Väitellään
Koulu on työtä eikä retkeilyä, Taru Lehti! Retket ja leirikoulut kuuluvat koulunkäyntiin ja tuovat siihen hohtoa, sanoo kokenut opettaja ja luokkaretkien vetäjä Taru Lehti.
Matkustavat, mu a eivät kaikki. Leirikoulu tekee reissaamisen mahdolliseksi niille, joilla ei ole ollut siihen varaa. Yläkoulussa on nuoria , jotka eivät ole koskaan esimerkiksi lentäneet. Ope ajalle olisi monin verroin helpompaa viedä lapset suomalaiseen leirikeskukseen, jossa on tarjolla omat leirinohjaajat, mu a itse suunniteltu matka tarjoaa aivan eri ulo uvuuksia.
Koulu on työpaikka. To a, ja retket kuuluvat koulutyöhön olennaisena osana. Urheilupäivät, kul uuriretket ja leirikoulut ovat kaikki samaa sarjaa. Retki lähimetsäänkin opettaa ja samalla nostaa arjen yläpuolelle. Onhan aikuisillakin työhyvinvointipäivänsä ja opintomatkansa. Matka sinällään ei ole itsetarkoitus, vaan koko prosessi on tärkeä. Suunni elun, tienaamisen ja valmistautumisen myötä nuoret oppivat, tutustuvat ja ryhmäytyvät.
Leirikoulu on oppimista varten. Matka lisää opiskelumotivaatiota esimerkiksi kieliin. Viimeksi retkeiltiin luokan kanssa, jolla esiintyi
Matka ei ole itsetarkoitus, vaan koko prosessi sen ympärillä on tärkeä.
Kaikilla ei ole varaa leirikouluun. Onpas, koska matkarahoja tienataan talkoilla. Sen sijaan kaikissa perheissä ei ole taloudellisia mahdollisuuksia matkustaa ainakaan ulkomaille. Niipperin alakoulussa keräsimme talkootyön lisäksi rahaa, mu a todella vähitellen. Puolentoista vuoden ajan viisi euroa kuukaudessa ei ole ollut kenellekään ylivoimaista. Osallistumisen on oltava mahdollista kaikille.
paljon ruotsinvastaisuu a. He halusivat silti Tukholmaan, ja ruotsia opiskeltiin ahkerammin. Matkasta tehdään monipuolinen rapor i, jonka laatiminen on tärkeä osa oppimisprosessia.
Leirikoulun valmistelu kaatuu harvojen niskaan. Ehei. Kaikkien osapuolten pitää olla mukana leirikoulun tekemisessä: lasten, vanhempien ja ope ajan. Niinhän se tietysti on, e ä elämässä asiat eivät mene sataprosen isesti tasan. Viimeksi oli hyvä kokoonpano kustannusten keräämiseen; oli monta perhettä, joiden toiminta sopi yhteen. Isätkin saivat loistaa renkaanvaihdossa. Alakoulussa on kyllä se riski, että työ paino uu vanhemmille. On surullista, jos vanhemmat si en pää ävät, e ä tämä rii i. Teini-iässä on tärkeää, e ä vanhemmat toimivat tukijoukkona, joka saa lapset osallistumaan yhteiseen tekemiseen.
Matkalla voi tapahtua kaikenlaista ikävää. Turvajärjestelmiä on paljon. Viimeksi meillä oli käytössä luokan oma Whatsapp-ryhmä, jossa myös vanhemmat Suomessa olivat mukana. Nuoret sitoutuivat nimikirjoituksellaan Espoon kaupungin leirikoulusääntöihin. Kaikkialle mentiin yhdessä tai vanhempien luotsaamassa pienryhmässä. Niinpä kaikki meni taas kerran hyvin. Yhteinen suunni elu ja tekeminen ryhmäy ää ja kummasti parantaa käytöstä. On hienoa voida luo aa nuoriin ja pystyä tekemään yhdessä. Se on ope ajallekin valtavan palkitsevaa.
On epäilyttävää, että lasten pitää kaupitella tuotteita rahojen kokoamiseksi. Pitäisi saada Suomi nousuun, ja markkinointihan juuri on suomalaisille vaikeaa. Eikö ole hyvä, e ä kouluelämässä on mukana yri äjyy ä?
Suunnittelu on tärkeää. Kyllä! Suunni elu kanna aa aloi aa ajoissa, siis jo yläasteen alkaessa, vaikka matka toteutuisi vasta kolme vuo a myöhemmin. Leirikouluilloissa organisoidutaan, perustetaan luokkatoimikunta ja tili, ja siitä se taas lähtee. Anne Leppänen
Tuskin leirikoulussa ulkomailla on mitään hohtoa, matkustavathan lapset muutoinkin.
Esse | Espoon seurakuntasanomat | 15 | 1.9.2016
Jukka Granström
8
Kuinka espoolainen?
90 %
10 %
espoolainen Olen syntyperäinen soukkalainen. Asun entisellä Ali-Sökön maatilalla, joka on ollut perheellämme 1934 alkaen. Tila on alkuperäiseltä nimeltään Sökö Nedergård. Talon vanhin osa on rakenne u 1700-luvulla. Maakunnallisesti tätä laaksoa pidetään arvokkaana kylämaisemana. Säilyneitä on enää harvassa. Lapsuuteni teistä ja poluista on vielä jäljellä osa kirkkotietä ja 400 vuo a vanhaa polkua. Kylät ovat sekä Espoon historiaa e ä tätä päivää; kaava tai postinumero eivät tuo espoolaista identiteettiä. Historia on pysyvää ja sitä tulee vaalia. Finnoontieltä avautuvat Söderskogin tilan pellot, Espoonjoen ympäristön maalaismaisema ja Lasilaakso ovat minulle tärkeitä paikkoja.
Merva Mikkola. Espoon yhteisen kirkkovaltuuston uusi jäsen Soukasta.
helsinkiläinen Minut lähete iin kuusivuotiaana suomenkieliseen kouluun Helsinkiin, kun taas sisarukseni aloi ivat ruotsinkielisissä kouluissa. Rakastan keskustan merenrantoja, kauppatoria sekä Tuomiokirkon ympäristöä, jossa ty ökouluni sijaitsi. Karkasin koulusta Espalle viitenä talvena katsomaan vanhempien sisarusteni penkkariajeluja, kun rehtori ei antanut lupaa. Minulle Espoo ja Helsinki ovat yksi kokonaisuus ilman kaupunkirajoja.
Teksti Paula Huhtala Kuva Jukka Granström