Sienet havaitaan yleensä siinä vaiheessa, kun ne ovat kasvattaneet näkyvän osan, itiöemän.
Kasvitauteja aiheuttavat sienet eivät kasvata samanlaista itiöemää kuin esimerkiksi syötäviksi kerättävät sienet.
Sienestä suurin osa on rihmastoa. Sitä voi nähdä, jos tutkii maaperää tai kasvien juuria. Kasvien lehdillä elävien sienirihmastojen tutkiminen vaatii mikroskoopin.
Sienet ryhmitellään niiden elintapojen mukaan
• Symbioottiset sienet
o Kasvien pinnoilla eläviä käytetään esimerkiksi tauteja aiheuttavien sienten torjunnassa.
o Kasvien solukoissa elävät voivat vaikuttaa kasvien kuivuuden sietoon.
o Sienijuuret eli mykorritsat ovat isäntäkasvin ja sienen yhdessä muodostama toiminallinen yksikkö juuristossa. Tärkeitä kasvien ravinteiden saannissa.
▪ Esimerkiksi tatit, haperot ja rouskut ovat mykorritsasieniä!
Parasitismi Nekroottinen patogeneesi
Symbioosiksi voidaan katsoa vain mutualismi, jossa molemmat osapuolet hyötyvät tai kaikki vuorovaikutussuhteet mutualismista parasitismiin. Toisen eliön kuoleman aiheuttava patogeneesi ei kuulu enää symbioosin piiriin.
• Hajottajasienet
o Puunlahottajat
▪ Valtaosa lahottaa kuollutta puuta, osa käyttää heikentyneitä tai vahingoittuneita puita. Muutamat ovat erikoistunet tuoreiden hakkuu- ja leikkuupintojen sekä kantojen valtaamiseen.
• Karikkeenlahottajat
o Saavat ravintonsa ja energiansa maan pintakerroksen karikkeesta. Se on kuollutta ainesta. Pienet puunpalat, puiden lehdet, havut ja kuolleet juuret ovat ravintoa.
ITIÖEMIÄ TUOTTAVAT SIENET
Puunlahottajat
Valkolahottajat
Orvakat
Vyökäävät
Tuhkakäävät
Kaulussienet
Herkkusienet
Hiipot
Mustesienet
Tuhkelot
Juurekkaat
Helokat
Lahokat
Mesisieni
Pulkkosienet
Valmuskat
Silokat
Kantokääpä
Aidaskäävät
Karikkeenlahottajat
Ruskolahottajat Sienijuuri
Rouskut
Haperot
Tatit
Seitikit
Lahoaminen
Osa sienistä saa kasvuvoimansa hajottamalla eläviä tai kuolleita kasveja tai kasvien osia. Puuaineksen lahoamien on sienten aikaansaamaa. Lahottajasienen rihmasto kerää ravinteita ja laajenee aikansa. Lahoaminen on pitkä prosessi.
Mustesienet ovat kuolleen puuaineksen lahottajia, joten se eivät aiheuta puulle tai pensaalle haittaa, vaikka kasvavat näiden tyvellä. Ne saavat ravintonsa vanhasta kuoresta tai kaarnan lahoavasta pintakerroksesta.
Nurmikolle ilmaantunet mustesienten itiöemät ovat merkki maaperässä olevasta vielä lahoamattomasta aineksesta.
Leipäkorisieni lahottaa perennojen kuolleita varsia.
Pensaiden alle levitettyyn kuorikkeeseen voi ilmaantua esimerkiksi pulkkosienen tai huhtasienen itiöemiä. Rihmasto elää kuorikkeessa jonkin aikaa, mutta kuihtuu koska juuriyhteys puuhun puuttuu.
Mesisienen rihmasto elää pitkään ja levittäytyy laajalle. Puuvartisten lisäksi mesisieni voi tunkeutua myös perennojen, kuten raparperin, särkyneensydämen ja mansikan juuristoon. Nurmikolle ilmaantuneet sienet ovat merkki siitä, että mullassa on vielä jäänteitä joko juurista tai kannosta, joka on kasvanut paikalla.
Punanäppy – Nectria cinnabarina ilmestyy kuolleisiin lehtipuiden oksiin. Se ei vikuuta eläviä oksia.
Purppuranahakka
Purppuranahakka on lehtipuiden lahottaja ja yleinen lehtipuiden taudinaiheuttaja, joka leviää itiöiden avulla tuoreiden kantopintojen tai haavaumien kautta.
Sieni on hedelmäpuiden ja koristepuiden patogeeni. Se aiheuttaa hedelmäpuille kiiltolehtitautia. Taudin näkyvänä oireena on lehtien muuttuminen hopean väriseksi. Seurauksena on lehden lakastuminen vesistressin vuoksi. Itse sieni ei ole lehdissä vaan lahottaa puuta, josta toksiset entsyymit kulkeutuvat myös lehtiin.
Yksi tuntomerkki sairaudelle on, että puuaines muuttuu tummanruskeaksi sienen vaikutuksesta Sairastuneet hedelmäpuut kuolevat ajan mittaan taudin seurauksena.
Hopeakiiltoa luumussa
Purppuranahakan kuihduttama marja-aronia.
Sienijuuri
Kasvit ja sienet muodostavat yhdessä sienijuuren. Sienijuuret voidaan jakaa kolmeen päätyyppiin sen perusteella tunkeutuvatko sienirihmat juurisolujen läpi vai ei. Ihanteellisessa tilanteessa sekä kasvi että sieniosakas hyötyvät. Haitallisin tilanne on se, jos sieniosakas tuhoaa isäntäkasvin solukon. Tällöin on kyse nekroottisesta patogeenistä.
Molempia hyödyttävässä tilanteessa symbioosista hyötyvät molemmat osapuolet.
Sieni saa kasvilta tarvitsemansa yhdisteet ja vastapalveluksena auttaa kasvia ravinteiden saamisessa maaperästä. Sienijuuri suojaa kasvia myös juuristoa uhkaavilta taudeilta.
Sienijuuririhmasto vaikuttaa monella tavalla maaperässä
• Tehostaa maaperän ravintoverkkoa. Ravinteet tulevat kasveille käyttökelpoiseen muotoon.
• Vaikuttaa maaperän koko mikrobiyhteisöön.
• Vaikuttaa maaperän vesiolosuhteisiin ja rakenteeseen. Rihmastot kietovat maaperän partikkeleita. Tällöin maaperän kyky kestää kuivuutta ja kosteutta muuttuu.
Monet tutut ruokasienet muodostavat pintasienijuuren isäntäkasvinsa kanssa. Tatit, keltavahvero (kanttarelli) ovat sienisymbiotteja, joita ilman ei isäntäkasvi pärjäisi.
Sen sijaan haarakkaat, orakkaat ja käävät ovat lahottajasieniä.
Sienet nurmikossa
Nurmikolle ilmaantuvat sienet herättävät kysymyksiä, joissa usein kysytään, miten maan pinnalla näkyvistä sienten itiöemistä pääsee eroon. Se näkyvä ”sieni” on vain osa sienestä. Suurin osa sienestä elää maan alla ja käyttää ravinnokseen lajista riippuen sitten erilaista kasviainesta.
Nurmikolle ilmaantuvan sienten kehän, eli noidankehän elinkaari
Nurmikoissa viihtyy moni sienilaji. Osa lajeista tarvitsee ravinteikkaan maaperän, osa viihtyy aurinkoisessa paikassa ja jotkin lajit suosivat kosteaa ja varjoisaa kasvupaikkaa. Nurmikon sienet käyttävät hyväkseen maaperässä olevaa kasviainesta, tai mikäli mullassa on lahoavaa puuta, sienet lahottavat sitä.
Noidankehät ovat yleisiä nurmikoilla, joiden maa-aines on melko kevyttä, nurmikkoa ei ole lannoitettu kovasti ja maaperä kärsii ajoittain kesällä kuivuudesta. Kun kosteutta sitten tulee enemmän, rihmasto kasvattaa itiöemän, eli sen näkyvän sienen.
Joidenkin sienten rihmasto voi laajeta nurmikossa vähitellen. Rihmasto on niin tiivis, että heinien juuret alkavat kärsiä kuivuudesta. Kun rihmasto kuihtuu ja siirtyy toisaalle, ravinteet vapautuvat heinille. Näin syntyvät noidankehät, joihin ilmaantuu ensin sienten itiöemiä ja nurmikko kärsii. Myöhemmin kehän kohdalla on ympäristöä vihreämpi ruoho.
Nurmikolle ilmaantuvat sienten itiöemät, ne ”sienet” ovat lyhytikäisiä. Niiden poistamiseen ei kannata ryhtyä. Rihmasto jatkaa eloaan eikä siitä ole haittaa muulle kasvillisuudelle.
Hiekkakäytävän reunaan tai nurmikolle ilmestyvät kupusienet ovat karikkeen lahottajia. Kun itiöemän sisällä olevat itiöt ovat valmiita, ulkopinta repeää ja itiöt leviävät pölynä ympäristöön. Sienistä ei ole haittaa nurmikolle.
Limasienet ”vaeltavat” nurmikolla kunnes kuihtuvat. Limasienet eivät oikeastaan elintapojensa ja rakenteensa perusteella ole eläimiä, eivät kasveja, eivätkä sieniäkään. Ne ovat ihan oma eliöryhmänsä. Niistä ei ole haittaa kasvualustalleen.
Lahottajasienet puissa
Valtaosa puunlahottajista pilkkoo kuollutta puuainesta eivätkä ne valloita terveitä puita. Vain valko- tai ruskolahoa aiheuttavat kantasienet pystyvät puuaineksen selluloosaan. Jotkin lahottajasienet kuten männynjuurikääpä, kantokääpä, pohjanmesisieni voivat olla aggressiivisia. Ne voivat tuhota heikentyneitä vai vahingoittuneita puita.
Eläville puille vakavinta haittaa aiheuttavat nekrotrofit, jotka tuhoavat isäntäpuunsa elävää solukkoa lahottamalla sitä, jotta saavat siitä ravintoa itselleen.
Jotkin puunlahottajista ovat erikoistuneet tuoreiden hakkuu- ja leikkuupintojen sekä kantojen asuttamiseen. Tällaisia ovat juurikäävät, pohjanmesisieni, koivunkantosieni ja harmaaorvakka sekä jalavanpakuri. Myös purppuranahakka voi iskeytyä vaurioituneeseen puusolukkoon.
Moni puu sinnittelee hyvin pitkään, vaikka siihen olisi tullut kääpä. Omenapuut ja vaahterat ovat tästä hyviä esimerkkejä Jotkin puulajit voivat lahota nopeasti, jos niihin tulee aggressiivisesti leviävä kääpä. Esimerkiksi lepänkääpä on nekrotrofi, joka levittäytyy puuhun laajalti ja nopeasti.
Suurin osa puutarhapuiden lahottajasieniongelmista on seurausta ihmisten toiminnasta. Leikkuutavalla ja -ajankohdalla on suuri merkitys. Nykykäsityksen mukaan leikkuukohtaan siveltävät aineet vaikuttavat solukon kaasujenvaihtoon heikentävästi, samoin jälsisolukon kasvuun. Siististi tehdyt oksanarvet puu pystyy kasvattamaan umpeen ilman haavanhoitoaineita.
Lepänarinakääpä on kasvattanut itiöemän omenapuuhun. Omenapuu on vanha, mutta hyvin elinvoimainen. Puulle ei ole tarpeen tehdä mitään. Ei myöskään kannata yrittää poistaa näkyvää kääpää.
Kun näet sieniä puutarhassa
• Sienten tunnistaminen on kiinnostavaa puuhaa, mutta usein lajilleen määrittäminen ei onnistu.
• Muista, että sienen näkyvä itiöemä on vain pieni osa sienestä. Sen rihmasto on näkymättömissä.
• Osa itiöemistä on hyvin lyhytaikaisia, useasti vain muutaman päivän, osa on pidempi-ikäisiä.
• Jos olet kiinnostunut ruuaksi kelpaavista sienistä, varmista aina, että keräät vain niitä sieniä, jotka varmasti tunnistat ruokasieniksi.
• Nurmikolla kasvavia sieniä ei tarvitse poistaa, maaperää ei tarvitse kalkita tai vaihtaa eikä muutenkaan kaivella. Jos itiöemät häiritsevät, voit poimia ne kompostiin lahoamaan.
• Puissa kasvavia kääpiä ei kannata leikata pois. Puu elää oman aikansa sienen kanssa. Lahottajat kuuluvat puiden elämään sen loppuvaiheissa. Lahoaminen on osa luonnon normaalia materiaalien kiertoa.
•
Jotta puihin ja pensaisiin ei tulisi lahottajasieniä
• Leikkaa puita ja pensaita vain, mikäli se on välttämätöntä. Leikkaaminen on aina puulle ja pensaalle koettelemus. Puusolukko pyrkii korjaamaan vauriot. Mitä isompi leikkuu sitä suurempi vaikutus.
• Ota huomioon puun kasvutapa ja elintoiminnot. Oikea leikkuuajankohta määräytyy puun ja vallitsevien olosuhteiden mukaan.
• Huomioi, että vuodenajat ovat erilaisia. Syksyn säät voivat olla kosteita ja lämpimiä, keväisin ilma on kuivempaa. Leikkaa hyvällä säällä, jotta leikkuukohdan solukko kuivahtaa nopeasti.
• Kun olet leikannut, älä sivele leikkuukohtiin mitään aineita. Ne hidastavat solukon kaasujen vaihtoa ja vauriokohtien kylestymistä (jälleen solukon kasvua)
• Jos korjaat ratkennutta tai repeytynyttä oksaa, muista että puusolukko ei kasva kiinni puusolukkoon. Leikkaa tai sahaa ratkennut oksa siististi pois.
• Muista, että mahlavuoto on eri kuin puun puolustautumiseen liittyvä kumivuoto.
o Tiettyjen puiden (koivut, vaahterat) keväinen nestevirtaus on voimakas. Tätä käytetään hyväksi, kun puista juoksutetaan mahlaa
o Luumut, tuomet ja kirsikat erittävät kumimaista vuotoa aina kun niitä vikuutetaan kasvukauden aikana. Siksi näiden puiden leikkaamisessa maltti on valttia.
Pihlajasta ratkesi iso haara. Se sahattiin irti ja ratkeamakohdan reunat siistittiin. Vaahterankääpä vanhassa vaahterassa.
