8
Kirkko&kaupunki 14. lokakuuta 2015 Numero 39
Toimittanut: Eira Serkkola Sähköposti: eira.serkkola@kirkkojakaupunki.fi LIISA HUIMA
Kaupungin kasvo: Kristiina Puukko
Ihmisten yhdistäjä Lokakuisena lauantaina teatteriilmaisun ohjaaja ja yhteisöpedagogiopiskelija Kristiina Puukko istuu jännittyneenä Leikkipuisto Linjan keittiössä. Hän odottaa, kuinka moni saapuu Ensitreffit leikkipuistossa -tapahtumaan. Tapahtuma on sinkkuvanhemmille. Sinkkuvanhempi voi olla vuoroviikkovanhempi, etävanhempi, yksinhuoltaja, sijaisvanhempi tai sellainen, jonka elämään kuuluu lapsia. Tänne voi tulla myös lapseton, joka haluaa tavata ihmisen, jolla jo on lapsia, Puukko kertoo. Kristiina Puukko ja toinen järjestäjä Sofia Silfvast haluavat luoda tilan ja mahdollisuuden ihmisten kohtaamiselle. Tarve tapahtumalle nousi Kristiina Puukon omasta elämäntilanteesta. Hän muutti puolisonsa kanssa erilleen vajaa vuosi sitten. Heillä on nelivuotias lapsi. – Osallistuin äskettäin Ensitreffit Kalliossa -tapahtumaan. Sitten mietin, missä voisi tavata niitä, joilla on lapsia ja mihin voisi tulla lasten kanssa, Puukko kertoo. Leikkipuistossa taas ei tiedä, kuka lasten kanssa saapunut on sinkku. Puukko on varsinainen konkari tapahtumien järjestämisessä. Ne ovat yleensä edistäneet ihmisten kohtaamista. – Toivon, että joku vielä löytäisi elämänkumppanin tai uuden ystävän taikka vain vähän flirttiä lapsiarkeen. Täältä voisi löytää kaverin, jonka kanssa tehdä lastenhoitovaihtareita. Täällä voi myös tsekata, millaisia sinkkuja on tällä hetkellä liikenteessä, Puukko sanoo. Kolmen jälkeen aikuisia lapsineen alkaa saapua leikkipuiston taloon. Kristiina Puukko etsii kaapeista kulhoja, joihin kaadetaan yhteisiä naposteltavia. Jokainen kirjoittaa teipinpalaan nimensä ja kiinnittää sen rintaansa.
Hävinneet. Valkoisten ja saksalaisten vartioima vankijono ohittaa Vanhan ylioppilastalon.
Neljältä alkaa ohjelma. Aikuisia on runsaat kolmekymmentä ja lapsia vähän enemmän. Lapsille on järjestetty omaa ohjelmaa ulkona. Heille on musiikkiliikuntaa ja katuliiduilla taiteilua. Pienimmät ovat vanhempansa seurassa. Puukko järjestää aikuiset piiriin, jotta kaikki näkevät toisensa. – Aloitetaanpa tutustuminen. Käsi ylös, kenellä on lapsia? Osallistujia naurattaa, sillä kaikilla on. Muut kysymykset paljastavat osallistujista lisää. Seuraavaksi pitää mennä tuntemattoman viereen ja selvittää hänen nimensä. Toiselta kysytään myös, mitä hän tekee vapaa-ajalla ja millainen rakennus muistuttaisi hänen unelmiensa treffikumppania. Keskustelunsorina alkaa. Monet puhuvat myös aiheen vierestä: tuntuu, että jotkut tapaavat uudelleen tämän tapahtuman jälkeenkin. Keskustelukumppani esitellään toisille. Esittelykierroksen jälkeen leikkipuistoon voi jäädä juttelemaan muiden aikuisten kanssa. Puukkoa onnistaa. Aiemmin tapahtumasta poistunut aikuinen sujautti hänen käteensä jo puhelinnumeronsa. Tapahtuman jälkeen Puukko on väsynyt ja onnellinen. – Tuntuu, että olemme pistäneet alulle jotain tosi hienoa!, Puukko huokaa.
Sisällissodass Se, mitä nyt tapahtuu Syyriassa, tapahtui Suomessa 1918. Teksti Pauli Juusela Kuvat Jani Laukkanen ja Otavan kuva-arkisto
S
antahaminassa kaikuvat kranaatinheitinten laukaukset. Ne tulevat jostain ison hiekkakentän takaa. Muutaman sadan metrin päässä on paikka, jossa keväällä 1918 paukkuivat kiväärit. Kentän laidalla sijainnutta hiekkavallia vasten teloitettiin 43 punavankia ilman oikeudenkäyntiä. Heidät on haudattu punavankihautausmaalle, jossa lepää yhteensä 1 318 vainajaa. Suurin osa tänne haudatuista punaisista kuoli nälkään
Punavankihautausmaalla on vuonna 1949 pystytetty muistomerkki, jonka raju teksti ja kuva ihmetyttivät Santahaminassa kadettikoulua 1980-luvun alussa käynyttä Jarmo Niemistä. Häntä jäi synkän kuusiaidan rajaama hautausmaa vaivaamaan, sillä edes sen olemassaolosta ei moni tiennyt. Nyt hautausmaan historia ja samalla iso osa Suomen sisällissodan historiaa on selvillä. Niemisen johtama Helsingin sotasurmat -tutkimusprojekti on tehnyt kirjan Helsinki
Lyömätön yritys Munkkiniemessä
P.S.
Pidän tärkeänä, että tapahtumia järjestetään ihan lähellä. Pienten lasten vanhemmat eivät aina jaksa lähteä kauas yövalvomisten jälkeen. Ihmettelen, miksi ihmiset eivät puhu enemmän toisilleen kulkuvälineissä, kaduilla ja kaupoissa. Tulevaisuudessa haluaisin löytää ihanan ihmisen, jonka kanssa jakaa arkea. Laura Koskelainen Ensitreffit leikkipuistossa seuraavan kerran Leikkipuisto Brahessa sunnuntaina 15.11.
ja sairauksiin Helsingin vankileireillä, joista suurin oli Suomenlinnassa. Heitä ei haudattu summittaisesti maakuoppiin, vaan arkuissa hautoihin. Heidät on myös siunattu, nimet kirjattu ja tieto lähetetty omaisten kotiseurakuntiin. Vankileirin pastori Johannes Kunila näki vaivaa ja piti myös menehtyneiden kirjoja, jotka löydettiin työväenarkistosta ja sota-arkistosta vuosina 2004–2005.
Huoltoliike Berghäll. Perustie 26, www.huoltoliikeberghall.fi