5
Väitellään
Körtin pipo puristaa, Simo Juntunen! Seurapenkissä saa olla eri mieltä, vakuuttaa Herättäjä-Yhdistyksen toiminnanjohtaja Simo Juntunen.
Herättäjäjuhlilla käännytetään ihmisiä
– Ei siellä semmoista tapahdu. Herääminen on Jumalan työtä, jota hän salaa ihmisessä tekee. Sanotaan, että kun Jumala herättää ihmisen ensimmäisen kerran, hänestä tulee hurskas ja jumalinen, ja kun Jumala herättää ihmisen toisen kerran, hän huomaa oman syntisyytensä ja vajavaisuutensa. – Herännäisyydessä korostuu ehkä enemmän sielunhoito ja kasvatus kuin varsinainen herätys. Haluamme kohdata ihmisiä niin, että jokainen voisi olla oma itsensä.
”Körtti” on synonyymi tiukkapipoiselle uskovaiselle.
– Suuren yleisön mielikuva voi olla tuo, eikä se ole syntynyt tyhjästä. Herännäisyyden historiaan on kuulunut tietty varauksellisuus maailmaa kohtaan. ”Körtti” oli aikoinaan pilkkanimi, mutta nyttemmin siitä on tullut enemmän yleisnimi. – Herättäjäjuhlat on oivallinen tilaisuus tulla katsomaan, kuinka väljä se pipo on. Juhlilla voi kohdata avaramielistä hengellisyyttä, jossa omalla uskolla ei metelöidä ja ihmistä kohdellaan kunnioittaen.
Hienointa herättäjäjuhlilla on veisuu.
– Kyllä. Siionin virret ja niiden poljento ovat herännäisyyden sydänääntä. Monilla on kokemus siitä, kuinka veisuu alkaa resonoida ja tuntee tulleensa kotiin. Yhdessä veisaaminen on myös rukousta.
Körtit eivät elämöi uskollaan.
– Herännäisyydessä korostetaan arjen kristillisyyttä. Usko näkyy jokapäiväisessä elämässä ja tavassa, jolla toisia ja myös itseä kohdellaan. Meissä on monia vikoja ja puutteita ja kannamme mukanamme kaikennäköisiä kuormia. Yritämme olla armollisia ja jakaa ihmisenä olemisen taakkaa.
Seurapuheita kuunnellessa nukahtaa.
– Se riski on aina olemassa, mutta puheet pyritään pitämään lyhyinä. Ihanteellinen seurapuhe kestää kahdeksan minuuttia ja sisältää yhden ajatuksen. Isoissa kaupungeissa on hankalaa löytää talkooväkeä juhlia järjestämään.
Herännäisyys kulkee suvussa ja kaikki körtit tuntevat toisensa.
– On toki monia, joille herännäisyys on tullut suvun ja kodin perintönä. Mutta heränneissä on myös paljon niitä, joilla ei tällaista kantakirjaa tai kotitaustaa ole. On sellainen sanonta kuin ”joukkoon rakastaminen”. Ovet ovat avoinna ja ihmisiä kutsutaan mukaan. Itse olen tullut herännäisyyden piiriin seurakunnan nuorisotyön kautta. – Herättäjä-Yhdistyksessä on vajaat 6000 jäsentä, mutta herättäjäjuhlilla käy yli kolminkertainen määrä ihmisiä. Liikkeen liepeillä on siis paljon väkeä, joka osallistuu satunnaisesti.
– Ei pidä paikkaansa. Juhlien järjestäminen onnistuu mitä erilaisimmissa ympäristöissä, siitä on kokemusta vuosien varrelta. Esimerkiksi Espoon-juhlille vuonna 2008 saatiin hyvin talkoolaisia. Mutta ihmisten kutsuminen vaatii työtä, sillä talkoolaisia tarvitaan noin 1500. Kaisa Halonen
Herättäjäjuhlat 8.–10.7. Myyrmäen urheilupuistossa
Herännäisyys on perinneliike.
– Jos perinnettä on se, että kokoonnutaan seuroihin ja veisataan Siionin virsiä, niin kyllä. Perinne ja pitkät juuret ovat vahvuus. Samaan aikaan kuitenkin syntyy ja tapahtuu uutta esimerkiksi musiikin puolella. Körtit ovat monissa asioissa eri kannalla kuin muut herätysliikkeet.
Sirpa Päivinen
– Totta. Herätysliikkeitä ei pitäisi niputtaa yhteen, sillä niiden näkemyksissä on eroja. Meillä ei esimerkiksi ole ongelmia naispappeuden hyväksymisessä. Meillä on tilaa keskustella ja myös olla asioista eri mieltä, ja silti mahdumme samalle seurapenkille.
Yritämme olla armollisia ja jakaa ihmisenä olemisen taakkaa.
Kolumni
Erimielisten oksennuslaari ”Harhaoppia! Keski-ikäinen pissis!” ponnahtaa Kirkko Suomessa -Facebook-sivun kommenttikenttään. Kyseessä ei ole yksittäinen purkaus. Netti on paitsi tiedon ja kohtaamisen valtameri, myös pahan olon ja vihamielisten kommenttien oksennuslaari. Jokaiselle vähänkin julkisesti mielipiteensä ilmaisseelle on omistettu oma haukkumisketju vauva.fi-palvelussa. Netti on täynnä vihapuhetta. Nimimerkin takaa on helppo kyseenalaistaa toisen oikeus olemassaoloon ja uskoon. Vihapuheesta tulee ”kristillistä”, kun valjastetaan kristillinen rakkaus omiin tarkoitusperiin ja suljetaan joku toinen tuon rakkauden ulkopuolelle. Kristillistä vihapuhetta on, kun otetaan Raamattu lyömäaseeksi ja loukataan toista. Kristityt ovat aina olleet eri mieltä keskenään. Ehkä meillä on neljä evankeliumia siksi, että ei päästy yksimielisyyteen yhdestä. Kirkkoisä Augustinuksen mukaan ihmiset riitelevät, koska ovat syntisiä. Tuomas Akvinolaisen mukaan ihmiset joutuvat erimielisyyksiin, sillä heillä on aina puutteellinen tieto hyvästä.
Ristiriidat kuuluvat ihmisyyden perusolemukseen. Yksimielisyys on ehkä hetkeksi saavutettavissa pienessä lumilautakerhossa, mutta kristinusko kattaa kaikenlaiset ihmiset. Myös ne ärsyttävät ihmiset ärsyttävine kommentteineen.
”Kristillistä vihapuhetta on, kun otetaan Raamattu lyömäaseeksi.” Pelottavin erimielisyyden ilmaisu netissä on poistaminen omista sosiaalisen median piireistä. Siellä kun voi valita, kenen kaveri on ja ketä seuraa. Parilla klikkauksella voi sulkea pois omien luulojen vastaiset tiedot ja nähdä vain ne uutiset, jotka ovat samassa linjassa omien ennakkoluulojen kanssa. Kun ei enää kuuntele, mitä toisella on sanottavaa, on yhteisymmärrys kauempana kuin koskaan.
Tänä vuonna julkaistun Somempi seurakunta -kirjan toivoisi saavan jatko-osan Sovumpi some, jossa käytäisiin läpi lähimmäisenrakkauden periaatteita somessa. Kristitty ei nimittäin ole sen parempi kuin muutkaan. Mutta kristityllä on peruste unelmointiin. Mahdoton on jo tapahtunut: Jeesus on ylösnoussut. Se antaa toivoa utopiasta, harmonisemmasta somesta. Hanna Paavilainen pappi ja toimittaja