5
Kirkko&kaupunki 10. marraskuuta 2016 Numero 42
nettää sa opetuksessa Helsingin lukioihin suunnitellaan kurssia kuolemasta
L
ukion uskonnon kurssien määrä muuttui uuden opetussuunnitelman myötä olennaisesti. Pakolliset kurssit vähenivät kolmesta kahteen, ja syventäviä lisättiin kahdesta neljään. Pakolliset kurssit tarkastelevat maailmanlaajaa kristinuskoa sekä uskontoa ilmiönä kristinuskon, juutalaisuuden ja islamin kautta. Valtakunnallisten syventävien kurssien aiheina ovat maailmanuskonnot, uskonto suomalaisessa yhteiskunnassa, uskonnot tieteessä, taiteessa ja populaarikulttuurissa sekä uskonnot ja media. Opetusneuvos Pekka Iivonen pitää hyvänä, että syventäviin kursseihin on saatu enemmän liikkumavaraa. Samalla valtioneuvoston päättämä kurssimäärä aiheuttaa ongelmia ylioppilastutkinnon suhteen, sillä tutkinto koskee kaikkia kursseja. – Korkeimpien arvosanojen saaminen on erittäin vaikeaa, sillä kouluissa ei välttämättä pystytä toteuttamaan kaikkia syventäviä kursseja, Iivonen sanoo. Helsingin lukioissa järjestetään valtakunnallisten syventävien kurssien lisäksi myös paikallisia sen mukaan kuin lukiot päättävät. Suunnitteilla on neljä paikallista syventävää kurssia, joiden aiheina ovat Uskonto täällä ja nyt, Pyhä kirja ja kulttuuri, Katsomus ja etiikka sekä Kuolema uskonnossa ja kulttuurissa. Kaupunki päättää niiden hyväksymisestä vuoden loppuun mennessä. Ensimmäiset paikalliset kurssit
Katsomukset kimpassa. Vuosaarelaisessa päiväkoti Meritähdessä tiedetään, että voi uskoa vaikka Jumalaan. Tästä syksystä alkaen kaikkiin uskontoihin, katsomuksiin ja uskonnottomuuteen tutustutaan esikouluissa yhteisesti. Kuvassa ovat Jonathan Svensk, Manu Karinen, Niklas Sohlberg, Niina Kettunen, Unna Harkio, Alisa Honka, Mira Säikkö ja Saku Luhanko esikouluryhmä Merihevosista.
hyvänä asiana sitä, että esiopetuksessa annetaan myös uskontokasvatusta. – En ole erityisen uskonnollinen, mutta on tärkeää, että lasten kanssa puhutaan eri uskonnoista tasapuolisesti. Uskonnot ovat tänä päivänä niin paljon esillä. Niistä pitää kertoa lapsille leikin ja käytännön asioiden kautta, hän sanoo. Peruskoulussa uskonnon tuntimäärä väheni yhdestätoista kymmeneen vuosiviikkotuntiin. Yksi vuosiviikkotunti tarkoittaa 38:aa tuntia opetusta lukuvuoden aikana. Suurin muutos tapahtui opetuksen periaatteissa, kertoo opetusneuvos Pekka Iivonen Opetushallituksesta. – Siitä lähtien, kun suomalainen uskonnonopetus alkoi 1200-luvulla Turun Katedraalikoulussa, se on ollut sisältölähtöistä. Nyt keskiössä ovat tavoitteet ja laaja-alainen osaaminen, hän sanoo. Painopiste on siinä, että oppilas ymmärtää uskontojen vaikutuksen historiassa, kulttuureissa, nykypäivässä ja omassa elämässään. Kun aiemmin opeteltiin yksityis-
kohtaisesti Raamatun kertomuksia, nyt keskitytään kristinuskon pyhän kirjan merkitykseen. Oppilaiden tulee edelleen osata tietyt omaan uskontoon, muihin uskontoihin ja etiikkaan liittyvät sisältöalueet. Muihin uskontoihin ja katsomuksiin tutustutaan aiempaa huomattavasti laajemmin jo alakoulussa. – Lähtökohtana on tarjota oppilaalle välineitä, joiden avulla hän voi rakentaa oman katsomuksensa, sitoutua hyvään ja elää tulevaisuuden aikuisena. Isoja kysymyksiä ovat kohtaaminen, ekumenia ja uskontodialogi. Pohjana on suomalainen uskonnollisuus moninaisena ilmiönä. Eri uskonnoilla on edelleen oma opetussuunnitelmansa. Iivonen muistuttaa, että koulun uskonnonopetuksen tarkoituksena ei ole sitouttaa uskontoon. – Myös uskonnolliset ja katsomukselliset yhteisöt voivat näkyä koulussa, jos ne tukevat koulun toimintaa ja oppilaiden hyvinvointia. Niillä on paljon asiantuntemusta, jota koulut voisivat hyödyntää enemmänkin.
Varhaiskasvatus on myös uudistumassa. Uuden varhaiskasvatussuunnitelman perusteet hyväksyttiin lokakuussa ja paikalliset suunnitelmat otetaan käyttöön ensi syksynä. Edellisistä poiketen uusi varhaiskasvatussuunnitelma velvoittaa kaikkia varhaiskasvatuksen järjestäjiä. Suunnitelmaan on kirjattu aiempaa selkeämmin, että kaikki uskonnot ja katsomukset, myös uskonnottomuus, ovat varhaiskasvatuksessa tasa-arvoisia. – Aiheen käsittely lähtee lapsiryhmästä. Jos ryhmässä on eri uskontoja, niistä saa ja tulee puhua lapsen ymmärtämällä tavalla. Yhtä lailla voidaan huomioida kaikkien uskontojen juhlia ja muita perinteitä, sanoo erityisasiantuntija Kirsi Tarkka Opetushallituksesta. Tarkan mukaan katsomuskasvatus on tähän saakka jäänyt paljolti henkilökunnan kiinnostuksen varaan. Uskonnoista puhumista on myös saatettu pelätä. Vanhemmilla on edelleen oikeus päättää, mihin oma lapsi osallistuu. – On tärkeää ymmärtää, että uskonnoista puhuminen ei ole uskonnon harjoittamista. Tavoitteena on kasvattaa lapsia ymmärtämään erilaisuutta ja toimimaan yhdessä. Perusta luodaan jo varhaislapsuudessa.
toteutuvat aikaisintaan ensi lukuvuotena. Helsingin omat syventävät uskonnon kurssit on suunnitellut uskonnonopettajien työryhmä. Tarkoituksena on kehittää opiskelijoiden valmiuksia toimia moniuskontoisissa ja monikulttuurisissa ympäristöissä sekä työelämässä. – Kursseilla tutustutaan todellisen maailman ilmiöihin kohtaamalla ja keskustelemalla. Uskonnonopetuksen tehtävä on uudistaa. Lukioissa kasvaa tulevaisuuden vaikuttajia, joilla pitää olla aineksia osallistua keskusteluun ja muuttaa maailmaa, sanoo Helsingin luonnontiedelukion uskonnonopettaja, filosofian tohtori Katja Hyry. Pyhän kirjan merkitystä käsittelevä kurssi haluttiin mukaan, koska Raamatun sisällön ja kulttuurivaikutusten opettaminen poistui valtakunnallisista kursseista. Myös etiikan opetus siirtyi kokonaan filosofian oppiaineeseen. – Uskontojen ja katsomusten merkitys eettisissä kysymyksissä on äärimmäisen suuri. Arkipäivän ja julkisen keskustelun ymmärtämisen kannalta sen hahmottaminen on tärkeää, Hyry sanoo. Kuolemaa ei käsitellä syvemmin missään oppiaineessa. Hyry ihmettelee, miksi näin on, vaikka kuolema koskettaa jokaista ihmistä. – Kuolemasta ei juuri puhuta. Haluamme antaa opiskelijoille aineksia sanoittaa kuolemaan liittyviä kysymyksiä, ymmärtää niitä ja toimia kuolemaa kohdatessa.
Koti palvelujen keskellä
Ikä oikeuttaa hyvään elämään Ikäihmisellä on oikeus nauttia omien voimavarojensa mukaisesta, hyvästä ja merkityksellisestä elämästä – joka päivä. Wilhelmiina on yksilöllisyyttä arvostava palvelukoti, jossa voi elää omannäköistä elämää palvelujen keskellä. Asukkaiden turvallisuudesta ja hyvinvoinnista huolehtii omahoitaja yhdessä muun henkilöstömme kanssa. Tule tutustumaan meihin ja ota halutessasi läheisesi mukaan. Tarjoamme teille käynnillä lounaan.
Soita ja sovi tutustumiskäynti!
puh. 09 473 47
3
Lämpimästi tervetuloa!
Minna Saranpää / Wilhelmiina www.wilhelmiina.fi Asumispalvelukeskus Wilhelmiina, Taavetti Laitisen katu 4, 00300 HELSINKI puh. 09 473 473 | wilhelmiina@wilhelmiina.fi Voimavarojen ylläpitoa & kuntoutusta
Kattavaa palvelua & huolenpitoa
Ohjelmaa & vireää arkea