METSIEN TULEVAISUUSTARINAT 2050
Lukuohje tulevaisuustarinoihin
MIHIN TARVITSEMME TARINOITA
METSIEN TULEVAISUUDESTA SUOMESSA?
Metsillä ei ole Suomessa vain neljää mahdollista
tulevaisuutta vaan mahdollisia tulevaisuuksia voi olla lukemattomia.
Niiden kuvittelu ja todeksi tekeminen on pitkälti meistä itsestämme kiinni.
Mielikuvamme tulevaisuudesta on aina tarina eli kertomus siitä, miten asiat tulevat tapahtumaan tästä eteenpäin. Tulevaisuus elää vain mielessämme, sitä ei ole olemassa todellisuudessa. Mielessämme olevat tulevaisuustarinat ohjaavat sitä, millä tavoin hahmotamme nykyhetken ja oman roolimme siinä. Käsityksemme tulevaisuudesta siis ohjaavat toimintaamme tässä ja nyt.
Hahmotamme tulevaisuuden menneisyyden avulla. Ajattelemme, että asiat tulevat tapahtumaan pääosin samalla tavoin kuin ne ovat aiemminkin tapahtuneet. Niinpä meidän on usein vaikeaa kuvitella sellaisia tulevaisuuksia, jotka poikkeavat yllättävillä tavoilla menneestä ja nykyisyydestä. Ennakoimattomaksi muuttuneessa maailmassa meidän on kuitenkin kyettävä hahmottamaan monia hyvin erilaisiakin tulevaisuuksia, jotta voimme reagoida ripeästi ja viisaasti maailmassa tapahtuviin muutoksiin jo nyt.
Ilmastonmuutos ja luontokato muokkaavat metsien elinolosuhteita peruuttamattomasti. Maailmantalous ja maailman geopoliittinen järjestys ovat murroksessa. Samaan aikaan Suomessa asuvien ihmisten suhde ja asenteet metsään omistajina, käyttäjinä, hoitajina ja suojelijoina ovat muuttumassa. Tarvitsemme tulevaisuustarinoita pystyäksemme kuvittelemaan näiden muutosten vaikutuksia ja työstämään mielekkäitä tulevaisuusvisioita.
Neljä tulevaisuustarinaa on kirjoitettu pohjamateriaaleiksi jatkotyöstöihin. Toivomme, että tarinat auttavat löytämään uudenlaista toimijuutta ja niitä käytetään muodostamaan metsistä tulevaisuusvisioita, joissa monilla eri ihmisillä ja organisaatioilla on vahva rooli tulevaisuuden rakentajina.
SUOJELUMAA
AAVEMETSÄ
NELJÄN TARINAN TAUSTA
Tarinat pohjaavat Metsän puolella aloitteen ja DialogiAkatemian koordinoiman Suuren Metsädialogipäivän keskusteluihin ja niistä toimitettujen kirjausten analyysiin. Dialogeissa hyvin eri taustoista tulevat ihmiset metsäalalta ja läpi yhteiskunnan pohtivat oman metsäsuhteensa lisäksi pelkojaan ja toiveitaan metsien tulevaisuuteen liittyen.
KIRJAUKSISTA NOUSI ESIIN NELJÄ
USEIN TOISTUVAA NÄKYMÄÄ TULEVAISUUDESTA
”Metsäpoterot” pelko metsäkiistojen syvenemisestä
”Puulaaksot” toive korkeamman jalostusasteen puutuotteiden läpimurrosta
”Suojelumaa” toive metsien ekologista tilaa vahvistavasta laajaalaisesta suojelusta
”Aavemetsä” pelko ekologisen piittaamattomuuden aiheuttamasta tuhoista
Näistä neljästä aihiosta luotiin kustakin erillinen tarina metsien tulevaisuudesta vuoden 2050 Suomessa. Ajatuksena on, että 25 vuoden päästä metsät ja niiden käyttö saattaa näyttää hyvinkin toisenlaiselta kuin nyt. Tarinoissa on hyödynnetty dialogeissa esitettyjä näkemyksiä tulevaisuuden mahdollisista kehityssuunnista, joiden varaan rakensimme kuvitteelliset tapahtumasarjat. Neljä tarinaa kertovat kukin erilaisen kehityskulun ja niissä painottuvat eri toimijoiden näkökulmat.
Tarinoiden tarkoitus ei ole ennustaa, miten metsille Suomessa käy. Pikemminkin ne ovat fiktiivisiä ajatuskokeita, joissa suunnataan neljään hyvin erilaiseen tulevaisuuteen. Niiden muodostama kokonaisuus pyrkii kyseenalaistamaan olettamuksia, joihin olemme jumiutuneet, ja tarjota aineksia tulevaisuuden joustavalle ajattelemiselle. Tarinoissa esitettyjä kehityskulkuja voi myös yhdistellä, ja ne voivat toimia sytykkeinä uusille aivan toisenlaisillekin tarinoille. Tarkoitus on kannustaa ennakkoluulottomaan tulevaisuusvisiointiin, joka voi tuoda yhteen erilaisia ihmisiä ja toimijoita.
TARINOILLA ON NELJÄ YHTEISTÄ TAUSTAOLETTAMUSTA
• Globaalilla tasolla ilmastonmuutos ja luontokato tulevat etenemään, mutta niiden vauhti ei kiihdy dramaattisesti.
• Maailmantalous pysyy markkinatalousperustaisena.
• Teknologia kehittyy, mutta metsien käytön kannalta siinä ei tapahdu mitään täysin ennakoimatonta murrosta.
• Euroopan Unionista tulee jatkossakin talouteen ja ekologiaan liittyvää säätelyä, mutta Suomella säilyy paljon valtaa päättää omasta tavastaan käyttää metsiään.
Neljä tulevaisuustarinaa jakavat edellä kuvatut taustaoletukset, joiden puitteissa metsien tulevaisuus Suomessa näyttää kussakin erilaiselta. Painopisteet tarinoiden käännekohdissa ovat Suomessa, vaikka globaalit kehityssuunnat vaikuttavat voimallisesti myös metsien käyttöön maamme sisällä. Suomipainotuksen tarkoitus on kiinnittää huomio siihen, että emme ole pelkästään maailmantapahtumien armoilla, vaan myös Suomessa asuvilla ihmisillä ja organisaatioilla on paljon toimijuutta metsien tulevaisuuden suhteen. Jokainen tarina alkaa tiivistyksellä metsien tilasta Suomessa vuonna 2050 verrattuna vuoteen 2026.
Metsäpoterot 2050
Kiistat metsien käytöstä jakavat yhä syvemmin yhteiskuntaa. Tilanteen lukkiutuminen on tehnyt mahdottomaksi löytää valtakunnan tason ratkaisuja metsien ekologisen tilan kohentamiseen. Uhka ekologisen tasapainon järkkymisestä sekä puunsaannin vähenemisestä teollisuuden tarpeisiin ovat jatkuvana huolena.
MILLAISIA METSÄT OVAT?
Metsien ekologinen tila on heikentynyt. Valtaosa metsistä on talouskäytössä ja tuholaiset ovat jo hävittäneet laajoja metsäalueita. Suojelualueet ovat kasvaneet vain vähän, metsien hiilinielu pienenee ja luontokato kiihtyy. Vesistöjen tila heikkenee.
MITEN IHMISET TOIMIVAT?
Metsien talouskäyttö jakaa yhteiskuntaa. Metsäteollisuus tuottaa puusta matalan jalostusasteen tuotteita, mutta sen liiketaloudellinen kannattavuus on laskussa. Kasvava määrä metsänomistajia on päättänyt suojella metsänsä, mutta samalla suuri joukko omistajia myy puuta kiihtyvällä tahdilla.
MUUNLAJISTEN ELINOLOSUHTEET
Luontokadon seurauksena monia lajeja on hävinnyt ja äärimmäisen uhanalaisten lajien määrä kasvaa. Monilla suojelualueilla on kuitenkin onnistuttu parantamaan lajien elinolosuhteita, mutta tilanne on hauras.
EKOLOGIA JA TALOUS
Ekologia ja talous ovat vahvassa jännitteessä keskenään. Riittämättömät toimet metsien ekologisessa tilassa ovat heikentäneet niistä saatavaa taloudellista hyötyä.
MITEN TÄHÄN PÄÄDYTTIIN?
Suomessa käytiin 2020 luvun jälkipuoliskolla kiivasta keskustelua metsien tulevaisuudesta. Erityisesti metsäteollisuuden toimijoiden ja luonnonsuojelijoiden näkemykset metsien käytöstä erkanivat kauas toisistaan. Tuottavuuden laskun kanssa kamppaileva metsäteollisuus jatkoi matalan jalostusasteen tuotteiden valmistamista ja hakkuiden määrät pysyivät suurina. Asiantuntijoiden työryhmät ehdottivat pikaisia toimenpiteitä metsien ekologisen tilan parantamiseksi, mutta valtakunnan tason päätökset tehtiin lyhyen aikavälin taloudellisten näkymien perusteella. Metsänomistajia tosin kehotettiin vapaaehtoisesti suojelemaan metsiä, vaikka valtio ei tarjonnut tähän merkittäviä taloudellisia kannustimia.
Ilmastonmuutoksen ja luontokadon edetessä 2030luvulla metsien tila heikentyi nopeasti.
Tuholaisten leviäminen kiihtyi ja aiheutti laajoja tuhoja erityisesti kuumien kesien kuivattamissa metsissä. Suomen valtio pyrki kehittämään metsien tilaa kohentavien luonnonarvomarkkinoiden toimintaa ja lisäsi korvauksia metsien suojelemisesta. Samaan aikaan kasvava joukko toimenpiteiden riittämättömyyteen turhautuneita metsänomistajia ryhtyi omaehtoisiin suojelutoimiin. Metsäteollisuusyritykset näkivät tilanteen uhkaavan liiketoimintaansa. Ne lisäsivät kampanjointia puuraakaaineen riittävyyden turvaamiseksi ja viestivät uhkakuvista, joissa metsäomistusten arvo romahtaa metsäteollisuuden kadotessa Suomesta. Monet yksityiset metsänomistajat sekä talousvaikeuksissa olevat kunnat ja seurakunnat myivät metsiään kansainvälisille rahastoille, jotka ryhtyivät hakkaamaan niitä kiihtyvällä tahdilla.
Lähimetsien kaataminen levitti metsäkiistat suuriin asutuskeskuksiin, ja tuhannet ihmiset ryhtyivät metsiä suojeleviksi aktivisteiksi. Metsähakkuita alettiin keskeyttää enenevissä määrin kaikkialla Suomessa, yksittäisiä metsänomistajia uhkaitiin julkisella häpäisemisellä luonnon tuhoamisesta ja metsäkoneisiin kohdistui enenevissä määrin ilkivaltaa.
2040luku oli lukkiutuneen pysähtyneisyyden aikaa metsien tilanteessa. Tästä kärsivät luonto, talous ja ihmiset. Ilmastonmuutoksen eteneminen aiheutti yhä suurempia tuhoja lajistoltaan yksipuolisissa metsissä. Edelleen jatkuneet avohakkuut ja soiden ojitus olivat lisänneet järvien ja lampien rehevöitymistä. Yhä harvemman kesämökin laiturilta enää pulahdettiin uimaan. Luontokato kiihtyi, vaikka joitain lajeja onnistuttiinkin pelastamaan uusien suojelualueiden avulla. Metsäteollisuuden koko pieneni sen kannattavuuden edelleen heikentyessä. Vuosikymmenen lopulle tultaessa tilanne on hauras ja jännitteinen. Jatkuvana huolena on uhka niin metsäluonnon ekologisesta romahduksesta kuin puunsaannin vähenemisestä teollisuuden tarpeisiin. Metsien suojelijoiden, poliisin ja metsäteollisuuden toimijoiden välillä on entistä enemmän väkivaltaisia yhteenottoja. Aktivistit ovat saaneet pitkiä vankilatuomioita ja metsäyritykset painostavat Suomen eduskuntaa kieltämään metsiin liittyvän kansalaisaktivismin.
Puulaaksot 2050
Metsistä tuotetaan innovatiivisia pitkälle jalostettuja tuotteita. Metsähakkuita on rajoitettu ja laajoilla alueilla hakkuut on lopetettu kokonaan. Uudenlainen talouskäyttö auttaa metsien ekologisen tasapainon säilyttämisessä.
MILLAISIA METSÄT OVAT?
Metsiä hyödynnetään taloudellisesti uudella tavalla, hakkuiden määrä on vähentynyt ja puuraakaainetta jalostetaan pidemmälle. Laajoja alueita metsää on ennallistettu ja suojeltu. Toimenpiteillä on itseisarvonsa, mutta niillä myös pyritään suojaamaan taloudellisesti merkittäviä metsäalueita ilmastonmuutoksen ja luontokadon vaikutuksilta.
MITEN IHMISET TOIMIVAT?
Puuraaka aineen tuotanto on rajattu tietyille alueille, jossa metsää hyödynnetään ekologisesti kestävillä metsänhoidon menetelmillä. Korkeamman jalostusasteen tuotteet ja ennallistaminen työllistävät yhä useampia.
MUUNLAJISTEN ELINOLOSUHTEET
Hakkuiden väheneminen on parantanut monien lajien tilannetta. Talouskäytössä olevissa metsissä lajisto on yksipuolisempaa kuin muualla. Laajat suojelualueet ja ekologiset käytävät kuitenkin mahdollistavat muunlajisten liikkumisen suotuisemmille alueille.
EKOLOGIA JA TALOUS
Metsien taloudellisen arvon nähdään olevan sidoksissa niiden ekologiseen tilaan. Ekologisen kestävyyden nostaminen reunaehdoksi on saanut ekologian ja talouden lähes tasapainoon keskenään.
MITEN TÄHÄN PÄÄDYTTIIN?
KeskiEuroopan metsätuhot kiihtyivät 2020 luvun jälkipuoliskolla ja Euroopassa syntyi laaja kansalaisliike metsien suojelemiseksi. Liikkeen ytimessä oli kampanjointi, joka keskittyi selluun pohjautuvien tuotteiden boikotoimiseen. Ne kohdistuivat erityisesti Kiinasta tilattujen tuotteiden pakkauksiin, jonka seurauksena kiinalaiset verkkokaupat siirtyivät käyttämään Venäjällä tuotettuja pakkausmateriaaleja. Samaan aikaan hiilinielujen pienenemisen seurauksista huolestunut Suomen valtio suuntasi verohelpotuksia metsäalan tuotekehitykseen tehtäviin panostuksiin. Metsäteollisuus päätyi riskianalyyseissaan toteamaan selluntuotannon olevan Suomessa liiketaloudellisesti kestämättömällä pohjalla.
Kun Euroopan markkinoilla alkoi viimein syntyä todellista kysyntää muoveja ja kemikaaleja korvaaville raakaaineille, metsäteollisuusyritykset ryhtyivät rahoittamaan Suomeen nousseita metsäalan start upyrityksiä. Start upit saivat julkisuudessa yllättävää tukea ympäristöjärjestöiltä, jotka näkivät uusissa tuotteissa tien ekologisesti kestävämpään metsien käyttöön. Yritysten saama myönteinen julkisuus rohkaisi myös yksityishenkilöitä ja kansainvälisiä rahoittajia sijoittamaan niihin. Ensimmäinen start up keskittymä syntyi Kouvolaan ja toinen muodostui Kemiin. Start up yritysten ympärille rakentui innovaatiota tukeva verkosto, jossa tutkimus ja oppilaitokset tekivät tiivistä yhteistyötä yritysten kanssa. Paikkakuntia alettiin kutsua ”Puulaaksoiksi”, osittain kunnianosoituksena 1990luvulla Karstulaan perustetulle puurakentamisen keskittymälle ja halusta luoda mielikuva suomalaisen metsäosaamisen rinnastumisesta Yhdysvaltojen Piilaaksoon.
2030 luvulla Suomessa käynnistyi metsätalouden murros. Innovaatioiden tiennäyttäjäksi nousivat metsäluonnosta saatavat harvinaiset raakaaineet, joita voitiin hyödyntää Euroopan omavaraisuutta tavoittelevassa lääketeollisuudessa sekä metsäteollisuuden sivuvirroista jalostetut muut kemikaalit. Perässä seurasivat puupohjaisten tekstiilikuitujen kehittyminen vaateteollisuuden johtavaksi kiertotalousmateriaaliksi ja muovin korvaavat biokomposiitit. Ilmastonmuutoksen eteneminen ja metsiin levinneet tuholaiset herättivät metsänomistajissa ja teollisuudessa laajaa huolta entistä arvokkaammaksi muuttuneesta metsäomaisuudesta. Valtio sääti velvoittavat luonnonarvo ja hiilimarkkinat. Puunkäyttö energiantuotannossa kiellettiin. Puuraakaaineen tuotanto keskittyi tietyille alueille, kun taas muilla alueilla metsähakkuita rajoitettiin tai ne lopetettiin kokonaan. Vallitsevaksi metsänhoidonmenetelmäksi tuli jatkuva kasvatus, jonka turvin monet metsänomistajat saivat tasaisesti tuloa metsistään. Metsäteollisuuden selluun perustuva liiketoiminta supistui voimakkaasti ja kaksi suurta metsäteollisuusyritystä siirsi pääosan tuotannostaan globaaliin etelään.
Metsien tila alkoi kohentua 2040 luvulla. Lisääntyneet suojelualueet, ennallistamistoimet ja tarkasti valvottu metsätalous auttoivat metsäluontoa ja vesistöjä sopeutumaan paremmin lämpenevään ilmastoon. Suomesta lähes kokonaan kadonnut kuningaskalastaja pääsi pois uhanalisten lajien listalta. Puulaaksoissa syntyi enenevissä määrin uusia innovaatiota, kun puusta onnistuttiin valmistamaan metalleja kestävämpiä rakenteita. Suomalaisesta puupohjaisesta tuulivoimateknologiasta muodostui tärkeä osa maailmanlaajuista siirtymää uusiutuviin energianlähteisiin.
Vuonna 2050 Suomi on noussut uuden metsäteollisuuden kansainvälisesti merkittäväksi tiennäyttäjäksi, joka houkuttelee maahan kansainvälistä rahoitusta ja osaamista.
TYÖLLISYYSVAIKUTUS
Suojelumaa 2050
Metsät on suojeltu 60 prosenttisesti. Metsäteollisuus on pienentynyt ja valmistaa pääasiassa tuotteita kotimaan markkinoille. Metsien ekologinen tila on parantunut ja ne pystyvät sopeutumaan paremmin ilmastonmuutokseen.
MILLAISIA METSÄT OVAT?
Talouskäytössä olevien metsien määrä on pienentynyt merkittävästi. Teollisen mittakaavan hakkuita on hyvin vähän. Lukuisat vanhat ja luonnontilaiset metsät ovat säilyneet. Vesistöjen laatu on parantunut monilla alueilla.
MITEN IHMISET TOIMIVAT?
Metsiä ei enää nähdä kansallisesti merkittävänä taloudellisen varallisuuden lähteenä. Osa metsäteollisuuteen nojanneista paikkakunnista on kärsinyt muutoksesta, osa on sopeutunut muutokseen hyvin. Metsien virkistyskäyttö on lisääntynyt ja sen varaan on syntynyt uusia elinkeinoja.
MUUNLAJISTEN ELINOLOSUHTEET
Luontokato on hidastunut ja monet ennen uhanalaistuneet lajikannat ovat kääntyneet nousuun. Metsien laajan suojelun vuoksi lajit kykenevät sopeutumaan paremmin ilmastonmuutokseen.
EKOLOGIA JA TALOUS
Ekologinen kestävyys asettaa tiukat reunaehdot taloudelle.
MITEN TÄHÄN PÄÄDYTTIIN?
Vaikka 2020 luvun puolivälissä ekologinen tieto metsien tilasta ja tarvittavista suojelutoimista lisääntyi, valtakunnalliset toimenpiteet luontokadon ja ilmastonmuutoksen pysäyttämiseksi olivat vähäisiä. Metsäteollisuus keskittyi selluun pohjautuvien tuotteiden valmistamiseen ja metsähakkuiden määrät pysyivät suurina. Keski Euroopan tuholaiset alkoivat levitä laajasti Suomen metsiin ja kasvava joukko kansalaisia ja tutkijoita vaati äänekkäästi metsien laajempaa suojelemista. Metsien ekologian heikkeneminen näkyi yhä laajemmin julkisuudessa. Kesä 2029 oli ennennäkemättömän kuuma koko Euroopassa. Kirjanpainajien tuhoamissa kuusikoissa ja ojitetuissa turvemetsissä paloi laajoja metsäalueita eri puolilla Suomea. Metsäpaloissa tuhoutui suuri osa Kolin kansallismaisemaa, tuhannet ihmiset menettivät kesämökkinsä, paksu savusumu peitti Tampereen useamman viikon ajan ja osa maanviljelijöistä menetti satonsa. ”Kesäkuun tapausten” seurauksena Suomessa heräsi monialainen kansalaisliike vaatimaan velvoittavaa lainsäädäntöä metsien suojelemiseksi. Ympäri Suomen järjestettiin laajoja mielenosoituksia. Protesteihin mukaan lähteneet maanviljelijät täyttivät eduskuntatalon edustan lannalla ja lukuisat metsäkoneyrittäjät tukkivat Helsingin katuja hiiltyneillä puunrungoilla. Lukiolaiset kieltäytyivät hakemasta päättötodistustaan protestoidakseen menetettyä tulevaisuuttaan.
Yhteiskuntarauhan säilyttämiseksi valtio päätti 2030 luvun alussa suojella valtaosan omistamistaan metsistä. Tämä ei kuitenkaan riittänyt kansalaisille. Tuhannet ihmiset ympäri maan alkoivat aktiivisesti valvoa metsissä toteutettavia hakkuita ja uutisoida pienimmistäkin luontokatoa aiheuttavista teoista. Poliittinen paine lisääntyi, kun Suomen finanssisektorin toimijat julkaisivat synkkiä riskiarvioita metsäluonnon laajaalaisen tuhoutumisen vaikutuksista kansantaloudelle. Lopulta metsien hakkuumäärät rajoitettiin tieteellisen tutkimuksen määrittämien ekologisten reunaehtojen puitteisiin. Päätökset käynnistivät mittavan murroksen metsäteollisuudessa. Puun hinta kohosi jyrkästi ja pakotti lukuisten tehtaiden sulkemiseen. Jäljelle jäänyt metsäteollisuus keskittyi pääasiassa kotimaan markkinoille suunnattujen hygienia ja elintarvikepakkaustuotteiden valmistamiseen. Valtaosa metsätalouden aiemmista työpaikoista katosi. Valtio tarjosi tukea uudelleenkouluttautumiseen ja pienyrittäjyyteen metsiin liittyvillä terveys, matkailu ja ennallistamisaloilla. Osa metsäteollisuuden varassa eläneistä paikkakunnista joutui ahdinkoon ihmisten muuttaessa työn perässä muualle. Toiset puolestaan onnistuivat tarttumaan ennallistamistoimien sekä terveys ja luontomatkailun tuomiin mahdollisuuksiin. 2040luvulla metsien tila alkoi monin paikoin elpyä. Tekoälyä hyödyntävän teknologian avulla seurataan tarkasti metsien tilan kehitystä ja laiminlyönteihin puututaan nopeasti. Tämän ansioista tuholaisten leviämistä pystytään hidastamaan ja metsäluonto kykenee sopeutumaan lämpenevään ilmastoon aiempaa paremmin. Monet lajikannat ovat kääntyneet kasvuun, eikä jäljelle jäänyt metsäteollisuus aiheuta riskiä metsien ja vesistöjen ekologialle. Ennallistamiseen panostaneet metsänomistajat ovat alkaneet saada tuottoa metsiensä luontoarvoista. Metsien koheneva tila, puhtaat vedet ja ilma ja maaperä luovat Suomesta positiivista maakuvaa vastuullisena ja luontoa arvostavana tienäyttäjänä. Metsäretket, kalastaminen, lintubongaus, sienisafarit ja yöttömän yön metsätapahtumat ovat nousseet suureen suosioon työllistäen monien pienten paikkakuntien asukkaita. Suomen metsissä elävien lajien reaaliaikainen seuranta on muodostunut maailmanlaajuiseksi meditatiiviseksi viihdykkeeksi.
TYÖLLISYYSVAIKUTUS LAJIEN UHANALAISUUS METSÄALAN MERKITYS TALOUDELLE
Aavemetsä 2050
Metsät ovat varjo entisestään. Maaperä, vedet ja ilma ovat laajasti saastuneita. Ekologinen romahdus näivettää kansantaloutta ja tuhoaa hyvinvointia.
MILLAISIA METSÄT OVAT?
Äärimmäiset sääilmiöt, tuholaiset ja metsäpalot ovat hävittäneet satojatuhansia hehtaareja metsää. Metsien ekologinen tasapaino on järkkynyt ja vesien tila on merkittävästi heikentynyt.
MITEN IHMISET TOIMIVAT?
Epätoivo leimaa monien elämää. Metsiä hakataan yhä, mutta niistä saatava tuotto on pientä. Marjoja, sieniä ja riistaa on metsissä vuosi vuodelta vähemmän.
Metsäluonnon häviäminen järkyttää lukuisten ihmisten mielenterveyttä.
MUUNLAJISTEN ELINOLOSUHTEET
Luontokato on kiihtynyt. Sadat lajit ovat hävinneet, tuhannet lajit ovat äärimmäisen uhanalaisia. Ekologista tasapainoa horjuttavat haitalliset vieraslajit leviävät.
EKOLOGIA JA TALOUS
Ekologinen piittaamattomuus on tuhonnut yhteiskunnan taloudellisen pohjan.
MITEN TÄHÄN PÄÄDYTTIIN?
Vuodesta 2026 alkaen Suomen talous alkoi supistua. Samaan aikaan sotavarustelu ja julkisen sektorin kustannusten kasvu lisäsivät valtion menoja. Metsäteollisuuden toimijat ajoivat hakkuutasojen kasvattamista esittämällä toiveikkaita näkymiä biotaloudessa syntyvistä innovaatioista ja uhkakuvia Suomen talouden kokonaisvaltaisesta romahduksesta. Valtio tuki metsäteollisuutta yritystuin ja verohelpotuksin, mutta uudet jalostusarvoa nostavat innovaatiot jäivät syntymättä. Vaikean taloustilanteen jatkuessa 2020 luvun loppupuolella Suomi luopui ilmasto ja luontotavoitteistaan. Päätös herätti kiihkeää vastustusta, mutta kansalaisten lisääntynyttä aktivismia rajoitettiin tiukalla lainsäädännöllä. Uusia suojelualueita ei perustettu, hakkuutasot pysyivät korkeina ja puutuotantoa yritettiin kasvattaa istuttamalla metsiin PohjoisAmerikasta tuotuja douglaskuusia.
2030luvulla Suomeen laajasti levinneet tuholaislajit hävittivät isoja alueita lajistoltaan yksipuolisissa talousmetsissä. Metsien tilannetta pahensivat ilmastonmuutoksen mukanaan tuomat kuumat ja kuivat kesät, jotka aiheuttivat suuria metsäpaloja. Vuosikymmenen saatossa talouskäyttöön soveltuva metsäpintaala pieneni merkittävästi. Epävakaissa taloudellisissa olosuhteissa ja metsien tilan heiketessä metsänomistajien keskuudessa levisi paniikkimieliala. Tämä kiihdytti hakkuita, ja metsää alettiin kaataa entistä suurempia määriä suojelualueilta valtion myöntämien poikkeuslupien turvin. Ahtaalle joutuneet luonnonsuojelijat keskittivät voimansa pelastaakseen edes osan Suomen kansallispuistoista. Teolliseen tuotantoon soveltuvan puun määrä väheni vuosi vuodelta, jonka seurauksena puun hinta nousi ennen näkemättömän korkeaksi. Suomessa tuotetut matalan jalostusasteen tuotteet eivät pystyneet enää kilpailemaan markkinoilla Kiinan ja Venäjän halpatuotannon kanssa. Metsäteollisuuden kannattavuus Suomessa romahti, monet alueet autioituivat ja tuhannet työntekijät jäivät tyhjän päälle.
Tultaessa 2040 luvulle metsien heikentyneen tilan vaikutukset muuhun luontoon, kansantalouteen ja ihmisten elinolosuhteisiin alkoivat näkyä koko yhteiskunnassa. Eri puolilla Suomea oli tuhansia hehtaareja pystyyn kuolleita kuusikoita. Monista metsistä olivat kadonneet pölyttäjät ja niiden myötä mustikat ja puolukat. Lintujen pesintä onnistui vain harvoilla alueilla, eikä metsien siimeksessä enää kuulunut niiden laulua. Kalakannat olivat köyhtyneet tummuneista järvistä. Muikku oli kadonnut kokonaan. Osassa maata myös pohjavedet olivat ehtyneet ja puhtaan veden tuottaminen tuli kalliiksi. Lopulta tuholaisia levisi myös viljelykasveihin. Viljasadot pienenivät ja ruuan hinta kohosi. Epävakaan ilmaston tuottamat kuivuus, rankkasateet ja tulvat toivat katovuodet takaisin Suomeen.
Vuosikymmenen lopulla huomattiin, miten maaperän, vesien ja ilman saastuminen lisäsi väestön terveysongelmia ja kansanterveydelliset kulut kasvoivat vuosi vuodelta. Elintasoerot repesivät, harvalla oli enää varaa kattavaan terveydenhuoltoon ja iso osa suomalaisista joutui kamppailemaan päivittäisestä ruuastaan. 2000 luvun alun lomavalokuvista ja retkeilyvideoista tuttua elinvoimasta luontoa ei enää ollut kuin muutamassa metsäreservaatissa. Viimeinen karhu nähtiin Suomen metsissä vuonna 2048.
OHJEISTUS TULEVAISUUSTARINOIDEN HYÖDYNTÄMISEEN
Työskentely kannattaa aloittaa lukemalla yhdessä koko materiaali.
Alla olevan ohjeistuksen avulla voitte muodostaa oman vision tavoitellusta tulevaisuudesta ja tiekartan siitä, kuinka sinne päästään.
Voitte hyödyntää Tulevaisuustarinoita myös vapaasti omalla tavallanne.
Kaikki työstöajat ovat suuntaa antavia.
1
5–10 min.
Käynnistäkää työskentely seuraavan kysymyksen kautta pareittain:
”Kertokaa toisillenne, mitä tarinat teissä herättävät ja mikä tuntuu itsellenne merkitykselliseltä metsissä vuonna 2050?”
2 40 min.
Parityöskentelyn jälkeen keskustelkaa heränneistä asioista koko ryhmässä.
Pyrkikää saamaan esiin kaikkien osallistujien näkökulmat.
Voitte viedä työskentelyä eteenpäin seuraavilla jatkokysymyksillä:
”Mitkä eri tahot ja toimijat ovat olennaisia tarinoissa? ”
”Millainen toiminta voi kääntää asioita myönteiseen suuntaan? ”
”Mitä olisi vältettävä? ”
”Mikä on meidän roolimme? ”
3 20 min.
Kirjoittakaa noin 10 lauseen pituinen, mahdollisimman konkreettinen kuvaus toteutuneesta tulevaisuudesta vuonna 2050 siten, että teidän oma toimintanne on siinä mukana.
”Millaisia metsät ovat?”
”Miten ihmiset toimivat?”
”Miten ekologia ja talous ovat suhteessa toisiinsa?”
4 30 min.
Kun olette kirjoittaneet tulevaisuusvisionne, lähtekää peruuttamaan taaksepäin tähän hetkeen.
Voitte piirtää tapahtumia aikajanalle peruuttaessanne vuosikymmen kerrallaan vuodesta 2050.
”Mitä käänteentekevää tapahtui eri vuosikymmenillä, jotta tähän päästiin?”
”Mitä tehtiin ja ketkä kaikki toimivat? ”
”Mikä oli meidän roolimme? ”
”Kuka tekee mitä? ” ”Mihin mennessä se on tehty? ” 5 10 min.
Miettikää vielä lopuksi ensimmäinen konkreettinen askel, jonka otatte suunnatessanne kohti luomaanne Metsävisiota 2050.
”Mitä teemme? ”