MITKÄ KIRJAT OTTAISIT MUKAAN AUTIOLLE SAARELLE,
Maria Veitola? Sirkku Saariaho Tiiu Kaitalo
A
jattelen, että autiosaarella voi tulla paniikki tai alkaa ahdistaa. Siksi haluan, että minulla on siellä kirjoja, jotka muistuttavat kuka olen. Rakkaita kirjoja, jotka ovat olleet elämäni varrella minulle tärkeitä, Maria Veitola sanoo. Kirjojen täytyy puhutella ja niissä pitää olla asioita, jotka koskettavat sielua. Saarelle valitsemansa kirjat Veitola on testannut lukemalla ne monen monituista kertaa. —Tiedän, Tiedän, että jaksan lukea näitä kirjoja loppu-
94
elämäni ajan. Minulle tulee turvallinen olo näistä kirjoista. Charlotte Binghamin omaelämänkerrallinen Ruusu ja rikkaruohot -teos ilmestyi vuonna 1963. Se oli sensaatio ja kansainvälinen menestys: Ohoh, millaista elämää 20-vuotias aatelisneiti onkaan viettänyt. Taitava kirjoittajakin. —Se Se on äidin vanha tyttökirja! Löysin sen teininä mummin mökin ullakolta. Bingham lumosi Veitolan niin vahvasti, ettei lumo ole vieläkään hiipunut. —Paras Paras kirja, jonka olen koskaan lukenut. Hänellä on aivan fantastinen, kuivakka ja itseironinen huumorintaju, Veitola innostuu. Toinenkin perinteistä naiskuvaa järisyttänyt kirja lähtee mukaan: Françoise Saganin Terve tuloa ikävä. Kirjan seksikohtaukset ja kyyninen elämänasenne eivät olleet sitä, mitä 19-vuotiaalta nuorelta naiselta odotettiin vuonna 1954, edes kirjailijana.
