22
Menovihjeet
Kirkko&kaupunki 9. tammikuuta 2013 Numero 1
Sähköposti: menot.kirkkojakaupunki@evl.fi – www.kirkkojakaupunki.fi
Viikon vinkki
Aira antaa huutia iälle! Kaikille avoin SenioriFoorum kokoaa yhteen kahvittelemaan, laulamaan, luennoille ja retkille. Ilmaisia luentoja pidetään kevätkaudella joka keskiviikko 9.1. alkaen kello 13 Mikael Agricolan kirkon kryptassa. Poikkeuksellisesti 16.1. aloitetaan jo kello 12 teemalla Iästä viis!, puhujana tanssinopettaja ja yrittäjä Aira Samulin. 23.1. aiheena on Senioreissa on virtaa, luennoitsijana lääkäri ja entinen ministeri Vappu Taipale. 30.1. filosofian tohtori Anna-Liisa Karjalainen kertoo aiheesta Voimaa omasta elämäntarinasta. Foorumin isäntinä toimivat rovastit Ensio Klemi ja Matti Amnell. Kevätkauden koko ohjelma on osoitteessa www.seniorifoorum.fi. SenioriFoorum keskiviikkoisin kello 13 Mikael Agricolan kirkon kryptassa, Tehtaankatu 23.
Radio&TV YLE radio1 87,9 MHz Su 13.1. klo 10 Äänekosken seurakunnan jumalanpalvelus Suolahden kirkosta. Virret: 395, 334: 5-8, 442, 215: 1–2, 229: 1-6, 229: 7. Klo 11 Ortodoksinen liturgia Haminasta. Klo 18 Horisontti, ohjelma uskonnoista ja elämänkatsomuksista. Aamuhartaudet maanantaista lauantaihin klo 6.15 ja 7.50. Hartaita säveliä klo 6.05 ja 7.45. Iltahartaudet maanantaista perjantaihin klo 18.50. Lauantaisin klo 18 Ehtookellot ja iltahartaus. Hartaita säveliä ma–pe klo 18.30. Hartauden pitäjät: To 10.1. Johtaja Heikki Hiilamo. Kirkkoherra Matti Hirvilammi. Pe 11.1. Viestintäpäällikkö Lahja Pyykönen. Annamari Jukko. La 12.1. Pastori Veijo Heikkilä (Vapaakirkko). Sairaalapastori Teemu Paarlahti. Ma 14.1. Pastori Hannu Varkki ja tutkija Aura Nortomaa. Ville Talola lukee 1. Mooseksen kirjaa. Ti 15.1. Kustannustoimittaja Maaria Pätsi. Kirkkoherra Viatcheslav Skopets (Ortodoksinen kirkko). Ke 16.1. Suunnittelija Sylvia Raulo. Teologian tohtori Teemu Kakkuri. To 17.1. Dosentti Kari Latvus. Kirkkoherra Matti Hirvilammi.
RadioDei 89 (101,9) MHz Su 13.1. klo 18 Tuomasmessu Agricolan kirkosta.
TV1 La 12.1. klo 11.05 Pisara. Muusikot Marlo Paumo ja Jaakko Lahtinen soittavat kuvionuoteista ja lukevat Selkoraamattua. Uusinta ma 14.1. klo 14.55.
Tukea minuuteen. Elämäntarina-ryhmässä jokaisen menneisyys tulee näkyväksi.
Mennyt puntari Elämäntarina-ryhmässä voi työstää muistojaan ja kokemuksiaan ja tehdä siten inventaariota eletystä elämästä. Teksti Eila Jaakola Kuva Esko Jämsä
H
erttoniemen seurakunnan diakonissa Ulla Mäenpää käynnistää alun perin HelsinkiMission kehittämän Elämäntarina-ryhmän Myllypuron kirkolla helmikuussa. − Kotikäyntejä tehdessäni olen huomannut, että monet ikäihmiset ovat aika yksin asioidensa kanssa. On arkuutta puhua syvemmistä tunteista. – Kouluttauduin ryhmän ohjaajaksi, koska näin voin auttaa useampaa ihmistä tulemaan kuulluksi. Osallistujat saavat toi-
siltaan tukea ja uusia näkökulmia tapahtuneiden asioiden käsittelyyn. Asioita jakamalla ihminen tulee näkyväksi, hänen elämänsä tulee merkitykselliseksi. Elämänvaiheet käydään kahdeksassa kokoontumisessa läpi ajanjakso kerrallaan lapsuudesta murrosikään ja aikuistumisen kautta keski-ikään ja eläkkeelle siirtymiseen. Jokaisella on vuorollaan oma aika kertoa tarinaansa ilman, että muut keskeyttävät. Kaikki on luottamuksellista. Elämäntarina-ryhmä oli Hannele Gerzille, 65, vapauttava kokemus parisen vuotta sitten. – Kun näin ilmoituksen, kamppailin juuri silloin omien raskaiden tunteideni kanssa. Olin ahdistunut, koska jouduin otta-
maan vastuun muistisairaan äitini hoidosta. Äitisuhteeni on aina ollut ongelmallinen. Samaan aikaan kävin läpi eroa vaikeasta avioliitosta. Osallistujia kehotetaan valmistautumaan kokoontumisiin päiväkirjan, valokuvien tai vaikka vanhojen kirjeiden avulla. Vaikka kyseessä ei elämäkerran kirjoittamiskurssi olekaan, Gerz laittoi etukäteen paperille tuntemuksia ja muistikuvia kulloinkin käsiteltävästä elämänvaiheesta. – Ajattelin aluksi, haluanko edes kuulla muiden asioista, mutta huomasin nopeasti, että kuunteleminen oli antoisaa. Olin jutellut asioistani ystävieni kanssa, mutta ryhmässä oli toisenlaista puhua. Muiden tarinoiden myötä muistin seikkoja, jotka olin sulkenut pois mielestäni. Kiirehdin usein kokoontumisten jälkeen täydentämään kirjoituksiani. − Toisaalta ryhmä auttoi suhteuttamaan elämää: en ole ainoa, jota on kohdeltu väärin. Vastaavasti minun kertomani avasi var-
masti muille uusia vinkkeleitä, hän kuvailee. Jos elämässä on hiljattain tapahtunut jokin kriisi, ei ryhmään pidä tulla, vaan sairastumisesta, läheisen menetyksestä tai vastaavasta on syytä olla kulunut vähintään vuosi. Ulla Mäenpää kertoo ryhmänvetäjän kokemuksellaan, että moni on puhunut ryhmässä asioista, joista ei ole koskaan aiemmin puhunut kenellekään. Avoimella mielellä työskentelystä saa eniten irti. Ihmisten tarinoista kumpuaa elämän hauraus ja keskeneräisyys. − Muisteleminen tukee minuutta. Kun kuulee muiden tarinoita, oppii myös ymmärtämään paremmin itseä ja muita ihmisiä: olen tällainen, koska minulle on tapahtunut näin ja näin, ahdistukseni on luonnollinen seuraus menneistä asioista, Mäenpää jatkaa. Elämäntarina-työskentely auttoi Hannele Gerziä hyväksymään omat tunteet, jotka hän oli aiemmin kokenut vääriksi. – Minulla ei ole oikein positii-