10-vuotias Lövön silta

Moni meistä muistaa vielä Lövön lossin, vaikka sen viimeisestä liikennöinnistä on jo 10 vuotta. Mutta herätetään silti vielä muistiin lossin aikakautta sekä sillan valtavaa rakennusurakkaa. Entäs miltä tuntui ajaa sillan yli ensimmäistä kertaa?

TEKSTI LUSSI JÄRVINEN KUVAT PETRI JÄRVINEN, LUSSI JÄRVINEN JA ILKKA KEROLA

LÖVÖN LOSSI

Kasnäsin pohjoispuolella sijaitsee Lövön saari, josta on lyhyt etäisyys Söljeholmenin saaren kautta Kemiönsaaren mantereelle. Vasta 1960-luvulla valmistunut maantie Taalintehtaalta Kasnäsiin toi mukanaan lossiyhteyden Hiittisten saaristoon juuri Lövön ja mantereen välille, mikä oli merkittävä edistysaskel elävälle saaristolle. Lövön lossi oli alusta alkaen niin sanottu vaijerilautta, eli se oli metallivaijereilla kiinnitetty molemmissa rannoissa. Kasnäsin tie avattiin 1. tammikuuta 1965, ja samalla Kasnäsista tuli Turunmaan eteläisin kohta, jonne pääsi autolla.

Lossiliikenne oli alusta asti vilkas. Ensimmäisenä toimintavuotena lossi kuljetti 60-80 autoa vuorokaudessa. Lossikuski asui lossin läheisyydessä, ja lossia kaipaavat koputtivat lossikuskin kotiovea. Myöhemmin lossirantaan laitettiin merkkikello. Viimeisinä vuosina lossilla oli aikataulu, jonka mukaan se liikennöi päiväsaikaan. Iltakymmenen jälkeen lossi liikkui tarvittaessa, eli silloin oli käytössä merkkikellomenetelmä, jolla herätettiin lossirannalla sijaitsevassa pikkumökissä nukkuva päivystävä lossikuski. Yleisesti lossi liikennöi päiväsaikaan 20 minuutin välein, aikataulu hiukan mukautettuna linja-autoaikataulujen ja alueen muiden yhteysalusten tarpeitten mukaan.

Liikennemäärät lossilla kasvoivat joka vuosi. Vuoteen 2002 mennessä ajoneuvomäärät Lövön lossilla kasvoivat 400 ajoneuvoon vuorokaudessa ja kesäkautena jopa 500

Hanna Antikainen, 39, Taalintehdas, on tehnyt työmatkat Kasnäsiin koko aikuiselämänsä.

Tykkäsin kyllä lossista, se toi kivan tauon työmatkaan. Ja olin todella peloissani ensimmäiset kerrat kun ylitin sillan. Mutta nyt olen tottunut enkä vaihtaisi enää takaisin lossiin.

ajoneuvoon vuorokaudessa. Kesällä 1998 Lövön lossireittiä risteävällä vesiväylällä kulki 962 venettä ja alusta laskentaviikon aikana.

Vuonna 2001 Tiehallinto teki yleissuunnitelman Lövön lossipaikan kehittämiseksi. Selvityksessä kävi ilmi, että lossin ylläpito ja käyttökustannukset olivat pitkällä tähtäimellä suuremmat kuin mahdollisen sillan rakentaminen. Aikaisemmin oli tutkittu viittä eri kehittämisvaihtoehtoa: avattava silta, 18 metriä korkea silta, 24 metriä korkea silta, tunneli ja lossiliikenteen kehittäminen.

SILLAN SUUNNITTELU

Vuosien 2006-2009 aikana sillan yleissuunnittelua jatkettiin ja virallisia lupahakemusprosesseja sekä rahoitustapoja selvitettiin. Siltahankkeen vajaan 8 miljoonan euron rahoitus varmistui vuonna 2009, jolloin myös lopullinen ympäristölupa hyväksyttiin.

Tiehallinto kilpailutti hankkeen rakennusurakkana. Pääurakoitsijaksi valittiin Skanska, joka valitsi sillansuunnitteluun Ramboll Finland Oy:n. Rambollin sillansuunnittelupäällikkö Ilkka Kerola on nykyään eläkkeellä, mutta muistelee edelleen suuren projektin tuomaa stressin tunnetta. – Sillan suunnittelun tinkimätön tavoite oli se, että urakkatarjousvaiheessa pääurakoitsijalle annetuissa rakennusmassoissa oli pysyttävä, suunnittelu tehtävä virheettömästi, mutta kuitenkin hurjassa aikataulussa, Kerola tiivistää tunteet. Kerolan mukaan tämäntyyppisissä rakennushankkeissa suunnittelun aikataulu muodostuu kahden ristikkäisen intressin kompromissina: urakoitsija haluaa lähes aina aloittaa kohteen ja rakentaa loppuun mahdollisimman pian. Toisaalta suunnittelija haluaa varata suunnittelulle aikaa niin paljon, että saadaan aikaan mahdollisimman virheettömät suunnitelmat. Tässä ristipaineessa rakentaja ja suunnittelija puntaroivat asiaa ja päätyvät sitten johonkin suunnittelu- ja rakennusaikatauluun, jonka molemmat hyväksyvät. Lövön sillan suunnittelussa aikataulullisesti kriittisin oli teräsrakenteen konepajasuunnittelu: teräslohkojen suunnitelmien piti valmistua pakkotahtisesti yhdessä konepajatyön edistymisen kanssa lohko-per-viikko-tahdilla.

SILLAN RAKENNUSVAIHEET

Loppuvuodesta 2009 aloitettiin konkreettiset lossin siirtoa valmistelevat toimenpiteet.

Lossille tehtiin väliaikainen ramppi sillan rakennusajaksi, koska silta sijoittui osittain vanhan lossirannan kohdalle. Sillan työvaiheet olivat ohikulkijoille mielenkiintoista seurattavaa. Tukia tehtiin kahdeksan kappaletta, joista neljä valettiin suoraan kallioon ja toiset neljä paalutettiin enimmillään 12 metriä maakerrosten läpi vedenalaiseen kallioon. Pääsuunnittelija Kerola muistelee tukien valtavaa kokoa, 40 metrisiä tukia, joiden ankkuroinnissa otettiin huomioon esimerkiksi jääkuormasta ja mahdollisesta aluksen törmäyksestä paaluihin syntyvät vetorasitukset.

Sillan kannen viisi teräslohkoa kuljetettiin paikalle meriteitse ja nostettiin paikoilleen Saksasta tulleella merinosturilla. Suurimman lohkon paino oli noin 250 tonnia, joten nostoprosessi oli luokassaan ennätyssuuri. Silti se sujui ongelmitta kolmessa päivässä.

 Pituus: 473 metriä  Leveys: 8 metriä  Alikulkukorkeus: 18 metriä  Alla olevan väylän syvyys: 3,2 metriä

Sillan turkoosi väri kiinnostaa Kompasslehden toimittajaa. Kerola ei muista yksityiskohtia värivalinnan alkuperästä, mutta vastaa kysymykseen yleisellä tasolla: Rakennuttaja joko suoraan antaa sillan värin tai hyväksyy sen sillan suunnittelijan esityksestä. Hyvin usein tämän tyyppisissä maisemasilloissa sillan teräsrakenteelle valitaan väri, joka sävyttyy yhteen ympäröivien luontovärien kanssa sekä kesä- että talviolosuhteissa (vesistö, viheralueet ja lumi). Näin on väri valittu myös Lövön sillalle. Harvemmin maisemasilloissa otetaan teräsrakenteen väriksi kovin raflaavia värejä, mutta sekin on mahdollista tapauskohtaisesti.

Silta avattiin yleisen liikenteen käyttöön 27.5.2011 klo 9.15. Silloin Lövön lossi ajoi viimeisen ajonsa, jonka jälkeen se siirtyi huollon kautta Porvoon saaristoon. Ensimmäinen sillan ylittänyt ajoneuvo oli sinihohtoinen Ford Mustang vuosimallia 1965.

SILTA TÄNÄÄN

Tänä päivänä silta ylitetään usein hitaasti, maisemia ihaillen ja kuvia räpsien. Sillan kaiteessa roikkuu ketjunpätkä, johon on kiinnitetty lemmenlukkoja ikuisen rakkauden symbolina. Rakastuneet parit ovat kiinnittäneet kaiverretun lukkonsa ja heittäneet avaimen alla olevaan mereen.

Keskimääräinen siltaa ylittävä liikennemäärä on arvioitu reiluksi 700 autoksi päivittäin. Tämä tarkoittaa neljännes miljoonaa ajoneuvoa vuosittain. Sen lisäksi saaristo houkuttelee yhä enemmän polkupyöräilijöitä retkille alueelle. Ja tietenkin kävelijöitä ja lenkkeilijöitä, onhan Lövön sillan kunniaksi perustettu oma juoksutapahtumakin, puolimaraton Lövön Siltajuoksu. LOSSIBILEET 26.5.2011

Kun toukokuussa 2011 tuli tietoon tarkka päivämäärä ja aika, jolloin Lövön lossi kulkisi viimeisen kerran, päätti kasnäslainen Petri Järvinen järjestää kunnon jäähyväisjuhlat vanhalle lossille. Näin syntyi Lossibileet, johon pääsi osallistumaan ostamalla Petriltä t-paidan, jossa oli lossin strategiset päivämäärät ja liikennemerkit. Lossibileihin osallistui satakunta ihmistä, jotka halusivat matkustaa viimeisen kerran nostalgisen viisiminuuttisen matkan Lövön salmen yli. Osa osallistujista reissasi vain yhden kerran yli, toiset viettivät koko illan risteillen Lövön lossilla. Grillimakkaraa ja juotavaa oli tarjolla pitkin iltaa, ja elävän kitaramusiikin tahtiin saattoi ottaa muutaman tanssiaskeleenkin. Suurin osa risteilyväestä oli varustautunut pelastusliiveillä, osa jopa vanhanajan oransseilla styroksiliiveillä. Yksi illan kohokohdista oli, kun eräs lossikuskeista kihlasi rakkaansa risteilyväen läsnä ollessa.

Många av oss minns ännu Lövö-färjan. Men kan du tro att det redan är 10 år sedan den löpte sin sista resa mellan Söljeholmen och Lövö?

Färjan startade sin rutt 1.1.1965 då landsvägen till Kasnäs blev klar. Färjan transporterade 60-80 bilar per dygn de första åren. Antalet bilar ökade varje år, och se senaste åren var mängden bilar 400-500 per dygn. Färjan gick de senaste åren enligt tidtabell med cirka 20 minuters mellanrum, och resan från strand till strand tog knappa fem minuter.

År 2009 startade förberedandet av brobygget genom att flytta färjfästet. Fastän byggnadsprojektet var stort, framskred det i rask takt och bron var klar 27.5.2011. Kvällen innan broöppningen firades med en fest på färjan, där festdeltagarna kryssade fram och tillbaka till takten av musik, samtidigt åtnjutande av grillkorv och drycker.

Jag har hela mitt vuxna liv pendlat mellan Dalsbruk och Kasnäs tack vare mitt jobb i Kasnäs Paviljong. Jag gillade Lövö färjan. Den gav ett litet avbrott i arbetsresan, och speciellt mina systersbarn var förtjusta i att åka färja. Endast tidtabellerna kunde ibland kännas lite stressiga, speciellt då man var tvungen att åka samma tider då Aura hämtade tiotals bilar från Rosala/Hitis.

Jag tog mitt körkort i ganska sen ålder, som 24-åring, så jag åkte många år med buss till jobb. Det kändes alltid lite lyxigt på färjan, för bussen hade alltid förkörsrätt, och färjan väntade på bussen ifall den av någon orsak var försenad. Detta var något som lite harmade då jag senare körde med egen bil, och ibland blev lämnad på stranden på grund av att färjan var överfull.

Jag är höjdrädd, och minns tydligt skräcken jag kände då jag första gången körde över Lövö bro. Jag körde på mittlinjen och höll tag med båda händerna i ratten så att knogarna var vita. Fortfarande kan jag ibland bli irriterad då jag hamnar bakom någon söndagsåkare som sakta glider över bron och tittar på utsikterna…jag vill nog köra över bron så fort som möjligt för jag är livrädd! Men skulle ändå inte längre vilja byta tillbaka till färjan, visst är det bekvämt att åka till och från jobb utan att behöva titta på klockan och anpassa sig till färjtidtabellen.