8B
Kirkko ja kaupunki | 7.11.2019
Minna Kedonoja ja Vertti Heinonen ulkoilevat usein lähimetsässä.
Zombie-leikkejä ja ötököitä Rakkautta, sitähän tämä on, sanoo kehitysvammaisen Vertti-poikansa omaishoitaja Minna Kedonoja. TEKSTI MARJO KYTÖHARJU KUVA SIRPA PÄIVINEN
S
iinä on tekemisen meininkiä, kun 17-vuotias Vertti Heinonen paistaa keittiössä seitä paistinpannulla. Nuori mies on tohkeissaan, sillä hänen äitinsä Minna Kedonoja on opettanut tämän taidon aivan äskettäin. Uusia taitoja Heinonen oppii joka päivä myös Invalidisäätiön toimintakeskus Livessä. Heinonen aloitti siellä päivätoiminnan tänä syksynä. – Se on kiva paikka. Tänään oltiin jalkapallohippaa ja huomenna opetellaan pesemään autoa, hän kertoo. Kedonojan perheellä on arkipäivisin tarkka aikataulu. Herätys on seitsemältä, ja aamutoimien jälkeen taksi vie Helsingin Jollaksessa asuvan Heinosen toisella puolella kaupunkia sijaitsevaan toimintakeskukseen. Kotiin taksi tuo hänet kolmen, neljän maissa iltapäivällä. Ne tunnit, jotka poika on poissa, äiti opiskelee. Kedonojalla on jo lähihoitajan tutkinto, ja hän on tehnyt töitä osa-aikaisesti. Hän kuitenkin halusi
vaihtaa opintosuuntautumista ja opiskelee nyt ammattiopisto Stadiassa päihde- ja mielenterveysalaa. – Viikonloppuisin touhuamme kaikenlaista aamusta iltaan. Vertin kanssa kaikki on suunniteltava ja sovittava etukäteen tarkkaan, muuten hän ahdistuu, Kedonoja selittää. Vertti Heinosella on diagnosoitu keskiasteinen kehitysvamma, autistisia piirteitä ja sopeutumiskäyttäytymishäiriö. Lisäksi hänellä on vaikea epilepsia.
”
NYT MEILLÄ JYRÄTÄÄN SELLAISTEN IHMISTEN IHMISARVO, JOITA EI PYSTYTÄ HYÖDYNTÄMÄÄN YHTEISKUNNASSA TALOUDELLISESTI.
VAPAA-AJALLA MINNA KEDONOJA ja Vertti Heinonen ulkoilevat paljon. Heinoselle mieluista on leikkiä lähialueen kallioisessa maastossa zombie- ja muita leikkejä. Kesällä he käyvät ongella ja talvella hiihtämässä. Äiti ja poika kävelevät usein myös metsässä ja etsivät esimerkiksi sieniä ja ötököitä. Viimeksi mai-
nitut kiinnostavat Heinosta erityisesti. Hänen huoneessaan olevasta terraariosta kuuluu sirkkojen siritys. – Olemme ostaneet eläinkaupasta sirkkoja, kovakuoriaisia ja etanoita. Viime lauantaina kävimme Turussa asti hankkimassa koppakuoriaisia, Kedonoja kertoo. Yhteiselo sujuu pääasiassa mukavasti, mutta välillä perheessä on vaikeita päiviä Heinosen epilepsiakohtausten ja käyttäytymisen haasteiden vuoksi. Omaishoitajana toimiva äiti joutuu muutenkin elämään täysin poikansa ehdoilla, mikä vie voimia. – Vertti on vilkas ja puhelias, joten meidän elämämme on koko ajan tekemisen värittämää. Siinä ei pysty juurikaan hengähtämään ja rauhoittumaan. Minulle on kuitenkin ollut itsestään selvää, että hoidan itse oman lapseni. Rakkautta, sitähän tämä on. MINNA KEDONOJA on toiminut poikansa omaishoitajana siitä lähtien, kun tämä täytti kolme vuotta. Välillä omaishoitajana on toiminut myös Vertti Heinosen isä, Kedonojan entinen puoliso. Kedonojan mukaan opiskelu ja osapäivätyö ovat olleet hänelle vuosien mittaan äärimmäisen tärkeitä henkireikiä. – Ne ovat antaneet elämään lisää sisältöä ja auttaneet pitämään kiinni omasta identiteetistä. Tiedän omasta kokemuksestani, että omaishoitajalla