sa on pöhötautia kerrassaan ihan tarpeeksi. Miten suuri riski epävakaan toimintaympäristön muutoksissa on yrityksille? – Minusta yritykset ovat tehneet verotuksesta hämmästyttävän suuren numeron. Heidän pitäisi keskittyä ensisijaisesti tuloksen tekoon, eikä valittaa verotuksesta. Siitä tuloksesta se vero maksetaan ja enemmän ongelma on se, ettei tulosta synny. Ministeri Viinanen on hämmästynyt sellaisesta yksisilmäisyydestä, että verotus olisi ratkaiseva tekijä. Hänestä tuntuu siltä, ettei jollain ole muuta lainkaan muuta mietittävää. EK:ssakin päällimmäiseksi tavoitteeksi nostettiin yhteisöveroasteen lasku. – Jos ei ole mitään muita tavoitteita, ihmettelen mitä ne muut tekee siellä Etelärannassa. Viinanen jatkaa toteamalla kilpailukyvyn nousevan avainkysymykseksi ja muistuttaa, että se ei kuitenkaan tarkoita pelkkää hintakilpailua. Työn tuottavuus on toinen oleellinen kysymys. Vielä vähintään yhtä suuri kysymys on, pystytäänkö hyödyntämään uusinta tekniikkaa, innovaatioita ja tutkimustuloksia kehittämällä ne tuotteiksi ja markkinoimaan ne tehokkaasti. Tälläkin hetkellä maailmalla käydään kauppaa 80–90 prosentin tasolla entisestä. – Joku tekee tavaraa ja pystyy myymään sitä, suomalaiset eivät pysty. Tavarassa on silloin vikaa, jos ei se kiinnosta ostajaa. Ei se sen kummempaa ole. Täällä vain pyritään huutamaan valtiota apuun tukiaisten muodossa ja seistään tumput suorana, kun olisi pitänyt jo ajat sitten ruveta kehittelemään toisenlaisia, tulevaisuuden tuotteita. Pelin voittaa se, joka pystyy nopeimmin reagoimaan uusimpaan kehitykseen. Toivotaan, että se voittaja on Suomi. Millaisen Suomen näet kahdenkymmen vuoden kuluttua?
Hänen mukaansa laskutikku kuvaa hyvin sitä, ettei hänen ikäinensä sukupolvi enää pysty seuraamaan mitä tässä maailmassa tapahtuu tai missä kehitys on. – Meitä laskutikkuaikakauden ihmisiä on vaikka kuinka paljon. Jos me tätä maata johdamme ja pysymme ikuisesti paikallamme, ei siitä hyvää seuraa. Väitän, että Suomessa ongelmat pitkälle johtuu siitä, että meillä on pitkään pidetty avainpaikoilla niin yrityksissä kuin monessa yhteisössä laskutikkukauden ihmisiä, jotka eivät pysty näkemään sen hetkistä kehitystä ympärillään. Se on nuorten tehtävä. Meidän pitää ymmärtää, että ollaan pasé. Eikö reaalimaailmassa tarvita myös laskutikkuaikakauden osaamista, ettei virheitä toisteta? – Tulee uusia virheitä, vaikka kuinka paljon. En ole oikein vakuuttunut siitä, että jollakulla on viisikymmentä vuotta vanhoja kokemuksia, joita sovelletaan tähän päivään. Tehdään ne virheet sitten moderneista asioista. Pitäisi askarrella modernien asioiden parissa, eikä haikailla vanhoja asioita. Lopuksi ministeri Viinanen pohtii Kokoomusnuorten asemaa puolueyhteisössä. Hänen mielestään kaksi askelta edellä kuvaa edelleen nuortenliittoa ja niin on hyvä olla jatkossakin. Mikä merkitys nuortenliiton herättämällä keskustelulla on Kokoomusyhteisölle? – Minusta sillä on suuri merkitys sikäli, että se herättää ihmisiä ajattelemaan. Liian helposti meillä vanhemmilla on liian luutuneet ajatuksen tästä maailmasta. Ne on urautuneita. Ei edes osata nähdä mitä maailmassa tapahtuu. – Samassa se hätkähdyttää ja suututtaa. Nuorten pitää kuitenkin nimenomaan nostaa esiin radikaalejakin ajatuksia, sillä ei tämä vanhempi kaarti jaksa pitää yllä moderneita asioita, eikä osaakaan. Mikä siinä rohkeudessa sitten suututtaa?
– Ellei radikaaleja muutoksia tehdä, näen paljon velkaantuneemman Suomen kuin tänä päivänä. Pahimmassa tapauksessa olemme menettäneet pari pykälää luottoluokitusta ja saaneet aikaan suuremmat korkokustannukset, joka merkitsee myös sitä, että tavallisen kuluttajan elämää ahdistaa paljon enemmän kuin tänä päivänä, Viinanen analysoi nykykehitystä.
– Kun ollaan niin urautuneita, joku voi suuttua, kun puhutaan suoraan. Moni ihminen ajattelee asioista kuitenkin ihan samalla tavalla. Mutta sitten ollaan jo sen verran jämähtäneitä paikoilleen, että reaktiot pelottaa.
– Mutta jos toimitaan oikein ja pystymme seuraamaan aikaamme, niin kyllä Suomi palaa arvostetulle uralleen, mitä se on ollut tähänkin asti. Nyt ollaan veitsenterällä, kumpaan suuntaan heilahdetaan.
– Olen sitä mieltä, että kansa palkitsee, kun puhutaan asioista suoraan, niiden oikeilla nimillä, olkoon ne kipeitä tai ei. Ei se ole politiikalle eduksi, ellei uusia, osin radikaalejakin ajatuksia uskalleta tuoda esiin. Keskustelu saattaa poikia tuloksia tai sitten ei, mutta turha niitä on ainakaan piilossa pitää.
Laskutikku on pasé – Olen sen aikakauden kasvatti, jolla oli laskutikku. Ei ollut taskulaskinta, vaan laskutikku ja minusta tuli diplomi-insinööri, Viinanen toteaa.
Mistä johtuu, että ani harva on julkisuudessa valmis puolustamaan rohkeita avauksia?
– Jatkakaa vaan reippaalla linjalla ja herätelkää meitä vanhuksia.
KOKOOMUSNUORET.FI – 11