjestölehden sivuilla, olet lämpimästi tervetullut tekemään Kontakti-lehteä kanssamme!

itta

jilta

Krista

Iiris

Riina

Heipparallaa! Olen ensimmäisen vuoden opiskelija aka kaikesta kiinnostunut fuksi. Haluan kokeilla kaikkea ja mitä enemmän kokeilen, sitä enemmän keksin uutta kokeiltavaa - nälkä kasvaa siis syödessä. Tämä korostuu erityisesti lehden teossa. On mieletöntä nähdä, miten ideoista ja mielikuvista muodostuu toteutuneita toiveita.

Vielä mielettömämpää on, että meitä päätoimittajia on kolme kolminkertaisesti ideoita, toiveita ja toteutuksia! Tärkeintä on kuitenkin, että nämä toiveet kohtaisivat teidän lukijoiden toiveiden kanssa.

Ota siis kontaktia! Ideoi, osallistu, anna palautetta. Tule tökkäilemään käytävällä, unicafessa tai vaikkapa Facebookissa.

Odotan päätoimittajavuodelta inspiraatiota ja innostavan ihanaa fiilistä. Oma toivomukseni on, että tämä fiilis välittyisi myös teille!

Hei kaikki! Olen sosiologian viidennen vuoden opiskelija ja pistänyt lusikkani yliopistourani aikana melko moneen soppaan: fuksitoimikunta, Kontaktin hallitus, Valtsikan speksi (bändin ja näyttelijän näkökulmasta)...

Ja nyt Kontakti-lehti. Lehden teko on kutkuttanut jo pidemmän aikaan, mutta olen toisaalta ollut aina muissa jutuissa mukana ja toisaalta epäillyt omia taitojani, erityisesti kirjoittajana. Nyt päätin kuitenkin kohdata uuden haasteen ja ilokseni saan kohdata ne kahden muun innokkaan päätoimittajan kanssa!

Odotan tältä vuodelta uusien taitojen oppimista ja inspiroivia ideoita.

Haluaisin tuoda lehteen uusia näkökulmia esimerkiksi kvopiskelijoiden kautta.

Nähdään Sosiologipäivillä!

Heipä hei! Olen fuksivuottani viettävä sosiologin, muusikon ja päätoimittajan alku. Lehden teko oli yksi ensimmäisistä asioista to dolistallani, jonka raapustin kesällä saatuani tiedon valtsikaan pääsemisestä, ja päädyin innostuspäissäni hakemaan myös päätoimittajaksi.

Onneksi päädyin, sillä lehden teko on ollut hurjan hauskaa puuhaa - eikä vähiten siksi, että mukana menossa on myös kaksi mahtavaa päätoimittajatoveria!

Päätoimittajavuodelta odotan uusien taitojen omaksumista, ahaa-elämyksiä kirjoittamisen ja taittamisen parissa sekä yhteistyötä ihanien sosiologikollegoiden kanssa.

Toivon, että into näkyy myös lopputuloksessa ja saamme aikaan neljä mahdollisimman mielenkiintoista, monipuolista ja inspiroivaa numeroa!

3

KONTAKTIN

1. Kuvaile itseäsi kolmella sanalla.

2. Mitä haluat tehdä hallituksessa tänä vuonna?

3. Lempipaikkasi maailmassa?

4. Suurin sosiologi-idolisi?

HALLITUS ESITTÄYTYY

OLLI REKONEN, PUHEENJOHTAJA 1. Vekkuli, iso, fyysinen 2. Olen hallituksen puheenjohtaja ja pyrin siihen, että jäsenistö nauttisi sosiologian opiskelusta sen kaikkine puolineen.

3. Bittiavaruus 4. Simo Frangén

ANNA HOLVIO, VARAPUHEENJOHTAJA, TALOUDENHOITAJA, TILAVASTAAVA 1. Utelias, pitkäpinnainen, hyväntahtoinen.

2. Aion estää Kontaktia joutumasta vararikkoon, pitää puolia tila-asioissa ja tehdä sitä, mitä varapuheenjohtajalle tarjotaan.

Totta kai oppia sen, mitä en viime vuonna vielä oppinut ja nauttia siitä, mitä tulee vuoden aikana eteen.

3. Lämmin suihku. Tai oikeastaan mikä tahansa paikka kesäyönä.

4. Saanko kiertää kysymyksen ja sanoa vielä hakevani paikkaani?

RIKU NIEMI, SIHTEERI SEKÄ FUKSI- JA TASA-ARVOVASTAAVA 1. Mässäilevä, innostuva, murehtiva 2. Tavoitteena on luoda yhtenäinen ja helposti lähestyttävä Kontakti.

3. Irtokarkkihyllyt 4. Richard Sennett

SIIRI NIEMINEN, OPINTOVASTAAVA

INKA LAISI, OPINTOVASTAAVA

1. Pirtsakka, eloisa, ystävällinen 2. Opintovastaavana pyrin ajamaan opiskelijoiden etuja parhaani mukaan.

3. ”kotikoti” 4. Ilkka Arminen

1. Ailahteleva, pohdiskelija, fuxi 2. Haluan toimia hyvänä linkkinä oppilaiden ja oppiaineen väen välillä, joten toivon, että kaikki tulevat rohkeasti kertomaan idiksistään ja parannusehdotuksistaan. Toivottavasti saadaan myös vähän muutoksia joihinkin kursseihin ja/tai suoritustapoihin.

3. Sänky, Suomi kesällä 4. Tuomas Hallamaa

4

LIISA TATTI, KULTTUURI- JA TIEDOTUSVASTAAVA SINI JÄRNSTRÖM, KULTTUURIVASTAAVA 1. Innostuva, monipuolinen, rento 2. Innostaa jengiä lähtemään erilaisiin tapahtumiin ja tekemään asioita yhdessä.

3. Sauna 4. Weber

1. Esteetikko, omistautuva, korkeanpaikankammoinen 2. Tavoitteenani on tarjota kontaktilaisille tilaisuuksia osallistua kaikenlaisiin kulttuuritapahtumiin.

Intoa ja ideoita nimittäin riittää. Toivottavasti samalla pääsen tutustumaan mahdollisimman moniin uusiin kivoihin tyyppeihin.

Tiedottajana täytän sähköpostianne päivittäin lukuisilla tähdellisillä viesteillä, jotta pysyisitte kärryillä kaikesta, mitä Valtsikassa tapahtuu.

3. Keittiö, jos siellä on ruokaa.

4. Simmel - yhteisinä mielenkiinnon kohteina muoti ja Berliinin kaupunki.

LIINA JUNNA, TASA-ARVO-, TYÖELÄMÄJA IT-VASTAAVA 1. Neuroottinen, nälkäinen, innokas 2. Hallitusvuonna ajattelin päivittää aktiivisesti Kontaktin blogia ja jos eivät voimat lopu helmikuun alkuun niin mielelläni aloittaisin valokuvagallerian uudelleen.

Ja muuten luultavasti luuttuan lattiaa Alinassa.

3. Vellamonkatu 10 A 4. Hannu. Se selitti yhteiskunnallisen olemisen mahdollisuuden vartissa.

TUOMAS HALLAMAA, VIRKISTYS- JA YMPÄRISTÖVASTAAVA 1. Ahkera, neuroottinen, mukava 2. Aion järjestää mahdollisimman hyviä bileitä ja varmistaa, että Kontaktin toiminta on mahdollisimman ympäristöystävällistä.

3. Helsinki 4. Durkheim/Bourdieu

JUHO PELTONEN, SUHDE- JA URHEILUVASTAAVA SANNA HEINONEN, TYÖELÄMÄ- JA EXCUVASTAAVA 1. Pizza, huono läppä, kiltti (ei hame) 2. Järjestää hyviä excuja, suunnitella bileitä, nauttia elämästä, käydä Tallinnassa.

3. Lempipaikka maailmassa lienee merenranta, Helsinki, ulkomaat, oma koti ja mummula.

4. Kaikki fuksikaverit!

5

1. Paras, väkevä, lämmin 2. Aion dominoida suhteiden ja urheilun saralla lujaa. Selvinnee todennäköisesti tässä ajan mittaan, miten sen teen. Kenties ymmärrän järjestötoimintaakin paremmin.

3. Sänky, koska rakastan nukkumista.

4. Sosiologi-idolini ovat ystävät pöydän toisella puolella.

SOSIOLOGIPÄIVÄT HELSINGISSÄ 5.-6.3.2015 Mitkä Sosiologipäivät?

Sosiologipäivät ovat Westermarck-seuran järjestämä yhteiskuntatieteellinen konferenssi. Ne järjestettiin ensimmäistä kertaa Tampereella jo vuonna 1968. Sosiologipäivät kiertävät vuorotellen Suomen yliopistokaupunkeja ja houkuttelevat luennoille ja pienryhmiin vuosittain niin opiskelijoita kuin tutkijoitakin noin 500 osallistujan verran.

Lue lisää: http://westermarck.fi/sosiologipaivat/ Mikä Westermarck-seura?

Westermarck-seura on kotimainen sosiologien tiedeseura, joka järjestää jäsenilleen Sosiologipäivien lisäksi muun muassa seminaareja, luentoja, esitelmiä ja muita tapahtumia. Seuran perustivat vuonna 1940 Edvard Westermarckin, suomalaisen sosiologian uranuurtajan, oppilaat. Westermarck-seura on julkaissut vuodesta 1964 lähtien Sosiologia-lehteä. Tänä vuonna lehdestä ilmestyy ensimmäinen englanninkielinen numero.

Lue lisää: http://www.westermarck.fi/ ja http://www.sosiologia.fi/ Mikä WOP? WOP on Westermarck-seuran opiskelijajaosto. Se pyrkii tuomaan sosiologian opiskelijat lähemmäs tiedeyhteisöä ja vahvistamaan opiskelijoiden verkostoja koko maan laajuisesti. Jaostoon valitaan vuosittain edustajat kahdeksasta yliopistokaupungista, ja puheenjohtajana toimii se edustaja, jonka kaupungissa Sosiologipäivät järjestetään. WOP julkaisi viime vuonna ensimmäisen numeron Sosiologi-lehteä.

Lue lisää: https://sosiologia.wordpress.com/ ja http://www.sosiologi.fi/ Sosiologipäivien varjo-ohjelma

WOP järjestää Sosiologipäivien varjo-ohjelman: eli opiskelijoiden hauskanpitoon keskittyvät tapahtumat.

Perjantai 6.3.2015

09:00-11:00 Aamupala Synnärissä (Unioninkatu 35)

18:00-02:00 Sosiologisauna Kattosauna Sivistyksellä (Leppäsuonkatu 11)

Keskiviikko 4.3.2015 18:00 Kuppala-bileet (Unioninkatu 37)

Torstai 5.3.2015

09:30-11:00 Westermarck-seuran opiskelijajaoksen kokous Synnärissä (Unioninkatu 35)

Muutoksia voi vielä tulla. Tarkista ajankohtaiset tiedot Sosiologipäivien sivuilta tai Facebookista.

19:00-22:00 Etkot Nypolenissa 4. krs, Uudella Ylioppilastalolla (Mannerheimintie 5 A)

http://westermarck.fi/sosiologipaivat/varjo-ohjelma/

22:00 Jatkot Pörssitalossa (Fabianinkatu 14)

https://www.facebook.com/ events/743525329077547/

6

WOP:in PJ:n P.S. Hellurei! Pitkästä aikaa Sosiologipäivät palaavat Helsinkiin. Olen huomannut, että monelle helsinkiläiselle sosiologin alulle Sosiologipäivät ovat jääneet etäisiksi. Rehellisyyden nimissä

täytyy mainita, että tämä on minulle ensimmäinen kerta, kun osallistun päiville. Kuitenkin jo fuksivuonna puheet Sosiologipäivistä jäivät mieleeni.

Eräs vanhempi woppilainen on luonnehtinut Sosiologipäiviä sosiologian tiedefestareiksi. Luvassa on niin seminaareja, työryhmiä kuin bileitä. Erityiset Sosiologipäivistä tekee se, että yhteen

kaupunkiin (vieläpä saman katon alle!) kokoontuu sosiologian opiskelijoita, tutkijoita, opettajia ja myös muita sosiologiasta kiinnostuneita. Monet tulevat pelkästään tapamaan vanhoja kavereita.

Näistä syistä Sosiologipäivät ovat suomalaisen sosiologisen yhteenkuuluvuuden ja yhteisöllisyyden kannalta merkittävä tapahtuma.

Sosiologia ja sosiologit ovat joutuneet vakuuttamaan muille omaa merkitystään ja paikkaansa yhteiskunnassa. Mielestäni tästä identiteettikriisistä meidän olisi päästävä yli. Sosiologia on

vakiinnuttanut asemansa tieteellisessä maailmassa, eikä meidän ole syytä tuntea huonompi-

osaisuutta muiden rinnalla. Yhä tärkeämmiksi ovat nousemassa poikkitieteellisyys ja uudet, erilaiset tutkimustavat. Siksi Sosiologipäivät ovat erinomainen tapa löytää uusia ajatuksia ja tapoja tutkia sekä vahvistaa sosiologista yhteisöllisyyttä.

Sinä olet sosiologi. Olet osa isompaa yhteisöä. Ja siksi juuri Sinun pitäisi tulla Sosiologipäiville.

Joonas Hihnala

Westermarck-seuran opiskelijajaoston pj Helsingin yliopiston edustaja

”Sinä olet sosiologi. Olet osa isompaa yhteisöä. Ja siksi juuri Sinun pitäisi tulla Sosiologipäiville. ”

7

MITÄ ON OLLA

Opiskelijan ja tutkijan koke Sosiologipäivät ja sosiologin identiteetti Teksti: Katja Orpana Kuva: Riina Piirilä

O

len opiskellut sosiologiaa jo useamman vuoden, mutta lähes joka kerta kun joku sukulaisistani kysyy mitä oikein opiskelen, takeltelen ja selittelen. Lukuun ottamatta paria 60-luvun opiskelijaliikehdintään osallistunutta setääni ja viestintää opiskellutta tätiäni juuri kukaan ei tiedä, mitä sosiologia on ja mihin sitä oikein tarvitaan. Väsyttävintä on kuitenkin se, etten usein itsekään tiedä tai tahdo muistaa. Tiedän, etten ole yksin ahdistukseni kanssa. Juuri siksi tarvitaan Sosiologipäiviä.

Ensinnäkin päivillä on lukuisia työryhmiä, joiden aiheet vaihtelevat vuorovaikutuksen sosiologiasta sisäilmaongelmien yhteiskuntatieteelliseen tutkimiseen ja Marxista juhlimiskulttuureihin. Sosiologiasta tieteenalana ja sen sisällä käytävistä keskusteluista muodostuu ainakin minun päässäni vähän selkeämpi kuva kuin kirjatenttejä tahkomalla.

Kaiken virallisen ja akateemisen lisäksi joka ilta on bileet, joissa bondailla toisten kaupunkien sosiologien kanssa (esimerkiksi eräänä vuonna kävimme pitkän keskustelun sanasta bondaaminen ja siitä, viittaako se mieluummin uusiin ihmisiin tutustumiseen vai bdsm:ään). Ja onhan se aina mukavaa puhua sosiologiaa ja juoda kaljaa.

Sosiologipäivät, nuo sosiologien festarit*, antavat valoa sosiologi-identiteettiään pohdiskelevalle ja sosiologian tarkoitusta etsivälle. En muista syytä, miksi päiville ensi kertaa päädyin, mutta joka vuosi olen mennyt uudestaan.

Kuopioon, Turkuun ja Rovaniemelle - kahteen viimeiseen oli jopa ensimmäinen kerta koko kaupungissa.

Siis: jos et vielä ole käynyt Sosiologipäivillä, mene nyt.

Joko muistuttaaksesi itseäsi siitä, miksi päädyit opiskelemaan niin epämääräistä (mutta mielenkiintoista ja ihanaa) alaa nimeltä sosiologia tai ihan vaan bailaamaan.

Ajattelin itse tehdä molempia. * Tästä vertauksesta kiitos rakkaalle kanssasosiologilleni Uura-Liina Kouvoselle.

8

A SOSIOLOGI?

emuksia Sosiologipäivistä Kaksi päivää vuodessa sosiologina Teksti: Lotta Hautamäki

S

osiologipäivät. Tälle suomalaisten sosiologien vuotuiselle akateemiselle konferenssille joskus valittu nimitys kertoo siitä, että noiden kahden päivän aikana yhteen kokoontuvat ihmiset ovat juuri silloin juuri sosiologeja. He eivät ole yhteiskuntatieteilijöitä yleisesti, eivätkä erityisesti työelämän, terveyden, perheen, tieteen tai taiteen tutkijoita. He ovat ainakin kahden päivän ajan nimenomaan sosiologeja.

Sosiologipäivien aikana tunnen olevani sosiologi.

Akateemisena konferenssina sosiologipäivät on kevyt ja rento tapahtuma moniin kansainvälisiin vastineisiinsa verrattuna. Työryhmissä voi esittää yleensä kiinnostuneelle yleisölle hieman keskeneräisempiäkin kehitelmiä ja jutustella aiheestaan.

Kuitenkin se, mitä on olla sosiologi, sosiologius, tihentyy muualla kuin työryhmissä tai yleisesitelmissä. Sosiologius nostaa päätään lounaspöydässä, kun laiskasta säätä koskevasta keskustelusta yhtäkkiä eksytään pohtimaan Foucault’n merkitystä yhteiskuntatutkimukselle. Sosiologius näyttäytyy käytävällä vastaan tulevassa kollegassa, joka ojentaa juuri julkaistun kiinnostavan kirjansa omistuskirjoituksella. Sosiologius tihentyy, kun baaritiskillä keksitään innovatiivinen tutkimushanke. Sosiologius on jaettua rytmiä tanssilattialla. Sosiologius on naistenvessan kriittinen keskustelu sukupuolesta ja ulkonäköpaineista.

Sosiologius on väsyneen hysteerinen nauru hotelliaamiaisella. Sosiologius on kotimatkalla junassa syntyvä tunne siitä, että on kaikesta huolimatta osa jotakin yhteisöä.

Sosiologipäivät tuo yhteen erilaisia tutkijoita, opiskelijoita, näkökulmia yhteiskuntaan, käsitteitä, teorioita, tutkimussuuntauksia, aineistoja ja tapoja ajatella. Sosiologipäivien työryhmien vuotuinen kokoonpano tarjoaa läpileikkauksen siitä, mitä juuri nyt tutkitaan sosiologien toimesta sosiologiana. Sosiologipäivät on siis yhdenlainen määritelmä sosiologialle tieteenalana tietyssä hetkessä. Sosiologipäivien teemoissa on 2000-luvulla korostunut yhteiskunnallisen muutoksen ja moninaisuuden ihmettely. Itse osallistuin tähän vuotuiseen yhteen kokoontumisen riittiin ensimmäistä kertaa juuri valmistuneena maisterina vuonna 2006 Tampereella. Silloin sosiologipäivien teemana oli kuvaava kysymys ja huudahdus: Yhteiskunta!?.

Sosiologipäivillä on siis myös pohdittu paljon sitä voiko sosiologia olla tällaista yhteiskuntaa tutkiva yksi ja yhtenäinen tieteenala.

”Sosiologius on jaettua rytmiä tanssilattialla.”

Sosiologia tuntuu usein määrittelemättömän moninaiselta tieteenalalta, joka on jatkuvassa identiteettikriisissä eikä kykene pääsemään yhteisymmärrykseen tutkimuskohteestaan. Mutta tuo sama moninaisuus on myös sosiologian voima, sillä se antaa vapauden olla omansalainen sosiologi. Jokainen sosiologi, opiskelija ja tutkija on vapaa määrittelemään oman paikkansa suhteessa tieteenalaansa sekä oikeutettu vaihtamaan paikkaansa ja muuttamaan mieltään. Minulle sosiologius on nimenomaan tunne siitä, että voin valita näkökulmani ja ottaa monitieteisiä vapauksia kaikessa rauhassa. Silti voin tuntea olevani osa yhteisöä, joka kerran vuodessa kahden päivän ajan kokoontuu fiilistelemään sitä mikä kaikille on kuitenkin yhteistä: sosiologien yhteisöä.

Sosiologipäivät on ikään kuin samaan aikaan ihmisten ja ajatusten kokoontumista yhteen sosiologiatieteen sateenvarjon alle, ja tuon tieteenalan identiteettikriisin – tai sen tutkimuskohteen muutoksen – ilmentymä. Identiteettikriisi on ollut minulle kuitenkin myös henkilökohtainen. Oma tutkimusalani, tieteen- ja teknologian tutkimus, on lähtökohtaisesti monitieteistä. Lisäksi tutkimuskohteena on usein toinen tieteenala. Itse tutkin psykiatriaa. Tavallisena arkisena päivänä, tai kahtena, luen paljon enemmän filosofien, psykiatrien, antropologien tai sukupuolentutkijoiden kuin sosiologien tekstejä. Tällainen moninaisuus tuottaa hämmennystä. Välillä herään miettimään: olenko lainkaan sosiologi? Mitä tarkoittaa olla sosiologi?

Kirjoittaja on tohtorikoulutettava, tutkija, opettaja ja kaksi päivää vuodessa sosiologi.

9

Siis mikä habitus?

Habitus on sosiologian opiskelijoiden ainejärjestö Social och kommunalhögskolanissa (eli tuttavallisesti Soc&Kom [sossukom]).

Soc&Kom on Helsingin yliopiston erillinen yksikkö, jossa annetaan yhteiskunnallista opetusta ruotsiksi. Kurssit ovat kaikille avoimia: entä jos hakisitkin seuraavassa periodissa vahvistusta toiseen kotimaiseen ruotsinkieliseltä kurssilta?

HABITUS HÄLSAR!

J

ag vet inte hurudan stämningen bland de olika vetenskapsgrenarna är på valtsikkan, men på Soc&Kom brukar man alltid dissa sociologer för att de inte kommer att få något riktigt arbete efter examen. Lekfullt retande handlar det ju om, men uppfattningen om sociologins flummighet lever.

Statsvetare blir tjänstemän, journalist-studeranden arbetar för HBL och Svenska YLE, men vad fan gör en sociolog?! Forskare kan man naturligtvis bli, men inte alla anser att dekonstruktion av människornas västerländska uppfattning kan anses vara nyttigt för samhället.

Jag har dock alltid kunnat trösta sociologistuderanden och söndra andra studerandenas uppfattningar med stenhård fakta: vår framtid ser bra ut! Töissä.fi publicerade 2012 ett diagram som visar att 24 % av sociologistuderanden hittar sig på privata sektorn efter examen. Medianinkomsten är 29 000 € i året. Sound good?

Själv har jag upplevt att många arbetsgivare mer och mer uppskattar sådant tänkande som socialvetenskaperna förbereder oss för. Människornas konsumtionsvanor och beteende är information som företag behöver, för att utvecklas och hålla sig relevanta i ändrande tider. När globala marknaden förorsakar allt mer osäkerhet om ekonomin vilket i sin tur kan leda till sämre sociala band i samhället. Det vi lärt oss om strukturer och aktörskap är applicerbart på arbetsmarknaden. Vem sku ha trott?!

Som en sidokommentar påpekar jag att en studie bevisat att god kunskap i de båda inhemska ofta korrelerar med framgång i arbetssökningen.

Joten ottakaahan se virkamiesruotsi tosissanne, siitä on varmasti hyötyä!

Så upp med hakan! Fyll i ansökan och sök till det jobbet som förtjänar Dig! -Constantin Saramo / Habitus rf Författaren lyssnar på Godflesh medan han skriver kolumnen. Han kan knappt vänta på Sociologdagarna i Helsingfors (eller ”staaan” för stadibon) eller på Netflix’ kommande DD-serie i maj.

10

TERVEISET TURUSTA!

Turussa 14.2.–15

Hyvät Toverit,

Lähetämme terveisemme Turusta, jossa kuohuu sekä kaupunki- että ylioppilaspolitiikassa.

Sukupolvelta toiselle periytynyttä toriparkki-hanketta pyritään kovasti viemään eteenpäin kaupunginvaltuustossa istuvien kapitalistien toimesta. Toiveet kansanäänestyksestä on toistaiseksi torpattu.

Yliopistossa on ylioppilaspoliittisen aktiviteetin huippukausi; TYY:n kirjasto on lakkautettu.

Syksyllä äänestetään taas uusi edustajisto ylioppilaskuntaan. Helsingin päivillä kai taas tava taan. Turusta on jo alustavasti n. 20 henkeä ilmottautunut. Lisäksi tulevat mukaan laitoksen tyypit professorista lähtien.

Sklubin puolesta: Jukka Sivonen, Joni Jaakola

ALAS AMERIKKALAINEN IMPERIALISMI JA NEUVOSTOREVISIONISMI, ELÄKÖÖN VALLANKUMOUS! Edellinen on kirjoitettu vuonna 1969 Sklubin Kontaktille lähettämää, ja vuonna 1998 Kontaktin Sklubille lahjana palauttamaa kirjettä mukaillen. Helsingissä tavataan!

11

Valtiotieteilijöiden Työelämämessut Teksti: Krista Nyström Kuvat: Iiris Herlin Vuoden 2015 alussa Kannunvalajat kysyi kaikilta valtiotieteilijöiltä a.k.a valtsikalaisilta:

”Kaipaatko tulevaisuuden näkymiisi kirkastusta?"

Mikä oli sinun vastauksesi? Itse ainakin vielä ensimmäisen vuoden opiskelijana vastasin saman tien kyllä...

Ensimmäiset valtiotieteilijöiden työelämämessut

Valtsikalaisten tulevaisuuden näkymiä oli kirkastamassa laaja kirjo näytteilleasettajia sekä julkiselta ja yksityiseltä sektorilta että eri järjestöistä. Näytteilleasettajien skaala pyrittiin pitämään laajana, sillä messuilla vieraili monia eri vaiheen ja eri pääaineiden opiskelijoita erilaiset tulevaisuuden suunnitelmat mielessään.

Messut olivatkin kaikin puolin ainutlaatuinen tilaisuus kontaktoida työnantajia ja verkostoitua!

Kannunvalajat järjesti yhdessä Valtiotieteellisen tiedekunnan ja Yhteiskunta-alan korkeakoulutettujen kanssa ensimmäiset Valtiotieteilijöiden työelämämessut. Tapahtuma järjestettiin Helsingin Kruunuhaassa Tieteiden talolla 27.1.2015. Tapahtumakutsu lupaili paikalle saapuvan juuri meitä valtsikalaisia työllistäviä näytteilleasettajia ja muuta monipuolista ohjelmaa paneelikeskusteluista CV-klinikkaan. Lupaus todella täyttyi ja messut olivat jymymenestys. Odotettua suurempi suosio tuli yllätyksenä myös Kannunvalajien puheenjohtajalle ja työelämämessutiimin vetäjänä toimineelle Anne Hietaharjulle.

Millaisin kriteerein näytteilleasettajat valittiin?

Anne: ”Näytteilleasettajat valittiin paljon valtsikalaisia työllistävien tahojen joukosta niin, että tavoitteena oli saada paikalle mahdollisimman monipuolinen kattaus työnantajia sekä julkiselta että yksityiseltä puolelta, paikalle haluttiin niin pieniä kuin isojakin työllistäjiä.”

Mitä mieltä olit messujen yleisestä menestyksestä?

Anne: ”Messupäivä sujui kokonaisuudessaan erittäin hyvin ja olin todella tyytyväinen siihen, kuinka paljon kävijöitä oli paikalla. Tapahtuma keräsi paljon kehuja ja sai runsaasti positiivista huomiota, jonka laajuus tuli rehellisesti sanottuna yllätyksenä. Vaikka olin osannut jo etukäteen uumoilla, että tapahtuma tulisi tarpeeseen, yllätti silti suosio totaalisesti: Tapahtumaan odotettiin alunperin noin 500 kävijää, joten oli melkoinen järkytys, kun facebook-eventissä attending-nappulaa painoi 500 ihmistä pelkästään ensimmäisen vuorokauden aikana!”

Mikä oli Kannunvalajien rooli järjestämisessä?

Millaista messujen järjestäminen oli?

Anne: ”Kannunvalajat järjesti messut yhteistyössä Yhteiskunta-alan korkeakoulutettujen ja tiedekunnan kanssa. Tapahtuman järjestämistä varten koottiin innokkaista valtsikalaisista koostunut työelämämessutiimi, jonka tiiminvetäjänä itse toimin. Messujen järjestäminen oli, pitkästä kokemuksestani tapahtumien järjestämisen saralla huolimatta, vaikein ja opettavaisin projekti, jossa olen ikinä ollut mukana. Vaikean projektista teki hallittavien asioiden valtava määrä ja se, että projektissa oli mukana niin monta eri tahoa. Paristakymmenestä valtsikalaisesta koostunut messutiimi oli onneksi aivan huippu, joten vaikka pari kertaa mentiinkin vaikeimman kautta messujen järkkäyskokemuksen puuttuessa kaikilta, oli lopputulos silti todella onnistunut!”

12

Oliko näytteilleasettajien kontaktointi helppoa / haastavaa?

Anne: ”Työnantajien kontaktointi hoidettiin messutiimin voimin soittelemalla valtsikalaisia työllistäviä tahoja läpi. Kieltäviä vastauksia tulee aina eikä niiltä voi välttyä. Monessa paikassa meneillään olivat yt-neuvottelut, jotkut työnantajat puolestaan kertoivat päättävänsä jo keväällä tapahtumat, joihin he vuoden aikana osallistuvat, toisilla oli samaan aikaan tai samalla viikolla toinen vastaavanlainen tapahtuma. Moni kieltäytynyt ilmaisi kuitenkin halunsa olla mukana seuraavilla messuilla.

Messujen lähestyessä huomasin, että sana tapahtumasta oli kiirinyt: Sain kaksi yhteydenottoa työnantajilta, jotka olivat kuulleet messuista puskaradion kautta ja olivat kiinnostuneet osallistumaan tapahtumaan.”

Monipuolinen messuohjelma täyttyi paneelikeskusteluista ja tietoiskuista, joiden ohella oli mahdollisuus osallistua mm. minimentorointiin, Linked In -koulutukseen ja CV -klinikkaan.

Kannunvalajat oli järjestänyt näihin ennakkoilmoittaumisen ja esimerkiksi CV-klinikka täyttyi hetkessä!

Yksi onnekkaista nopeat ilmoittautumistaidot omaavista opiskelijoista, Kata Pääkkönen, kertoo Linked In -koulutuskokemuksestaan lisää sivulla 14. Minimentoroinnista lisää sivulla 15.

Tietoiskuissa ja paneelikeskustelussa pohdittiin, mistä löytää ensimmäinen oman alan työpaikka ja mitkä ovat valtsikalaisen valttikortit työelämässä. Lisäksi oli mahdollista oppia työsopimukseen liittyvistä lakikiemuroista, saada vinkkejä videohaastatteluun ja kuulla Suomen kansainvälisistä työllistymismahdollisuuksista.

Lue Reetta Mikkolan vinkit ensimmäisen työharjoittelupaikan bongaukseen sivuilta 16-17.

Verkostoidu! ”Katso ympärillesi! Ensimmäinen oman alasi työpaikka saattaa löytyä vierustoverisi kautta!” Tämä lausahdus jäi mieleeni muhimaan. Onko todella mahdollista, että vieressä istuva opiskelukaverini voisi olla tuleva työnantajani, suosittelijani tai kollegani? Jatkuuko yhteinen Unicafen kahvittelu mahdollisesti tulevaisuuden työpaikkani aamupalaverissa?

Sääntö numero 1: Verkostoidu, sillä valtsikalaiset todella ovat vastassa työelämässä!

Valtsikalaisen valttikortit - mikä erottaa meidät muista?

Paneelikeskustelussa korostuivat seuraavat vahvuudet: - kriittisyys ja ajattelutapa - hyvät viestinnän taidot - laajojen kokonaisuuksien hallinta - yleissivistys - kypsyys ja tieto siitä, mikä kiinnostaa ja mitä opinnoilta halutaan Näitä valttikortteja, erityisesti yleissivistystään, voi hyödyntää työhakemuksen lisäksi myös vapaa-ajan toiminnassa. Paneelikeskustelussa nimittäin vinkattiin, että valtsikalaisen vahva yleissivistys vie voittoon Trivial Pursuitissa! Erottavana tekijänä mainittiin myös valtsikan kirjatenttien kautta kehittynyt äärimmäisen hyvä lukutaito.

Mikä on sinun mielipiteesi Anne?

”Suurien kokonaisuuksien hahmottamiskyky ja kriittisyys. Mikään ei ikinä kehittyisi maailmassa parempaan suuntaan muuta kuin tuurilla, ellei joku osaisi olla kriittinen. Meidän täytyy vain opetella kertomaan osaamisestamme työnantajille!”

Sääntö numero 2: Tiedosta valttikorttisi ja markkinoi osaamisesi!

Erityisesti sosiologian opiskelijoiden yleisenä vahvuutena mainittiin tavoite oppia ymmärtämään yhteiskuntaa ja hahmottamaan yhteiskunnallisia rakenteita.

Sosiologian opiskelijoina tiedostamme yhteiskuntaan vaikuttamisen mahdollisuuden ja tulevaisuuden unelmissa häämöttääkin usein yhteiskunnallisesti merkityksellinen työ. Samaistuitko?

Miten sosiologi tekee itsestään hyödyllisen?

Sosiologia-lehden toimitussihteeri Tuukka Ylä-Anttila pohtii tätä sivuilla 18-19.

Opiskelijatoiminta ja opinnot – millä lopulta on merkitystä?

Verkostoituminen, valttikortit... Mitä vielä? Paneelikeskusteluissa painotettiin yleisen aktiivisuuden merkitystä niin opinnoissa kuin muussa opiskelijatoiminnassa.

Järjestystoiminta ja muu vapaa-ajan aktiivisuus on selvä merkki motivaatiosta, mutta viestii samalla myös näihin asioihin kohdistuvasta kiinnostuksesta. Vastuutehtävä sekä haastaa että opettaa ja huolellisesti hoidettuna saattaa avata uusia ovia työelämään.

Sääntö numero 3: Uskalla ottaa vastuuta, pysy aktiivisena, haasta itsesi!

Mitkä olivat järjestämisen suurimmat haasteet?

Entä mitä opittiin ensi vuoden varalle?

Anne: ”Suurin yksittäinen haaste oli työnantajien saaminen paikalle. Koska messut järjestettiin ensimmäistä kertaa, ei meillä tietenkään ollut tarjota mitään valmista dataa tapahtuman markkinointiin, emmehän vielä itsekään osanneet ennustaa tarkasti, millainen tapahtumasta tulisi. Kokemus opetti kuitenkin, kuinka tärkeitä kävijämäärät, listat muista paikalla olevista näytteilleasettajista, medianäkyvyys ja puskaradio ovat tapahtuman työnantajille markkinoimisen kannalta - heille täytyy havainnollistaa se hyöty, jonka he saavuttavat tulemalla paikalle.

Työnantajien saaminen messuille pitäisi olla helpompi tehtävä toisella kerralla, kun pilotointi on nyt hoidettu menestyksekkäästi.”

Ensimmäisistä messuista on hyvä jatkaa eteenpäin!

Samalla viikolla järjestetyillä poikkitieteellisillä Contact Forum -rekrytointimessuilla keskusteltiin siitä, millainen on huipputyyppi työnantajan näkökulmasta. Mielestäni opiskelijoiden itse itselleen järjestämät messut kertovat juuri huipputyyppien aktiivisuudesta ja tämän aktiivisuuden huipputuloksista. Kiitos Anne, kiitos Kannu ja kiitos messutiimi, olette huippuja!

Linked In -koulutus Teksti: Kata Pääkkönen

Valtsikan ensimmäisten messujen ohjelmapakettiin kuuluivat ständien lisäksi CV-kliniikka ja Linked In -koulutus, jonne muutamat teistä saattoivat eksyäkin. Niille, joilla ilmoittautuminen meni ohi tai niille, jotka eivät mukaan mahtuneet, Kontakti kertoo kokemuksestaan Linked In -koulutuksen kaksituntisessa sessiossa.

P

aikalle saapuessa ensimmäinen kysymys oli ”Onko kaikilla Linked In –profiili”.

Kielteisestä vastauksesta sai kuulla olevansa pahasti kehityksestä takana, mitä kyllä jo epäilinkin edellisellä viikolla Instagram –profiiliani luodessani. Kun kehityksen askel sitten otettiin, ja kaikki saivat profiiinsa, alkoi armoton naputtelu. Tarkoituksena oli käyttää ensimmäinen tunti itsenäiseen profiilin työstöön ja kysyä apua, kun tarve vaati. Jälkimmäisellä tunnilla sitten luettaisiin toisten profiileja ja annettaisiin kommentteja.

Kontaktilainen!

Käy tututumassa itse sivustoon osoitteessa www.linkedin.com, jos et vielä ole vakiokäyttäjä.

Aloitin vahvasti listaamalla koulutukseni lukiosta ylöspäin. Sen jälkeen järjestötoiminta. Sitten edellinen työpaikka. Juuri kun aloin miettimään, että tämähän on aika ok, en voinut vastustaa kiusausta kuikistaa edessä istuvan profiiliin; harjoittelujakso ulkoministeriössä, viisi eri työpaikkaa suuryrityksissä, maisterin tutkinto...

Nielaisin pettymykseni ja skrollasin sivuani edes takaisin yrittäessäni etsiä lisättävää. Palkinnot ja kunnianosoitukset; ei. Vapaaehtoistyö; kahden päivän hiihdon kilpailijanumeroiden jakoa ei varmaankaan lasketa. Toimiala; ei.

Kyynisyyden yhdistyessä huonoon itsetuntoon suljin hiljaa tietokoneeni kannen ja hiivin ulos ennen kun toinen tunti pyörähti käyntiin. Joten huijasin vähän, enkä ollut paikalla alussa mainitsemaani kahta tuntia. Pointti ei ole siinä, että sivusto olisi huono. Se on erittäin loistava! Ajattelin kuitenkin palaavani sinne vasta ensimmäisen Nobelini jälkeen.

14

KONTAKTIN SUOSITTU MINIMENTOROINTI JATKUU - Kokemuksia vuoden 2014 mentoroinnista

Kontaktin minimentorointi aloitettiin vuonna 2013, ja onnistunut kokeilu sai jatkoa seuraavana vuonna: 2014 mentoreita oli yhteensä 5 ja mentoroitavia kaiken kaikkiaan 25. Toimintaa jatketaan tänäkin keväänä, ja Kontaktin työelämävastaavat ovat aloittaneet jo seuraavien alumnien rekrytoinnin. Lisää tietoa vuoden 2015 minimentoroinnista tulossa siis myöhemmin keväällä!

MENTOROITAVAN KOKEMUKSIA NIMI: Iiris Herlin NYKYINEN TYÖPAIKKA: Ei vakituista työtä KOULUTUS: Vt. yo OPISKELUAIKA: 5. vuosi käynnissä Mentoroitavana oleminen on ollut antoisaa. Ryhmässämme oli opiskelijoita eri opintojen vaiheessa fukseista n:n vuoden opiskelijoihin, ja olimme muutenkin erilaisissa elämäntilanteissa - toisilla oli työpaikka omalta alalta, toisilla kesätyö tai harjoittelu etsinnässä, ja niin edelleen. Kaikilla oli kuitenkin omat lähtökohtansa, miksi halusivat mukaan mentorointiin, ja Lotan ja ryhmän yhteisellä työllä olemme mielestäni kaikki päässeet eteenpäin suunnitelmissamme ja työelämän itsetuntemuksessa. Ryhmässä tuli sellainen turvallinen olo, että voi kysyä tyhmimmät kysymykset tai ilmaista ne hölmöimmätkin epävarmuudet, eikä kukaan katso kieroon!

Mentorointiryhmä ja mentori käyvät ensin yhdessä läpi, mitä toiveita ja odotuksia kaikilla tapaamisista on, ja muodostavat itse ryhmälle sopivimman työskentelytavan. Saimme Lotalta isoja ja pieniä vinkkejä esimeriksi työhaastatteluihin ja CV:n tekemiseen. Minimentorointi tuntui itselleni paljon luontevammalta tavalta ottaa selvää työelämästä kuin esimerkiksi yliopiston uraneuvonta. Ryhmä antoi mahdollisuuden pohtia yhdessä jokaisen ongelmia ja kysymyksiä, ja useamman ihmisen näkökulmat antoivat myös enemmän ideoita ja ratkaisuja kuin mitä yksin koskaan keksisi.

Kiinnostuin minimentoroinnista, koska halusin päästä auttamaan sosiologeja oman alansa löytämisestä. On ollut antoisaa päästä tutustumaan mentoroitaviin opiskelijoihin ja nähdä heidän innostuksensa työelämästä. Mentorointiryhmässä on myös päässyt kumoamaan yleisiä ennakkoluuloja, auttamaan seuraavan askeleen ottamisessa ja jakamaan omia kokemuksiaan. Välillä työskentelymme on ollut hyvin konkreettisella tasolla ja välillä liikumme sosiologeille tyypilliseen tapaan hyvinkin laajoissa ja abstrakteissa kokonaisuuksissa. Uravalmentajana koen, että juuri oman alani opiskelijoille minulla on kaikista eniten annettavaa erilaisten valmennustehtävien ja muun yhteisen ideoinnin kautta. Kaikista palkitsevinta on ollut nähdä, miten ryhmä on kehittynyt itse organisoituvaksi kollektiiviksi, jossa opiskelijat saavat tukea toinen toisistaan ja keksivät itse ratkaisuja kaikkia askarruttaviin kysymyksiin.

Tarkoitus on myös jättää meidän ryhmässä toteutettu etenemismalli muidenkin käyttöön tulevaisuudessa.

LOTAN VINKKEJÄ TYÖELÄMÄSTÄ SOSIOLOGILLE • Jokaisen sosiologin kannattaa opetella yksi asia työelämää varten kunnolla: Excelin monipuolinen käyttö. Myös tilasto-ohjelmistoista on myöhemmin hyötyä ja iloa, vaikka tekisitkin kvaligradun.

• Jo opiskelun alkuvaiheessa kannattaa alkaa pohtimaan, mistä tutkimusaloista on eniten kiinnostunut ja minkälaisia työelämäpolkuja näiden aiheiden parista voisi löytyä.

• Opiskeluaikana luodut verkostot kantavat pitkälle, ei kannata istua pelkästään nenä kiinni kirjoissa, vaan hakeutua kaikenlaiseen itseään kiinnostavaan toimintaan.

Suosittelen minimentorointia kaikille sosiologian opiskelijoille, jotka ovat alkaneet vähänkään miettiä omaa työllistymistään, oli mielessä sitten fuksivuoden jälkeiset kesätyöt, korkeakouluharjoittelu tai ensimmäinen oman alan työpaikka valmistumisen jälkeen.

MENTORIN VINKIT

• Jos mahdollista, tee opiskelusi ohessa erityisesti omaa alaasi läheltä liippaavia töitä. Jos teet ”hanttihommia”, tee niitä sellaisissa organisaatioissa, joissa voisi olla myös oman alasi töitä.

• Verkostot ja osaaminen karttuu myös harrastuksista ja vapaaehtoispohjalta tehdyistä asioista. Voit esimerkiksi hakeutua jäseneksi tai aktiiviksi sellaisiin järjestöihin, joiden kautta pääset oppimaan juuri sinua kiinnostavista aihealueista lisää.

• Jos et ollut lukiossa vaihdossa, lähde ulkomaille viimeistään yliopistossa.

NIMI: Lotta Kortteinen NYKYINEN TYÖPAIKKA: Helsingin Kaupunki, Kaupunginkanslia, elinkeino-osasto, titteli nuorten uravalmentaja KOULUTUS: VTM, pääaine sosiologia, sivuaineet valtiooppi ja sukupuolentutkimus OPISKELUAIKA: 9 vuotta

• Hyvä itsetuntemus ja omien luontaisten vahvuuksien ja motivaatiotekijöiden tunnistaminen auttaa valitsemaan itselle sopivia työpaikkoja. Kannattaa myös opiskella kaikkia niitä

juttuja, jotka itseä eniten kiinnostaa.

• Aika harvoin pääsee omaan unelmaduuniin suoraan yliopistosta, mutta haaveile silti suuria! Jos uskallat haaveilla ja asettaa itsellesi välitavoitteita kymmenen tai kahdenkymmenen vuoden päähän, alat huomaamattasi etenemään juuri haaveitasi kohden.

Nykyiseen työhöni päädyin oltuani Helsingin Kaupungilla korkeakouluharjoittelussa tekemässä selvitystä nuorten työllistämishankkeista. Tuona aikana hankitusta kokemuksesta ja verkostoista oli selkeästi hyötyä nykyiseen työhöni pääsemisessä.

15

HALOO, KUULEEKO TYÖELÄMÄ?

Teksti: Reetta Mikkola Kuvat: Iiris Herlin & Inka Lähteenaro

Keskustelu opiskelujen työnteosta ja työelämävalmiuksista on käynyt viime vuosina kuumana. Työnantajat peräänkuuluttavat työkokemusta, päättäjät nopeaa valmistumista.

Palkattomia harjoittelupaikkoja tuntuu riittävän, mutta harjoitteluapurahaa vain puolelle hakijoista. Opiskelija löytää itsensä stressaamasta kesätyöhakua jo joulukuussa ja monia askarruttaa mahdollinen työharjoittelu.

Etenkin sosiologian opiskelijoille usein saattaa olla hämärää, mistä tulevaisuuden työmahdollisuudet aukeavat. Kaikki tuntuu olevan mahdollista, joten mistään on vaikea saada otetta.

Vaihe 1: miksi?

Vaihe 2: milloin?

Monille työharjoittelu tulee ajankohtaiseksi maisterivaiheessa, joko gradunteon lomassa tai ennen viimeisen rutistuksen aloittamista. Harjoittelu onkin hyvä ponnahduslauta työelämään ja voi parhaimmillaan poikia vakinaisen työpaikan. Pahimmillaan vastavalmistunut maisteri joutuu harjoittelupaikkalimboon, jossa ensimmäiset vuodet oman alan töissä koostuvat lähinnä ketjutetuista pätkätyösuhteista surkealla palkalla. Työnantajalle pätevän työvoiman kierrättäminen harjoittelijastatuksella on edullista, opiskelijalle ei aina.

Itse päädyin harjoitteluun vähän yllättäen ennen, kuin olin edes saanut kandinpapereita kouraan. Bongasin kiinnostavan harjoittelupaikan sähköpostilistoilta (niitä kannattaa oikeasti seurata!), hain – ja pääsin, yllätyksenä itsellenikin. Ensimmäiset viikot tunsin olevani toivottoman pihalla työssäni kampanja-avustajana pienessä kansalaisjärjestössä. Ahdistus kuitenkin helpotti pian.

Työssä pääsin hyödyntämään tiedonhankintataitoja ja yliopisto-opinnoista kertynyttä ymmärrystä yhteiskunnallisista kysymyksistä. Ei pidä myöskään vähätellä verkostoitumisen merkitystä: ennen kaikkea sain uusia, mahtavia tuttuja, mutta opin myös hahmottamaan, miten suomalainen järjestökenttä toimii. Itse olin siitä onnekkaassa asemassa, että viihdyin työssäni. Vaikka ensimmäinen harjoittelupaikka ei olisikaan nappiosuma, se auttaa hahmottamaan sitä, minkälaisista töistä voisi olla tulevaisuudessa kiinnostunut. Parhaimmillaan se voi olla herättävä sysäys suuntaamaan opintoja eri tavalla, kuin oli suunnitellut. Jos työ esimerkiksi viestintäfirmassa maistuukin puulta, kannattaa miettiä, haluaisiko sittenkin opiskella sivuaineena jotain muuta. Lisäksi omat työelämätaidot kehittyvät: oppii esimerkiksi sietämään stressiä ja asettamaan omat vaatimuksensa realistiselle tasolle.

Kaikkea ei voi, eikä tarvitse osata heti. Tämä voi vaikuttaa itsestäänselvyydeltä, mutta käytännössä paineet kuitenkin helposti puskevat pintaan. Työelämä opettaa nopeasti olemaan armollinen itselle.

Harjoittelusta ei kannata ottaa liikaa stressiä, mutta mahdollisia harjoittelupaikkoja kannattaa jo alkaa pohtia jo aikaisemmin kuin valmistumisen kynnyksellä. Moni opiskelija tuntuu pelkäävän, ettei pärjää työelämän kovassa kilpailussa, usein turhaan. Oman alan työkokemusta tuntuu mahdottomalta saada, ellei ole toiminut lukioikäisestä asti nuorisojärjestöissä tai kerryttänyt työkokemusta tutun firmassa. Voin lohduttaa, että asia ei ole näin. Monet työnantajien arvostamat taidot ovat käytännössä kaikkien saavutettavissa: esimerkiksi toimintaa ainejärjestössä tai muussa vapaaehtoisverkostossa arvostetaan kaikkialla ja niihin pääsee yleensä mukaan kuka tahansa kiinnostunut. Omia kykyjä tuntuu myös vaikealta hahmottaa, jos on vuosia keskittynyt kehittämään itseään lähinnä palkkatyön ulkopuolella, mutta niitä ei pidä väheksyä. Potentiaalinen työnantaja saattaakin yllättäen arvostaa sellaista aiempaa kokemusta, jota itse on pitänyt merkityksettömänä.

Jos palkattomat harjoittelut tai mahdottomalta tuntuva kesätyörumba tuntuvat ikäviltä, kannattaa myös muistaa, että mahdollisuuksia tutustua työelämään ja kartuttaa osaamistaan on myös perinteisten väylien ulkopuolella. Järjestöt tarjoavat vapaaehtoistyömahdollisuuksia ulkomailla, Erasmus-vaihto voi olla myös työskentelyä opiskelun sijaan ja kansalaisjärjestöt ympäri Suomen kaipaavat vapaaehtoisia koordinaattoreita, viestijöitä ja hallitusjäseniä. Aktiivisuus palkitaan aina – eikä järjestötyöhön ole työhaastatteluja.

16

Vaihe 3: mistä rahoitus?

Monille suuri kysymys harjoittelun kohdalla on tietenkin raha. Useat harjoittelupaikat maksavat vain pientä palkkaa, eikä opintotukeen vaadittavan opintopistemäärän suorittaminen kokopäivätyön ohella ole usein mahdollista, ellei lakkaa nukkumasta. Pahimmillaan harjoittelupaikasta ei irtoa euroakaan, ja kuukauden palkkaa vastaava harjoitteluapurahakin on vain joidenkin saavutettavissa oleva pieni lohtu. Kriittisimmät ovatkin asiaankuuluvasti huomauttaneet, että yleistyvä harjoittelujen palkattomuus johtaa helposti siihen, että työharjoittelusta tulee vain parempiosaisten, esimerkiksi vanhemmiltaan huomattavaa taloudellista tukevien saavien, etuoikeus. Valtiotieteellisen lisäksi harjoittelutukia voi yrittää toki hakea muualtakin: esimerkiksi Erasmus ja CIMO tarjoavat tukea ulkomaille tehtäviin harjoitteluihin.

Oma kolmen kuukauden harjoitteluni oli sekin palkaton.

Kävin osa-aikatöissä samanaikaisesti, mutta sain onneksi helpotettua työtaakkaa käyttämällä rästiin jääneitä lomia.

Nostin myös opintotukea - harjoittelustahan on mahdollista saada opintopisteitä, yleensä 5-7 pistettä. Vähän, mutta kuitenkin. Kahden työn tekeminen vetää kenet tahansa kuitenkin nopeasti piippuun, enkä suosittelisi sitä kenellekään.

Toisaalta meidän on myös arvostettava omaa osaamistamme ja vaadittava parempaa. Viestinnän opiskelijoiden järjestö Media ry nosti taannoin metelin, kun Berner haki sekä viestinnän että markkinoinnin harjoittelijaa lähes samanlaisilla työnkuvilla – sillä erotuksella, että ainoastaan viestinnän harjoittelijalle ei ollut tarjolla kunnon palkkaa. Viestinnän ammattilaisten järjestö ProCom ry julkaiseekin sivuillaan ainoastaan sellaisia harjoittelupaikkoja, joista maksetaan palkkaa. Itse palkattoman harjoittelun tehneenä tiedän, että esimerkiksi järjestömaailmassa rahoituksen löytäminen on vaikeaa, mutta toisaalta työvoiman ei pitäisi olla ilmaista. Mutta mikäli olemme valmiita tarjoamaan työtämme ilmaiseksi, muuttuuko mikään? Siinä pulma ratkaistavaksi.

17

Miten sosiologi tekee itsestään hyödyllisen

T

Teksti: Tuukka Ylä-Anttila Kuva: Inka Lähteenaro

untuuko joskus siltä, että teoriakurssien opukset ovat tosielämästä etääntyneitä ja suomalaisen sosiologian klassikkotutkimuksetkin katsovat maailmaa esihistoriallisesta näkökulmasta? Että tällä ei ole mitään relevanssia minkään kannalta? Itse tajusin vasta jatko-opinnoissa, että näin usein todella oli – vaikka olin päätynyt tutkijaksi! Olin aina uskonut sosiologiaan, tein siitä itselleni identiteetin, jopa rakastin sitä, mutta sitten ymmärsin sen olevan hukassa. Se ei ollut tarpeeksi hereillä.

Hetken olin takertunut juuri sosiologian hyödyttömyyteen sen olemassaolon oikeuttajana. Ehkä maailmassa, jossa hyödyllisenä pidetään vain sitä, mistä maksetaan, tärkeää onkin vastapainoksi tehdä jotain, jolla ei ole rahallista arvoa. Mutta mitä iloa on filosofoinnista nojatuolissa, jos ketään muuta ei kiinnosta? Sosiologin luulisi kaikkein vähiten voivan kiistää, että ympäröivän yhteisön arvostuksilla on väliä.

Sosiologian arvo on kuitenkin vain nousussa, rahassakin mitattuna. Mutta millaisen sosiologian? Startup- ja big data -jeesus, Googlenkin ohjausryhmässä istuva tietojenkäpistelijä Alex ”Sandy” Pentland väittää tuoreessa Social Physics -kirjassaan, että hän on keksinyt uuden tieteenalan, sosiaalifysiikan. Se tarkoittaa ihmisten sosiaalisen toiminnan mittaamista ja mallintamista niin, että toiminnan taustalla vaikuttavat lait voidaan paljastaa. Tätä kautta voidaankin sitten mm. parantaa sairaudet ja lopettaa nälänhätä.

Kukaan ei ole tainnut kertoa Pentlandille, että ensimmäiset sosiologit yrittivät suunnilleen tätä ja sittemmin teilasivat koko idean jo 1800-luvulla. Sehän ei dataevankelistoja haittaa, sillä hype tuottaa rahaa: ensi kesänä Finlandia-talolla järjestettävää International Conference on Computational Social Science konferenssia sponsoroivat mm. Supercell ja Elisa. Supertähti-Pentland on yksi puhujista. Muut ovat Facebookin, Microsoftin tai erinäisten yliopistojen palkkalistoilla olevia tietojenkäpistelijöitä, psykologeja, fyysikoita – ja sosiologeja. Suomalaisten sosiologien piirissä tapahtumaa ei juuri tunneta, vaikka kyseessä on sosiaalitieteen konferenssi! Sosiologia siis kiinnostaa yritysmaailmassakin – kyse on vain siitä, millainen sosiologia.

Voin nyt paljastaa, että ei ainakaan sellainen, joka paneutuu sosiologian sisäisiin koulukuntariitoihin, tai jota luetaan, koska arvovaltainen professori on sitä mieltä, että koska tämä oli tärkeää 30 vuotta sitten, se on tärkeää vieläkin.

Maailma tarvitsee sosiologeja enemmän kuin koskaan, mutta erilaisia sosiologeja kuin ennen. Se, mitä sosiologi voi sosiaalisen datan hypeen tarjota, on sen datan mielekäs tulkinta, ja siihen tarvitaan hieman sosiologista yleissivistystä. Mutta siihen ei tarvita eri Marx-suomennosten alaviitteiden erojen tuntemusta eikä kovin monen työpäivän mittaista perehtymistä suomalaisen sosiologian oppihistoriaan.

Sen sijaan tarvitaan ratkaisukeskeisiä, käytännönläheisiä, menetelmiä osaavia, perusteltuja teorioita käyttäviä sosiologeja. Siis jotain Pentlandin hypen ja yliopistoissa opetettavan sosiologian välistä. Ja sellaista sosiologiaa voi tehdä yliopistotutkijana, pelifirmassa, mainostoimistossa, konsulttiyrittäjänä, freelancetoimittajana tai poliitikkona.

Mutta tehdä pitää, eikä valittaa sosiologian nykytilasta.

Tuukka Ylä-Anttila on Sosiologia-lehden toimitussihteeri ja tekee väitöskirjaa suomalaisesta populismista.

18

”Maailma tarvitsee sosiologeja enemmän kuin koskaan, mutta erilaisia sosiologeja kuin ennen.”

19

ta s l a en p

in p O

i v a ta s a tov

Moi! Me2015 ollaan Kontaktin opintovastaavat vuosimallia Siiri Nieminen ja Inka Laisi!

Ollaan molemmat ensimmäisen vuoden opiskelijoita, eli myös ekaa vuotta hallituksessa. Intoa ja kiinnostusta uusien asioiden oppimiseen on siis paljon!

Opintovastaavina pyrimme parhaamme mukaan ajamaan kaikkien teidän sosiologian opiskelijoiden etuja, sekä tietysti myös kehittämään uutta!

Tulemme järjestämään erilaisia opintoihin liittyviä tapahtumia, kuten oppiainekahveja ja opintojenkehittämispäiviä. Ideoita on jo nyt paljon ja toivotaan, että saataisiin niitä myös teiltä. Älkää siis epäröikö ottaa meihin yhteyttä missä tahansa omiin opintoihin liittyvissä asioissa. Käykää rohkeasti myös proffien vastaanotoilla, jos ongelmia opinnoissa tulee vastaan. Weboodissa tai e-lomakkeella on myös helppo jättää palautetta. Kaikenlaiset kysymykset ja kommentit ovat siis tervetulleita! Vain näin asioita saadaan vietyä eteenpäin!

Päivitetään kuulumisia jokaiseen lehden numeroon, joten pysykää kuulolla!

Sii

a k n I 20

ri

V

uosi 2015 on käynnistynyt ja etenee vikkelämmin kuin doupattu suomalaissprintteri. Vasta korkattu hallituskollektiivimme pyrkii pysymään ajan tasalla mahdollisimman tiukasti niin bittiavaruudessa, kyberulottuvuuksissa kuin reaalimaailmassakin. Vuosi onkin alkanut Kontaktin tapahtumien osalta räväkästi tulevaisuussitsien ja paskiaiskemujen säestämänä, ja hauskaa on ollut kuten kuuluukin.

Lisää hauskaa on totta kai luvassa pitkin kevättä. Kohta kaikilla Helsingin sosiologeilla ja sosiologinaluilla on ainutlaatuinen mahdollisuus tutustua tovereihimme ja toverittareihimme ympäri Suomea kun odotettu huippukonferenssi Sosiologipäivät infiltroituu maaliskuun alussa monivuotisen tauon jälkeen keväiseen Helsinkiimme.

Päivien yhteydessä järjestetään kahdet opiskelijoille suunnatut kemut sekä saunailta. Huhtikuun alussa ovat vuorossa järjestömme vuosijuhlat jatkoineen. Pääsiäinen alkaa siis pamauksella kiirastorstaina 2.4!

PJ:n P.S. Järjestön meininki pysyy hyvänä niin kauan kuin motivoituneita ja sitoutuvia ihmisiä on messissä tekemässä toiminnasta omannäköistään. Tämä tekeminen ei kuitenkaan ole mitään hallituksen kymmenikön omaa ja eksklusiivista toimintaa, johon muut eivät pääsisi mukaan. Kannustankin siis kaikkia, ketkä tuntevat sisällään halun osallistua toiminnan järjestämiseen, lähtemään rohkeasti mukaan!

Voin kokemuksesta kertoa, että tohinan ohessa tutustuu melkein pakostakin huipputyyppeihin.

Myös hallituksen kokoukset ovat aina jokaikiselle jäsenellemme avoimia. Voit tulla mestoille valittamaan opinnoista, kertomaan kuinka haluaisit Metallican soittavan Kuppalassa tai ihan vaan juomaan ilmaiset sumpit. Järjestöämme voi auttaa ja kehittää monilla tavoilla, ja jeesiä tarvitaan kaikenlaisissa asioissa haalarimerkkien piirtämisestä ruoanlaittoon.

Allekirjoittaneeseen voi olla aina yhteydessä, jos haluaa olla mukana viemässä Kontaktin toimintaa eteenpäin!

Olli Rekonen Kontaktin puhis

21

: s t 3 n R e U s T e U r p HE F i t e k /T n a t o n O/ k o a K k T i / a / n T a 1 5 n i l 7 !

S Haloo kuuleeko työelämä? @A Miten sosiologi tekee itsestään hyödyllisen?

Kaipaatko tulevaisuuden näkymiisi kirkastusta?

Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa.

Kaikista kaivertavista kysymyksistä huolimatta meidän sosiologien tulevaisuus näyttää varsin valoisalta.

Tästä muistutuksena tulevaisuussitsien valoisia ja valloittavia kuvia!

PSST! MUISTA MYÖS KONTAKTIN SEURAAVAT SUUNNITTEILLA OLEVAT TAPAHTUMAT: Vujut 2.4.

Valtsikan sählyturnaus Viikissä 15.3.

Vappuboolit 30.4.

Huhtikuussa yhteiseksku Kehon, Manan ja VOOn kanssa ulkoministeriöön

22

Kontaktin tulevaisuussitsit 27.1.2015

Kuvat: Mona Roininen