ainesosien joutumisen salaojaputkistoon. Salaojaputkea ympäröivä täyttö ulottuu vähintään 200 mm putken sivuille ja vähintään 200 mm putken laen yläpuolelle. Ympärystäytön tulee olla yhteydessä putken alapuoliseen kapillaarikatkokerrokseen. Perusmuuria, sokkelipalkkia tai kellarin seinää vasten olevan pystysuuntaisen salaojituskerroksen paksuuden tulee olla vähintään 0,2 m. Salaojaputkiin päin kallistetulle kaivupohjalle rakennettavan salaojituskerroksen paksuuden tulee olla alapohjan alla vähintään 0,3 m. Tämän salaojituskerroksen tulee olla suorassa yhteydessä alapohjan alla tai perustusten ulkopuolella olevia salaojaputkia ympäröiviin sala ojituskerroksiin. Rakennuksen alta salaojituskerrosta jatketaan rakennuksen ulkopuolista salaojaputkea ympäröivään salaojituskerrokseen sokkelipalkkien tai perusanturoiden ali. Vaihtoehtoisesti anturoihin tehdään salaojituskerroksen kohdalle riittävä määrä veden virtauksen mahdollistavia reikiä. Maaperän painuminen, putkien tukkeutu minen hienoaineksella, juurten kasvu tai mahdollisen pumppaamon rikkoutuminen voivat aiheuttaa ongelmia aikaa myöten. Tämän vuoksi salaojaputket tulee asentaa hyvin tiivistetyn maakerroksen päälle tai suunnitelmien mukaiselle arinalle. Hieno aineksen kulkeutuminen järjestelmään estetään riittävän paksuilla salaojasora- tai sepelikerroksilla sekä tarvittaessa suodatinkankaalla. Jos järjestelmään on rakennettava pumppaamo, se tulee varustaa hälyttimellä, joka varoittaa häiriöistä pumpun toiminnassa.
8 7 9
6
5
1 4
3
2
Kuva 36. Radonkaasulta voidaan suojautua imu-
Tarvittaessa salaojaputket ja -kaivot routa suojataan. 5.1.5 Radonkaasulta suojautuminen Radon on hajuton, mauton ja näkymätön radioaktiivinen kaasu, jota syntyy maaperän uraanin puoliintumisprosessissa. Kaasumainen radon voi kulkeutua rakennuksen ilmavuotojen mukana sisätiloihin. Pitkäaikainen altistuminen radonille lisää keuhkosyöpäriskiä.
kanavistoa käyttäen. Imukanaviston 1 tehtävänä on imeä rakennuspohjasta radonpitoista ilmaa. Kokoojakanava 2 kerää radonkaasun maaperästä ja johtaa sen poistopisteiden 3 ja siirtokanavan 4
ja poistokanavien 5 avulla yläpohjan läpi
vesikatolle johtavaan kanava. Säätöpellillä 6 säädetään poistopuhaltimen imemää ilmavirtaa. Vesikaton läpivientikappale 7 valitaan katetyypin ja suunnitellun poistopuhaltimen mukaan. Poistopuhaltimena 8 on suositeltavaa käyttää huippu imuria, jonka teho valitaan ilmavirtamitoituksen
Sosiaali- ja terveysministeriön asettama (STM:n päätös nro 944,1992) radonpitoisuuden yläraja uudisrakentamisessa on 200 Bq/m3 ja päätöksen mukaan asuinrakennus tulee suunnitella ja rakentaa siten, että em. säteilyn
perusteella. Järjestelmä tarvitsee sähköliitäntä varauksen 9 huippuimurin ja mahdollisen sähköisen tehonsäätimen asentamista varten. Lisätietoa RT 81-11099 Radonin torjunta, 2012.
Harkkorakentaminen 73