8
Kirkko&kaupunki 25. syyskuuta 2013 Numero 36
Toimittanut: Eira Serkkola Sähköposti: eira.serkkola@kirkkojakaupunki.fi PETRI KAVERMA
Uteliaisuus voitti Ikäihmisten sosiaalisen median käyttö lisääntyy vauhdilla. Joillekin se sopii paremmin kuin puhelin.
Ison laivan ruorissa. Pasi Saarenketo ja Atte Manner osallistuivat mieskaverien retkeen. Kaveritoiminta tukee yksinhuoltajaäitien perheitä.
Kaveriksi toisen lapselle Pasi Saarenketo ja hänen 7-vuotias kaverinsa Atte Manner viettivät elo-syyskuun vaihteessa jännän ja erilaisen viikonlopun: he purjehtivat isolla pakettijahdilla Turkuun. Laiva oli lastattu Pienperheyhdistyksen mieskavereilla ja heidän pikkukavereillaan, alaasteikäisillä pojilla ja tytöillä. Pasi ja Atte ovat tunteneet toisensa kaksi vuotta. He tapaavat kerran tai pari kuussa. – Ollaan käyty uimahallissa ja lennätetty kauko-ohjattavaa helikopteria, Atte kertoo. – Mutta aina ei tehdä mitään erikoista. Välillä Atte käy meillä kylässä ja tehdään ruokaa, Pasi Saarenketo jatkaa. Hänen omat lapsensa ovat jo aikuisia tai lähellä sitä. Nyt uusperheeseen kuuluvat vaimo ja tämän kaksi teiniä. Atte sopii joukon jatkoksi vaikkapa yökylään. – Olen tottunut touhuamaan lasten kanssa. Aten kanssa pääsen paikkoihin, joihin en muuten pääsisi. Se tuo mielihyvää, kun tunnen, että meillä synkkaa hyvin. Kun juttuhetki leikkipuistossa päättyy, kaverukset lähtevät katsomaan, olisiko jokin minigolfrata vielä auki. Jos ei ole, keilaamaan päästään varmasti. Pienperheyhdistys on järjestänyt mieskaveritoimintaa yksinhuoltajaäitien lapsille pääkaupunkiseudulla jo 20 vuoden ajan. Isien kanssa ei kilpailla: toiminta on tarkoitettu lapsille, joiden isä ei syystä tai toisesta ole lainkaan mukana lapsen elämässä. – Aina on ollut valistuneita äitejä, jotka ymmärtävät miehen läsnäolon tärkeyden lapselle, sanoo projektipäällikkö Petri Kaverma. Hän on itsekin mieskaveri, jonka harrastuksesta tuli myöhemmin työ. – Oma lapseni on jo teiniikäinen. Hänellä on omat menonsa. Minulla on kuitenkin jäljellä paljon energiaa, ja on kiva päästä kurkistamaan pienen pojan maailmaan.
Kaverma käy kaverinsa kanssa esimerkiksi elokuvissa, uimassa ja luistelemassa. – On vähän tylsää uida ja luistella yksin, mutta pojan kanssa se on mukavaa molemmille, Kaverma sanoo. Kaverisuhteen alussa on tärkeää jutella asiat selviksi lapsen äidin kanssa: miksi perheessä tarvitaan mieskaveria? – Me olemme tarkkoja siitä, että emme mene isätontille vaan ollaan kaveritontilla. Jos äiti solmii uuden suhteen, ei synny kilpailutilannetta, koska emme ole äidin kavereita vaan lapsen. – Mutta tämä ei ole mikään tilauspalvelu, josta voi tilata paremman isän, Kaverma tähdentää. Kyseessä on tavallisten ihmisten vapaaehtoistoiminta eikä lastensuojelun tukitoimi. Pienperheyhdistys toimii linkkinä, kouluttaa mieskaverit, järjestää yhteisiä retkiä kiinnostuneille ja auttaa mahdollisissa konflikteissa. Niitä tulee aina välillä, niin kuin muissakin kaverisuhteissa. Tietysti Pienperheyhdistys haluaa myös tietää mieskavereiden taustat, jottei joukkoon ujuttaudu yhtään hyväksikäyttäjää. 20 vuoteen näin ei ole käynyt kertaakaan. Mieskavereita on nyt Helsingissä satakunta, ja heitä tarvittaisiin lisää. On pakko kysyä, missä kaikki isät ovat? Useimmat ovat kuitenkin elossa, jossakin. – Se on iso kysymys. Minun nähdäkseni miehisyys on kateissa, eivätkä miehet ole yksin syypäitä. Onkohan käynnissä jonkinlainen sukupuolten välinen sota? Miehet eivät ole löytäneet uutta roolia itselleen. Petri Kaverma toivoo, että mieskuvaa pystyttäisiin laajentamaan. Mies voi olla hyvä tyyppi ja huolehtia lähimmäisistään. Olisi otettava uudella tavalla vastuu siitä, miten ollaan lasten kanssa. Eira Serkkola Mieskaverikurssi alkaa Helsingissä 1.10. Lisätiedot: www.mieskaverit.fi
Teksti Antti Möller Kuva Sirpa Päivinen
I
nternetin käyttö yleistyy myös ikäihmisten parissa. 65–74-vuotiaista jo reilusti yli puolet käyttää tietokonetta, mutta vain joka kymmenes on mukana sosiaalisessa mediassa. Vaikka osuus on yhä pieni, eläkeikäisten sosiaalisen median käyttö on vuodessa lähes kaksinkertaistunut. Eri yhteisöpalveluista Facebook on ylivoimainen ykkönen, sitä käyttää yhdeksän kymmenestä. Kasvu on huomattu myös tietotekniikan vertaistukea antavassa Enter ry:ssä. Tietokoneen ja älypuhelimien käytön lisäksi myös sosiaalisesta mediasta on ryhdytty antamaan tietoiskuja. – Neuvontapisteissämme meiltä kysytään paljon sosiaalisesta mediasta. Monia mietityttää, miten Facebookiin liitytään tai miten pääsee eroon liiallisista kontakteista, kertoo Enterin puheenjohtaja Raimo Anttila. Seniorit suhtautuvat yhteisöpalveluihin yleisesti varsin varauksellisesti, koska ne ovat heille vieraita. Kokemusten perusteella vaikuttaisi, että monet yhteisömediaa kokeilevat kuitenkin jäävät käyttäjiksi. – Sosiaalisesta mediasta on liikkeellä monenlaisia, usein ikäviä tarinoita. Seniorit eivät usein ymmärrä tietotekniikkaa ja pelkäävät siksi edes kokeilla palveluita. Myös ikätovereiden löytäminen voi olla vaikeaa, Anttila jatkaa. Tapio Kontula, 73, tutustui Facebookiin jo useita vuosia sitten. Hän ryhtyi aktiiviseksi käyttäjäksi vasta kolme vuotta sitten. – Siellä alkoi olla tuttavia, jotka suostuttelivat minut mukaan. Pikkuhiljaa sinne tuli myös harrastusyhdistysten, kuten urheilusukeltajien ja pyöräilijöiden, omia ryhmiä.
Kontulakin myöntää olleensa ennen liittymistä ennakkoluuloinen. Kun hän oppi säätämään turvallisuusasetukset itselleen sopivaan tapaan, helpotti. – En pidä niin kauheana, että joku tietää, missä asun. Pitää olla perusvarovainen, mutta sen takia ei pidä kieltäytyä käytöstä, Kontula toteaa. Maija-Kaarina Saloranta, 78, on hyvin aktiivinen eläkeläinen. Aurinkolahdessa asuva entinen toimittaja touhuaa Facebookissa paitsi henkilökohtaisesta uteliaisuudesta myös Pääkaupunkiseudun Sotaorpojen tiedottajan roolissa. – Avasin noin kuukausi sitten yhdistyksellemme oman Facebook-sivun. Ylläpidän sivuja, jotta tieto toiminnastamme leviäisi laajemman yleisön tietoisuuteen. Sosiaalinen media tarjoaa paitsi ajanvietettä ja hupia myös ikkunan Vuosaaren tapahtumien ja Helsingin kehityksen seuraamiseen. – Esimerkiksi apulaiskaupunginjohtaja Pekka Sauri kertoo napakasti kaupungin asioista. Pari kertaa päivässä käyn vilkaisemassa Facebookia. Tietokoneen kellosta välillä huomaan, että nyt kyllä täytyy lopettaa, Saloranta nauraa. Yleisesti ottaen ikäihmisten sosiaalisen median käyttö vaikuttaa nuorempia ikäpolvia varovaisemmalta. Ohjat halutaan pitää omissa käsissä ja uutisvirta rajattuna. Enter neuvookin ainakin aluksi pitämään kontaktien määrän alhaisena. – Melkein päivittäin tulee Facebookissa käytyä. Kirjoitan vain vähän mitään henkilökohtaista, mutta seuraan, mitä ystävät kirjoittavat ja pidän yhteyttä ulkomaalaisiin tuttuihin, Kontula kuvailee. Suhtautumisessa on silti eroja. Kontulalla on alle sata Facebook-ystävää, jotka hän tuntee kaikki henkilökohtaisesti. Hän ei koe tarvetta kasvattaa kontaktien määrää etäisillä tutuilla.
Kulmilla: Paukkulanpuisto