H
e
n
k
i
l
ö
k
e
m
i
a
a Markku Mattila
Suklainen työ
T
ummia ja vaaleita viuhkan mallisia Geisha-konvehteja liukuu tasaiseen tahtiin metrien pituisella linjastolla. Siinä menevät Fazerin Vantaan tehtaan tämän vuoden viimeiset joulumakeiset. Linjastolla, tarkemmin sanottuna rivitys 120-linjalla, häärii Jonas Donner, 26, syöttäen konvehteja tarjottimilta robotin järjesteltäviksi. Työtä makeistehtaassa rytmittävät sesongit. Yhteensä Fazerilla valmistetaan noin 5 miljoonaa kiloa joulukonvehteja. Ylivoimaisesti suosituin joulusuklaa on Pätkis-konvehti. — Joulukarkkeja on alettu tehdä jo kesällä, ja oikeastaan niitä tehdään vain lokakuun loppuun. On erikoistapaus, että vielä joulukuun alussa valmistetaan joulumakeisia, huikkaa Donner koneen melun keskeltä. Kun joulumakeisten myynti on lähtenyt käyntiin hyvin, tehdään niitä tarpeen vaatiessa lisää, kuten nyt. Toisaalla talossa valmistaudutaan jo pääsiäiseen: Mignon-munien valmistus on juuri alkanut. Konvehtilinjalla otetaan pois vialliset karkit, pakataan konvehdit rasiaan ja kelmutetaan rasiat. Lopuksi ne päätyvät lavoihin odottamaan kauppoihin kuljetusta. Kahdeksan tunnin vuoron aikana lavoja saadaan täyteen viitisenkymmentä. — Konvehdin matka linjalla kestää muutaman minuutin. Homma on hieman yksitoikkoista, mutta taukojen välissä vaihdetaan työntekijöitä niin, että kenenkään ei tarvitse tehdä samaa pitkään.
Maistelutyötä Espoossa asuva Jonas Donner on ollut Fazerilla töissä neljä vuotta. Työhön kuuluu muun muassa raaka-aineiden kuljetusta trukilla, pakkauslinjalla työskentelyä ja keittiön puolella suklaan valmistusta. — Työ on monipuolista. Kun aloitin, ajoin trukkia. Olen halunnut tehdä muitakin töitä, ja täällä se on mahdollista. Pääosin olen ollut keittiössä valmistamassa konvehtien täytteitä. Linjastolla olen sesonkiaikoina lähinnä tuuraamassa ja auttamassa.
Jonas Donner valmistaa esimerkiksi Geisha-konvehteja. Keittiössä viikko alkaa ajolistan katsomisella. Siitä selviää, mikä on viikon tavoite, eli mikä määrä konvehteja on tarkoitus saada valmistettua. — Katson reseptikirjasta ohjeen ja haen raaka-aineet ja aromit. Suklaa sekoitetaan kahdessa 300 kilon padassa. Toinen tekee konvehdin kuoren ja minä valan täytteen sen sisään, Donner antaa esimerkin Geisha Harmonyn valmistuksesta. Työnkuvaan kuuluu myös suklaan syömistä. — Työ keittiössä edellyttää jatkuvaa maistelua ja laadun tarkkailua. Päivän aikana saatan syödä kymmeniä konvehteja. Monelle työ suklaatehtaalla voisi olla unelmahomma. Onko se sitä Donnerille? — Olen unelma-ammatissa, virnistää makealle persoksi tunnustautuva mies ja li-
sää voivansa elää suklaalla, jos olisi tarve. — Lisäksi talossa on hyvä yhteishenki. Tässä linjastollakin on eri-ikäisiä ja erikulttuuritaustoista tulevia ihmisiä. Moni on opiskelija, joka tekee kausihommia. Vuoden päästä porukka voi taas olla ihan uusi.
Makean vastapainoksi liikuntaa ja purkkaa Jonas Donner on koulutukseltaan puuseppä. Omalta alalta ei löytynyt töitä ja hän päätyi Fazerille. — Tämä talo on miellyttävä paikka olla, vaikka vähän meluisa. Todennäköisesti edessä on pitkäkin ura. Kun viettää päivät suklaata valmistaen, ei se enää kotona maistu. — Tykkään suklaasta, mutta nykyään syön sitä siviilissä hyvin vähän. Hampaat
eivät kestä niin paljon sokeria. Täällä tulee syötyä ksylitolia makean vastapainoksi, mutta se taas närästää vatsaa, joten ylimääräistä suklaata ei tee mieli. Näin joulun alla on tosin kotona Dumle-suklaakalenteri. Hän kertoo myös liikkuvansa makean työn vastapainoksi. Muuten työ voisi näkyä hampaiden lisäksi myös vyötäröllä. Rivitysosastolla on huumaavan makea tuoksu, joka on yhdistelmä eri suklaista. — Siihen tottuu. Ei täällä viihdy jos ei tykkää makeasta, mutta jos tykkää niin tämä on hieno paikka olla töissä. Suklaata työkseen tekevän oma suosikki maun puolesta on Mignon-muna. — Se on suosikkini, koska sitä tulee syötyä niin harvoin. Toinen, josta tykkään, ovat Fazermint-konvehdit. Lotta Numminen
”Työ keittiössä edellyttää laadun tarkkailua. Päivän aikana saatan syödä kymmeniä konvehteja.” Vantaan teillä Lotta Numminen
Rajasilta antoi nimen Siltamäelle
H
elsingin ja Vantaan rajalla, Kirkonkyläntien päässä on vanha kivisilta, josta Helsingin puolelle jäävä Siltamäen alue on saanut nimensä. Keravanjoen yli johtava holvisilta tunnetaan ainakin Brobackan, Siltamäen, Kirkonkylän ja Keravanjoen siltana. Sillan arvioidaan olevan peräisin 1870-luvulta. Alueen nimi Brobacka on tunnettu jo 1600-luvulla. Suomalainen käännös Siltamäki otettiin käyttöön 1900-luvun alussa. Viralliseksi kaupunginosan nimeksi se vahvistettiin vuonna 1959. Museoitu kevyen liikenteen käytössä oleva silta kunnostettiin vuonna 2000 Helsingin ja Vantaan yhteistyönä.
Tiedätkö hauskan tien? Vinkkaa siitä: lotta.numminen@evl.fi
7