4
Kirkko&kaupunki 16. joulukuuta 2015 Numero 48
Toimittanut: Pihla Tiihonen Uutisvinkit: toimitus@kirkkojakaupunki.fi
Kolumni Alexandra Salmela
Onnellisuudesta II
T
ämä vuosi ei ole ollut hyvä. Se alkoikin kuolemalla. Yksilön kuolema on tragedia, miljoonien kuolema enää tilastotiedettä. Tänä vuonna miljoonien hätä muodostui monelle ongelmaksi, heidän elämänsä ongelmajätteeksi. Ääri-ilmiöt riepottelevat yhä rajummin sekä luontoa että yhteiskuntia. Siksi toivoisi, että ainakin tilastollisesti maailman kuudenneksi onnellisin kansa kykenisi olemaan jalomielinen. Sillä onnellisuus ei ole pelkkää ottamista, vaan myös antamista.
”
Kun leikataan vinolla mittarilla heikoimmilta, leikataan samalla empaattisuutta, solidaarisuutta ja ajattelukykyä.” Onnellisuuden yhtenä mittarina käytetään bruttokansantuotetta. Suurta väliä on silläkin, miten se jakautuu kansalaisten kesken: sosiaalisen turvallisuuden tunne on tärkeä. Kun leikataan vinolla mittarilla heikoimmilta, leikataan samalla empaattisuutta, solidaarisuutta ja ajattelukykyä. Tilalle leviää läjä epämääräistä ruskehtavaa vihaa. Virallinen totuus kuuluu, että tämä on vauras ja hyvinvoiva maa. Täällä kaikilla on samanvertaiset mahdollisuudet, oikeuksien laita on mitä mainioin ja mielipidevapaus niin huippua, että siihen vedoten turvataan jopa äärioikeistolaisten marsseja. Tämän totuuden haastaja saa osakseen paljon lokaa. Tilanteen haltuunotto painavan asian läpi lyömiseen eli ikävien puhuminen ja muu ilmaiseminen suurissa juhlatilaisuuksissa on sopimatonta, suorastaan mautonta huomiohakuisuutta. Kritiikin argumentteja sivutetaan, lausuja julistetaan vähätellen epäpäteväksi poststalinistiksi, anarkistihäiriköksi tai sinisilmäiseksi naiivikoksi, joka tarvitsee isällistä ohjausta. Julkisen keskustelun sävystä välittyy, kuka tätä yhteiskuntaa ohjaa. Tilaa ja arvostusta ei heru tasapuolisesti erilaisten lausujien erilaisille mielipiteille. Kansanedustaja Anna Kontula piti kirjaa eduskunnan puheenvuoroista: pahimmillaan miehet saivat käyttää 97 prosenttia puhemiehen jakamista puheenvuoroista, asiantuntijuuden perusteella. Niin, kuka määrää asiantuntijuuden? Onneksi tilastoihin voi luottaa. World Happiness Report 2015 käsittelee kuitenkin vuosien 2012–2014 tietoja. Nyt leikataan myös onnellisuutta. Onneton ihminen lakkaa välittämästä muista. Kuka auttaa meitä, jos romahdamme? Kirjoittaja on kirjailija. alexandra.salmela@gmail.com
Tilasto
Palstalla katsotaan asioita numeroiden valossa.
100 000
Jouluradio sai viime perjantaina 100 000:nnen Facebook-tykkääjänsä. Uusia on tullut vuoden aikana yli 15 000. Jouluradio kuuluu radiosta Helsingissä taajuudella 102,0 MHz, ja sitä voi kuunnella myös verkko-osoitteessa jouluradio.fi. Radiota tuottaa pääkaupunkiseudun seurakuntien yhteinen mediatoimitus.
Omassa rauhas Kysymykset yksineläjän joulusuunnitelmista voivat ahdistaa, vaikka joulunvietto ei olisikaan kipeä paikka. Jos pyhinä kaipaa juttuseuraa, sitä saa soittamalla. Teksti Tarmo Ylhävuori Kuva Sirpa Päivinen
H
elsinki on yksineläjien kaupunki. Joka neljäs pääkaupunkilainen asuu itseksseen. een. Moni viettää omassa seurassaan myös joulua. Itsekseen vietetyt joulunpyhät eivät ole automaattisesti ongelma. Näin ajattelee Suomen evankelis-luterilaisen kirkon ylläpitämän Palvelevan puhelimen pääkaupunkiseudun toiminnanjohtaja Raija Narvila. – Joulu sinänsä ei välttämättä ole enää niin kipeä kohta yksinäiselle. Pikemminkin aika ennen joulua voi ahdistaa yksinäistä, kun muut ihmiset kyselevät joulusuunnitelmia. Jos ihmisellä ei ole kysymykseen pätevää vastausta, se voi aiheuttaa yksinäisyyden tunnetta, kertoo Narvila. Kriisipuhelintoiminnan päällikkö Susanna Winter Suomen Mielenterveysseurasta on huomannut, että joulun aikaan soittajat haluavat usein jutella yksinäisyydestä. – Jouluna kaduilla on tyhjää ja hiljaista. Yksinäisestä voi tuntua siltä, että kaikki muut ovat läheistensä kanssa ja itsellä ei ole ketään.
”
Jouluihminen. Kirsi Kiljunen on tuottanut joulukadun avajaiset toistakymmentä kertaa. Omassa joulussa parasta on rauha.
nen tila, vaan se voi olla melkein totaalista osattomuutta, kertoo Raija Narvila. Hän antaa esimerkiksi yksinäisen vanhuksen, joka ei pysty hoitamaan omia asioitaan. Vanhuksella
Jouluna kaduilla on tyhjää ja hiljaista. Yksinäisestä voi tuntua siltä, että kaikki muut ovat läheistensä kanssa ja itsellä ei ole ketään.”
Suomen Mielenterveysseuran kriisipuhelintoiminnan päällikkö Susanna Winter
Varsinkin ensimmäinen joulu yksin voi tuntua ahdistavalta. Susanna Winter antaa esimerkeiksi tuoreet lesket ja vanhemmat, joiden lapset ovat hiljattain muuttaneet pois kotoa. Vuorovaikutusongelmat lisäävät yksinäisyyttä. Soittaja ei esimerkiksi osaa ratkoa erimielisyyksiä ihmissuhteissaan. – Yksinäisyys ei ole vain subjektiivinen tuntemus tai psyykki-
ei ole välttämättä halua ja kykyä soittaa auttaviin puhelimiin. Yksinäisyys johtuu Narvilan mukaan osittain yhteiskuntamme rakenteesta, joka ohjaa eri-ikäiset ja erilaiset ihmiset elämään pitkälti erillään. Rakenteen murtaminen helpottaisi monen yksinäisyyttä. Auttavat puhelimet tarjoavat juttuseuraa myös jouluna. – Keskustelu sinänsä on tärkeää.
Se voi antaa yksinäiselle kokemuksen, että hän ei olekaan itsekseen. On ihmisiä, jotka välittävät hänestä, kuvailee Raija Narvila. Auttavan puhelimen päivystäjä pyrkii tuomaan uutta näkökulmaa soittajan elämään. Soittajalle voidaan ehdottaa yksinäisyyden syystä riippuen esimerkiksi uutta harrastusta tai ryhmää. Puhelimessa voidaan myös kannustaa ottamaan yhteyttä läheisiin, joiden kanssa välit ovat menneet poikki. Yksinäisyyttä voi torjua jokainen. Susanna Winterin resepti siihen on yksinkertainen: kannattaa suhtautua ihmisiin avoimin mielin ja sylein. Naapurin kanssa voi vaihtaa muutaman sanan käytävällä tai hänet voi kutsua vaikkapa kahville. Palveleva puhelin: (010) 19 0071, su–to klo 18–01 ja pe–la klo 18–03, auki normaalisti myös joulunpyhinä. Kriisipuhelin: (010) 195 202, arkisin klo 9–07, viikonloppuisin ja juhlapyhinä klo 15–07.