3
K E H Ä R I S T I Pakilan seurakunnan lehti
Olen majaillut täällä Australiassa nyt kuusi kuukautta ja pakko sanoa, että Australia tuntuu hyvin kotoisalta. Tähän mennessä olen ehtinyt näkemään monta upeaa ja unohtumatonta kaupunkia, kansallispuistoa, historiallisia nähtävyyksiä sekä kuuluisaa Outbackia. Ihmiset ovat uskomattoman ystävällisiä ja olen saanut ystäviä niin paikallisia kuin muista maista – olen ollut hyvin siunattu. Lähettelen teille auringonsäteitä lämmittämään alkaa syksyä! Ilona Lahtomaa, Darwin, Northern Territory
Juttuseuraksi yksinäiselle? Haluatko olla mukana tekemässä arjen diakoniaa? Nyt siihen on hyvä tilaisuus. Lähde mukaan Ystäväpalvelu-toimintaan! Jokaista meistä kutsutaan tekemään hyvää toinen toistamme kohtaan. Lähimmäisenrakkauden osoittamiselle on tilausta myös Pakilan seurakunnan alueella. Moni ikääntynyt kaipaa seuraa arjessa yksinäisyytensä keskelle – esimerkiksi omaiset
saattavat asua kaukana tai läheisen poismenoon liittyy paljon surua. Jos sinulla on mahdollisuus jakaa silloin tällöin aikaasi juttuseuraa kaipaavan seurakuntalaisen kanssa, ilmoittaudu Pakilan seurakunnan diakoniatoimistoon. Voit myös ilmoittaa ystävää kaipaavasta. Seurakunnan yhteystiedot löytyvät tämän lehden lopusta.
Älä epäröi lähteä mukaan yhteisen hyvän edistämiseksi. Jokaisella on omana persoonanaan paljon annettavaa. Vähennetään yhdessä yksinäisyydestä kumpuavaa taakkaa. Tervetuloa mukaan! Lisätietoja diakoniatyöntekijöiltä sekä Suurella sydämellä -sivustolta www.suurellasydamella.fi Jarna Leino
Tapaammehan ensi vuonnakin?
S
Katri Saarela
eurakunnassa päätettiin kokeilla hyvin erilaista messua. Messu oli niin kellonajaltaan, toteutustavaltaan kuin musiikiltaan ja tyyliltäänkin normaalista poikkeava. Messun toteuttajien toiveena oli saada mukaan uusia aktiivisia ihmisiä ja seurakuntaelämään uusia kiinnostavia formaatteja. Messuun kutsuttiin ihmisiä uusilla välineillä ja uusin tavoin. Erityisesti tavoiteltiin nuoria osallistujia. Messu pidettiin ja sinne saapui runsaasti seurakuntalaisia. Joukossa oli hyvin paljon sellaisia, joiden edellisestä käynnistä oli kulunut jo vuosia, ehkä kymmeniäkin. Messu oli iloinen juhla, josta pääsivät osallisiksi sadat seurakuntalaiset. Messun jälkeen kerättiin palautteita. Haluttiin kysyä, mitä tällainen messu herätti, mikä oli hyvää ja mitä seurakuntalaiset kaipaisivat lisää? Sain itse lukea noita palautteita. Yksi palaute nousi ylitse muiden: onhan tämä sama messu ensi vuonnakin? Tämän toiveen äärellä pohdin sitoutumista ja sitoutumisen osoittamista. Ihmiset olivat positiivisella mielellä messun jälkeen, tunne kuulumisesta oli sillä hetkellä palautteiden perusteella korkealla. Niistä henkisistä maastoista nousi pyyntö: onhan tämä ensi vuonnakin! Hyvin moni, jopa suurin osa Pakilankin seurakunnassa ajattelee samalla tavalla. Osallistua voi kerran vuodessa, ehkä harvemminkin. Mutta se on aitoa sitoutumista, aitoa halua kuulua ja osallistua. Tämä haastaa seurakunnan työtä tekevät tutkimaan sitoutumisen eri muotoja. Onko hyväksyttävää, että ihminen on sitoutunut, mutta osallistuu ”vain” kerran vuodessa? Onko tarpeeksi se, että maksaa kirkollisveronsa, mutta ei juuri muuten osallistu? Maailma on muuttunut. Ennen moni osallistui 52 kertaa vuodessa messuun ja muuhun toimintaan. Tänään osallisuus on erilaista. Seurakunnan eri työmuotojen rinnalla ja usein edelläkin ihmisten ajasta kisailevat muut henkistä hyvinvointia lisäävät aktiviteetit. Pitäisikö seurakunnassa alkaa taistelemaan muita aktiviteetteja vastaan, jotta ihmiset löytäisivät taas sankoin joukoin kirkolle? Seurakuntalaisen ja minun mielestä ei. Olennaisempaa kuin vastaan taisteleminen on se, että olemme aina valmiita vastaanottamaan kaikki tulijat, kerran vuodessa tai harvemmin. Taavetti Alin
Ilona Lahtomaa
Terveisiä Australian auringon alta!
Kolumni
Seurakuntalaisia maailmalla
Mikko Hintsala teologi