8
Kirkko&kaupunki 7. lokakuuta 2015 Numero 38
Toimittanut: Eira Serkkola Sähköposti: eira.serkkola@kirkkojakaupunki.fi Rasmus Hartikainen
Kaupungin kasvo: Marjo T. Nurminen
Pysytään kartalla Tietokirjailija Marjo T. Nurminen on päättänyt viiden vuoden seikkailunsa vanhojen eurooppalaisten maailmankarttojen parissa. Projektin tuloksena pöydällä lepää upeasti kuvitettu tietojärkäle Maailma piirtyy kartalle – Tuhat vuotta maailmankartan kulttuurihistoriaa. Työnsä haasteita Nurminen kuvaa teoksen johdannossa näin: ”Menneisyys ei puhu meille suoraan, vaan kuiskailee epäselviä, irrallisia tavuja ja sanoja.” Tutkija tulkitsee ja kokoaa palapeliä. Lisäksi suuri osa eurooppalaisista maailmankartoista on ajan saatossa hävinnyt. Niitä on tuhoutunut sodissa ja tulipaloissa, ja vanhat merikartat kuuluukin hävittää uusien tieltä. – Karttafriikit kertovat tänäkin päivänä tarinoita Cantinon planisfääristä, joka on portugalilainen maailmankartta vuodelta 1502, Marjo Nurminen kertoo. – Tämä kartta löytyi ihmeellisellä tavalla Italian Modenasta 1870-luvulla. Eräs kirjastovirkailija huomasi lihakaupan ikkunassa erikoisen aurinko- ja kärpässuojan lihakimpaleiden päällä. Se oli lähes 300 vuotta kateissa ollut, pergamentille piirretty kartta taideteos. Vatikaanissa Marjo Nurminen teki oman löytönsä. Pengottuaan päiväkausia arkistomateriaalia hän löysi ne kaksi alkuperäistä käsikirjoitusta, joissa Skandinavia on esitetty kartalla. Antiikin aikana ei Pohjois-Eurooppaa tunnettu. Kirjassa vaelletaan maailmankartoilla 600-luvulta 1600-luvulle. Nurminen on tutkinut, mitä kartat kertovat maantieteellisen tiedon lisäksi oman aikansa tieteestä, taiteesta, käsityötaidosta, uskonnosta, valtapolitiikasta, kaupasta ja merenkulusta – eli myös kaikesta muusta kuin varsinaisesta maantieteestä. Aikarajaus perustuu siihen, että 1800-luvun kartat eivät enää juurikaan poikkea nykykartoista. – Esimerkiksi keskiajan kristilliset mappa mundit eivät edes näytä maantieteellisiltä maailman-
kartoilta. Niitä laativat oppineet munkit ja nunnat eräänlaisiksi kosmografisiksi eli tähtitieteellisiksi kuviksi ja henkisiksi oppaiksi, Nurminen sanoo. Ennen kuin eurooppalaiset alkoivat purjehtia maailman merillä, kartoilta ei aina vaadittu kovin suurta tarkkuutta. Päinvastoin, rajoja ja rannikon muotoja saatettiin siirtää oman hallitsijan eduksi. Ruhtinaiden linnoissa riippuvat maailmankartat kertoivat vallasta. Teoksen pohjana on kirjoittajan puolison Juha Nurmisen vuosikymmeniä kartuttama karttakokoelma. Kirjan kustantaneen John Nurmisen säätiön hallituksen puheenjohtajana toimiva Juha Nurminen on myös kirjan päätoimittaja, ja toimitus on sijainnut Nurmisten kotona. Tekstin on tarkistanut kansainvälinen professoriryhmä. Marjo Nurminen on koulutukseltaan arkeologi. Hän piti jo koululaisena historiallisista kartoista, vaikka kovin moni koulukaveri ei ehkä saanut kicksejä kartasta, jossa oli kuvattu antiikin Rooman laajenemisen vaiheet. Peruskartan lukemista Nurminen oppi lapsena isältään, joka on innokas suunnistaja. – Tutustun mielelläni uusiin paikkoihin karttojen avulla. Teemme joka kesä lasten kanssa parin viikon venereissuja eri puolille Itämerta.
Kasvu rauhaa tytöille Tyttöjen Talo on turvallinen paikka pohtia naiseksi kasvamista ja harjoitella vuorovaikutusta. Teksti Marjo Hentunen Kuva Sirpa Päivinen
K
ehonkuva, itsetunto, hyväksytyksi tuleminen, oman paikan löytäminen. Näitä teemoja nuoret tytöt pohtivat. Pojatkin askaroivat pitkälti samojen kysymysten äärellä, mutta tytöt jakavat tunteitaan herkemmin ja saattavat kantaa huolta ystävästään. – Tyttöjen mietteissä korostuvat yhteisöllisyys ja liittyminen. Pojat miettivät enemmän fyysisiä juttuja, kuten onko penis oikean kokoinen. Miehen rooli on perinteisesti ollut jähmeämpi: miehet ovat tuoneet leivän pöytään ja tunteet on pitänyt piilottaa, kertovat Tyttöjen Talon avoimen toiminnan vastaava ohjaaja Nina Mesiäinen ja e-Talon projektivastaava Katri Peräaho. Monet asiat kuten vanhempien erot ja työttömyys heijastuvat nuoriin. Usein tytöt tuntevat huolta perheen toimeentulosta tai joutuvat lopettamaan rakkaan harrastuksensa rahapulassa. Ongelmien seuraukset näkyvät usein viiveellä. – Tilanne voi kriisiytyä esimerkiksi silloin, kun tyttö muuttaa omaan kotiin ja oma tila kasvaa. He ovat ehkä käyneet jo kuraattorilla tai nuorisopsykiatrisella poliklinikalla, mutta ovat silti kokeneet, ettei heitä ole kohdattu, Mesiäinen sanoo. – Nuoret kaipaavat eniten turvallista läsnäoloa ja kuuntelijaa. Tytöt ovat vähän kuin kissoja; joskus luottamuksen syntymiseen tarvitaan paljon aikaa.
P.S.
Ihmettelen maailman kauneutta ja kauheutta. Nautin arjen karheudesta ja hyvistä yöunista. Vaadin työrauhaa.
Eira Serkkola
”
Tytöillä ulko näköön liittyvä kipuilu on näkyvämpää kuin pojilla.”
Projektivastaava Katri Peräaho
Tähtitiedettä ja englantilaista filologiaa opiskeleva Mannfors pitää yhteyttä ulkomailla asuviin ystäviinsä Facebookin kautta. – Aina jos mahdollista haluan kuitenkin jutella kasvokkain. Sosiaalisessa mediassa ihmiset ovat joskus roolin takana, ja näyttää siltä, että elämä olisi aina ihanaa. Ida Laineen, 28, poikaystävä kuoli kahdeksan vuotta sitten leukemiaan. Hänestä tuntui, ettei kukaan ymmärtänyt hänen suruaan. Talon ryhmistä ja yksilökeskusteluista hän sai apua. – Pelkäsin pitkään, että jos ihastun johonkuhun, menetän hänet. Laine käy yhä talossa silloin tällöin ja osallistuu vapaaehtoisena myös kahvilatoimintaan. Maailman epävakaa tilanne huolestuttaa välillä kumpaakin nuorta naista. – Osa ystävistäkin on pätkätöissä tai hakenut lukemattomia työpaikkoja.
Lyömätön yritys Käpylässä
Asun maailmassa, jota yritän joka päivä ymmärtää vähän enemmän. Kesät asumme saaristossa itäisellä Suomenlahdella.
Olen tehnyt usein Kierkegaardin kuvaileman uskon loikan kohti hyvin kaukana häämöttävää päämäärää.
Yhdysvalloissa kasvanut Emma Mannfors, 23, oli Suomeen palattuaan vuosia yksinäinen. Kavereita ei ollut oikeastaan yhtään, ja se sai hänet tuntemaan huonommuutta. – Olen löytänyt Tyttöjen Talolta ystäviä ja käynyt kuvataideryhmissä. Siellä saa kokeilla erilaisia juttuja. Olemme esimerkiksi piirtäneet, maalanneet kangasta ja tehneet heijastimia.
Käpylän Majakka. Joukolantie 3, www.käpylänmajakka.fi