9
Kirkko&kaupunki 19. elokuuta 2015 Numero 31
Kesä Vartiosaaressa. Rakennusalaa opiskelevat nuoret kokeilivat yhdessä asumista kesäisessä Vartiosaaressa. Mahamud Ugaas Mohamed (vas.), Nuur Ahmed Nuur, Jibril Hassan Bashir ja Abdishukur Hassan olivat tyytyväisiä oloonsa. Projektipäällikkö Miki Mielosen mukaan uusia yhdessä asumisen muotoja kehitetään seuraavaksi Kannelmäessä.
jotka ovat hakeutuneet avun piiriin. Kavereiden ja sukulaisten nurkissa asuvia ja samalla omaa asuntoa etsiviä voi olla tuhansia. – Nuorison asuntotilanteeseen on paras etsiä ratkaisuja nyt, kun ongelmat ovat vielä aika pieniä, Mielonen sanoo. Vartiosaaren talo on toiminut jo vuodesta 1985 Helsingin kaupungin leiripaikkana. Kun tilat ja henkilökunta olivat valmiina, siellä oli helppo kokeilla pysyvämpääkin asumista. Tänä kesänä talo toimi nuorison asuntoina kaksi kuukautta. Seuraavaksi kaupunki kokeilee yhteisöasumista Kannelmäessä. Kannelmäen asunnossa on yli sataneliöinen yhteinen tila ja pieni huone jokaiselle asukkaalle. Niin kuin solu
”
Tähän asti paras kesä. Olemme uineet, saunoneet ja kalastaneet.” – Said Ahmed Abdirasaaq
siis, mutta tämän hankkeen tarkoituksena on miettiä, miten asukkailla voisi olla tavallista enemmän yhteiselämää. Hanke saa rahoituksensa Euroopan sosiaalirahastosta. –Tavoitteena on, että tällainen yhteisö voisi olla jollakin tavalla hyödyksi lähiympäristölle. Mietimme kuitenkin vielä, miten se voisi toteutua. Asukkaat voivat yhdessä vaikuttaa ainakin uusien asukkaiden valintaan, Mielonen sanoo. Yhdessä asuminen ei ole helppoa varsinkaan ihan vieraiden kanssa. Projektin tarkoituksena on miettiä, miten yhteisasuminen sujuisi mahdollisimman mutkattomasti. Kannelmäen talo on kaupungin vuokratalo,
ja samalla hankkeeseen valitut pääsevät kiinni vuokra-asuntoon. He voivat halutessaan vaihtaa myöhemmin vaikka omaan yksiöön, jos se tuntuu parhaalta idealta. Kannelmäen asunto ei ole pelkästään kokeilu vaan pysyvä koti. Vastaavanlaisia asumiskokeiluja tulee lisää. Valmisteilla on jo kokeilu, jossa nuoret pääsisivät asumaan seuraa kaipaavien vanhusten koteihin, joissa on usein tyhjää tilaa. – Pitää vain etsiä yhdessä asujiksi nuoria ja vanhuksia, joilla on yhteisiä kiinnostuksen kohteita ja jotka voivat viihtyä yhdessä, Mielonen sanoo. Yhteensä vastaavia kokeiluja on määrä aloittaa viisi tai kuusi.
Kaupungilta bongattua
Lähetä kuva: toimitus@kirkkojakaupunki.fi MARJA PAANANeN
esKo JäMsä
Ongelmia ratkova suutari Rumpali Olli Krogerus oli kysellyt useammalta suutarilta, onnistuisiko instrumenttien muovisten kuljetuslaatikoiden korjaaminen. Myöntävä vastaus tuli vasta hänen lähisuutariltaan Etelä-Haagasta. Siitä lähtien Krogerus on ollut kerrostalon kivijalassa toimivan suutarin, Jouko Kauppalan, kanta-asiakas. – Hän on vanhan ajan ammattilainen, joka vaikuttaa aidosti kiinnostuneelta asiakkaiden ongelmista ja niiden ratkomisesta. Hän miettii aina, miten rikkinäisestä saisi paremman, Krogerus sanoo. Suutari otti suuria kuljetuslaatikoita pieniin työtiloihinsa yhden kerrallaan ja huolsi hiljalleen ne kaikki. Hän asensi niihin muun muassa uudet, tukevat kahvat rikkoutuneiden tilalle.
– Uudet kuljetuslaatikot maksavat sadasta eurosta ylöspäin. Korjaaminen maksoi 10–15 euroa per laatikko, joten säästöä tuli, Krogerus kiittää. Hänellä on haastatteluhetkelläkin jalassa Haagan Suutarin korjaamat lenkkarit. Hän käveli ne kädessään liikkeeseen eikä ehtinyt edes pyytää mitään, kun suutari jo tiesi, mitä kengille pitää tehdä. – Hän otti ne käteensä, taivutti pohjaa ja totesi, että hän vaihtaa pohjat. Se maksoi muistaakseni 17 euroa ja kannatti jo siksi, että tulee hyvä fiilis, kun vanhat kengät saavat lisäaikaa. Haagan Suutarin ainoa huono puoli on Krogeruksen mielestä se, että siellä ei käy kortti. Laura Pörsti
Upea sateenkaari. Marja Paananen kuvasi sateenkaaren, joka päätyy Viikin kirkkoon. Kuva on otettu kesäkuussa.